Eilen yöllä selailin tori.fi sivustoa ja satuin bongaamaan ruokapöydän ja neljä tuolia kotiinkuljetuksella inhimilliseen hintaan. Laitoin sitten aamulla viestiä tuosta pöydästä ja tuoleista ja pian myyjä ottikin jo yhteyttä ja sovimme pöytäryhmän tuonnin kotiin.
Pöytä on perus siisti vaikka toki se on käytetty ja selkeästi sen kyllä huomaa. En kuitenkaan uutta ollut ostamassa joten kulumisen jäljet kuuluvat asiaan. Samoin tuolit ajavat asiansa vaikka huomaa toki niistäkin että onhan ne hieman elämää nähneet. Eipä se mitään sillä ne tekevät kuitenkin sen mitä tuolilta ja pöydältä odotan joten potentiaalisesti merkittävästi hienompia tuoleja ja pöytää kaukaisessa tulevaisuudessa odotellessa näillä mennään.
Parempi tarpeeksi hyvä huonekalu kotona kuin täydellinen huonekalu kaupassa.
Keittiön matto kaipaa silti vaihtoa johonkin parempaan jossain välissä sekin sillä nykyisellään värikombinaatio huoneessa on aivan kauhea ja täysin tyylitajuton. Pitänee jossain vaiheessa käyttää aivotoimintaa sen verran että etsin mikä värikombinaatio olisi sopiva ja sen jälkeen etsin sellaisen maton joka siihen sopii.
Hommasin kotiini vihdoin ja viimein myös tauluja seinälle, tai tarkemmin ottaen julisteita jotka sitten on laitettu kehyksiin ja ripustettu seinälle. Ensihätään löysin kaksi mieluisaa mutta kunhan löydän lisää niin tietenkin sitten niitä hommaan lisää.
Alunperin oli tarkoituksena laittaa yksi television taakse ja toinen pianon taakse, mutta koska pianon takana valmiiksi seinässsä olevat koukut ovat liian matalalla ja samoin television takana en näitä tauluja sitten laittanut niihin paikkoihin sillä muuten niistä olisi vain pieni osa näkynyt ja loppu olisi jäänyt pianon tai television taakse piiloon. Pitänee jossain vaiheessa käydä hankkimassa taulukoukkuja ja paukutella niitä seinään oikealle korkeudelle näin korkeiden taulujen tapauksessa.
Koska kyseessä on oikeasti GameStopista hankitut julisteet ja samaisesta paikasta niihin hankitut kehykset vaati nämä simppeleitä asennustoimenpiteitä jotta julisteen saa taulukehykseen. Onneksi kyseessä oli niinkin helppo operaatio että senkin onnistuin perinteiseen tapaan räpeltämään toisen taulun kohdalla perseelleen 😀
Esimerkki siitä miten taustapahvin EI kuulu olla
Ensimmäisen taulun laitto meni ilman suurempia ongelmia, eli käytännössä takapahvi irti, taulun edessä olevasta muovista/pleksistä suojamuovit pois, sen takaisin asettelu paikalleen, julisteen asettelu paikalleen ja taustapahvin takaisin laitto ja seinälle. Toki juliste on helposti rullaantuvaa sorttia joten asettelun ajaksi nakkasin painoksi laitoihin kaukosäädintä ja konsolin ohjainta jotta juliste ei pyörähtänyt takaisin rullalle sinä aikana kun taustapahvia takaisin olin laittamassa.
Toisen kohdalla olisi luullut että tämä menee yhtä hyvin ja pääosin menikin, mutta sitten kun rupesin taulua laittamaan seinälle huomasin että olin laittanut taustapahvin väärinpäin ja siinä oleva ripustinkoukku on jäänyt julisteen selkämystä vasten eli laitoin taustapahvin väärin päin. Että sellaista.
You had one job…
Onneksi tämä oli helppoa korjata. Metalliklipsit väänsin vain auki, otan pahvin pois ja käännän sen toisinpäin. Toisella kertaa se meni oikeinpäin eli en onnistunut saamaan koukkua julisteen alaosaan ja taulu olisi mennyt lisäksi väärinpäin joten kaikki meni lopulta ihan jees.
Toinen juliste on Skyrim-aiheinen juliste. Kuvassa oli ottohetkellä aivan järkyttävät verkkokaapeliviritelmät taulun alla (ja on yhä koska asian korjaaminen kunnolla ja käytännölliseksi vaatii enemmänkin operaatiota) mutta pistetään kuva silti tähän näkyville millainen taulu toinenkin on.
Kawai CN37 on sisustuksellisesti miellyttävän näköinen soitin
Varoitus! Teksti sisältää luultavasti enemmän nörttejä kuin pianistejä kiinnostavia tietoja. You have been warned!
Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tilata itselleni kunnollisen sähköpianon. Vuosia moisesta on tullut edes jollain tapaa haaveiltua mutta jostain syystä en ole sellaista saanut aikaiseksi hankkia joko laiskuudesta, nuukuudesta tai perfektionismista johtuen. Aina kun löytää mielestään hyvän sähköpianon niin pian jo löytää vielä paremman ja hinta lähtee huitelemaan kohden kuuta ja tuote jää ostamatta. Jossain vaiheessa on kuitenkin hyvä etsiä hyvä, valita se ja pysyä siinä. Hyvä digitaalipiano kotona on parempi kuin kymmenen potentiaalisesti parempaa kaupassa.
Tein tilauksen Laatusoittimesta ja perjantaina sitten piano ja tuoli tuotiin kotiin. Kysyin myös lisäpalveluna kotiinkuljetuksen lisäksi myös kasausta ja sellainen onnistui maksua vastaan joten sellaisen sitten otin siinä samalla. Ei jotenkin ajatuksena houkuttele lähteä kuluttamaan tunteja aikaa perehtyäkseni miten tällainen vekotin kasataan, miettiä mikä ruuvi menee minne ja muutenkin yksin saattaa olla haasteita kasaamisen aikana joten mieluummin ottaa suoraan lisäpalveluna kasauksen sillä tuote on (toivon mukaan) pitkäikäinen sijoitus eikä vuosien mittakaavassa kasauksen 100 eur lisähinnalla ole mitään merkitystä.
Ensituntumat pianosta on erittäin hyvät. Se tuntuu tatsiltaan hyvältä, se soi mukavasti omista sisäisistä kaiuttimistaan, pianosoundi on miellyttävä ja niitä on muutamia eri variaatioita ja kaiken lisäksi tuote näyttää omaan silmään sisustuksellisesti kauniilta joten eipä tästä mitään valittamista ole tullut vastaan nyt muutaman päivän soittamisen perusteella. Lisäksi myös kuulokeliitännän kautta piano kuulostaa uskomattoman hyvältä. Tässä mallissa ilmeisesti kuulokeliitännän kautta tulevaan soundiin on tehty jotain hiomisia verrattuna halvempiin malleihin. En niistä tiedä kun en ole verrannut, mutta ainakin Sennheiser HD800 -luureilla soittaessa piano kuulosti hyvälle.
Philips Hue -valonauha tuli viritettyä pianon taakse sekä pöytävalo päälle
Koska piano on myös sisustuselementti ja koska olen suuri Philips Hue -valaistusten ystävä tuli tähän hankittua heti Hue lightstrip -valonauha. Samoin pianon päälle tuli pistettyä yksi pöytävalo jossa myös on Hue-valo jotta saa mukavasti tunnelmavalaistusta huoneeseen soitellessa tai vaikka muutenkin.
Kawai CN37 on piano-ominaisuuksiensa lisäksi muutenkin kiitettävän monipuolinen vekotin. En ole vielä kerennyt tietenkään kaikkia toimintoja koettamaan, mutta yksi ominaisuus jota koetin ja hyvin tuntui toimivan on Bluetooth MIDI. Tämän lisäksi pianossa on myös linjasisäänmeno joten pääsin koettamaan heti miten piano toimii iPadin softien kanssa.
Pistin iPadin kuulokeliitännästä kaapelit pianon linjasisäänmenoon ja käynnistin Thor-syntikan. Tämän jälkeen etsin pianon Thorin MIDI-asetuksista, vedin pianosta omat äänet nollille ja iPadista pistin volkkaa ja aloin soittamaan. Kun soitin pianon koskettimilla meni MIDI-data iPadiin langattomasti Bluetoothin yli ja soundit mitä iPadin softaysynasta tuli otettua kuului pianon omien kaiuttimien kautta. Ilahduin myös siitä että en huomannut tavallisessa syntikkafiilistelyssä latenssia lainkaan eli se on siis tarpeeksi pieni että voi reaaliaikaisesti soittaa. Tämä on jatkoa ajatellen aivan loistava asia sillä syntikkasoundeja voi ottaa ulos muista äänilähteistä ja silti kuulla äänet pianon kaiuttimista ja täten käyttää pianoa MIDI-koskettimistona. Pianossa on myös normaali USB-liitäntä jota kautta sen voi myös laittaa kiinni tietokoneeseen tai muihin vekottimiin jotka sitä tukee mikäli Bluetooth-liitäntä ei jostain syystä ole sopiva.
Pianossa on näppärästi myös äänitysmahdollisuus jolla voi suoraan pianon muistiin tallentaa omaa soitantaansa. En ole vielä täysin perehtynyt tähän sen tarkemmin että missä muodossa tämä tallentuu mutta olen siinä uskossa että sisäisesti se tallentuu MIDI-tiedostoksi. Lisäksi laitteessa on (netin mukaan, en ole koettanut vielä) mahdollista tallentaa omaa soitantaa myös USB-tikulle joten yhteistyö tietokoneen kanssa ei ole pakollinen paha jos haluaa vain nopeasti ja helposti tehdä äänityksiä.
Varsinainen äänitysprosessi sisäistä muistia käytettäessä on varsin suoraviivainen. Painetaan Rec-painiketta, valitaan mihin muistipaikkaan nauhoitetaan ja aloitetaan soittamaan jonka jälkeen piano alkaa tallentamaan soitantaa aina siihen asti että painaa Play/Stop-painiketta. Tämä on hyvä ja helppo tapa ottaa nopeasti biisi-ideat talteen pianon sisäiseen muistiin. Ohjekirjan mukaan sisäiseen muistiin mahtuu jopa 10 biisiä joten USB-tikku ei ole aivan alussa mikään välttämättömyys jos haluaa vain tallentaa pikaisesti jotain talteen.
Perustoiminnoista löytyy lisäksi myös metronomi. Ilahduttavaa kyllä metronomin ääni on sellainen että sitä jaksaa kuunnella ja sen äänenvoimakkuutta voi säätää. Lisäksi erinomaisena puolena CN37:ssa on mahdollisuus valita joitain rumpukomppeja taustalle. Näiden tahtiin on paljon mukavampaa soitella pop/rock rallatuksia ja niihin saa enemmän fiilistä jo soittovaiheessa kun taustalla ei soi pelkkä metronomi. Tietenkin jos haluaa hifistellä enempi kannattaa tietenkin tietokoneelta laittaa kunnon rumpukone ja vetäistä sieltä rummut linjasisäänmenoon, mutta jamittelu ilman ulkoisten laitteiden säätämistä onnistuu siis suoraankin edes jonkinmoisilla ihan toimivilla rumpukompeilla.
Reverbiä myös löytyy
Pianossa on myös jonkinmoisia efektejä sisäänrakennettuna. Reverbi löytyy ja sitä pystyy hieman kustomoimaan. Lisäksi muissa efekteissä löytyy muutamaa erilaista delayta, chorusta, erilaisia tremoloja, phaseria ja jonkinlaisia pannauksia. Näitä en ole vielä kerennyt kunnolla koettamaan ja ainoastaan reverbin asetuksia olen pikaisesti testaillut. Pikaisten kokemusten perusteella täysin asiansa ajava reverbi.
Soundivalikoima on kiitettävän laaja sillä ääniä löytyy 352 kappaletta sekä 9 rumpukittiä. Näitä en tietenkään ole ajatuksella kerennyt koettamaan mutta läpi tuli kaikki plärättyä. Etenkin urkusoundi ja harpsichordi oli omaan makuuni, samoin miellyttäviä stringejä ja padeja tuntui irtoavan.
Soundeja voi layeroida myös päällekkäin, eli esim. piano + stringit saa vetäistyä samaan aikaan. En ole vielä tätäkään kunnolla kerennyt tutkia mutta pikaisesti vaikutti varsin näppärältä. Täytynee tähän perehtyä jatkossa paremmin.
Muutaman päivän kokemusten perusteella tuote Kawai CN37 vaikuttaa erittäin hyvältä sähköpianolta. Siitä irtoaa hyvät pianosoundit joka on tietenkin sen tärkein ominaisuus, sen kosketinten tuntuma on miellyttävä, tuote on sisustuksellisesti kaunis, sen omat sisäiset kaiuttimet ovat hyvän kuuloiset ja niistä irtoaa tarpeeksi ääntä kerrostaloasuntoon, kuulokkeilla soittaessakin se kuulostaa hyvälle, siinä on linjasisäänmenot ja MIDI-ominaisuudet löytyvät myös Bluetoothin kautta. Lisäksi metronomi ja rumpukompit ovat toimivaa tasoa, siinä on suoraan monipuoliset ja hyvät soundivalikoimat myös muuhunkin kuin vain pianosoitantaan ja mahdollisuus äänittää omaa soittoaan antaa Kawai CN37:sta positiiviset ensituntumat.
YouTubesta löytyy useita videoita joista voi pianon soundeja kuulla ja jos jaksan niin laitan lähiviikkoina/kuukausina jotain esimerkkejä tänne. En kuitenkaan lupaa mitään jos laiskalla päällä satun olemaan 😀
Viikonlopun aikana sain viimein aikaiseksi alkaa tekemään listaa omistamistani elokuvista. Löysin iPhonelle mainion My Movies Pro -nimisen softan josta oli saatavana versio myös Mac OSX:lle. Hommasin softan kummallekin alustalle ja aloin listailemaan leffoja.
iPhone-versiossa (taitaa olla myös OSX-versiossakin) oli kätevänä ominaisuutena lisätä leffoja viivakoodin perusteella. Tietenkään kaikkia ei löytynyt sillä tapaa tietokannoista, mutta puuttuvista elokuvista pystyi jättämään ilmoituksen jonka perusteella tekijätiimi sitten pyrkii etsimään elokuvan tiedot. Kuitenkin samoja leffoja on myyty muissakin maissa joten monien elokuvien tapauksessa tyydyin lisäämään väärällä kansikuvalla olevan version eri maasta koska olennaisin tieto itselleni on yleensä vain onko jokin leffa itsellä vaiko ei.
Kätevästi ohjelma tunnistaa myös duplikaatit jos samalla viivakoodilla on jo elokuva aiemmin lisätty. Harmillisesti mutta ymmärrettävästi kuitenkin monissa elokuvissa on eri viivakoodi erilaisessa painoksessa joten jotkut leffat on katalogissa kahteen tai useampaan kertaan mikäli niistä sattuu olemaan useampia eri painoksia.
Yllätyin kuinka paljon elokuvia itselläni oli. Tämän hetken saldona on 1145 elokuvaa mutta toki vielä puuttuu joitain televisiosarjojen ja leffojen bokseja. Muutama musiikki DVD tuli siinä sivussa myös lisättyä mutta loput odottavat yhä katalogisointiaan. BluRay-elokuvat on jo tässä mukana joita niitäkin on useampia kymmeniä.
Kaksi täysin erilaista leffaa ympättynä samoihin kansiin on taiteen häpäisyä
Jätin myös useita elokuvia lisäämättä jos niissä on samoissa kansissa kaksi elokuvaa, esim. kahden DVD:n kombinaatio joissa on elokuvat Jennifer’s Body / The Girl Next Door on sellainen mitä en lisännyt. Nämä ovat sellaisia joita en aio keräilykappaleena itselleni jättää sillä leffat on aina oltava yksittäin omassa kotelossaan omana tuotteenaan jotta ne voin harkita jättäväni keräilykappaleeksi itselleni hyllyyn. Joitain tällaisia leffoja tuli epähuomiossa alussa lisättyä mutta pitänee jossain vaiheessa käydä läpi ja poistella ne katalogistakin sillä en ole tällaisten fyysisen median irvokkaan häpäisyn kannattaja.
Seuraava lähiviikkojen operaatio olisi alkaa lajittelemaan näitä aakkosjärjestykseen, varmistaa että duplikaatit tulee poistettua ja laitettua kiertoon ja sen jälkeen miettiä teetätänkö uuden hyllyn näille vai millä tapaa nämä olisi tehokasta säilöä niin että niitä voi helposti löytää katsomista varten.
Fyysinen media elää ja voi hyvin vielä vuonna 2018. 🙂
Eilen illalla sain vihdoin ja viimein aikaiseksi laittaa levyhyllyn muuton jäljiltä jonkinlaiseen ruotuun. Ajattelin että voisinpas kuunnella pitkästä aikaa Boltthrowerin albumin …for victory mutta koska levyhylly oli täysin sekalaisessa järjestyksessä en sitä löytänyt vaikka olevinaan moneen kertaan pläräsin hyllyn levyt läpi.
Ulkomuistista muistin levyn kannen tai ainakin sen värit mutta valitettavasti en muistanut hyllystä näkyvän kyljen väriä levystä joten levy jäi siinä vaiheessa vielä kuuntelematta. Pistin sitten Insomniumia soimaan ja tartuin vihdoin härkää sarvista ja otin työn alle levyhyllyn järjestämisen kutakuinkin tolkulliseen järjestykseen.
Hylly tuli laitettua kutakuinkin samanlaiseen järjestykseen kuin se Lauttasaaressa asuessakin oli – ylhäällä hyllyssä on metalli, rock tai melkein mikä tahnasa hiemankaan raskaampi kuin pop. Käytännössä ylempään osaan tuli siis esim. Nightwish, Metallica, Korn, Dark Tranquillity, KoRn, Epica, Mokoma ja muut metallit ja sinne päin kallellaan olevat. Kuitenkin lisäksi sinne mahtui myös Dire Straits ja Uriah Heepitkin koska tässä määritelmässä ne menee poppia raskaammaksi.
Alemmaksi osaa hyllyä tuli sitten kaikki muut eli esimerkiksi Britney Spears, Anna Puu, Madonna, Katy Perry, Demi Lovato, The Pierces ja muut kevyemmät artistit.
Kaaos on löytänyt harmonian
Samalla kun hyllyä järjestelin heitin kerralla ison osan levyistä pois hyllystä pois ja pistin ne kaappiin. Käytännössä kaappiin päätyi kaikki singlet joissa on pienempi kotelo kuin tavallisen CD:n kotelon koko on, artistit joilta on ainoastaan yksi levy eikä ne ole sellaisia joita ihan hetkeen levyltä ainakaan tulen kuuntelemaan ja muut satunnaiset levyt joita vuosien mittaan on kertynyt jostain, esim. joidenkin artistien demoja.
Artistien levyt ovat vielä sekalaisessa järjestyksessä mutta kuitenkin ainakin keskenään samassa kasassa. Esim. Apulannan Ehjä levy saattaa aivan hyvin olla Aivan kuin kaikki muutkin albumin vieressä joka tietenkään ei ole mitenkään loogisessa järjestyksessä, mutta ensimmäisessä vaiheessa järjestelyä saa välttää sillä kuitenkin artistin levyt löytää nopeasti kuitenkin joka järjestelyn ensisijainen pointti kuitenkin on.
Eiköhän levyt näillä lajitteluilla jo ala löytymään suhteellisen helposti 🙂
