Viime viikon maanantaina kävin parturin puolella pyörähtämässä ja hiukset lyhenivät merkittävästi. Tämän innoittamana sain aikaiseksi myös pitkästä aikaa ottaa kotistudiossa selfieitä joten laitetaan niitä myös tänne nähtäväksi.
Kaikki kuvat on otettu Fujifilm X-T2:lla käyttäen Fujinon 56 mm F/1,2 objektiivia. Valaistuksessa on ollut Godox Led M150 -paneeli ja taustakankaana Falcon Eyesin vihreä kangas. Kuvankäsittely on tehty Lightroomilla PC:llä tai iPadilla, riippuen kuvasta.
Mikäli itse olet kiinnostunut tulemaan kotistudioon valokuvattavaksi edulliseen hintaan niin löydät yhteystietoni firmani https://www.deepcontrastmedia.com/ sivuston kautta.
Vierekkäin kameran JPG sekä RAW-kuva johon on lisätty Lightroomissa sama profiili kuin kamerassa on ollut. Kuten kuvasta voi huomata (etenkin jos katsoo kuvat klikkaamalla isompana) on kuvien yleisilme erilainen. JPG-kuvassa on vahvemmat kontrastit suoraan kamerasta tultuna kuin RAW-kuvassa joka on muunnettu samalle profiilille.
Jotain vuosia takaperin kirjoittelin tänne blogiini RAW-kuvaamisen hyödyistä (lue täältä) ja vuosikaudet olenkin ensisijaisesti kuvannut kuvani RAW-muotoisena. Nyt muutamia vuosia Fujifilmin kameroita käyttäneenä (Fujifilm X100F sekä Fujifilm X-T2) olen kuitenkin muuttanut kuvaustapaani RAW + JPG -kombinaatioon aikaisemman RAW tai JPG -ratkaisun sijaan.
Suurimpana syynä muutokselle on ollut Fujifilmin kameroiden tarjoamat “filmireseptit” eli jonkinsorttiset profiilit joilla saa kameran tallentaman JPG-kuvan yleisilmettä erilaiseksi. Respetejä löytyy niin mustavalkoisia kuin värillisiäkin ja kamerassa oletuksenakin tulee useampi joista voi valita itseään miellyttävän. Omassa käytössäni olen erityisesti tykästynyt kameran “Acros”-asetukseen jolla saan otettua mustavalkoisia kuvia suoraan kamerasta käsin.
Myös muilla valmistajilla on yleensä mahdollista valita kamerasta suoraan profiileja, mutta jostain syystä aiemmissa kameroissa näistä en ole innostunut ja monessa kamerassa en ole niitä edes koettanut ja ne on jääneet käyttämättä. Voi olla että nekin olisivat voineet olla hyviä joten kannattaa jokaisen ainakin koettaa omassa kamerassaan millaisia JPG-kuvia kamerasta on mahdollista saada ulos eri asetuksilla.
JPG
RAW
JPG
RAW
Olen voinut tietenkin ottaa RAW-kuvan ja vääntää siitä sitten jälkikäteen mustavalkoisen JPG:n käyttäen Lightroomissa Profile-asetuksista löytyvää Camera matching -asetuksia ja etsiä sieltä Acros-filmisimulaation, mutta olen havainnut että kuva jonka Lightroomista RAW-kuvasta vääntää kameran profiilille ei ole kuitenkaan samanlainen kuin samalla profiililla kamerasta ulos tuleva JPG. Fujin kamerat tekevät siis muutakin kuvankäsittelyä siellä taustalla joka saa kuvan näyttämään aivan erilaiselta vaikka profiili olisi sama. Koska olen pitänyt kameran tekemistä JPG-kuvista on tietenkin ollut sama alkaa ottamaan kuvat JPG-muotoisena.
Kameran JPG-kuvat usein toimivat hyvin monessa eri käytössä (esim. kun kirjoitan olutarvosteluita käytän lähes aina suoraan kameran JPG:tä muuttamalla sen vain pienemmäksi), mutta olen päätynyt kuitenkin ottamaan RAW + JPG -kombinaatiolla sillä kaikkiin tilanteisiin pelkkä JPG ei riitä.
Useimmiten tilanne missä kaipaan jälkikäsittelyn mahdollisuutta liittyy tulostamiseen. Haluan monesti ottaa tilannekuvia ihmisten kanssa hengaillessa mustavalkoisena suoraan JPG:nä Acros-filmisimulaatiolla sillä pidän sen yleisilmeestä, mutta tulostettuna esim. jääkaapin oveen tai valokuva-albumiin haluan kuvat kuitenkin värillisenä. Tällaisten tilanteiden vuoksi RAW + JPG on lopulta muovautunut omaan valokuvaukseeni parhaaksi vaihtoehdoksi.
JPG
RAW
JPG
RAW
Suurimmat nopeasti havaittavat erot liittyvät tummien alueiden käsittelyyn
Ainakin omissa Fujin kameroissani olisi mahdollista valita myös asetus jolla voi ottaa samasta kohteesta useamman JPG-kuvan kerralla eri filmisimulaatioita käyttäen, mutta olen kokenut RAW + JPG -kombinaation paremmaksi ainakin nykyisellä kuvaustavallani.
Huonoimpana puolena tässä on tietenkin se, että kuvien määrä kovalevyllä tuplaantuu. Olen kamerassani säätänyt kuitenkin JPG-kuvien koon pienimmäksi mahdolliseksi jolloin yhden kuvan koko vastaa ainoastaan 6 Mpix -kokoluokkaa eikä tilan käyttö aivan mahdottomasti pääse kasvamaan.
Kuten täältä blogista on voinut joitain kuukausia takaperin lukea olen hankkinut itselleni edullisen Sony CX240 camcorderin (lue täältä) eli videokameran. Videokameralla tuli alkuinnostuksessa kuvattua todella paljon, mutta mikä parasta kameralla tulee yhä vieläkin kuvattua kiitettävän paljon. Yksin ollessa kameralla tulee kuvattua vähemmän kuin alussa, mutta päivittäin kuitenkin vähintään yhden videon kuvailen. Jonkinlaista vlogia siis mutta ainoastaan itselleni päiväkirjamuotoiseen tyyliin.
Koska videoita tulee kuvattua kohtalaisen paljon on muistikortteja tullut täytettyä jo viisi kappaletta ja kuudennessa muistikortissakin ollaan jo yli 70 % täyttöasteessa. Käytän kamerassa 128 GB muistikortteja ja yhdelle kortille menee 10 h 40 minuuttia asetuksilla joita käytän. Käytännössä muistikortin vaihdan jossain 10 h hujakoilla jos tiedossa on että seuraavana päivän aion kuvata enemmänkin.
Tapanani on ollut ostaa aina vain uusi muistikortti kun vanha täyttyy ja jättää vanha täysi muistikortti varmuuskopioksi. Tiedän että MicroSD ei ole mikään hyvä varmuuskopiointimedia ja siellä tiedot ei välttämättä vuosia säily, mutta otan aina täydestä muistikortista kopion QNAP TVS-882 NASille (lue täältä) jossa levyt on raidattu siten että jos toinen kovalevyistä hajoaa niin toisella kovalevyllä pitäisi olla kaikki tiedostot vielä ehjänä.
Muistikortit toimivat itselläni siis vain kaiken varuilta varmuuskopiona siinä toivossa että ne eivät olisi vuoden pari sisällä kokonaan ainakaan hajonneet ja hävittäneet kaikkia niillä olleita videoita omia aikojaan.
Muistikorttikotelot tulevat tarpeeseen
Toinen muistikorttikotelo on jo saanut ensimmäisen korttinsa
Ahkera kuvaaminen ja muistikorttien vaihtaminen uuteen vanhan täyttyessä sen sijaan että sen vain tyhjentäisi uusia videoita varten on vaatinut jonkinlaisen järkevän säilytysmetodin etsimisen muistikorteille. En halua että kortteja pyörii ympäri nurkkia siellä sun täällä vaan haluan että ne ovat nätisti organisoituna.
Koetin löytää nätimpiäkin vaihtoehtoja jotka olisi mukavammin hyllyihin sijoitettavissa ja jotka pysyisivät kunnolla pystyssä omin avuin, mutta paras mitä Verkkokauppa.comista tai muualta etsiessä löysin oli tämä Gepe Card Safe Basic Onyx -malli. Se ei ehkä ole maailman kaunein korttikotelo, mutta sen sisään mahtuu neljä korttia ja kotelo on tuntumaltaan jämäkkä. Kansi pysyy hyvin kiinni eikä kunnolla sijoitellut kortit irtoile kovin helposti paikoiltaan.
Tapanani organisoinnissa on nimetä kortit VUOSI-JÄRJESTYSNUMERO logiikalla. Toisin sanoen 2021-00 on ensimmäinen vuonna 2021 kuvaamani kortti, 2021-01 on toinen jne. Tulostan Dymolla kortin SD-adapteriin sitten tuon numeron jotta nopeasti löydän etsimäni mikäli tarvetta on. Toki jos vuosi vaihtuu kesken kortin niin varmaan pitänee merkitä molemmat vuodet teippiin tai ainoastaan se minkä vuoden puolella kortille tallentaminen on aloitettu. Pitää miettiä tätä lähemmin vuoden vaihteen tietämillä jos Herra suo ja elon päiviä riittää ja videokameralla olen innoissani vielä kuvailemassa kaikkea 🙂
Videoiden organisointi on vielä vaiheessa
Vaikka fyysisesti muistikortit ovat jo nätisti organisoituna on varsinaisten videoiden sisällön organisoinnissa parantamisen varaa. Tarkoituksena on etsiä tai itse koodata ohjelma jolla saisin helposti skannattua hakemistoittain verkkolevyltä muistikorttien varmuuskopiot ja jonka avulla voin lisätä videoihin tageja. Tagien perusteella sitten olisi tarkoitus voida etsiä aina videoita henkilön tai tapahtumapaikan mukaan jne.
Macille löysin jo yhden ohjelmiston (en muista enää nimeä) ja sillä aloitin asiaa hoitamaan, mutta jotenkin sen käyttö vielä jäi, ehkä sen takia että olohuoneessa ei ole mäkki kiinni jolloin asian hoitaminen jää pienemmälle huomiolle. Täytynee siis jatkaa etsintöjä ja aloittaa tämä projekti mahdollisimman pian ennen kuin muistikortteja on kymmeniä ja projektin aloittaminen käy aina vain hankalammaksi 🙂
Ollessani kesälomalla kävin pyörähtämässä myös Joensuun lähellä Kontiolahdella. Samalla reissulla otin kuvia Kontiolahden kirkosta. Koska olin liikenteessä yöaikaan en tietenkään päässyt kirkon sisälle kuvailemaan joten valitettavasti kuvissa joutuu tyytymään ainoastaan ulkokuviin.
Nykyinen kirkko on Wikipedian mukaan (lue täältä) valmistunut 1881 ja se edustaa uusgoottilaista tyylisuuntausta. Kirkon on suunnitellut Georg Wilenius sekä Axel Hampus Dahlström.
Nurmijärven kirkko oli kuvausvaiheessa julkisivuremontissa
Kesäloman aikana kävin kaverini luona Nurmijärvellä missä tuli samalla hyvä tilaisuus käydä kuvaamassa paikallista kirkkoa. Laitetaan tähä blogiinkin muutamia kuvia Nurmijärven kirkosta ulkoa ja sisältä. Harmillisesti kirkon eteen tulee toiselta puolelta puita ja toiselta puolelta sai ihailla julkisivuremonttia, mutta väliäkö hällä, laitetaan tähän muutamia kuvia edes visiitiltä.
