Wii2HDMI Converter on pieni adapteri jolla Nintendo Wii -pelikonsolin saa kiinni HDMI-liitännän kautta nykytelevisioihin
Viime viikolla maanantaina postasin kokemuksiani PS2 To HDMI Conerterista joka on siis laite jolla saa Playstation 2:n kiinni nykytelevisioon. Onneksi tällaisia adaptereita on saatavana myös muille konsoleille ja ostin Konsolinetistä tällaisen adapterin myös Nintendo Wii -pelikonsolille sillä omistan myös kyseisen konsolin mutta en sillä ole pelannut juuri lainkaan johtuen hankaluudesta saada sitä helposti ja järkevästi kiinni nykyaikaisempaan televisioon.
Wii2HDMI-adapteri löytyi Konsolinetistä hintaan 19,95 eur joten hintansa osalta pulikka on houkuttelevan edullinen tapa päästä nauttimaan Wii-pelikonsolin peleistä myös modernien televisioiden aikakaudella.
Adapteri on pieni ja helppokäyttöinen
Otin pulikan pois paketista, otin Unboxing-kuvat, kaivoin Wiin ja tarvittavat oheiskrääsät kaapista ja virittelin ne paikoilleen. Aikaisemmat kokemukseni Playstation 2 to HDMI -adapterin kanssa jätti hieman jännityksen että mitähän tämän adapterin suhteen menee pieleen mutta ilahduttavana yllätyksenä sain huomata että yhtään mitään ei mennyt pieleen.
Wii vain päälle ja kuva tuli suoraan televisioon – vieläpä ihmeen hyvällä kuvanlaadulla. Olin yllättynyt että Wiin grafiikat ei olleetkaan niin huonot että sielu itkisi verta kun sen grafiikoita katsoo 49″ nykytelevisiolla. Päin vastoin, kuvan terävyys ilahdutti positiivisesti.
Super Mario Galaxyn aloitusruudusta huomaa kuvan selkeäksi ja tarkaksi
Pelailin hetken Super Mario Galaxyä eteenpäin ja kokemukset Wii2HDMI Converter -adapterista olivat positiiviset. Mitään ongelmia en huomannut testijakson aikana eikä kuvanlaadussa ollut moitteen sijaa. Erinomainen ostos. Vihdoin pääsen pelaamaan myös Nintendo Wiin pelejä kunnollisella kuvanlaadulla isommalla televisiolla!
PS2 To HDMI Converter on pienikokoinen adapteri jolla saa PS2:n nimensä mukaisesti HDMI-liitäntään
TL;DR – Hyvä ja toimiva adapteri jossa USB-virran johto on typerästi samalla puolella kuin Playstation 2 Slim -pelikonsolin virtajohto. Tämä vaatii hieman asettelua että molemmat saa yhtä aikaa fiksusti kiinni. Huonoa on myös se että laite tarvitsee erillisen USB-virran ainakin joissain Slim-konsoleissa vaikka takakannen tekstistä voisi toisenlaisen mielikuvan saadakin. Omassa Slim-mallissa USB:stä tuleva virta ei auttanut ja jouduin ottamaan USB-virran muualta. Kokonaisuutena silti alkuvaikeuksien jälkeen toimiva kapistus.
Viime perjantaina olin pitkästä aikaa omalla toimistolla käymässä joten siinä samalla sitten töiden jälkeen tuli lähdettyä käymään Kampin ostarilla sijaitsevassa Konsolinetissä. Olin aikaisemmin netistä katsellut että heillä sattuisi olemaan hyllyssä PS2 to HDMI -adapteria eli suomeksi sanoen pulikkaa jolla pleikkari kakkosen saa kiinni nykyaikaisiin televisioihin käyttäen HDMI-liitäntää.
Kävin sitten moisen härpättimen ostamassa ja sellainen irtosi 29,90 eur hintaan. Nykyisissä televisioissa ei oikein tuppaa olemaan muita liitäntöjä kuin HDMI joten vaihtoehdot millä Playstation 2 -konsolin saa kiinni on suhteellisen vähän. Yleisimmät vaihtoehdot taitavat olla joko tällainen adapteri tai erilaisia liitäntöjä sisältävä upscaler esim. Framemeister.
Parasta mahdollista kuvanlaatua haluaville Framemeister taitaa olla se “The Juttu” mutta koska näiden saatavuus Suomesta on heikko (lue: ei saa muuta kuin tilaamalla ulkomailta) ja koska halusin päästä pelaamaan tarpeeksi hyvällä kuvanlaadulla nyt eikä potentiaalisesti kaukaisessa tulevaisuudessa päädyin koettamaan tätä adapteria – etenkin kun se löytyi suoraan hyllytavarana.
Pulikka on pienikokoinen
Paketti auki, unboxing-kuvat kehiin ja sen jälkeen kaivamaan Playstation 2 kaapista. Itselläni Playstation 2 -konsoleita on 3 kappaletta joista kaksi on ehjää ja yksi on rikki. Ehjistä löytyy “slim”-malli sekä “fat” joista mieluiten toki käytän Slim-mallia pienen tilankulutuksen ja tyylikkäämmän ulkoasun vuoksi.
Adapteri menee kiinni pleikkari 2:n videoulostulon liitäntään ja siihen tökätään sitten kiinni HDMI-kaapeli joka survaistaan televisioon. Niin ja tietenkin myös USB-kaapeli jota ei alussa tajua laittaa kiinni ja jonka muutaman ärräpään sekä googlaamisen jälkeen löytää paketista ja tajuaa että “Ahaa, tällainenkin siis pitää olla kiinni”.
Alussa pistin siis kiinni pelkän pulikan ja siihen johdot ilman USB-virtaa. Televisio päälle, pleikkari päälle ja mustaa ruutua ja infoa siitä että HDMI:stä ei tule signaalia. Tässä vaiheessa olettamukseni oli että Playstation 2:n asetuksista väriavaruus on vain väärä ja se täytyy vaihtaa sillä olin aikaisemmin käyttänyt tätä komponenttikaapelilla vanhemmassa televisiossa.
EI NÄIN! Kuvasta puuttuu USB-virta pulikalle.
Koska en nähnyt kuvaa mitä näytöllä tapahtuu piti tämä valikkoräpeltäminen tehdä sokkona. Netistä löytyi onneksi tietoa monesko valikon kohta on missä löytyy kyseinen väriavaruuden säätö. Alas – X – Alas – Alas – Alas – X – Vasen – X. Ei mitään. Muutamia kertoja buuttailin konsolia ja koetin uudestaan mutta ei niin mitään. Tämän jälkeen menin hakemaan vanhan 23″ television toisesta huoneesta ja virittelin sen olohuoneen lattialle pistin pleikkarin kiinni siihen komponenttikaapeleilla ja sen jälkeen kävin vaihtamassa väriavaruuden RGB:ksi.
Koetin sokkona ollessa tehdä tätä operaatiota parilla eri ohjaimella koska muistin että jotkut ohjaimet on rikkinäisiä. Kuinka ollakaan konsolissa oli sillä hetkellä kiinni ohjain jossa nappi X ei toiminut lainkaan. Heh. Ei ihme siis että ei päässyt oikeaan valikon kohtaan kun pyörin koko ajan vain alkuvalikossa.
Kun olin saanut vanhalla televisiolla vaihdettua väriavaruuden kohdalleen oli aika taas heittää komponenttikaapelit mäkeen ja laittaa HDMI-adapteri paikalleen. Konsolin uudelleenkäynnistys tuotti jälleen mustaa ruutua HDMI:n kautta. Useampaan kertaan koetin että adapteri on kunnolla kiinni ja että HDMI-johtokin on kunnolla kiinni mutta ei silti mitään kuvaa tullut televisioon. Koetin myös toista HDMI-kaapelia kaiken varmuuden vuoksi mutta ruutu oli ja pysyi pimeänä.
No power adaptor, no messy cords – just one HDMI cable. O’rly? Fuck that, laite tarvitsi silti USB-virran ainakin omassa PS2 Slim -konsolissa.
Tässä vaiheessa sitten netistä etsin YouTubesta videoita ihmisten revieweistä ja vastaavista kun etsin tietoa mustasta ruudusta ko. adapterin kanssa. Siinä huomasin että jollain janarilla oli kiinni laitteessa USB-johto. USB-johto! Mitä ihmettä. Paketin takakannen kuvassa ei ollut mitään havainnollistavaa kuvaa että tällaista pitäisi olla paikallaan. Myös takakannen kuvaus jossa mainitaan “just one HDMI cable” antoi käsityksen että eipä tässä sen suurempia ihmeitä tarvita. No eipä siinä mitään, keittiössä kävin etsimässä paketin ja huomasin että paketissa oli mukana myös USB-johto. Otin USB-johdon muovista ja virittelin sen kiinni adapterista Playstation 2:n etupaneelin USB-liitäntään.
Uusi boottaus ja yhä mustaa ruutua. Sen jälkeen varmistamaan että USB-virta on varmasti kunnolla kiinni. Olihan se mutta kuvaa ei silti tullut. Seuraavana episodina taas komponenttikaapeleihin vaihto ja vanhaan televisioon konsoli kiinni jotta saan varmistettua jäihän näytön asetukset oikeaksi. Piti olevinaan ainakin olla joten jälleen johtojen vaihto-operaatio ja uutta yritystä.
Pian ajattelin että ehkäpä Slim-mallin USB ei vain anna tarpeeksi virtaa ja/tai ne liitännät on vain rikki. Virittelin USB-virran tälle adapterille sitten televisiotasossani olevasta Mac Ministä ja TADAAAA! Konsolin kuva tulee vihdoin televisioon!
USB-kaapeli oli tämän valkoisen muovin alla ovelasti piilossa enkä sitä tajunnut alussa etsiä
Pistin Flatout 2:n sisään ja nojauduin sohvalle parempaan asentoon testiepisodia varten. Samalla sammutin vanhan television lattialta häiritsemästä ja odottelin että peli latautuu. Mutta ei. Mustaa ruutua alkaa taas puskemaan. Siinä vaiheessa olin jo hieman ihmeissäni että mitäs nyt tapahtui, irtosiko kaapeli tai jotain vastaavaa. Taisin vielä käynnistellä konsolia uudelleen mutta vailla tulosta.
Vähän aikaa katselin mustaa ruutua kunnes havahduin huomaamaan että sammutin väärän television 😀 Vanha televisio oli yhä päällä lattialla mutta pääasiallinen televisio jossa konsoli oli kiinni oli sammuksissa. 😀
Tämän jälkeen oikea televisio takaisin päälle ja vanha televisio sammuksiin ja Flatout 2 tuli televisioruudulle juuri kuten sen odotinkin tulevan.
Testisetupin aikana oli aivan järkyttävä kaaos kun tavarat oli pitkin poikin
Vihdoin ja viimein kun adapterin olin saanut kiinni ja toimivana televisioon ja pääsin pelaamaan testinä Flatout 2:ta pääsin testaamaan varsinaista adapteria. Peli tarjosi itselleni 60 Hz taajuuttakin mutta jostain syystä sen kuva oli suttuinen ja hieman tärisevä omalla televisiollani joten paukuttelin menemään 50 Hz kuvataajuudella.
Peli näytti yllättävänkin hyvältä ja tarkalta siihen nähden mitä odotin. Kuvanlaatu oli positiivinen yllätys ainakin tässä pelissä, muita pelejä en ole vielä kerennyt koettamaan. Kuvan tarkkuus ja väritoisto oli sangen asiallinen jota tietenkään ei näy tästä blogin valokuvasta koska otin sen pimeässä huoneessa käsivaralla. Hetken pelailin Flatout 2:ta ja innostuin jopa aloittamaan kauden pelaamista siinä saman illan aikana.
Kokonaisuutena siis pulikka näyttää alkuvaikeuksien ja oman räpeltämisen jälkeen varsin toimivalta kapistukselta. Ainoat miinuspuolet on takakannen hämäävä teksti jossa ei mainita että laite tarvitsee erillisen USB-virran sekä se että USB-virran liitin on typerästi samalla puolella kuin PS2 Slim -mallin virtaliitin joten johtojen kanssa joutuu hieman vääntämään että molemmat saa paikalleen yhtä aikaa.
Toimiva palikka joka olisi kannattanut ostaa jo paljon aikaisemminkin niin olisin päässyt pelailemaan paremmalla televisiolla Pleikkari 2:n peleistä. Playstation 2 on yhä relevantti pelikonsoli myös vuonna 2018. 🙂
Viime viikolla työpaikkani kautta tarjoutui tilaisuus päästä parin päivän mittaiseen Azure-koulutukseen. Nimestään huolimatta Azure ei ole norjalaista black metallia soittava yhtye vaikka se siltä ainakin omaan korvaani aina kuulostaa vaan kyseessä on Microsoftin pilvipalveluteknologia-alusta.
Pakko oli kyllä käydä tarkistamassa josko tämän nimistä bändiä olisi ja itse asiassa Azure-nimellä Metal Archivesista löytyy kaksi bändiä – toinen soittaa melodista death mteallia ja toinen soittaa melodiseta black metallia/melodista death metallia joten sinänsä oma mielikuvani nimestä ei ole täysin tuulesta temmattu. Toinen bändi on suomesta ja toinen ruotsista, mutta norjalaista Azurea ei löytynyt. Heh.
Tunsin pientä sääliä ikkunanpesijöitä kohtaan
Koska kyseessä oli parin päivän koulutus oli arvattavaa että kovin syvällisesti ei aiheita päässyt menemään, mutta mielenkiintoista oli päästä kuulemaan mitä Azuresta löytyy mitä itse en ole vielä aikaisemmin koettanut. Pidin myös siitä että koluttajalta sai kysellä nörtimpiäkin kysymyksiä taustalla pyörivistä ratkaisuista ja kouluttaja osasi kertoa vastauksia myös näihin.
Pääsääntöisesti Amazonin webbipalvelut on itselleni tullut tutummaksi pilvipalveluiden pyörittämisessä ja täytyy myöntää että milloin saan itse valita palvelininfrastruktuuria niin yhä edelleenkin Amazon on se mitä mieluummin käytän – siitäkin huolimatta että Azuren käyttöliittymä on merkittävästi paremman näköinen kuin AWS:n käyttöliittymä.
Ala-aula oli myös mukavan näköinen ja tilava
Ilahduttavaa silti on nähdä että Microsoftilla asiat kehittyvät tälläkin puolella ja että heilläkin saa pilveen pyörimään Linux-servereitä suoraan ilman säätämistä. Microsoft kasvattaa kovaa tahtia markkinaosuuksiaan pilvipalveluiden saralla joten on mielenkiintoista seurata ja nähdä kuinka paljon omissa työtehtävissä joudun/pääsen Azurea käpistelemään tulevaisuudessa.
Suunta on ainakin asiakkaan kannalta hyvä sillä tilanne jossa AWS on ainoa vaihtoehto ei ole pitkässä tähtäimessä kenenkään etu. On hyvä havaita että iso teknologiajätti Microsoft pystyy sopeutumaan strategisesti merkittäviin muutoksiin jatkuvasti muutoksessa olevassa Internet-maailmassa.
Lauantaina kävin Gigantissa ostamassa vihdoin ja viimein kahvimyllyn. Menin Giganttiin ja kyselin myyjältä neuvoja laitteen valinnassa ja päädyin Wilfa Svart Aroma -kahvimyllyyn.
Kahvimyllyn osto on ollut jo pidemmän aikaa mielessä, sillä kaupoissa on myynnissä monenlaisia kahvipapuja joita voi itse jauhaa mutta ne on pääosin jäänyt kauppaan odottamaan että saan ostettua kahvimyllyn. Kahvia myös kuluu itselläni paljon eli ryystän sitä itäsuomalaiseen tapaan yli pannun päivässä. Helsingissä asuessa olen alkanut kuitenkin tutustumaan laajemmin erilaisiin kahvimakuihin joten kahvimylly on luonnollinen jatkumo kahvista nauttimisen saralla. “Ei se mäyrä vaan se latu”.
Ostin samalla myös muutamaa erilaista kahvia joista toista testailin myllyn kanssa. Samoin matkaan tarttui uusi kahviastiasto ja moccamasterin suodatinsuppilon päälle tuleva suoja sillä onnistuin hajoittamaan jo varmaan yli puoli vuotta sitten keittimen mukana tulleen.
Virtojen päälle laittamisen jälkeen ei ole liikaa valintoja tehtävänä
Wilfan käyttö on helppoa. Pavut yläosaan, virrat päälle, ajan valinta pyöritettävästä rullasta oman mieltymyksen mukaiseksi ja sitten vain painetaan painiketta jossa lukee Grind. Vähän ajan päästä kahvinpurut on masiinan alhaalla olevassa säilössä valmiina keittämistä varten. Helppoa ja nopeaa.
Ensikokemukset laitteesta on erinomaiset. Olen keittänyt tällä nyt parit kahveet ja kummallakin kertaa kokemus oli helppo ja suoraviivainen eikä mitään ongelmia tullut. Pidin myös laitteen miellyttävän hiljaisesta jauhatusäänestä verrattuna muihin kuulemiini kahvimyllyihin.
Wilfan kahvimyllyjä myydään monissa paikoissa ja ainakin Gigantissa tämä irtosi hintaan 99 eur. Jonkin menossa olevan kampanjan vuoksi mukaan sain myös termoskahvikupposen josta kuva alempana.
Jauhatuksen hienoutta voi säätää pyörittelemällä tätä säilötäKahvipurut valuvat jauhatuksen jälkeen tähän rasiaanKiva tietää näin kolmelta aamuyöstäPavut menossa jauhatukseenJauhatuksen tulosJonkin kampanjan ansiosta sain tällaisen mukaanUusi kahviastiasto pääsi heti testiin uuden kahvin kanssa
Kävin alkuviikosta työterveyshoitajan juttusilla. Otimme verikokeita ja mittailimme verenpaineita koska on yleisesti ottaen hyvä tietää oma nykyinen terveydentila silloinkin kun ei ole sairaana tai mikään ei vaivaa oloa. Halusin tietää verikokeiden tuloksia koska joskus niissä on ollut heittoja joissain arvoissa ja niin oli jälleen. Samoin verenpaine oli taas koholla joten kävin hommaamassa verenpainemittarin kotiin jotta saan mitattua sitäkin säännöllisemmin. Samoin on kiintoisaa nähdä kuinka painonpudotus vaikuttaa verenpaineen muutoksiin.
Katselin muutamia eri malleja, mutta halusin sellaisen missä on langaton tietojen synkronointi puhelimeen koska en jaksa naputella käsin niitä tuloksia papereille. Useampia eri malleja löytyi ja kaikki olivat kutakuinkin samoissa hintaluokissa (eli ei ollut satojen eurojen eroja). Päädyin sitten lopulta Nokian Compact Wireless Blood Pressure -verenpainemittariin.
Paketista otettuna verenpainemittari menee kohtalaisen pieneen tilaan
Nokian mallissa löytyi tärkein ominaisuus itselle sen langattoman synkkaamisen lisäksi eli sen synkronoitavuus Apple Health -ohjelmistoon. Käytännössä sen hyöty itselle on se että kun haluan katsoa tuloksia näen kaikki sen ohjelman kautta painosta ja verenpaineesta. Painosta tietenkin näen siksi että aikaisemmin ostamani älyvaaka synkkaa myös tuohon samaan ohjelmaan.
Verenpainemittarin käyttö on suoraviivaista. Käyttöönotto oli todella helppoa, etsin vain App Storesta ensin Nokian ohjelman ja asensin sen, pistin verenpainemittarin päälle ja synkkasin kännykän sen kanssa ja sitten vain laite käteen ja mittailemaan.
Seuraavalla kerralla meni mitatessa paljon pidempään ihmetellessä ohjelman käyttöliittymää kunnes tajusin vihdoin että kun laitan virrat verenpanemittariin päälle käynnistyy ohjelmassa automaattisesti mittauksen ottaminen päälle. Sen jälkeen vain napsautetaan käynnistystä ja verenpainemittari alkaa mittailemaan.
Digitaaliajan verenpainemittarit ovat normaaleiden verenpainemittareiden kaltaisia laitteita
Tulosten tulossa kestää fiilispohjalta arvioiden saman verran kuin perinteisissä verenpainemittareissa. Samalla saa myös mittauksen aikaisen sykkeen näkyviin.
Verenpaineet on itselläni tällä hetkellä koholla joten kiintoisaa päästä näkemään muuttuuko tulokset paremmiksi kun paino putoaa enemmän. Lihavuus on yksi merkittävä syy verenpaineen kohoamiselle (Terveyskirjasto) – ja toki monelle muullekin elintasosairaudelle.
Lihavuus tappaa (kts. Iltalehti, Aamulehti, Iltasanomat) eikä itselläni ole hirveämmin intressejä vaihtaa hiippakuntaa. Toki Herran hallussa se on, mutta omilla elämäntavoilla on iso merkitys. On tärkeää seurata tätäkin säännöllisesti jotta tietää missä mennään ja miten tulokset kehittyvät.
Muutamien päivien käytön kokemuksen perusteella laite vaikuttaa kätevältä ja toimivalta. Se on helppokäyttöinen, tyylikäs eikä hintakaan ole mahdoton. Hintaa tälle laitteelle oli Verkkokauppa.comissa 129,90 eur.
