Night of the living dead on vuonna 1990 julkaistu elokuva minkä ohjauksesta on vastannut Tom Savini. Elokuva on uudelleenfilmatisointi samaa nimeä kantaneelle vuoden 1968 zombiefilmille.
Barbara (Patricia Tallman) saapuu yhdessä veljensä kanssa kauas syrjäseuduille heidän äitinsä haudalle. Vaikka molemmat ovatkin jo pitkälle aikuisuuteen ehtineitä pelottelee veljensä silti Barbaraa hautausmaalle saapuessa ja siellä ollessaan matkien zombeja, eläviä kuolleita. Hautausmaalla he saavat huomata että tarinoissa onkin perää ja pian veljensä tekeekin jo tuttavuutta kuoleman kanssa. Barbaran pako vie hänet läheiseen taloon missä pian usean muun entuudestaan vieraan elossa olevan ihmisen kanssa he koettavat selviytyä yöstä zombien saapuessa suurenevina joukkoina taloa piirittämään.
Alkumetreistä asti katsojalle annetaan jo vihiä siitä mitä tuleman pitää, mutta tästäkin huolimatta varsinaisen toiminnan alkuun on yllättävän lyhyen verran matkaa. Alun paon jälkeen vietetään hieman seesteisempää vaihetta jonka aikana nähdään myös muiden taloon tulevien henkilöiden mukaantuloa vähän kerrallaan. Elossa olevien ihmisten keskeinen dynamiikka käy nopeasti katsojalle selväksi ja hahmojen luonteenpiirteet nousevat esiin niin että jokaisesta muodostuu mielikuva minkälainen persoona on kyseessä. Tämä on hyvä, sillä vaikka henkilöt ovat paikoitellen korostetunkin erilaisia antaa se paljon enemmän tunnetta ja uskottavuutta kriisiin jonka he yhdessä kokevat.
Yksittäisiä säikäytyskohtauksia on siellä täällä, mutta missään vaiheessa niitä ei ole liiallisen paljoa että ne kävisivät puuduttamaan. Mikäli elokuvia on katsonut paljon niin tuskin mikään näistä säikäyttämiseen tarkoitetuista yllättävistä kohdista onnistuu yllättämään tai säikäyttämään, mutta tämän tyylilajin filmatisointi ilman tällaisia kohtauksia jättäisi tunteen siitä että jotain olennaista puuttuu.
Vaikka juoni onkin uskomattoman yksinkertainen on tästä hyvin rakennetulla tunnelmalla ja tasapainoisella toteutuksella saatu tehtyä toimiva ja viihdyttävä zombie-elokuva. Se on aavistuksen brutaali herkemmille katsojille, mutta uudempiin elokuviin tottuneille ei kovinkaan hätkäyttävää tasoa.
Elokuvan loppu oli kiehtova ja ajatuksia herättävä, sillä aivotoiminnaltaan puutteellisten zombien ja elossa olevien zombeista itsellensä typerää viihdettä hankkineiden punaniskojen samankaltaisuus julmuudessa ja typeryydessä ei lopulta tee edes kovin suurta eroa näiden kahden joukon välillä.
Omaan makuuni tämä oli viihdyttävä elokuva jonka katsoo helposti useammankin kerran.
