Kokeilussa: Denon DN-300C MK II CD-soitin

Denon DN-300C MK II on CD-soitin jonka saa räkkiin. Mukana toimitetaan kulmaraudat jotka voi halutessaan ruuvata kiinni räkkiin asennusta varten.

Lyhyesti omasta käyttötarpeesta ja pari sanaa laitteesta

Kotistudion laitteiston siirtyessä räkkiversioiksi jäin miettimään josko jostain löytyisi myös CD-soittimia jonka saisi räkkiin kiinni. Ilahduttavaa kyllä, tällaisia löytyi markkinoilta ja niinpä valintani kääntyi Denon DN-300C MK II -malliin sen hyvän saatavuuden vuoksi.

Ensisijaisessa kuuntelusetupissani on käytössä NAIM CD5x (lue täältä), mutta koska olen nyt täysiaikaisesti etätöissä oli käytännöllisempää hankkia toinen CD-soitin työpisteellä musiikin kuuntelua varten. Tietenkin töitä voisin tehdä myös makuuhuoneessa, mutta työpisteellä on käytössäni iso monitori jonka kanssa töiden tekeminen on merkittävästi mielekkäämpää enkä halua NAIMin soitinta alkaa virittelemään olohuoneeseen koska se vaatisi enemmänkin sisustuksellista säätämistä joten helpompi oli vain hommata jokin edullinen räkki CD-soitin.

Denonin liitännöistä löytyy balansoimattomat sekä balansoidut ulostulot. Digitaalisia ulostuloja ei valitettavasti ole, mutta tämä oli jo ostovaiheessa tiedossa ja päätin silti koettaa josko tämä ajaisi asiansa. Ilahduttavaa kyllä, äänenlaatu on tarpeeksi hyvä että se ei ainakaan itseäni ole häirinnyt kun CD-levyjä olen pyöritellyt töiden tekemisen ohella.

Laite on nyt ollut jo muutaman kuukauden käytössä (hommasin siis viime vuoden lopulla tämän) ja tähän mennessä CD-soittimena sitä käytettäessä en ole löytänyt valittamisen aiheita. Erityisen hämmästyttävältä tässä tuntuu sen nopea levyn lukeminen sillä en muista elämäni aikana koskaan nähneeni näin nopeaa levyn lukua. Kun levyn nakkaa asemaan niin muutamassa sekunnissa soitin on jo valmiina levyn pyörittämistä varten.

Laite osaa toistaa myös USB-tikulta MP3-tiedostoja mutta se valitettavasti jätti ainakin ensimmäisellä kokeilulla kylmäksi toiminnallisuutensa osalta. USB-tikulla oli monia kansioita, mutta jostain syystä kansiosta toiseen en voinut hyppiä loogisesti vaan kappaleet lähtivät soimaan ainakin kokeilemissani levyissä aivan missä järjestyksessä sattuu. En jaksanut sen suuremmin tosin aikaa käyttää tämän ihmettelyyn, sillä kuuntelen ensisijaisesti CD-levyjä.

Loppupäätelmät

Takapaneelista löytyy balansoidut ja balansoimattomat lähdöt

Kokonaisuutena Denonin soitin on omassa käytössäni ollut hintansa väärti. Se on helppo ja nopea käyttää ja sillä on tullut kuunneltua jo todella monta levyä ilman minkäänlaisia pätkimisiä, jumituksia, hyppimisiä tai muitakaan virheitä.

Äänenlaatu ei ole ainakaan taustamusiikin kuuntelussa aiheuttanut mitään ongelmia ja jos aiheuttaisi, luultavasti ongelma voisi syntyä jo siinä kuinka tämä on omaan setuppiini kytketty. Käytännössä tämän balansoidut liitännät menevät Clarett 8Pre:n sisäänmenoihin, siitä muuntuu digitaaliseksi signaaliksi ja kulkeutuu sellaisena Audiolabin M-Daciin josta sitten se tuutataan ulos Genelec 6010 -kaiuttimille. Hifistit varmasti itkevät verta kuullessaan moisen viritelmän, mutta allekirjoittaneelle tämä ainakin ajaa täysin asiansa tässä käytössä.

Kaukosäädin mikä mukana toimitetaan on hieman rimpulan oloinen mutta tekee silti sen mitä siltä odotetaankin ja tuntuupa tuo ottavan myös signaalinkin hyvin muutamien metrien päästä.

Lopputulemana Denon DN-300C MK II on soitin johon olen ollut tyytyväinen. Ainoa mitä tähän kaipaisin on digitaalinen ääniulostulo, mutta ilman sitäkin tämä on hintansa väärti laite. Tällä hetkellä laitetta myydään Verkkokauppa.comissa hintaan 215,00 eur (katso täältä) ja Thomannilla 189,00 euron hintaan (katso täältä).

Kotistudio kuntoon, osa 5 – DBX 215 Graphical EQ

Kotistudiosetupin laitteiden siirtyessä räkkiversioiksi on yksi räkkiin tiensä löytäneistä laitteista DBX:n 215 joka on kaksikanavainen 15 band EQ eli suomalaisittain taajuuskorjain tai ekvalisaattori.

Omassa setupissa EQ:n läpi kulkee tällä hetkellä vain laulumikrofoni. Mikrofoni menee kiinni Focusriten Clarettiin josta se kulkeutuu tälle EQ:lle. EQ:ssa olen leikannut taajuuksia ylä- ja alapäästä jotta keskialueen taajuudet jäävät enemmän esiin. Simppeli ja suoraviivainen käyttötapa siis tälläkin omassa harrastelusetupissani, mutta tekee sen mitä siltä odotankin.

Muutaman kuukauden laite on nyt ollut käytössä ja virrat kiinni 24/7 eikä minkäänlaisia ongelmia ole ollut, joten omat kokemukset vekottimesta on olleet ainakin positiiviset.

Laitteen valmistajan sivuilta voi lukea tarkemmin tietoja tämän laitteen teknisistä ominaisuuksista (katso täältä).

Kotistudio kuntoon, osa 4 – DBX 266XL Compressor/Gate

DBX 266XL on kompressori ja noise gate

Kompressori – mikä sen tarkoitus on?

Mikäli tätä postausta päädyt lukemaan etkä entuudestaan tiedä lainkaan mikä on kompressori ja mihin sitä tarvitaan niin on hyvä tiivistää hieman sen käyttötarkoitusta.

Kompressorilla saadaan pienennettyä äänisignaalin dynamiikkaa, eli suomeksi sanottuna äänenvoimakkuus pysyy tasaisempana. Esim. laulaessa kovaa karjaisun ja hiljaisen hissuttelun välinen voimakkuuden vaihtelu ei ole täysin järjetön vaan kompressorin avulla voidaan saada hiljaakin lauletut osuudet kuulumaan tolkullisella voimakkuudella mutta kovat huutamiset saadaan hiljennettyä maltilliselle tasolle.

Kompressoreita on fyysisiä (kuten tässä postauksessa esitetty) sekä tietokoneella olevina ohjelmistoina. Käytännössä luultavasti missä tahansa modernissa kaupallisessa musiikinteko-ohjelmassa löytyy jonkinlainen kompressori valmiiksi.

Mikäli kompressorin merkitys ja toiminta kiinnostaa paremmin kannattaa katsoa seuraava video joka on selvällä suomella esitetty selitys:

Kokemukset tästä laitteesta

Kotistudion laitteiston päivittämisessä räkkiversioihin on yksi tärkeä osa ääniketjua kompressori. Kompressoria tulee omassa nykyisessä käytössä käytettyä ainoastaan vokaaleihin, mutta siinä käytössä DBX 266XL ajaa asiansa varsin mallikkaasti.

Kompuran lisäksi tästä löytyy myös noise gate joten erillistä laitetta sitä varten ei ole tullut tarvetta hankkia. Toisaalta omassa setupissa sellaista tuskin olisi erikseenkään tullut hankittua sillä kovin suurta tarvetta moiselle ei ole, mutta ei siitä onneksi haittaakaan ole että tästä sellainen valmiiksi käyttökelpoisena ja toimivana löytyy.

Vekotin on simppeli käyttää, kaikkiaan vain muutama putikka löytyy etupaneelista eikä takapaneelin liitäntöjen kanssakaan joudu olemaan ruudinkeksijä jotta ymmärtää miten laite kuuluu kytkeä.

Omassa signaaliketjussa tämä on siis osana vokaaleja. Käyttämäni dynaaminen mikrofoni on Shure SM58 josta ääni menee langattomasti Nux B-3 adapterilla (lue arvostelu) Focusrite Clareet 8Pre USB:lle (lue täältä).

Clarettin kautta ääni menee kuivana ekvalisaattorille (josta postaan myöhemmin postauksen) jonka jälkeen signaali kulkee tälle kompressorille. Kompressorin jälkeen ääni jatkaa kulkuaan Lexicon MPX 500 Reverbille (lue täältä) jonka jälkeen palataan takaisin Clarett 8Pre USB:lle josta se kulkee studiomonitoreille.

Nyt yli kuukauden tätä kompressoria käyttäneenä en ole löytänyt siitä mitään valittamista omassa harrastelukäytössä. Se tekee mitä sen kuuluukin tehdä eikä siinä ole ollut minkäänlaisia ongelmia vaikka virrat on päällä 24/7. Mukavan mutkaton laite.

Kokeilussa: Contax Sonnar 90 mm F/2.8 & Kiwifotos Conax G-FX adapteri

Conax Sonnar 90 mm F/2,8 & Kiwifotos Conax G-FX adapteri.
Kuva Fujifilm X-T2 & Fujinon 18-55 F/2,8-F4,0

Lyhyesti putkesta

Viime kuun puolella päätyi itselleni vaihtokaupan seurauksena Conax Sonnar 90 mm objektiivi jonka valovoima yltää 2,8 saakka. Lisäksi vaihtokaupan seurauksena mukaan tuli adapteri millä kyseisen putken saa kiinnitettyä Fujifilm X-T2 runkoon.

Fyysisiltä mitoiltaan objektiivi on todella kevyt, ainakin Philip Reeven blogin arvostelun mukaan (katso täältä) se painaa ainostaan 240 grammaa eli se on selkeästi kevyempi kuin arjessa käyttämäni Fujinon 18-55 F/2,8-4,0 kittiputki joka painaa DPreviewin arvostelun mukaan 310 grammaa (katso täältä). Objektiivi tuntuu päällisin puolin lähes lelulta ja tuntuukin hieman hassulta että näin pieneen tilaan on saatu näin pitkä polttoväli.

Vaikka Sonnar itsessään on ainakin itselleni täysin tuntematon suuruus ollut ennen tähän objektiiviin törmäämistäni, on Sonanrin putkessa silti merkittävästi tunnetumpaa Carl Zeissin optiikkaa.

Kiinnitys Fujifilm X-T2:een

Koska tässä objektiivissa ja Fujifilm X-T2:ssa on täysin erilaiset objektiivien kiinnitykset pitää väliin laittaa adapteri.

Itselleni mukaan tuli Kiwi Contax G-FX adapteri, joka ainakaan ilman lisävirittelyitä ei ole itseäni erityisemmin vakuuttanut. X-T2:ssa kyseisen adapterin tarkennusrengas tulee todella lähelle kameran runkoa ja tarkennuksen säätäminen vaatii hankalaa asentoa ja suhteellisen paljon sormivoimaa.

Tarkoituksena on tähän koettaa myöhemmin viritellä jonkinlainen teippi, naru tai jokin muu jolla renkaasta saisi paremmin kiinni ja tarkennus olisi helpompaa tehdä, mutta tällaisenaan tämän rungon kanssa tulee hieman haasteita tavallisessa käytössä.

Koska kyseessä on vintagelinssi voi nykyiset automaattiset tarkennukset suosiolla unohtaa – tarkennus tehdään tämän adapterin kautta ja aukon valinta tehdään objektiivista käsin. Tämä vaatii ainakin itseltäni hieman totuttelua, mutta kunhan tarkennusrenkaaseen keksin jonkin fiksun tavan pyörittämiseen en näe mitään syytä miksi tällaiseen ei nopeasti voisi tottua.

Testikuvia

Testikuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten laitetaan tähän muutamia esimerkkikuvia minkälaista piirtoa tällä objektiivilla on mahdollista saada. On kuitenkin hyvä huomauttaa että olen tähän mennessä testannut objektiivia ainoastaan sisällä ja tarkennus on vielä hakusessa, joten liian pitkälle meneviä päätelmiä objektiivin tarkkuudesta ei toki kannata tehdä.

Kuitenkin mistä itse olen pitänyt näissä on objektiivin tarjoama bokéh. Mikäli tarkennuksen saa kohdalleen (joka on kuvaajasta eikä objektiivista kiinni) on tässä putkessa suhteellisen miellyttävä taustan sumennus.

Kotistudio kuntoon, osa 3 – Lexicon MPX 500 Reverb

Lexicon MPX 500 on räkkiratkaisu reverbiin

Kotistudion laitteiston siirtymisessä räkkiin yksi olennainen elementti mikä oli allekirjoittaneelle käytännössä katsoen välttämättömyys omaan soitantaan ja laulantaan oli kaiku. Kaikuefektiksi valikoitui tori.fi:n tai muusikoiden.netin torin kautta edullisesti löydetty Lexicon MPX 500.

Aikaisemmin olen käyttänyt kaikuina Yamahan MG10XU -mikserin kautta tulevia reverbejä, mutta koska halusin kotistudion siistimmäksi oli tarve saada laitteet räkkiin. Yamahasta irtoavat kaiut on kyllä olleet omaan korvaani hyviä omaan käyttööni joten laadun osalta niissä ei ollut mitään valittamista eikä Lexiconista irtoavat kaiut jätä sen kylmemmäksi. Tämä tosin ei varmasti yllätä, koska Lexicon on kuitenkin tunnettu legendaarinen digitaalisten kaikujen valmistaja jolla on pitkä historia tässä markkinasegmentissä.

Oma käyttöni tälle on ainoastaan vokaaliefektien ketjussa. Käytännössä vokaalit kulkevat tämän läpi ja tästä sitten otan jonkun mukavan presetin joka sopii omaan makuuni hyvin. Reverbilaite on kyllä monipuolinen ja tarjoaa säätövaraa, mutta pientä kosketushäiriötä muutamissa säätöputikoissa on (joka oli kyllä jo ostaessa tiedossa) ja manuaaliset säädöt monien parametrien osalta ei oikein kovin hyvin luonnistu ellei laitetta avaisi ja putsaisi liittimiä tai huoltaisi, mutta tämä ei omassa käytössäni ole ongelma sillä tuppaan muutenkin vetämään lähes aina presettejä käyttäen. Valmiista presettivalikoimasta löytyi nopeasti omaan laulantaan sopiva kaiku joten käytännössä mitään putikoita ei tule pyöriteltyä juuri koskaan. Helppoa ja toimivaa.