Musamaanantai: Lissie – My wild west

Lissien My Wild West on hyvä esimerkki siitä että nykyaikanakin tehdään erinomaista musiikkia

Toisin kuin aikaisempina viikkoina joissa olen hypännyt musiikin kuunteluni historiassa monia vuosia taaksepäin on tämänkertaisen musamaanantain levynä albumi joka on julkaistukin vasta vuonna 2016. Kyseessä on amerikkalaisen Elisabeth Mauruksen eli Lissien albumi My wild west.

My wild west on Lissien kolmas albumi. Ennen tätä levyä häneltä oli julkaistu Catching a tiger (2010) sekä Back to forever (2013). My wild westin jälkeen päivänvalon on kerennyt näkemään myös Castles (2018).

Musiikkityylillisesti My wild west on sijoitettu Wikipedian mukaan Folk/Rock kategoriaan eikä tähän oikeastaan ole juurikaan vastaansanomista itsellänikään. Kyseessä on singer-songwriter henkistä kevyttä rockia rennolla ja maalailevalla tunnelmalla eli sellaisella minkä tahtiin on helppoa kuvitella ajavansa auringonlaskua kohden kesäiltana fiilistellen sitä kuinka auringon viimeiset säteet vaipuvat taivaanrantaan antaen sijaa kesäyön seesteisyydelle.

Olin aikaisemmin ostanut Lissien Catching a tiger -levyn levykaupasta ja kerennyt kuuntelemaan sen varmaankin kerran tai pari, mutta vielä artistin tuotanto ei ollut puraissut kovasti. Edellisessä työpaikassani tuli rupateltua silloisen työkaverin kanssa ja hän diggaili Lissietä ja ajattelin antaa Lissien uudemmallekin tuotannolle mahdollisuuden. Kävin jossain vaiheessa levykaupasta hakemassa tämän levyn jonka myötä sitten pääsinkin sisälle Lissien musiikkiin (ja sain kaverinikin tätä diggailemaan). Myöhemmin sitten tuo ensimmäinen levykin on auennut ja muutkin levyt on tullut hankittua. Kuitenkin Lissien osalta tälle levylle kuuluu omassa musiikkihistoriassa suurin kiitos sillä tämän myötä löysin kyseisen artistin.

Levy on täynnänsä erinomaisia kappaleita ja kokonaisuutena se on vahva ja tasapainoinen levy, mutta heti ensikuuntelulla kappaleet Hero sekä Sun Keeps Risin’ iskivät omaan makuuni kovasti. Erityisesti kuulokkeilla kaikessa rauhassa kuunnellessa musiikkiin ajatuksella keskittyen kappaleet pääsivät oikeuksiinsa.

My wild west on levy joka jokaisen kepeästä rockista pitävän kannattaa kuunnella, sillä se on hyvä esimerkki siitä että vielä nykyäänkin osataan tehdä erinomaista musiikkia. Laitan vielä loppuun pari biisiä YouTubesta.

Musamaanantai: Silentium – Infinita plango vulnera

Silentiumin albumi Infinita Plango Vulnera

Tällä viikolla musamaanantain levynä on kotimaisen goottimetallia soittavan Silentium-yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto Infinita Plango Vulnera. Levy on julkaistu vuonna 1999 ja se on myös ensimmäinen Spikefarm Recordsin julkaisu. Levyn nimi on latinaa ja wikipedian artikkelin mukaan se tarkoittaa suomennettuna Itken ikuisuuden haavoja.

Taisin olla ammattikoulussa kun tähän levyyn ensimmäisen kerran tutustuin. Levyllä on kappale Forever sleep jota kuunnellessa mietin että jossain olen tämän kappaleen aikaisemminkin kuullut mutta en millään saanut päähäni että missä. Soitettuani kappaletta serkkupojalleni tunnisti hän että kyseinen kappale oli instrumentaalisena versiona Wings-nimeä kantavassa tietokonepelissä jota kautta se oli itsellenikin tuttu.

Musiikillisesti Infinita Plango Vulnera on tunnelmallinen, kaunis ja melankolisen synkkä albumi johon on helppoa rakastua. Erityisesti albumilla olevat pianot ja viulut pääsääntöisesti hidastempoisissa kappaleissa ovat omiaan luomaan miellyttävän apaattista tunnelmaa josta tässä levyssä pidän kovasti. Kuten Lacrimas Profunderen Burning: A wish on tämäkin alubmi ollut itselleni merkittävässä roolissa omien metallikappaleiden sävellyksiin, sillä näistä levyistä on tullut löydettyä ne piirteet jotka on kulkenut mukana halki vuosien.

Tämäkin albumi on säilynyt hyvin ajan kulua ja vielä näinäkin päivinä sen kaunis ja melankolinen tunnelma ei ole menettänyt merkitystään. Kuuntelemisen arvoinen levy.

Musamaanantai: Ensiferum – S/T

Ensiferumin ensimmäinen täyspitkä albumi

Tämänkertainen musamaanantain albumi vie muistoissa aikaan jolloin asuin Pyhäselän Hammaslahdessa. Tuolloin tuli tutustuttua suomalaiseen folkmetallia soittavaan yhtyeeseen nimeltään Ensiferum.

Yhtye oli julkaissut tämän ensimmäisen pitkäsoittonsa jo vuonna 2001 mutta vasta muutamia vuosia sen jälkeen itse tähän tuli tutustuttua. En täysin varmaksi muista keneltä ensimmäisen kerran tästä artistista kuulin ja miten sen löysin, mutta sen muistan että autossa tätä tuli kuunneltua paljon ja se iski varsin nopeasti omaan musiikkimakuuni tarttuvien ralliensa, hyvien riffien, monipuolisten sävellysten ja mukavan kuuloisten vokaaliosuuksien vuoksi.

Myöhemmin Ensiferumilta on tullut monia muitakin hyviä levyjä, mutta tämä levy on säilynyt kaikkein parhaimpana yhä vain. Esimerkiksi kappale Token of Time on yhä edelleen letkeää tossun alle menevää poljentoa jota kuunnellessa tulee yhä hyvät fiilikset.

Levy on kestänyt ajan hammasta enemmän kuin hyvin. Se kuulostaa yhä yhtä toimivalta kuin se kuulosti vuosia sitten kun tätä enemmänkin tuli luukuteltua. Harva bändi on sellainen joiden ensimmäistä levyä pitäisin parhaana, mutta Ensiferumin kohdalla tämä potkii yhä itselleni kovimpaa.

Mikäli bändi ei ole tuttu kannattaa YouTubesta kuunnella ainakin seuraavat biisit.

Musamaanantai: Elvenking – Heathenreel

Elvenking – Heathenreel

Italialaisen Elvenking-yhtyeen Heathenreel on tämänkertaisena musamaanantain levynä. Levy on yhtyeen ensimmäinen täysipitkä albumi ja se on julkaistu vuonna 2001. Tyylillisesti se on folk/power metallia, vaikkakin itse käytän mieluummin termiä pakanallista folkkimetallia.

Olin ammattikoulussa kun ensimmäisen kerran kuulin tämän levyn kappaleita kaveriltani, joten vuoden on oltava sen suhteen jossain 2000-2003 välillä. Koska tämä levy on kuitenkin tullut vasta kesäkuussa 2001 ajoittuu ensimmäiset kuulemiseni tästä levystä ja bändistä siis vuosien 2001-2003 väliin. Muistan että kuulin vain muutaman yksittäisen biisin mutta niissä oli jotain sellaista mikä kolahti itselleni. Kuitenkin tämä levy tuli ostettua vasta monia vuosia myöhemmin (2006-2010 välillä) kaveriltani kun hän myi levyhyllystään tarpeettomaksi jääneitä levyjään.

Heathenreel on omassa musiikkikuuntelussani niitä harvoja levyjä joissa en ole kuullut yhtyeen muita levyjä juuri lainkaan tai vaihtoehtoisesti en lainkaan. Yleensä tapanani on kuunnella artisteilta joiden jostain levystä olen pitänyt myös muitakin heidän levyjään, mutta jostain syystä tämän bändin kohdalla näin ei ole tullut tehtyä vaikka ei varsinaisesti ole ollut mitään syytä miksi ei. Toki tällaisia bändejä on muitakin (ainakin Midnattsol), mutta ei kovin monia.

Tämä levy on niitä levyjä joihin vuodesta toiseen aina jossain vaiheessa tulee palattua. Siinä on hyvää mieltä ja rempseää meininkiä vaikka muille jakaa ja kappaleet on tossun alle meneviä poljentoja. Kappaleet on monipuolisia, niissä on hyviä riffittelyitä ja mukavasti vaihteluita. Vielä tänäkin vuonna tätä levyä kuunnellessa on mahdotonta olla pitämättä tästä levystä. Se on vielä näinäkin päivinä toimiva levy eikä Pagan Purity, Skyward tai vaikkapa Oakenshield ole menettänyt yhtään hohtoaan vuosien jälkeenkään.

Laitetaan tähän loppuun vielä pari kappaletta YouTubesta jotta voi bändiin tutustua jos kyseessä on täysin tuntematon suuruus.

Musamaanantai: In Flames – Clayman

In Flames – Clayman

Clayman on ruotsalaisen metalliyhtye In Flamesin viides studioalbumi. Se ilmestyi vuonna 2000 ja jatkoi tyylillisesti hyvin läheisesti parin aiemman albumin tyyliä pysyen melodisen death metallin puolella. Kappaleet alkoivat vähitellen hakemaan enemmän tulevien levyjen muotoa, vaikkakin tämä albumi vielä oli selkeämmin metallia jota monesta uudemmasta albumista on enää vaikeaa sanoa.

Itse löysin In Flamesin joskus 2003-2006 vuosien välillä. Alussa iski parhaiten Claymanin jälkeiseltä Reroute to remain -levyltä kappaleet Dark Signs sekä Metaphor mutta myöhemmin bändiin tutustuttua alkoi Clayman löytämään tiensä kuunteluuni yhä vain useammin. Vähitellen Claymanista muodostuikin itselleni luultavasti tärkein In Flamesin levyistä, vaikkakin useat muutkin levyt alkoivat löytämään tietään musiikkimakuuni.

Claymanilla on monia kappaleita jotka yhä edelleenkin kuuluvat allekirjoittaneella metallibiisien klassikoihin. Tärkeimpänä on tietenkin Only for the weak mutta lisäksi tältä levyltä löytyy myös Pinball Map joka on helppoa nostaa klassikoiden joukkoon myöskin. Tällä levyllä kaikki kappaleet on toimivia eikä yhdenkään kohdalla tee mieli skipata seuraavaan joten levy on kaikin puolin tasapainoinen ja onnistunut kokonaisuus.

Vuonna 2018 levy on ja pysyy hyvänä levynä jonka ainoa negatiivinen asia on se että se saa harmittelemaan bändin musiikkityylin radikaalia muutosta myöhemmin täysin erilaiseen suuntaan. Tietenkin on hyvä että bändi muuttuu ja kehittyy siihen suuntaan kuin itse kokevat hyväksi mutta silti tämänkaltaisten metallimusiikin klassikkolevyjen kohdalla se saa kuulijalle haikean olon miettiessä miksi tällaista metallia ei enää tahdo löytyä etsimälläkään.

Laitan tähän loppuun vielä muutaman kappaleen tältä levyltä YouTubesta kuunneltavaksi mikäli levy ja bändi ei ole tuttu.