Kuten muutama viikko takaperin kirjoitin (lue täältä), julkaisin Painless Destiny -artistinimellä julkaisun jossa oli vuoden 2013 sävellyksiä. Levy on nimeltään Forgotten tapes – Songs from 2013 ja nyt tuo levy löytyy vihdoin ja viimein myös Spotifystä sekä YouTube Music -palveluista.
YouTubesta levyn voi kuunnella tämän linkin kautta.
Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi listata kaikki omistamani CD-levyt, sinkut, EP:t ja MCD:t tietokoneelle omaan Wikiini ajantasaiseen listaan.
Joskus vuosi tai pari sitten tein vastaavan listan, mutta koska listaa ei ole tullut päivitettyä muutoksien myötä oli helpompaa – vaikkakin työlästä -vain listata hyllystä kaikki levyt joita löydän. Nyt kun lista on omalla Raspberry Pi:llä pyörivässä DokuWikissä on muokkaaminen ja ajan tasalla pitäminen jatkossa merkittävästi helpompaa.
Tällä hetkellä CD-levyjä löytyi 827 kappaletta ja CD/EP/MCD löytyi yhteenä 61 kpl, eli yhteensä 888 kpl. Tässä listassa ei ole mukana ne levyt jotka ovat tulleet jonkin vinyylilevyn lisänä, mutta niitä ei taida olla kuin yksi tai korkeintaan yksittäisiä.
Joistain albumeista on useampia eri painoksia ja joitain levyjä on tuplana muuten vain koska olen esim. saanut muilta henkilöiltä vanhoja levyjä jota kautta on tullut samasta levystä samakin painos. Kuitenkin suurin osa levyistä on uniikkeja, joten kohtalaisen kokoinen levykokoelma löytyy näemmä vieläkin vaikka vuosien mittaan olen vienyt ja myynyt paljon levyjä pois.
Toki, uusia levyjäkin tulee kokoelmaan lähes joka kuukausi ja tälläkin viikolla on levyjä tullut hankittua kolme kappaletta Malmin Kierrätyskeskukselta. Lisäksi tällä viikolla olen yhden levyn laittanut myös Levykauppa Äxästä varaukseen uutena, joten ei kai tuo sinänsä ihmekään ole jos levyhyllyssä on valikoimaa kohtalaisesti.
Vinyylit odottavat vielä listaamistaan, mutta jospa nekin saisin listattua lähiaikoina.
Vihdoin ja viimein uusi Painless Destiny -albumi on nähnyt päivänvalon. Julkaisu on jo 19 albumi jonka tällä artistinimellä julkaisen ja se kantaa nimeä Forgotten tapes – Songs from 2013.
Vaikka julkaisu onkin uusi ja vasta tänään sen olen laittanut Bandcampiin, on levyn kappaleet kuitenkin hyvinkin vanhaa perua kuten levyn nimestäkin voi nähdä.
Viimeisimpien levyjen tapaan myös tämän levyn on miksannut Viljami Roivas. Hänen musiikkiaan voi käydä kuuntelemassa myöskin Bandcampista artistinimellä Kirkkoisät (katso täältä).
Alunperin nämä kappaleet on sävelletty useammassa erässä vuoden 2013 aikana. 8 ensimmäistä kappaletta on sävelletty maaliskuussa 2013 ja kappaleet 9-13 on sävelletty kesäkuussa 2013.
Alla vielä kappalelista:
Chapter I:
Chapter II:
Levyn voi käydä kuuntelemassa tämän linkin takaa. Kuuntelun iloja tai suruja, mitä tunteita se sitten herättääkin.
Kesälomalla ollessani reissussa sattui Gigantissa sekä Powerissa käydessä kohdalle JBL Go 3 -matkakaiutin. Koska hinta oli edullinen (oliko 29,90 eur vai 39,90 eur tarjouksessa), kaiuttimen koko todella pieni ja äänenlaatu ainakin nopeasti kaupassa testatessa vaikutti positiiviselta päätin ostaa yhden itsellenikin matkakäyttöä varten mukana kuljetettavaksi.
Reissussa ollessa tämän kautta tuli jonkin verran musiikkia kuunneltua ja äänenlaadusta jäi positiviiset mielikuvat, eli sellaiset että tämän kautta musiikkia kuunnellessa taustamusiikkina ei tämän äänenlaatu häiritse. Äänenlaadussa merkittävin tekijä voimakkuuden lisäksi on tietenkin myös genre sillä parhaiten tämä toistaa musiikkia mikä pyörii keskitaajuuksilla.
Ysärijysärit eli 90-luvun melodiset eurodancet eivät tietenkään pääse kovin vahvasti oikeuksiinsa kuten ei mikään muukaan bassovoittoinen musiikki, mutta tämä tuskin tulee kovin suurena yllätyksenä. Kyllä tällä silti eurodanceakin kuuntelee ihan mielellään, mutta bassoja löytyy yhtä paljon kuin märkiä nahkarukkasia yhteen läpsyttämällä.
Esimerkkikappale mikä tällä toistuu miellyttävästi on Birdyn hieno kappale Strange Birds. Kappale soi hyvin ja kauniisti, bassoa on sopivasti että se tulee tarpeeksi esiin, erottelu kaiuttimessa on tarpeeksi hyvä että taustavokaalit on helposti erottuvia ja kokonaisuutena pakka pysyy hyvin kasassa alusta loppuun.
Nightwishin klassikkolevyltä Oceanbornilta poimittuna kappale Gethsemane sitä vastoin vähänkään kovempaa soitettuna ei tee erityisesti oikeutta kaiuttimelle, mutta kuitenkin normaalilla taustakuunteluvoimakkuudella kuunneltuna tätäkin kyllä korva kestää kuunnella.
Äänenlaadullisesti JBL Go 3 on omaan korvaani kategoriassa ”tarpeeksi hyvä” ja riippuen kuunneltavasta musiikista jopa selkeästi parempikin.
Jos haluaa parempaa ääntä eikä kaiuttimen koolla ja hinnalla ole samanlaista painoarvoa niin toki isompi Bose Soundlink Resolve Plus (lue täältä) soi paremmin, siinä on merkkittävästi parempi akkukesto mutta kokokin on sitten paljon suurempi ja hintakin moninverroin enemmän joten näitä kahta ei kyllä hyvällä tahdollakaan saa väännettyä vertailukelpoiseksi tuotteeksi jos ainoa yhteinen nimittäjä on se että ne ovat Bluetooth-kaiuttimia.
Akkukestoksi tälle luvataan jopa 5 tuntia joka ei määrällisesti ole kovin paljon, mutta kuitenkin sen verran paljon että omassa käytössäni tämä tuskin tulee ongelmaksi. Käytännössä omassa kuuntelussa tämän käyttöajat luultavasti jäävät jatkossakin maksimissa tuntiin tai pariin kerrallaan joten akkukesto ei ole ongelma itselleni. Akku lataantuu USB-C-liittimen kautta. Latausajaksi ilmoitetaan valmistajan sivulla 2.5 h joten mistään pikalatauksesta ei ainakaan voi puhua.
Laite on IP67 vesitiivis ja pölynkestävä joten aivan pienistä kosteuksista ei vähässä kummassa kaiuttimen pitäisi kärsiä. En ole koettanut tälle vesikylpyä antaa, mutta olen tätä kyllä pitänyt mukana kylpyhuoneessa kun suihkussa olen ollut. Tällaisessa käytössä kaiuttimessa oleva pieni koukku nousee arvoon arvaamattomaan sillä koukusta kaiuttimen saa näppärästi laitettua pyyhkeen koukkuun kun haluaa taustalla suihkussa jotain musiikkia kuunnella.
Kokonaisuutena JBL Go 3 on pienellä koollaan, edullisella hinnallaan ja tarpeeksi hyvällä äänenlaadulla varustettuna kaiutin joka kannattaa ainakin koettaa mikäli etsinnässä on oikeasti matkakokoinen kaiutin jonka viitsii nakata reppuunsa ilman että joutuu miettimään painon tai koon takia haluaako sitä mukaansa ottaa vai jättää kotiin.
Kaisa ja Anna Karjalaisen sisaruskaksikosta koostuva Maustetytöt-yhtye julkaisi perjantaina 13.11.2020 toisen albuminsa joka kantaa nimeä Eivät enkelitkään ilman siipä lennä. Edeltävä levy Kaikki tiet vievät Pelolaan (lue arvostelu täältä) julkaistiin 25.10. vuonna 2019 joten Maustetyttöjen musiikkista pitävien iloksi toista albumia ei joutunut odottamaan vuosikausia. Omaan makuuni edeltävä levy oli aivan täyttä timanttia joten seuraajalla on ollut suuret saappaat täytettävänään yltääkseen samanlaiseen erinomaisuuteen omassa musiikkimaussani.
Uuden albumin kappaleet kuulostavat kokonaisuutena monipuolisemmilta niin tuotannollisesti kuin myös sävellyksiltään ja sanoituksiltaan. Se säilyttää edelliseltä levyltä löydettävät hyvät ainekset ja sovittaa niitä uuteen kuosiin onnistuneella tavalla.
Kappaleiden rakenteissa on paljon edelliseltä albumilta tuttuja elementtejä, mutta monipuolistumista on havaittavaissa kautta linjan. Kappaleita on maustettu pienillä vivahteilla siellä täällä aikaisempaa enemmän ja kokonaisuudesta jää mielikuva hyvästä kehityksestä joka on uskollinen juurilleen mutta silti tarpeeksi rohkea ottaakseen askeleita kehityksen polulla.
Edellisen levyn tapaan tälläkään albumilla ei ole mukana yhtään biisiä joka tuntuisi levylle sopimattomalta täytebiisiltä, vaan jokainen kappale seisoo tukevasti omilla jaloillaan puolustaen rohkeasti paikkaansa albumikokonaisuudessa.
Monin paikoin melankolinen tunnelma joka kappaleista välittyy tarttuvien poppikappaleiden vaatteisiin puettunakin kaipaa seuraksensa sopivan synkät sanoitukset. Edellisen albumin tapaan sanoituksissa useasti ammennetaan teemoja elämän synkemmistä puolista, mutta tällä kertaa paikoitellen tuntui kuin oltaisi soudettu vieläkin tummemmissa vesissä.
Pidin jo edellisen levyn sanoituksien tyylistä, joten oli ilahduttavaa huomata lyriikoiden monipuolistuminen siten että niiden melankolinen pohjavire ei silti pääse hukkumaan rikkaamman ilmaisun alle. Sanoituksien synkimmät hetket eivät ehkä edusta niitä tekstejä joita masentuneille ihmisille lähtisin ensimmäiseksi suosittelemaan, mutta mikäli normaalisti elämänhallinta ja tunteiden käsittely on kunnossa on näidenkin tekstien murheellisuudesta ammennettavissa jotakin perin suomalaista sävyä joka ilahduttaa kurjuudellaan.
Vahvasta kokonaisuudesta huolimatta levyllä kun levyllä on yleensä kappaleet jotka itselleen kolahtaa vielä muitakin kovemmin eikä tämäkään tee poikkeusta. Eniten itseäni ensimmäisten kuunteleukertojen perusteella puhuttelivat kappaleet Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä, Syntynyt suruun ja puettu pettymyksin, Jos jäisin onnibussin alle sekä Vuoden pimein yö. Nimiensä mukaisesti ne eivät ole albumin pirteimpiä ralleja, mutta ehkä ne sen vuoksi itselleni kiteyttävät parhaiten kotimaisen iskelmän tunnelman.
Vaikka väliä levyjen julkaisujen välillä on ollut ainoastaan hieman yli vuoden verran on silti vuodessa kerennyt tapahtumaan selkeää muutosta yhtyeen tyylissä. Tyylin hioutumisesta huolimatta levy onneksi säilyttää alusta loppuun asti sen kaikkein tärkeimmän ytimen mikä sai itseni pitämään Maustetytöistä, joten turhat jännitykset musiikin muuttumisesta huonompaan suuntaan voi helpotuksen huokausten saattelemana heti ensikuuntelulla jo unohtaa. Levy on sanalla sanoen erinomainen.
Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä -levyn myötä Maustetytöt näyttävät että yhtye ei ole mikään yhden levyn tähdenlento suomalaisen musiikin taivaalla vaan yhtye jolla on vielä paljon annettavaa kuuntelijoilleen.