Musamaanantai: Machinae Supremacy – Deus Ex Machinae

Tämänviikkoisena musamaanantain levynä on ruotsalaisen SID-metallia soittavan Machinae Supremacyn Deus Ex Machinae vuodelta 2004. Metal-Archivesissa levy on merkattu ensimmäiseksi pitkäsoitoksi ja ennen tätä julkaistut levyt on listattu kokoelmiksi tai livelevyksi. En tiedä millä perusteella näin on, ehkä tämä on ensimmäinen levy jossa yhtyeellä on ollut levy-yhtiö. Mene tiedä.

Oma Machinae Supremacyn eli tuttavallisemmin MaSun kuunteluni ajoittuu kauas vuosien taakse enkä enää osaa varmaksi sanoa milloin olen yhtyettä ensimmäistä kertaa kuullut. Jo asuessani Hammaslahdessa joskus ennen vuotta 2006 olin kuunnellut jonkin verran yhteyttä mutta missään vaiheessa se ei ollut kovin kovasti iskenyt, aina se oli kuitenkin toiminut paikoitellen kuuntelun arvoisena musiikkina.

Varsinaisesti rakastuin Machinae Supremacyyn käytyäni heidän livekeikallaan Jyväskylässä. Asuin tuolloin Jyväskylässä ja MaSu oli soittamassa Bar 68:ssa ja lähdin itsekin kavereiden kanssa katsomaan minkälainen meininki kyseisen bändin keikalla on. Meno oli aivan uskomaton ja tunnelma oli tiiviimpi kuin ikinä millään käymälläni keikalla ennen tai sen jälkeenkään joten elämys jätti jälkensä.

Kotona keikan jälkeen laitoin uudemman kerran MaSua kuunteluun ja huomasin että nämähän ovat levylläkin todella kovia, paljon parempia kuin muistinkaan. Kuuntelin erityisesti tuolloin levyä Overworld mutta myöhemmin luultavasti kovimpaa on iskenyt tämän postauksen levy Deus Ex Machinae. Kuitenkin tämän bändin tapauksessa on vaikea sanoa mikä on itselleni tärkein levy sillä jokaisessa on niin paljon hyviä ja itselleni tärkeitä biisejä ja jokainen on tutustumisen arvoinen.

Tämä levy tuli vihdoin täällä Uudellamaalla asuttua löydettyä fyysisenäkin kappaleena levykaupasta ja olin kyllä todella iloisesti yllättynyt sillä tätä ei kovin paljoa fyysisenä pyöri missään.

Kokonaisuutena albumi iskee vielä näinäkin päivinä todella hyvin ja tänäkin vuonna olen tätäkin useamman kerran läpi kuunnellut. Levy on siis kestänyt aikaa todella hyvin ja tähän on aina tuttua ja turvallista palata. Menevät kappaleet hyvillä vaihteluilla ja rauhaisilla osuuksilla pitävät levyn alusta loppuun asti kuuntelemisen arvoisena.

Laitetaan tähän loppuun vielä YouTubesta parit biisit tältä levyltä kuunneltavaksi. Mikäli Spotify tai vastaava on käytössä kannattaa koko levy käydä kuuntelemassa.

Musamaanantai: Mizantropia – Oblivion

Mizantropia – Oblivion

Tämänkertaisena musamaanantain levynä on Ukrainalaisen metallibändin Mizantropian albumi Oblivion. Bändin musiikkia on kuvattu Metal Archives -verkkosivulla extreme gothic metal joka omaan korvaani kuulostaa erikoiselta ja itse luokittelisin yhtyeen musiikin lähinnä dark metalliksi. Olipa musiikin tarkempi tyylilaji mitä tahansa niin metallimusiikin genren alle tämä on ainakin varsin helppoa ja varmaa luokitella.

Yhtyeeltä on tullut tätä kirjoittaessa kolme täyspitkää albumia joista Oblivion on toinen. Ensimmäinen levy, Вдоль пустынных аллей on julkaistu vuonna 2010, Забвение eli Oblivion on julkaistu vuonna 2015 ja uusin Out of Mind on julkaistu vuonna 2018.

Kuten tämän levyn julkaisuvuodesta voi päätellä bändi on itsellenikin suhteellisen uusi tuttavuus. Mikäli oikein muistan taisin löytää yhtyeen musiikin vuonna 2017. Hämärä mielikuva on että tämän yhtyeen musiikki tuli löydettyä jonkun randomin blogin perusteella kun etsin naisvokaaleilla olevaa extreme metallia. Myöhemmin YouTubesta sitten bändin musiikkivideo I’m after you iski kovasti ja yhtyeeseen tuli tutustuttua tarkemminkin.

Levy on parin vuoden aikana soinut useammat kerrat ja tämä sekä yhtyeen uusin Out of mind molemmat edustavat itselleni yksiä tärkeimmistä metallimusiikin levyistä viime vuosina. Näiden kautta on tullut itselleni vielä uskoa ja toivoa siihen että vielä nykyäänkin suhteellisen uusien bändien osalta osataan tehdä hyvää metallimusiikkia jossa kiteytyy ne elementit jotka itselleni metallimusiikissa on tärkeää – toimivat biisit, tunteen välittyminen kuuntelijalle, paikoitellen sopiva aggressiivisuus, melodisuus ja sopivan rujo äänimaailma joka tukee musiikkia ja sen tunnetta.

Henkilökohtaisesti pidän metallimusiikissa siitä että äänimaailma on tarpeeksi raaka ja kylmä eikä tarpeettoman sliipattu ja “radioystävällinen”. Tietenkin sellaisillakin hyvin hiotuilla äänimailmoilla on tehty todella paljon hienoja metallimusiikin levyjä mutta ne menevät äänimaailmansa vuoksi lähes aina itselleni kategoriaan jota on enää vaikea mieltää edes metallimusiikiksi. Karkeasti tiviistäen jos levy on sellainen että sen voisi heittää radioon soimaan sellaisenaan eikä se aiheuttaisi metallia kuuntelemattomien keskuudessa halua vaihtaa kanavalta toiselle en kyseistä levyä osaa itsekään mieltää kunnolla metalliksi.

Oblivion on itselleni alusta loppuun asti aivan täyttä timanttia joka paranee jokaisella kuuntelukerralla. Kappaleet ovat monipuolisia ja tarjoaa vaihtelua kappaleiden sisällä sopivassa mittakaavassa käymättä missään vaiheessa itseistarkoituksellisen vaihteleviksi, niiden äänimaailma iskee itselleni hyvin eikä missään vaiheessa levyllä tule heikkoja hetkiä.

Mikäli etsinnässä on täydellinen metallilevy joka on tehty vuoden 2010 jälkeen on tämä levy ainakin allekirjoittaneelle sellainen. Levy löytyy myös Spotifystä joten sieltä kannattaa levyyn tutustua mikäli ei vielä ole tätä kuullut. Laitan tähän vielä pari biisiä YouTubestakin kuultavaksi.

Musamaanantai: Voyager – uniVers

Tämänkertaisen musamaanantain albumina on australialaisen progressiivisen metallin sanansaattajan Voyagerin albumi uniVers. Levy on yhtyeen toinen täysipitkä julkaisu ja se on nähnyt päivänvalon vuonna 2007.

Itse löysin yhtyeen musiikin kaverini kautta jossain 2007-2010 vuosien välillä juurikin tämän levyn myötä. Toki ei tämän levyn eksaktin kuvassa näkyvän fyysisen kappaleen myötä vaan sen digitaalisena versiona. Tämä fyysinen versio tästä albumista saapui itselleni vasta viime viikolla ja sekin täytyi tilata ulkomailta asti kun en sitä Levykauppa Äksästä löytänyt. Tästä syystä johtuen levy on tässä blogipostauksen alussa vielä muoveissa kun otin siitä heti kuvat ennen kuin tutustuin kansitaiteisiin yms.

Voyagerin uniVers ei ole yhtyeen ainoa erinomainen levy vaan muutkin kuulemani levyt ovat sitä kategoriaa että nekin täytyy laittaa sopivassa välissä tilaukseen. Kuitenkin tällä levyllä on itselläni erityinen paikka musiikin kuunteluni historiassa.

Jotkin kappaleet tai levyt assosioituvat hyvin vahvasti paikkoihin ja/tai eri tilanteisiin elämässä ja tämä albumi kuuluu ehdottomasti tämänkaltaisten albumien valikoimaan ja vieläpä poikkeuksellisen voimakkaasti. Jos annan mieleni vaeltaa vapaasti tämän albumin musiikin mukana niin tällöin uniVers edustaa itselleni lenkkeilyä Jyväskylän Keltinmäessä keväisinä aamuina. Niitä hetkiä jolloin aurinko alkaa tekemään tuloaan taivaanrannasta, muu ympäröivä maailma on vielä hiljainen, rauhallinen ja tyyni. Se aika jolloin maailman kauneus kiteytyy hetkeen jolloin ihminen voi olla vapaa ja onnellinen.

Musiikillisesti levy edustaa suhteellisen kepeää metallimusiikkia jossa raskaita osuuksia ei ole kuin parissa biisissä ja niissäkin vain pieninä annoksina antamassa mausteita keitokseen. Kappaleet ovat monipuolisia ja selkeästi progressiivisuuteen taipuvaisia rikkomatta kuitenkaan missään vaiheessa helposti lähestyttävän albumin harmoniaa.

Kuuntelin tätä levyä hyvin monet kerrat vuosia takaperin. Vuodet eivät ole kuitenkaan kullanneet muistoja, sillä olen kuunnellut tätä levyä myös tänäkin vuonna useita kertoja joten tästä on varmasti helppo päätellä että levy iskee itselleni yhä edelleen. Jos levy ei enää itselleni iskisi en sitä olisi fyysisenä kappaleenakaan tietenkään ostanut.

Mikäli yhtye ja levy ei ole tuttuja niin kannattaa YouTubesta ainakin kappaleet Everwaiting sekä Cross the line kuunnella. Vielä parempi on tietenkin etsiä koko albumi käsiinsä ja luukuttaa läpi ajatuksen kanssa. Albumin löytää ainakin tätä kirjoittaessa Spotifystä ja näyttäisi se myös olevan YouTubessakin kokonaisuudessaan kuunneltavissa.

Musamaanantai: HIM – Razorblade Romance

Tämänkertaisena musamaanantain levynä on kotimaisen HIM-yhtyeen klassikkolevy Razorblade Romance. Levy on HIMin toinen täysipitkä albumi ja se on julkaistu vuonna 1999. Aikaisemmin yhtyeeltä oli ilmestynyt ainoastaan Greatest Lovesongs vol. 666 vuonna 1997.

Kuulin itse ensimmäistä kertaa HIMiä joskus yläasteella ollessani eli vuosien 1997-2000 välillä. Koska Razorblade Romance on julkaistu vasta vuoden 1999 joulukuussa on luultavaa että olen kuullut vuonna -99 tai -00 kyseistä yhtyettä ellen jo aikaisemmin ole törmännyt ensimmäiseltä levyltä löytyneeseen hittiin When love and death embrace.

Aikoinaan HIM ei itselleni iskenyt, ehkä ensisijaisesti sen pimeydelle flirttailevan imagon aiheuttamien ennakkoasenteiden vuoksi. Nuorempana sellaista piti pahempana juttuna mutta myöhemmin kasvettua on alkanut ymmärtämään asioita hieman toisistakin perspektiiveistä ja tajuamaan symobliikkaa ja vertauskuvainnollisuuttakin hieman enemmän eikä asioita enää ajattele (yleensä) niin naiivin mustavalkoisesti – mikä on tietenkin hyvä, sillä kasvaminen kuuluu tärkeänä osana elämään.

En muista enää tarkkaan missä vaiheessa HIM itselleni sitten kuitenkin kolahti, mutta Razorblade Romancea on tullut luukutettua hyvin monet kerrat nuorempana ja vielä aikuisenakin. Tämä albumi on myös yleensä se mihin ensimmäisenä tulee tartuttua jos pitkästä aikaa laittaa HIMiä soimaan eikä ole erityisesti mitään tiettyä levyä sillä hetkellä mielessä.

Levyltä löytyy paljon hittejä joita kotimaan radiossa tuli kuultua paljon. Esimerkiksi Join me, Right here in my arms sekä Poison girl kuuluvat kaikki levyn hitteihin. Lisäksi tälle albumille mahtuu monta erinomaista balladia tai puoliballadia kuten Gone with the sin, Heaven tonight sekä joissain painoksissa oleva One last time.

Laitetaan tähän loppuun vielä muutama loistava kappale YouTubesta biiseistä jotka tältä levyltä löytyy.

Musamaanantai: Bad Religion – The Gray Race

Bad Religionin The Gray Race -levyä on useammilla erilaisilla kansilla

Tämänkertaisena musamaanantain levynä on amerikkalaisen punk rockia soittavan Bad Religionin albumi The Gray Race. Albumi on yhtyeen yhdeksäs levy ja se on julkaistu vuonna 1996.

Itse muistelisin kuulleeni Bad Religionin biisejä ensimmäistä kertaa luultavasti ammattikouluaikoina eli vuosien 2000-2003 välillä. Tuolloin vain yksittäiset biisit itselleni iski eikä bändi jäänyt vielä siinä vaiheessa enempään kuunteluun jostain syystä, mahdollisesti yhtyeen provosoivan nimen vuoksi.

Myöhemmin, ehkä vuosien 2011-2014 välillä ostin syystä tai toisesta Bad Religionin tämän albumin, varmaankin tutustumistarkoituksessa ja siksi että siinä on yhtyeen varsin tunnettu kappale Punk Rock Song josta olin aikoinani jo pitänyt. En enää muista edes ostinko tämän mistä, mutta veikkaisin joensuulaista levykauppaa Levy-Eskoja josta tuohon aikaan ostin muutenkin ensisijaisesti levyjäni.

Tämän levyn myötä innostuin Bad Religionista enemmänkin. Tätä levyä tuli luukutettua läpi hyvinkin monet kerrat ja se on säilynyt yhä sellaisena levynä että tähän on helppoa tarrata milloin tahansa uudemmankin kerran. Myöhemmin olen löytänyt yhtyeeltä monta muutakin levyä jotka potkivat kovasti ja kestää puhkiluukuttamista aina yhä uudestaan ja uudestaan, mutta The Gray Race säilyttää silti asemansa itselleni henkilökohtaisesti tärkeimpänä Bad Religionin levynä.

Musiikillisesti levy on kohtalaisen suoraviivaista punk rockia jossa kuitenkin on tarpeeksi mukavia koukkuja siellä täällä antamaan kappaleisiin makua. Sanoituksellisesti albumin biisit ovat yhtyeelle tuttuun tapaan yhteiskunnallisiin asioihin kantaa ottavia.

Levy on tasaisen hyvä alusta loppuun ja pidän paljon myös sen tuotannollisesta puolesta. Se on sopivan hiottua omaan mieltymykseeni mutta ei kuitenkaan sellaista että se menettäisi punk rockissa tarvittavaa terää. Toki tämä jakaa varmasti mielipiteitä, mutta omaan korvaani levy kuulostaa erinomaiselta.

Mielenkiintoisena detailina Bad Religionista ja heidän musiikistaan ja sen merkityksestä itselleni voi mainita myös sen että ainoat sähkökitaralla veivattavat kappaleet joita olen koskaan opetellut alusta loppuun saakka soittamaan on molemmat olleet kyseiseltä yhtyeeltä. Olen enemmän tottunut remputtelemaan akustisella kitaralla ja sähkökitaralla soittamaan vain yksittäisiä riffejä sieltä täältä, mutta kappaleet Punk Rock Song sekä American Jesus olen opetellut soittamaan kokonaan.

Laitan vielä tähän loppuun pari biisiä tältä levyltä joista voi käydä tutustumassa yhtyeeseen mikäli yhtye ja levy ei soita millään muotoa kelloja.