Category: Perjantaipullo

Englantilaisen Lyme Bay Wineryn panimon Traditional Mead on 14.5 % vahvuinen erikoisuus jota myydään Alkon vakiovalikoiman tuotteena. Lisää tietoja löytää Alkon nettisivuilta (katso täältä).

Pullo niin tyyliltään kuin kokonsa vuoksi tuo mieleen enemmänkin viinin vaikkakin tämä olueksi on juomana luokiteltu. Pullon aukaista löytää voimakkaan ja aavistuksen väkevänkin alkoholin tuoksun joka ei katoa pullosta tuoppiin kaadettuakaan vaan jää oluen pinnalle antamaan tuoksua pitkäksi aikaa. Tuopissa onneksi tuoksuun nousee voimakas hunaja joten tuoksu paranee hetken lasissa oltuaan.

Kaataminen käy vaivattomasti sillä vaahtoavuutta ei ole lainkaan. Tuopissa kuten pullossakin pääsee oluen kaunista meripihkaisesta väristä nauttimaan.

Suutuntuma on pehmeän täyteläinen. Maku on persoonallinen ja siinä nousee voimakkaasti esiin makeus, sokerisuus ja hunaja. Se on kyllä hyvä maultaan mutta voi olla vähemmän makeisiin oluihin tottuneelle aavistuksen liiankin makea, sillä makeutta tässä on sen verran paljon että se eroaa merkittävästi monista muista oluista senkin osalta.

Omaan makuuni tämä on hyvä olut vaikkakin hieman maltillisempi sokerointikin olisi kyllä riittänyt.

Musiikkina tämän kanssa menee hyvin mm. Doja Cat – Woman tai Nicki Minaj ft. Fivio Foreign – We Go Up.

Suomalaisen Salama Brewing -panimon Neo-Elektro NEIPA on 6.5 % vahvuinen IPA. Katkeroaineita on 43.0 EBU ja kantavierrettä löytyy 15.8 °P. Lisää tietoa löytää Alkon sivuilta (katso täältä) missä olutta myydään vakiovalikoimaan kuuluvana tuotteena.

Tölkki ei ulkoisesti omaan silmääni erityisesti iskenyt, mutta ainakin se on mukavan omalaatuinen ja joukosta erottuva. Tuoppiin kaataminen ottaa hieman aikaa voimakkaan vaahtoamisen vuoksi, mutta mitenkään arvaamatonta vaahtoavuuden käytös ei onneksi ole. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen mutta tunkkaisella olemuksella.

Väri on kaadettaessa kullankeltaista, mutta hetken aikaa oluen voimakas sameus tulee esiin ja väri muuttuu lähemmäksi greippilmehun kaltaista keltaista. Olemus ei sameutensa vuoksi ole omaa silmääni miellyttävä.

Suutuntuma on täyteläinen. Maku on terävän pistävä ja siinä erottuu voimakas humalointi. Greippinen kuivuus ja kitkeryys nousee selkeästi makukenttään, mutta Alkon sivulla kuvatut “kaurahiutaleinen, trooppisen hedelmäinen, aprikoosinen, kermainen, kukkainen, yrttinen” ei kyllä omaan makukenttääni nouse juurikaan trooppista hedelmäisyyttä lukuunottamatta joka hetken maisteltua kyllä löytyy.

Omaan mieltymykseeni tämä ei ehkä ole ykkösvalinta vaikka toimiva olut onkin. Voimakas humalointi ja liiallinen kirpakkuus ei ole oma juttuni joten tästä syystä en ehkä varauksetta liputa tämän puolesta omalla kohdallani.

Musiikkina tämän kanssa tomii mm. The Lumineers – Cleopatra tai Grouplove – Good morning.

Kotimaisen Malmgårdin panimon Olo Creative Kitchen Gastronomic Ale on 4,6 % vahvuinen ALE jota myydään hyvin varustelluissa marketeissa. Katkeroaineita siinä on 26 EBU, väriarvoksi on ilmoitettu 12 EBC ja kantavierteeksi 10.5 °P. Lisää tietoa löytyy panimon sivulta (katso täältä).

Pullo on ulkoisesti mukavan pelkistetty ja tyylikäs. Aukaistua löytää miellyttävän hedelmäisen ja raikkaan tuoksun missä yhdistyy aavistus hiivaista tuoksua. Väri on miellyttävä kullankeltainen ja kaadettaessa muodostuu pinnalle kaunis vaahto joka katoaa kuitenkin suhteellisen nopeasti jo pois.

Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maussa löytyy kirpeyttä ja hapokkuutta, kenties johtuen siinä löytyvästä punaherukasta jota ainakin panimon omien sivujen mukaan tässä sanotaan olevan. Maku on aavistuksen laimea olemukseltaan omaan mieltymykseeni mutta samalla hieman liian korostuneen pistävä jotta iskisi itselleni, mutta kokeilemisen arvoinen olut kuitenkin vaikka ei erityisesti omaa sydäntäni valloittanutkaan.

Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin kesäinen kepeä poppi, mm. Anitta – Envolver (lukuunottamatta ylikorostuneen seksualisoitua musiikkivideota) tai vaikkapa kesäiseen iltaan sopivampi Sabrina Carpenter – Skin.

Kotimaisen RPS Brewingin panimon Rock Paper Scissors – Theory of Hoppyness IPA on 6,3 % vahvuinen Indian Pale Ale jota myydään Alkon vakiovalikoiman tuotteena. Katkeroita oluessa on 120.0 EBU ja kantavierrettä 17.6 °P. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä).

Tölkki on yksinkertainen ja toimiva tyylillisesti. Vaahtoavuus on tasaista ja varmaa ja kohtalaisen runsasta eikä vaahto kovin nopeasti myöskään täysin katoa pinnalta. Tuoksu on miellyttävän sitruksinen. Väri on simamaisen keltainen ja olemus on samea.

Suutuntuma on keskitäyteläinen. Vaikka olut on kuvattu erittäin voimakkaasti humaloiduksi on suutuntuma omaan mieltymykseeni mukavan maltillinen eikä siinä korostu liiaksi mikään. Maussa on hedelmällisyyttä ja sitruksista raikkautta. Keskimääräistä miellyttävämpi IPA omaan makuuni, sillä tuntuma on tasaisen pehmeä eikä jälkimakukaan jätä liian kuivaksi suuta.

Musiikina tämän kanssa menee mm. Hippo Campus – Ride or Die tai Sam Fender – Spit of You.

Kasteel Rouge on belgialainen 8,0 % vahvuinen erikoisolut (maustettu olut). Katkeroaineita on 11,0 EBU ja kantavierrettä löytyy 18.0 °P. Vahvuutensa vuoksi Suomessa olutta löytyy ainoastaan Alkosta missä se on vakiovalikoiman tuotteena. Lisää tietoja löytyy Alkon sivuilta (katso täältä).

Pullo on ulkoisesti hyvin samankaltainen kuin aikaisemmin testaamassani Kasteel Donkerissa (lue arvostelu). Tyylikäs ja toimiva ilman suuria ihmeitä.

Tuoksu on mieto ja marjamehumainen. Vaahtoavuus on runsasta mutta vaahto kuitenkin katoaa pian pois pinnalta. Väri on kauniin punaisen ruskea.

Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta kirpeä ja olemuksesta tulee mieleen mustaviinimarjamehu jota ei ole sokeroitu tarpeeksi. Maussa on marjaisuutta, mutta kirpeän ja dominoivan suutuntuman vuoksi en ainakaan itse muita makuja saa kaivettua sillä oluen olemus iskee sen verran voimakkaasti esiin. Humalointi on kuitenkin maltillinen eikä voimakkuus tunnu lainkaan maussa.

Omaan makuuni tämä ei ole mitenkään erityisen hyvä olut. Kyllähän tämän juo, mutta aavistuksen liian villi makukokemus jotta tätä erityisesti oluena osaisin nauttia.

Musiikkina tämän kanssa toimii asiallisesti ainakin rockabilly, mm. Tom Stormy Trio feat. Rhytm Sophie – Rockabilly Rhythm tai Imelda May – Wild Woman.