Liperin Siikasalmen adventtikirkko tuli nähtyä ja koettua
Viime sapattina kävin kaverini kanssa katsomassa minkälainen on Liperissä Siikasalmella sijaitseva adventtikirkko. Seurakunnan tilat on ilmeisesti nyt poikkeuksellisesti jonkin aikaa koulun jumppasalissa joten tiloja joissa tilaisuudet normaalisti järjestetään emme nähneet, mutta kuitenkin pääsimme osallistumaan jumalanpalvelukseen normaaliin tapaan.
Täälläkin seurakunnassa oli ensin jumalanpalvelus kello 10-11 jonka jälkeen vasta pidettiin Raamatun tutkiskelu kello 11-12. Raamatun tutkiskelun aikana jakauduimme kolmeen ryhmään missä sitten kävimme Raamatun Sanoma -vihkon viikon aihetta. Kaikille kiinnostuneille tiedoksi että tuon vihkon sisällön voi lukea myös Sabbath School -nimisestä sovelluksesta ainakin iPhonella. Ohjelmassa on näppärästi vihkon sisällöt helposti luettavissa ja kaikki viitatut Raamatun kohdat saa helposti klikkaamalla auki. Nimestään huolimatta sitä kautta voi lukea tekstit myös suomeksi. Itse suosin yhä tosin paperiversiota.
Tilaisuus oli sangen normaali ja samankaltainen kuin muissakin adventtikirkoissa joissa olen käynyt (Joensuussa, Helsingissä Annankadulla, Mikkelissä sekä Nummelassa Sykkivän sydämen seurakunnassa). Ilahduttavana yllätyksenä tosin itselleni tuli kuinka paikalla oli useita itselleni tuttuja nuoria aikuisia joiden kanssa muutamia sanoja tuli vaihdettuakin tilaisuuden jälkeen 🙂
Viime viikonloppuna olin reissussa seurakuntaporukan kanssa Mikkelin suunnalla. Perjantaina suuntasimme Vantaalta matkaan Mikkeliin ja sunnuntaina aamulla yhdeksältä lähdimme paluumatkalle, joten hieman erilainen viikonloppu tuli vietettyä.
Koska Mikkelissäkin on adventtikirkko kävimme porukan kanssa paikan päällä. Yksi meidän reissussa mukana olleista seurakuntaveljistä kertoi edessä myös Oikos-projektista jossa hän on mukana (katso täältä) ja millaisia Jumalan ihmeitä on siellä on saatu kokea. Myös yksi kappale tuli hänen toimestaan edestä soitettua ja laulettua jossa lisäksi myös allekirjoittanut ja mukana ollut seurakuntasisko oli mukana laulamassa. Oli ihan mielenkiintoista vaihtelua sekin!
Jumalanpalvelus meni suhteellisen samankaltaisesti kuin muissakin käymissäni adventtikirkoissa. Oli soittoa ja yhteislaulantaa, rukousta ja sen jälkeen saarna/puhe. Lopuksi vielä oli Raamatun Sanoma -vihkon läpikäyntiä ja siitä jonkinlaista keskustelua koko seurakunnan kanssa. Jos adventiestien käyttämä Raamatun Sanoma -vihko ei ole tuttu, löytää sen luettavana täältä.
Mukavan näköinen kirkko ja seurakunta, toivon mukaan sinne Jumala lähettää herätystä ja kutsuu sinne paljon myös nuortakin väkeä 🙂
Mark ja Grace Driscollin kirjoittama teos Todellinen avioliitto on kirja joka käsittelee avioliittoa kristillisen maailmankuvan kautta. Se on julkaistu alunperin vuonna 2012 nimellä REAL MARRIAGE, The Truth about Sex, Friendship & Life Together. Sivumäärä on tässä painoksessa 341, vaikkakin sivusta 313 alkaen on lähinnä jäljellä enää kiitokset, sisällysluettelot ja muut vastaavat.
Teos on selkeästi suunnattu kristityille ja se nojaa Raamatun arvomaailmaan ohjenuoranaan joten muille kuin kristityille teoksen lukeminen saattaa olla hankalammin luettavaa tekstiä vaikkakin sisältönsä osalta se voi olla helposti hyödyllinen myös muillekin.
Vaikka kyseessä on kristityille suunnattu avioliittoa käsittelevä kirja on se silti suorapuheinen ja kaunistelematon asioiden realistisesta puolesta eikä siinä sorruta naiivin idealistiseen ajattelutapaan siitä miten asioiden pitäisi olla, vaan ymmärretään että asiat eivät aina ole kuten niiden pitäisi. Kirjassa käsitellään miehen ja naisen rooleja sekä haitallisia piirteitä millaiset ominaisuudet eivät ole hyväksi.
Kirjassa on todella paljon tekstiä myös seksuaalisuudesta, sen merkityksestä, sen vääristymistä ja paljon kysymyksiä ”voimmeko tehdä näin” joita ihmiset ovat heiltä vuosien mittaan ilmeisesti kyselleet.
Kokonaisuutena kirja oli mielenkiintoinen lukea ja se sopii niin ihmisille jotka ovat avioliitossa kuin niille jotka eivät ole riippumatta siitä aikovatko he mennä parisuhteeseen ja avioliittoon vaiko eivät. Monet kirjassa käsitellyistä aiheista ovat universaaleja eivätkä ole sidoksissa avioliittoon vaan yleisesti ihmisyyteen.
Lisäksi kirjassa kerrotut karut tilastot seksualisoidusta kulttuuristamme voivat olla hyvänä ravisteluna lukijoilleen jotta elämän realiteetit eivät unohdu siitä minkälaisessa maailmassa elämme. Myönnettäköön että tilastot esimerkiksi siitä kuinka paljon ihmiset katsovat pornoa, minkä ikäisinä he sitä aloittavat katsomaan, kuinka suuri osa itsemurhan tehneistä on sairaalan tilastojen mukaan prostituoituja jne. ovat varmasti Amerikka-keskeisiä, mutta silti ajankohtaisia ajattelemisen aiheita myös muissakin maissa.
Pääsääntöisesti tämä on hyvä kirja, vaikkakin teologisesti olin muutamasta asiasta eriävää mieltä kirjoittajien kanssa. Kuitenkaan omat uskomukseni ja teologiset käsitykseni yksittäisten asioiden osalta tällaisessa kirjassa eivät ole sellaisia että niiden kautta kirjaa pitäisi kokonaisuutena pitää huonona, joten kokonaisuutena tämä on hyvä ja lukemisen arvoinen kirja.
Viikonloppu jäi taakse ja tällä kertaa viikonloppu oli tavallistakin toiminnantäyteisempi. Yksi mielenkiintoinen ja itselle uusi asia tuli koettua kun osallistuin seurakunnassa paneelikeskusteluun joka on nähtävissä yllä olevalla videolla. Allekirjoittanut on siis tuo pitkätukkainen mieshenkilö oikeassa laidassa.
Seurakuntayhteyteni on viimeisen vuoden ajan ollut adventtikirkolla, mutta kuten itselleni tapana on haluan nähdä ja kokea aina toisinaan myös muitakin paikkoja. Ei siksi että olisin tyytymätön nykyiseen seurakuntayhteyteeni, vaan yleisestä mielenkiinnosta erilaisten kristillisten yhteisöjen toimintaan.
Vapaaseurakunta on entuudestaan kyllä tuttu jo kaukaa vuosien takaa, ajalta jolloin asuin vielä Joensuussa. Pyöriskelin tuolloin kavereideni matkassa cityseurakunnalla ja satunnaisesti vierailin myös helluntaikirkolla ja vapaakirkolla joten tätä taustaa vasten vapaakirkon opetukset ja toiminta ei ollut täysin vierasta.
Karkeasti arvioiden omat mielikuvani kokemistani eri seurakuntien toiminnasta ja maltillisuudesta menevät siten, että konservatiivisempaa suuntaa tai vähintäänkin sinne suuntaan kallellaan olevia seurakuntia edustavat lestadiolaiset, luterilainen kirkko, adventistit sekä vapaakirkko ja karismaattisempaa meininkiä edustaa helluntaiseurakunta ja aikoinaan cityseurakunta. Tietenkin on paljon monia seurakuntia joissa en ole vielä käynyt joten niistä en osaa sanoa mitään.
Vapaakirkko on näistä kaikista kuitenkin itselleni eniten hakeutunut tuohon välimaastoon konservatiivisen perinteikkään rauhaisan ilmapiirin ja hieman railakkaamman menon väliin. Vapaakirkolla on omien kokemusteni ja oman muistini mukaan aina ollut rauhallinen ilmapiiri, seurakuntajärjestys on ollut hyvä ja opetus tervehenkistä, mutta samaan aikaan karismaattisissa suuntauksissa yleisesti ilmenevää kielilläpuhumista on siellä myös ilmennyt. Tämän vuoksi sijoitan mielikuvissani vapaakirkon konservatiivisuuden ja karismaattisuuden välimaastoon.
Perinteisesti vapaakirkko on itselleni edustanut sellaista seurakuntaa jonne ilkeäisi uskosta osattomankin ottaa mukaan ilman että tarvitsee suuremmin miettiä järkyttyykö hän näkemästään.
Vantaan vapaakirkko
Allekirjoittaneelle Vantaan vapaaseurakunta eli tuttavallisemmin vapis on suhteellisen lähellä maantieteellisesti ja näinpä sinne skootterilla tuli aamulla lähdettyä rullailemaan. Seurakunta löytyy Hiekkaharjusta ja sen kotisivut löytää täältä.
Tänään saarnan piti vieraileva puhuja Tampereelta. Saarnan aihe käsitteli kirjettä Filemonille (lue kohta Raamatusta täältä). Saarna oli hyvä ja mielenkiintoinen ja mikä tärkeintä oli opetus myös tervehenkistä ja tapa miten se esitettiin oli rauhallinen ja maltillinen. Mainitsen tämän esitystavallisen aspektin siksi että mikäli seurakuntaa itsellensä etsii mutta on allerginen kovaääniselle ja paatokselliselle puhetyylille niin ainakaan tämän(kään) kokemuksen perusteella itselleni ei vapaaseurakunnan tapahtumista ole jäänyt onneksi sellaista toimintamallia mieleen.
Jumalanpalveluksen järjestys ja toimintatavat olivat muistakin seurakunnista totutun kaltaisia. Yhteiskunnassa vallalla olevan koronatilanteen vuoksi yhteislaulua tosin ei ollut, mutta musiikkia kuultiin kyllä erään seurakuntalaisen pianolla soittamana ja laulamana ja Jumalan kämmenellä -laulun aikana seurakunnan lasten ollessa vielä tapahtumassa mukana (ennen kuin siirtyivät lapsille suunnattuun ohjelmaan toiseen tilaan) aikuisetkin pääsivät osallistumaan laulun yhteydessä käsillä esitettävään leikkiin. Hyvä että jonkinlaista yhteistä osallistumista kuitenkin siis saatiin tällaisena poikkeavanakin aikana.
Saarna ilmeisesti striimattiin Zoomiin tai vastaavaan ja saarnan jälkeen striimauksen loputtua käytiin vielä yleisesti rukousaiheita läpi ja seurakuntalaiset yhdessä rukoilivat esille nousseiden asioiden puolesta. Pidän tämänkaltaisesta toimintamallista, sillä sillä tapaa seurakuntakokoukset ovat interaktiivisempia ja jokainen voi jakaa asioita joita sydämellään on mikäli kokee halua siihen. Lisäksi tämänkaltaisessa toiminnassa ei myöskään tule sosiaalisia paineita joissa “jotain pitäisi sanoa”, vaan hieman hiljaisemmatkin yksilöt voivat osallistua mukaan ilman että joutuvat jännittämään että odottaakohan joku että jotain pitäisi sanoa.
Loppupäätelmät
Opetus oli hyvää ja tervettä, ilmapiiri oli helposti lähestyttävä ja tunnelma oli rauhallinen. Seurakunnan tilat ovat kohtalaisen pienet, mutta ainakin tänään mukana olleeseen väkeen suhteutettuna se oli riittävästi.
Oman ikäluokan väkeä (tänään tuli mittariin 36 vuotta!) ei juurikaan näkynyt, mutta yhden käyntikerran ja oman silmämääräisen arvion perusteella tietenkin vaikeaa sanoa sen tarkemmin mikä ikäjakauma yleisesti ottaen on.
Kokonaisuutena Vantaan vapaakirkolta jäi siis positiiviset kokemukset eli sellaiset että en näe mitään syytä miksi en voisi mennä käymään toisenkin kerran. Toki ensisijainen seurakuntayhteyteni on yhä adventtikirkolla, mutta mikäli joskus joku kaveri haluaa lähteä vapikselle voin helposti lähteä mukaan seuraksi.
