Category: Uncategorized

  • Kofeiinittomuus ei korjannut unettomuutta, mutta kannatti sitä silti koettaa

    Vuosia jatkunutta vaihtelevaa huonounisuutta

    Kahvipapuja. Kuva: Canon 2000D ja Canon EF-S 18-55 mm F/3.5-5.6 III

    Olen nukkunut pidemmän aikaa enemmän tai vähemmän huonosti, joten päätin koettaa kokeilumielessä olla ilman kofeiinia useamman kuukauden ajan jotta näen onko syynä kofeiinin käyttö.

    Kofeiinia kuluu arjessa normaalisti kohtalaisen paljon, sillä keitän kahvia päivässä tavallisesti 2-8 kuppia joka vastaa mukeina 1-4 mukillista maidon kanssa. Lisäksi toisinaan aina saatan juoda Coca Colaa tai Pepsiä, mutta niitä yleensä kuitenkin vain maksimissaan pari kertaa viikossa, energiajuomia yleensä vain silloin kun olen autoilemassa jossain pidemmällä reissulla.

    Tässä kontekstissa huonosti nukkumisesta käyttämäni ilmaisu pidemmän aikaa tarkoittaa vuosikausia, sillä päiväkirjamerkinnöissäni yli kymmenen vuoden takaa olen jo kirjoittanut siitä että olen nukkunut huonosti ja yöunet on jääneet vähiin. Huonosti nukkuminen ei ole itselleni siis mikään uusi juttu, ja niin kauan kuin muistan olen nukkunut huonosti – tai ainakin silloin kun ulkoiset odotukset (lue: työ) ohjaavat elämäni rytmiä.

    Huonoilla unilla tässä tarkoitan sitä, että unen määrä jää reilusti alle kahdeksan tai seitsemän tunnin. Monesti unet ovat jääneet alle kuuteen tuntiin ja todella monet kerrat myös alle viiteen tuntiin yössä.

    Esimerkiksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä unet olivat 5 h 11 min, sunnuntain ja maanantain välisenä yönä (eli viime yönä) unet olivat 5 h 4 min, perjantain ja lauantain välisenä yönä nukuin todella hyvin eli 08 h 46 min, mutta sitä edeltävät yöt olivat 04 h 48 min ja 06 h 16 min. Tässä kuuden tunnin ja 16 minuutin unissa oli lisäksi mukaan laskettu luultavasti myös puolen tunnin päiväunet joten monina öinä uni on jäänyt vähiin. Unen määrät on mitattu Apple Watchilla.

    Unettomuutta ei ole kuitenkaan jokaisena yönä ja välillä voi mennä moniakin päiviä 6,5 h – 8 h unimäärillä. Kuitenkin vaihteluväli on todella suurta ja satunnaista joten tämän vuoksi päätin koettaa onko kofeiini syyllinen tämänkaltaiseen huonounisuuteen.

    Lisäksi on hyvä mainita että unettomuus ei varsinaisesti ole myöskään ollut muistaakseni mikään erityinen haaste silloin kun voin nukkua silloin kun siltä tuntuu. Harmillista kyllä oma sisäinen biologinen kelloni ei ole samaa mieltä kuin sosiaaliset normistot ovat siitä että milloin on hyvä aika nukkua ja milloin valvoa, sillä jos nukun milloin nukuttaa niin helposti saatan valvoa aamuyöhön kahteen, kolmeen ja joskus jopa viiteen ja voin nukkua aamulla kymmeneen tai yli puoleenkin päivään. Kuten arvata voi tämänkaltainen uniaika ei ole kovin sopiva yleisesti työelämää ajatellen joka kulkee eri rytmissä.

    Muutamaa päivää vaille kolme kuukautta olin ilman kahvia, mutta lopputulos oli että unet menivät samalla tapaa kuin ennenkin – välillä nukun hyvin, mutta välillä en juuri lainkaan. Tämän havainnon vuoksi palasin takaisin nauttimaan kahvista, sillä hyvä kahvi on miellyttävä nautinto.

    Jotain tästäkin opin

    Kuppi kahvia maidon ja Filipinos-keksien kanssa. Kuva: Canon 2000D ja Canon EF-S 18-55 mm F/3.5-5.6 III.

    Muutaman kuukauden kofeiinittomuus ei mennyt hukkaan ja tästäkin kokeilusta opin jälleen jotakin.

    Ensimmäinen ja tärkein asia mitä opin oli se, että huonounisuuteni ei johdu ainakaan yksistään kofeiinista jos se riippuu siitä lainkaan. Tämä oli se tärkein asia jonka halusin selvittää ja muutamassa kuukaudessa sen sain selville tarpeeksi suurella varmuudella että en nähnyt enää tarvetta koettaa pidempään.

    Toinen mielenkiintoinen havainto oli se, että kofeiinin vierotusoireet meni ohi noin viikossa ja oireet olivat moninaiset. Ensimmäisinä parina päivinä tuli pahoinvointia ja päänsärkyä koska niskat menivät jumiin ja muutaman päivän päästä tuli epämääräisiä alaselkäkipuja.

    En alaselkäkipuja varmaankaan olisi osannut yhdistää kofeiinin lopettamiseen, mutta luettani netistä että muilla on ollut myös sen kaltaisia oireita tuli asia yhdistettyä itsekin siihen. Nämäkin oireet kyllä meni ohi muutamassa päivässä. Mielenkiintoinen oire kuitenkin, sillä alaselkäkipua ei ole itselläni normaalisti lainkaan.

    Kolmas ja mielenkiintoisin tai ainakin yllättävin havainto oli se, että ilman kofeiinia unien määrä lisääntyi todella paljon. Jos normaalisti näen unia jotka muistan herättyäni ehkä kerran tai pari muutamassa kuukaudessa, näin varmaan keskimäärin kahdesta neljään yöhön joka viikko unia jotka muistin. Ainoastaan raakaravintoa syödessä vuosia takaperin oli unien määrässä näin suuri muutos.

    Alussa kun kofeiinin jätti pois huomasi myös että todellisuus tuntui erilaiselta, jotenkin selkeämmältä ja kirkkaammalta. Se oli mielenkiintoinen havainto, mutta eron huomasi vain alussa jonka jälkeen keho tottui jo muuttuneeseen olotilaan. Mene tiedä johtuiko olotilan muutos kofeiinista vaiko vain siitä että jotain, mitä tahansa, jättää elämästä pois jota on käyttänyt vuosia. Paha sanoa.

    Myöskin alussa kun kofeiinin jätti pois tuntui että ajatukset ovat rauhallisemat, eli ei pyörinyt niin nopealla tahdilla tuhat ja yksi asiaa päässä koko aikaa, mutta ajan saatossa kehon totuttua muutokseen ajatuksien kulku oli edelleen kuin sirkus olisi saapunut kaupunkiin ja apinat soittaisivat lautasilla tahtia karavaanin kulkiessa eteenpäin. Tai jotain sellaista. Whatever.

    Yksi olennainen havainto jonka opin liittyy myöskin vireystilaan ja jaksamiseen. Monesti kofeiini mielletään piristäväksi aineeksi, mutta ilman kofeiinia muutaman ensimmäisen päivän jälkeen olo oli pirteämpi jo heti aamusta alkaen. Muutama minuutti heräämisen jälkeen oli jo täysin pirteä ja pirteys pystyi tasaisena pitkin päivää. Kofeiini ei myöskään varsinaisesti taida edes olla piristävä aine jos sitä käyttää jatkuvasti vaan vireystila taitaa perustua vain siihen että nautittu kofeiini paikkaa kofeiinivajeesta aiheutuvan väsymyksen ja luo illuusion virkistävästä aineesta.

    Loppusanat

    Iltakahvin mittaaminen. Kuva: Canon 2000D ja Canon EF-S 18-55 mm F/3.5-5.6 III.

    Vaikka alkuperäinen ongelma jonka vuoksi kofeiinin käytön jätin muutamaksi kuukaudeksi ei sillä korjaantunut, oli muutaman kuukauden kofeiiniton jakso silti kokeilemisen arvoinen.

    Positiivisesti yllättävää oli huomata kuinka helppoa kofeiinista luopuminen oli, sillä ainoa haaste oli alussa olleet fyysiset oireet. Mielihalua saada kahvia ei ollut eikä ilman kahvia oleminen aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa. Hyvä niin, koska minkään aineen ei pitäisi olla sellainen että siihen olisi riippuvainen.

    Positiivista on ollut myöskin se, että ainakin nyt alussa ensimmäiset päivät kun olen jälleen kahvia juonut on kahvin määrät päivässä olleet aikaisempaa matalammat. Voi tietenkin olla että kun kuukausia kuluu niin kahviakin alkaa taas menemään enemmän, mutta aika sen näyttäköön.

  • Leffalauantai: Rashomon (Rashomon – paholaisen temppeli)

    Rashomon joka suomennettuna tunnetaan nimillä Rashomon – paholaisen temppeli sekä Rashomon – paholaisen portti on Akira Kurosawan ohjaama draamaelokuva vuodelta 1950. Sen pääosissa nähdään Toshirô Mifune, Machiko Kyô sekä Masayuki Mori.

    Kaksi miestä istuu pitämässä sadetta ja heidän joukkoonsa liittyy kolmas mies. Pian he kertovat paikalle saapuneelle lähiaikojen tapahtumista mihin liittyy kaksi muuta miestä sekä nainen. Tapahtumat ovat olleet ikäviä, sillä niihin liittyy rikkolinen mies, nainen joka on raiskattu rikollisen toimesta sekä naisen aviomies joka on kohdannut kuoleman. Tapahtumista kuullaan kuitenkin useampia eri versioita, sillä eri henkilöillä on ollut tapahtumista hyvinkin erilainen käsitys monien merkityksellisten yksityiskohtien osalta.

    Kurosawan Rashomon on mielenkiintoinen, vaikkakin monessa mielessä pessimistinen kuvaus ihmisyydestä. Ihmisten taipumus valehdella ja toimia moraalittomasti on teema joka on ajaton, sillä vaikka tarina sijoittuukin 1100-luvun Japaniin olisi se voinut hyvin sijoittua myös nykyaikaan.

    Tapahtumiin osalliset ihmiset sekä sivusta tilanteen nähnyt silminnäkijä kertovat jokainen omanlaisensa version tapahtumista, eikä täyttä varmuutta katsojalle koskaan synny siitä mikä versio on lopulta todenmukainen kuvaus tapahtuneesta – vai onko mikään. Elokuvan myötävaikutuksesta onkin syntynyt termi Rashomon-efekti jolla kuvataan silminnäkijöiden epäluotettavuutta. Eri kertojilla on omat itsekkäät motiiviinsa mikä vaikuttaa heidän versioonsa tapahtuneista.

    Vaikka rikospaikan tapahtumat ovatkin arjesta poikkevia, näkyy moraalittomuutta myös monissa muissakin. Täyteen lohduttomuuteen ei kuitenkaan ajauduta, sillä katsojalle tarjotaan myös välähdyksiä ihmisyydestä joka antaa toivoa siitä että ihmisissä on myös jotain hyvää mikä saa hänet toimimaan pyyteettömästi oikein.

    Tyylillisesti Kurosawan Rashomon on mukavan rauhallinen elokuva. Asia joista erityisesti itse pidän monissa vanhoissa (etenkin aasialaisissa) elokuvissa onkin niiden seesteisyys – musiikki ei pauhaa jatkuvalla syötöllä, koko aikaa ei joku ole äänessä ja hahmojen käytöksessä näkyy tietynlaista arvokkuutta. Lisäksi monessa, kuten tässäkin, käsitellään ihmisyyttä tai inhimillisiä tunteita aidommin ja syvemmin kuin monessa modernimmassa elokuvassa jotka monet tuntuvat nojaavat tapahtumiin ja toimintaan abstraktimpien asioiden sijaan.

    Pidin tästä elokuvasta yhä tällä kolmannellakin katsomiskerralla. Olin sen aikaisemmin nähnyt jo kahdesti ennen tätä katselukertaa enkä näe syytä miksi en katsoisi tätä vielä uudelleenkin, joten elokuva ansaitsee selvästi paikan Suosituksia-sivulla.

  • Blogipostauksia vuosilta 2012-2014 lisätty

    Kuva joulukuulta 2012. Kuva on otetu Joensuussa.

    Kirjoitin pari päivää takaperin siitä kuinka olen palauttanut tänne blogiin aikaisemmat aleksinblogi.net sivuston blogipostaukset kesäkuusta 2017 syksyyn 2022 saakka (lue postaus), mutta ilahduttavasti satuin löytämään vielä merkittävästi vanhempiakin blogieni varmuuskopioita eri servereiltä vuosien 2012-2014 väliltä.

    Vanhin postaus jonka löysin on kirjoitettu 24.12.2012 jolloin blogi on ilmeisestikin siirtynyt omalle palvelimelle pois Posterous-palvelusta. Löydät historiallisen postauksen täältä. Tästä postauksesta tuli myös samalla tämän blogin vanhin postaus.

    Harmillista kyllä aivan kaikki oman blogini blogimerkinnät eivät ole tallessa, eli ne merkinnät jotka kirjoitin kun sivusto oli pyörimässä vielä Posterous-palvelussa. Lisäksi vuosien 2014-2017 välillä olevia postauksia ei vaikuttaisi löytyvän mistään.

    Mukava kuitenkin että edes vuosien 2012-2014 välillä oli postauksia useita joita sain palautettua tänne, sillä niissä näkyy mm. asunto muuton jälkeen Joensuun Torikadulla (katso täältä), asunto paluumuuton jälkeen Jyväskylässä Keltinmäessä (katso kuvia täältä sekä täältä lisää), ensimmäisen autoni meno romunkeräykseen (katso täältä) ja löytyypä vuodelta 2014 kuukausikatsaus marraskuuhun josta näkee Pohjois-Haagan asunnolta kuvia (katso täältä).

    Näiden aleksinblogi.net sivuston ikivanhojen postauksien lisäksi löysin myös ikivanhoja peliarvosteluita joita olin kirjoittanut. Osa niistä oli aikoinaan täällä blogissa, mutta jossain vaiheessa siirsin ne toiselle sivustolle. Kuitenkin kyseinen sivusto on kuollut ja kuopattu eikä sitä ole tarkoitus enää uudelleen herättää henkiin, joten lisäsin myös noita vanhoja peliarvosteluita tänne.

    Peliarvosteluita löytyy mm. Far Cry 3:sta, Tomb Raiderista (2013) ja vaikkapa Batman: Arkham Asylumistakin. Monia muitakin löytyy joten kiinnostuneet voivat selata niitä kategoriasivun kautta.

  • Upeaa alkanutta vuotta 2025!

    Ilotulitusta Vantaalla. Kuva: iPhone 16 Pro.

    Vuosi 2024 jäi historiaan ja vuosi 2025 saapui. Oma vuoteni vaihtui muutamien seurakuntalaisten kanssa ensin kotikirkolla muutaman tunnin oleskellen jonka jälkeen suuntasimme puoleksi yöksi katsomaan ilotulitusta muutaman kilometrin päähän Möskärin kuntoportaiden päälle mäelle.

    Mäki osoittautui hyväksi paikaksi, sillä sinne oli tullut muutakin väkeä kohtalaisen paljon ja saimme katsella ilotulitusta hyvältä paikalta monien ampuessa siellä rakettejaan taivaalle.

    Laitan tähän muutaman kuvan joita raketeista otin. Kaikki kuvat on otettu iPhone 16 Prolla käyttäen iPhonen omaa kameraohjelmaa.

    Oikein hyvää alkanutta vuotta!

  • 40 tuli mittariin

    20 vuotta sitten, 10.06.2004

    Eilen eli 25.10. tuli vuosia mittariin tasan 40. Ilta meni mukavan rennosti pienen porukan kanssa istuen ja muutaman kanssa meni jopa yli puoleen yöhön saakka. Seurakuntaveli joka tuli Tampereelta jäi myös sohvalle yöksi ja jatkoi tänään sitten takaisin Tampereen suunnalle.

    Kahdeltakymmeneltä viime vuodelta on tallessa valokuvia kohtalaisen paljon, mutta sitä aikaisemmista vuosista ei kovinkaan paljoa. Tämä tietenkin selittyy sillä että itselläni ei ollut omaa digitaalista kameraa vielä ennen kuin vasta vuonna 2004, eikä filmikameraakaan tainnut olla kuin vasta 2003.

    Laitan tähän muutaman kuvan vuodelta 2004 miltä olen tuolloin näyttänyt sekä muutaman kuluvalta vuodelta jotta näkee kuinka paljon muutosta on tapahtunut ulkoisesti.

    Osan kuvista olen saattanut ottaa itse jalustaa käyttäen, mutta osan on ottanut jotkut kaverit tai sukulaiset.

    2004 – Mustat vaatteet alkoivat olemaan jo tuolloin omassa suosiossani. Kuvan on ottanut serkkuni Kati.
    Suhmurassa vuonna 2020, taustalla pihamökki jossa asuin hetken aikaa. Kuvan ottajasta ei varmuutta.
    Vuonna 2004 muutin asumaan Hammaslahteen.
    Tänä vuonna muutama kuukausi sitten näytin tältä. Kuvan on ottanut Jesse.
    Kesäkuussa 2024. Kuvan on ottanut Kristiina.