Category: Valokuvaus

  • Muutama keikkakuva NAP20-tapahtumasta

    Kuten kuukausikatsauksessa kirjoitin oli viime viikonloppuna NAP20-tapahtuma, eli Nuorten Aikuisten Päivä. Tapahtuma järjestettiin Hämeenlinnassa ja sieltä käsin tehtiin livestriimi nettiin. Itse olin paikan päällä taustajoukoissa ohjailemassa robottikameroita joten livestriimien ulkopuolella kerkesin hieman oman Fujifilm XT-2 järjestelmäkameran kanssa pyörimään treenisessioita kuvailemassa joten laitetaan muutamia kuvia sieltä tänne blogiinkin nähtäväksi.

    Huomenna tulee vielä muutama kuva lisää että tästä yhdestä postauksesta ei tule järjettömän pitkä.

  • Ensikokemuksia Fujifilm X100F -kamerasta

    Iltakuva Fujifilm X100F:llä

    Lyhyesti

    Kuun alussa bongasin Rajala Cameran verkkosivuilta (katso täältä) käytetyn Fujifilm X100F kameran tolkulliseen hintaan. Fujifilm X100F on pieni kiinteällä polttovälillä varustettu pokkarikamera jonka ostamista olen aina aika ajoin harkinnut monien ihmisten antamien kehujen ja sillä otettujen näkemieni hienojen valokuvien vuoksi, joten päätin sopivan käytetyn löydyttyä laittaa kyselyä Rajalan suuntaan paljonko he hyvittäisivät parista objektiivista mikäli tarjoaisin niitä vaihdossa tähän kameraan.

    Pääsimme sopivasta hyvityksestä ja välirahasta yhteisymmärrykseen ja niinpä kävin juuri ennen kuun alussa tekemääni Itä-Suomen reissua noutamassa kameran Postitalon liikkeeltä.

    Kamera on pieni ja kevyt, ainoastaan 470 grammaa akun ja muistikortin kanssa ainakin Ken Rockwellin sivun perusteella (lue täältä). Megapikseleitä löytyy Fujifilm X-T2 järjestelmäkameran tapaan 24.

    Fujifilm X100F edestä. Kuva otettu Fujifilm X-T2:lla.

    Olen käyttänyt Fujifilm X-T2 järjestelmäkameraa noin vuoden ja sinä aikana olen tullut tulokseen että se on ollut kaikista omistamistani kameroista selkeästi paras. Tämän vuoksi oli kiehtovaa päästä tutustumaan onko Fujin leirissä ruoho vihreää myös pokkarikameroiden niityllä.

    Erityisesti itseäni X100F:ssä oli etukäteen kiinnostanut sen pieni kompakti koko sekä kepeys, nopeasti rullilla säädettävät yleisimmät säädöt, Fujin värintoisto ja filmisimulaatioasetukset sekä tietenkin objektiivin laatu.

    Vajaan kuukauden kokemukset

    Pyörän ratas läheltä kuvattuna

    Ensimmäisen 19 käyttöpäivän aikana Lightroomin katalogiin on tarttunut tällä kameralla kuvia tätä kirjoittaessa jo 1671 kappaletta, eli kameralla on keretty kuvaamaan kohtalaisen paljon.

    Tämän kameran osalta tein etukäteen päätöksen että kuvaan kaikki kuvani JPEG-muodossa enkä kuvaa RAW-muotoisia kuvia kuin ainoastaan poikkeustapauksissa jos jostain syystä sellainen eteen tulee. Syynä tähän on se, että haluan säästää levytilaa sekä pakottaa itseni opettelemaan valokuvaamista enemmän ja jälkikäsittelyä vähemmän.

    Olen huomannut jo X-T2:n kanssa että lähes aina tekemäni muutokset RAW-kuville on kuitenkin olleet vain Lightroomissa Fujin filmisimuloinnin profiilin valinta, valkotasapainon korjaus sekä exposure-säätimen kanssa puljaamista. Suurimmassa osassa tapauksissa kameran JPEG-kuvista saan tehtyä jo tarpeeksi hyvin samat säädöt, ja ne missä tapauksissa en saa on vika ollut yksinkertaisesti omassa osaamattomuudessa valokuvaamisen saralla. Haluan mieluumin kehittää itseäni ja kykyjäni enkä ainoastaan laitteitani, joten pääasiallisesti tavallisessa kuvaamisessa X100F:llä kameran JPEG-kuvat saavat riittää ja ovat tähän mennessä hyvin riittäneetkin.

    Ilta Mini Cooperin kattoa vasten.

    Ensituntumat ovat olleet positiivisia. Kuvanlaatu ja väritoisto ovat olleet juuri sitä mitä tältä kameralta kaipasinkin. Käytettävyys on hyvä vaikkakin ISO-arvon säätäminen samasta rullasta kuin valotusajan säätäminen on vähemmän omaan näppiin sopivan tuntuista. Käytännön elämässä 99 % ajasta olen räpsinyt kuitenkin menemään automaattisilla asetuksilla ISO-arvon ja valotusajan suhteen, joten tämän rullan omaan kouraan istumattomuus ei ole aiheuttanut juurikaan päänvaivaa normaalia kuvaamista ajatellen.

    Aukon säätö on tehty helpoksi ja sen valinta tapahtuu muutamassa sekunnissa tai nopeamminkin. Aivan ensimmäisinä päivinä pääosin annoin kameran valita mieleisensä aukon, mutta myöhemmin olen päätynyt itse valitsemaan aukon.

    Vajaan kuukauden käytön perusteella on kamerasta jäänyt hyvät tuntemukset ja tämä kamera onkin kulkenut matkassani niin ravintoloissa käydessä kuin kaupungilla pyöriessäkin. Se on vastannut odotuksiani ja toiveitani ja sitä on ollut ilo käyttää, joten tästä on hyvä jatkaa.

    Sekalaisia kuvia

    Vanhanaikainen juna
    Jääkahvi
    Lähikuva Oklahoman juustoburger-ateriasta
    Toivonlinnan kartanon sisältä pianon päältä bongattu krusifiksi
    Toivonlinnassa, tarkennuspisteeksi valittu etualalla oleva lehti
    ABC:llä
    Aukon saa menemään F/2.0:aan saakka

  • Tulostuspapereita 10×15 kuville

    Käyttämiäni tulostuspapereita

    TL;DR Oma suosikkini kuvan laadulta ja tuntumalta on Ilfordin paperissa, mutta en sitä valitse valokuva-albumeihin laitettaviin kuviin koska sen vahvuudet eivät siellä pääse esiin. Fiilispohjaisesti Epson tuntuu valokuva-albumiin miellyttävimmältä vaihtoehdolta, mutta Canon ja HP käyvät aivan yhtä hyvin. Käytännössä saatavuus ja hinta määrittävät näistä kolmesta useimmiten valinnan milloin mihinkin.

    Yleistä

    Kuten täällä blogissa olen kirjoittanut on käytössäni valokuvatulostin ja tulosteita on tullut kotona tehtyä useita satoja. Yksi asia mikä on kuitenkin jatkuvassa muutoksessa on täydellisen paperin metsästys. Tietenkään ei ole olemassa one-paper-fits-all -ratkaisua missä lopulta löytyy tulostusmaailman Graalin malja jonka jälkeen silmät eivät enää näe kauneutta muissa papereissa eivätkä kädet tahdo koskettaa mihinkään muuhun löydettyään onnen ja autuuden jostakin yksittäisestä paperista.

    Eri papereita on eri käyttötarkoitukseen ja eri kokoja jne. joten tässä postauksessa keskitytään ainoastaan todella pintapuoleisesti omiin mieltymyksiini neljän eri “kymppikuvana” myytävän paperin osalta. Kymppikuva siis tarkoittaa paperia joka on 10×15 cm ja joka on luultavasti yleisin kuvakoko jonka tavan ihminen mieltää kun joku puhuu paperikuvista.

    Syynä miksi näitä neljää vertailin omaksi ilokseni oli tietenkin se, että näitä jokaista löytyi kotoa ja halusin tietää jos vierekkäin vertaan samalla kuvalla huomaanko mitään eroa papereiden välillä ja olenko taipuvainen kallistumaan pitämään jostain syystä toisesta paperista enemmän kuin toisesta.

    Kotoani olisi ollut lisänä myös Canonin Everyday Use Glossy -paperia samassa kokoluokassa, mutta koska kyseessä on eri segmenttiin tarkoitettu tuote jätin suosiolla sen tästä pois. Nämä muut lasken sellaiseksi paperiksi joita voisin kuvitella pistäväni valokuva-albumiini (ja pistänkin) kun taas tuo Everyday Use Glassy on niitä rimpulapapereita jotka kyllä tuottavat kuvallisesti hyvää jälkeä, mutta jotka ei tunnu hyvälle kourassa ja jättää kuvista vähän halvan tunnun. Sille paperille on selvästi käyttönsä eikä se missään nimessä ole huonoa, mutta valokuva-albumia täytettäessä haluaa että paperi on luonteeltaan uskottavamman oloista.

    Kokemukset

    Lyhyesti tiivistäen oman kokemuksen perusteella HP:n, Canonin ja Epsonin paperit ovat kuvanlaadullisesti hyvin lähellä toisiaan ja nopeasti vilkaisemalla en heti huomaa mitään eroa ainakaan 10×15 kokoluokassa. Käytännössä voin ostaa näistä mitä tahansa ja olen tyytyväinen tulostuslaatuun, joten luultavammin valokuva-albumiin tulosteita tehdessäni useimmiten valinta tapahtuu saatavuuden ja hinnan perusteella eikä niinkään paperin laadun perusteella. Kuitenkin tähän tarkoitukseen jos pitää valita emotionaalisesti fiilispohjalta oma suosikki niin valinta kallistuu Epsoniin.

    Ensisijaisesti valokuva-albumiani olenkin täyttänyt Epsonin ja Canonin paperilla sillä niitä on ollut useimmiten hyllyssäni hyvän saatavuuden vuoksi, mutta kunhan ne on vähissä tai jo kokonaan loppu en näe syytä miksi en jatkaisi tulostamista HP:n paperille josta tulee samanlainen tuntu ja fiilis ainakin albumiin sijoitettuna.

    Ilfordin Galerie Smooth Pearl sitä vastoin erottuu selkeästi näistä muista ja se on omaan makuuni ylivoimaisesti miellyttävin. Ilfordia kädessä pitäessään huomaa heti että tämä painii aivan eri kategoriassa – sen tuntu on miellyttävä, paino ja jämäkkyys on sopivan balansoitua ja pinta ja tekstuuri huokuu arvokkuutta aivan eri tavoin.

    Sama testikuva pöydällä neljällä eri paperilla. Erot eivät erotu netin kautta vaan ainoastaan elävässä elämässä papereita sormissaan pitäessä.

    Vaikka Ilfordin Smooth Pearl on omaan makuuni näistä paras, en sitä ole valinnut paperiksi kun tulostan kuvia albumiin. Tähän syynä on se, että tämän paperin parhaat ominaisuudet eivät pääse siellä oikeuksiinsa sillä kuvat albumissa muovien takana eivät ole käsissä kosketeltavissa ja sitä kautta fiilisteltävissä samalla tapaa.

    Muovin takana nämä muut paperit ovat sitä vastoin paremmin elementissään ja saavat siellä tuoda esiin omat parhaat puolensa, Ilfordin paperi taas on niihin hetkiin kun haluaa laittaa kuvan seinälle, antaa käsipelissä selattavaksi kuvia tai haluaa yksittäisen kuvan tulostaa jollekin toiselle ihmiselle mukaan muistoksi.

    Tietenkin jos tarkkaan papereita syynää vierekkäin panee muutamia pieniä detaileja merkille papereiden tunnusta. Esim. Canonissa tuntuu olevan aavistuksen napakampi kontrasti kuin HP:ssä tai Epsonissa, mutta sen tuntu kädessä ei ole yhtä miellyttävä kuin Epsonissa. HP on kanssa perusvarma valinta eikä sen kanssa voi mennä pieleen, mutta paperin tuntu on aavistuksen lurppa jos paperia hyppysissään pyörittelee.

    Paperin ja tulostamisen kustannukset

    Kaikki neljä paperia ovat hinnaltaan huokeita, mutta hintaerot on silti suhteellisen suuria (hinnat laskettu Telefoton ja Suomalaisen Kirjakaupan hintojen perusteella). Canonin paperi maksaa näistä eniten, 0,259 eur per paperi ja toisena heti perässä tulee Ilford Galeria Smooth Pearl missä kappalehinnaksi jää 0,24 eur kuvaa kohden. Epsonit pyörähtävät jo reilusti edullisemmaksi jääden 0,186 eur per paperi ja siitäkin vielä selvästi huokeammaksi jää HP:n Advanced Photo Paper missä yhden paperin hinta on enää 0,165 eur/paperi.

    Lähes 10 sentin hintaero edullisimman ja hinnakkaimman tuotteen välillä on pieni, mutta isoissa volyymeissä hintaerot voivat alkaa jo tuntua. Kuitenkin on hyvä muistaa myös se, että mikäli ainoastaan haluaa hyviä 10×15 kuvia edullisesti ei ole mitään järkeä ostaa kotiinsa valokuvatulostinta sitä varten vaan kääntyä suoraan Ifolorin (katso täältä) tai muun kuvapalvelun puoleen.

    Perspektiiviä hintaan saa esimerkiksi siitä, että Ifolorilla tätä kirjoittaessa saa laadukkaan kuvan hyvälle paperille 9 sentin hinnalla – siis merkittävästi edullisemmin kuin mitä kotona tulostaessa saa edes perus hyvää paperia. Sen lisäksi kotona tulostaessa paperin lisäksi maksavat myös musteet joiden hinta ja kulutus on tietenkin tulostinkohtaista.

    Oma valokuvatulostimeni on Canon Pixma Pro 10s ja ainakin Red River Catalogin sivuston mukaan yhden 10×15 tulosteen hinta on tällä tulostimella 0.34 USD musteiden osalta (katso täältä). Nykyisellä kurssilla se tarkoittaisi siis 30 senttiä musteisiin. Lisäksi tämän päälle tulee paperin hinta, joten jos valinta kallistuu Ilfordiin tai Canon Photo Paper Plus Glossy II -paperiin jää tulosteelle hintaa noin 55 senttiä.

    Kuitenkin tulostaminen on harrastus eikä kustannuksia tule sen vuoksi ainakaan itselläni laskettua samalla tapaa. Mahdollisuus valita tulosteisiinsa paperia joka itseä miellyttää kuvan käyttötarkoituksen huomioiden on etu josta mieluummin maksaa ekstraakin.

  • Kuvailua: Kansallismuseo

    Kansallismuseo ulkoa

    Kävin jokin tovi takaperin kansallismuseota katsomassa vihdoin viimein myös sisältä. Kaverini tiesi kertoa että siellä oli menossa Inkeriläiset – unohdetut suomalaiset -näyttely jonne oli ilmainen sisäänpääsy joten suunnistimme katseemme kansallismuseon suuntaan.

    Olin muutaman vuoden jo asunut Uudellamaalla kun sain selville että tämä rakennus on kansallismuseo eikä kirkko joksi olin sitä aina jotenkin erehtynyt luulemaan. Varsin päheän näköinen pytinki. Lisää tietoja varsinaisesta paikasta ja siellä olevista näyttelyistä löytää täältä.

    Laitetaan tähän muutama kuva myös näyttelystä ja paikasta yleisesti ottaen.