Category: Tuotekokeilut

  • Hankin Sandstrømin digitaalisen valokuvakehyksen

    Mustavalkoinen valokuva valokuvakehyksessä.

    Yleistä

    Viime viikolla kävin Gigantissa paikan päällä katsomassa minkälaisia digitaaliset valokuvakehykset mahtaisivat olla livenä nähtynä. Harmillista kyllä, myynnissä olevat mallit eivät olleet virroissa eikä niiden kuvanlaatua pystynyt näkemään ennalta, mutta päätin hankkia sian säkissä sillä Gigantilla on hyvä palautusoikeus tuotteille jos ne eivät vastaa odotuksia.

    Gigantissa sattui olemaan sopivasti tarjouksessa Sandstrømin valokuvakehys jossa on 10.1 tuumainen näyttö FullHD-resoluutiolla jonka sitten hankin. Vaihdoin samalla reissulla liittymäni DNA:lta Elisalle vuoden määräaikaisella sopimuksella joten sain tämän tuotteen ilmaiseksi. Varsin rahanarvoinen etu!

    Syy miksi valokuvakehystä alunalkaenkaan olen halunnut päästä testaamaan on se että harrastan valokuvausta. Tulostelen kyllä paperille kuvia kohtalaisen paljon, laitan niitä valokuva-albumeihin, osan laitan seinille ja vaihtelen niitä aina aika-ajoin, mutta olisi kätevää mikäli uudempiakin kuvia voisi laittaa sisustuksellisesti aina näkyviin ilman että niitä täytyy aina ensin tulostaa. Samoin vanhoja kuvia ei tarvitse ottaa pois uusien tieltä digitaalisen valokuvakehyksen kanssa.

    Käyttöönotto ja kuvien siirto

    Sandstrømin kuvakehys käyttää Frameon ohjelmistoa ja sen saa hankittua ilmeisesti iPhonelle sekä Androidille. Itse olen tätä käyttänyt ja testannut vain iPhonella sillä en omista Android-laitteita ja ainakin Applen puhelimeen saatavalla Frameon ohjelmistolla käyttö on ollut helppoa.

    Alussa itse kuvakehykseen laitetaan asetukset kohdalleen, eli valitaan päivät ja ajat ja langaton verkko yms. yleisiä normaaleja asetuksia. Alkuasetusten jälkeen kännykkään syötetään koodi jonka avulla Frameon ohjelma löytää oikean kehyksen mihin kuvat kuuluu lähettää.

    Frameon ohjelmistosta voi valita kerralla maksimissaan 10 kuvaa, mutta kuukausimaksullisella (tai vuosimaksullisella) versiolla voisi lähettää ilmeisesti sata kuvaa kerrallaan. Lisäksi kehykseen voi lähettää lyhyitä, 15 sekuntia pitkiä videoita. Jos on maksanut vuosi- tai kuukausimaksun voi sinne lähettää jopa 2 minuuttia pitkän videon pyörimään, mutta itselläni ei ole tarvetta ollut moiseen joten olen käyttänyt vain ilmaista versiota.

    On kuitenkin hyvä huomauttaa se, että kuvia voi siis lähettää kehykseen ilmeisesti tuhansiakin (itsellä vasta joitain kymmeniä), mutta ainoastaan 10 kuvaa kerrallaan. Heti kun edelliset kuvat on lähettänyt, voi lähettää seuraavat kymmenen kuvaa ja toistaa niin monesti kuin tarve on.

    Mikäli laitteeseen ei halua lähettää kuvia ja videoita kännykällä, on niitä mahdollista tuoda myöskin MicroSD-kortilla tai USB-tikulla. Koetin MicroSD-kortilta kuvien ja videon siirtoa ja sitä kautta laitteeseen onnistui tuoda kerralla enemmän kuvia kuin vain 10 kappaletta yhdellä tuonnilla. Koetin siirtää hieman yli 20 kuvaa ja yhden videon ja kaikki siirtyivät ongelmitta yhdellä kertaa.

    Samoin video jonka laitteeseen siirsin oli yli kolme minuuttia pitkä ja sitä pystyi myös kehyksessä näyttämään, eli 10 kuvan ja 15 sekunnin videon kertasiirtoraja koskettaa ainoastaan langattomasti tiedostoja siirrettäessä puhelimen ohjelmistolla ainakin tämän tekstin kirjoittamisen ajankohdan aikaan.

    Kun kuvat on tuotu kuvakehykseen voi kuvaesityksen laittaa pyörimään joka vaihtaa kuvia automaattisesti halutulla intervallilla. Kuvaesityksen asetukset voidaan vaihtaa suoraan laitteesta tökkäämällä laitteen kosketusnäyttöä ja menemällä asetuksiin. Omassa laitteessani olen laittanut kuvat vaihtumaan puolen tunnin välein jolloin yhtä kuvaa kerkeää pidemmänkin aikaa katsella kehyksessä ja se tuntuu siten itselleni “enemmän valokuvalta” kuin nopeammin vaihtuvat kuvat tuntuvat.

    Peruskäyttö

    Laitteen takana olevan tukijalan voi vaihtaa siten että laite onjoko pystyssä tai vaa’assa. Lisäksi sen voi irroittaa kokonaan mikäli kehyksen haluaa laittaa seinälle takana olevista kiinnitysrei’istä.

    Varsinaisesti alun käyttöönoton jälkeen laitteessa ei tarvitse tehdä mitään mikäli ei halua. Kuvat näkyvät ja vaihtuvat kuten käyttäjä voi odottaakin.

    Yksi piirre mistä tässä pidän paljon on mahdollisuus luoda useita kansioita joihin voi laittaa eri kuvat. Toisin sanoen voi tehdä vaikkapa kansion Ystävät minne laittaa kuvat ystävistään, toisen kansion missä voi olla vaikkapa Luontokuvat, kolmannen missä on Lomakuvat tai mitä ikinä keksiikin.

    Kun kuvat on kansiossa voi näyttöä koskettamalla valita helposti minkä kansion kuvia haluaa kehyksessään näyttää. Tämä on erittäin hyvä ominaisuus, sillä tällöin voi helposti eriyttää taiteellisemmat valokuvat ystävien kanssa vietetyistä hetkistä ja aina fiiliksen mukaan voi vaihtaa kansion minkä kuvia haluaa kehyksessään pyörittää.

    On kuitenkin hyvä huomata että ainakaan ilmaisessa kännykkäohjelmistossa kansioita ei taida voida luoda (tai en ole löytänyt), joten läheteyt kuvat menevät laitteessa kansioon Kaikki kuvat. Kuitenkin itse laitteessa voi helposti luoda kansion ja valita sinne lisättävät kuvat, joten en ole ainakaan itse tätä kokenut mitenkään ongelmalliseksi.

    Laitteessa on myös jonkinlainen kaiutin minkä kautta voi kuunnella videoita joita sinne on siirtänyt. Tämän kirjoittamisen aikana tuli mieleen että voisi olla mielenkiintoista koettaa laittaa sinne muistikortilla satoja musiikkivideoita pyörimään sillä tällöin tästä saisi tehtyä helposti pienen musiikki-television jossa pyörii aina vain hyvää musiikkia 😛

    Sosiaalisia ominaisuuksia

    Laitteen pohjassa/sivussa on virtajohdon paikan lisäksi myös USB-C, USB-A sekä MicroSD-paikat. USB-liitännät valitettavasti eivät toimi virran syöttämiseen vaan niiden kautta on ainoastaan mahdollista tuoda valokuvia.

    Yhtenä merkittävänä ominaisuutena – vaikkakaan ei itselleni – on mahdollisuus antaa myös muille ihmisille oikeus lisätä kuvakehykseen kuvia. Käytännössä tämä on kätevä vaikkapa silloin jos kuvakehys on vaikkapa isovanhemmilla jolloin lapset voivat laittaa sinne aina välillä uusia kuvia lapsenlapsista helposti nähtäväksi. Samoin tämä voi olla hauska ominaisuus perheenkin kanssa siten että jokainen voi laittaa uusia kuvia kehykseen pyörimään.

    Omalla kohdallani tälle ominaisuudelle ei ole ollut tarvetta joten en ole sitä myöskään koettanut. Lisäksi jos joillekin kavereille antaisi tähän mahdollisuuden lähettää kuvia etänä, voin olla melkoisen varma siitä että kuvat mitä sinne tulisi pyörimään ovat sellaisia että niitä ei haluaisi katsella ja ne joutuisi nopeasti käydä vaihtamassa hyvinkin nopeasti siveellisempiin kuviin 😀

    Videoiden kohdalla olisi tietenkin sama tilanne, joten jätän suosiolla tämän ominaisuuden testaamatta ainakin vielä tässä vaiheessa.

    Hyvät ja huonot puolet

    Olen käyttänyt tätä taulukehystä vasta vajaan viikon, mutta käyttökokemukset ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiiviset. Laite tekee sen mitä siltä odotan – se näyttää kuvia, sinne kuvien siirtäminen on helppoa ja nopeaa ja kuvat näyttävät hyvältä katsoa.

    Huono puoli verrattuna paperille tulostettuun ja kehystettyyn valokuvaan on tietenkin se, että tämä on selkeästi näyttö, ei paperikuva. Olisi mielenkiintoista nähdä tällaisia mattanäytöllä jotta tietäisi näyttäisivätkö ne enemmän paperikuvalta.

    Toinen miinuspuoli tulee muuntajasta. Haluaisin mieluummin tällaisen laitteen joka ottaisi virtansa USB-C-johdosta eikä tällaisesta perinteisestä muuntajasta, sillä se antaisi mahdollisuuden laittaa todella paljon pidemmän virtajohdon ja kehyksen sijoitteleminen helpottuisi merkittävästi.

    Laitteen suurin negatiivinen puoli itselleni on muuntaja, eli laite ei käytä USB-C:tä virran syöttöön.

    Muutamista miinuspuolistaan huolimatta taulukehys on vaikuttanut erittäin mielenkiintoiselta tuotteelta – sen verran mielenkiintoiselta että olisi mukava jos näitä olisi useampiakin sijoitettuna eri huoneissa. Sen avulla omat ottamat valokuvat tulee helpommin laitettua esille ja kuvanlaatu on tässä näytössä todella hyvä joten niitä on myös ilo katsoa.

    Kaikkein mielenkiintoisin valokuvakehys itselleni olisi silti värillisellä eInk-teknologialla varustetut valokuvakehykset, mutta ne ovat vielä niin uutta teknologiaa että niitä joutuu tilaamaan ulkomailta eikä monia laitteita ole edes heti saatavana. Lisäksi niiden hinnatkin ovat vielä satoja euroja enemmän kuin tällaisten pidempään markkinoilla olleiden laitteiden, joten ne eivät ole vielä valitettavasti varteenotettava vaihtoehto.

    Toivon mukaan tilanne muuttuu lähitulevaisuudessa, sillä eInk-laitteiden suuri vahvuus on siinä että ne näyttävät paljon enemmän aidolta tulosteelta eikä niissä tarvitse olla virtajohtoa lainkaan. Ne kuluttavat virtaa vain kun kuvan vaihtaa toiseksi, eli mikäli samaa kuvaa pitää pitkään näytöllä ei laite kuluta virtaa ilmeisesti lainkaan.

    Lopputulemana voi siis sanoa että olen ollut tyytyväinen tähän valokuvakehykseen ainakin tähän mennessä kertyneen lyhyen käytön perusteella.

  • Kokeilussa: Xiaomi Mi Smart Standing Fan -tuuletin

    Kesäkuun loppuvaiheilla tilasin Verkkokauppa.comista itselleni Xiaomi Mi Smart Standing Fan -tuulettimen ja lähes kahden kuukauden ajan laite on nyt ollut siis käytössäni joten muutamalla sanalla voisin tästä vekottimesta tännekin kirjoitella.

    Lyhyesti tiivistettynä voi sanoa sen että laite on ollut ehdottomasti hintansa väärti, sillä kotona ollessani lähes poikkeuksetta olen pitänyt tuuletinta lähes koko päivän vieressäni puhaltamassa viileää ilmaa. Helteet ovat jatkuneet aina tänne elokuun lähes loppuvaiheille saakka joten hiljainen mutta tarpeeksi viilentävä tuuletin on ollut erinomainen ostos.

    Tuotteen kasaaminen oli yksinkertaista, vaikkakin eturitilän irroittaminen aiheutti oman aikansa ähertämistä ainakin allekirjoittaneella. Aivan selkeää varmaa tietoa ei ollut miten sen pitäisi irroittaa ilman että sitä rusikoi rikki, mutta onneksi aikansa väänneltyä ja kierrettyä ritilä irtosi ja osat sai ohjeiden mukaan kiinnitettyä.

    Laitteen mukana tulee latausjohto joka tarttuu tuulettimen pohjaan magneetilla joten lataukseen laittaminen ja siitä irrottaminen on hyvinkin helppoa eikä lataukseen laittaessa joudu kumartelemaan lattian tasoon etsimään missä latausjohdon paikka sijaitsee.

    Akkukesto on sanalla sanoen mahtava. Kun käytän tuuletinta “luonnon inspiroimalla tuuletuksella” pienimmällä tai toisiksi pienimmällä teholla kestää akussa virtaa koko päiväksi. Koko päivällä en tarkoita siis mitään 8 h työpäivän pituutta, vaan sitä että aamulla noin 06:50 irroitan laitteen latauksesta ja joskus ennen puolta yötä sen laitan takaisin lataukseen pitäen laitetta lähes koko ajan tai koko ajan päällä eikä akku ole loppunut siihen mennessä.

    Puhallusmoodeja on muutama. Toinen on tuo jokin luonnon inspiroima tuuletusmoodi ja toinen on perinteisempi tuuletin. Lisäksi sitten puhallusta voi laittaa isommalle ja pienemmälle näissä moodeissa. Käytän itse aina tuota luonnon inspiroimaa moodia joka käytännössä tarkoittaa sitä että laite tuntuu enemmänkin kuin tuulenvireeltä – välillä se puhaltaa enemmän, välillä vähemmän ja missään vaiheessa se ei ole häiritsevän äänekäs vaikka sitä pitää vieressään. Verkkokaupan sivulla on ilmoitettu äänenvoimakkuuden tasoksi 26,6 – 53,1 desibeliä joista luultavamminkin omassa käytössäni äänenvoimakkuus on tuo 26,6 desibeliä sillä hiljainen ilmavirta riittää hyvin viilentämään tarpeeksi kuumalla kelillä.

    Kiitos hyvän akkukeston ja sopivan pienen koon on tuuletinta helppoa roudata aina huoneesta toiseen tai sijainnista toiseen saman huoneen sisällä. Tuuletinta tuleekin päivän mittaan kuljetettua jokaiseen huoneeseen lukuunottamatta WC:tä – vaikka eipä kai tuohon mitään syytä ole miksi sitä sinnekin ei voisi mukanaan viedä. Lähes joka yö tuuletin puhaltaa viileää ilmaa sänkyyni päin kun nukun, aamulla siirrän tuulettimen keittiöön samalla kun syön aamupalaa ja luen Raamattua ja ku siirryn olohuoneeseen sohvan ääreen tai tietokonepöydän ääreen saa tuulettimen näppärästi kuljetettua mukanaan ja sijoitettua noin 20 cm päähä itsestään. Painoa laitteella on vain 3.2 kg joten siirtelyyn ei tarvitse teräsmiehen voimia.

    Tuulettimen puhaltavaa osaa saa käännettyä pystysuunnassa joitain asteita, mutta en uskalla yhtään heittää arvioita kuinka paljon. Kuitenkin sitä saa tarpeeksi paljon ylös käännettyä että kun istun työpöydän äärellä saan tuulettimen lähietäisyydeltä puhaltamaan kasvoilleni ja kun istahdan sohvalle tai menen sänkyyn saan sen käännettyä tarpeeksi alas jotta sama onnistuu myös matalammalla ollessani.

    Laitteesta löytyy myös mahdollisuus laittaa se kääntymään vasemmalta oikealle ja liikeradan aluetta voi säätää ainakin älypuhelinsovelluksella. Tuon automaattisen kääntyilyn saa laitteesta sitten päälle ja poiskin ihan ilman mitään älypuhelintakin eli tällekin löytyy fyysinen painike laitteesta suoraan. Onneksi älyominaisuudet ovat vain mukava lisä eikä mikään välttämätön pakko jotta laitteesta jotain saa irti. Itse en ole kuin muutaman kerran käynyt laitteen asetuksia katsomassa ja kaikki tavallinen käyttö tapahtuu suoraan laitteen fyysisten painikkeiden kautta.

    Lopputulemana olen ollut erittäin tyytyväinen tähän ostokseen. Asuntoni on todella lämmin kun lämpimiä kelejä on jatkunut jo pidempään joten viileää ilmaan puhaltava hiljainen tuuletin on ollut painonsa arvoinen kullassa. Asunnon kuumuutta ei yleensä edes tule tajuttua ennen kuin laittaa tuulettimen pois päältä tai jättää sen toiseen huoneeseen ja on muutaman minuutin toisessa huoneessa. Hetken päästä kun alkaa tulemaan hiostava olo tietää että on aika jälleen hakea tuuletin viereen puhaltamaan.

    Harmillista kyllä kyseinen tuote on tätä kirjoittaessa poistunut jostain syystä Verkkokauppa.comin valikoimasta kokonaan, mutta luultavasti vastaavanlaisia yhtä hyviä älytuulettimia löytyy muualtakin. Uutena tuulettimella oli hintaa 119,00 euroa joten mistään tuhottoman hinnakkaasta vekottimesta ei edes ole kyse. Lisää tietoja laitteesta löytää Verkkokauppa.comin sivulta (katso täältä).

  • Kokeilussa: Reavon UBR-X100 UHD-soitin

    Reavon UBR-X100

    Lyhyesti taustaa ja syitä laitteen hankintaan

    Maaliskuussa hankin erillisen UHD-soittimen aikaisemmin käyttämäni Xbox-pelikonsolin sijaan elokuvien katsomista varten. Xbox on yhä tietenkin pelikonsolina, mutta elokuvien katsomisen levyiltä videotykille heijastaen olen hoitanut siitä saakka tällä Reavon UBR-X100-soittimella (katso valmistajan sivut) joten käyttökokemusta on monen kuukauden ajalta.

    Xbox One sekä Series X olivat molemmat olleet kohtalaisen hyviä laitteita myös elokuvien katseluun ainakin kuvanlaatunsa ja yleisen toimivuutensa osalta. Ainoastaan yksittäisiä DVD-levyjä Xboxilla tuli vastaan joissa kuvasta tuli pelkkää vihreää ulos, mutta näitä tapauksia oli harvoin. Jos elokuvia katsoo satunnaisesti on Xboxia helpompaa suositella soittimeksi kuin Reavonia jonka hyödyt tulee vasta jos enemmän elokuvia katselee.

    Merkittävimmät hyödyt itselleni tässä laitteessa on ollut sen käytettävyys sekä aluekoodivapaus tai ainakin sen vaihtelumahdollisuus.

    Kokemuksia ja vertailua Xboxiin

    Useampiakin kuukausia laitetta nyt jo käyttäneenä on käyttökokemukset olleet pääsääntöisesti positiiviset.

    Xboxilla isoin rasittavuuden aihe itselläni oli se että jos elokuvaa katsoessa halusi painaa pausen oli ohjain todennäköisesti mennyt jo virransäästötilaan ja ohjain piti erikseen käynnistää ennen kuin elokuvan pystyi laittamaan pauselle.

    Jos elokuvat katsoo yleensä aina alusta loppuun asti pausettamatta kertaakaan tästä tuskin on suurtakaan harmia, mutta jos tapana on käydä kesken elokuvan vaikkapa jääkaapilla, hakemassa vettä tai mitä tahansa muuta normaalia (tai vaikka epänormaaliakin) alkaa tämä ohjaimen päälle ja pois päältä laittaminen jossain vaiheessa tuntumaan siltä että olisipa näppärä jos tähän olisi saatavana erillinen kaukosäädin.

    Mikäli elokuvia katsoo enemmän konsolilla voi tietenkin Xboxille hankkia erillisen kaukosäätimenkin. En ole koettanut, mutta ainakin PDP Media Remote for Xbox -nimistä vekotinta on myynnissä Verkkokauppa.comissa (katso täältä) joten pelkästään tämän syyn takia ei ole erillistä soitinta luultavastikaan järkevää hankkia.

    Toinen mikä itselläni Xboxilla aina toisinaan tuli vastaan oli mystinen vihreä ruutu. Elokuvan valikot saattoi toimia hyvin, mutta yksittäiset DVD:t aina silloin tällöin olivat sellaisia että kun elokuva lähti käyntiin tuli kuvaksi pelkkää vihreää. Lähtökohtaisesti haluaisin että jokainen sisään heitetty normaali kaupallinen aito DVD, BluRay sekä UHD toimisi ongelmitta ilman säätämistä.

    Laitteen takana on hyvin vähäiset liittimet – LAN, HDMI, HDMI Audio Only, USB sekä digitaaliset ääniulostulot

    Merkittävin ja parhain ominaisuus itselleni kuitenkin tässä Reavonissa on se, että tämä toistaa eri aluekoodilla olevat elokuvat. Xboxilla tämä ei onnistu eikä myöskään monella edullisemmalla erillisellä soittimella.

    Itselläni ei ole vielä kovinkaan monia DVD-elokuvia tai BluRay-elokuvia joissa olisi jokin muu aluekoodi kuin se mikä Suomessa on, mutta kuitenkin yksittäisiä sellaisiakin löytyy. Ilman tätä soitinta ei niitä olisi voinut enää katsoa ostamatta kuitenkin esim. erillistä BluRay-asemaa tietokoneelle jonka olisi vaihtanut ja jättänyt pysyvästi toiselle aluekoodille. Vaikkakin tämä olisi helppoa ja suhteellisen kustannustehokastakin, kuuluu se siltikin suoraan kategoriaan ylimääräinen säätäminen joka ei kiinnosta pätkääkään.

    Jos ostan elokuvan joka on jenkkialuekoodilla haluan vain avata soittimen, tökätä levyn sisään ja alkaa katsomaan elokuvaa ilman että joudun virittelemään tietokoneeseen erillistä toista BluRay-asemaa ja pyörittää leffaa tietokoneelta – etenkin kun tietokoneen BluRayn katsomiseen käyttämäni Leawo tuntuu olevan suhteellisen hidas lukemaan levyjä. Kiitos mutta ei kiitos, käytän mieluummin erillistä aluekoodivapaata soitinta.

    Käytettävyys Reavonissa on ollut yleisesti kohtalaisen hyvä. Isoin miinus tulee kaukosäätimen napeista, sillä tärkeimmät ja eniten käytetyimmät napit eivät ole mitenkään parhaassa paikassa eikä ne ole kovinkaan isot. Lisäksi kaukosäätimen taustavalaisu voisi olla fiksummin toteutettu. Nyt napista siihen saa taustavalon päälle, mutta nappi mistä se tapahtuu on hankalassa paikassa pimeässä kaukosäädintä kopeloidessa.

    Levyt ovat pääsääntöisesti pyörineet ongelmitta. Levyt joissa on rasvatahroja tai naarmuja aiheuttavat tietenkin tässäkin soittimessa ongelmia ja muutamia kertoja on leffat tyssännyt siihen että levy on viallinen. Tämä tietenkään ei yllätä koska naarmuiset ja rasvaiset levyt aiheuttavat ongelmia luultavasti jokaisessa laitteessa.

    Käyttöliittymä on kohtalaisen hyvä, mutta elokuvan ollessa pitkään pausella joutuu aina etsimään mistä napista toiston sai jatkumaan, sillä pause tai play ei sitä tee. En tiedä onko tähän uudempaa firmwarea jossa tämä toimisi näistä napeista kuten loogisesti saattaisi olettaa, mutta onneksi kyseessä on pieni rasittavuus ainoastaan.

    Loppusanat

    Reavon UBR-X100 on asiallinen soitin jonka suurin vahvuus on itselleni ainakin ollut mahdollisuus katsoa aluekoodivapaasti elokuvia. Aluekoodia pääsee ainakin tässä firmwaressa mikä itselläni laitteessa on vaihtamaan menemällä Setup-valikkoon ja naputtelemalla siellä kaukosäätimestä 8 7 6 5 jonka jälkeen voi vaihdella aluekoodit haluamakseen. DVD oli oletuksena 0 jolla pääsin suoraan katsomaan myös jenkki-DVD:t.

    Isoin miinus laitteessa on sen kohtalaisen korkea hinta joka varmasti karsii monia ostajia pois. Ostohetkellä Reavon taisi maksaa noin 900 euroa ja tällä hetkelläkin uuden hinta on Markesilla 839 euroa (katso täältä) joten aivan jokaisen harrastajan soittimeksi tämä tuskin tulee hintansa vuoksi päätymään.

    Omaan käyttöön tämä on ollut hyvä soitin, mutta mikäli elokuvat joita katsoo on ainoastaan eurooppalaisella aluekoodilla on helpompaa suositella Xbox One -konsoleita ja niihin erillistä kaukosäädintä mikäli sellainen siihen toimii. Ilman kaukosäädintäkin Xbox on omalla ohjaimellakin peruskatsojalle helpommin suositeltava vaihtoehto.

    Muokattu 01.07.2025, muutettu väliotsikot toimimaan oikein nykyisen teeman kanssa.

  • Kokeilussa: Sony CFD-S70 radio/CD-soitin/kasettisoitin

    Heti Dingoa kasetilta soimaan!

    Taustaa

    Eilen käydessäni Koivukylän K-Citymarketilla satuin bongaamaan sieltä mankan jossa oli sisäänrakennettuna CD-soitin, kasettisoitin sekä radio. Olen jo viimeisen parin vuoden aikana aina toisinaan katsellut kasettisoittimia – viimeksi viime viikolla – joten vaikkakin kasettisoitin tarttui matkaan hetken heräteostoksena ei ostos isommassa mittakaavassa ajateltuna kuitenkaan mikään täysin heräteostos ollut.

    Tärkein ominaisuus tässä itselleni oli siis tämä kasettisoitin ja sen toimivuus, mutta mukavana bonuksena tässä on mukana myös radio ja CD-soitin. Olen jo jonkin aikaa kuunnellut radiota kotonani pienellä kannettavalla Sangean Genuine Mini WR-7:lla josta en kuitenkaan ole tänne blogiin saanut aikaseksi vielä kirjoittaa minkäänlaista arviota joten radiolle ei sen suhteen ollut tarvetta koska sellainen kotoa löytyi. Samoin omistan kannettavan CD-soittimen (lue arvostelu) jolla levyä on tullut kuunneltua joten CD-soitinkaan ei ollut pakollinen paha.

    Se että nämä molemmat tästäkin soittimesta löytyy kasettisoittimen lisäksi on tietenkin hyvä puoli koska tätä on ensisijaisesti tarkoitus pitää virtajohdon päässä eikä tällöin virrat kovin helposti pääse ainakaan kesken kuuntelun loppumaan ellei sähkökatkoja satu.

    Miltä se kuulostaa

    Rise Againstin The Sufferer and the Witness kuulostaa hyvälle tälläkin soittimella

    Musiikkisoittimessa yksi tärkeimmistä ominaisuuksista ellei jopa tärkein on tietenkin se miltä se kuulostaa. Lyhyesti sanoen tämä kuulostaa tarpeeksi hyvälle ainakin silloin kun musiikin laittaa taustalle pyörimään samalla kun puuhailee muuta – esimerkiksi blogipostauksia kirjoitellessa, töitä tehdessä jne. Se sopii helposti kategoriaan “se ei ärsytä vaan soi ihan tarpeeksi mukavasti”, mutta ei se tietenkään vedä vertoja millekään erikseen hankittaville hifi-kaiuttimille, vahvistimille jne. Eikä sen ole tarkoituskaan.

    Kasetilta kuunnellessa Dingon 20 suosikkia kuulostaa vieläkin mukaansatempaavalta ja sitä on ilo kuunnella soittimen omien kaiuttimien kautta kuin myös sivussa olevan kuulokeliitännän kauttakin. Kuulokeliitännästä toki kuulee helposti kasetin suhinat helpommin etenkin kappaleiden välissä, mutta se ei sinänsä yllätä eikä sitä tule miinukseksi laskettua.

    CD-soittimella kun kuuntelee Rise Againstin The Sufferer and the Witness -levyä niin ei siitä pahaa sanaa löydä kunhan vain osaa oikeasti laittaa omat odotuksensa tolkulliseen perspektiiviin. Kyllä tällä musiikkia hyvin kestää korvat kuunnella kunhan ei kauhean kovalla luukuta. Kovemmalla soidessa tietenkin pienten ämyreiden pahvinen soundi pääsee jo esiin eikä soundi mitään korvia hivelevää ole.

    Mankassa on myös ominaisuus Megabass jonka kautta Dingon kasettia oli hyvä kuunnella, mutta CD:ltä Rise againstia kuunnellessa se tuli otettua pois koska ääni alkoi kuulostamaan hieman tunkkaiselta. Ilman sitä ääni alussa kuulostaa hieman ohuemmalta, mutta kun hetken korvat tottuu soundiin niin ainakin itse jaksan ihan hyvin tällä levyä kuunnella.

    Radio tuntui toimivan myöskin asiallisesti ainakin Koivukylässä kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Muutamia radiokanavia testailin ja ne tuntui löytyvän hyvin. Soittimessa on myös kolme suosikkikanavaa mitä voi lisätä, joten Yle X3m, Radio Dei ja Radio Rock löytyy jatkossa yhden napin painalluksella. Kiva ominaisuus, vaikkakin lähes aina pidän radion viritettynä Yle X3m:n taajuudelle ainakin Sangeanin soittimessa. Saapa nähdä muuttaako pikanapin taakse suosikkien tallennus radioni kuuntelutapaa.

    Loppusanat

    Nappuloita löytyy joka lähtöön, omaan makuun hieman liikaakin

    Vähäisen käytön perusteella on tietenkin vaikea sanoa mitään pysyvämpää tuomiota esimerkiksi kestävyydestä, mutta ensikokemukset on positiiviset. Kasetteja saan nyt vihdoin kuunneltua ja ensihätään ne kuulostavat tarpeeksi hyvältä. CD-soitin ja radio samassa paketissa on myöskin mukava lisä koska nyt voi yhdellä härpättimellä hoitaa kaiken taustamusiikin kuuntelun riippumatta siitä mitä fyysistä mediaa haluan käyttää.

    Ainoa mitä tämä olisi kaivannut lisäksi olisi ollut Bluetooth niin sisään kuin uloskin. Tässä mallissa ei ole Bluetoothia lainkaan joten ulkoisten laitteiden langattoman liittämisen voi suosiolla unohtaa.

    On hyvä huomauttaa että tästä löytyy kuitenkin 3.5 mm liitäntä sisäänmenolle sekä saman kokoinen liitäntä kuulokkeille joten piuhallisena kumpaankin suuntaan saa tavaraa siirtymään. Tämä on mainio juttu koska voin ainakin teoriassa tällöin tökätä halutessani mp3-soittimen kiinni piuhalla tähän ja kuunnella tämän vekottimen kaiuttimien kautta musiikit. Sanon ilmaisun muodossa “ainakin teoriassa” koska en tiedä antaako laitteet tarpeeksi vahvaa tai sopivan heikkoa signaalia että ääni ei särisisi tai kuuluisi liian hiljaisella enkä vielä ainakaan ole sitä koettanut mutta uskoisin että eiköhän tuo onnistune.

    Mankan voi laittaa toimimaan myös paristoilla mutta en ainakaan vielä ostanut paristoja koska laite on sen verran pieni ja kevyt että sen saan roudattua helposti huoneesta toiseen ja tökättyä siellä toiseen töpseliin aina tarpeen mukaan. Ilahduttavana puolena laitteen virtajohto on irtotavaraa, eli se ei ole kiinteästi kiinni soittimessa vaan käyttäjänä sen voi päivittää omien tarpeidensa mukaan paljon pidemmäksi tai lyhyemmäksi jos niin haluaa.

    Nopean ja vähäisen käytön jälkeen ensituntumat on selvästi siis positiivisen puolella joten toivon mukaan soitin kestää hyvin myöskin käytössä 🙂

    Hintaa tällä laitteella oli 89,99 eur eli mistään kovin hinnakkaasta soittimesta ei ole kyse. Tämä on hyvä muistaa miettiessä omia odotuksiaan soittimen äänenlaadun ja hifistelyn osalta.

  • Kokeilussa: Raspberry Pi 400

    Rasbperry Pi 400 on tietokone joka on sijoitettu näppäimistönsä sisälle. Kuvassa avoinna tiedostoselain, nettiselain, CMUS-musiikkisoitin, irkki (irssi-ohjelma) sekä tyhjä terminaali

    Raspberry Pi 400 testiin

    Viime viikolla satuin bongaamaan mielenkiintoisen tuotteen jonka olemassaolosta en muistaakseni aikaisemmin ainakaan tiennyt mitään. Tuote josta puhun on tietenkin tämän blogipostauksen mukainen tuote eli Raspberry Pi 400 joka on pienen noin luottokortin kokoisen Raspberry Pi -tietokoneen versio joka on sullottu näppäimistön sisään. Toisin sanoen se on siinä mielessä hyvinkin samankaltainen kuin kauan sitten lapsuudessani ollut kotitietokone Commodore 64 – lisää vain piuhat ja näyttö ja käynnistä kone jonka jälkeen voi alkaa konetta käyttäään.

    Siinä missä aikoinaan Commodore 64:ssä oli koko käyttöjärjestelmä koneen sisällä on Raspberry Pi 400:ssa käyttöjärjestelmä MicroSD-kortilla. Tämä on hyvä puoli ainakin itselleni sillä kortin voi ottaa milloin tahansa pihalle, vaihtaa kortin ja buutata koneen eri käyttöjärjestelmällä niin halutessaan. Lisäksi käyttöjärjestelmänsä voi tällöin myös varmuuskopioida toiselle koneelle.

    Heti alkuun on hyvä kertoa että Raspberry Pi 400 ei ole mikään tehokas tietokone eikä sitä miksikään kodin ykköskoneeksi kannata hankkia ellei ole taipumusta tai intoa päästä nörttäilemään. Ainakin isommalla monitorilla (resoluutionsa osalta) haasteita tulee helposti ja videoiden toisto YouTubestakin pätkii joten on hyvä asettaa toiveensa tietokoneen tehoista realistiseen perpektiiviin.

    Miksi itselleni tällaisen hankin

    Paketti jonka tilasin sisälsi koneen lisäksi hiiren, ohjekirjan, muistikortin missä oli valmiina käyttöjärjestelmä, miniHDMI to HDMI -kaapelin sekä myöskin muuntajan josta saa USB-C liitäntään virrat annettua

    Suurimpaa syynä itselleni tämän hankkimiseen oli halu päästä säätämään pitkästä aikaa Linuxia työpötäkäytössä. Vaikka olenkin vuosia käyttänyt Windowsia ja Macia pääasiallisin koneinani on kotonani kuitenkin Linux-laitteita; Windowsin sisäinen Linux-virtuaalikone, QNAPin NAS pyörii Linuxilla ja sen sisällä pyörii tällä hetkellä kolme virtualisoitua Linuxia. Lisäksi kaapistani löytyy myös Rasbperry Pi 3B -malli lisäverkkolevynä joten kotoa löytyy kyllä Linuxeja jossa on ollut mahdollista tehdä monia asioita.

    Kuitenkin se mitä kaipasin päästä pitkästä aikaa koettamaan oli Linuxin käyttö kepeässä työpöytäkäytössä. Tietenkin olisin voinut asentaa ensisijaisesti käyttämääni Windows-koneeseen ns. multi-bootin missä voisin konetta käynnistäessä aina valita käynnistänkö Windowsin vaiko Linuxin mutta ilman pidempiä teknisiä selostuksia en halunnut täätä tehdä tarpeettoman säätämisen vuoksi UEFI:n kanssa.

    Kepeää Linuxin työpöytäkäyttöä olen voinut tehdä myös käyttäen etätyöpöytäyhteyttä sisäverkossani pyörivälle virtualisoidulle Linux-koneelle mutta kokemus ei ole tietenkään täysin sama. Lagia tulee verkon yli työpöytää siirreltäessä, äänien ja muiden komponenttien osalta on aivan omat säätönsä jne. joten kokemus ei siinä mielessä ole sitä mitä halusin päästä pitkästä aikaa koettamaan.

    Lisäksi tietenkin Raspberry Pi 400 kiinnosti laitteena päästä koettamaan. Kaiken lisäksi Raspberry Pin alle 10 W virrankulutus kiinnosti myöskin erityisen paljon.

    Tarkkoja tietoja Raspberry Pi 400:n virrankulutuksesta en löytänyt, mutta ilmeisesti sisällä on Raspberry Pi 4:ää vastaava rauta jonka virrankulutus on täydessä kuormituksessakin hieman yli 6W joten uskoisin että alle 10 W myös tämä Pi 400 menee. Pitänee joskus hankkia wattimittari ja tarkistaa onko asia näin, mutta raudan sisuskalut huomioon näin voisi realistisesti olettaa.

    Ensituntumia

    Koneen takaa löytyy microSD-korttipaikka, USB-C virransaantiin, 2 x MiniHDMI, 3 x USB sekä verkkokaapelin paikka.

    Jos erityisesti Debian Linux on tuttu on tämän paketin mukana tulevalla muistikortilla tulevalla Raspbianilla suoraan kuin kotonaan. WLAN ja Bluetooth toimii suoraan ilman säätöjä ja työpöytäkin osasi piirtää suoraan grafiikat oikein myös ultrawide-monitorille kunhan vain vastasi käyttöönoton alussa esitettyihin kysymyksiin mustista palkeista reunalla että näkeekö ne vaiko ei. Alusssa ne näkyi eikä kuva ollut kokonaan käytetty mutta alun kysymysten jälkeen tämä korjaantui.

    Säädin ensimmäisenä iltana kaikkea ja päivitin uusimpaan versioon joka oli huono idea grafiikka-asetuksien osalta (näyttö pimeni graafisessa tilassa aina hetken käytön jälkeen), mutta omassa käytössäni täysin merkityksetön sillä olin ostanut jo muutenkin 128 GB microSD-kortin johon olin asentamassa uusinta käyttöjärjestelmäversiota pian muutoinkin.

    Sapatin jälkeen yöllä asensin Raspbianin uusimman version uudelle 128 GB MiroSD-muistikortille käyttäen Windows-koneessani Rasbianin valmista työkalua. Sillä käyttöjärjestelmän asentaminen oli todella helppo prosessi – pari valintaa jonka jälkeen käyttöjärjestelmä löytyi MicroSD-kortilta joka toimi ongelmitta Pissä.

    Nyt vajaan päivän käytön perusteella on kokemukset olleet hyvät, mutta Ultrawide-monitorin näyttöni virkistystaajuus on pielessä (ainoastaan 49,9Hz vaikka näyttö tukee 120 Hz) ja USB-äänilaitteiden kanssa kuuluu outoa häiriöääntä. Bluetooth-kaiuttimiin musiikkia toistaessa ongelmaa ei ole joten musiikkia onneksi voin kuunnella useammallakin laitteella vaikka USB-äänilaitteiden kanssa onkin pientä ongelmaa.

    Mitä olen jonkin verran kerennyt tutkimaan voi näytön virkistystaajuusongelma johtua kaapelista. Resoluutio on sen verran suuri että 60Hz ja yli saattaa vaatia erilaisen kaapelin. Pitänee ehkä joskus testata. Ääniin liittyvä ongelma ilmeisesti on ihan kernelitasolla ainakin Ubuntuissa joten on mahdollista että ääniongelmat USB-laitteiden kanssa katoaa joskus kun uudempi kerneli tulee. Katsellaan 🙂

    Loppupäätelmät lyhen käytön perusteella

    Näppäimistö (eli tietokone) on saatavana myös skandinaavisena versiona sisältäen ääkköset.

    Koska käyttöä on tähän mennessä kertynyt vasta vähän ei tietenkään mitään pidempää arviota osaa sanoa koneesta, mutta ensimmäiset tuntumat ovat olleet positiiviset ja kone on täyttänyt sille asetetut odotukset.

    Tätä on helppoa suositella ihmisille jotka haluavat päästä helpolla alkuun Raspberry Pin tai yleisesti Linuxin kanssa kunhan vain odotukset ovat realistiset. Kone ei ole tehokas, mutta mikäli haluaa päästä esim. kunnollisia komentorivityökaluja käyttämään (esim. CMUS-musiikkisoitin!) on tämä harrastajille kokeilemisen arvoinen.

    Tämä blogipostaus on kirjoitettu kokonaisuudessaan tällä koneella ja postauksen kuvatkin on skaalattu pienemmäksi Linuxin komentorivityökaluilla (imagemagick) joten kyllä tällä tällaista blogaamistakin voi harrastaa vaikkakin vähäisen tehon huomaa helposti postauksen kirjoittamisen aikana. Nykyinen web on raskas ja selaimet sen mukaiset mutta jos kärsivällisyyttä ja harrastuneisuutta löytyy voi tällä ainakin jonkinmoisia tehtäviään netissä hoitaa.