Lyhyesti kokemuksia OnePlus 8T -puhelimesta ja LineageOS:sta

TLDR: Käytettävä puhelin LineageOS:lla, tosin monen objektiivin tuen menettää kamerasta sen myötä. Monet ohjelmat vinkuvat että eivät toimi ilman Googlen työkaluja, mutta oikeasti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki on toiminut ilman ongelmia.

Muutama sana puhelinvalinnasta

Muutama viikko takaperin kerroin lyhyesti siitä että vuosien Apple-puhelinten käytön jälkeen suuntasin katseeni Android-maailman tarjontaan (lue täältä) Applen nykyisen tai ainakin tulevaisuudessa tulevan politiikan seurauksena.

Koska myös Android-puhelimien luotettavuus lukeutuu itselläni yhtä korkealle kuin luotto siitä että Kiinassa sallitaan vapaa mielipiteiden ilmaisu ilman pelkoa siitä että hallitus tulee asiaan puuttumaan oli ainoa vaihtoehto Androidille customoitu ROM. Käytännön elämässä siis tarkoittaa sitä että lanasin puhelimessa sisällä olevan käyttöjärjestelmän mäkeen ja laitoin tilalle erilaisen Android-version.

Oma valintani custom ROMiksi oli LineageOS joka on lähestulkoon kai samanlainen kuin tavallinen Android-versio joka oman puhelimeni mukanakin on toimitettu, mutta siinä ei ole mukana Googlen ohjelmistoja (Google Play kauppa, Google Maps, YouTube ja muut sellaiset himmelit) ja lisäksi jotain pieniä konfigurointeja on kai tehty eri tavalla. Aiheesta enemmän kiinnostuneet voivat lukea LineageOS:sta heidän kotisivuiltaan (katso täältä) tai mennä suoraan kyselemään tarkempia kysymyksiä IRC:stä #lineageos-kanavalta libera.chat verkosta.

Koska Android-maailman kapulat on itselleni suhteellisen tuntemattomia kävin IRC:stä kyselemässä neuvoja mihin saa ainakin tämän LineageOS:n asennettua. Näiden keskusteluiden pohjalta päädyin OnePlus 8T -malliin koska sen saatavuus oli hyvä (lue: heti haettavissa), hinta tolkullinen (alle 500 euroa) ja koska siihen oli saatavana tämä custom ROM. En siis osaa sanoa mitään tästä onko tämä parempi vai huonompi kuin muut Android-puhelimet, joten en katso tässä tekstissä asiaa lainkaan siltä kannalta vaan lähinnä ummikkona joka koettelee Androidia monen vuoden Apple-maailman jälkeen.

Muutaman viikon käyttökokemukset

Alkuperäisellä firmwarella ensimmäinen käynnistys

Olen käyttänyt tätä puhelinta nyt tämän kuun kymmenennestä päivästä saakka joten lähes kolme viikkoa on jo käyttöä takana. Tämän ajan käyttökokemukset ovat olleet positiiviset muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Vaikka tässä postauksessa listaan enimmäkseen negativiisia puolia on hyvä huomauttaa että yleistuntuma on selkeästi positiivinen eikä tämän kanssa enää ole tullut niin vahvaa tunnetta siitä että Android olisi ainoastaan crapwarea sisältävä kommunistien lelu 😉 Puhelin on puutteistaan huolimatta ollut tarpeeksi hyvä omassa käytössä koska kaikkiin ongelmiin on ollut kiertotiet.

Olen pitänyt erityisen paljon hyvästä akkukestosta (omassa käytössä akku kestää helposti päivän tai puolitoista) sekä näytöstä joka on mukavan kokoinen selata nettiä ja joka väritoiston ja yleistuntumansa osalta tuntuu suoraan paljon paremmalta kuin aiemmin käyttämäni iPhone 11:n näyttö. Puhelin on lisäksi sopivan kevyt ainakin itselleni ja siihen olen saanut lähes kaikki ohjelmat joita normaalisti käytän.

Ohjelmat joita olen aktiivisesti käyttänyt ovat Telegram, WhatsApp, Signal, Instagram, Firefox, FastMail, JuiceSSH, Nordean nettipankki sekä Nordean tunnusluvut. Lisäksi useita muitakin sekalaisia ohjelmia on saanut asennettua ja ne on toimineet siitäkin huolimatta että ohjelmat asennusvaiheessa tai käynnistysvaiheessa saattavat vinkua siitä että ohjelma ei toimisi koska ne tarvitsevat Googlen palveluita toimiakseen.

En sitten tiedä josko jotkin ominaisuudet eivät toimi, mutta ainakin ne mitä itse tarvitsen ovat yleensä toiminut lukuunottamatta notifikaatioita joiden toiminta tuntuu täysin epämääräiseltä. Esim. pikaviestimet eivät anna yleensä notifikaatteja kuin silloin tällöin ja monesti pitkällä viiveellä. Sama kyllä koskaa myös tekstiviestejä. Tästä on kuitenkin hyvä huomauttaa että tämä VOI johtua myös virransäästön asetuksista. En ole asiaa jaksanut tutkia koska asia ei ole itseäni kovin paljoa kiinnostanut sillä käytän pääosin kommunikointiin Telegrammia ja se toimii tietokoneella nettiselaimen kautta ja myös Signalia voin käyttää tietokoneelta jolloin myös viestit huomaa. Tämä notifikaattiongelma voi kuitenkin olla monelle isompikin ongelma, joten kannattanee varmaan perehtyä tarkemmin tähän saako sitä korjattua jos aikoo LineageOS:aa laittaa.

Toinen huono puoli (joka itselleni on isompi miinus) on se että ainakaan suoraan ei toimi Android Auto oman automankkani kanssa. En tosin ole vielä jaksanut laittaa edes navigointiohjelmistoakaan ja olen käyttänyt navigoidessa työpuhelintani joten tämä ei sen suhteen ole iso ongelma, mutta se on kuitenkin asia jonka joskuus toivon mukaan jaksan katsoa saisiko sen toimimaan.

Kolmas huono puoli on kamera. Kamera LineageOS:ssa ei osaa käyttää OnePlus 8T:n useampia linssejä joten ainoastaan oletuskameralla + etukameralla joutuu kuvansa räpsimään. Omalla kohdalla tämäkään ei ole ongelma koska lähes poikkeuksetta kaikkialla missä haluan kuvata kuljetan mukana erillistä kameraa (Fujifilm X100F tai Fujifilm X-T2) ja siellä missä ne ei ole mukana yleensä yhden objektiivin räpsäisyt riittävät. Toki mukavampi olisi jos voisi kaikkia linssejä hyödyntää, mutta en ole jaksanut kovin paljoa jaksanut tähänkään käyttää aikaa selvittääkseni voisiko tämän korjata jotenkin.

Neljäs miinuspuoli tulee tulostimen toimivuudesta. En saanut Canon Pixma Pro 10s -tulostinta toimimaan Androidista tulostaessa joten tein tulostuksen lopulta sitten vanhalla iPhonellani tai iPadillani. Tämänkaltaisissa mystisissä toimimattomuusongelmissa ilman selkeitä virheviestejä tulee yhä fiilis että Apple on vielä vuosia edellä toimivuudessa ja käytettävyydessä, mutta onneksi etumatka on kaventunut merkittävästi eikä enää Android-puhelinta käytettäessä rupea turhauttamaan kun mikään ei toimi 😀

Loppupäätelmät

Testikuva joka otettu vielä kameran ollessa oletusfirmwarella

Muutamien viikkojen käytön jälkeen iPhonea ei ole tullut ikävä. Asiat joita puhelimella teen on pääsääntöisesti toiminut hyvin lukuunottamatta edellisessä kappaleessa lueteltuja puutteita. Omaksi onnekseni nuo puutteet ovat sellaisia että omassa elämässäni ne eivät kovin paljoa haittaa koska niihin on kiertoteitä jotka sopii itselleni, mutta jos tämä olisi ainoa puhelin jota omistaisin, jos puhelimen kameralla olisi suuri merkitys tai jos tarvitsisin esim. Android Autoa tai varmempaa notifiikaattien toimintaa ilman Googlen palveluita niin tutkisin tarkemmin netistä josko näihin ongelmiin on jo ratkaisuita.

Samoin navigaattoria tarvitsevan kannattaa etukäteen etsiä onko olemassa hyviä navigointiohjelmistoja jos Google Maps ei ole vaihtoehto. Itse en ole vielä jaksanut kunnolla etsiä koska käytän työpuhelinta navigaattorina autossani koska se toimii suoraan autosoittimeni kanssa.

Lopputulemana olen ollut kaikista puutteista ja pienistä ongelmista huolimatta tähän puhelimeen tyytyväinen. En sitä kuitenkaan aivan varauksetta muille osaa suositella sillä nämä ongelmat voivat olla toisille merkittäviäkin haasteita puhelimen käytölle.

Kokeilussa: JBL Go 3 -matkakaiutin

JBL Go 3 on pienikokoinen matkakaiutin

Kesälomalla ollessani reissussa sattui Gigantissa sekä Powerissa käydessä kohdalle JBL Go 3 -matkakaiutin. Koska hinta oli edullinen (oliko 29,90 eur vai 39,90 eur tarjouksessa), kaiuttimen koko todella pieni ja äänenlaatu ainakin nopeasti kaupassa testatessa vaikutti positiiviselta päätin ostaa yhden itsellenikin matkakäyttöä varten mukana kuljetettavaksi.

Reissussa ollessa tämän kautta tuli jonkin verran musiikkia kuunneltua ja äänenlaadusta jäi positiviiset mielikuvat, eli sellaiset että tämän kautta musiikkia kuunnellessa taustamusiikkina ei tämän äänenlaatu häiritse. Äänenlaadussa merkittävin tekijä voimakkuuden lisäksi on tietenkin myös genre sillä parhaiten tämä toistaa musiikkia mikä pyörii keskitaajuuksilla.

Ysärijysärit eli 90-luvun melodiset eurodancet eivät tietenkään pääse kovin vahvasti oikeuksiinsa kuten ei mikään muukaan bassovoittoinen musiikki, mutta tämä tuskin tulee kovin suurena yllätyksenä. Kyllä tällä silti eurodanceakin kuuntelee ihan mielellään, mutta bassoja löytyy yhtä paljon kuin märkiä nahkarukkasia yhteen läpsyttämällä.

Esimerkkikappale mikä tällä toistuu miellyttävästi on Birdyn hieno kappale Strange Birds. Kappale soi hyvin ja kauniisti, bassoa on sopivasti että se tulee tarpeeksi esiin, erottelu kaiuttimessa on tarpeeksi hyvä että taustavokaalit on helposti erottuvia ja kokonaisuutena pakka pysyy hyvin kasassa alusta loppuun.

Nightwishin klassikkolevyltä Oceanbornilta poimittuna kappale Gethsemane sitä vastoin vähänkään kovempaa soitettuna ei tee erityisesti oikeutta kaiuttimelle, mutta kuitenkin normaalilla taustakuunteluvoimakkuudella kuunneltuna tätäkin kyllä korva kestää kuunnella.

Sivusta löytyy virtapainike sekä Bluetoothin parituspainike

Äänenlaadullisesti JBL Go 3 on omaan korvaani kategoriassa ”tarpeeksi hyvä ja riippuen kuunneltavasta musiikista jopa selkeästi parempikin.

Jos haluaa parempaa ääntä eikä kaiuttimen koolla ja hinnalla ole samanlaista painoarvoa niin toki isompi Bose Soundlink Resolve Plus (lue täältä) soi paremmin, siinä on merkkittävästi parempi akkukesto mutta kokokin on sitten paljon suurempi ja hintakin moninverroin enemmän joten näitä kahta ei kyllä hyvällä tahdollakaan saa väännettyä vertailukelpoiseksi tuotteeksi jos ainoa yhteinen nimittäjä on se että ne ovat Bluetooth-kaiuttimia.

Akkukestoksi tälle luvataan jopa 5 tuntia joka ei määrällisesti ole kovin paljon, mutta kuitenkin sen verran paljon että omassa käytössäni tämä tuskin tulee ongelmaksi. Käytännössä omassa kuuntelussa tämän käyttöajat luultavasti jäävät jatkossakin maksimissa tuntiin tai pariin kerrallaan joten akkukesto ei ole ongelma itselleni. Akku lataantuu USB-C-liittimen kautta. Latausajaksi ilmoitetaan valmistajan sivulla 2.5 h joten mistään pikalatauksesta ei ainakaan voi puhua.

Laite on IP67 vesitiivis ja pölynkestävä joten aivan pienistä kosteuksista ei vähässä kummassa kaiuttimen pitäisi kärsiä. En ole koettanut tälle vesikylpyä antaa, mutta olen tätä kyllä pitänyt mukana kylpyhuoneessa kun suihkussa olen ollut. Tällaisessa käytössä kaiuttimessa oleva pieni koukku nousee arvoon arvaamattomaan sillä koukusta kaiuttimen saa näppärästi laitettua pyyhkeen koukkuun kun haluaa taustalla suihkussa jotain musiikkia kuunnella.

Kokonaisuutena JBL Go 3 on pienellä koollaan, edullisella hinnallaan ja tarpeeksi hyvällä äänenlaadulla varustettuna kaiutin joka kannattaa ainakin koettaa mikäli etsinnässä on oikeasti matkakokoinen kaiutin jonka viitsii nakata reppuunsa ilman että joutuu miettimään painon tai koon takia haluaako sitä mukaansa ottaa vai jättää kotiin.

Uusia toimintamalleja kuvien käsittelyyn Apple Lightning-SD-kameramuistikortinlukijan avulla

Muistikortinlukija iPhonelle ja iPadille

Taustaa tarpeista ja toimintamalleistani

Kuten monet itseni tuntevat tietävät harrastan kohtalaisen paljon valokuvaamista ja erillinen kamera, yleensä Fujifilm X-T2, kulkee monessa paikassa mukana. Kuvaillessa käytän kahta muistikorttia ja tallennuksessa tapana on tallentaa aina RAW + JPEG siten että toiselle kortille menee RAW-kuvat ja toiselle JPEG.

Kuvaaminen ja kuvien jälkeenpäin katseleminen on mukavaa, mutta kokonaisprosessissa on vähitellen tullut fiilis että tässä voisi olla parantamisen varaa.

Käytännössä prosessi kuvien käsittelyssä on kuvaamisen jälkeen ollut se että kotiin palattua käynnistelen tietokoneen, avaan Lightroom Classicin, tökkään muistikortin tietokoneeseen ja laitan kuvat siirtymään verkkolevylle. Lightroom Classic on aivan järjettömän hidas joten kuvien siirtämisessä menee oma aikansa. Tämäkään ei ole varsinaisesti ongelma, mutta kuvien selaaminen Lightroom Classicilla on ison kirjaston kohdalla jo tuskastuttavan lagista.

Vaikka ohjelma on laginen, on se silti ollut vielä tarpeeksi hyvä. Kuitenkin aina on hyvä miettiä omia työnkulkujaan onko toimintamalleissaan yhtään mitään järkeä vai onko jo nykyään parempiakin toimintamalleja joita voisi käyttää. Useimmiten ottamiaan otoksia haluaa jakaa kavereille joita kuvissa on, joten tätä taustaa vasten peilaten olisi paljon kätevämpää jos kuvat saisi jakoon nopeammin ja helpommin.

Kohden uutta uljasta maailmaa ja parempia toimintamalleja

Koska kuvien jakaminen kavereille tapahtuu lähes poikkeuksetta WhatsAppin, Telegrammin tai Signalin kautta ja satunnaisissa poikkeuksissa Dropboxin tai Instagrammin yksityisviestin kautta on kätevämpää mikäli kuvat saa suoraan puhelimelle josta ne on kaikkein helpointa myös jakaa eteenpäin.

Aikaisemmin olen kirjoittanut tänne tämän adapterin tapaisesta USB-adapterista (lue täältä) jonka avulla kuvia on myös mahdollista siirtää kännykälle. Harmillista kyllä omat muistikortinlukijani tarvitsevat sen kanssa lisävirtaa toimiakseen joten käytännöllisyys ja helppous jäävät puuttumaan mikäli sen kanssa valokuvat siirtää kännykälle.

Tämän postauksen mukainen Lightning-adapteri sitä vastoin on sellainen että se tekee ilman säätämistä suoraan sen mitä siltä odotan. Pulikka kännykkään, kamerasta muistikortti pulikkaan, Kuvat-ohjelma auki iPhonesta/iPadista, alalaitaan ilmestyy uusi välilehti kuvien tuomista varten josta sitten voi valita mitä kuvia kännykälleen tai tabletilleen haluaa tuoda. Siitä sitten töksyttelee sormellaan haluamansa kuvat ja valitsee tuonnin. Helppoa ja nopeaa!

iPhone tukee Fujifilmin RAW-kuvia mikäli ne ovat pakkaamattomia, joten tarpeen vaatiessa RAW-kuvat voi siirtää kännykälle. Oma prosessini kuitenkin on toisenlainen sillä siirrän ainoastaan kamerassa toisella muistikortilla olevat JPEG-kuvat kännykkään.

Valokuvauksellisesti onnistuneesti otetut Fujifilmin generoimat JPEG-kuvat näyttävät suoraan erinomaiselta eikä ne vaadi enää erillistä säätämistä – tai jos vaatii, on yleensä kyseessä ainoastaan hieman valaistuksen lisäämistä jne. joissa JPEG-kuvat on täysin riittäviä laadultaan.

Kännykälle siirretyt kuvat synkronoituvat iCloudiin ja sitä kautta menevät iPadille, Apple TV:lle sekä makuuhuoneen Mac Minille. Lisäksi iCloudista voin myös Windows-koneella helposti nettiselaimen kautta ladata kuvia tietokoneelle. Kun hyvälaatuiset erillisellä kameralla kuvatut otokset löytyvät suoraan puhelimesta on Day One -päiväkirjaohjelmaankin helppoa lisätä kerralla kunnollisia kuvia ilman että prosessi vaatii tarpeetonta säätämistä, NASilta kuvien latailua ja muuta tuskastuttavaa ja turhaa.

Jatkossakin kuvaustapanani on yhä RAW + JPEG. RAW-kuvat on tarkoitus siirtää muistikortilta vanhanaikaisella metodilla yhä edelleen tietokoneelle josta ne menevät kahdennetulle verkkolevylle. RAW-kuvien siirtämisessä NASille tosin enää ei tarvitse pitää mitään kiirettä sillä muistikortti johon RAW-kuvat menevät on sen verran suuri että kestää viikkoja normaalissa käytössä ennen kuin se täyttyy ja aikaisemmin ne on pitänyt siirtää vain siksi että ne on saanut jaettua muille.

Kokeilussa: Shure SM57 -mikrofoni, osa 3 (Kosketinsoittimen äänitys studiomonitoreiden kautta)

Setuppi äänityksen aikana. Huomaa ammattitason jalustat Geneleceillä!

Testisetuppi ja yleiset horinat

Olen tänne blogiini postannut aikaisemmin muutaman kirjoituksen ääninäytteiden kanssa Shure SM57 -mikrofoneista (täällä), mutta koska mikrofoni on monipuolinen jokapaikan höylä laitetaan tällä kertaa ääninäytteitä miltä Korg Microstation kuulostaa monitoreiden kautta mikitettynä.

Oikeassa elämässä en tätä syntikkaa tietenkään näin äänittäisi vaan käyttäisin linjaulostuloa suoraan tallentimeen ja sen kautta kierrättäisin äänet monitoreille, mutta demonstraatiomielessä halusin koettaa miltä syntikka kuulostaisi jos olisi tarvetta syystä tai toisesta äänittää syntikkaa suoraan monitoreista.

Syntikkana tässä siis Korg Microstation, tallentimena Zoom F4, monitoreina Genelec 6010 ja mikrofoneina otsikon mukaiset Shure SM57:t. Jälkikäsittelyssä ei ole tehty muuta kuin leikattu aivan matalimmat ja korkeimmat taajuudet pois.

Tuttuun tapaan soitanta ei ole tässäkään se juttu ja soittovirheitä on vaikka kuinka paljon koska vetäisin ykkösellä sisään randomia jamittelua. Mikrofonit ovat tässä setupissa myös ollut sen verran lähellä itse soittajaa (minua) että koskettimien paukutus kuuluu paikoitellen läpi.

Todellisessa äänitystilanteessa tietenkin monitorit tulisi pidettyä kauempana soittajasta tai luukutettua kovempaa monitoreita että soittajan koskettimien naputtelut ei vuotaisi läpi äänitykseen, mutta tähän postaukseen on nämä kuitenkin täysin riittävät demonstroimaan itse varsinaista postauksen aihetta eli Shure SM57 -mikrofonia.

Ääninäytteet

Piano & Strings
Piano + rumpukomppi ja synasoundi
Korgin orkesterisoundeja
Pehmoista padisoundia
Piano
Romantic piano
Raikas synasoundi

Loppupäätelmät

Mikrofoni osoitti basso- ja diskanttielementin puoleen väliin, etäisyyttä oli hieman yli 10 cm

Vaikka tiedossa oli että SM57 on mikrofoni joka käy melkeinpä mihin tahansa, olin silti positiivisesti yllättynyt kuinka omaan käyttööni sopivan toimivan äänityksen näillä sai aikaan ilman suurempaa säätämistä. Käytännössä siis sellaisen, että jos ainoa tapa olisi mikittää monitorien kautta syntikat voisin hyvin näin kuvitella tekeväni ilman että joutuisi miettimään tuleeko aivan käyttökelvotonta roskaa äänitykseen vaiko ei.

Mitä oikeassa äänitystilanteessa tekisin toisin verrattuna tähän postauksen demoiluun on tietenkin jo aikaisemmin mainitut monitorien sijoittelut ja/tai äänenvoimakkuudet. Mikrofonit on tässä ollut todella lähellä soittajaa ja soittamisesta syntyneet äänet on siksi paikoitellen vuotanut läpi joka voi joissain tapauksissa olla häiritsevää.

Jos äänityksessä olisi kyseessä kokonainen bändi jossa mukana on myös rummut, kitarat ja laulut ei kosketinsoittajan koskettimien naputtelu toki ensimmäisenä kuulijan huomiota mahtaisi viedä, joten suhteellisuudentaju on hyvä pitää aina mielessä.

Kokeilussa: Shure SM57 -mikrofoni, osa 2

Shure SM57

Viime viikolla kirjoitin hieman Shure SM57:n ensikokemuksista ja jaoin muutaman ääninäytteen miltä sillä kuulostaa akustinen kitara mikitettynä. Tällä kertaa laitan kuultavaksi miltä kuulostaa SM57 & SM58 samanaikaisesti äänitettynä kun soittaa ja laulaa samaan aikaan.

Näissä on jälleen hyvä huomauttaa että nuotin ohi laulanta ja soitanta ei ole se pointti tässä, vaan lähinnä että minkälaista erottelua mikrofoneilla saa 🙂

Kuultavissa esimerkeissä erottelun suhteen ei olla vielä misään optimaalisessa tasossa ja huomasin vasta äänityksien jälkeen että suuntaus etenkin SM57:n osalta oli liiaksi myös vokaaleita ottava, mutta yhtä kaikki niistä sai tarpeeksi erottelua että niihin pystyi tekemään jonkinmoista kanavakohtaista käsittelyä. Ehkäpä siis seuraaavilla äänityksillä jo menee paremmin.

Äänityksessä on jälleen käytetty Zoom F4 -tallenninta paristokäyttöisesti (eli ei sähköverkon surinoita ainakaan tule sieltä), vokaaleissa käytetty Nuxin langatonta lähetintä (katso täältä), kitara on vedetty ihan normaalilla XLR-kaapelilla.

Tuu mun vaimoksein, SM57 (kitara)
Tuu mun vaimoksein, SM58 (vokaalit)
Tuu mun vaimoksein, miksattu överin reverbin kanssa
Kirkossa, SM57 (kitara)
Kirkossa, SM58 (vokaalit)
Kirkossa (miksattu laulu ja kitara)
Evankeliumi (miksattu kitara ja överiksi reverboitu laulu)