Aleksin Blogi

Category: Minimalismi

  • Paluu minimalismiin on alkanut

    Olohuone. Sohvalla oli kuvanottohetkellä vielä romua, mutta yleisilme huoneessa näyttää tältä.

    Olipa kerran minimalisti

    Kauan, kauan sitten jossakin kaukaisessa galaksissa olin ja elin ja innostuin minimalismista elämisen tyylinä. Tämä ei tosin oikeasti tapahtunut kaukaisessa galaksissa kauan sitten vaan n. 15 vuotta takaperin asuessani Jyväskylässä.

    Useampia vuosia vierähti mukavasti minimalistisella elämisen tyylillä elellen, mutta vähitellen pääkaupunkiseudulle muutettuani tavaraa alkoi taas tulemaan nurkkiin kuin huomaamatta. Erityisesti tavaran määrä alkoi lisääntymään siinä vaiheessa kun olin muuttanut nykyiseen asuntooni.

    Aikaisemmat asunnot olivat yksiöitä, joten tavaran määrä ei mahtunut tietenkään olemaan kovin suurta. Kuitenkin asunnon koon kasvettua yli kaksi kertaa suuremmaksi kuin edellinen asunto oli, myös tavaran määrä kasvoi vuosien saatossa suuremmaksi.

    Tavaran määrä sinänsä ei monen mielestä varmaankaan ole ongelma elämässä, mutta itselleni se on alkanut sitä vähän kerrallaan olemaan. Syy tähän suhteellisen huonoon toleranssiin romun määrässä on varmaankin se, että olen joskus elänyt minimalistisesti ja tiedän kuinka merkittävän paljon rennompaa, helpompaa ja mukavampaa monet asiat arjessa on kun tavaraa on vähemmän.

    Olen monesti vuosia myöhemminkin huomannut että miellän monelta osin aikuiselämäni parhaisiin vuosiin ne vuodet kun elin minimalistista elämää. Tietenkin nykyisessä elämässä on asioita jotka on paljon paremmin kuin silloin on ollut (esim. usko ja seurakuntayhteys), mutta silti muutamat vuoteni minimalistisen elämäntyylin kanssa on jättänyt pysyvän positiivisen jäljen joita olen aina jossain määrin kaivannut. Jos ei muuten niin ainakin silloin kun avaan minkä tahansa kaapin oven ja näen tarpeettomat määrät romua joka paikassa.

    Koska minimalistinen elämäntyyli on jättänyt itselleni hyvät muistot, olen päättänyt palata takaisin minimalistisempaan elämäntyyliin. Asiaa helpottaa onneksi se, että asun yksin enkä ole parisuhteessa ja kaikki romut ovat omiani (paitsi pari kirjaa on lainassa), joten päätökselläni ei ole vaikutusta kenenkään muun elämään ja olen vapaa tekemään elämäni päätökset sen mukaan kuin itse haluan. Kyseessä on kuitenkin oma elämäni eikä muiden, joten miksi en tekisi siitä juuri sen näköistä kuin sen haluan olevan?

    Harrastukset luovat haasteita

    Meta Quest 3 – Tämä laite mullisti maailmani ja auttoi innoittamaan paluumatkaani minimalismiin

    Yksi suuri syy minkä vuoksi minimalistisesta elämäntyylistä on tullut vuosien mittaan siirryttyä askel kerrallaan pois on ollut harrastukset. Katson nykyään kohtalaisen paljon elokuvia (yli 140 tänä vuonna tähän mennessä) ja elokuvien katsominen isolta ruudulta on yksinkertaisesti niin paljon parempi kokemus kuin pieneltä ruudulta katsominen joten olen katsellut leffani videotykin kautta.

    Koska elokuvat on katsonut videotykin kautta on se tietenkin vaatinut videotykin sekä valkokankaan. Tämän lisäksi on olohuoneessa ollut Dolby Atmos -äänijärjestelmä. Hyvä äänentoisto antaa myöskin elokuvakokemukseen lisää syvyyttä, joten vuosia olen käyttänyt erillisiä kaiuttimia. Välillä olen käyttänyt myös soundbareja, stereokaiuttimia mutta palannut kuitenkin takaisin perinteisempään erillisten kaiuttimien ratkaisuun.

    Elokuvien katselussa on vähitellen tapahtunut kuitenkin muutosta. Katson paljon vanhoja elokuvia, ehkä noin 1930-1990 väliltä. Vanhemmissa elokuvissa äänentoisto on usein mono ja joissain jopa stereo, mutta surround-äänistä ei ole tietoakaan joten monet elokuvat joita nykyään katson ovat sellaisia että niiden kanssa vaihdos surround-kaiuttimista stereoääniin ei elokuvakokemusta huononna jos äänentoisto muuten on tarpeeksi hyvä.

    Olohuoneessa oli pelkästään tällainen kasa jatkojohtoja elektroniikkalaitteiden vuoksi. Ainakin yksi jatkojohto vielä puuttuu kuvasta.

    Puolisentoista viikkoa sitten hankin Meta Quest 3 -virtuaalilasit. Niiden hankinnan ensisijaisena tarkoituksena oli kokeilu siitä, voisinko niillä korvata videotykin ja kaiuttimet ja saada tehtyä olohuoneesta enemmän kodikkaan ja vähemmän nörttiluolan.

    Tietenkin kaiuttimet eivät ole lähellekään yhtä hyvät enkä sitä oletakaan, mutta olen valmis jonkinmoisiin kompromisseihin äänien suhteen niin kauan kuin voin laittaa hyvät kuulokkeet tai hyvän bluetooth-kaiuttimen edes kiinni tarpeen niin vaatiessa. Lisäksi jos haluan voin viritellä pienen setupin jonka saan nopeasti kaappiin ja sieltä pois, mutta se jää nähtäväksi. Tässä vaiheessa olen keskittynyt ensisijaisesti kuvanlaatuun ja katselukokemukseen.

    Meta Quest 3 on nyt ollut käytössä jo useamman elokuvan verran ja kokemus on ollut sen verran hyvä omiin tarpeisiini että sen myötä olen voinut alkaa siirtymään elokuvaharrastuksen osalta askeettisempaan tyyliin. Ei se vielä ole joiltain osiltaan yhtä hyvä kuin isolla kankaalla katsottuna, mutta se on jo saavuttanut tason tarpeeksi hyvä että voin nauttia elokuvista ilman että tarvitsen videotykkiä ja valkokangasta elokuvan katsomiseen.

    Nämä VR-lasit on suuri ja merkittävä kehityksen askel itselleni, sillä ne tukevat pyrkimystäni romun vähentämiseen merkittävällä tapaa 🙂

    Akira Kurosawan Rashomon. Elokuva pyöri tietokoneen DVD-asemassa ja kuva tuli langattomasti striimaamalla VR-laseihin jossa oli jättikokoinen valkokangas mistä elokuvan pystyin katsomaan.

    Roskiin, kierrätykseen ja myyntiin

    Tavat tarpeettoman tavaran vähentämiseen ovat perinteiset, eli ne päätyvät joko roskakoriin, kierrätykseen kierrätyskeskukselle missä ne voidaan myydä eteenpäin tai suoraan itse niitä myymällä. Tänään viimeksi kävin viemässä pussillisen elektroniikkaa sekä vanhan tietokoneen raadon Koivukylän Kierrätyskeskukselle.

    Tori.fi:n kautta olen listannut lähiaikoina paljon tavaraa myyntiin ja roskakoriin on mennyt monta säkillistä tavaraa ja kierrätyskeskukselle on tullut lähiaikoina monta lastillista myöskin vietyä roinaa.

    Silti paluumatkani minimalistisempaan eläään on vasta alussa, joten mikäli olet kiinnostunut lukemaan lisää tiestäni takaisin minimalismiin niin tule ihmeessä jatkossakin lukemaan tätä blogia. Tarkoitus on kirjoittaa jatkossa lisää aiheesta kun matka etenee 🙂

    Lisäsin tänne blogiin myös uuden kategorian, Minimalismi koska tarkoitus on kategorisoida kaikki matkan tapahtumat sinne. Kaikki asiat minimalismiin liittyen eivät ole esimerkiksi siivoukseen tai siisteyteen liittyviä vaan enemmänkin filosofisia tai muita, joten on parempi vain luoda suosiolla uusi kategoria josta löytää jatkossa helposti matkani vaiheet.

  • Mitä yhteistä on Bachin nuoteilla, Kirkkotiellä ja leivänpaahtimen käyttöohjeilla?

    Vetolaatikot ovat käteviä paikkoja kerätä tarpeetonta romua

    Otsikon mukaisesti, tiedätkö mitä yhteistä on Bachin nuoteilla, Kirkkotie-lehdellä ja leivänpaahtimen käyttöohjeilla? Arvaatko jos kerron että samaan sarjaan lukeutuvat myös palkkalaskelmia jostain vuodelta 2015 sekä samoilta ajoilta verottajan lähettämät esitäytetyt veroilmoitukset, työtodistukset vuosien varrelta, koulutodistukset sekä tiedot asunnon kosteusmittauksesta ja vielä paljon muutakin paperia?

    Tietenkin niitä yhdistävä tekijä on se, että kaikki nämä täysin sekalaiset ja toisiinsa mitenkään muuten liittymättömät asiakirjat, lehdet ja muut paperisessa muodossa olevat ohjekirjat yms. ovat majailleet yhdessä ja samassa vetolaatikossa vailla sen suurempaa järjestystä.

    Keittiöni vetolaatikoista(kin) on vuosien mittaan kertynyt askel kerrallaan aina vain kauheampi kaaoksen keskittymä jonne asiakirjat ovat hakeutuneet etsimään viimeistä leposijaansa ennen lopullista vaipumistaan unohduksen aaltoihin. Mikäs sen kätevämpää on ollut kuin viskata papereita ja asiakirjoja sen suuremmin miettimättä keittiön vetolaatikoihin siltä varalta että niitä sattuu joskus tarvitsemaan. Kuten arvata saattaa, eipä niitä ole juurikaan tarvinnut ja itsellekin tuli yllätyksenä mitä kaikkea roskaa sinne on kerennyt kertymään.

    Olen siivoillut lähipäivinä kaappeja vähän kerrallaan ja jälleen huomannut sen että jo muutamissa vuosissa onnistuu kerryttämään aivan suhteettomat määrät tarpeetonta roskaa kaappeihin joilla ei ole oikeassa elämässä luultavasti koskaan mitään käyttöä muuta kuin olla kaappien täytteenä. Siivoamisen myötä vetolaatikoissa on jo kova karsinta käynyt ja roskikseen on löytänyt suurin osa siellä olleista tavaroista. Mikäpäs sen mukavampaa kuin saada järjestystä kaaokseen!

    Siivoamisen jälkeen kaappeihin on tullut merkittävästi tyhjää tilaa ja vanhat tarpeettomat paperit on lentänyt paperinkeräykseen ja sekajätteeseen

    Keittiön vetolaatikoista lähes jokainen oli täynnä roinaa, mutta siivoamisen jälkeen jokainen kaappi on enemmän tai vähemmän paremmassa järjestykesssä. Jäljellä on enää ne asiakirjat ja käyttöohjeet joilla on itselleni mitään käyttöä ja kaikki muut ohjekirjat on lähtenyt jo paperinkeräykseen.

    Vaikka kaappien sisältö ei näykään muille kuin itselleni on myös tämänkaltaisilla siivoamisilla silti fiilistä nostattava vaikutus. Mikäs sen mukavampaa kuin tietää että kaapeissakin asiat ovat siististi ja järjestyksessä. Myönnettäköön että kaikki muut talon kaapit ja hyllyköt ovat järjestyksensä osalta vielä täysin kaoottisessa tilassa ja täynnä romua, mutta pienin askelein on nekin tarkoituksena palauttaa takaisin kuriin ja järjestykseen.

    Vaikka haluaisinkin olla minimalistisempi, kovinkaan minimalistiksi tuskin tulee ryhdyttyä sillä harrastukseni harmillisesti ovat sellaisia että romua tulee niistä enemmän ja vähemmän. Tarpeettomia asioita silti on onneksi paljon joita voi askel kerrallaan karsia ja siten tehdä kaappeihin lisää tilaa ja saada kotiaan kodikkaammaksi.

    Omassa kotona näkyvissä oleva romun määrä tympäisee paljonkin, mutta samalla tapaa itseäni häiritsee myös kaapeissa piilossa oleva epäjärjestys jonka tiedän siellä olevan. Voi olla että pidän järjestyksestä tai sitten voi olla että olen vain niuhottaja – vaihtoehdot eivät myöskään ole toisiaan poissulkevia 😀

    Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kodin siivoamista päivä kerrallaan. Toivon mukaan tänä vuonna saan karsittua paljon turhaksi jäänyttä tavaraa pois 🙂

  • DVD-kotelot kiertoon

    20 kpl levyjä muoveissa vie tilaa saman verran kuin 3 koteloa

    Viime viikolla työkaverin kanssa keskutellessa tuli puheeksi fyysisen median säilyttäminen ja niiden viemä tila. Hänellä oli tapana heittää kotelot mäkeen ja kansitaiteet myös siinä sivussa, itselläni taas on ollut tapana säilyttää molemmat.

    Tämän keskustelun jälkeen innostuin tutkailemaan netistä josko näihin löytyisi jotain hyvää välimaastoa ja törmäsin CDON.com sivustolla muovitaskuihin joihin voi säilöä DVD-levyt sekä niiden kansitaiteet. Kuulosti varsin hyvälle, joten tuumasta toimeen ja tilausta vetämään.

    Tilasin kerralla 1000 kappaletta muovitaskuja DVD-levyille sekä 100 kappaletta BluRay-levyille. Viikonlopun aikana levyjä taskuihin viskoessa huomasin että BluRay-levyjä oli enemmän kuin sata joten täytynee jossain vaiheessa tehdä toinen tilaus vielä lisää.

    DVD-levyjä olen tähän mennessä laittanut muovitaskuihin ehkä noin 450 kappaletta joten tekemistä vielä riittää toisen mokoman verran. Tilansäästö on kuitenkin todella merkittävä kuten tämän postauksen kuvista voi nopeasti havaita.

    Yksittäinen leffa muovitaskussa

    Olen säilyttänyt suurimman osan leffoista IKEAsta ostamissani pahvilaatikoissa. Yhteeen laatikkoon on mahtunut 50 elokuvaa, mutta uudella metodilla näitä mahtuu merkittävästi enemmän. En ole vielä tarkkaan laskenut montako, mutta tämän postauksen ensimmäisestä kuvasta voi karkeasti arvioida suuntaa.

    20 elokuvaa muoveissa vie tilaa paksuuden puolesta noin saman verran kuin 3 koteloa eli 30 kotelon tilaan mahtuisi jo 200 elokuvaa, joten yhteen laatikkoon menisi selvästi yli 300 elokuvaa. Tilansäästö ei siis jää mitenkään marginaaliseksi.

    Kaikkia leffoja en tietenkään ota koteloistaan pois ja pistä muoveihin, sillä leffoissa on erilaisia bokseja jne. jotka säilytän yhä sellaisenaan. Kuitenkin kaikki elokuvat joissa on ns. tavalliset kotelot (sellaisia joita samanlaisia myydään uutenakin tyhjänä kaupoissa) olen viskonut menemään. Tämänkaltaisia koteloita kuitenkin leffoistani on luultavasti noin 95 % tai enemmän joten lähes jokainen elokuva pääsee muoveihin.

    Pienillä askeleilla saa kotiaan siistimpään ja samalla myös käytännöllisempään suuntaan!

    Tilaamani DVD-taskut löydät täältä ja BluRay-taskut täältä.

  • Vaatekaapin yksinkertaistamista

    Yksivärinen T-paita on aina varma valinta

    Kuten muutamassa postauksessa lähiaikoina olen puhunut on määränpääni kulkea vähitellen takaisin kohden minimalistisempaa suuntaa elämässä. Itselleni minimalistisempi suuntaus ei tarkoita ainoastaan vähempää romua lojumassa nurkissa, vaan enemmänkin se kokonaisuutena edustaa itselleni asioiden yksinkertaistamista eri elämän aloilla.

    Esimerkiksi jos on vähemmän tavaraa nurkissa on merkittävästi helpompaa pitää asunto kohtalaisen siistinä. Kun on vähemmän roinaa on myös helpompaa löytää missä mikäkin tavara on. Tähän on valitettavasti vielä pitkä matka, mutta vähän kerrallaan siirtymä on meneillään. On kuitenkin muistettava että romut eivät ole ilmaantuneet yhdessä yössä joten on turhaa odottaa niiden myöskään yhdessä yössä katoavan.

    Mitä vähemmän joudun tekemään (itselleni) turhia ja tarpeettomalta tuntuvia valintoja sitä yksinkertaisempaa elämää. Painopiste on kuitenkin sanassa itselleni. Se mikä on itselleni turha on jollekin toiselle ihmiselle tärkeä joten jokaisen on omalla kohdallaan mietittävä mitä pitää tärkeänä ja mitä ei.

    Yksi asia jossa halusin yksinkertaistaa elämääni oli vaatekaappi. Kaapissani on eri värisiä ja eri kuvioilla olevia paitoja joista osa jo oli siinä kunnossa että niitä kehtasi käyttää enää kotonaan. On turhaa omistaa sellaisia perusvaatteita joiden kunto on sellainen että niitä ei voi käyttää kuin kotonaan joten oli aika käydä K-Citymarketista ostamassa viisi kappaletta sopivan kokoisia mustia T-paitoja.

    Ostin kerralla viisi jotta jokaiselle työpäivälle voin vaihtaa puhtaan. Viikonloppuna sitten aina kerkeää pyykkäillä joten seuraavallakin viikolla on taas puhdasta päälle. Kaikki paidat ovat samanlaisia, saman kokoisia ja yhtä väriä jolloin säästyn valintojen tekemiseltä. On sama minkä niistä otan kun aina tulee oikean värinen ja oikean kokoinen paita joka sopii minkä tahansa vaatetukseni kanssa. Easy Livin’.

    Kun saan painoa pudotettua on tarkoitus siinä vaiheessa heittää sitten isoksi jäävät vaatteet kiertoon ja käydä uudet tilalle. Tärkeää on eliminoida vaatekaapin täyttyminen tarpeettomasti mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

    Kelien kylmetessä täytyy vielä käydä etsimässä yksivärisiä pitkähihaisia paitoja. Kesän kuumuudessa vielä näillä T-paidoilla on hyvä jatkaa eteenpäin ilman tarpeettomia valintoja.

  • Keittiötä siistimmäksi ja sekalaista höpinää minimalismista

    Keittiössä on vähitellen jo kohtalaisen siistiä

    Minimalismi ja harrastukset

    Kuten aikaisemmin olen ohimennen kirjoittanut on jollain tapaa itselleni jäänyt kaipuu askeettisempaan ja minimalistisempaan elämäntapaan erityisesti estetiikan osalta ja haluan yhä päästä askel kerrallaan vähempään näkyvissä olevan romun määrään asunnossani.

    Harmillisesti elämän realiteetit aiheuttavat konfliktia tämän toiveen kanssa sillä monet asiat joita harrastan ovat sellaisia jotka ovat omiaan keräämään romua jos niitä haluaa harrastaa kunnollisilla työvälineillä.

    Valokuvaus on yksi hyvä esimerkki tällaisesta harrastuksesta. Matkapuhelimella saa jo nykyään todella hyviä kuvia ja sen avulla on mahdollista harrastaa hyvinkin vähäisillä välineillä. Matkapuhelinten kuvanlaatu on sanalla sanoen erinomaista hyvässä valaistuksessa ja esimerkiksi katuvalokuvauksessa matkapuhelin on luultavasti jopa järjestelmäkameraa parempi vaihtoehto sillä se ei herätä samalla tapaa ihmisten huomiota. Tämän perusteella on helppoa sanoa että tietynlaisessa valokuvauksessa nykyisten matkapuhelinten kameraa paremmalle kameralle ei ole minkäänlaista tarvetta.

    Kuitenkin on tärkeää painottaa edellisessä virkkeessä ollutta sanaa tietynlaisessa. Ikävä kyllä fysiikan lait eivät ole aina mieluisia ja valokuvauksessa tämä tulee hyvin selkeästi esille. Heti kun kuvataan hämärämmässä tilassa tulee matkapuhelinten kameroiden rajoitukset vastaan – ainakin siinä määrin että itseäni ne alkavat jo häiritsemään. Kuvanlaatu menee nopeasti huonoksi sillä pienellä kennolla ei kerätä niin paljoa valoa niin lyhyessä ajassa kuin mitä isommalla kennolla. Lisäksi syväterävyyden hallinta kännykkäkameroilla on todella kaukana siitä mitä järjestelmäkameralla kuvatessa käyttäen erillisiä objektiiveja.

    Keittiö toisesta kulmasta

    Lisäksi esimerkiksi salamaa valokuvauksessa käyttäessä on ero erillisen salaman ja kännykän salamavalona toimivan valon välillä todella merkittävä. Kännyköille ei tietääkseni vielä saa erillisiä etäohjattavia salamalaitteita joten myös sen suhteen rajoituksia vielä on paljon jotka rajoittavat kännykän käyttöä ainoana kamerana vähänkään enemmän kuvaamista harrastavalle.

    Jos siis harrastaa valokuvausta on tällä hetkellä järjestelmäkamera monenlaisessa kuvauksessa ainoa realistinen vaihtoehto. Harmillisena puolena tämä myös tarkoittaa yleensä erillisen kameran lisäksi myös erillisiä objektiiveja, kantolaukkua, jalustaa, salamalaitteita, akkuja ja latureita sekä monia muita oheisromuja joita ei tulisi jos ei harrastaisi. Vaihtoehdot on siis joko hyväksyä että harrastuksessa tulee oheisromuja joille pitää löytää sijoituspaikka tai sitten vain lopettaa harrastaminen. Näistä vaihtoehdoista itselleni parempi vaihtoehto on vain keksiä fiksut säilytystavat harrastuskamppeille.

    Patience you must have, my young padawan.

    Lähes tyhjät tasot miellyttävät omaa silmääni

    Roomaa ei rakennettu päivässä eikä sen enempää kodista tehdä kotia siinä ajassa joten hätä ei ole tämän näköinen vaikka kaaoksen valtakunta rakentaakin majaansa kaikkialle minne jättää paperit ja romut “hetkeksi” odottamaan parempaa sijoituspaikkaansa. Askel kerrallaan on helpompaa siirtyä kohden sitä visiota jonka sielunsa silmin näkee ja keittiö alkaa olemaan vähitellen siinä jamassa että sitä kehtaa vieraillekin näyttää.

    Kuten kuvista voi havaita pöytätasot ovat lähestulkoonsa tyhjät. Kahvinkeitin, vedenkeitin, blenderi ja kahvimylly on kadonneet näkyvistä. Valkoinen pötikkä tuolla nurkassa on WLAN-tukiasema, mutta jos keksin miten sen saisin sijoitettua siten että se toimii fiksusti mutta ei kuitenkaan vaatisi sijoittamista näkyville viskaisin luultavasti senkin pois tuolta nurkasta.

    Havaitsin että kahvia keitän vain muutaman kerran päivässä, blendauksia teen kerran päivässä tai poikkeuksellisina päivinä kahdesti, vettä keitän vedenkeittimellä harvemmin kuin kerran kuussa ja kahvimyllyä käytän täysin satunnaisilla aikaväleillä joten jokaisen näiden sijoittaminen kaappiin ei aiheuta kovin suurta ylimääräistä työtä kun ne ottaa aina käyttöön ja kaapista pois.

    Elvis katsoo seinällä. Jossain vaiheessa tämän tilalle luultavasti tulee jokin valokuva.

    Esimerkiksi kahvinkeitin ja blenderi on sijoitettu siten että ne saa nostettua esiin alle 30 sekunnin ilman että pitää kiirettä. Luultavasti aika on muutenkin lähempänä kymmentä sekuntia kuin puolta minuuttia joten prosessi kahvin keittämisessä ei juurikaan hidastu tämän vuoksi, mutta se kuitenkin tekee työtason omaan silmääni siistimmäksi.

    Keittiö nykyisessä muodossaan kaipaa enää kauniimpaa mattoa joka sopii myös värimaailmaan paremmin, sillä nykyinen matto sopii huoneen väriin yhtä hyvin kuin ketsuppi valkoiselle kauluspaidalle. Lisäksi keittiö tarvitsee viherkasveja luomaan kodikkuutta ja viihtyisyyttä joten ostolistalla on muutamat asiat keittiön varalle. Vähitellen kuitenkin edes yksi huone alkaa näyttämään ihmisasutusta muistuttavalta huoneelta eikä kaatopaikalta. Tästä on hyvä vähitellen jatkaa askel kerrallaan myös muihin huoneisiin!