Aleksin Blogi

Category: Perjantaipullo

  • Perjantaipullo: Radbrew Beerman

    Radrew Beerman on kotimaisen pienpanimo Radrewin panemaa Indian Pale Alea eli IPAa. Vahvuutta löytyy 5,5 % ja ainakin miedommassa 4,7 % vavhuisessa versiossa IBU-arvona on 53. Lisää oluesta löytää tietoa valmistajan omalta sivulta.

    Ensimmäisenä huomio tämän oluen tapauksessa kiinnittyy sen tyylikkääseen Mega Man -pelin tyyliseen etikettiin. Etiketti olikin se joka sai kaupassa olueen innostuneena tarttumaan joten valmistajien ei lainkaan kannata väheksyä tyylikästä designia.

    Oluen aukaistua erottaa siitä perinteisen IPAmaisen tuoksun. Sen erottaa hyvin niin pullossa kuin myös tuopissakin. Vaahtoavuus on maltillista sorttia.

    Suutuntuma on puolitäyteläinen ja helposti lähestyttävä. Maku on raikas mutta varsin maltillinen. Se ei hyökkää aisteihin voimakkaana ja sitä olisi voinut helposti luulla vahvuuttaan miedommaksikin olueksi. Maku on asiallinen ja siitä löytää IPA-oluille ominaisen greippisen maun seasta mietona, mutta ei mitenkään erityisen dominoivana.

    Toimiva perus IPA, joskin allekirjoittaneen makuaistit olisi kaivanneet silti hieman vahvempaakin tuntua.

    Musiikkina tämän kanssa toimii mm. Fool’s Garden – Lemon tree tai Oasis – Wonderwall.

  • Perjantaipullo: Thornbidge Chiron American Pale

    Thornbridge Chiron American Pale on yhdistyneissä kuningaskunnissa päämajaansa pitävän Thornbridgen panimon panemaa american palea. Alkoholitilavuutta Chrionista löytyy 5 %, katkeroaineita 36.0 EBU ja kantavierrettä 12.8 °P. Olutta löytyy Alkon tilausvalikoimassa.

    Pullon aukaistua löytää raikkaan ja miellyttävän tuoksun joka pysyy myös tuoppiin kaatamisen jälkeen. Tuoksu on miellyttävä ja se houkuttelee myös maistamaan kulauksen jos toisenkin.

    Kiintoisasti Alkon sivulla puhutaan runsasvaahtoisesta oluesta, mutta
    tuoppiin kaataminen oli päin vastoin todella vaivaton prosessi juurikin mitättömän vaahtoavuuden vuoksi ja vähäinenkin pinnalle muodostunut vaahto katosi nopeasti pois. En tiedä oliko omassa yksilössäni sitten jotain poikkeavaa vai mistä lie moinen ero johtui.

    Tuopissa oluen miellyttävä kullankeltainen sävy pääsee mukavasti oikeuksiinsa tuottamaan nauttijalleen myös visuaalista mielihyvää. Suutuntuma oluessa on kepeä ja puolitäyteläinen ollen kuitenkin aavistuksen ohut. Maku on hieman väkevä ja pistävä mutta myös hedelmäinen.

    Jälkimaku jättää hieman kuivan tuntuman suuhun joka on vähän siinä ja siinä onko se hyvä vai huono. Hyvä se on siinä mielessä että heti perään haluaa hilpaista toisenkin kulauksen mutta huono taas siinä että viimeisen kulauksen jälkeen kuiva tuntu pysyy seuralaisena vielä hetken aikaa.

    Kokonaisuutena Chiron on juomakelpoinen ja raikas olut illan maistiaiseksi, mutta ei kuitenkaan nouse erityisen hyvänä esiin sen hienoisen väkevyyden liiallisen korostumisen vuoksi.

    Musiikiksi menee hyvin tämän kanssa mm. Avril Lavigne – Tell me it’s over tai Clean Bandit – Baby.

  • Perjantaipullo: Ridgeway IPA

    Ridgeway IPA on englantilaisen Ridgewayn panimon 5.5 % vahvuinen olut jota myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa sekä Alkon vakiovalikoimissa. Katkeroita löytyy 37.0 EBU ja kantavierrettä 13.7 °P.

    Oluesta erottaa mieluisan IPAn tuoksun niin pullosta kuin tuopistakin. Olut on väriltään kauniin meripihkainen ja se muodostaa kaadettaessa miellyttävän paksun ja mauttoman vaahdon.

    Suutuntuma oluessa on pehmeä ja kohtalaisen raikas. Maku on miellyttävä ja täyteläinen ja siinä on miedompi greippimäisyys kuin monissa muissa IPA-oluissa joita olen maistanut. Maku on asteen verran kuiva. Kokonaisuutena tämä on hyvä olut vaikkakin maku flirttailee yleisesti IPA-oluita enemmän tunnelmaltaan jo lagereiden suuntaan.

    Musiikkina menee hyvin mm. Jessica Rabbit – Why don’t you do right tai Lesley Gore – You don’t own me.


    ​

  • Perjantaipullo: Flight Cadet APA

    Flight Cadet APA on kotimaisen Hopping Brewstersin panemaa 5.3 % vahvuista alea. Sitä myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa sekä Alkossa. Katkeroita oluessa on 38.9 EBU ja kantavierrettä 14.1 °P.

    Oluesta nousee esiin mieluisa sitrusmainen aromi joka säilyy myös tuoppiin kaadettuna. Tuopissa oluesta erottaa aromissa myös aavistuksen hiivaisuutta. Lentokadetti on helposti kaadettavissa tuoppiin kiitos sen vähäisen vaahtoavuuden.

    Suutuntuma oluessa on puolitäyteläinen, kepeän raikas ja hivenen kirpeä. Maku on hyvä. Jälkimaku on aavistuksen kallistuvainen kuivaan suuntaan ja greippimäiseen tuntuun. Yksittäin nautittuna olut toimii hyvin, mutta jälkimaku on rajoilla käykö se häiritsemään liiallisesti väkevyydellään vaiko ei joten kahta tällaista tuskin tulisi peräkkäin siemailtua.

    Musiikkkina menee hyvin punkahtava rock kuten Rise Against – Prayer of the Refugee tai A day to remember – The downfall of us all.


    ​

  • Perjantaipullo: Kees Export Porter 1750

    Kees Export Porter 1750 on hollantilaisen Brouwerij Keesin valmistama porter. Sen alkoholitilavuus on 10.5 %, katkeroita siinä on 108.0 EBU ja kantavierrettä löytyy 24.5 °P. Suuresta alkoholitilavuudesta johtuen myyntipaikat rajoittuvat Suomessa Alkoon.

    Pullon aukaistua erottaa miellyttävän vaikkakin aavistuksen hiivaisen tuoksun niin pullossa kuin tuopissa. Väri on selkeästi tummempi kuin monissa muissa portereissa joita olen juonut. Tuoppiin olutta kaadettaessa ei kovin paljoa tarvitse vauhtia hidastaa vaahtoamisen vuoksi sillä tämäkään ei vaahtoa kovin paljoa. Pinnalle kuitenkin muodostuu kaadettaessa kaunis ruskea, paksu ja kermaisa vaahto jota maistaessa nousee todella vahvasti ja terävästi esiin alkoholin maku.

    Itse olut on pehmeän ja täyteläisen makuinen porter jossa humala nousee selvästi makuun. Maku on paahteinen ja lajitovereistaan erottuva ja siinä on kepeä kahvinen sivumaku. Jälkimakuna suuhun jää selkeästi alkoholin tuntu.

    Omaan makuuni tämä oli toimiva porter joka luultavasti toimii myös muille portereista pitäville. Voimakas jälkimaku saattaa kuitenkin olla joihinkin makuihin tarpeettoman dominoiva kokonaisuutta ajatellen.

    Musiikkina tämän kanssa menee hyvin hieman tunnelmaltaan raskaampi musiikki, esimerkiksi Swallow the Sun – Cathedral walls tai Before the Dawn – Pitch Black Universe.


    ​