Kokeilussa: Der Himmlische -kahvi

LIDL-markettien kahveja

Mövenpick of Switzerlandin kahvi Der Himmlische on 100 % arabicasta valmistettua kahvia jota myydään ainakin LIDL-marketeissa. Tummuusaste on 3/5.

Tuoksu keitetyssä kahvissa on mieluisa, pehmeä ja houkutteleva. Maku on erittäin pehmeä ja helposti nautittava. Maussa nousee selkeästi esiin pähkinäistä nyanssia joka antaa miellyttävän vivahteen jo muutenkin toimivaan makuun.

Vaikka monesti juon tummempia kahveja ei tämän paahteisuus jättänyt kaipaamaan tujumpaa otetta. Helposti siemailtava peruskahvi jota mieluusti ostan toisenkin kerran. Samoin tätä kehtaa tarjota vaikka vieraillekin.

Kokeilussa: Nux B-3 Wireless Microphone System

Nux B-3

Vihaan johtoja. Ne ovat rasittavia, ne näyttävät rumilta katsoa ja ne keräävät kaiken muun murheen lisäksi myös pölyä. On niissä tietenkin hyvätkin puolet, kuten se, että ne toimivat lähes aina idioottivarmasti. Tästäkin huolimatta monessa asiassa haluaisi löytää langattoman vaihtoehdon mikäli sellainen on helposti saatavilla, se toimii hyvin eikä ostoksen tehtyä joudu hakeutumaan dyykkauslinjalle loppukuukauden ruokia varten.

Kävin viime viikolla Tikkurilassa Vantaan Musiikissa (katso täältä kotisivut) ja muiden asioiden ohella satuin kysäisemään minkälaisia ratkaisuja nykyään on tarjolla jos haluaa Shure SM58 -mikrofonin saada langattomasti mikserille ja missä hintaluokassa sellaiset pyörivät. Ilahduttavasti vastaus löytyi kuin apteekin hyllyltä ja tuotekin löytyi suoraan musiikkikaupan hyllyltä eikä hintakaan sattunut sieluun, joten matkaan tarttui myyjän ehdottama Nux B-3.

Nux B-3:n paketti sisältää XLR:llä varustetun lähettimen ja vastaanottimen. Mukana tulee myös mountti kameraa varten mihin vastaanottimen voi laittaa kiinni ja adapteri millä vastaanottimen saa kiinni kameraan pienellä liittimellä. Lisäksi mukana tulee USB-kaapeli joka on jaettu toisesta päästä kahteen Micro-USB-liittimeen joka mahdollistaa lähettimen ja vastaanottimen lataamisen yhtäaikaisesti.

Lähetin ja vastaaanotin yhdistettynä

Laitteen käyttöönotto on niin helppoa että myös bändin yksinkertaisimmatkin muusikkorentut onnistuvat sitä käyttämään vaikka menovettä olisi hilpaistu kaksin käsin ennen soittosessiota. Sivussa olevasta liukukytkimestä laitetaan vastaanotin Mute-tilasta On-tilaan ja sama tehdään lähettimen päässä. Laite näyttää käynnistäessään akun varauksen kanavaledien avulla ja muutamassa sekunnissa lähetin ja vastaanotin yhdistyy ensimmäiselle kanavalle.

B-3 toimii 2.4 GHz taajuudella ja kanavia on käytössä kuusi. Mikäli siis päälle laittamisen jälkeen oletuskena käyttöön tuleva kanava 1 aiheuttaa häiriötä voi kyljessä olevasta napista painamalla etsiä paremmin toimivan kanavan. Asunnossani kanava 1 toimi suoraan ilman säätämistä.

Omassa käytössäni laitoin vastaanottimen kiinni suoraan mikseriin ja lähettimen suoraan Shure SM58:n perään. Mikrofonin ääni siirtyi langattomasti mikserille ilman ongelmia eikä viivettäkään ollut siten että itse olisin havainnut. Speksien mukaan latenssi on 4 ms joten ei siis mikän ihme että latenssi ei vaivannut.

Kantosäde yllätti positiivisesti, sillä menin mikrofonin kanssa keittiöön ja testaukseni kuului silti olohuoneessa olevista monitoreista ilman pätkintää. Speksit lupailevat jopa 30 metrin kantosädettä joten kantaman kanssa tuskin ensimmäisenä tulee haasteita ellei matkalle satu sellaisia esteitä missä 2.4 GHz taajuudella tulee ongelmia.

Shure SM58 yhdistettynä Nux B-3:een.

Ensikokemukset laitteesta ovat positiiviset. Käyttöönotto on helppoa, viivettä ei havaitse ja vekotin toimii asunnossani suoraan kanavalla 1 ilman ongelmia joten kaikki perusasiat omaa käyttöäni ajatellen on kohdallaan ilman säätämistä.

Akkukestoksi valmistajan sivuilla luvataan “Up to 5 hours” vaikkain manuaalissa luvataan jopa pidempiäkin käyttöaikoja riippuen olosuhteista, joten peruskäytössä kotona tämän kanssa ei pitäisi tulla minkäänlaisia ongelmia sillä yhdellä soitto/laulusessiolla ei tule viittä tuntia naapureita kiusattua.

Listahinta tuotteella on tätä kirjoittaessa 179 euroa, mutta ilmeisesti satuin jonkin tarjouksen aikaan paikalle kun muutamia kymmeniä euroja vielä hinta oli tästä alhaisempi. Lisätietoja tuottesesta löytää valmistajan nettisivuilta jonne pääset klikkaamalla tästä.

Kokeilussa: Bio Organic Cafe del Mundo

LIDL-kauppojen valikoimasta löytyvä Cafe del Mundo on ainakin kyljessä olevan ilmoituksensa mukaan 100 % arabicasta valmistettua kahvia. Sen vahvuus on 6 asteikolla 1-10 ja sitä on ainakin 250 gramman paketeissa myynnissä.

Maku on omaan mieltymykseeni aavistuksen laihanpuoleinen. Maussa on kyllä hyviä vivahteita jotka nousevat hetken suussa kahvia pitäessä esiin mutta kokonaistuntuma on liian laimea. Jälkimaku on hieman liian kuiva.

Kyllä tätä pystyy helposti juomaan mutta kokonaistuntuma jättää itseni kaipaamaan vahvempaa ja makukentältään rikkaampaa otetta.

Kokeilussa: Paulig Colombia Origins Blend -kahvi

Lähikauppojen kahvivalikoimat ovat vuosien mittaan kasvaneet ja monipuolistuneet joka on hyvä uutinen jokaiselle kahvin ystävälle. Jonkin aikaa hyllyissä on ollut saatavana jo Pauligin Colombia Origins Blend -kahvia joka myös blogistin pannuun on tiensä löytänyt.

Kahvi on keskitason tummaa paahtoa ja se on valmistettu 100 % Arabicasta. Pauligin oman tuotesivun (löytyy täältä) mukaan pähkinäisen makuvivahteen kahvi saa Andien kupeessa jopa 2000 km korkeudessa kasvaneista kolumbialaisista pavuista. Aromikkuus on verkkosivujen mukaan 3/5, täyteläisyys 2/5 ja hapokkuus 4/5.

Omaan makuuni tämä on varsin hyvä kahvi jota juo mielellään niin arjessa kuin juhlassakin. Maku on helposti lähestyttävän pehmeä, kitkeryyttä ei ilmene muuta kuin aavistuksen verran jälkimaussa ja vaikka täyteläisyytensä osalta tämä ei ole mikään tuhti kahvi on siinä tarpeeksi tuntua eikä maku kallistu vetisyyden puoleen. Ehdottomasti niitä kahveja joita voin kuvitella ostavansa useammankin kerran kodin kahvihetkiin.

Kokeilussa: Ninebot by Segway KickScooter ES2 sähköpotkulauta

Sähköpotkulaudalla pääsee katsomaan lähialueita huolettomasti

Yleistä

Kuten monet Helsingissä tai muissa Suomen mittakaavassa isoissa kaupungeissa pyörineet ovat saattaneet havaita on sähköpotkulaudat jokin ihmeellinen villitys joka on tullut kunnolla muotiin tänä vuonna. Viime perjantaina parin kaverin kanssa ollessa iltaa istumassa kaupungilla tuli näistä härpättimistä puhetta ja kaverit tuntuivat molemmat näitä kehuvan näppäräksi käyttää.

Itselläni ei ollut minkäänlaista kokemusta näistä, mutta heidän neuvoilla ja opastuksella kävin hakemassa lähialueella olleen sähköpotkulaudan. Mikäli konsepti ei siis ole tuttu on tällaisia kaupungilla pitkin poikin pyörimässä joita sitten omalla käynnykällä oikeanlaisella ohjelmalla voi vuokrata skannaamalla QR-koodin jonka jälkeen laite avautuu. Tietenkin omat luottokorttitiedot pitää syöttää ensin että käyttäjää voidaan myös laskuttaa ajoista.

Koetin muutaman kilometrin matkan kyseisellä härpättimellä ja varsin mielenkiintoiselta tuntui meno. Hintaa kyllä kertyi omalla etanavauhdilla 5,50 eur joten nopeasti hintaakin saa kerrytettyä ainakin alussa. Normaalisti kyseisen matkan pääsee ilmeisesti alle kahden euron mutta oma vauhtini oli sen verran hidasta että minuutteja kului sillä mieluummin vedin rauhallisesti kuin railakkaasti ensimmäisellä ajolla.

Kokemus oli hyvä ja myöhemmin nopeilla laskutoimituksilla tuli havaittua että omaksi tällaisen ostaminen maksaa itsensä takaisin. Vaikka kuljenkin työmatkat autolla tulee yleensä pari kertaa viikossa käytettyä vähintäänkin silti julkisia kulkuvälineitä.

Esimerkiksi jos jätän auton parkkihalliin Salmisaareen ja tulen sieltä keskustaan maksaa yhteen suuntaan julkisilla meno 2,80 eur. Yleensä sieltä takaisinkin tulee palattua siten että sama lippu ei enää käy ja uuden joutuu ostamaan joten 5,60 eur menee Helsingin sisäisiin lippuihin rahaa.

Tanko. Sininen vipu on kaasu, harmaa on jarru.

Viikonloppuna monesti myös käyn päiväsaikaan julkisella kaupungilla jolloin tulee joko sama summa (jos vien auton tuonne Salmisaareen) tai vaihtoehtoisesti paikallisjuna Vantaalta Helsinkiin ja myöhemmin takaisin jolloin kustannuksia tuleekin jo 9,20 eur. Käytännössä julkisiin liikennevälineisiin menee autoilun lisäksi silti n. 10-15 euroa per viikko.

Sähköpotkulauta on kokonsa puolesta sellainen että se mahtuu taitettuna Mini Cooperin takakonttiin joten jos autolla menen Salmisaareen voin sieltä potkulaudalla sitten kaupungilla liikkumiset hoitaa ilman lisäkustannuksia. Tuumasta siis toimeen ja heti lauantaina aamusta Gigantista laitetta ostamaan.

Käyttöönotto

Ninebot by Segway KickScooter ES2:n kokoaminen on todella helppoa. Paketissa on ainoastaan kaksi osaa kiinnitettävänä – tangon yläosa ja koko loppu potkulauta. Tangon ja rungon välille menee yksi piuha (joka kummassakin osassa on jo valmiina eli ne vain pitää tökätä toisiinsa) jonka jälkeen neljällä ruuvilla tanko kiinni. Ruuvit ja kuusiokoloavain tulivat mukana joten tämä oli varsin nopea ja helppo prosessi.

Tangon ja rungon välissä on tälläinen liitin joilla osat kytketään toisiinsa.

Sen jälkeen sitten App Storesta oli hyvä hetki etsiä ohjelmisto, laittaa sähköpotkulauta päälle (näytön alla on virtanappi josta tämä menee päälle), yhdistää kännykän ohjelmistolla Bluetoothia käyttäen puhelin ja lauta ja käydä sen jälkeen lataamassa uusin ohjelmisto laudalle. Samalla tuli myös rekisteröidyttyä käyttäjäksi ja katseltua mitä muuta ohjelmistolla voikaan tehdä.

Ohjelmiston kautta on mahdollista säätää pohjassa olevia valoja, asettaa maksiminopeus välille 5-15 km mikäli haluaa käyttää rajoitettua tilaa ja saapa tuosta ohjelmasta myös katsottua paljonko arviolta pääsee vielä rullailemaan ennen kun akku loppuu. Jarrutuksen asetuksia voi jonkin verran säätää ja lisäksi näkee kokonaismatkan mitä laudalla on tullut työnnettyä menemään joten ihan näppärä lisäapu ohjelmisto on, vaikkakaan luultavasti ei täysin välttämätön.

Ensimmäiset ajokokemukset

Koska olin jo vanha konkari tällaisten laitteiden käytössä (edellisen päivän parin kilometrin jälkeen siis 😉 ) ei alkuun pääsy ollut hankalaa. Laitteen kanssa pihalle, pari polkaisua vauhtia ja sen jälkeen etusormella pystyikin jo sähkömoottorin kautta vauhtia laittamaan eikä jaloilla enää ollut tarvetta polkea.

Akku oli paketista tullessa noin puolessa välissä joten useampia kilometrejä oli odotettavissa ajomatkaa ennen tarvetta lataukselle. Rullailin samantien kaverini luo jonka kanssa edellisenä päivänä olin potkutellut ensimmäiset lautailuni. Kävin näyttämässä potkulautaa ja hänkin pääsi testaamaan millainen tämä malli on ajaa.

Ensimmäisellä ajolla kävin kaverin pihassa pyörähtämässä

Matkaa kaverin luo oli n. 1,5 km joten akkukeston kanssa ei ollut huolta ei murhetta. Tasaisella meno oli helppoa, alamäessä tuli jarruteltua niin jalalla (laittamalla jalka takarekaan päällä olevan lokasuojan päälle) sekä etujarrua käyttämällä. Etujarrun käyttämisessä saa olla alussa varovainen koska se on suhteellisen tehokas ja painopistettään kannattaa hieman miettiä ennen kuin vetäsee jarrut pohjaan, ainakin mikäli ei halua naama edellä maata asfaltilla.

Matka meni hyvin ja laitteen kanssa pääsi nopeasti sinuiksi. Matkalle osunut suhteellisen jyrkkä ylämäki sai laitteen hyytymään elopainoni alle mutta tämä oli odotettavissakin. Ylämäkiä tällaisilla ei yleensä kovin kovasti työnnetä menemään, mutta itse lisää vauhtia potkimalla saa laudan sähköstä mukavan avustuksen eikä potkiminen käy niin voimille ja ylämäenkin taittaa mukavammin kuin kävellen.

Erinomaisena puolena laitteessa on vakionopeudensäädin. Kun viisi sekuntia on vetänyt menemään mitä tahansa nopeutta mitä laite kulkee kuuluu piippaus jonka jälkeen vakionopeudensäädin lukitsee ajonopeuden tuohon lukemaan. Jos vauhtia hidastaa jalkajarrulla ei vakionopeudensäädin edes mene pois joten väliaikaisten hidastuksien vuoksi nopeudensäädintä ei joudu ottamaan pois. Tietenkin kun kaasua tai etujarrua käyttää saa vakionopeudensäätimen pois käytöstä ja vauhdin hidastumaan tai nopeutumaan.

Kaverin pihasta matkani sitten jatkui potkuttelemaan muita Koivukylän lähialueita. Koska kamera oli matkassa mukana kävin kuvailemassa parin kilometrin päässä olevaa peltoa ja latoa mistä tämän postauksen ensimmäinen kuvakin on.

Allekirjoittanut itse. Kypäräkin on 🙂 Kiitos Valtterille kuvasta.

Ensimäisellä ajoretkellä matkaa kertyi 7.1 kilometriä. Akku oli siis noin puolessa kun laitteen sain paketista ulos joten luultavasti noin 15 km omalla painollani laite jaksaa tavallista ajoa yhdellä latauksella. Tietenkin tämä selviää sitten ajan saatossa mutta tällaisenaan kyseessä on ihan kiitettävät kilometrimäärät.

Tähän malliin myydään vielä lisäakkuja joiden avulla yhden latauksen ajomääräksi luvataan noin 40 km (vakioakku + lisäakku). Tietenkin oikean elämän matkat ei taida noihin päästä koska yleensä matkalle tulee ylämäkiä, oma paino on enemmän kuin laitteen suositus painoraja, kova vastatuuli aiheuttaa enemmän väännön tarvetta jne. jotka sitten saavat akun kulumaan nopeammin kuin mitä optimitilanteessa voisi päästä.

Akun lataaminen tapahtuu mukana tulleella muuntajalla tavallisesta töpselistä ja lataus kestää n. 3.5 h (ainakin netin mukaan). Kohtalaisen nopeaa toimintaa sekin eikä kovin kalliita kilometrejä enää alun oston jälkeen pitäisi tällä tulla.

Vauhtia tällä irtosi maksimissaan 21 km/h vaikka 25 km/h pitäisi ohjeiden mukaan päästä. Tätä on kuitenkin ilmeisesti rajoitettu jonkin ohjelmistopäivityksen myötä syystä tai toisesta 20 km/h nopeuteen ja tuo kilometrin heitto varmaan tulee vain hetkellisestä heitosta. Täytynee seurata josko jossain vaiheessa päivittäisivät taas kulkemaan 25 km/h, mutta tällaisenaankin vauhti riittää perus ajeluun enemmän kuin hyvin.

Ensikokemukset on siis positiiviset ja odotan innolla että keväästä syksyyn myöhään tällä pääsisin kulkemaan kaikki lyhyet matkat joissa ei käytä autoa tai polkupyörää 🙂