Uusia toimintamalleja kuvien käsittelyyn Apple Lightning-SD-kameramuistikortinlukijan avulla

Muistikortinlukija iPhonelle ja iPadille

Taustaa tarpeista ja toimintamalleistani

Kuten monet itseni tuntevat tietävät harrastan kohtalaisen paljon valokuvaamista ja erillinen kamera, yleensä Fujifilm X-T2, kulkee monessa paikassa mukana. Kuvaillessa käytän kahta muistikorttia ja tallennuksessa tapana on tallentaa aina RAW + JPEG siten että toiselle kortille menee RAW-kuvat ja toiselle JPEG.

Kuvaaminen ja kuvien jälkeenpäin katseleminen on mukavaa, mutta kokonaisprosessissa on vähitellen tullut fiilis että tässä voisi olla parantamisen varaa.

Käytännössä prosessi kuvien käsittelyssä on kuvaamisen jälkeen ollut se että kotiin palattua käynnistelen tietokoneen, avaan Lightroom Classicin, tökkään muistikortin tietokoneeseen ja laitan kuvat siirtymään verkkolevylle. Lightroom Classic on aivan järjettömän hidas joten kuvien siirtämisessä menee oma aikansa. Tämäkään ei ole varsinaisesti ongelma, mutta kuvien selaaminen Lightroom Classicilla on ison kirjaston kohdalla jo tuskastuttavan lagista.

Vaikka ohjelma on laginen, on se silti ollut vielä tarpeeksi hyvä. Kuitenkin aina on hyvä miettiä omia työnkulkujaan onko toimintamalleissaan yhtään mitään järkeä vai onko jo nykyään parempiakin toimintamalleja joita voisi käyttää. Useimmiten ottamiaan otoksia haluaa jakaa kavereille joita kuvissa on, joten tätä taustaa vasten peilaten olisi paljon kätevämpää jos kuvat saisi jakoon nopeammin ja helpommin.

Kohden uutta uljasta maailmaa ja parempia toimintamalleja

Koska kuvien jakaminen kavereille tapahtuu lähes poikkeuksetta WhatsAppin, Telegrammin tai Signalin kautta ja satunnaisissa poikkeuksissa Dropboxin tai Instagrammin yksityisviestin kautta on kätevämpää mikäli kuvat saa suoraan puhelimelle josta ne on kaikkein helpointa myös jakaa eteenpäin.

Aikaisemmin olen kirjoittanut tänne tämän adapterin tapaisesta USB-adapterista (lue täältä) jonka avulla kuvia on myös mahdollista siirtää kännykälle. Harmillista kyllä omat muistikortinlukijani tarvitsevat sen kanssa lisävirtaa toimiakseen joten käytännöllisyys ja helppous jäävät puuttumaan mikäli sen kanssa valokuvat siirtää kännykälle.

Tämän postauksen mukainen Lightning-adapteri sitä vastoin on sellainen että se tekee ilman säätämistä suoraan sen mitä siltä odotan. Pulikka kännykkään, kamerasta muistikortti pulikkaan, Kuvat-ohjelma auki iPhonesta/iPadista, alalaitaan ilmestyy uusi välilehti kuvien tuomista varten josta sitten voi valita mitä kuvia kännykälleen tai tabletilleen haluaa tuoda. Siitä sitten töksyttelee sormellaan haluamansa kuvat ja valitsee tuonnin. Helppoa ja nopeaa!

iPhone tukee Fujifilmin RAW-kuvia mikäli ne ovat pakkaamattomia, joten tarpeen vaatiessa RAW-kuvat voi siirtää kännykälle. Oma prosessini kuitenkin on toisenlainen sillä siirrän ainoastaan kamerassa toisella muistikortilla olevat JPEG-kuvat kännykkään.

Valokuvauksellisesti onnistuneesti otetut Fujifilmin generoimat JPEG-kuvat näyttävät suoraan erinomaiselta eikä ne vaadi enää erillistä säätämistä – tai jos vaatii, on yleensä kyseessä ainoastaan hieman valaistuksen lisäämistä jne. joissa JPEG-kuvat on täysin riittäviä laadultaan.

Kännykälle siirretyt kuvat synkronoituvat iCloudiin ja sitä kautta menevät iPadille, Apple TV:lle sekä makuuhuoneen Mac Minille. Lisäksi iCloudista voin myös Windows-koneella helposti nettiselaimen kautta ladata kuvia tietokoneelle. Kun hyvälaatuiset erillisellä kameralla kuvatut otokset löytyvät suoraan puhelimesta on Day One -päiväkirjaohjelmaankin helppoa lisätä kerralla kunnollisia kuvia ilman että prosessi vaatii tarpeetonta säätämistä, NASilta kuvien latailua ja muuta tuskastuttavaa ja turhaa.

Jatkossakin kuvaustapanani on yhä RAW + JPEG. RAW-kuvat on tarkoitus siirtää muistikortilta vanhanaikaisella metodilla yhä edelleen tietokoneelle josta ne menevät kahdennetulle verkkolevylle. RAW-kuvien siirtämisessä NASille tosin enää ei tarvitse pitää mitään kiirettä sillä muistikortti johon RAW-kuvat menevät on sen verran suuri että kestää viikkoja normaalissa käytössä ennen kuin se täyttyy ja aikaisemmin ne on pitänyt siirtää vain siksi että ne on saanut jaettua muille.

Kokeilussa: Shure SM57 -mikrofoni, osa 3 (Kosketinsoittimen äänitys studiomonitoreiden kautta)

Setuppi äänityksen aikana. Huomaa ammattitason jalustat Geneleceillä!

Testisetuppi ja yleiset horinat

Olen tänne blogiini postannut aikaisemmin muutaman kirjoituksen ääninäytteiden kanssa Shure SM57 -mikrofoneista (täällä), mutta koska mikrofoni on monipuolinen jokapaikan höylä laitetaan tällä kertaa ääninäytteitä miltä Korg Microstation kuulostaa monitoreiden kautta mikitettynä.

Oikeassa elämässä en tätä syntikkaa tietenkään näin äänittäisi vaan käyttäisin linjaulostuloa suoraan tallentimeen ja sen kautta kierrättäisin äänet monitoreille, mutta demonstraatiomielessä halusin koettaa miltä syntikka kuulostaisi jos olisi tarvetta syystä tai toisesta äänittää syntikkaa suoraan monitoreista.

Syntikkana tässä siis Korg Microstation, tallentimena Zoom F4, monitoreina Genelec 6010 ja mikrofoneina otsikon mukaiset Shure SM57:t. Jälkikäsittelyssä ei ole tehty muuta kuin leikattu aivan matalimmat ja korkeimmat taajuudet pois.

Tuttuun tapaan soitanta ei ole tässäkään se juttu ja soittovirheitä on vaikka kuinka paljon koska vetäisin ykkösellä sisään randomia jamittelua. Mikrofonit ovat tässä setupissa myös ollut sen verran lähellä itse soittajaa (minua) että koskettimien paukutus kuuluu paikoitellen läpi.

Todellisessa äänitystilanteessa tietenkin monitorit tulisi pidettyä kauempana soittajasta tai luukutettua kovempaa monitoreita että soittajan koskettimien naputtelut ei vuotaisi läpi äänitykseen, mutta tähän postaukseen on nämä kuitenkin täysin riittävät demonstroimaan itse varsinaista postauksen aihetta eli Shure SM57 -mikrofonia.

Ääninäytteet

Piano & Strings
Piano + rumpukomppi ja synasoundi
Korgin orkesterisoundeja
Pehmoista padisoundia
Piano
Romantic piano
Raikas synasoundi

Loppupäätelmät

Mikrofoni osoitti basso- ja diskanttielementin puoleen väliin, etäisyyttä oli hieman yli 10 cm

Vaikka tiedossa oli että SM57 on mikrofoni joka käy melkeinpä mihin tahansa, olin silti positiivisesti yllättynyt kuinka omaan käyttööni sopivan toimivan äänityksen näillä sai aikaan ilman suurempaa säätämistä. Käytännössä siis sellaisen, että jos ainoa tapa olisi mikittää monitorien kautta syntikat voisin hyvin näin kuvitella tekeväni ilman että joutuisi miettimään tuleeko aivan käyttökelvotonta roskaa äänitykseen vaiko ei.

Mitä oikeassa äänitystilanteessa tekisin toisin verrattuna tähän postauksen demoiluun on tietenkin jo aikaisemmin mainitut monitorien sijoittelut ja/tai äänenvoimakkuudet. Mikrofonit on tässä ollut todella lähellä soittajaa ja soittamisesta syntyneet äänet on siksi paikoitellen vuotanut läpi joka voi joissain tapauksissa olla häiritsevää.

Jos äänityksessä olisi kyseessä kokonainen bändi jossa mukana on myös rummut, kitarat ja laulut ei kosketinsoittajan koskettimien naputtelu toki ensimmäisenä kuulijan huomiota mahtaisi viedä, joten suhteellisuudentaju on hyvä pitää aina mielessä.

Kokeilussa: Shure SM57 -mikrofoni, osa 2

Shure SM57

Viime viikolla kirjoitin hieman Shure SM57:n ensikokemuksista ja jaoin muutaman ääninäytteen miltä sillä kuulostaa akustinen kitara mikitettynä. Tällä kertaa laitan kuultavaksi miltä kuulostaa SM57 & SM58 samanaikaisesti äänitettynä kun soittaa ja laulaa samaan aikaan.

Näissä on jälleen hyvä huomauttaa että nuotin ohi laulanta ja soitanta ei ole se pointti tässä, vaan lähinnä että minkälaista erottelua mikrofoneilla saa 🙂

Kuultavissa esimerkeissä erottelun suhteen ei olla vielä misään optimaalisessa tasossa ja huomasin vasta äänityksien jälkeen että suuntaus etenkin SM57:n osalta oli liiaksi myös vokaaleita ottava, mutta yhtä kaikki niistä sai tarpeeksi erottelua että niihin pystyi tekemään jonkinmoista kanavakohtaista käsittelyä. Ehkäpä siis seuraaavilla äänityksillä jo menee paremmin.

Äänityksessä on jälleen käytetty Zoom F4 -tallenninta paristokäyttöisesti (eli ei sähköverkon surinoita ainakaan tule sieltä), vokaaleissa käytetty Nuxin langatonta lähetintä (katso täältä), kitara on vedetty ihan normaalilla XLR-kaapelilla.

Tuu mun vaimoksein, SM57 (kitara)
Tuu mun vaimoksein, SM58 (vokaalit)
Tuu mun vaimoksein, miksattu överin reverbin kanssa
Kirkossa, SM57 (kitara)
Kirkossa, SM58 (vokaalit)
Kirkossa (miksattu laulu ja kitara)
Evankeliumi (miksattu kitara ja överiksi reverboitu laulu)

Kokeilussa: Shure SM57 -mikrofoni, osa 1

Shure SM57 – laatikkonsa kuvauksen mukaisesti legendaarinen mikrofoni

Yleisesti

Shure SM57 on monelle musiikkia tekevälle ja erityisesti äänittävälle tuttu mikrofoni joka on jonkinmoisessa klassikkomikrofonin maineessa instrumenttien mikityksen suhteen. SM57 on melkeinpä instrumenttien mikityksessä samanlainen valinta kuin Shure SM58 on laulumikrofoniksi keikoille – jos et muuta keksi niin tuskin voit pahasti ainakaan pieleen mennä.

Henkilökohtaista kokemusta on Shuren SM58:sta kotikäytössä jo luultavasti parin vuoden ajalta ja se on ollut ahkerassa käytössä ja hyväksi havaittu mikrofoni omiin tarpeisiini. Kun soitan pianoa ja otan lauluun efektit ja vedän äänet monitoreiden kautta ei SM58:n kanssa ole ongelmia ollut äänen kiertämään lähtemisen suhteen ja äänenlaatu on omaan korvaani sopiva.

Instrumenttien mikittämistä varten allekirjoittaneella ei ole ollut aikaisemmin mitään siihen käyttöön erityisesti suunniteltua mikrofonia. Tietenkin jokainen omistamani mikrofoni on siihenkin käyttöön soveltuva ja kotistudioäänityksissä luultavasti parempi kuin tämä SM57, mutta käyttötarpeita on monenlaisia eikä singer-songwriter-tyylinen äänitys kondensaattorimikrofoneilla anna juurikaan kaipaamaani erottelua.

Käyttötarkoituksena oli siis löytää mikrofoni jolla saan tarpeeksi eristettyä kitaran laulusta kun soittaa ja laulaa yhtä aikaa ja haluaa molemmat mikittää samalla kertaa. Tietenkin ääntä aina vuotaa enemmän tai vähemmän toisellekin raidalle, mutta painopiste tarpeesta on saada vuotaminen olemaan kategoriaan vähemmän kuin konkkamikeilläni oleva enemmän.

Varsinaisesti hommasin nämä mikrofonit firmalleni (josta kirjoitan tulevaisuudessa tänne postauksen kun kaupparekisterijutut on käsitelty loppuun asti yms.) joten ostin kerralla näitä kaksin kappalein tulevaisuuden äänitystarpeisiin.

Pikaiset äänitystestit yhdellä mikillä pelkällä kitaralla

Pikaiset äänitystestaukset tein käyttäen Zoom F4 -kenttätallenninta jota käytin paristokäyttöisesti (ts. ei tullut ainakaan töpseleistä ylimääräistä hurinaa). SM57 oli tökätty mikrofonistandiin ja mikitin kitaraa läheltä, fiilispohjaisesti arvioiden noin 20 cm päästä. Mikrofoni osoitti näiden pikatestien aikana akustisen kitaran reiän viereen, eli siihen kohtaan mistä kaula alkaa.

HUOM! Näissä äänityksissä soittaminen ja pieleen mennyt remputus tai kitaran epävireisyys ei ole se juttu, vaan se miltä tämä mikrofoni kuulostaa kitaran äänittämisessä 🙂

Testi 00, ei muokkauksia
Testi 00, EQ, compressor + reverb
Testi 01, ei muokkauksia
Testi 01, EQ, comporessor + reverb
Testi 02, ei muokkauksia
Testi 02, EQ, comporessor + reverb

Kun saan äänitettyä kitaran + laulun teen tänne blogiin erillisen postauksen aiheesta, joten aiheesta kiinnostuneet pysykää ihmeessä linjoilla 🙂

Kokeilussa: Elgato Stream Deck

Lyhyesti

Viime vuoden lokakuussa hankin itselleni Elgaton Stream Deckin, joten nyt useamman kuukauden tätä vekotinta käyttäneenä voisin muutamalla sanalla kommentoida laitetta. Niille joille kärsivällisyys ei ole vahvin hyve ja jotka jo tietävät mitä vekottimella tehdään voi lyhyesti tämän blogini arvion kiteyttää sanoihin ”Hyvä tuote, hintansa väärti, ostaisin uudelleenkin”.

Elgaton Steam Deck on USB-liitäntäinen laite joka tarjoaa käyttäjälle suhteellisen monipuolisesti kustomoitavia painikkeita. Mikä parasta, painikkeet ovat graafisia ikoneita joiden visuaalista ulkoasua voi siis tietokoneelle asennettavan ohjelmiston kautta kustomoida haluamaansa suuntaan.

Stream Deckistä on muutamaa eri kokoa; Stream Deck Mini jossa on 6 painiketta, Stream Deck (eli tämä) jossa on 15 painiketta sekä Stream Deck XL jossa painikkeiden määrä on 32.

Mitä sillä siis tekee?

Pääprofiili jota käytän; pikakuvakkeet mm. Telegrammiin, WhatsAppiin ja Dropboxiin

Varsinaisesti Steam Deck on nimensä mukaisesti varmaankin suunnattu striimaajille, eli ihmisille jotka tekevät esimerkiksi pelaamisestaan livevideoita nettiin. Vaikka ensisijainen kohdeyleisö on striimaajat on tästä silti paljon ollut hyötyä myös itselleni vaikka en striimaamista harrasta.

Käytännössä tämä tarjoaa näppärät visuaaliset pikanäppäimet joista tapahtuu eri asioita. Esimerkiksi itselläni on ikoneita jaettu useammalle sivulle ja pikanäppäimiin on ohjelmoitu ensimmäisellä sivulla pikanappeja CS:Go peliin, Telegram, Whatsapp, Dropbox, Reddit, Lightroom, Ligtroomin Export, Steam, näytön tallennus sekä kaksi pikanäppäintä joista voin vaihtaa kämpän valaistusta.

Näppäimistö jota käytän (Corsair K95) sisätää muutamia ylimääräisiä G-painikkeita jotka onneksi ovat yhteensopivia Stream Deckin ohjelmiston kanssa. Toisin sanoen painaessa näppäimistöltä G1-, G2-, G5- tai G6-painiketta vaihtaa se Stream Deckin sivua eli profiilia. Eri profiileissa on erilaiset ikonit, joten voin helposti jaotella Stream Deckin kuvakkeet aihekohtaisesti.

Ensimmäisessä profiilissa käytän kaikkia sekalaisia painikketa (nuo Dropbox, Reddit yms.), toisessa profiilissa käytän blogaamiseen liittyviä painikkeita ja kaksi viimeistä profiilia on varattu stream deckin höpöhöpö-animaatioon ja asunnon valaistuksen värien ja tunnelman vaihtoon (Philips Hue -valojen ohjaus).

Monipuolista makromahdollisuutta

Profiilisivu jossa yleisimpiä blogaamisessa käyttämiäni kuvakkeita

Vaikka monet käyttämäni kuvakkeet ovat yksinkertaisia pikakuvakkeita jotka käynnistävät jonkin ohjelman tai verkkosivun on silti muutamia painikkeita joiden taakse kätkeytyy useampien näppäimien ja komentojen kombinaatioita.

Esimerkiksi LrC-kuvakkeen (Lightroom Classicin käynnistys) vieressä oleva nuoli tekee Lightroomissa kuvan exporttauksen jonka lisäksi se avaa valmiiksi Windowsin resurssienhallinnasta sen hakemiston mihin exporttaukset menevät. Käytännössä exportin jälkeen ei tarvitse lähteä manuaalisesti naksuttelemaan pitkin hakemistoja vaan Lightroomista viedyt kuvat löytyvät helposti ja nopeasti.

Oikean alanurkan Screenshot-painike käynnistää Snipping toolin ilman että tarvitsee itse muistella mikä sen pikanäppäinkombinaatio oli ja ”Arvosana”-painike lisää merkkijonon jota käytän aina elokuva-arvosteluiden lopussa. Toisin sanoen yhden napin taakse voi ohjelmoida käynnistymään ohjelman tai ohjelmia, bindata erinäisiä näppäimistön pikanappeja tai vaikkapa tallentaa yleisimmin käytettyjä tekstipätkiä.

Vaikka 15-painiketta saattaa kuulostaa vähäiseltä ei käytännön elämässä luultavasti monellakaan tule nappien vähyys olemaan kovin helposti ongelma, sillä nappeihin voi määritellä että se vaihtaa eri profiilin ja yksi nappi voi olla myöskin kansio jonka alla on lisää nappeja. Käyttömahdollisuudet ovat monipuoliset ja enemmän oma mielikuvitus on rajana.

Loppupäätelmät

Stream Deckiä on tullut käytettyä nyt lähes viisi kuukautta ja käyttö on ollut lähes jokapäiväistä. Kokemukset laitteesta ovat pelkästään positiiviset. Ohjelmisto on ollut vakaa, kustomoitavuus on ollut monipuolista eikä nappien tuntumankaan kanssa ole ollut mitään ongelmia. Yksinkertainen mutta toimiva laite.

Alunperin ostin tämän siinä tarkoituksessa että laittaisin tämän kiinni Maciin ja sijoittelisin tämän sähköpianon päälle ja pistäisin siihen pikanapit joista saan nopeasti käynnistettyä tallennuksen Logiciin, mutta huomattuani tuotteen näppäryyden Windows-koneessa jokapäiväisessä käytössä en ole vekotinta saanut vielä edes koetettua Logicin kanssa.

Olen laitetta koettanut myös Mac-koneessa eikä siinä vähäisen käytön perusteella ole ilmennyt myöskään mitään ongelmia. Ehkä vielä jonakin päivän hankin toisen tällaisen siihen käyttöön mihin sen alun perin ajattelinkin hankkia 🙂