Category: Valokuvaus

  • Lyhen ajan kokemukset Canon R50 -kamerasta

    Aurinko laskemassa Vantaalla 6.1.2024. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, ISO 3200, 45 mm, F/16, 1/200.

    Lyhyesti

    Viime vuoden lopulla, 29.12.2023 tilasin uuden kameran Verkkokauppa.comista. Kameraksi valikoitui YouTube-videoiden ja järkevähkön hinnan vuoksi Canon R50 sekä sen mukana tuleva Canonin RF-sarjan kittiputki RF-S18-45 F4.5-6.3 IS STM. Lisäksi samaan tilaukseen laitoin myöskin toisen objektiivin, ns. “nifty-fiftyn” eli Canon RF 50mm F1.8 STM:n.

    Kamera kittiputkineen sekä 50 mm objektiivi olivat sopivasti hyvässä tarjouksessa joten ajoitus sattui tilaukselle olemaan mitä otollisin. Tämän kamerahankinnan myötä laitoin myös kaksi vanhempaa kameraani myyntiin ja molemmat jo menivätkin kaupaksi, joten pääsin vielä euromääräisesti plussan puolelle ja sain tavamäärää vähennettyä.

    Pois myymäni kamerat olivat Fujifilm X100F sekä Leica X1 jotka molemmat olivat erinomaisia ja joilla kummallakin olin kuvannut paljon, mutta kummatkin ovat kuitenkin sellaisia että mikäli joskus katuman päälle tulee niin niitä kyllä löytyy mitä luultavammin käytetyiltä markkinoilta toisenkin kerran. Kumpikin niistä oli pokkareita kiinteällä objektiivilla kun taas tämä kamera sitä vastoin on järjestelmäkamera johon voi objektiiveja vaihtaa.

    Varsinaista tarvetta laitteiston vaihdokselle ja uusien hankinnalle ei toki ollut, mutta yleinen kiinnostus ja harrastuneisuus on ihan hyvä syy itsessään. Olin nähnyt serkullani R-sarjalaisen viimeksi muutamaa päivää ennen tämän ostoa, Canonin R8:n ja pidin sen kuvanlaadusta. Tietenkin R8 on selvästi eri hintaluokassa, teknisesti edistyneempi ja se on myöskin täyden kennon kamera kun taas tämä on crop-kennoinen joten eroja kyllä löytyy.

    Kuitenkin R-sarjaa kiinnosti päästä koettamaan itsekin ja etenkin R50:ssä sen pieni koko ja kepeä paino olivat syitä mitkä varsinkin herättivät kiinnostusta. Isoa ja painavaa laitteistoa ei tule niin helposti mukaan otettua moneenkaan paikkaan jonka vuoksi tällainen pieni ja kevyt kamera vaikutti ainakin teoriassa houkuttelevalta vaihtoehdolta. Ilahduttavasti nämä edut eivät ole jääneet ainoastaan teorian tasolle vaan todellisen elämän kokemuksetkin ovat olleet positiiviset.

    Peltoa Vantaalla 6.1.2024. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, ISO 100, 25 mm, F/8, 1/200.

    Ensimmäiset kokemukset

    Viikon ja yhden päivän käytön perusteella kokemukset ovat olleet erittäin positiiviset. Asiat joista olen pitänyt erityisen paljon ovat olleet erinomainen kuvanlaatu, kepeä paino, pieni koko, nopea automaattitarkennus, USB-C lataus sekä hyvin kestänyt akku jopa -17 asteen pakkasessa.

    Internetin perusteella runko patterin ja muistikortin kanssa olisi 375 grammaa painoltaan ja kittiputken paino olisi 125.1 grammaa joten kokonaismassa olisi ainoastaan 500,1 grammaa. 50 mm F/1.8 objektiiville on netissä ilmoitettu painoksi 160 grammaa joka sekin on siis melkoisen höyhensarjalainen. Sen kanssa kamera painaa 535 grammaa joka on vielä varsin mukavasti mukana kuljetettavaa sorttia.

    Omistan lisäksi toisen järjestelmäkameran, Fujifilm X-T2:n jonka paino rungolle muistikortin ja objektiivin kanssa on netin tietojen perusteella 503.4 grammaa, eli ilman minkäänlaista objektiivia on sillä jo enemmän painoa itsessään kuin Canon R50:llä kittiputkensa kanssa. Yksi lähiaikoina eniten käyttämistäni objektiiveista Fujilla on ollut 23 mm F/1.4 joka painaa 375 grammaa joten runko + tuo objektiivi painaa yhteensä 878,4 grammaa joten painoero on merkittävä.

    Tietenkin grammamääräisesti painon ero kuulostaa pieneltä ja sitä se myös on, mutta jos kameraa kuljettaa olallaan tunnin tai pari niin yli 350 gramman ero alkaa jossain vaiheessa jo tuntumaan. Mitä kepeämpi, sitä parempi.

    Juna Koivukylän juna-asemalla 2.1.2024. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, ISO 100, 18 mm, F/8, 1/200.

    Automaattitarkennus on ollut ilahduttavan nopea ja lähes aina järkevään kohtaan osuva. Tietenkin välillä sekin menee pieleen, mutta useammin sillä oikeaan on osunut kuin väärään.

    Akkukesto on ollut myöskin positiivinen yllätys. Olen nyt ollut lomalla muutaman viikon joten se on luonut hyvän mahdollisuuden lähteä kuvailemaan ulos pakkaseen. Tarkoituksena on lähiaikoina tehdä reissu lappiin joten olen halunnut saada vähän alustavaa arviota siitä että onko edes pienessä määrin realistista odottaa pärjäävänsä yhdellä akulla jos aikomuksena on käydä myös pihalla pyörimässä. Kelit ovat olleet lähipäivinä jossain -15 ja -19 asteen välissä ja kertaakaan akku ei ole hyytynyt kuvaussession aikana. Tietenkään ulkona en ole tuntikausia pyörinyt, mutta sen suurempaa aikomusta ulkona tuntien pyörimiselle ei ole lapin pakkasessakaan.

    Fujin kameroihin tottuneelle jotkin asiat voisivat olla paremminkin

    Vaikka ensimmäiset kokemukset ovat kokonaisvaltaisesti selkeästi positiivisen puolella, on silti joitain asioita joiden toivoisin olevan toisin.

    Manuaaliasetuksia käytettäessä kontrollit ovat yhä edelleenkin epämukavassa paikassa kuten ne varmaan on ollut jokaisessa omistamassani Canonissa. Jos Canonin manuaaliasetuksissa rullien pyörittelyt ei ole häirinnyt niin tuskin ne tässäkään alkaa häiritsemään, mutta jos olet käyttänyt Fujifilmin X-T2:ta ja pidät siitä kuinka ISO-arvolle on oma fyysinen rulla, valotusajalle toinen ja lisäksi EV-kompensaatiolle kolmas ja kuinka helposti voi objektiivista pyöritellä aukon haluamakseen nopeilla liikkeillä niin näiden manuaalisten kontrollien järkevyyden jälkeen Canonin toimintalogiikka tuntuu enemmänkin ratkaisulta joka on tehty suunnitteluinsinöörien kosteissa saunailloissa eikä niinkään valokuvaajien ruokapöydässä.

    Plussaa tietenkin on se, että tässä kamerassa on koketusnäyttö ja manuaalimoodissa voi suhteellisen nopeasti tökätä objektiivin aukon valintaan itsensä jonka jälkeen pääsee pyörittelemään etusormella pyöritettävästä rullasta haluamansa arvon. Silti tämä on käytettävyydessään kaukana siitä mitä Fujin kameroissa tai Leican X1:ssä olen kerennyt tottumaan.

    Pieni rakennus Vantaalla kuvattuna 2.1.2024. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, ISO 100, 18 mm, F/5.6, 1/100.

    Manuaaliasetusten epäkäytännöllisyys omaan kuvaustapaani nähden on onneksi realistisesti arvioiden hyvinkin pieni miinus sillä käytän tätä ensisijaisesti automaattiasetuksilla ja toisinaan Av-moodissa eli aukon esivalintatilassa joten kummassakaan näistä tällaista rasittavaa rullailua ei juurikaan tule.

    Toinen pienehkö miinus tulee virtapainikkeen sijainnista suhteessa kuuvausmoodin valinnan rullaan, sillä talvikelillä on tullut useammankin kerran hansikkaat kourassa pyöräytettyä rullaa siinä samalla kun olen laittanut kameran päälle tai pois. Olisi kätevä jos rullan asetuksen saisi lukittua samalla tapaa kun Fujin kamerassa saa, mutta tämäkin on ollut onneksi vain pieni miinus eikä tämän kanssa luultavastikaan tule todellista ongelmaa missään vaiheessa kun vain tajuaa katsoa itse missä kuvaustilan valinnassa sillä hetkellä on kun alkaa kuviaan räpsimään.

    Kittiputki on valovoimaltaan huono, mutta silti objektiivina hyvä

    Yksi mikä on itseni yllättänyt positiivisesti on kittiputken laatu. Vanhoina aikoina Canonilla kittiputki oli 18-55 F/3.5-5.6 ja se oli valovoimaltaan huono. Canon pisti R-sarjan kittiputken osalta vielä tätäkin huonommaksi ja laittoi putkelle valovoima ainoastaan 4.5-6.3 välille. Myösin objektiivi ei enää yllä 55 mm saakka vaan se rajoittuu 45 mm joten senkin suhteen on otettu takapakkia ainakin speksien puolesta.

    Ilahduttavaa kyllä, speksit eivät onneksi ole kertoneet koko totuutta. Uudemmat rungot ovat kehittyneet niin paljon että huonon valovoiman linssi ei ole aiheuttanut kertaakaan itselleni harmaita hiuksia vaan linssi on ollut käyttökelpoinen kaikessa peruskuvauksessa niin sisällä kuin ulkona.

    Pieni silta Vantaalla kuvattuna 6.1.2024. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, ISO 100, 20 mm, F/6.3, 1/125.

    Siinä missä Canon 350D:n aikoina ISO 800 alkoi tekemään jo jossain määrin häiritsevän näköistä kohinaa ja ISO 1600 varsinkin oli kohinaltaan yleensä epämukavan näköistä katsottavaa on tämän rungon osalta ISO 3200 erittäinkin käyttökelpoista jälkeä eikä se häiritse itseäni lainkaan. Samoin ISO-arvolla 6400 en huomaa monessakaan kuvassa järkevässä koossa katsottuna mitään häiritsevää, joten se mitä objektiivin valovoimassa on menetetty on kompensoitu merkittävästi kehittyneemmillä rungoilla eikä tuo huono valovoima enää olekaan niin huono tavallisessa räpsimisessä ainakaan itselleni.

    Kittiputkessa on yllättänyt myös iloisesti sen terävyys. Kuvat ovat silmämääräisesti näytöltä katsottuna todella teräviä. Jos kuvissa alkaa zoomailemaan yksityiskohtiin niin tietenkin elämän realiteetit tulevat silloin esiin, mutta itseäni ei pikselien tarkka nyprääminen kiinnosta vaan olen kiinnostuneempi valokuvaamisesta taidemuotona enkä niinkään teknisesti. Toisin sanoen, objektiivi tekee sen verran terävää piirtoa että olen ollut positiivisesti yllättynyt ja se riittää täysin omaan peruskuvailuuni.

    Tietenkin tarkoituksenani on hankkia jatkossa myös muita objektiiveja tämän ja RF 50 mm F/1.8 putken lisäksi, mutta syy ei ole siinä että kittiputki olisi tasottoman huono tai sen terävyys ei olisi riittävä. Isoin syy muiden objektiivien hankinnalle tulee enemmänkin valovoimaisempien objektiivien paremmasta bokéhista eli kuvan terävän alueen ulkopuolelle jäävästä epäterävästä alueesta ja sen visuaalisesta miellyttävyydestä. Tavalliselle ihmiselle selostaen valovoimaisemmalla putkella saa kohteen irti taustasta niin että kohde on terävänä mutta tausta on sumea.

    Loppusanat

    Allekirjoittanut pakkaskelissä menossa kaverin luo tekemään kuvaussessiota 4.1.2024. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, ISO 800, 18 mm, F/4.5, 1/100.

    Canon R50 on ollut nyt käytössäni viikon ja yhden päivän ja kokemukset ovat olleet erittäin hyvät. R50 on ollut mukava käyttää ja sen positiiviset puolet ylittävät selkeästi sen muutamat negatiiviset puolet. Yhden kerran enemmän kuvia räpsiessä kaverista sisätiloissa tuli lämpömittarin kuva näytölle, mutta tälläkään ei ollut mitään vaikutusta käyttöön eikä kuvanlaatuun.

    Kepeytensä ansiosta tätä on ollut mukava kuljettaa mukana ja mikä parasta on tämän hankinnan myötä jälleen tullut tehtyä useita erillisiä kuvaussessioita ulkoilmassa pakkasesta huolimatta. Kamera joka innoittaa lähtemään pihalle kuvaamaan säästä riippumatta on itselleni hintansa väärti, joten ainakin lyhyen käytön perusteella olen ostokseen erittäin tyytyväinen.

  • Kuvaussessio Fujinon XF 23 mm F/1.4 R -objektiivilla

    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/600

    Kuten parissa aikaisemmassa blogipostauksessani olen maininnut hankin jokin aika sitten tori.fi:stä Fujinon 23 mm F/1.4 R -objektiivin. Olen sillä ottanut oston jälkeen kohtalaisen paljon kuvia testaillessa sen sopivuutta erilaiseen valokuvaukseen ja olenkin täällä blogissakin jakanut sekalaisia ensikuvia (katso täältä) sekä kuvia kotistudiokuvauksessa itseään kuvaillessa (katso täältä). Molemmissa objektiivi on tuntunut hyvälle, mutta paremmin objektiivista osaa sanoa vasta kun sillä on tehnyt useampia kuvaussessioita.

    Kyselin ystävääni Loviisaa malliksi valokuvaussessioon jonka sitten teimme viime kuun viimeisenä sunnuntaina. Ajankohta oli mitä otollisin sillä heti seuraavana päivänä alkoi kelit jo viilenemään.

    Tämän kuvaussession jälkeen mielikuvani objektiivista on yhä selkeästi positiiviset. Objektiivi tuntuu hyvälle kouraan, se ei paina liikaa eikä myöskään vie Fujifilm X-T2 -kamerassa painopistettä tarpeettoman etupainotteiseksi, tarkennus on nopeaa ja kuvanlaatu on ainakin subjektiivisesti analysoiden erinomainen. En ole tehnyt mitään tarkkuustestejä tai muita teknisiä arvioita tästäkään putkesta sillä en ole niistä lainkaan kiinnostunut, arvioin objektiivia puhtaasti subjektiivisesti todellisen elämän käytön perusteella.

    Kaikki tämän blogipostauksen kuvat on siis otettu tällä Fujifilm Fujinon 23 mm F/1.4 R -objektiivilla käyttäen Fujifilm X-T2 kameraa. Kuvankäsittely on tehty RAW-kuvista Lightroom Classic CC:llä missä kuvien väriprofiilia on LUTeja käyttäen muokattu omaan makuuni sopivaksi.

    Mallina toimineen Loviisan omaa taidetta voi käydä katsomassa osoitteessa www.loviisatala.com. Mikäli olet kiinnostunut itse olemaan valokuvauksessa mallina tai tarvitset itsestäsi kuvia voit ottaa yhteyttä sähköpostitse aleksi.rasanen@deepcontrastmedia.com kautta. Löydät myös hieman lisää tietoja firmastani osoitteen deepcontrastmedia.com kautta.

    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/1100
    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/1900
    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/1800
    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/420
    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/900
    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/2200
    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/640
    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/200
    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/4700

  • Selfie-testausta Fujinon XF 23 mm F1.4R -objektiivilla

    Selfie, Fujifilm X-T2 & Fujinon XF 23 mm F/1.4 R -objektiivilla

    Kuten viime viikolla täällä blogissa kirjoitin hankin tori.fistä käytettynä Fujinon 23 mm F/1.4 R -objektiivin (lue täältä). Kaupungilla otettujen kuvien lisäksi objektiivilla on kerennyt ottamaan jo kotistudiokuvat itsestäni joita tässä postauksessa näytän ja tämän lisäksi erillinen kuvaussessiokin on jo objektiivilla tullut heitettyä kaverin kanssa. Tästä on tarkoitus tehdä erillinen postaus myöhemmin.

    Kamerana on ollut Fujifilm X-T2 ja valaistuksessa käytin Godoxin Led M150 -valoa (lue täältä). Kuvat on otettu vihreää taustakangasta vasten ja kuvat on muunnettu RAW-muodosta mustavalkoiseksi käyttäen Lightroom Classicia. Pääsääntöisesti mustavalkoisuudessa on alku otettu High Contrast -profiilista josta sitten olen muokannut omaan tahtotilaani sopivammat arvot.

    Objektiivin piirto vaikuttaa omaan silmääni hyvältä ja täysin pätevältä studiokuviin. Myönnettäköön että 56 mm F/1.2 jolla olen kuvannut esim. seurakuntaveljeäni (lue täältä) on jossain määrin studiokuvaukseen mukavampi ainakin itseänsä kuvattaessa sillä 23 mm objektiivilla saadakseen tiukan rajauksen joutuu objektiivin tuomaan suhteellisen lähelle itseä joka voi olla tapauskohtaisesti haasteellista tripodin kanssa.

    Tietenkin 56 mm voi olla haasteellinen sekin koska objektiivi voi joutua olemaan liiankin kaukana, joten olennaisempaa tietenkin on millaiselta etäisyydeltä kuvaa ja millaisen rajauksen haluaa. Lisäksihän voi rajausta tehdä ihan jo kuvankäsittelyssäkin joten tämä tuskin mikään kynnyskysymys kovin helposti monellekaan on.

  • Kokeilussa: Fujifilm Fujinon XF 23mm F1.4R -objektiivi

    Yksinäinen tuoli Kalasatamassa

    Eilen bongasin tori.fi:n kautta Fujifilm Fujinon XF 23mm F/1.4 R -objektiivin tolkulliseen hintaan joten kävin illalla objektiivin ostamassa aikani objektiivilla otettuja kuvia ja arvosteluvideoita netistä katseltuani.

    Painoa putkella on 300 grammaa joten mikään kovin kepeä putki ei ole kyseessä. Suurin aukko menee nimensä mukaisesti 1.4:ään ja pienin 16:aan.

    Laitan tähän satunnaisia ensimmäisen illan aikana räpsimiäni ensitestikuvia joista näkee edes suuntaa antavasti millaista piirtoa ja bokehia putkella irtoaa. Toivon mukaan myöhemmin saan asioikseen tehtyä kuvausreissujakin tämän kanssa ja pääsen laittamaan kokemuksia myöhemmin pidemmänkin käytön jälkeen.

    Ensimmäiset fiilikset pikaisen testauksen perusteella on onneksi positiiviset – putki vaikuttaa hyvältä kourassa, aukon valinta on mukavan tuntuinen ja käytössä oleva aukko on selkeästi merkitty myös suoraan putkeen joten ilman näytöltä katselua saa helposti väännettyä haluamansa aukon. Kuvan terävyys on hyvä ja bokeh näyttää omaan silmään miellyttävältä joten eiköhän tästä ihan jokapaikan yleisputken saa kittiputken vaihtoehdoksi.

    Mini Cooper. Vastavalosuoja ei ollut vielä tässä vaiheessa kunnolla kiinni kuten huomaa reunoista.
    Bokeh on miellyttävä ainakin omaan silmääni
    Toinen testi bokehista
    Vaikka putken pituus on vain 23 mm, saa 1.4:llä mukavan erottelun
    Kalasataman taideteoksia tai jotain sellaisia
    Mikä lie silta
    Ilta Kalasatamassa
    Rannan tuntumassa

  • Kokeilussa: Fujifilm Instax Square SQ 1 -pikakamera

    Fujifilm Instax Square SQ1 on neliökuvia tulostava pikakamera

    Yleistä

    Kesälomalla hankin Clas Ohlsonilta Fujifilmin Instax Square SQ1 -pikakameran. Olin jo jonkin aikaa katsellut eri versioita pikakameroista, mutta useissa pikakameroissa oli omaan makuuni liian pieni kuvakoko jonka vuoksi olin jättänyt pikakameran ostamatta.

    Neliön muotoisia kuvia ottava Instax Square sitä vastoin vaikutti kätevän kokoiselta niin kameran kuin kuvienkin osalta joten hankin kameran ennen lomalla tekemääni Itä-Suomen reissua. Poikkeuksellisesti Itä-Suomen reissulle en ottanut lainkaan mukaan digikameraa joten ainoat kuvat joita reissulta matkaan tarttui tuli otettua tällä kameralla.

    Pikakameroiden hyvä puoli on tietenkin se, että kuvat tulevat muutamassa minuutissa paperikuvaksi eikä niitä tarvitse lähettää minnekään kehitettäväksi. Lisäksi niitä ei myöskään tarvitse siirtää tietokoneelle talteen säilöttäväksi ja monen pikakameran osalta niitä ei edes pysty siirtämään digitaaliseen muotoon muutoin kuin skannerilla tai ottamalla kuva niistä kuvista. Jokainen kuva on ainutlaatuinen yksilö ja siten täysin uniikki eikä niiden massatulostaminen ja kloonaaminen käy yhtä helposti kuin digitaalisten kuvien osalta.

    Hyvä puoli tämänkaltaisessa pikakamerassa on suhteellisen ihmisystävällinen ostohinta – uusi Instax Square SQ1 -kamera maksoi 129 euroa. Huonona puolena voinee toki pitää sitä että samaa edullisuutta ei valitettavasti ole havaittavissa filmeissä, sillä yhdelle kuvalle jää hintaa ostopaikasta riippuen vajaasta eurosta ylöspäin. Hinnakkaimmassa paikassa mitä olen törmännyt näihin filmeihin on hinta ollut 27,90 eur / 20 kpl (eli 2 * 10 kpl paketti) kun taas halvimmassa on samanlainen filmipaketti ollut hintaan 18,90 eur. Hintahaarukka vaikuttaisi olevan kohtalaisen laaja.

    Käyttö

    Kamera menee päälle kun objektiivin pyöräyttää esiin

    Käyttö on simppeliä, sillä kamerassa on vain fyysisesti kopeloitavissa oleva asia. Kun alussa on patterit sekä filmin laittanut sisään ja pyöräyttää objektiivista menee kamera päälle. Sen jälkeen vain tähdätään sinne suuntaan mistä kuva halutaan ottaa ja painetaan edessä oikealla olevaa fyysistä painiketta. Painike on herkkä ja moni netissä on kirjoittanut että vahingossa on tullut kuvia sen vuoksi otettua, itse olen kuitenkin vielä tähän mennessä onnistunut välttämään vahingossa tapahtuvat räpsäisyt.

    Kuvaa otettaessa voi katsella pienestä ylänurkassa olevasta silmäaukosta suuntaa-antavasti mitä kuvaan tulee mutta ilmeisesti se ei täysin tarkka ole vaan rajaus on oikeasti kuvassa jossain määrin erilainen. En ole niin tarkkaan koettanut koska aina on rajaus ollut tarpeeksi lähelle sitä mitä olen tarkoittanutkin kuvattavaksi.

    Kamera takaa. Oikeasta ylänurkasta voi katsoa mitä kuvaan olisi suunilleen tulossa. Oikealla suhteellisen alhaalla laidassa olevassa pienessä neliössä näkyy jäljellä olevien kuvien määrä. Tästä kuvasta ei kuitenkaan jäljellä olevien kuvien määrää erota kuvakulmasta johtuen.

    Kameran takaosassa näkyy tieto montako kuvaa vielä on jäljellä ennen kuin kuvat on otettu ja uusi filmipaketti pitää heittää sisään. Mukavan yksinkertaista ilman turhia ylimääräisiä ominaisuuksia.

    Kuvanlaatu

    Kuvanlaatu on tarpeeksi hyvä että siitä pitää, mutta ei tietenkään lähellekään sitä mitä perinteisemmät kamerat tarjoaa. Kuvanlaatu ei ole kuitenkaan ainakaan itselläni se tärkein prioriteetti pikakamerassa vaan se että sen käyttö on hauskaa. Kuvanlaadun tietenkin pitää olla tarpeeksi hyvä jotta ei tule paha mieli ja siinä Instax onnistuu omaan mieltymykseeni hyvin.

    Kameralla otettuja sekalaisia kuvia (yllä olevaa kuvaa klikkaamalla kuva aukeaa hieman isompana)
    Pari kuvaa lähempää (yllä olevaa kuvaa klikkaamalla kuva aukeaa hieman suurempana)

    Erityisesti ihmisten kuvaukseen läheltä kamera on ollut hyvä ja niistä onkin saanut jääkaapin oveen mukavasti kerättyä potrettikokoelmaa.

    Loppusanat

    Isommin tästä kamerasta on vielä vaikeaa sanoa, mutta muutaman viikon käytön perusteella on kamera vaikuttanut hyvältä. Se on sopivan kepeä eikä suhteettoman iso kokonsakaan puolesta, kuvanlaatu on tarpeeksi hyvä että sillä otetuista kuvista voi saada hyviä muistoja talteen elämän varrelta sen kokoisena että niitä on mukava katsoa myöhemminkin eikä kameraakaan ole hinnalla pilattu.

    Instax Square SQ 1 vaikuttaa pätevälle kameralle, joten toivon mukaan tästä on iloa vielä moneksi vuodeksi 🙂