Aleksin Blogi

Category: Mielipidekirjoitus

  • Mikrosiru ihon alla – uhka vai mahdollisuus?

    Lyhyesti

    Ihmisiin asennettavat mikrosirut ovat olleet jo vuosikausia yhtenä niistä harvoista salaliittoteorioina pidetyistä asioista josta myös tavallinen rivikansalainenkin on saattanut kuulla riippumatta siitä onko hänellä itsellään tapana lukea tämänkaltaisista asioista vaiko ei. Teoria on jossain määrin valtavirtaistunut ja siten moni on siitä saattanut kuulla.

    Teoriaa on kauan pidetty salaliittoteoriana, mutta lähiaikoina on kuitenkin valtavirtamedian uutisoinnissa alkanut olemaan yksittäisiä artikkeleita missä kerrotaan ihmisiin asennettavista mikrosiruista. Esimerkiksi Ilta-Sanomat on tämän vuoden puolella kertonut 13.4.2021 siitä kuinka Pentagon kehittää ihonalaista mikrosirua (lue täältä), Iltalehti on kertonut 26.11.2021 siitä kuinka ihmisten alle asennettiin mikrosiruja after work -tapahtumassa (lue täältä) ja ruotsalaisen Aftonbladetin uutisoinnissa 28.10.201 kerrotaan myös kuinka ihmisiin voidaan asentaa mikrosiruja (lue täältä).

    Mikrosirujen tuleminen ihmisiin ei enää tästä perspektiivistä katsoen vaikuta salaliittoteorialta vaan lähinnä realismilta – ihmisiä voidaan mikrosiruttaa ja näin on jo jossain määrin tehtykin. Suomessa tapahtumassa mikrosirun otti ainoastaan neljä ihmistä (lue täältä) joten mistään suuresta yleisöryntäyksestä ei tässä vaiheessa vielä voine siis puhua.

    Vaikka vielä kovin suurta määrää ihmisiä ei tuossa tapahtumassa sirutettu, on silti hyvä muistaa että monilla teknologioilla on mahdollisuus laajentua todella nopeasti ja todella laajalle mikäli hinta ja laatu kohtaavat ja mikäli vastaanottava yleisö kokee saavansa tekonologiasta jotain sellaista mikä tuottaa lisäarvoa heidän elämäänsä. Kun matkapuhelimet tulivat markkinoille, oli nekin alussa ainoastaan pienen piirin juttu, mutta vähitellen ne yleistyivät laitteiksi joka löytyy tätä nykyä lähes jokaiselta.

    Matkapuhelinten yleistyminen tapahtui räjähdysmäisellä kasvulla joten en pidä epärealistisena vaihtoehtona sitä etteikö mikrosirutkin voisi tätä taustaa vasten yleistyä – eihän Nokia 3310:n julkaisustakaan ole kuin 21 vuotta vaikka tuntuukin kuin siitä olisi pieni iäisyys, joten siinä mielessä kulttuurillinen muutos on ollut todella nopeaa. Millainen maailma on 21 vuoden päästä mikäli ihmisten mikrosiruttaminen saa yhtä nopean kasvun?

    Mitä hyötyä siitä olisi, miksi sitä kukaan ottaisi?

    Jotta mikrosiru saisi kunnolla jalansijaa kuluttajamarkkinoilla on sen tarjottava ihmisille selkeitä hyötyjä siitä miksi sellainen kannattaisi ottaa. Harva haluaa ihonsa alle mitään ylimääräistä ellei siinä ole selkeästi jotain elämänlaatua parantavaa ominaisuutta. Poikkeuksia tietenkin on, sillä esimerkiksi monet teknologioista kiinnostuneet ihmiset voisivat sellaisen ottaa puhtaasti mielenkiinnosta sen antamien mahdollisuuksien vuoksi tai siksi että voisi selvittää minkälaisia tietoturvauhkia tällaisista laitteista löytyy.

    Uskon siihen että jossain vaiheessa mikrosiru tulee korvaamaan monia nykyisin eri maissa käytössä olevia järjestelmiä. Sirun avulla voisi henkilöstä löytää henkilötiedot kuten syntymäajan, syntymäpaikan, sukupuolen ja muut yleisesti yhteiskunnassa käytössä olevat perustiedot. Lisäksi sirun avulla voisi helposti selvittää erilaiset luvat kuten onko voimassa olevaa ajokorttia, aseenkantolupaa, tulityökorttia jne. Sirulla voitaisi tallentaa myös terveystiedot kuten mihin lääkkeisiin hänellä on apteekista osto-oikeus, millaisia muita reseptejä hänellä on, onko vaaditut rokotukset voimassa jne.

    Kuluttajamarkkinoille pääsyn näkökulmasta katsoen pidän silti suurimpana hyötynä kuluttajille sitä, että jossain vaiheessa pankkikortit ja luottokortit, bonus-kortit ja muut sellaiset voi jättää kotiin asioidessaan melkeinpä missä vain mikäli henkilöllä on siru jonka ansiosta hän voi tehdä ostoksensa ilman että joutuu kaivamaan esiin pankkikorttia, syöttömään PIN-koodia, muistamaan että pitää näyttää ensin Bonus-kortti ja vasta sitten maksaa yms.

    Lisähyötyinä mikrosirussa ihon alla voidaan laskea joissain määrin myös turvallisuus. Itsestään irti kuljetettavat kortit ja asiakirjat on suhteellisen helppoa varastaa mikäli jollakulla on tahto niin tehdä, mutta ihon alla kulkeva digitaalinen henkilöllisyystodistus on merkittävästi vaikeampaa varastaa.

    Tietenkin aina on myös uhkakuva siitä että joku tulee ja katkaisee käden jossa kyseinen siru on, mutta uskoisin että tämä turvallisuusuhka saadaan karsittua pois esimerkiksi siten, että mikrosiru ei toimi mikäli se ei ole kiinni ihmisen kehossa. Miten tämä tiedettäisi on itselleni vielä avoimena kysymyksenä sillä en ymmärrä niin hyvin ihmisen biologiaa, mutta yhtenä vaihtoehtona voisi olla esimerkiksi ruumiinlämmön mittausdataan perustuva analyysi siitä onko mittausdatassa tullut suuria ja yllättäviä poikkeamia ja jos on, estettäisi sirun toimivuus.

    Suurimmat myyntivaltit sirun käyttöönotolle olisivat oman arvioni mukaan siis nopeus, helppous ja tehokkuus. Kun näiden lisäksi yhdistetään turvallisuus on helppoa ainakin itseni uskoa että tämä tulee tulevaisuudessa olemaan helposti myytävissä oleva hittituote.

    Mitä haittoja siitä voisi olla?

    Kuten luultavasti kaikessa teknisessä kehityksessä on hyötyjen lisäksi haittoja tai vähintäänkin potentiaalisia haittoja. Lisäksi on hyvä muistaa että monet asiat eivät ole joko-tai, vaan sekä-että. Se mikä on toisen ihmisen mielestä hyöty, on se toisen mielestä haitta ja sama toisinpäin.

    Henkilökohtaisesti näen suurimpana haittana sen että tämänkaltaisella digitaalisella ihon alla olevalla sirulla jota käytettäisi henkilöllisyyden varmistamiseen ja erilaisten palveluiden käyttämiseen olisi mahdollista rakentaa massiivinen maailmanlaajuinen valvontayhteiskunta ja totalitäärinen hallinto. Se kuka kontrolloi dataa, kontrolloi ihmisten elämää.

    Uhkakuvan mahdollisuutena on esimerkiksi siis se, että henkilö joka koetaan yhteiskunnassa syystä tai toisesta haitalliseksi voidaan helposti ja keskitetysti jättää yhteiskunnan normaalien toimintojen ulkopuolelle estämällä kyseisen henkilön henkilötunnuksen käyttö kaikissa niissä paikoissa missä tunnistautuminen tapahtuu mikrosirun avulla. Mikäli henkilötiedot, potilastiedot, pankkitiedot ja muut ovat yhden ja saman henkilötietorekisterin takana on uhkakuva tämänkaltaiseen mahdollisuuteen suuri.

    Tietenkin on aina mahdollista että tämänkaltainen uhkakuva ei realisoituisi koskaan, mutta jos miettii ihmiskunnan historiaa kautta aikojen en valitettavasti pysty pitämään kovin realistisena vaihtoehtona sitä että tämänkaltaista järjestelmää ei jossain vaiheessa alettaisi käyttämään väärin – jos ei vielä nyt niin vähintäänkin tulevaisuudessa.

    Valvontayhteiskuntaa on jo viety paljon eteenpäin ja viedään yhä, olipa mikrosirua ihmisessä tai ei, joten mikrosiru ei suoranaisesti heti toisi kovin suurta eroa asioiden nykytilaan nähden. Tästä perspektiviistä katsoen syytä minkäänlaiseen panikointiin tai hysteriaan ei tietenkään ole.

    Kuitenkin mikrosirun luoma uhkakuva on omasta katsantokannastani katsoen merkittävästi suurempi kuin nykyisten erilaisten valvontaseurantajärjestelmien yhteenlaskettu uhka tällä hetkellä, sillä mikrosirua ei ihon alta voi ottaa irti halutessaan kovinkaan helposti. Matkapuhelimen voi aina halutessaan jättää kotiinsa ja käteisellä voi yhä maksaa (vaikkakin sitäkin voidaan seurata), julkisissa tiloissa voi käyttää halutessaan sen kaltaisia vaaatteita että kasvoja ei voida tunnistaa automaattisilla kasvojentunnistustyökaluilla ja valvontakameroilla eikä bonuskorttejakaan ole pakko käyttää.

    Nykyisellään on siis mahdollista vielä toimia niin että oma digitaalinen jalanjälki ja kerättyjen datojen perusteella eri paikkoihin luotu profiili ei anna yksilöstä täysin realistista kuvaa vaan käyttäjä voi vaikuttaa erilaisilla valinnoillaan siihen minkälainen profiili hänestä syntyy erilaisiin järjestelmiin. Mikäli kaikki eri järjestelmät yhdistyisivät olisi yksilötasolla todella vaikeaa välttää realistisen henkilöprofiilin generoitumista ja jokaisen kaupungeissa liikkuessa lähes jokaisen liikkeen seuraamista.

    Tapoja käyttäjien seuraamiselle olisi monenlaisia. Esimerkiksi edullisena ja helposti toteutettavana olisi se että kauppojen ja muiden rakennusten ovenpielissä voisi olla lukulaite joka skannaa käyttäjien henkilötiedot heidän kävellessä kyseisen laitteen ohi. En myöskään pitäisi mahdottomana että esimerkiksi Helsingin Sanomien 16.12.2021 uutisoinnissa kerrottu älypylväs (lue täältä) voisi tulevaisuudessa sisältää lukijan jonka avulla voisi pitää kirjaa keitä henkilöitä tämän tolpan ohi on kulkenut milloinkin. Lukulaitteiden kustannusten laskiessa olisi erilaisia skannauslaitteita mahdollista asentaa melkein mihin tahansa ja sitä kautta olisi realistista kustannustehokkaasti pitää kirjaa ihmisten liikkeistä.

    Nykyiselläänkin ihmisten liikkeitä voidaan tarpeen mukaan seurata hyvinkin tarkasti matkapuhelinten avulla (osittain jo ihan puhtaasti teknisistä syistä kuten verkon kuuluvuuden toimivuuden varmistamiseksi), mutta ihmisillä on vielä mahdollisuus siihen että he jättävät puhelimet kotiinsa. Sirun kohdalla näin ei olisi, jonka vuoksi siis näen tämän yksilönvapaudelle luoman uhkakuvan merkittävästi nykyisiä järjestelmiä suuremmaksi.

    Entä onko tämä ns. Pedon merkki ja mikä se edes on?

    Ihmisiin asennettavista mikrosiruista puhuttaessa saattaa usein törmätä ajatukseen siitä että kyseessä olisi ns. “pedon merkki”. Mikäli kyseinen termi ei ole tuttu, tarkoitetaan sillä lyhyesti siis Raamatun Uudessa Testamentissa olevassa Johanneksen Ilmestys -kirjassa (eli ns. “ilmestyskirja”) olevaa kuvausta merkistä jonka Saatana saa ihmiset ottamaan ja jota ilman ei voisi käydä kauppaa.

    Kohta johon tässä kontekstissa viitataan on Johanneksen Ilmestyksen luku 13 joka sanoo vuoden 1938 käännöksessä näin:

    15 Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin.
    16 Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa,
    17 ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku.
    18 Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.

    Johanneksen Ilmestyksen luvussa 14 kerrotaan siitä että pedon merkin ottaminen ei ole Jumalan tahdon mukaista ja siitä seuraa ikäviä asioita:

    9 Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: “Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä,
    10 niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä.
    11 Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin.

    Lisää pedon merkin ottamisesta varoitetaan myös luvussa 16:

    1 Ja minä kuulin suuren äänen temppelistä sanovan niille seitsemälle enkelille: “Menkää ja vuodattakaa ne seitsemän Jumalan vihan maljaa maan päälle”.
    2 Ja ensimmäinen lähti ja vuodatti maljansa maan päälle; ja tuli pahoja ja ilkeitä paiseita niihin ihmisiin, joissa oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa.

    Näiden jakeiden pohjalta on helppoa nähdä, että pedon merkin ottaminen on jotakin sellaista jota ei kannata ottaa ainakaan Raamatun mukaan. Olennaisena kysymyksenä siis jääkin se onko mikrosiru ihon alla tuo Raamatun kuvaama pedon merkki?

    Koska tässä asiassa mennään puhtaasti teologisissa ja hengellisissä kysymyksissä on tietenkin hyvinkin vaikeaa sanoa varmaksi mitään. Erilaisia teologisia tulkintoja aiheen ympärillä on, joten ei ole myöskään mitään yhtä ainoaa näkemystä siitä miten nämä Raamatun kohdat pitäisi tulkita.

    Oma henkilökohtainen uskomukseni on tätä nykyä se, että mikrosiru ihon alla ei ole pedon merkki ainakaan itsessään, vaan pedon merkki on jotain muuta. Uskon että Ilmestyskirjassa kuvattu pedon merkki on symbolinen ja kuvastaa ihmisen asennetta ja tekoja, sitä tahtooko ihminen noudattaa Jumalan tahtoa ja pitää Jumalan lain vai tahtooko ihminen elää mieluummin tämän maailman mukaisesti silloinkin kuin se on vastoin Jumalan tahtoa.

    Syyt miksi uskon symboliseen tulkintaan pedon merkin osalta enkä kirjaimelliseen ovat moninaiset ja niistä voisi kirjoittaa pidemmänkin tekstin jo itsessään, mutta pääpointteina on se, että konteksti missä kyseisestä merkistä puhutaan on ympäriinsä symbolista tekstiä.

    Ennen tuota merkin ottamisen kohtaa Johanneksen Ilmestyksen luku 13 kertoo merestä nousevasta pedosta jolla on kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, sarvissaan sillä on kymmenen kruunua ja sen päihin on kirjoitettu pilkkaavia nimiä. Tämä ympäröivä konteksti kuulostaa hyvinkin pitkälti symboliselta tekstiltä. Samoin hieman ennen merkkiä puhutaan myös pedon kuvasta ja heti pedon merkin kuvauksessakin puhutaan siitä kuinka merkkinä voi olla pedon nimi tai sen nimen luku joka on kuusisataa kuusikymmentä kuusi. En pidä kovinkaan todennäköisenä skenaariona sitä, että ihmisillä olisi otsassaan tai kädessään konkreettinen fyysinen merkki jossa lukee jonkin pedon nimi tai sen nimen luku.

    Toinen syy miksi uskon symboliseen tulkintaan on se, että esimerkiksi Johanneksen Ilmestyksen luvussa 9 jakeessa 4 puhutaan myös Jumalan sinetistä joka myös olisi ihmisellä otsassa (vuoden 1992 käännös):

    3 Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta;
    4 ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.

    En muista että olisin koskaan törmännyt sellaiseen tulkintaan että tämä merkki olisi fyysinen ja konkreettinen merkki, joten miksi Jumalan sinetti joka on otsassa olisi sitten erilainen kuin Pedon merkki joka olisi oikeassa kädessä tai otsassa? Miksi toinen olisi symbolinen mutta toinen konkreettinen?

    Myöskin Vanhan Testamentin puolella käytettiin kuvausta merkistä kädessä tai otsassa, esim. 2. Moos. 13:9 sanoo näin:

    9 Ja se säädös olkoon kuin merkki kädessäsi ja tunnus otsallasi, että Herran laki aina pysyisi huulillasi ja sinä muistaisit, kuinka Herra väkevällä kädellään vei sinut pois Egyptistä.

    Viittaus käteen tai otsaan löytyy useammastakin kohdasta Vanhaa Testamenttiä, joten olen taipuvaisempi uskomaan siihen tulkintaan että pedon merkki sen enempää kuin Jumalan sinettikään eivät ole konkreetttisia fyysisiä merkkejä vaan ne ovat symbolisia ilmauksia joilla kuvataan ihmisen ajatuksia ja tekoja. Lisäksi miksi en usko mikrosiruteoriaan pedon merkkinä on se, että jos pedon merkin ottamisen seuraukset ovat Raamatun mukaan niinkin vakavat kuin ovat, en pidä uskottavana että Jumala jättäisi mahdollisuutta sille että joku ottaa toisen kiinni ja tunkee väkipakolla jonkin mikrosirun ihon alle ja antaa mahdollisuuden viedä hänet pois Jumalan tahdon mukaisesta elämästä.

    Samoin mikrosirun ottaminen voi tapahtua helposti vahingossa ilman että on edes kuullut Raamatusta ja Ilmestyskirjan profetioista, joten en voi uskoa että Jumala sallisi tämänkaltaisen valinnan tapahtua kenelläkään vahingossa vain siksi että ei ole sattunut lukemaan Raamattua.

    Teologisesta näkökulmasta on kuitenkin hyvä mainita silti se, että pidän yhtenä mahdollisuutena sitä että mikrosirua ihon alla tullaan jatkossa käyttämään valintana kumpaa tahtoo seurata, Jumalaa vaiko Saatanaa. Jos näin jossain vaiheessa tulisi olemaan, on tällöin valinta varmasti selkeä myös sen valinnan tekijälle eikä sitä voi vahingossa ottaa. Silloinkaan en näe että mikrosiru itsessään olisi se varsinainen pedon merkki, vaan mikrosirun valitseminen Jumalan tahdon sijaan olisi seurausta ihmisessä jo olevasta pedon merkistä, niistä asenteista ja teoista jotka kapinoivat Jumalan tahtoa vastaan.

    Loppupäätelmät

    Oma uskomukseni on se, että mikrosiru ihon alla tulee yleistymään seuraavan kymmenen vuoden sisällä merkittävästi. Uskon että siitä tulee valtavirtaa oleva maksuväline ja vähitellen ensisijainen ja jopa ainoa mahdollinen virallisesti hyväksytty maksun väline sillä sen tuomat edut kuluttajamarkkinoilla ovat monessa mielessä hyvät.

    Sen avulla voidaan jäljittää monia rikoksia (keitä ihmisiä kulkenut mihinkin aikaan alueella missä rikos tapahtunut), sitä ei voi hävittää samalla tapaa kuin vaikkapa lompakkonsa ja siinä olevat asiakirjat, sillä voidaan helposti tunnistaa esim. dementoituneet vanhukset jotka eivät muista keitä ovat tai sen avulla voidaan jäljittää kadonneita tai kaapattuja lapsia mikäli he koskaan kulkevat minkä tahansa käytössä olevan lukulaitteen ohitse. Positiiviset käyttömahdollisuudet ovat hyvät ja uskon että tämä tulee sen vuoksi olemaan tulevaisuuden hittituote.

    Henkilökohtaisesti en silti halua mikrosirua ihoni alle ottaa. En halua olla osallisena potentiaalisen totalitäärisen valvontayhteiskunnan kehitystä ja haluan vastustaa sitä viimeiseen asti. Kuten yllä olevasta kappaleesta voi lukea, tämä valinta ei kuitenkaan ole teologinen – vaikka olen kristitty (kotiseuraukuntani on Seitsemännen päivän adventisteilla), en näe että mikrosiru olisi itsessään ns. Pedon merkki jota monet sen ajattelevat olevan. Syyt tämän vastustamiselle henkilökohtaisella tasolla siis perustuvat sen muihin mahdollistamiin uhkakuviin.

    Uskon että ihminen luotu vapaaksi ja sellaisena ihmisen kuuluu myös halutessaan voida olla jatkossakin. Yhteiskunta joka luo massiivisen valvonnan mahdollisuuden on vaarallinen, sillä uskoni ihmiskunnan hyvyyteen ei ole kovin suuri. Ihmiskunnan historia on täynnä sotaa, vainoa, tappamista ja kulloinkin yhteiskunnassa koettujen väärinajattelijoiden vaientamista, joten miksi siis edistäisimme yhteiskuntaa joka antaa mahdollisuuden sille että milloin mikäkin ihmisryhmä saadaan otettua laajamittaiseen valvontaan vallassa olevien mielihalujen mukaan?

    Artikkelia on muokattu 05.08.2025 vastaamaan nykyistä teemaa.

  • Ratkaiseva hetki -video ja pohdintaa koronapassista

    Mikä video tämä on?

    Muokkaus 05.08.2025 – Video on poistettu YoutTubeta enkä enää löytänyt tätä myöskään Rumblesta.

    Tällä kertaa poikkeuksellisesti jaan postaukseen liittyen YouTube-videon joka on otsikoitu nimellä Ratkaiseva hetki eli video on suomeksi tekstitetty. Itse en ole tämän videoon ja sen tekemiseen ollut millään muotoa osallisena, mutta haluan sen jakaa tänne sillä se käsittelee aihetta jota itse pidän erittäin tärkeänä.

    Luultavaa toki on että tämä ei paljoa katsomisia kerää, mutta toivottavasti joku edes tämän videon katsoo ja jää miettimän onko tämä nykyinen kehityksen suunta todella sellainen mihin yhteiskunnan halutaan antaa luisuvan.

    Niille jotka eivät videota jaksa katsoa vaan haluvat tietää mistä siinä suunilleen edes kerrotaan niin sanottakoon lyhyesti tiivistäen että video käsittelee nykyistä yhteiskunnan tilaa monessa eri maassa, koronapassia ja sen luomia uhkakuvia jotka ovat merkittävästi suuremmat kuin ainoastaan tässä nykyhetkessä olevat pandemian luomat uhkat.

    Lyhyesti sanoen uhkana on se, että koronapassin varjolla länsimaihin tuodaan askel kerrallaan totalitäärinen valvontayhteiskunta ja samankaltainen sosiaalisen pisteytyksen järjestelmä mitä Kiinassakin on missä kansalaisten oikeuksia rajataan milloin milläkin tavoin valtion toimesta (tai ainakin näin meille on länsimaissa median kautta annettu ymmärtää).

    Mikäli annamme tämänkaltaisen valvontayhteiskunnan ensiaskeleen – tai pitäisikö oikeamminkin sanoa jo seuraavan askeleen – saada suuren jalansijan yhteiskunnassamme on vaarana että kansalaisten kaikki mahdollisuudet vapauteen ja yksityisyyteen kuolevat mikäli yksilö haluaa jatkossakin olla osallisena yhteiskunnan toimintaa.

    Miksi itse tämän videon haluan jakaa

    Ne ketkä itseni tietävät elävässä elämässä tai ovat jonkin verran tätä blogia lukeneet saattavat tietää että olen kiinnostunut joissain määrin tietoturvasta ja digitaalisen maailman mahdollistamista uhkakuvista. Koronapassi on asia jota vastustan täysin jo sen nykyisessä muodossa ja vielä enemmän vastustan sitä että sen käyttöä aiotaan laajentaa.

    Vastustamisessa merkittävää ei ole se saako passin tällä hetkellä rokotteita vastaan, negatiivista testitulosta vastaan tai yleensä mitä tahansa muutakaan vastaan tulevaisuudessa. Ongelma on lähtökohtaisesti jo siinä että tämänkaltaista järjestelmää on rakennettu, otettu käyttöön ja aiotaan laajentaa. Mikäli tämänkaltaisen järjestelmän annetaan jäädä osaksi länsimaalaista yhteiskuntaa on mahdollisuudet sen väärinkäytöksille aivan liian suuret, sillä ei ole minkäänlaisia takuita siitä että mitkään rajoitukset tulisivat jatkossa ainakaan poistumaan.

    Koronapassi tai mikä tahansa muukaan isossa mittakaavassa yhteiskuntaan integroitava kansalaisten oikeuksia ja vapauksia rajoittava järjestelmä on vaaraksi koko länsimaalaiselle vapaudelle. Mikäli tällä hetkellä se sitä ei kaikkien mielestä ole, se ei tarkoita sitä että se ei sitä olisi jatkossa myös monen muunkin mielestä.

    Vapaus ja yksityisyys sellaisena kuin länsimaissa kasvaneina ne tunnemme ovat aikaisempien sukupolvien uhrauksilla saavutettuja etuoikeuksia ja itseisarvoja yksilön elämässä ja niiden kuuluu sellaisina jatkossakin pysyä. Ihmisellä on lähtökohtaisesti oltava vapaus kulkea, käydä ostoksilla, matkustaa eri paikkoihin, oikeus ilmaista mielipiteitään ja ajatuksiaan ilman pelkoa siitä että hänen oikeuksiaan elämään rajoitetaan valtiovallan toimesta mielivaltaisin perustein.

    Perusteita oikeuksien rajaamisella voi olla jatkossa aivan mitä vain mikäli tämänkaltainen yhteiskunnallinen kehitys jatkuu. Se että tällä hetkellä ihmisiä rajoitetaan rokotteiden ottamisen vuoksi on jo itsessään erittäin vaarallinen asia, mutta tämä valitettavasti ei kovin suurta vastustusta aiheuta monissa sillä asia ei monen elämää kosketa.

    Jo kerran sosiaalisesti normaaleiksi hyväksyttyjä rajoitustoimia on helppoa lisätä koskettamaan jälleen uutta tarpeeksi pientä joukkoa ihmisiä, eikä sekään luultavasti tule saamaan laajamittaista vastustamista mikäli seuraavakin ryhmä jonka oikeuksia otetaan pois on tarpeeksi pieni. Tämänkaltaisessa suuntauksessa vaarana on se, että askel kerrallaan ryhmien määrä joilta oikeuksia on otettu pois kasvaa aina siihen saakka kunnes juuri kukaan ei ole enää sellainen keneltä oikeudet ei jo olisi otettu pois. Ainoastaan ne, jotka noudattavat kaikkia valtion luomia säädöksiä ja rajoituksia ovat lähtökohtaisesti turvassa – olipa säännökset miten järkeviä tai järjettömiä tahansa.

    Nykyteknololgian luomat mahdollisuudet yhdistettynä koronapassiin ovat vaarallinen yhtälö

    Jokainen varmaankin on jo huomannut ainakin jossain määrin että nykyteknologia on todella kehittynyttä eikä kehityksen hidastumisella näyttäisi olevan kovin suuria esteitä ellei satunnaisia raaka-ainepulia ilmene tai yhteiskunnallisesti tapahdu jotain merkittävää kriisiä joka vaarantaa kehityksen.

    Pilvipalveluiden tarjoamien mahdollisuuksien myötä tietojärjestelmien vikasietoisuudet voidaan saada maailmanlaajuisesti todella hyväksi mikäli rahaa laitetaan tarpeeksi ympäristön pystyttämiseen, tietoverkkoihin liitettyjen koneiden konetehot on kasvaneet merkittävästi jonka vuoksi monimutkaisempien järjestelmien kehittäminen on aikaisempaa realistisempaa. Myöskin suurien datamäärien tallentaminen vuosikymmeniksi ja jopa vuosisadoiksi ei ole enää mitään tieteiskirjallisuutta vaan aivan todellista nykypäivää.

    Teknologia itsessään on neutraali asia eikä sillä ole moraalia ja sitä voidaan käyttää katsantokannasta riippuen niin hyvään kuin pahaankin. Yhdysvaltalaisen tunnetun tietovuotajan Edward Snowdenin paljastukset ovat tuoneet kansalaisten tietoisuuteen jo vuosia sitten sen kuinka paljon eri käyttäjistä kerätään erilaista dataa. Nykyisen teknologian suomien mahdollisuuksien myötä tätä kerättyä dataa voidaan käyttää jatkossa merkittävästi laajempien analyysien tekemiseen jokaisesta yksilöstä josta kerätään tietoja.

    Monet yksittäiset isomman ja monipuolisemman datan lähteet kuten Facebook, Google, Microsoft, Amazon jne. ovat itsessään jo paikkoja joiden datojen perusteella käyttäjästä voidaan luoda tarkanlaisia profiileita heidän itsensä syöttämän datan perusteella, mutta myöskin heidän ystäviensä syöttämien datojen perusteella, esim. jos toinen henkilö merkitsee toisen kuvassa olevan henkilön kuvaan on algoritmien helppoa luoda linkityksiä eri henkilöiden välillä. Kehittyneet kasvojen tunnistamiset tekniikan avulla lisäksi auttaa linkittämään henkilöitä toisiinsa riippumatta siitä onko käyttäjät itse merkinneet kuka kuvassa on.

    Aina vain tarkemmaksi profiili voidaan kuitenkin luoda mikäli eri lähteistä kerätyt datat yhdistetään keskenään. Tietoja joita meistä kerätään voivat olla mm. missä kaupassa käyt, mitä reittejä mieluiten autolla kuljet, kuinka usein käytät julkista liikennettä ja mistä minne silloin kuljet, keiden ihmisten seurassa liikut, monestako moneen olet matkapuhelimen äärellä, minkälaisia harrastuksia harrastat, millaisilla internetsivustoilla vierailet jne. Dataa kerätään hyvin monissa eri paikoissa ja näistä saadaan rakennettua laajamittaisia käyttäjäprofiileja.

    Laajat käyttäjäprofiilit yhdistettynä kansalaisten vapauksia kulkea ja liikkua rajoittavaan koronapassiin on huolestuttava kehityssuunta. Entä jos hallitus jossain vaiheessa syystä tai toisesta kokee että rokottamattomien lisäksi uhkana yhteiskunnalle ovat myös ne ihmiset jotka kirjoittavat esimerkiksi tämänkaltaisia tekstejä joilla on tarkoitus saada ihmisiä miettimään kehityksen suuntaa? Entä jos uhkakuvana turvallisuudelle jatkossa nähdäänkin ihmiset jotka epäilevät hallituksen toimia muutenkin? On mahdollista että jatkossa uhkakuvana nähdään myös ihmiset jotka ostavat epäterveellisiä ruokia eivätkä syö lautasmallin mukaisia aterioita (ainakaan ostotottomuksiensa perusteella luodun profiilin kautta arvioituna), koska hekin ovat vaarassa olla kuormittamassa jatkuvasti äärirajoilla olevaa sairaalan henkilökuntaa?

    Tietenkin kaikki tässä esittämäni skenaariot ovat uhkakuvia siitä mitä voisi tapahtua, eikä ole mitään takeita siitä että asiat automaattisesti tulisivat menemään näin. Monesti tämänkaltaista kaltevan pinnan argumentaatiota (lue täältä) vastaan kritisoidaan (käsittääkseni) siksi, että nämä ovat vain teoreettisia uhkia jonka vuoksi ei pidä luoda turhan pitkälle meneviä tulevaisuuden uhkakuvien maalauksia.

    On kuitenkin hyvä muistaa että monet asiat joita vielä kaksi vuotta sitten ei moni olisi ollut valmis uskomaan osaksi länsimaalaista yhteiskuntaa on nyt arkipäivää – rokotepassia ei pitänyt tulla tai jos piti niin ainoastaan todella rajoitetusti mutta pian ääni kellossa päättäjillä muuttui ja käytön laajentamista alettiin ajamaan monella eri osa-alueella. Parhaillaan keskusteluita käydään siitä että työpaikoilla olisi oltava rokotepassi jos aikoo töihin päästä lainkaan hoitoalalla, mutta myös muita aloja halutaan laajentaa mitä asia koskettaisi. Eikö tämäkin ollut juuri sitä kaltevan pinnan argumentaatiota että näin ei tulisi käymään, mutta kuitenkin kävi? Onko meillä minkäänlaista realistista syytä uskoa että näin ei voisi jatkossakin tulla käymään monien muidenkin kaltevan pinnan argumentaation kautta nähtyjen uhkakuvien kohdalla?

    Havainnointia ilman panikointia

    Vaikka uhkakuvat siitä mihin yhteiskunta voi kehittyä ovat huolestuttavat, on hyvä muistaa että pelkoon tai paniikkiin ei ole mitään syytä. Pelolla, panikoimisella ja fanatismilla ei ole ennenkään saavutettu luultavasti mitään hyvää ja pelolla ja vainoharhaisuudella sumentaa helposti vain terveen arviointikykynsä siitä mihin suuntaan asiat ovat menossa tai näyttäisivät olevan menossa.

    On hyvä seurata koronapassin ja valvonnan yleistä lisääntymistä Suomen lisäksi myös ulkomailta jotta voi realistisemmin muodostaa arvion siitä onko todennäköisempää että rajoitukset oikeasti tullaan poistamaan ja voidaan palata takaisin vanhaan muutaman vuoden takaiseen normaaliin vai onko vaarana että rajoituksia ja kansakunnan segregaatiota tullaan lisäämään askel kerrallaan lisää. Kuten tämän tekstin lukenut voi helposti päätellä oma näkökulmani kallistuu siihen suuntaan että rajoituksia tullaan aina vain lisäämään askel kerrallaan kunnes siitä ei enää ole paluuta ilman isompia konflikteja yhteiskunnassa. Olen ollut monesti ja monessa asiassa väärässä, joten toivon mukaan olen väärässä tässäkin.

    Vaikka itse kirjoitan tässä tekstissä että olen huolissani yhteiskunnallisesta kehityksestä, on hyvä kuitenkin tarkentaa myös se että en emotionaalisesti koe minkäänlaista huolta asian tiimoilta. Ilmauksella tässä kontekstissa tarkoitan sitä että näen kehityskulun joka voi johtaa omasta arvomaailmastani käsin epätoivottuun lopputulemaan. Huolestuneisuus on siis samanlaista kuin silloin kun näkisin autoni bensavalon palavan ja tietäisin että seuraavalle huoltoasemalle on vielä 70 kilometriä matkaa. Ei se emotionaalisesti kovin suuresti hätkäyttäisi sekään, mutta pahimman mahdollisen polttoaineen loppumisen skenaarion kannalta olisin hieman huolissani siitä että joutuukohan sitä kävelemään pidemmän lenkin vai selviääkö samoilla bensoilla ilman ylimääräistä happihyppelyä bensakanisterin kanssa hakemaan lisää menovettä.

    Syykin miksi asia itseäni ei emotionaalisesti pelota on selkeä – yhteiskunta ja ihmiskunta menee mihin menee, mutta kun on turva Kristuksessa ei tämän maailman murheet tai uhkat tunnu samalta. Miksi pelkäisimme, sillä eihän meitä ole kehoitettu pelkäämään? Miksi murehtisimme, sillä eihän sillä mitään saavuteta?

    Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? (Matt. 6:27)

    Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. (Matt. 10:28)

    Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut: — Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: — Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. Mitä voisi ihminen minulle tehdä? (Hepr. 13:5-6)

    Artikkelia on muokattu 05.08.2025 visuaalisesti vastaamaan nykyistä teemaa. Lisäksi YouTubesta poistunut video on poistettu upotteena tältä sivulta ja mainittu sivun alussa jo että video on poistettu verkosta.

  • Nykyinen Internet on pilalla

    Wiby.me hakukoneen etusivu

    Nykyinen Internet on enenevissä määrin pelkkää persoonatonta roskaa

    Olen lähiaikoina pannut merkille, että nykymuodossaan Internet on mennyt aina vain huonompaan suuntaan. Yhä enemmän ja enemmän vastaan tulee sivustoja jotka ovat erilaisten maksumuurien takana, sivuston mainosten määrä suhteessa muun sisällön määrään on suhteeton mainosten voitoksi ja lisäksi sivustojen persoonallisuus on kokenut inflaation sillä aivan liian monet sivustot ovat samasta puusta veistettyjä.

    Nykyisin sivut joihin netistä Googlen kautta yleensä päätyy ovat sieluttomia, kylmiä, tunteettomia ja tylsiä vailla hajua ja makua. Kenties sivut ovat käytännöllisiä, mobiiliystävällisiä ja helposti käytettäviä mutta samaan aikaan niissä ei ole enää samanlaista omaperäisyyden leimaa mitä 2000-luvun taitteen nettisivuissa oli. Sivut joihin törmäsi olivat uniikkeja niin sisällöllisesti kuin ulkoisesti, aihealueet niillä olivat aivan mitä tahansa maan ja taivaan välillä eikä kaupallisuus ollut vallannut leijonan osaa nettiliikenteestä.

    Mikä parempaa, ennen suurin osa Internetistä tai siellä käytävästä keskustelusta ei ollut Facebookin, Twitterin, Googlen tai Amazonin hallussa ja netti oli melkoinen villi länsi josta ei tiennyt mihin siellä törmää. Nykyään yhä useammat yhteisöt ovat menneet Facebookiin ja sitä myöten niiden persoonallisuus on kadonnut ja jokainen sivu näyttää enemmän tai vähemmän samalta.

    Sosiaalinen media on uhka aidoille mielipiteiden ilmaisuille

    Persoonallisuuden puutteen lisäksi pidempien tekstien ja muun sisällön siirtäminen pois omilta erikseen ylläpidetyiltä kotisivuilta Facebookin huomaan on tuonut aivan uudenlaiset uhkat myös vapaille ajatuksien ilmaisulle. Milloin tahansa mikä tahansa sinne kirjoitettu ajatus voi kadota mikäli Facebook kokee sen sisällön alustalleen sopimattomaksi, olipa syy heillä mikä hyvänsä. Kenen alustaa käytät sen sääntöjä kumarrat.

    Ennen anonymiteetti Internetissä oli oletusarvo joten kontroversaalistenkaan näkemyksien ilmaisua ei tarvinnut samalla tapaa varoa. Nykyään jos kirjoittaa “vääriä mielipiteitä” suhteessa enemmistön tai vähintäänkin äänekkäämmän vähemmistön mielestä esimerkiksi Facebookissa tai Twitterissä on mahdollisuus että siitä seuraa sellainen määrä Twitter-raivoa että pian kirjoittajaa vaaditaan jo pyytämään anteeksi milloin mitäkin josta joku on mielensä pahoittanut.

    Ymmärrän kyllä mikäli joku pyytää anteeksi kirjoittamaansa jos hän oikeasti tulee siihen tulokseen että asiat joita sanoi olisi voinut sanoa toisin tai jättää sanomattakin. Aivan liian kuitenkin syntyy mielikuva selkärangattomasta vätystelystä jossa anteeksi pyydetään sitä että omat mielipiteet eivät vastanneetkaan sosiaalisesti odotettuja normistoja. Mikäli ihmiset eivät kestä kuulla mielipiteitä ja arvoja jotka eivät vastaa jonkun toisen ihmisen näkemyksiä joita netistä lukee niin silloin olisi hyvä aika pysähtyä peilin eteen ja miettiä mikä elämässä on mennyt pieleen.

    Sosiaalisen median raivoamisella, anteeksipyyntöjen vaatimisella ja sellaisten esittämisellä milloin minkäkin pinnalla olevan asian vuoksi on luotu kulttuuri missä ihmiset eivät enää helposti uskalla ilmaista näkemyksiä jotka eivät vastaa sosiaalisesti odotettuja normistoja. Vääränlaisten mielipiteiden ilmaisusta on aina uhkana että voi joutua sosiaalisen median haaskalauman silmätikuksi jonka jälkeen elämä Internetin ulkopuolellakin voi käydä pahimmassa tapaa hankalaksi.

    Sopimattomien ajatuksien sanojien vaientamisen kulttuurilla luodaan ainoastaan ilmapiiri missä samanmielisten selkääntaputtelijoiden kerho kokoontuu yhdessä parantamaan maailmaa missä etsitään jälleen uusi väärinajattelija tikun nokkaan nostettavaksi ja lopulta lynkattavaksi. Hyvin onnistuttua sosiaalisen median oikeuden jakajien toimesta väärinajattelija saadaan savustettua ulos työpaikaltaan missä pidetään nollatoleranssia väärinajattelulle tai trendikkäämmin ilmaistuna vihapuheelle. Vihapuhe onkin mitä oivallisin termi sillä se elää ja mukautuu aina kätevästi ajan hengen mukaiseen suuntaan sen mukaisesti mikä milloinkin sattuu olemaan enemmistön tai kovaäänisen vähemmistön mielestä sopimatonta.

    Mikä sitten neuvoksi? Kuinka tilanteen voisi korjata?

    koshka.love sivuston erinomainen teksti Make the Web Great Again (lue täältä)

    Uskon että paras keino nykyisen tilanteen muuttamiselle on palata takaisin Internetin alkulähteille. Aikaan milloin suurin osa nettisivuista oli itse hostattuja tai vähintäänkin hostattuna sellaisessa paikassa missä soveliaisuuden säännöt eivät mene nykyisen ajan hengen mukaisen uhrimentaliteetin omaavien mielensäpahoittajien ehdoilla vaan lainsäädännön ehdoilla.

    On parempi kirjoittaa omat ajatuksensa ja muut tekstinsä muualle kuin sosiaaliseen mediaan jolloin niitä ei voida poistaa yhteisön sääntöjen vuoksi vaan ainoastaan viranomaisten toimesta mikäli sellaiselle on tarvetta. On selvää että luultavasti koskaan sellaiselle ei ole tarvetta sillä kontroversaaliset mielipiteet harvoin kuitenkaan ovat laittomia vaan ne ovat ainoastaan sellaisia että sosiaalisessa mediassa ne lynkataan kerettiläisenä.

    Omien sivujen ylläpitämisen etuna on sananvapauden lisäksi myös vapaus muutenkin. Mikäli sivuillaan ei kerro kuka on, missä asuu tai kerro mitään muutakaan sellaista mistä lukija voi tietää kuka sivuston takana todellisuudessa on voi pysyä anonyyminä ja olla sen myötä vapaampi julkaisemaan matalammalla kynnyksellä vaikkapa omaperäistä taidetta jota ei välttämättä niin helposti julkaise omalla nimellään jos se ei ole “tarpeeksi hyvää” tai kaupallisesti myyvää.

    Old School -Internet elää ja voi hyvin

    Neocitiesin kautta löytää satoja tuhansia “old school” -sivustoja (selaa täältä)

    Lähipäivien iltoina olen viettänyt aikaani selaillen omaperäisiä ja persoonallisia webbisivuja joissa on vanhaa kunnon “web 1.0” -tyyliä. Sitä tyyliä mikä Internetistä teki aikoinaan mielenkiintoisen. Sivustoja joita ylläpitää pääosin yksittäiset harrastelijat missä aihealueet vaihtelevat kaikessa maan ja taivaan välillä ja joissa Googlen, Amazonin ja Facebookin likaiset lonkerot ovat pelkkä huono muisto.

    Kiehtovinta on silti ollut huomata että tämänkaltaisia sivuja on todella paljon eivätkä ne monetkaan ole edes vanhoja vaikka ovatkin sen näköisiä. Monia sivuja on päivitetty aivan lähipäivinä tai vähintäänkin lähikuukausina mutta näihin ei ole juuri koskaan tullut törmättyä Googlen haun kautta.

    Kuinka paljon Internetin mielenkiintoisesta sisällöstä jää ihmisiltä piiloon kun hakukoneet eivät niitä nosta hakijoilleen esiin?

    On ilahduttavaa huomata että koko Internet ei sittenkään ole niin pahasti pilalla kuin miltä se on tuntunut, vaan alkuperäistä Internettiä ei vain Googlen kautta törmää. Jokaiselle vanhanaikaisten sivujen tyylistä kiinnostuneelle suosittelen vahvasti wiby.me hakukonetta (katso täältä) joka on erikoistunut tämäntyylisten sivustojen etsintään ja löytämiseen.

    Mikäli osaamista ja intoa löytyy niin laita oma omaperäinen verkkosivu pystyyn ja ole osana muuttamassa maailmaa parempaan 🙂

  • Puhelin vaihtoon ja pitkä avautuminen Applesta

    OnePlus 8T

    Applen tie yksityisyyden tiellä on pian vain kaunis muisto historiassa

    Eilen päivällä kävin hakemassa uuden puhelimen. Vuosien iPhonen käytön jälkeen puhelimeksi valikoitui eilen irkissä käytyjen keskusteluiden jälkeen OnePlus 8T joka on Android-käyttöjärjestelmällä varustettu puhelin.

    Kuten ainakin osa itseni livenä tuntevista tietää en ole erityisen suuri Android-fani eikä asiaa auta lainkaan se että Googlen palvelut on integroitu siihen kiinteänä osana. Ei niissä palveluissa varmaankaan teknisesti mitään vikaa ole, mutta Googlen tapa kerätä dataa käyttäjistään massiivisia määriä tökkii itselläni todella pahasti. En luota Googleen ja pidän sen toimintaa monin paikoin yhteiskunnallisesti haitallisena ja moraalisesti arveluttavana.

    Valitettavaa kyllä Apple on lähipäivinä ilmaissut myös aikomuksistaan alkaa skannata käyttäjiensä kuvia iCloud-kuvapalvelusta. Ajatus minkä perusteella Apple sitä aikoo ruveta tekemään on hieno ja ajatuksen tasolla hyvä, sillä lapsiin kohdistuvat sopimattomat teot on tuomittavia tietenkin kaikilla tavoin (lue uutinen asiasta) ja sellaisia tekevät rikolliset kuuluvat vankilaan.

    Teknisesti kuitenkin tämänkaltaisten takaporttien luominen hyvienkin aikeiden perusteella ja sen verukkeella käyttäjien laajamittainen massavalvonta on asia jota en vain voi pitää oikeana. Kuten sanottua, “Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla”.

    Monet tietoturva-asiantuntijat ovatkin aiheesta puhuneet varsin negatiiviseen sävyyn, eikä syyttä. Mikäli jokaista kuvaa jonka käyttäjät ottavat ja siirtävät iCloud-pilvipalveluun aletaan automaattisesti skannaamaan ja vertaamaan johonkin salaiseen mustaan listaan ja raportoimaan viranomaisille mikäli salaisella mustalla listalla olevan kuvan tarkistussumma täsmää käyttäjän pilveen siirtämän kuvan kanssa ollaan huolestuttavalla polulla.

    Tässä tapauksessa mihin sitä nyt sanotaan käytettävän ei toki ole ongelmaa kuin ainoastaan rikollisille jotka siirtävät pilvipalveluun sairasta materiaalia – olettaen tietenkin että tuo lista on oikeasti sitä mitä sen sanotaan olevan, mutta salainen kuva-arkisto jonka pohjalta valvontaa lähdetään tekemään ja jonka perusteella ihmisiä ilmiannetaan mahdollisesti myös virkavallalle on lähtökohdiltaan jo niin epämääräinen ja arveluttava että tämä herättää väkisinkin epäilyksiä siitä että tämänkaltaista järjestelmää ei tulla jatkossa käyttämään ainoastaan tähän tarkoitukseen.

    Tämänkaltaisen teknisesti toteutettavan toimintamallin hyväksyminen antaa aivan liian suuren mahdollisuuden diktatuurille ja sensuurille. Entä jos Apple päättääkin jatkossa että he alkavat myös skannaamaan “äärioikeistolaista materiaalia”, “terrorismia” tai “yhteiskunnalle muuten vaarallista materiaalia”? Kuka määrittää sen rajan? Kuka määrittää mikä on sellaista materiaalia?

    Entä maat joissa vaikkapa uskonnon levittäminen on kiellettyä, aikooko Apple esim. antaa jokaiselle maalle hallinnolle omat salaiset listat kuvista johon Applen puhelimet sitten vertaavat käyttäjien ottamia kuvia ja raportoivat viranomaisille? Tämä olisi erittäin kätevä tapa ainakin hallitukselle kerätä suoraan tietoa ketkä käyttäjät jakavat vaikkapa hallituksen vastaista viestintää kuvissaan jne.

    Tietenkin nämä skenaariot ovat kaukaisia uhkakuvia, mutta Ylen uutisessa kerrotaan myös seuraavaa joka herättää yleisesti huolta Applen tietoturvan tasosta: “Jos vastaavuus havaitaan, Applen työntekijä tarkastaa kuvan.“. Tästä on nopeasti pääteltävissä se, että mikäli Applen työntekijät pystyvät kuvat tarkistamaan on heillä oltava myöskin siis pääsy kuviin. Minne unohtuikaan kaikki hienot puheet yksityisyydestä, käyttäjien datan salaamisesta yms.? Kauniita mainospuheita selkeästi eikä käyttäjien yksityisyydellä tunnu olevan enää merkitystä.

    Onneksi nämä muutokset tulevat ensialkuun vasta Yhdysvaltoihin ja myöhemmin luultavasti laajemminkin, mutta luotto siihen että näin todellisuudessa ei olisi jo (että jokainen käyttäjän kuva skannataan) on suhteellisen vähäinen.

    Mutta miksi sitten tämä puhelin?

    LineageOS:ää asentamassa

    Ennen kuin Apple lähtee tietoturvapolitiikkansa kanssa aivan laukalle päätin antaa mahdollisuuden Androidille jotta näen onko Applelle mitään realistista vaihtoehtoa omassa käytössä.

    En kuitenkaan lähtenyt ns. tavalliseen Androidiin (koska en luota Googleen sitäkään vähää) vaan avoimen lähdekoodin Android-versioon jossa ei ole mukana Googlen ohjelmistopakettia. Käytännössä siis pistin puhelimeen LineageOS:n joka on kustomoitu Android-versio. Tämän Android-version asennusmahdollisuus oli itselläni tärkein kriteeri ja irkistä onneksi sain neuvoja että tähän puhelimeen sen asennus on mahdollista ja niinpä sitten kävin tämän puhelimen hakemassa.

    Eilen illalla värkkäsin puhelimeeni tuon LineageOS:n joten tästä on hyvä lähteä sitten kokeilemaan miltä tuntuu kustomoitu Android ilman Googlen palveluita.

    Kunhan olen puhelinta jonkin aikaa käyttänyt kirjoitan tänne blogiin omia kokemuksiani.

  • Mitä on tapahtunut kauhuelokuville?

    Yleistä

    Kohtaus elokuvasta Eerie (2018)

    Vaikka täällä blogissa ei olekaan hetkiin ollut kauhuelokuvien arvosteluita niin silti lähiaikoina olen katsonut kohtalaisen monta modernia kauhuelokuvaa. Modernilla tässä tarkoitan elokuvaa joka on julkaistu viimeisen kymmenen vuoden sisällä.

    En tiedä olenko sattumalta ainoastaan valinnut katsomani elokuvat vain huonosti vai onko amerikkalaisten yliluonnolliseen kauhuun nojaavien valtavirtakauhuelokuvien lajityyppi todellisuudessakin mennyt niin tasottomaksi roskaksi että ei voi kuin ihmetellä että katsomieni elokuvien seassa ei ole kuin yksi hyvä tai edes kohtalaisen hyvä kauhuelokuva.

    Viimeiset viisi yliluonnolliseen kauhuun pohjaavat elokuvat joita olen katsonut ja jotka mahtuvat vuoden 2009 jälkeen ovat olleet: Eerie (2018), Annabelle (2014), The Conjuring (2013), The Unborn (2009), The Nun (2018).

    Tietenkin aikaisemminkin olen katsonut myös muita tämän lajityypin elokuvia ja on sinne muutama onnistunutkin mahtunut mutta huonoja sitäkin enemmän, esimerkiksi vaikkapa täällä blogissakin arvostelemani Insidious.

    Mikä modernissa kauhussa on pielessä

    Tunnelman puute: Lyhyesti tiivistäen pääsääntöisesti moderneissa amerikkalaisissa yliluonnollisiin teemoihin nojaavissa kauhuelokuvissa eniten tökkii niiden totaalinen tunnelman puute.

    Tunnelman puutteella tarkoitan sitä että tunnelmaa ei rakenneta missään vaiheessa kunnolla. Jännittävää ja pelottavaksi tarkoittetua ilmapiiriä ei valmistella ja pohjusteta siten että katsoja pääsisi kiinnostumaan hahmoista ja heidän kohtaloistaan jonka seurauksena sitten heille tapahtuvat pelottavaksi tarkoitetut kohtalot ei hätkäytä mihinkään suuntaan.

    Mikäli henkilöhahmot jäävät kovinkin etäisiksi ei heidän kohtalonsa kiinnosta. Mikäli heidän kohtalonsa ei kiinnosta ei heille tapahtuvat asiatkaan herätä mielenkiintoa eikä sitä myöten jännittävää tunnelmaakaan.

    Kohtaus elokuvasta Annabelle (2014)

    Jumpscaret: Toinen asia mikä nykyisessä kauhussa on pielessä on ns. jumpscaret eli kohtaukset joissa jännittäväksi tarkoitetussa tilanteessa pomppaa jotain esiin ja sen olisi tarkoitus säikäyttää katsojaa. Itsessään nämä ei ole mikään ongelma ja oikein käytettynä ne ovat hyvä tehokeino, mutta monia nykykauhuelokuvia katsoessa tuntuu että tämä on ainoa tapa millä katsojaa koetetaan edes saada säikkymään kun pelottavaa tunnelmaa ei olla millään tapaa onnistuttu muuten luomaan. Lisäksi nämä jumpscare-kohtaukset ovat lähes poikkeuksetta olleet sellaisia että ne ei säikäytä eikä ne edes yllätä jolloin koko kohtauksen idea vesittyy täysin.

    Näytetään liikaa: Kolmas asia mikä modernissa kauhussa on pielessä on niiden tapa näyttää liikaa asioita. Käytännössä monet pelottaviksi tarkoitetut kohteet näissä elokuvissa voisivat olla jännittäviä, mutta jossain vaiheessa yliluonnollinen olento näytetään katsojalle jonka jälkeen se lähes poikkeuksetta muuttuu ainoastaan koomiseksi ilmestykseksi ja kadottaa viimeisetkin rippeet pelottavuudesta.

    Ennalta-arvattavuus: Neljäs asia mikä menee lähes samaan kategoriaan kuin jumpscaret on elokuvien ennalta-arvattavuus. En tarkoita tässä kontekstissa kuitenkaan ennalta-arvattavuutta juonen osalta sillä se on ihan ok eikä asia häiritse itseäni tässä lajityypissä. Olisi muutenkin suhteellisen epärealistista odottaa että yliluonnolliset kauhuelokuvat keksisivät joka kerta uuden juonikuvion perinteisen riivattu ihminen/eläin/asia/talo sijaan.

    Kuitenkin kohtausten ennalta-arvattavuus on asia mistä en perusta lainkaan. Esimerkkeinä siis vaikkapa tilanteet missä joku hahmo kävelee usvaisessa metsässä ja vähemmän yllättäen siellä on joku pelottavaksi tarkoitettu hahmo joka paljastuu katsojalle ja/tai kohtauksen henkilölle. Tai kun on pitkä käytävä on siellä lähes aina vähintään välähdyksenomaisesti jokin pelottava hahmo toisessa päässä joka sitten saattaa kadota sieltä heti ulkona raivoavan ukkosen aiheuttaman salaman välähdyksen myötä. Tai kun on jännittävä kohtaus ja kamera lähtee pyörimään hahmon ympärillä ja palaa takaisin hahmoon edestäpäin kuvaten on taakse ilmestynyt vähemmän yllättäen jokin pelottavaksi tarkoitettu olento. Tämänkaltaiset kohtaukset ovat yksinkertaisesti tylsiä ja tunnelmaa latistavia kliseitä.

    Kohtaus elokuvasta The Nun (2018)

    Kliseet: Aikaisemin luettelemieni kuvauksellisten ja tarinallisten kliseiden lisäksi nykykauhussa on suhteettoman paljon muitakin kliseitä jotka vesittävät lajityypin elokuvien uskottavuutta genressään. Näitä ovat mm. sähkövalojen pätkintä pelottavassa paikassa, kynttilöiden sammuminen tiukan paikan tullen ja kun uutta tulta sytyttää tulitikulla tai sytkärillä on odotettavissa yleensä jumpscare sekä ovien jatkuva aukeilu ja kiinni meno omatoimisesti. Toki ymmärrän että poltergeist-ilmiöllä pyritään luomaan edes jotain pelottavuutta, mutta yleensä näitä mahtuu samaan elokuvaan niin monia kertoja että ne kokevat pahanlaatuisen inflaation ja kääntyvät jo korniuden puolelle.

    Lisäksi kliseisenä piirteenä nykyisin on musiikin ja äänen käyttö jotka toki ovat osa jumpscare-meininkiäkin. Kun tairnan päähahmo menee jonnekin jännään paikkaan alkaa usein matala tasainen taustaääni kuulumaan ja kun jotain pelottavaa tai sellaiseksi tarkoitettua tuodaan näkyviin tulee korkea vinkaisu nopean leikkauksen saattelemana. Harmillista kyllä tämä ei säikäytä, lähinnä turhauttaa.

    Hahmojen typeryys: Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä on henkilöhahmojen uskomaton typeryys. Tämä tietenkin on seurausta huonosta tunnelmasta ja mahdollisesti huonosta käsikirjoituksesta tai ohjauksesta, mutta tämä on silti piirre mikä turhauttaa katsojana aina yhtä paljon.

    Typeryytenä hahmoissa on yleensä esimerkiksi se että kun paikka jossa väki asustelee alkaa tapahtumaan yliluonnollisia asioita kuten ovien itsekseen aukeamisia ja kiinni menemisiä, tavaraoiden lentelyä hyllyistä lattioille yms. niin hahmot ovat kuin ei mitään ja päättävät jäädä kuitenkin sinne elämään ja olemaan. Välillä heille tulee vaarallisiakin tilanteita ja he kirkuvat pelosta, mutta heti sen jälkeen jatketaan tavallista arkea kuin mitään ei olisi tapahtunut kunnes taas seuraavalla kerralla on sama tilanne. Kuinka moni oikeasti olisi näin typerä?

    Hyviäkin elokuvia onneksi mahtuu

    Kohtaus elokuvasta The Conjuring (2013)

    Vaikka suurin osa nykyisistä kauhuelokuvista joita olen katsonut menevät kategoriaan tasotonta roskaa on onneksi aina yksittäisiä hyviäkin elokuvia siellä täällä onnistuttu tekemään myös tässä lajityypissä.

    Siinä missä The Nun sai itseltäni arvosanan 1/10 ollen siten huonoin arvosana mitä olen vuosiin antanut millekään elokuvalle, Eerie sekä Annabelle molemmat saivat 2/10 ja The Unborn sai 3/10 on poikkeuksellisesti The Conjuring elokuva jolle annoin kiitettävän hyvän arvosanan 8/10.

    The Conjuring onnistuu rakentamaan tunnelmansa merkittävästi näitä muita elokuvia paremmin ja siinä on tunnelman rakentamisen myötä onnistuttu luomaan myös kohtauksia joista tulee puistattava olo. Jos siis modernia kauhua haluaa katsoa on tämä ehdottomasti parhaimpia näkemiäni vuoden 2010 jälkeen tehtyjä kauhuelokuvia.

    Mielenkiintoista on nähdä miten tämä kauhuelokuvien lajityyppi tulee jatkossa muovautumaan. Nykyinen taso on pääsääntöisesti ollut roskaa yksittäisiä ilahduttavia poikkeuksia lukuunottamatta, joten elätän toivoa että suunta ei enää pääse menemään paljoa huonommaksi kuin mitä se jo on. Toivossa on siis hyvä elää 🙂