Kokeilussa: Wilson Coffee -kahvi (Tumma paahto)

Vaikka edellisestä kahvitestauksesta on kulunut jo muutama kuukausi ei kahvin juonti ole vähentynyt tai muuttanut muotoaan. Monesti kotiin on tullut ostettua samoja tuttuja kahveja kuin ennenkin mutta nyt toisessa ruokakaupassa käytyäni kahvin oltua sopivasti vähissä tarttui matkaan uusia tuttavuuksia.

Wilson Coffeella on valikoimissaan useampia eri paahtoasteen kahveja mutta oma valintani osui paahtoasteella neljä olevaan tummaan kahviin. Wilson Coffeen nettisivuilla on esitelty kolmella eri paahtoasteilla olevia kahveja sijoittuen asteille 3-5. Paketin kyljen mukaan kyseessä on 100 % arabicasta valmistettua kahvia.

Nelosasteen paahdetta kuvataan sivuilla termillä Hieman täyteläisempi eikä kuvaus mene pieleen. Maku on tumma ja miellyttävä sekä sopivan täyteläinen moneen makuun. Se on ainakin tummia kahveja nauttineille helposti lähestyttävä tuttavuus vaikkakin se on aavistuksen kitkerään päin maussaan. Kuitenkin kitkeryys on sen verran pientä että se antaa enemmänkin kahville persoonallisuutta ja luonnetta kuin vahvasti korostuvaa valtaa makukentässä.

Wilson Coffeen paahtoasteella 4 oleva tumma paahto on varsin toimiva kahvi arjen kahvihetkien äärille.

Blenderi tuli taloon

Blenderi on käytännöllinen kodinkone

Muutama ilta takaperin kävin paikallisessa Citymarketissa ostamassa blenderin. Tarkemmin ottaen Electrolux Perfectmix ESB 2300:n. Kuten ylläolevasta kuvasta näkee masiinassa on 1.5 litrainen kannu ja tehoja 450 W. Onko se paljon vai vähän, siitä en tiedä sanoa koska ymmärrykseni aiheesta on yhtä suuri kuin muinaisilla roomalaisilla polttomoottorista.

Ajatus oli kytenyt jo pidemmän aikaa (lue: noin viikko sitten sain päähän moisen idean) joten oli aika tarttua toimeen ja käydä ostoksilla. Etukäteen en tiennyt lainkaan millaisen tarvitsen ja kävin vain katsomassa minkälaisia niitä edes on ja millä hinnalla. Päädyin sitten tähän malliin kun se näytti ihan siistiltä perusblenderiltä ja hintakin oli sellainen että jos innostus blendailla katoaa ei asialla ole taloudellisesti kovin suurta merkitystä.

Kaupasta matkaan tarttui myös blendaukseen tarvittavia ainesosia. Ostin banaaneita, jogurttia ja mustikoita joista tosin ensimmäisessä blendauksessa hyödynsin ainoastaan mustikoita ja banaaneita sillä käytin maitoa niiden kanssa.

Kun ainekset oli löytäneet tiensä blenderiin oli aika heittää töpseli kiinni ja pyöräyttää kytkimestä ja katsoa kuinka ainekset menevät sekaisin kuin suomalaiset ilmaisen ämpärin nähdessään. Tai näin oli ajatuksena, mutta ei. Ei mitään. Terä ei pyöri mihinkään suuntaan eikä inahdustakaan. Pyörittelin tehoja enemmän mutta siltikään ei inahdustakaan.

Valmiina blendaukseen

Tässä vaiheessa tutkailin josko blenderin takaa löytyisi hyvin piilotettu virtakytkin tai vastaavaa mutta sain vain havaita toiveeni turhaksi. Ei ollut. Otin blenderin irti töpselistä ja koetin toista pistorasiaa siltä varuilta että olisi vain sulake ollut kärvähtänyt. Toinen pistorasia tuotti yhtä onnistuneen tuloksen joten maito-banaani-mustikka jäi lillumaan blenderiin.

Kippasin sitten blenderistä ainekset pois kulhoon ja tutkailin onko pohjalla jotain erikoista. Ei ollut. Ajattelin että olisikohan sitten voinut olla että blenderi pitää olla jotenkin eri tavalla kiinni, mutta blenderi oli pohjassa ja käännetty sen verran että kulho ei päässyt irtoamaan ja jos siitä nosti tuli pohjaosakin mukana. Tämän seurauksena olettamus tietenkin oli että kiinnitys on kunnolla koska koko roska nousi ilmaan.

Huuhtaisin blenderin ja menin Citymarketille vielä kyselemään takuusta josko tämä esimerkkiyksilö vain sattuu olemaan särki. Asiakaspalvelussa myyjä tiesi sanoa että näissä malleissa on ollut jokin systeemi että sen jälkeen kun kulho on pohjassa sitä pitää vielä enemmänkin pyörittää että se menee johonkin erilaiseen lukitussysteemiin. Hän kävi sitten testailemassa takahuoneessa vedellä josko se toimii ja toimihan se ilman ongelmia.

Tässä vaiheessa ilmeeni oli tämä

Kysyin asiakaspalveluhenkilöltä että mitenkä se sitten pitää pyöräyttää kun se oli aikaisemmin jo pohjassa ja lukittuneena. Hän sitten näytti jonka jälkeen sitten tiesin kotona koettaa samaa. Käytännössä pitää vain käyttää voimaa. “Use the Force, Luke!” kuten Obi-Wan Kenobi olisi tähän varmaankin todennut.

Kotona sitten tein uudelleen samanlaisen setin eli mustikkaa, banaania ja maitoa ja survaisin blenderin kulho-osan kiinni. Oikeaoppinen kiinnitys vaati kohtalaisen paljon voimaa ja kumpaakin kättään joutui käyttämään. Alempaa osaa sai pitää tiukasti kiinni kun kulhoa väänsi paikalleen, mutta lopulta se sitten naksahti paikalleen. Käytännössä voimaa sai käyttää sen verran että en ihmettele että asiaa ei tullut koetettua kotona ensihätään ettei heti tule masiinaa hajotettua 😀

Kulhon napsahdettua paikalleen blendauskin onnistui vailla ongelmia ja maito-banaani-mustikka kombinaatio valmistui iltapalaksi. Wheee!

Banaania, mustikkaa ja maitoa

Nyt kun blenderiä on käyttänyt muutaman päivän tuntuu että tuo lukitussysteemikin on muuttunut jo kepeämmäksi eikä niin paljoa joudu enää voimaa käyttämään että osan saa paikalleen. Mene tiedä oliko kyseessä jokin alkuvaiheen jämäkkyys joka käytön myötä on lähtenyt pois mutta pääasia kuitenkin että blenderi toimii.

Lähiviikkoina voi olla että Kokkailukeskiviikko-postaukset tekevät paluun mutta painottuen erilaisiin blendauksiin joita koetan. Syynä näiden postausten tauolla ololle on ollut käytännössä se että syön lähes poikkeuksetta ulkona päivällä ja kun syön illalla jotain kotona syön jotain sellaista josta olen jo kirjoittanut postauksen tai vaihtoehtoisesti syön ainoastaan salaattia.

Kokeilussa König All-in-one muistikortinlukija

König muistikortinlukija

Jonkin aikaa on jo mielessäni ollut etsiä muistikortinlukija Windows-koneelleni jotta voisin jatkossa tehdä kuvankäsittelyä ja blogin kirjoittamista enemmän PC:llä aikaisemmin käyttämäni iMacin sijaan. Huonejärjestys on talossa muuttunut jo jokunen aika takaperin eikä iMac ole enää makuuhuoneessa ja olen alkanut vähitellen kallistumaan siihen suuntaan että myyn sen pois mikäli saan Windows-koneella tehtyä kaikki nykyisen tarvitsemani asiat.

Moni asia on ollut joissa Mac OSX on ollut ainoa vaihtoehto itselleni erinäisistä syistä johtuen. Yksi on tietenkin kuvankäsittely, sillä iMacin näyttö on todella hyvä verrattuna aikaisemmin PC:ssä käytössäni olleeseen pelinäyttöön. Kuitenkin pelinäyttö on jo kuukausia takaperin tullut myytyä kaverille ja olen vaihtanut merkittävästi (väritoistoltaan) parempaan IPS-paneeliseen näyttöön joten nykyisin on realistiset mahdollisuudet tehdä kuvankäsittelyä näytön suhteen myös Windows-koneellani.

En ole näytöstä vielä mitään arvostelua kirjoittanutkaan vaikka näyttö on jo kuukausia ollut käytössä, mutta ehkä joskus saan aikaiseksi sellaisenkin kirjoittaa. Kuitenkin käyttämäni näyttö on 27-tuumainen BenQ BL2711U joka on tuntunut varsin hyvältä käyttää.

Jotta kuvankäsittelyä voi tehdä Windows-koneella pitää tietenkin kuvat saada tietokoneelle siirrettyä. Aikaisemmin olen tunkenut muistikortin suoraan iMacin takana olevaan muistikortinlukijaan, mutta Tokmannilla käydessäni ostin Königin valmistaman All-in-one muistikortinlukijan. Hintaa tuotteella on ainoastaan 9,95 eur joten mistään kalliista tuotteesta ei ole kyse.

Nyt joitain viikkoja käyttäneenä tuote on tehnyt täysin sen mitä sen tarvitseekin – se on helppo käyttää eli tunnistuu suoraan Windowsissa ilman ajureiden latailua pitkin nettiä, muistikortin saa sinne sisään helposti ja myös sieltä ulos ja siirtonopeudet ovat tarpeeksi nopeat omaan käyttööni.

Muistikortinlukija on ainoastaan USB 2.0 nopeuksinen, mutta omassa käytössäni asialla ei ole juurikaan merkitystä. En siirrä kerralla niin suuria kuvamääriä ja hitain osuus ei ole kuvien siirrossa muutenkaan USB-väylän nopeus joten USB 3.0:sta ei olisi itselleni niin paljoa hyötyä että siitä kannattaisi lisää maksaa. Kokonaisuutena Königin muistikortinlukija on siis ainakin SD-korttien lukemisessa hinta-laatu-suhteeltaan varsin sopiva tuote.

Kokeilussa Jensen Omni Mesh Wi-Fi System

Jensen Omni -tuotteita myydään ainakin Giganteissa

Muutin nykyiseen asuntooni joulukuun puolella ja hyvin pian jo selvisi että langattoman verkon kuuluvuuden kanssa on ongelmia niin keittiössä kuin makuuhuoneessakin, sillä langattoman verkon tukiasema sijaitsee olohuoneen nurkassa ja matkalle osuu kiviseiniä sen verran paljon että ne syövät langattoman verkon signaalia todella paljon ja aiheuttaa verkkoyhteyteen ongelmia. Lisäksi alueella on kymmenittäin muitakin langattomia verkkoja jotka eivät ainakaan oman verkkoni kuuluvuutta paranna.

Käytännössä makuuhuoneessa ja keittiössä jääkaapin läheisyydessä langattoman verkon kantama tipahtaa niin paljon että yhteys katkeilee ja toimiessaankin antaa vain muutamaa megabittiä nopeudeksi – toisin sanoen verkko hidastuu sen verran paljon että sillä ei kannattanut edes elättää toiveita monihuoneäänijärjestelmästä jatkuvien pätkimisten vuoksi.

Koska olen nörtti ja haluan että kotona verkko toimii kaikissa huoneissa jäi vaihtoehdoiksi vetää kaapelit jokaiseen huoneeseen (joka olisi paras ratkaisu), hommata sähköverkossa kulkeva ethernet tai hankkia Mesh-verkko. Mesh-verkko kuulosti ainakin teoriassa hyvältä joten hommasin sen muutamia kuukausia takaperin. Nyt kun muutama kuukausi on verkko ollut käytössä pystyn jo toimivuudesta kertomaan hieman tänne blogiinkin.

Mukana tulee kolme pötikkää

Mesh-verkko toimii käytännössä siten että kotona on useampia eri pöniköitä jotka muodostavat keskenään verkon. Eli käytännössä olohuoneessa on yksi tällainen pötikkä, makuuhuoneessa toinen ja keittiössä kolmas. Näiden kolmen pötikän välille sitten muodostuu yksi WLAN-verkko jonka kuuluvuus on merkittävästi parempi. Näin teoriassa ja omien havaintojeni mukaan ilahduttavasti myös käytännössä.

Olohuoneessa oleva pötikkä menee itselläni kiinni nettipurkkiin tavallisella ethernet-kaapelilla joten sitä kautta sitten yhteydet ulkomaailmaan onnistuvat tavalliseen tapaan.

Käyttöönotto Jensenin laitteissa on helppo. Piuhat kiinni, käynnykkäappi kehiin ja konffailemaan. Verkon nimen ja samoin myös pötiköiden nimet voi vaihtaa haluamakseen. Verkon nimi tietenkin vaikuttaa siihen että millä nimellä WLAN näkyy etsiessä verkkoa, pötiköiden nimet vaikuttavat (tietääkseni) ainoastaan siihen että niitä on helpompi hahmottaa hallintaohjelmassa että missä ne ovat. Itse olen nimennyt vähemmän omaperäisesti purkit nimelle Keittiö, Makuuhuone sekä Olohuone.

Jensenin Mesh-verkon purkkien design on miellyttävän hillitty

Kännykkäsoftalla voi tehdä myös jonkinmoista vierasverkkoa ja siellä on myös mahdollista tehdä jonkinmoista lapsilukkoa mutta en ole kumpaakaan ominaisuutta testaillut. Port forwarding -ominaisuus löytyy myös mutta tätäkään en ole tarvinnut vielä käyttää. Tosin omassa käytössäni tästä voisi tulla muutenkin haasteita oman suhteellisen monimutkaisen verkkoinfrastruktuurin vuoksi.

Jokaisen purkin pohjassa on kaksi ethernet-paikkaa – yksi sisään ja yksi ulos. Käytännössä sisääntuloon tulee mikä tahansa tietokone jonka haluaa kaapelilla kiinni ja ulosmenossa on ainoastaan yksi purkeista, eli se joka menee kiinni nettipurkkiini. Sisääntuleva Ethernet-liitäntä on erittäin tervetullut ominaisuus, sillä olen havainnut uudempien OSX-käyttöjärjestelmien kanssa ongelmia näihin langattomiin verkkoihin yhdistäessä. Kuitenkin iMac menee itsellä kaapelilla sitten kiinni makuuhuoneessa olevaan purkkiin eikä ongelma ole enää ollut haitaksi. Samoin keittiössä Raspberry Pi menee kaapelilla kiinni keittiön Mesh-purkkiin joten Ethernet-paikoille on ollut käyttöä. Muutenkin käytän mieluummin aina langallista yhteyttä kaikessa missä voi järkevästi niin tehdä sillä langaton verkko toimii aina merkittävästi varmemmin.

Kotonani on gigabitin sisäverkko ja myös ulkoisen netin nopeus on gigabitti sisään. Käytännössä olen olohuoneessa saanut kaapelilla koko matkan kiinni ollessa jotain 700 MBps -latausnopeuksia testaillessa nopeustestejä, mutta tietenkin oikean elämän tilanteet ovat merkittävästi monimutkaisempia ja vaihteluvälit voi olla ihan mitä vain sillä paljon riippuu myös vastapään palvelimesta. Olen koettanut nopeustestiä iMacilla myös Jensenin Mesh-verkon yli makuuhuoneen peränurkasta, eli makuhuoneen ja olohuoneen välillä on langaton verkko ja nopeudeksi olen saanut sillä 146 Mbps jossa toki välillä nopeus on ollut yli 200 Mbps. Käytännössä verkko hidastuu merkittävästi Mesh-verkosta huolimatta, mutta ei niin paljoa että omassa käytössäni asialla olisi merkitystä sillä makuhuoneen koneella en tarvitse sadan megan nettiyhteyttä, ainoastaan olohuoneessa pelikoneellani on tarvetta nopeammalle netille.

Liitännät on vähäiset mutta onneksi ethernetille löytyy paikka. Oletussalasana löytyy myös pohjasta olevasta tarrasta.

Sisäverkossa Mac miniltä kopioitaessa tiedostoja iMacille Mesh-verkon yli siirtonopeudet olivat samoja lukemia kuin ulkoverkostakin tiedostoja kopioitaessa. Ei mikään maailman nopein verkko mutta silti nopeudeltaan hieman enemmän kuin 100 MBps -verkossa saa. Kauas jäädään siis gigan verkosta ainakin nykyisellä pötiköiden sijoittelulla (nurkissa ja syvennyksissä) mutta kuitenkin yli satamegaisen verkon nopeuteen päästään joten omaan käyttööni nopeus on ollut varsin riittävä sillä monihuone äänijärjestelmä toimii pätkimättä kaikissa huoneissa joka on itselleni yksi tärkeimmistä käyttötarpeista langattomalla verkolla.

Kokonaisuutena useamman kuukauden käyttäneenä Jensenin Omni Mesh-verkko on ollut hyvä. Se on toiminut hyvin omassa verkkoinfrastruktuurissa vaikka laitteita yhdistäneenä verkkoon on yli 10, parhaillaan 13. Monet laitteista eivät käytä verkkoa juuri nimeksikään, esimerkkinä Philips Hue -valojen ohjausyksikkö tai Raspberry Pi siinä käytössä missä se on, mutta kuitenkin ilahduttavasti monen laitteen yhtäaikainen verkkoon kuuluminen ei ole aiheuttanut yskimisiä omassa käytössäni.

Hintaa Jensen Omnilla on ainakin Gigantissa 319 euroa tätä kirjoittaessa eli hinnat ei ole muutamassa kuukaudessa muuttuneet sen osalta mihinkään. Kuitenkin omassa käytössäni Mesh-verkko on ollut hintansa väärti sillä jatkuvasti pätkivä verkko huonolla kuuluvuudella on asia jota en jaksa kovin kauaa kotonani katsella ja tällä moisen murheen sain pois päiväjärjestyksestä.

Kokeilussa: QNAP TS-451A-4G

QNAP TS-451A-4G on monipuolinen verkkolevyasema

Huom! Teksti käsittelee ensisijaisesti tuotetta valokuvaamista harrastavan näkökulmasta eikä se paneudu laitteen monipuolisiin ominaisuuksiin. Laajempia arvioita tuoteesta löytyy muualta internetin syövereistä.

Jo jonkin aikaa olen miettinyt erilaisia vaihtoehtoja valokuvien säilömiseen koneella ja miettinyt erilaisia workflowta mikä toimisi mahdollisimman sujuvasti omassa käyttötarkoituksessani. Käytössäni on useampia eri kameroita ja niillä otettavat valokuvat vievät kiitettävän paljon levytilaa sillä kuvaan aina RAW-muotoisia valokuvia sikäli mikäli kamera sen option itselleni suo.

Valokuvia on kertynyt vuodesta 2004 saakka ja tilaa ne vievät tätä kirjoittaessa yhteensä hieman alle puoli teratavua. Tämä on todella vähän jos katsoo kuinka monta vuotta olen valokuvailua harrastanut ja kuvia talteen ottanut, mutta suunta on selkeästi kasvamaan päin. Uudemmat kamerarungot tekevät kuvia jotka vievät levyltä tilaa kiitettävät määrät ja pelkästään vuoden 2018 valokuvat vievät hieman alle 110 gigatavua. Tämäkään ei ole vielä paljoa mutta kun ottaa huomioon sen että ensisijaisesti kuvankäsittelyssä käyttämäni tietokoneen kiintolevy on teratavun verran ja siihen tarvitsee säilöä kaikkea muutakin kuin vain vanhoja kuvia alkoi levytilaa olemaan enää n. 30 gigaa jäljellä.

Koska on parempi toimia etukäteen eikä vasta siinä vaiheessa kun levytila loppuu kävin Verkkokaupassa pyöriessäni ostamassa QNAPin TS-451A-4G NAS-levyjärjestelmän. Varsinaisesti en tätä sinne mennyt ostamaan mutta koska Outletista tuote irtosi 199,00 euron hinnalla normaalin alkuperäisen 547,90 eur hintaan ei kovin kauaa tarvinnut jäädä miettimään josko laitteen matkaan ottaisin vaiko en.

QNAP tarjoaa monipuoliset liitännät

QNAPissa ei ole mukana lainkaan kiintolevyjä joten kovalevyt on oltava omasta takaa. Levypaikkoja on neljä ja sen saa RAIDaamaan monella eri moodilla. Itse ostin kaksi kappaletta 2 TB levyjä ja laitoin niihin RAID 1:n eli suomeksi selitettynä jos toinen kovalevyistä leviää pitäisi ainakin teoriassa toisessa kovalevyssä olla identtiset datat tallella. Tämä toimii fyysisen vian varalta jonkinlaisena varmuuskopiona mutta ei tietenkään varsinaisena varmuuskopiona – jos menen räpeltäessäni poistamaan vääriä tiedostoja kovalevyltä katoavat ne tietenkin myös tältä kakkoslevyltä. Tämä on hyvä muistaa kun RAIDia ajattelee ainoaksi varmuuskopiokseen sillä se ei suojaa käyttäjää omilta virheiltään vaan ainoastaan levyrikoilta ja vastaavilta.

Laite tarjoaa omaan käyttööni ominaisuuksia paljon enemmän kuin mitä tarvitsen enkä ole vielä jaksanut kovin paljoa perehtyä mitä kaikkea laitteesta löytyy. Kuitenkin se tärkein itselleni löytyy eli verkkolevy johon saan nakattua niin isot levyt kuin haluan ja saan sen peilattua toiselle levylle varmuuskopioita varten. Siinä käytössä laite on tehnyt juuri sen mitä sen pitääkin. Käyttöönotto oli helppo, asema toimii niin Windowsin kuin MacOS:n kautta ja siinä on gigabtin ethernet-liitäntöjä kaksin kappalein. Itselläni on vain toinen liitännöistä kiinni enkä ole jaksanut tutkia mitä etuja toisen Ethernetin kytkemisellä saisin. Ehkä perehdyn tähän joskus tarkemmin.

Limput sisään

Pääasialliseksi käyttötarkoitukseksi olen visioinut siis valokuvien varmuuskopioinnin. Olen koettanut etsiä aikaisemmin myös erilaisia ratkaisuita ja hetken aikaa käytin Google Photos -palvelua mutta sen kanssa ongelmalliseksi tulee omassa käytössäni järjetön datamäärä. Ilmaista levytilaa saa 15 GB joka riittää useaksi kuukaudeksi omalla kuvaustahdillani mutta pian olisi jo pitänyt ostaa lisälevytilaa RAW-kuvien säilömiseen. Vaihtoehtona olisi tietenkin myös se että pistäisin Google Photosiin pelkät JPG-kuvat ja jättäisin pitämättä RAW-kuvat tallessa, mutta en näe siinä juurikaan suuremmin pointtia. Mieluummin pidän RAW-kuvat arkistokappaleina tallessa kuin hävitän niitä vain siksi että en viitsi maksaa paremmasta ratkaisusta.

Vaikka isojen kuvamäärien käsittely RAW-kuvista on tietokoneella yhä helpointa ja nopeinta, käytän myös iPad Pro -tablettia kuvankäsittelyyn. Ajatuksena on pitää workflow reissuissa ollessa sellaisena että siirrän kuvat järjestelmäkameran muistikortilta iPadille ja siitä synkkaan RAW-kuvat Google Photosiin. Kun sitten reissun jälkeen olen taas kotona voin ladata uudet RAW-kuvat Google Photosista iMacille josta sitten Lightroomin kautta siirrän kuvat tälle QNAPille. Tämän jälkeen voin poistaa kuvat Googlen kuvapalvelusta joten 15 GB levytilarajoitus ei pääse tulemaan ongelmalliseksi kun siellä säilöö ainoastaan uusimmat kuvat joita ei vielä ole siirtänyt talteen muualle. Tietenkin iPad Prolla on aikomus jatkossakin blogipostauksia kirjoitella reissuissa ollessa ja samalla käsitellä RAW-kuvista blogipostaukseen sopivat kuvat valmiiksi, mutta pidempää säilytysratkaisua miettiessä on QNAP yksi osa kokonaisuutta.

Kovalevyt on helppo sijoittaa NASiin

Ensituntumat laiteesta harrastelijavalokuvaajan näkökulmasta katsoen ovat hyvät. Laite toimii hyvin verkon yli käytettäessä ja Lightroomista olen siirtänyt kaikki valokuvani pois Macin kiintolevyltä suoraan QNAPiin jättäen ainoastaan Lightroomin kirjastotiedoston omalle koneelle. Generoin myös kuvia importoidessa 1:1 kokoiset Preview-kuvat sekä Smart Previewit joten vaikka sammuttaisin NASin tai verkko-ongelmia tulisi voin hoitaa tärkeimmät kuvankäsittelyoperaatiot siitäkin huolimatta.

Hinta-laatu tuoteessa on varsin kohdallaan ja potentiaalia NASissa löytyy vaikka mihin muuhunkin. Täytynee jatkossa koettaa mitä kaikkea laitteella pystyy tämän peruskäyttönsä lisäksi tekemään, mutta ensituntumat antavat uskoa että laitteesta on iloa pidemmäksikin aikaa ellei negatiivisia ihmeitä tapahdu.