Kokeilussa: Optoma ML1050ST+ videotykki

Optoma ML1050ST+ on minikokoinen videotykki. Vieressä verrokkina CD-kotelo.

Yleistä

Elokuun alussa hankin Optoma ML1050ST+ -videotykin. Poikkeuksellista tässä videotykissä on sen todella pieni koko, kepeys (420 g) sekä suhteellisen hyvä valovoima kokoonsa nähden. Laitteessa on microSD-korttipaikka sekä USB-liitäntä tavallisen HDMI-liitännän lisäksi, joten sisääntulevaa materiaalia saa tykille useampaa eri reittiä pitkin.

Natiiviresoluutio on 1280×800 eli mitään FullHD:tä tältä tykiltä ei kannata lähteä odottamaan, mutta mikäli katsoo DVD-tason materiaalia on laitteen resoluutio täysin riittävä siihen sillä DVD kykenee PAL-järjestelmissä ainoastaan 720 × 576 resoluutioon. Valoteho on 1000 ANSI lumenia ja kontrastisuhde 20 000:1. Heittosuhteena on 0,8:1 joten kyseessä on lähiheijastetykki.

Äänitason luvataan olevan 22 dB joten laite on myös miellyttävän hiljainen käytössä. Tykki on LED-tekniikkaa ja käyttöikää luvataan 20.000 tuntia joten tykkiä voi surutta käyttää tuntikausia päivässä vailla huolta lampun palamisesta loppuun kovin herkästi.

Tykin liitännät on tarpeeksi monipuoliset

Laitteen mukana toimitetaan myös rimpula kaukosäädin, tykin koon huomioon ottaen suhteellisen kookas muuntaja sekä käytännöllinen kantolaukku jonka sisälle tykin, muuntajan sekä kaukosäätimen saa mahtumaan. Kantolaukku on ollut todella hyvä sillä se auttaa pitämään tykin ja sen pakolliset oheistavarat yhdessä ja samassa paikassa helposti löydettävissä.

Tuotetta myydään tätä kirjoittaessani Suomessa ainakin Verkkokauppa.comissa josta oman tykkini hankin (katso täältä). Hintaa laitteella on tällä hetkellä 692,22 eur.

Kuvanlaatu

Yksi tärkeimmistä ja monesti myös tärkein ominaisuus videotykissä on sen kuvanlaatu joka Optomalla on hyvin hallussa. Sen kuvanlaatu on monelle katsojalle riittävä ja esimerkiksi näissä esimerkkikuvissa video on tykitetty 106″ valkokankaalle josta sitten olen ottanut valokuvia videon pyöriessä, joten pientä epätarkkuutta kuvaan varmasti tulee myös siitä.

Omaan silmääni Optoman kuvanlaatu ja valovoima ovat kuitenkin olleet erinomaisia, etenkin kun suhteuttaa sen tykin kokoon. Ainoa mitä kuvanlaadullisesti toivoisin olisi parempi natiiviresoluutio jonka toivoisin toki olevan vähintäänkin FullHD-tasoa. Tällaisenaankin se on kuitenkin omaan silmääni täysin riittävä eli sillä on miellyttävää katsoa elokuvia ja niistä on helppoa nauttia. Käytännössä jos itseni pitäisi tehdä valinta otanko 55″ television vai tämän jolla mieluummin katsoisin elokuvani, olisi valinta ehdottomasti tämä mikäli huonetta on mahdollista saada tarpeeksi pimeäksi. Yllä olevat kuvat on otettu olohuoneessa iltahämärällä verhojen ollessa auki.

Mikäli kotoa ei löydy valkokangasta, on suoraan valkoista seinää vasten tykittäminenkin yksi optio jota itse olen käyttänyt tällä tykillä makuuhuoneessani. Seuraavat kuvat on otettu suoraan valkoista seinää vasten.

Muita havaintoja

Optoman videotykin USB-liitäntä on ollut tervetullut ominaisuus, sillä siitä riittää virtaa ainakin Chromecastille. Chromcast kiinni HDMI-liitäntään, USB-liitännästä virrat ja sen jälkeen vain Chromecastin asetukset kuntoon ja Netflixiä tai YouTubea katsomaan. Onneksi virtaa riittää USB:n kautta tarpeeksi eikä Chromecastia varten joudu kuljettamaan seinäadapteria virralle.

Laitteen sisäinen muistikortinlukijakin on kätevä. Sen avulla laitteella voi katsoa suoraan valokuvia ja joitain muitakin liitteitä, mutta monelle tärkeimpänä myös elokuvia. Harmillisesti videotiedostoon upotettuja tekstityksiä tykki ei osaa näyttää, joten ohjelmat joutuu katsomaan ilman tekstityksiä tai vaihtoehtoisesti transkoodaamaan itse siten että tekstitykset on suoraan poltettu kuvaan kiinni. Tuetut videotyypit löytää valmistajan sivuilta tuotteen ohjekirjasta (katso ohjekirja täältä).

Kaukosäädin laitteessa on onneton rimpula, mutta ajaa asiansa. Ääniulostulo on tarpeeksi hyvä että siihen voi heittää vaikkapa matkakaiuttimen kiinni. Itse olen useammankin elokuvan tämän kautta katsonut Chromecastilla Netflixistä siten että äänet on mennyt piuhaa pitkin tykin takana olevasta liitännästä Bosen Soundlink Revolve Plussaan (katso täältä). Matkasetuppina tämä on varsin toimiva ratkaisu ja reissussa elokuvien katsominen isolta seinältä on ollut hyvä kokemus.

Loppupäätelmät

Vaikka Optoma on hyvä, on siinä silti vielä mahdollisuuksia parannuksiin joita toivon mukaan joskus tulevaisuudessa saamme nähdä. Yksi toivomani vaikkakaan ei kovin suuresti kaipaamani ominaisuus olisi FullHD-tasoinen natiiviresoluutio. Olisi myös hienoa mikäli tämän saisi toimimaan aidosti langattomasti, eli siten että tässä olisi akku jossa olisi tarpeeksi hyvä akkukesto eikä virtaa tarvitsisi ottaa pistorasiasta muuntajalla. Tämä kuitenkaan ei saisi tapahtua valovoiman ehdoilla, joten voi olla että tätä toivetta saa odottaa hyvän tovin.

Lisäksi mitä tämä kaipaisi olisi sisäänrakennettu YouTube, Netflix ja muut vastaavat jolloin tarvetta Chromecastille tai vastaavalle ei olisi. Myöskin Bluetooth-liitäntä olisi enemmän kuin sata jänistä, sillä tällöin äänet saisi langattomasti joko kuulokkeisiin tai matkakaiuttimeen ja jälleen olisi vähemmän tarvetta kaapeleille. Myöskin tarkennus olisi mukava jos sen voisi tehdä fyysisesti linssin ympäriltä eikä valikoiden kautta selaillen.

Kokonaisuutena kehitystoiveista huolimatta Optoma ML1050ST+ on erinomainen tykki jolla on ilo katsoa elokuvia. Sen valovoima on hyvä pimeään huoneeseen ja kuvanlaatu tarpeeksi hyvä mikäli on tottunut DVD-tasoiseen kuvanlaatuun. Allekirjoittanut katsoo ison osan elokuvista muutoinkin DVD-levyltä joten itselleni kuvanlaatu ei aiheuta ongelmia.

Mikäli etsinnässä on pienikokoinen lähiheittotykki (HUOM! Ei ultralähiheitto!) jonka voi helposti kuljettaa mukanaan melkein minne vain missä virtaa saa seinästä, kannattaa Optoman ML1050ST+ ainakin käydä katsomassa josko se vastaisi tarpeita.

Kokeilussa: ZyXEL PLA5456 Powerline-adapteri

TLDR: Omassa asunnossani tuote oli liian hidas ja se tuli palautettua takaisin kauppaan.

Taustaa käyttötarpeista

Kotonani on vähitellen tullut tarvetta saada nopeampi verkkoyhteys matalammalla latenssilla makuuhuoneeseen nykyisen langattoman verkon sijaan.

Käytännössä syynä tällaiselle tarpeelle on ainoastaan nörttäämisen ilot ja oman osaamisen kehittämiseen liittyvät syyt, eli tarkoituksenani on perehtyä paremmin jo nyt käytössä oleviin audion ja videon siirtämiseen liittyviin tekniikoihin verkon yli jotka tulevaisuudessa tulevat olemaan merkittävästi suuremmassakin roolissa.

Testauksia tietenkin pystyn tekemään kotona metrin tai parin päähän jo yhdessäkin huoneessa, mutta haluan kuitenkin saada todellisen elämän kokeiluita tehtyä jotta pystyn arvioimaan miten nykyiset tekniikat toimivat erilaisten siirtotapojen välityksellä.

Sähköverkon yli kulkevan verkon osalta odotukset tietenkään eivät olleet kovin korkeat latenssien ja siirtonopeuksien osalta, mutta luettuani netistä on näillä ihmiset kuitenkin saaneet sen verran hyviä tuloksia että tuote vaikutti kokeilemisen arvoiselta kaapeleiden vetelemisen sijaan.

Käyttöönotto ja testaus

Käyttöönotto pulikoissa oli erittäin yksinkertaista. Toinen vekotin tökätään seinään ja RJ45-liitin tungetaan switchiin tai nettiboksiin ja toinen vastaavanlainen pulikka sijoitetaan toiseen paikkaan ja sieltä sitten RJ45-kaapeli haluamaansa laitteeseen, omassa tapauksessa testien ajan MacBook Prohon.

Ensin käytin laitteet saman huoneen pistorasioissa ja otin käyttöön suojauksen. Suojaus otetaan käyttöön painamalla fyysistä painiketta ensin toisesta pulikasta ja vähän ajan sisällä myös toisesta jonka jälkeen laitteet tunnistuvat. Suojauksella on merkitystä, sillä asun kerrostalossa enkä halua lähtökohtaisesti koko naapurustolle avata mahdollista pääsyä sisäverkkooni mikäli samanlaisia laitteita olisi muillakin käytössä ja suojaus olisi poissa päältä.

Testejä toimivuudesta tein kahdella tavalla. Ensimmäinen testi oli ajaa nopeus.dna.fi sivuston kautta netin nopeustesti. Tämä tietenkään ei kerro suoraan sisäverkon toimivuudesta ja nopeudesta koska tähän vaikuttaa oman ulosmenevän Internetin nopeus, matkalle osuvien palvelinten nopeudet ja muut sellaiset, mutta siitä saa kuitenkin perspektiivin paljonko nopeus hidastuu verrattaen siihen mitä nopeus on ilman tätä pulikkaa välissä.

Toinen testi oli kopioida sisäverkossa olevalta verkkolevyltä isokokoinen videotiedosto koneelle joka oli kiinni pulikan toisessa päässä.

Testituloksia

Jotta alla esitetyistä lukemista saa jotain perspektiiviä on hyvä mainita että kotini netin nopeus on 400 Mbit sisään. Ulospäin menevää nopeutta en muista, mutta nopeustestien perusteella on aina pysytty alle 30 Mbit lukemissa. Käyttämäni switchit on Ubiquitin gigabittisiä samoin kuin Ubiquitin Secure Gateway ja kaapeloinnit on Cat6-tasoa eli näistä ei tule hitautta joka näissä testeissä vaikuttaisi.

Sama huone, vastakkainen seinä.

Ensimmäisenä pistorasiana käytin samassa huoneessa olevaa seinää mikä oli vastapäätä sitä seinää missä toinen pulikka oli kiinni. Tämä antoi suhteellisen hyvät lukemat, vaikkakin vauhti hidastui tavallisesta n. 380 Mbit/s sisääntulevasta vauhdista merkittävästi. Upload-kaista ei aiheuttanut hidastumista eikä pingistäkään kovin pahaa mieltä saanut.

Keittiössä mentiin hitaasti.

Seuraavana kokeilu tapahtui keittiössä heti oven vieressä keittiökaapin alla olevasta pistorasiasta. Siellä vauhti tipahti jo omassa käytössäni käyttökelvottomalle tasolle. Tämän lisäksi sisäverkossa olevalta NASilta kopiointi scp:llä tökki ja monien sekuntien ajan oltiin täysin pysähdyksissä, joten keittiössä tämän käytöstä ei tullut mitään.

Makuuhuoneessa oven luona

Makuuhuoneessa koetin kahta eri pistorasiaa. En muista kumpaa koetin ensin eikä sillä ole väliäkään, mutta oven luona olevasta pistorasiasta vauhdissa mentiin sämpylätasoa, ainoastaan 34.2 Mbps. Käytännössä siis omaan käyttööni riittämätöntä vauhtia, mutta tietenkin perus nettisurffaukseen täysin riittävää tasoa monelle.

Makuuhuoneessa jatkoroikassa peränurkassa

Neljäs pistorasia missä testasin oli jatkoroikassa makuuhuoneen nurkassa. Siellä ei sen suuremmin ollut sijaa hurraa-huudoille ja vauhdin osalta tuntui samalta kuin Ladalla moottoritien ohituskaistalla.

Kaikissa kokeilluissa paikoissa sisäverkossa kopiointi ei mennyt sen nopeampaa vauhtia joten hitaus ei johtunut oman nettiyhteyden hitaudesta vaan ainoastan tämän pulikan heikosta toimivuudesta omassa kerrostalohuoneistossani.

Omaan käyttööni sopimaton, mutta monelle luultavasti sopiva

Testailuiden loppupäätelmäksi jäi laitteen sopimattomuus omiin käyttötarpeisiini. Ubiquitin laitteilla luodulla mesh-verkolla saan nopeampia lukemia tai vähintäänkin samansuuntaisia, joten lisäarvo omaan käyttööni on olematon. Nopeus oli aivan liian hidas jotta olisin voinut käyttää sitä mihinkään järkevään, joten tuote tuli valitettavasti palautettua takaisin kauppaan.

Vaikka omaan asuntooni ja käyttötarpeisiini tämä ei soveltunut, on tämä kuitenkin tuote joka on kokeilemisen arvoinen mikäli käyttövaatimukset ovat erilaiset. Esimerkiksi jos kodin netin nopeus on 10 Mbit eikä sisäverkon nopeudella ole merkitystä voi tämä pulikka toimia monelle käyttäjälle tarpeeksi hyvin.

Lisäksi on hyvä muistaa että eri asunnoissa on erilaiset sähkövedot ja niiden suojaukset ja eri pistorasiat voivat olla eri sulakkeiden takana jotka vaikuttavat näiden toimivuuteen, joten huono toimivuus itselläni ei tarkoita että tämä ei toimisi jollakulla muulla merkittävästi paremmin.

Harmillisesti allekirjoittaneelle hitaat nopeustulokset käytännössä tarkoittaa kaapeleiden fyysistä vetelemistä pitkin poikin asuntoa.

Kokeilussa: Amazon Kindle Paperwhite

Viime kuun alkupuolella hankin itselleni Amazon Kindle Paperwhite e-kirjojen lukulaitteen. Aikaisempaa kokemusta e-kirjojen lukemisesta ei ollut kuin iPadilla, iPad Minillä sekä kännykällä joilla käytännössä on tullut luettua vain sekalaisia pätkiä silloin tällöin.

Kindle tuli hankittua jotta sillä voisin lukea myös romaaneita sähköisessä muodossa. Tämä tietenkin onnistuu halutessaan myös tabletilla tai vaikka kännykälläkin, mutta ero erillisen lukulaitteen ja tabletin välillä on merkittävä lukulaitteen eduksi mikäli ainoa tarkoitus on lukea kirjoja.

Yksi erittäin merkittävä ero on laitteen paino. Kindle painaa vain 182 grammaa joka on siis hieman vähemmän kuin 188 grammaa painava iPhone 11 ja merkittävästi vähemmän kuin kolmannen generaation iPad Mini 4G+LTE joka painaa 341 grammaa. Erot kuulostavat pieneltä ja sitä ovatkin, mutta lukiessa pienetkin painoerot nousevat erittäin suureen rooliin – Kindlellä on mukavaa lukea siten että pitää laitetta yhdellä kädellä kun taas iPad Minillä sen painon vuoksi lukeminen ei ole järin miellyttävä kokemus.

Myöskin lukulaitteen näyttö on tekniikaltaan aivan erilainen kuin tabletin. Kindlen näyttö on E Ink -tyyppinen ja siten hyvin paperikirjan kaltainen luettaessa. Näyttö on käytännössä aina päällä mutta se ei silti kuluta akkua juuri lainkaan silloin kun sivuja ei vaihdella.

Kindlen akkukesto on ollut hämmentävän hyvä. Ensimmäisella latauksella olen lukenut kokonaisuudessaan Anna ystävämme -romaanin, 38 % Ramit Sethin teoksesta I will teach you to be rich sekä useana päivänä selaillut digitaalista versiota Raamatusta. Kuitenkin akkukestoa on tässä vaiheessa vielä jäljellä 41 %. Välissä laite on ollut noin viikonkin käyttämättä kun olen ollut reissussa eikä ole ollut aikaa lukea, joten laitteen ollessa päällä mutta käyttämättömänä akku ei hupene aivan järjettömällä vauhdilla.

Kindle on korkeudeltaan hieman iPhone 11a suurempi

Amazonin sivuilla akkukestoksi sanotaan että se kestää viikkoja ja joidenkin nettisivujen perusteella aktiivista käyttöä kestää yli 20 tuntia ja omien kokemusten perusteellakin voin yhtyä näihin näkemyksiin. Jos joka päivä lukee vaikkapa tunnin ja akkukesto olisi 20 tuntia tarkoittaisi se lähes kolmea viikkoa yhdellä latauksella.

Kirjojen hankinta laitteelle tapahtuu Amazonin oman nettikaupan kautta tai vaihtoehtoisesti muista lähteistä pienen lisätyön saattelemana. Ramitin kirjan ja Raamatun hankin suoraan Amazonin omasta nettikirjakaupasta kun taas Anna ystävämme tuli hankittua Elisa Kirja -palvelun kautta.

Elisa Kirja -palvelun kautta hankittu kirja täytyi ensin muuntaa oikeaan formaattiin tietokoneella Calibre-nimisellä ohjelmistolla (lataa täältä) jonka käyttö onneksi oli yksinkertaista. Sen jälkeen muunnettu kirja tuli lähetettyä omaan Amazon Kindlen sähköpostiosoitteeseen jonka jälkeen teos ilmeistyi Kindleeni. Suhteellisen yksinkertainen prosessi joka varmasti muutaman kerran jälkeen tuntuu vielä helpommalta.

Muunnetussa kirjassa huomasi siellä täällä kuitenkin pieniä kirjoitusvirheitä jotka vaikutti aivan siltä kuin ohjelmisto olisi tunnistanut samankaltaiselta näyttäviä kirjaimia väärin, mutta en sitten jäänyt tutkimaan oliko virhe jo alkuperäisessä kirjassa vaiko vasta muunnetussa versiossa. Täytyy seuraavan muunnetun kirjan kohdalla tutkia mikäli samanlaista tulee havaittua.

Ensisijaisesti toiveenani on kuitenkin että Kindlen omasta kaupasta löytyisi paljon kiintoisia kirjoja jotta mitään muunnoksia ei joutuisi tekemään, mutta täytyy katsoa minkälaisia kirjoja tällä innostun jatkossa lukemaan.

Ensikokemukset ovat kuitenkin olleet hyvät. Esimerkiksi kirkolla käydessä on tämä tullut pidettyä mukana ja sitä kautta Raamattua luettua. Kindle on kepeän painonsa vuoksi mukavampi kuskata kuin normaali pienikokoinen Raamattu joka painaa yleensä selvästi enemmän ja on kooltaankin suurempi joten tällaisessakin käytössä lukulaite on pätevän oloinen kapistus.

Yksi piirre mistä erityisesti olen pitänyt tässä laitteessa on mahdollisuus merkitä kohtia kirjasta itselleen muistiinpanoiksi. Esimerkiksi kun kirjassa tulee vastaan hyvä virke jonka haluaa löytää myöhemmin voi tekstin maalata ja tehdä siitä muistiinpanon jonka jälkeen on helppoa löytää tuo sama kohta uudelleen. Tämä on kätevä etenkin kun kirjoitan tänne blogiin arvioita kirjoista ja haluan laittaa siteerauksen jostain kohtaa kirjaa. Paperikirjan tapauksessa itselläni yleensä ei tule jätettyä mitään lappuja väliin tai merkattua ylös sivunumeroa missä kiintoisa virke on ollut vaan saman kohdan joutuu sitten etsimään uudemman kerran käsipelissä.

Kindleen tuli samantien ostettua myös suojakuoret. Suojakuorien isoin funktio tosin itselleni ei ole niiden tarjoama suoja, vaan enemmänkin niiden tapa antaa laitteelle jotain mistä pitää paremmin kiinni. Samalla se antaa lukulaitteelle enemmän kirjamaisen tunnun joka parantaa ainakin omalla kohdallani lukukokemusta.

Kaiken kaikkiaan Kindle on vaikuttanut hyvältä vekottimelta. Tällä oli pääpiirteittäin helppoa tai erittäin helppoa lukea romaania, sen näyttö ei rasita silmiä, akkukesto on hyvä eikä sen 138 euron hintakaan kaiva lohduttoman kokoista monttua lompakon pohjalle.

Ensikokemuksia Fujifilm X100F -kamerasta

Iltakuva Fujifilm X100F:llä

Lyhyesti

Kuun alussa bongasin Rajala Cameran verkkosivuilta (katso täältä) käytetyn Fujifilm X100F kameran tolkulliseen hintaan. Fujifilm X100F on pieni kiinteällä polttovälillä varustettu pokkarikamera jonka ostamista olen aina aika ajoin harkinnut monien ihmisten antamien kehujen ja sillä otettujen näkemieni hienojen valokuvien vuoksi, joten päätin sopivan käytetyn löydyttyä laittaa kyselyä Rajalan suuntaan paljonko he hyvittäisivät parista objektiivista mikäli tarjoaisin niitä vaihdossa tähän kameraan.

Pääsimme sopivasta hyvityksestä ja välirahasta yhteisymmärrykseen ja niinpä kävin juuri ennen kuun alussa tekemääni Itä-Suomen reissua noutamassa kameran Postitalon liikkeeltä.

Kamera on pieni ja kevyt, ainoastaan 470 grammaa akun ja muistikortin kanssa ainakin Ken Rockwellin sivun perusteella (lue täältä). Megapikseleitä löytyy Fujifilm X-T2 järjestelmäkameran tapaan 24.

Fujifilm X100F edestä. Kuva otettu Fujifilm X-T2:lla.

Olen käyttänyt Fujifilm X-T2 järjestelmäkameraa noin vuoden ja sinä aikana olen tullut tulokseen että se on ollut kaikista omistamistani kameroista selkeästi paras. Tämän vuoksi oli kiehtovaa päästä tutustumaan onko Fujin leirissä ruoho vihreää myös pokkarikameroiden niityllä.

Erityisesti itseäni X100F:ssä oli etukäteen kiinnostanut sen pieni kompakti koko sekä kepeys, nopeasti rullilla säädettävät yleisimmät säädöt, Fujin värintoisto ja filmisimulaatioasetukset sekä tietenkin objektiivin laatu.

Vajaan kuukauden kokemukset

Pyörän ratas läheltä kuvattuna

Ensimmäisen 19 käyttöpäivän aikana Lightroomin katalogiin on tarttunut tällä kameralla kuvia tätä kirjoittaessa jo 1671 kappaletta, eli kameralla on keretty kuvaamaan kohtalaisen paljon.

Tämän kameran osalta tein etukäteen päätöksen että kuvaan kaikki kuvani JPEG-muodossa enkä kuvaa RAW-muotoisia kuvia kuin ainoastaan poikkeustapauksissa jos jostain syystä sellainen eteen tulee. Syynä tähän on se, että haluan säästää levytilaa sekä pakottaa itseni opettelemaan valokuvaamista enemmän ja jälkikäsittelyä vähemmän.

Olen huomannut jo X-T2:n kanssa että lähes aina tekemäni muutokset RAW-kuville on kuitenkin olleet vain Lightroomissa Fujin filmisimuloinnin profiilin valinta, valkotasapainon korjaus sekä exposure-säätimen kanssa puljaamista. Suurimmassa osassa tapauksissa kameran JPEG-kuvista saan tehtyä jo tarpeeksi hyvin samat säädöt, ja ne missä tapauksissa en saa on vika ollut yksinkertaisesti omassa osaamattomuudessa valokuvaamisen saralla. Haluan mieluumin kehittää itseäni ja kykyjäni enkä ainoastaan laitteitani, joten pääasiallisesti tavallisessa kuvaamisessa X100F:llä kameran JPEG-kuvat saavat riittää ja ovat tähän mennessä hyvin riittäneetkin.

Ilta Mini Cooperin kattoa vasten.

Ensituntumat ovat olleet positiivisia. Kuvanlaatu ja väritoisto ovat olleet juuri sitä mitä tältä kameralta kaipasinkin. Käytettävyys on hyvä vaikkakin ISO-arvon säätäminen samasta rullasta kuin valotusajan säätäminen on vähemmän omaan näppiin sopivan tuntuista. Käytännön elämässä 99 % ajasta olen räpsinyt kuitenkin menemään automaattisilla asetuksilla ISO-arvon ja valotusajan suhteen, joten tämän rullan omaan kouraan istumattomuus ei ole aiheuttanut juurikaan päänvaivaa normaalia kuvaamista ajatellen.

Aukon säätö on tehty helpoksi ja sen valinta tapahtuu muutamassa sekunnissa tai nopeamminkin. Aivan ensimmäisinä päivinä pääosin annoin kameran valita mieleisensä aukon, mutta myöhemmin olen päätynyt itse valitsemaan aukon.

Vajaan kuukauden käytön perusteella on kamerasta jäänyt hyvät tuntemukset ja tämä kamera onkin kulkenut matkassani niin ravintoloissa käydessä kuin kaupungilla pyöriessäkin. Se on vastannut odotuksiani ja toiveitani ja sitä on ollut ilo käyttää, joten tästä on hyvä jatkaa.

Sekalaisia kuvia

Vanhanaikainen juna
Jääkahvi
Lähikuva Oklahoman juustoburger-ateriasta
Toivonlinnan kartanon sisältä pianon päältä bongattu krusifiksi
Toivonlinnassa, tarkennuspisteeksi valittu etualalla oleva lehti
ABC:llä
Aukon saa menemään F/2.0:aan saakka

Kokeilussa: Pelican Rouge Silk Blend -kahvi

Vantaalla sijaitsevan Pelican Rougen kahveja on täällä blogissa aikaisemmin tullut testattua Original Blendiä (lue täältä) sekä Rich Blendiä (lue täältä) joten on hyvä hetki kirjoittaa pikainen makutesti myös Silk Blendistä.

Valmistajan omalta Internet-sivulta (katso täältä) löytää kuvauksen tästäkin kahvista. Kahvin sanotaan olevan lempeän hapokas ja sitrushedelmäinen, aromiltaan raikas ja aavistuksen sitruksinen. Jälkimakuna luvataan olevan hennon paahteinen ja tasapainoinen. Paahtoaste on 1/5 joten kyseessä on todella vaalea kahvi.

Silk blendistä kyllä nousee esiin aavistus sitruksista vivahdetta ja myös hapokkuutta löytyy luonnettakin antamaan sopivissa määrin, joten mikäli vaaleat kahvit yleensäkin maistuvat on tämä kokeilemisen arvoinen kahvi sillä sen pehmeä olemus tekee siitä helposti nautittavan.

Oma makumieltymykseni taipuu kuitenkin enemmän tummempien kahvien suuntaan, joten luultavasti useammin tartun muihin Rougen valikoimista löytyviin kahveihin mikäli kotiin olen uutta pakettia etsimässä.