Musamaanantai: Bad Religion – The Gray Race

Bad Religionin The Gray Race -levyä on useammilla erilaisilla kansilla

Tämänkertaisena musamaanantain levynä on amerikkalaisen punk rockia soittavan Bad Religionin albumi The Gray Race. Albumi on yhtyeen yhdeksäs levy ja se on julkaistu vuonna 1996.

Itse muistelisin kuulleeni Bad Religionin biisejä ensimmäistä kertaa luultavasti ammattikouluaikoina eli vuosien 2000-2003 välillä. Tuolloin vain yksittäiset biisit itselleni iski eikä bändi jäänyt vielä siinä vaiheessa enempään kuunteluun jostain syystä, mahdollisesti yhtyeen provosoivan nimen vuoksi.

Myöhemmin, ehkä vuosien 2011-2014 välillä ostin syystä tai toisesta Bad Religionin tämän albumin, varmaankin tutustumistarkoituksessa ja siksi että siinä on yhtyeen varsin tunnettu kappale Punk Rock Song josta olin aikoinani jo pitänyt. En enää muista edes ostinko tämän mistä, mutta veikkaisin joensuulaista levykauppaa Levy-Eskoja josta tuohon aikaan ostin muutenkin ensisijaisesti levyjäni.

Tämän levyn myötä innostuin Bad Religionista enemmänkin. Tätä levyä tuli luukutettua läpi hyvinkin monet kerrat ja se on säilynyt yhä sellaisena levynä että tähän on helppoa tarrata milloin tahansa uudemmankin kerran. Myöhemmin olen löytänyt yhtyeeltä monta muutakin levyä jotka potkivat kovasti ja kestää puhkiluukuttamista aina yhä uudestaan ja uudestaan, mutta The Gray Race säilyttää silti asemansa itselleni henkilökohtaisesti tärkeimpänä Bad Religionin levynä.

Musiikillisesti levy on kohtalaisen suoraviivaista punk rockia jossa kuitenkin on tarpeeksi mukavia koukkuja siellä täällä antamaan kappaleisiin makua. Sanoituksellisesti albumin biisit ovat yhtyeelle tuttuun tapaan yhteiskunnallisiin asioihin kantaa ottavia.

Levy on tasaisen hyvä alusta loppuun ja pidän paljon myös sen tuotannollisesta puolesta. Se on sopivan hiottua omaan mieltymykseeni mutta ei kuitenkaan sellaista että se menettäisi punk rockissa tarvittavaa terää. Toki tämä jakaa varmasti mielipiteitä, mutta omaan korvaani levy kuulostaa erinomaiselta.

Mielenkiintoisena detailina Bad Religionista ja heidän musiikistaan ja sen merkityksestä itselleni voi mainita myös sen että ainoat sähkökitaralla veivattavat kappaleet joita olen koskaan opetellut alusta loppuun saakka soittamaan on molemmat olleet kyseiseltä yhtyeeltä. Olen enemmän tottunut remputtelemaan akustisella kitaralla ja sähkökitaralla soittamaan vain yksittäisiä riffejä sieltä täältä, mutta kappaleet Punk Rock Song sekä American Jesus olen opetellut soittamaan kokonaan.

Laitan vielä tähän loppuun pari biisiä tältä levyltä joista voi käydä tutustumassa yhtyeeseen mikäli yhtye ja levy ei soita millään muotoa kelloja.

Musamaanantai: Omnimar – Start

Viime viikon tapaan myös tällä kertaa on musamaanantain postauksena uusia klassikoita oman musiikinkuunteluni saralla. Uudella klassikolla tarkoitan levyä tai artistia jonka olen löytänyt viimeisen parin vuoden sisällä ja soittanut sitä läpi yhtä kovalla tai lähes yhtä kovalla innolla kuin nuoruudessa kun onnistui löytämään jonkin bändin tai levyn joka kolahti kovasti. Käytännössä siis levy joka on soinut kymmeniä ja kymmeniä kertoja läpi eikä ole osoittanut kyllästymisen merkkejä.

Tämän viikon levynä on venäläisen Omnimar-nimisen yhtyeen albumi Start. Yhtye koostuu kolmesta jäsenestä (Maria Mar, Oleg Xaler sekä Alex Vrt) ja sen laulajana toimii perustajajäsen Maria Mar. Omnimarin musiikkityyli sijoittunee jonnekin synthpop/syntgoth ja darkwave/industrial akselille eli kyseessä on elektronista musiikkia tummasävytteisellä pohjavireellä.

Start on yhtyeen ensimmäinen täysipitkä albumi ja se on julkaistu vuonna 2015. Lisäksi yhtyeeltä löytyy fyysisenä levynä myös Poison joka julkaistiin vuonna 2017. Digitaalisista kauppapaikoista löytyy myös Restart vuodelta 2016 ja useampia eri sinkkuja ja EP:itä. Lisää yhtyeestä voi katsoa sivulta https://www.omnimarband.com/

Itse löysin Omnimarin musiikin vuonna 2017 tai 2018, luultavasti vasta vuonna 2018. Bändi tuli löydettyä muistaakseni kaverini kautta YouTubesta musiikkia kuunnellessa ja samantien kappaleeseen Sadizm tuli ihastuttua. Kappale on häpeilemättömän tarttuvaa poppia jossa on kuitenkin goottimusiikin tummanpuhuvaa pohjasävyä niin musiikissa kuin tunnelmassakin. Toisin kuin suurin osa yhtyeen muusta tuotannosta on kyseinen laulu vedetty jäsenten kotikielellä venäjäksi siinä missä muuten lyriikat on olleet englanniksi (ainakin täysipitkillä levyillä).

Ilahduttavasti Omnimaria ei voi pitää millään muotoa ainoastaan yhden tarttuvan kappaleen yhtyeenä vaan koko Start on tasaisen varmaa laatua eikä yhtään notkahdusta koko levylle mahdu. Se kestää hyvin toistuvaa kuuntelua ja mitä enemmän sitä kuuntelee, sitä enemmän sieltä löytää lisää piirteitä joista pitää – ehkä osittain siksi että levy tuntuu kuin se olisi jatkumoa sille mihin suuntaan 90-luvulla vaikuttanut Eurodance-musiikki olisi kehittynyt jos se olisi jatkanut suosiotaan myös mainstreamissa.

Omistan yhtyeeltä fyysisenä levynä sekä Startin että Poisonin ja kummatkin albumit ovat varsin onnistuneita ja kuuntelemisen arvoisia levyjä. Start kuitenkin päätyi tähän postaukseen sillä tämän levyn kappaleen kautta yhtyeeseen tuli tutustuttua ja ihastuttua.

Laitetaan tähän loppuun YouTubesta vielä pari biisiä tältä levyltä kuunneltavaksi.

Musamaanantai: Lissie – My wild west

Lissien My Wild West on hyvä esimerkki siitä että nykyaikanakin tehdään erinomaista musiikkia

Toisin kuin aikaisempina viikkoina joissa olen hypännyt musiikin kuunteluni historiassa monia vuosia taaksepäin on tämänkertaisen musamaanantain levynä albumi joka on julkaistukin vasta vuonna 2016. Kyseessä on amerikkalaisen Elisabeth Mauruksen eli Lissien albumi My wild west.

My wild west on Lissien kolmas albumi. Ennen tätä levyä häneltä oli julkaistu Catching a tiger (2010) sekä Back to forever (2013). My wild westin jälkeen päivänvalon on kerennyt näkemään myös Castles (2018).

Musiikkityylillisesti My wild west on sijoitettu Wikipedian mukaan Folk/Rock kategoriaan eikä tähän oikeastaan ole juurikaan vastaansanomista itsellänikään. Kyseessä on singer-songwriter henkistä kevyttä rockia rennolla ja maalailevalla tunnelmalla eli sellaisella minkä tahtiin on helppoa kuvitella ajavansa auringonlaskua kohden kesäiltana fiilistellen sitä kuinka auringon viimeiset säteet vaipuvat taivaanrantaan antaen sijaa kesäyön seesteisyydelle.

Olin aikaisemmin ostanut Lissien Catching a tiger -levyn levykaupasta ja kerennyt kuuntelemaan sen varmaankin kerran tai pari, mutta vielä artistin tuotanto ei ollut puraissut kovasti. Edellisessä työpaikassani tuli rupateltua silloisen työkaverin kanssa ja hän diggaili Lissietä ja ajattelin antaa Lissien uudemmallekin tuotannolle mahdollisuuden. Kävin jossain vaiheessa levykaupasta hakemassa tämän levyn jonka myötä sitten pääsinkin sisälle Lissien musiikkiin (ja sain kaverinikin tätä diggailemaan). Myöhemmin sitten tuo ensimmäinen levykin on auennut ja muutkin levyt on tullut hankittua. Kuitenkin Lissien osalta tälle levylle kuuluu omassa musiikkihistoriassa suurin kiitos sillä tämän myötä löysin kyseisen artistin.

Levy on täynnänsä erinomaisia kappaleita ja kokonaisuutena se on vahva ja tasapainoinen levy, mutta heti ensikuuntelulla kappaleet Hero sekä Sun Keeps Risin’ iskivät omaan makuuni kovasti. Erityisesti kuulokkeilla kaikessa rauhassa kuunnellessa musiikkiin ajatuksella keskittyen kappaleet pääsivät oikeuksiinsa.

My wild west on levy joka jokaisen kepeästä rockista pitävän kannattaa kuunnella, sillä se on hyvä esimerkki siitä että vielä nykyäänkin osataan tehdä erinomaista musiikkia. Laitan vielä loppuun pari biisiä YouTubesta.

Musamaanantai: Silentium – Infinita plango vulnera

Silentiumin albumi Infinita Plango Vulnera

Tällä viikolla musamaanantain levynä on kotimaisen goottimetallia soittavan Silentium-yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto Infinita Plango Vulnera. Levy on julkaistu vuonna 1999 ja se on myös ensimmäinen Spikefarm Recordsin julkaisu. Levyn nimi on latinaa ja wikipedian artikkelin mukaan se tarkoittaa suomennettuna Itken ikuisuuden haavoja.

Taisin olla ammattikoulussa kun tähän levyyn ensimmäisen kerran tutustuin. Levyllä on kappale Forever sleep jota kuunnellessa mietin että jossain olen tämän kappaleen aikaisemminkin kuullut mutta en millään saanut päähäni että missä. Soitettuani kappaletta serkkupojalleni tunnisti hän että kyseinen kappale oli instrumentaalisena versiona Wings-nimeä kantavassa tietokonepelissä jota kautta se oli itsellenikin tuttu.

Musiikillisesti Infinita Plango Vulnera on tunnelmallinen, kaunis ja melankolisen synkkä albumi johon on helppoa rakastua. Erityisesti albumilla olevat pianot ja viulut pääsääntöisesti hidastempoisissa kappaleissa ovat omiaan luomaan miellyttävän apaattista tunnelmaa josta tässä levyssä pidän kovasti. Kuten Lacrimas Profunderen Burning: A wish on tämäkin alubmi ollut itselleni merkittävässä roolissa omien metallikappaleiden sävellyksiin, sillä näistä levyistä on tullut löydettyä ne piirteet jotka on kulkenut mukana halki vuosien.

Tämäkin albumi on säilynyt hyvin ajan kulua ja vielä näinäkin päivinä sen kaunis ja melankolinen tunnelma ei ole menettänyt merkitystään. Kuuntelemisen arvoinen levy.

Musamaanantai: Ensiferum – S/T

Ensiferumin ensimmäinen täyspitkä albumi

Tämänkertainen musamaanantain albumi vie muistoissa aikaan jolloin asuin Pyhäselän Hammaslahdessa. Tuolloin tuli tutustuttua suomalaiseen folkmetallia soittavaan yhtyeeseen nimeltään Ensiferum.

Yhtye oli julkaissut tämän ensimmäisen pitkäsoittonsa jo vuonna 2001 mutta vasta muutamia vuosia sen jälkeen itse tähän tuli tutustuttua. En täysin varmaksi muista keneltä ensimmäisen kerran tästä artistista kuulin ja miten sen löysin, mutta sen muistan että autossa tätä tuli kuunneltua paljon ja se iski varsin nopeasti omaan musiikkimakuuni tarttuvien ralliensa, hyvien riffien, monipuolisten sävellysten ja mukavan kuuloisten vokaaliosuuksien vuoksi.

Myöhemmin Ensiferumilta on tullut monia muitakin hyviä levyjä, mutta tämä levy on säilynyt kaikkein parhaimpana yhä vain. Esimerkiksi kappale Token of Time on yhä edelleen letkeää tossun alle menevää poljentoa jota kuunnellessa tulee yhä hyvät fiilikset.

Levy on kestänyt ajan hammasta enemmän kuin hyvin. Se kuulostaa yhä yhtä toimivalta kuin se kuulosti vuosia sitten kun tätä enemmänkin tuli luukuteltua. Harva bändi on sellainen joiden ensimmäistä levyä pitäisin parhaana, mutta Ensiferumin kohdalla tämä potkii yhä itselleni kovimpaa.

Mikäli bändi ei ole tuttu kannattaa YouTubesta kuunnella ainakin seuraavat biisit.