Valokuvaaminen on mukava harrastus joka tarjoaa monenlaista mahdollisuutta oppia ja kehittyä useammalla eri saralla. Eniten olen ehkä pitänyt valokuvaamisesta keikoilla ja onpä täällä blogissakin tullut jaettua monia keikkakuvia. Kuitenkin keikkakuvailu on jäänyt vähemmälle yhteiskunnassa olevan poikkeustilanteen vuoksi joten ensisijainen valokuvailu on ollut käytännössä satunnaista tilannekuvailua siellä täällä missä milloinkin olen menossa. Käytännössä turistimaista räpsimistä vailla sen suurempaa suunnitelmallisuutta.
Viikonloppuna sain idean että haluaisin ottaa itsestäni studiokuvamaisia potretteja ja niinpä sunnuntaina kavereiden lähdettyä kaivoin kaapistani vihreän taustakankaan, studiovalon sekä tietenkin kameran ja jalustan ja ryhdyin tuumasta toimeen. Selfieiden ottaminen oli mielenkiintoista mutta etenkin alussa suhteellisen haasteellista sillä tarkennuksen kanssa meni oma aikansa säätäessä. Kuitenkin kun tolkulliset asetukset löytyi kameraan pääsi varsinaisesti ottamaan niitä kuvia ja harjoittelemaan poseeraamista. Poseeraminen on oma taitolajinsa ja sitä olisi hyvä harjoitella lisää myöskin sillä tavallisesti tätä puolta ei tule itse tehtyä koska on yleensä kameran toisella puolen.
Studiokuvaamista olisi mielenkiintoista opetella lisääkin niin itse mallina toimien kuin myös muita malliksi etsien, mutta laitetaan tähän kuitenkin nähtäville ensimmäisiä kotistudioselfieitä joita otin. Mikäli näitä innostun lisääkin ottamaan niin pitää jatkossa jakaa varmaan niitäkin 🙂
Valokuvien muuttaminen digitaalisesta muodosta konkreettiseksi käsin kosketeltavissa olevaksi kuvaksi on ollut itselleni mukava lisä valokuvaukseen. Paperinen kuva tuntuu oikealta ja niihin tulee palattua aina toisinaan aivan eri tavaoin kuin vaikkapa digitaalisesti kovalevyillä pyöriviin kuviin.
Paperikuvissa lisänä ison edun tarjoaa se, että paperilla valokuvaa katsoo valokuvana eikä niissä tule jäätyä katselemaan samalla tapaa pikseleitä. Moni kuva joka on digitaalisessa muodossa hieman suttuinen tai muutoin ei erityisen hyvän näköinen isolta näytöltä katsottuna on kuitenkin paperille tulostettuna täysin käyttökelpoinen valokuva, sillä kuvaa katsoo eri kokoisena erilaiselta etäisyydeltä eikä paperikuvassa ole myöskään taustavaloa tuomassa kaikkia epätäydellisyyksiä esiin. Lisäksi tietenkin kuvia on kiva pitää käsissään ja tuntea ne sormissaankin.
Tulostetut kuvat kuitenkin tarjoavat aivan toisenlaisen haasteen kuin digitaaliset kuvat. Siinä missä yhdelle kovalevylle tai vaikka nykyään jo muistikortillekin mahtuu kymmeniä ellei satoja tuhansia valokuvia hyvällä laadulla ilman että kuvien säilyttämiseen tarvittava tilantarve fyysiessä todellisuudessa kasvaa ei samaa voi sanoa paperikuvista.
Pääsääntöisesti tulostamani kuvat ovat olleet sellaisia että ne päätyvät joko seinälle tauluiksi (katso täältä), jääkaapin oveen, seinälle sinitarralla kiinnitettynä tai suoraan valokuva-albumiin. Kuitenkin satunnaisia kuvia tulee tulosteltua milloin mistäkin ilman että niillä on varsinaista säilytyspaikkaa. Samoin ilman säilytyspaikkaa jää kuvat jotka ovat aikaisemmin olleet jääkaapin ovessa mutta jotka kuvien vaihdoksen myötä jäävät irralleen.
Tämänkaltaisiin sekalaisiin irtokuviin jotka haluan säilyttää mutta jotka eivät kuitenkaan kuulu valokuva-albumeihin hyvä ratkaisu löytyi Fotomanin sivuilla myytävistä Unitex-valokuvalaatikoista (katso täältä). Samanlaisia laatikoita luultavasti myydään muuallakin, mutta tilasin oman laatikkoni täältä. En ole aikaisemmin kyseisestä paikasta mitään tilannut enkä varmaan ole aikaisemmin koko paikasta kuullutkaan mutta nyt tuli sitten sekin paikka testattua. Ostotapahtuma oli simppeli ja suoraviivainen ja palvelu oli nopeaa ja parissa päivässä posti toi paketin läheiseen Citymarkettiin noudettavaksi.
Itse laatikko ylitti odotukseni. Odotin enemmän rimpulaa laatikkoa kuin mitä sain, joten yllätys oli pelkästään positiivinen. 10×15 kokoisia kuvia laatikkoon luvataan mahtuvan noin 700 kpl joten aivan ensimmäiseksi laatikon täyttyminen ei ole uhkakuvana. Laatikossa on mukana lisäksi jonkinlaisia hienma korkeampia välipapereita erottimiksi joiden avulla kuvia laatikon sisällä voi jakaa jonkinlaisiin lajitteluperusteisiin oman halunsa mukaan.
Laatikolla hintaa oli ainoastaan 8,90 eur joten hinnalla ei ole laatikkoa ainakaan pilattu. Värivalikoimaa oli montaa tarjolla joista itse päädyin kuvissa näkyvään viininpunaiseen väriin.
Ensituntumat laatikosta on olleet positiiviset. Hinta on edullinen, tilaa kuville on reilusti ja tuote on jämäkämpi kuin mitä odotin joten seuraavan kerran kun tarvitsen toista laatikkoa samankokoisille kuville luultavasti tulen ostamaan toisen samanlaisen.
Kuten kuukausikatsauksessa kirjoitin oli viime viikonloppuna NAP20-tapahtuma, eli Nuorten Aikuisten Päivä. Tapahtuma järjestettiin Hämeenlinnassa ja sieltä käsin tehtiin livestriimi nettiin. Itse olin paikan päällä taustajoukoissa ohjailemassa robottikameroita joten livestriimien ulkopuolella kerkesin hieman oman Fujifilm XT-2 järjestelmäkameran kanssa pyörimään treenisessioita kuvailemassa joten laitetaan muutamia kuvia sieltä tänne blogiinkin nähtäväksi.
Huomenna tulee vielä muutama kuva lisää että tästä yhdestä postauksesta ei tule järjettömän pitkä.
Kuun alussa bongasin Rajala Cameran verkkosivuilta (katso täältä) käytetyn Fujifilm X100F kameran tolkulliseen hintaan. Fujifilm X100F on pieni kiinteällä polttovälillä varustettu pokkarikamera jonka ostamista olen aina aika ajoin harkinnut monien ihmisten antamien kehujen ja sillä otettujen näkemieni hienojen valokuvien vuoksi, joten päätin sopivan käytetyn löydyttyä laittaa kyselyä Rajalan suuntaan paljonko he hyvittäisivät parista objektiivista mikäli tarjoaisin niitä vaihdossa tähän kameraan.
Pääsimme sopivasta hyvityksestä ja välirahasta yhteisymmärrykseen ja niinpä kävin juuri ennen kuun alussa tekemääni Itä-Suomen reissua noutamassa kameran Postitalon liikkeeltä.
Kamera on pieni ja kevyt, ainoastaan 470 grammaa akun ja muistikortin kanssa ainakin Ken Rockwellin sivun perusteella (lue täältä). Megapikseleitä löytyy Fujifilm X-T2 järjestelmäkameran tapaan 24.
Fujifilm X100F edestä. Kuva otettu Fujifilm X-T2:lla.
Olen käyttänyt Fujifilm X-T2 järjestelmäkameraa noin vuoden ja sinä aikana olen tullut tulokseen että se on ollut kaikista omistamistani kameroista selkeästi paras. Tämän vuoksi oli kiehtovaa päästä tutustumaan onko Fujin leirissä ruoho vihreää myös pokkarikameroiden niityllä.
Erityisesti itseäni X100F:ssä oli etukäteen kiinnostanut sen pieni kompakti koko sekä kepeys, nopeasti rullilla säädettävät yleisimmät säädöt, Fujin värintoisto ja filmisimulaatioasetukset sekä tietenkin objektiivin laatu.
Vajaan kuukauden kokemukset
Pyörän ratas läheltä kuvattuna
Ensimmäisen 19 käyttöpäivän aikana Lightroomin katalogiin on tarttunut tällä kameralla kuvia tätä kirjoittaessa jo 1671 kappaletta, eli kameralla on keretty kuvaamaan kohtalaisen paljon.
Tämän kameran osalta tein etukäteen päätöksen että kuvaan kaikki kuvani JPEG-muodossa enkä kuvaa RAW-muotoisia kuvia kuin ainoastaan poikkeustapauksissa jos jostain syystä sellainen eteen tulee. Syynä tähän on se, että haluan säästää levytilaa sekä pakottaa itseni opettelemaan valokuvaamista enemmän ja jälkikäsittelyä vähemmän.
Olen huomannut jo X-T2:n kanssa että lähes aina tekemäni muutokset RAW-kuville on kuitenkin olleet vain Lightroomissa Fujin filmisimuloinnin profiilin valinta, valkotasapainon korjaus sekä exposure-säätimen kanssa puljaamista. Suurimmassa osassa tapauksissa kameran JPEG-kuvista saan tehtyä jo tarpeeksi hyvin samat säädöt, ja ne missä tapauksissa en saa on vika ollut yksinkertaisesti omassa osaamattomuudessa valokuvaamisen saralla. Haluan mieluumin kehittää itseäni ja kykyjäni enkä ainoastaan laitteitani, joten pääasiallisesti tavallisessa kuvaamisessa X100F:llä kameran JPEG-kuvat saavat riittää ja ovat tähän mennessä hyvin riittäneetkin.
Ilta Mini Cooperin kattoa vasten.
Ensituntumat ovat olleet positiivisia. Kuvanlaatu ja väritoisto ovat olleet juuri sitä mitä tältä kameralta kaipasinkin. Käytettävyys on hyvä vaikkakin ISO-arvon säätäminen samasta rullasta kuin valotusajan säätäminen on vähemmän omaan näppiin sopivan tuntuista. Käytännön elämässä 99 % ajasta olen räpsinyt kuitenkin menemään automaattisilla asetuksilla ISO-arvon ja valotusajan suhteen, joten tämän rullan omaan kouraan istumattomuus ei ole aiheuttanut juurikaan päänvaivaa normaalia kuvaamista ajatellen.
Aukon säätö on tehty helpoksi ja sen valinta tapahtuu muutamassa sekunnissa tai nopeamminkin. Aivan ensimmäisinä päivinä pääosin annoin kameran valita mieleisensä aukon, mutta myöhemmin olen päätynyt itse valitsemaan aukon.
Vajaan kuukauden käytön perusteella on kamerasta jäänyt hyvät tuntemukset ja tämä kamera onkin kulkenut matkassani niin ravintoloissa käydessä kuin kaupungilla pyöriessäkin. Se on vastannut odotuksiani ja toiveitani ja sitä on ollut ilo käyttää, joten tästä on hyvä jatkaa.
Sekalaisia kuvia
Vanhanaikainen junaJääkahviLähikuva Oklahoman juustoburger-ateriastaToivonlinnan kartanon sisältä pianon päältä bongattu krusifiksiToivonlinnassa, tarkennuspisteeksi valittu etualalla oleva lehtiABC:lläAukon saa menemään F/2.0:aan saakka
