Category: Kokkailut

Tämänkertainen kokkauspostaus on jälleen simppelillä linjalla vedettyä kasvispainotteista ruokaa. Kesäkurpitsa uunissa toimii hyvin ja siitä saa oivan korvikkeen hookoon blåålle eli HK:n Siniselle.

Aterian laittaminen on tälläkin kertaa varsin yksinkertaista. Ensimmäisena pistetään uuni lämpeämään mihin tahansa 175-225 asteen välille, varmaankin itselläni taisi olla 200 astetta. Sen jälkeen kaivetaan uunivuoka esiin ja etsitään vuokaan tulevat ainekset eli kesäkurpitsa ja paprika. Alussa halkaistaan kesäkurpitsa kahtia ja heitetään uunivuokaan. Samalla pilkotaan paprikaa sitten samaan vuokaan siihen kokoon millaisena sen haluaa syödä.

Kun kaikki halutut kasvit on heitetty vuokaan voi aterian heivata uuniin ja laittaa ajastimeen 40 minuuttia. Odotellessa ruoan valmistumista kerkeää keittämään nuudeleita tai muuta haluamaansa täytettä. Nuudelit oli oma valintani joten vedenkeittimellä keitin vettä, heitin nuudelit kattilaan ja kiehuvat vedet päälle. Siis niiden nuudeleiden päälle, ei itseni päälle. Siellä sitten ne mukavasti imeytyivät ruokaa odotellessa.

Odotellessa nuudeleiden imeytymistä ja uunissa olevien kasvisten valmistumista oli aikaa leikellä tälläkin kertaa kasvikset lautasen reunalle. Tuttuun tapaan kurkku, tomaatti ja raejuusto oli itselleni toimiva kombinaatio ja sillä mentiin yhä.

Kun 40 minuuttia oli kulunut oli aika ottaa ruoka uunista, heittää hieman juustoraastetta pintaan ja odotella että ruoka hieman viilenee. Siitä sitten ateria lautaselle ja kiskomaan evästä ääntä kohden.

Kesäkurpitsa uunissa on yleisesti ottaen hyvä ruoka ja tarjoaa hyvän kokeilemisen arvoisen vaihtoehdon uunimakkaralle, mutta valitettavasti tällä kertaa hieman kirpeä kurpitsa sattui omalle kohdalleni. Ehkä ensi kerralla käy hieman parempi arpaonni ja tämänkaltaisesta ateriasta saa parhaan makuelämyksen irti.

Tämänkertaisen kokkailukeskiviikon ruokana on lihaisa kesäkurpitsavuoka. Käytännössä se siis tarkoittaa lihan pannulla kärventämistä ja heittämistä uuniin kesäkurpitsan kanssa. Pistin sekaan myös paprikaa jotta vuokaan saa useampaa kasvista ja sitä kautta hieman monipuolisuutta kehiin.

Aterian kokkailu alkoi perinteiseen tyyliin eli pannu kaapista levylle/tasolle, jotain luikastetta jotta liha ei köntsähdä kiinni ja levy päälle. Pistin itse jotain öljyä mitä vielä kaapissa oli mutta en tiedä huomaisinko mitään eroa vaikka olisin käyttänyt voita. Lihaksi valikoitui minuuttisuikaleet joita kärvennetään ainoastaan muutamia minuutteja pannulla jonka jälkeen ne ovat jo syömäkelpoisia.

Tässä vaiheessa kun pannulle oli pistetty lihat lämpenemään oli hyvä aika heittää uuni jo lämpenemään. Uunin lämpötilaksi pistin 225 astetta.

Lihojen valmistumista ja uunin lämpenemistä odotellessa viipaloin valmiiksi kesäkurpitsan haluamani kokoisiksi paloiksi ja siihen kyytipojaksi pilkoin mukaan myös yhden ison paprikan. Yksi kokonainen kesäkurpitsa ja yksi iso paprika olivat sopiva annos omaan uunivuokaani sillä tilaa piti jäädä myös lihasuikaleille.

Kun kesäkurpitsa ja paprika olivat vuoassa oli lihasuikaleetkin jo kuitakuinkin tolkullisen näköisessä kunnossa. Heivasin paistuneet lihasuikaleet sitten kasvisten seuraksi ja laitoin vuoan uuniin.

Uunissa ruokaa tuli pidettyä 40 minuuttia joten tässä vaiheessa oli hyvää aikaa katsoa elokuvaa odotellessa. Pistin puhelimeen hälytyksen sillä ilman sitä ruoka olisi varmaan unohtunut uuniin pidemmäksikin ajaksi. Netistä bongaamani 40 minuutin uunissaoloaika oli varsin passeli sillä siinä ajassa kesäkurpitsat olivat jo pehmentyneet mukavaksi syödä.

Kun otin ruoan pois uunista niin vasta siinä vaiheessa tuli leikattua kurkkua ja tomaatteja lautasen reunalle ja pistettyä raejuustoa siihen sivuun. Sinä aikana ruoka kerkeää hieman jo jäähtyä ja sitä pääsee sopivasti syömään ilman että polttaa kitaansa omaa malttamattomuuttaan.

Kokonaisuutena tämä oli mukavan maukas ja helppo kotiruoka eli sellainen että täytynee tehdä toisenkin kerran ja laittaa lisäksi vielä useampia erilaisia kasviksia ja koettaa minkälainen kombinaatio toimisi parhaiten. Kaikessa primitiivisyydessäänkin kahdella kasviksella ja lihalla sai jo maukkaan aterian.

Tämänkertainen ruoka on kaupan pussiruokana myytävä versio Napolitan padasta. Spoilerina voin kertoa mausta suoraan sen verran että enpä erottanut mausta miten tämä eroaa italian padasta, mutta tulipahan testattua. Kaupasta ruokatarvikkeita ostaessa sattui tällainen tulemaan vastaan ja ajattelin jotta tuotahan voisi testata. Pidän kuitenkin kaupan italian padasta joten sama se on koettaa myös muita pussiruokavariaatioita.

Kokkailu alkoi taas perinteiseen tyyliin eli pannu lämpenemään, öljyä pannulle ja sipulia pilkkomaan odotellessa. Monet sanovat että sipulia pilkkoessa tulee helposti itku silmään, mutta tähän on onneksi pro tip miten sen voi välttää – älä ota sitä vain liian henkilökohtaisesti.

Sipulien pilkkomisen jälkeen se tietenkin viskataan pannulle kärventymään ja heitetään mukaan sekaan seuraan hilpeään myös paketillinen jauhelihaa. Oma valinta oli luomu naudanjauheliha joka toimii hyvin tällaisessa ruoassa. Eipä siinä tuskin kaupasta edes löytyy sellaista jauhelihaa jolla ei tästä saisi syömäkelpoista evästä.

Vettä on hyvä aika kiehauttaa noin seitsemän desiä tässä vaiheessa ja kun vesi kiehuu voikin heittää sekaan napolitan pata -pussin sisällön.

Muiden eväiden valmistuessa pannulla ja kattilassa on sopivasti aikaa viipaloida kurkut ja tomaatit valmiiksi jos sellaisia haluaa ruokansa kanssa tarjoilla. Suositeltavaa on syödä kasviksia jokaisen aterian kanssa joten mikäli se on mahdollista kannattaa niitä muistaa pistää lautaselle.

Viipaloinnin jälkeen on sitten aika asetella kaikki muutkin lautaselle tulevat ainekset mukaan, omassa tapauksessani raejuusto ja ananas joita heitin lautaselle mukaan.

Tämäkin ruoka oli hyvä ja toimiva kotiruoka, helppoa, maukasta edullista ja täyttävää eikä tämän kanssa kovin pahasti voi epäonnistua jos ei kärvennä ateriaa kattilassa pohjaan. Siksi on tietenkin hyvä muistaa aina välillä käydä hieman edes hämmentämässä kattilaa.

Kokonaisuutena toimiva perusruoka josta riittää moneksi päiväksi syömistä.

Tämänkertainen kokkailukeskiviikkoateria on pannulla paistettuja kananmunia, sipulia, paprikaa, ananasta ja chili sin carne -kastiketta jota tarjoillaan keitettyjen nuudeleiden ja tuoreiden kasvisten kanssa. Vaikka ruoka kuulostaa hyvin erikoiselta ja ehkä se sitä olikin ilahduin positiivisesti siitä että se maistui ainakin itseni mielestä hyvälle.

Kokkaillessa aloitin kananmunien pistämisellä pannulle. Tietenkin ensin pistin levyn lämpenemään, heitin pannulle jotain kaapista löytynyttä ruokaöljyä joka esti että sapuska ei köntsähdä pannuun paistaessa ja sen jälkeen hajotin kananmunia kuppiin yksi kerrallaan ja siitä sitten viskelin vasta pannulle. Tämän funktiona on tietenkin se että jos jokin kananmuna on pilaantunut niin ei jo pannulla lämpenevä ateria mene pilalle – olettaen tietenkin että ei ole niin vatipää että näkee että rikottu kananmuna on pilalla ja viskaa sen silti pannulle.

Kananmunien lämmetessä pannulla kerkesin jossain vaiheessa vedenkeittimellä kiehauttaa vettä ja heittää puolikkaan nuudelipussin (sananmuunnos, *tirsk*) sisällön kattilaan ja kuumat vedet sinne sekaan. Vedenkeittimellä kiehauttaessa vedet nuudeleiden päälle säästää luultavasti sähköä ja ainakin helpottaa ruoanlaittoa kun ei tarvitse vahtia milloin vesi kiehuu.

Nuudeleiden lilluessa kattilassa ja munien paistuessa pannulla kerkesi sitten pilkkomaan sipulia ja paprikaa.

Sipuleiden, kananmunien ja paprikan lisäksi pannulle tuli heiteltyä mukaan myös ananasta makua antamaan. Myös Chili Sin Carne -kastiketta löytyi kaapistani joten sitä heitin myös antamaan makua tälle aterialle.

Kaikkien ainesten pannulle viskaamisen jälkeen oli näppärästi aikaa heitellä lautaselle kasviksia ja raejuustoa odottamaan ruoan valmistumista. Tällä kertaa kasviksina oli mukana ainoastaan kurkkua ja miniluumutomaatteja mutta enempää toki ei ole niin välttämätön olla kun varsinaisessa ruoassa oli kuitenkin tulossa myös paprikaa ja ananasta.

Kokonaisuutena kokkailuun meni noin 15 minuuttia (ainakin valokuvien aikaleimoista katsottuna) joten tämä ruoka on nopea ja helppo valmistaa ja maistui hyvälle epämääräisestä ulkonäöstä huolimatta. Täytynee tehdä tätä toisenkin kerran.

Vuosi on vaihtunut ja arki taas jatkuu joten on jälleen aika palata kokkailukeskiviikkojen pariin.

Jos kokkailukeskiviikot eivät ole tuttuja postauksia on niiden idea lyhykäisyydessään kokkailla edes jotain kotona jota en ole aikaisemmin koettanut tai josta en ole ainakaan blogannut. Käytännössä siis vastaan voi tulla mitä tahansa Makaronia ketsupilla ja 5 tähden illallinen väliltä.

Realistisempaa on odottaa että ainakin näin alkuvaiheessa ruokien laittoa opetellessa makaroni ketsupilla on uskottavampi vaihtoehto nähdä tässä blogissa kuin viiden tähden illallinen. Ei sitä kuitekaan tiedä mitä tulevaisuus tuo kun tarpeeksi kauan kokkailen.

Aterian laittaminen oli mukavan suoraviivaista. Vettä kattilaan ja kaksi perunaa kuorineen kiehumaan veteen. Tällä kertaa olin ottanut opikseni ja tarkistin etukäteen netistä kuinka kauan perunoita kuuluu keittää. Viimeksi keitettäessä peruna oli kova ja raaka joten tämän vuoksi sitten otin asiasta selvää enkä kokeillut summamutikassa josko voittava arpa osuisi kohdalle.

Kaapista tuli kaivettua myös uunipelti, putsailtua sitä jonkin verran ja sen jälkeen heitettyä lohi pellille. Leivinpaperia olisi tullut käytettyä jos olisin etukäteen tajunnut että sitä voisin käydä ostamassa. Enpä tajunnut joten fisu suoraan pellillä sai kelvata. Alunperin ajatuksena oli laittaa tämä uunivuokaan mutta omistamani uunivuoka oli liian pieni tai vaihtoehtoisesti lohi liian suuri joten tämäkin nerokas ajatus kuoli nopeammin kuin kapitalistien kekkerit Kuuban kesässä.

Lämmitin lohta uunissa noin 30 minuuttia 225 asteessa. Olin lukenut kyllä netistä että tämä ei ole ehkä se optimaalisin lämpö mutta koska tuttu ja turvallinen makukombinaatio saadaan sillä niin sillä vaihtoehdolla menin vieläkin. Jos lohta rupean useamminkin kotiruokana kokkailemaan täytynee koettaa erilaisia variaatioita lämpötilan ja uunissa olemisen ajan suhteen. Eihän sitä tiedä vaikka parempaakin voisi olla kuin mitä se jo on nykyisellä yhdistelmällä.

Perunoiden kiehumista ja lohen lämpenemistä odotellessa oli hyvää aikaa pilkkoa kasvikset lautasen reunalle.

Tämä oli kotiruokana kyllä hyvä ja kätevä sillä aivan hillitöntä vahdintaa ei joutunut tekemään. Pistin ajastimen kännykkään jotta muistin ottaa kalat ja perunat ajallaan pois ja sen jälkeen olikin aika jo syödä.

Perunat jäi parinkymmenen minuutin keittämisen jälkeenkin vielä kohtalaisen kovaksi, mutta ei sentään niin kovaksi etteikö ne olisi olleet jo syömäkuntoisia. Pilkoin perunaa hieman pienemmäksi ja söin sitten kuorineen päivineen. Vieläkään en ole perunan ystävä mutta tämänkaltaisessa ruoassa peruna toimii hyvänä lisukkeena. Yhden perunan söin ja toinen jäi vielä evääksi töihin. Isosta lohesta riittää syömistä moneksi kerraksi.