Kuten blogia aktiivisesti seuranneet tietävät olen muuttanut Vantaan Koivukylään. Lähialueisiin tutustuminen on vielä vaiheessa ja hissukseen alueita tutkiskelen mutta ajattelin pistää tänne blogiin hieman kuvia nähtäväksi minkälaista asuinaluetta Koivukylä on. Koska Koivukylä on kuitenkin kohtalaisen kokoinen alue niin pistän kuvia useammassa kuvasarjassa silloin tällöin tänne nähtäväksi (lue: kun käyn pyörimässä pihalla kameran kanssa muuallakin kuin vain vakioreiteillä).
Ensimmäiseen kuvasarjaan pistän valikoidusti kuvia joista ei aivan heti katsojalle synny näkemys Koivukylästä totaalisena slummialueena. Eihän se sitä suoranaisesti olekaan mutta kyllä monista paikoista kuvattuna siitä sellaisen mielikuvan helposti saa, esim. erään paikallisen kuppilan nurkalta jos menee kuvaamaan. Eräänä päivänä töistä kotiin tullessa oli siellä spuge kusella joten onhan alue hieman erilaista kuin vaikka Lauttasaari 🙂
Nämä kuvat on otettu joulukuun lopussa mutta vasta nyt saan aikaiseksi niitä tänne pistää nähtäväksi. Tilanne ei ole lumen suhteen tai muutenkaan muuttunut sitten kuvien ottamisen jälkeen joten samapa tuo pistää nämä tänne.
Talo jossa asunYksi naapuritaloistaTien toiselta puolelta otettu kuva joissa talojen välistä erottuu pienenä matalana kerrostalo missä asuntoni onKuva kävelysillalta katsottunaKuva kävelysillan alla kulkevasta tiestäLähikauppaIlta-aurinko valaisee Koivukylän katuja myös pilvien takaa
Kävin viime viikonloppuna kuvailemassa Lauttasaaressa muutaman itselle entuudestaan tuntemattoman lauttasaarelaisen kanssa. Facebookissa on ryhmä missä lauttasaarelaiset valokuvauksen harrastajat rupattelevat ja olenpa itsekin siellä omalla feikki facebook-tililläni. Sovimme kuvausreissun ja muutama kuvaaja pääsi tuona päivänä mukaan ja lähdimme kiertelemään lähialueita.
Kuvausreissu oli mukava ja oli hyvää vaihtelua käydä pyöriytymässä kameroiden kanssa uusien ihmisten kanssa. Samalla tuli myös uusia reittejä koettua missä voi käydä kameransa kanssa toisenkin kerran.
Laitan tähän muutaman syksyisen kuvan lähialueista. Kaikki kuvat on kuvattu käyttäen Panasonic Lumix GX80 -kameraa sen 12-32 pannukakkobjektiivilla.
Ruusunmarjat alkavat ottamaan myös väriäKaikki intiaanit eivät olleet ullakollaJoutsenetkin ovat lähteneet liikenteeseenSyksyn väriloisto on aina kaunistaKuvan meren rannasta vaihteeksi muualtakin kuin oman asunnon läheisyydestä
Nyt kun iPhone 7 Plus on ollut käytössäni muutamia viikkoja laitan tähän muutaman ottamani valokuvan nähtäväksi joista saa jonkinlaista käsitystä millaista jälkeä sen kameralla saa pokkarikameran tyyliin kuvattuna. Käytännössä tarkoitan siis sitä että kuvat otetaan vain ja räpsäistään menemään iPhonen vakiona tulevalla kameraohjelmalla JPG-laatuisena eikä RAW-muotoisena, eli siten kuten normaalit tavan tallaajat tekevät.
Kuvia on otettu hieman erilaisissa olosuhteissa jotta saa paremmin käsitystä miten kamera käyttäytyy erilaisissa kuvaustilanteissa. Kuvat eivät siis pyri olemaan mitenkään taiteellisia valokuvia vaan havainnollistavia testikuvia. Kuvateksteihin olen lisännyt omia ajatuksia kuvasta jotta tiedätte miksi se on tässä nähtävänä.
Aikaisemmin olen postannut Huawei P10:llä otettuja testikuvia joten niitä voi käydä vertailemassa tästä. Omien kokemusten pohjalta pidän iPhonea perusräpsinnässä ihan kelvollisena kamerana joka soveltuu monenlaisiin kuvausolosuhteisiin helposti. Se on yksinkertainen käyttää mutta tekee silti JPG-muodossa tarpeeksi hyviä kuvia moneen käyttötarkoitukseen. Harmillisesti (vaikkakin ymmärrettävästi peruskäyttäjää ajatellen) vakiokamerassa ei ole kuitenkaan RAW-kuvaukselle mahdollisuutta.
Huawei P10:een verrattuna on molemmissa tarpeeksi hyvä kamera suurimmalle osaa peruskäyttäjistä. Kuitenkin omien kokemusteni pohjalta on Huawei P10 kamerana parempi.
Väritoisto on luonnollisen tuntuinen sisäkuvissaKännykän omilla mustavalkoisilla asetuksilla saa perustoimivia mustavalkokuviaPäiväaikaan otettu kuva jonka mustavalkoisuus on tehty tietokoneella Silver Efex ProllaEtualalla olevan kohteen saa irti taustasta yllättävänkin mukavasti. Valkotasapainoa on hieman säädetty koneella.2x zoomauksen käyttämisen huomaa kuvassa helposti rakeisuutena isommassa koossa katsottuna. Pienemmässä koossa zoomattu kuva kuitenkin toimii asiallisesti.
Kuten kuukausikatsauksessa oli puhetta hajosi itselläni viime kuun loppuvaiheessa iPhone 6 Plus totaalisesti kesken normaalin käytön. Sen seurauksena lähdin tuolloin samana päivänä töiden jälkeen heti kauppaan ostamaan uutta puhelinta tilalle, mutta en kuitenkaan ostanut iPhonea sillä sellainen on tulossa itselleni pian työsuhde-etuna.
Alunperin lähdin hakemaan Motorolan Moto G5 Plussaa, eli joita nykyisin myydään Lenovon brändin alla. Kuitenkin Saunalahden kaupassa sitä ei ollut suoraan hyllytavarana ja koska puhelimelle oli tarvetta valitsin sitten Huawein P10:n puhtaasti Leican valmistaman optiikan takia.
En ole koskaan omistanut yhtään Leican kameraa, mutta joskus haluan sellaisenkin päästä omistamaan jotta tietäisi onko ruoho vihreämpää Leican linssin tuolla puolen. Kuitenkin hyvänä lämmittelynä pääsen ainakin kuvaamaan Leican optiikalla edes matkapuhelimella.
Ensimmäisenä täytyy mainita suoraan että olen ollut lähivuodet vain iPhone-puhelinten käyttäjä ja aikaisempi kokemukseni Androidista on vuosien takaa, muistaakseni 2010 omistin sellaisen. Silloin mielikuvani vahvistui että Android on yleisesti ottaen aivan hirveä käyttöjärjestelmä ja täynnä crapwarea, joten tästä täytyi ottaa selvää josko mielikuvani muuttuisi. Ja toisekseen, jos puhelin ei vain itseäni miellytä on paljon ihmisiä joita se miellyttää, joten puhelimen voin aina myydä poiskin tarpeen niin vaatiessa kunhan saan uuden puhelimen tilalle.
Maalaismaisemaa Huawei P10:n kameraa testaillen
Lyhyesti ottaen mielikuvani Androidista käyttöjärjestelmänä ei ole muuttunut muutaman käytetyn viikon jälkeen. Android on edelleenkin aivan hirveä amatöörimäiseltä räpellykseltä tuntuva kommunistien lelu jota käyttäessä tulee vain paha mieli ja itseni on käyttäjänä vaikeaa käsittää miksi ihmeessä se on niinkin suosittu kuin se on. Luultavasti vain vaihtoehtojen vähyyden vuoksi.
Käyttöjärjestelmässä löytyy aivan ihmeellisiä bugaamisia. Kerran puhelimen softanäppäimistö konahti siten, että näppäimistön tilalle tuli aina vain musta laatikko eikä näppimistö tullut takaisin ennen puhelimen uudelleenkäynnistämistä.
Välillä taas akkukesto on ollut aivan tasottoman huono. Heräsin kello viideltä aamulla ja ennen kello kahta oli akku aivan viimeisiään vetämässä, vaikka käyttö oli ollut kevyttä nettiselaamista ja muita vastaavia.
Toisinaan pyyhkäistessä näyttöä johonkin suuntaan on käyttöliittymään tullut jokin taikasauvan jälkeä muistuttava valintatyökalu. Välillä sitä ei tule, välillä tulee. Kosketuseleet eivät oikein aina vakuuta. Samoin toisinaan nopeasti sormella tökkiessä näyttöä on puhelin päättänytkin ottaa screeshotin näytöstä vaikka tavallisesti sen pitäisi ottaa vain jos jollain nivelelllä tökkää tjsp.
Veturi Neste Matin ja Liisan asemalla Lapinlahdella
Myös kuvagalleria bugailee toisinaan aivan ihmeellisesti. Toisinaan kun menen kuvagalleriaan katsomaan ottamiani kuvia, alkaa puhelin generoimaan thumbnaileja vasta siinä vaiheessa. Ja se kestää. Ja kestää. Ja kestää lisää. Niin kauan että muutama ärräpää pääsee jo pihalle. Ei hyvää päivää.
Kun olen nyt valittamisessa jo päässyt hyvään vauhtiin niin avaudutaan vielä puhelimen navigaattorista. Se on aivan tasottoman huono. Toki se on parempi kuin ei mitään, mutta silti se on jotain mistä saa mielensä pahoitettua. Sen puheopastukset antaa kaikkea muuta kuin järkeviä ilmaisuja.
Esimerkiksi eilen illalla/tänään aamuyöstä kun palasin kotiin reissusta kertoi puhelin “Jatka tiellä viisi tuhatta 103 kilometriä” (tai jokin vastaava). Tarkistettuani puhelimen näytöltä mitä siellä sanotaan, oli tien numero 510 ja matkaa ajettavana 3 kilometriä. Kuitenkin puhuessa se yhdisti numerot pötköön ja antoi aivan järjettömiä opastuksia. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Yleisesti ottaen tämä on navigaattorin rasittavin ominaisuus, sillä ääniopastukseen ei etäisyyksissä voi luottaa juuri lainkaan vaan asia on tarkistettava näytöltä jos haluaa tietää montako kilometriä matkaa pitää mennä eteenpäin.
Kerran ruuhka-aikaan ajaessani Vallilaan puhelin ilmoitti kesken reitin että “Nopeampia reittejä on saatavana, napsauta tästä jos haluat valita uuden reitin”. En valinnut sitä koska en halunnut alkaa säätämään mitään vaan mennä sitä reittiä minkä puhelin oli alussa antanut. Jostain syystä Android oli eri mieltä ja päätti laskea reitin uudelleen toista kautta. Huoh. Samoin kiertoliittymään tullessa navigaattori on joskus antanut neuvon poistua neljännestä liittymästä pois. Kuitenkin poismenoja on ollut vain kolme, eli käytännössä puhelin halusi että teen U-käännöksen takaisin.
Navigaattorin tapa ilmaista asioita on muutenkin kiehtova. Esimerkiksi “Jatka suoraan” on kätevä vinkki, mutta jos kaistoja on kolme ja jokainen niistä alkaa kaartumaan johonkin suuntaan, olisi kiva tietää mikä niistä on se mikä menee navigaattorin mielestä suoraan.
Ilta Lauttasaaressa kuvattuna Huawei P10:llä
Kuitenkin puhelimessa on myös jotain hyvääkin! Kamera. Pidän siitä. Se on hyvä, se tarjoaa monipuoliset asetuksien säätämiset, kuvat voi ottaa RAW-muotoisena JPG-kuvan kanssa ja manuaalisäädöt löytyy. Kamera on ehdottomasti tämän puhelimen parasta antia.
Kuten tästä tekstistä voi päätellä, en ole vieläkään Android-puhelinten ystävä. Kunhan saan iPhonen taas käyttööni voi olla että myyn tämän pois, tai sitten jätän sen lenkkikameraksi tai jotain muuta vastaavaa. Hyvä tätä on ollut kuitenkin käyttää sillä ainakin se sai muistamaan miksi olen valmis maksamaan iPhonesta enemmän rahaa kuin Android-puhelimista. Tämän kokemuksen jälkeen olen vakuuttunut siitä että vaikka iPhone maksaisi tuplasti enemmän, käytän mieluummin rahani siihen kuin Androidiin.
Katsellaan tilannetta parin vuoden päästä uudelleen josko Android kehittyisi vihdoin käytettäväksi käyttöjärjestelmäksi jota voisin suositella. Tällä hetkellä en tätä voi suositella muuta kuin kamerakäyttöön. Laitan jokin päivä enemmän P10:n kameralla otettuja kuvia blogiin nähtäväksi josta saa paremmin käsitystä tämän puhelimen kamerasta.
