Selfie, Fujifilm X-T2 & Fujinon XF 23 mm F/1.4 R -objektiivilla
Kuten viime viikolla täällä blogissa kirjoitin hankin tori.fistä käytettynä Fujinon 23 mm F/1.4 R -objektiivin (lue täältä). Kaupungilla otettujen kuvien lisäksi objektiivilla on kerennyt ottamaan jo kotistudiokuvat itsestäni joita tässä postauksessa näytän ja tämän lisäksi erillinen kuvaussessiokin on jo objektiivilla tullut heitettyä kaverin kanssa. Tästä on tarkoitus tehdä erillinen postaus myöhemmin.
Kamerana on ollut Fujifilm X-T2 ja valaistuksessa käytin Godoxin Led M150 -valoa (lue täältä). Kuvat on otettu vihreää taustakangasta vasten ja kuvat on muunnettu RAW-muodosta mustavalkoiseksi käyttäen Lightroom Classicia. Pääsääntöisesti mustavalkoisuudessa on alku otettu High Contrast -profiilista josta sitten olen muokannut omaan tahtotilaani sopivammat arvot.
Objektiivin piirto vaikuttaa omaan silmääni hyvältä ja täysin pätevältä studiokuviin. Myönnettäköön että 56 mm F/1.2 jolla olen kuvannut esim. seurakuntaveljeäni (lue täältä) on jossain määrin studiokuvaukseen mukavampi ainakin itseänsä kuvattaessa sillä 23 mm objektiivilla saadakseen tiukan rajauksen joutuu objektiivin tuomaan suhteellisen lähelle itseä joka voi olla tapauskohtaisesti haasteellista tripodin kanssa.
Tietenkin 56 mm voi olla haasteellinen sekin koska objektiivi voi joutua olemaan liiankin kaukana, joten olennaisempaa tietenkin on millaiselta etäisyydeltä kuvaa ja millaisen rajauksen haluaa. Lisäksihän voi rajausta tehdä ihan jo kuvankäsittelyssäkin joten tämä tuskin mikään kynnyskysymys kovin helposti monellekaan on.
Eilen bongasin tori.fi:n kautta Fujifilm Fujinon XF 23mm F/1.4 R -objektiivin tolkulliseen hintaan joten kävin illalla objektiivin ostamassa aikani objektiivilla otettuja kuvia ja arvosteluvideoita netistä katseltuani.
Painoa putkella on 300 grammaa joten mikään kovin kepeä putki ei ole kyseessä. Suurin aukko menee nimensä mukaisesti 1.4:ään ja pienin 16:aan.
Laitan tähän satunnaisia ensimmäisen illan aikana räpsimiäni ensitestikuvia joista näkee edes suuntaa antavasti millaista piirtoa ja bokehia putkella irtoaa. Toivon mukaan myöhemmin saan asioikseen tehtyä kuvausreissujakin tämän kanssa ja pääsen laittamaan kokemuksia myöhemmin pidemmänkin käytön jälkeen.
Ensimmäiset fiilikset pikaisen testauksen perusteella on onneksi positiiviset – putki vaikuttaa hyvältä kourassa, aukon valinta on mukavan tuntuinen ja käytössä oleva aukko on selkeästi merkitty myös suoraan putkeen joten ilman näytöltä katselua saa helposti väännettyä haluamansa aukon. Kuvan terävyys on hyvä ja bokeh näyttää omaan silmään miellyttävältä joten eiköhän tästä ihan jokapaikan yleisputken saa kittiputken vaihtoehdoksi.
Mini Cooper. Vastavalosuoja ei ollut vielä tässä vaiheessa kunnolla kiinni kuten huomaa reunoista.Bokeh on miellyttävä ainakin omaan silmääniToinen testi bokehistaVaikka putken pituus on vain 23 mm, saa 1.4:llä mukavan erottelunKalasataman taideteoksia tai jotain sellaisiaMikä lie siltaIlta KalasatamassaRannan tuntumassa
Fujifilm Instax Square SQ1 on neliökuvia tulostava pikakamera
Yleistä
Kesälomalla hankin Clas Ohlsonilta Fujifilmin Instax Square SQ1 -pikakameran. Olin jo jonkin aikaa katsellut eri versioita pikakameroista, mutta useissa pikakameroissa oli omaan makuuni liian pieni kuvakoko jonka vuoksi olin jättänyt pikakameran ostamatta.
Neliön muotoisia kuvia ottava Instax Square sitä vastoin vaikutti kätevän kokoiselta niin kameran kuin kuvienkin osalta joten hankin kameran ennen lomalla tekemääni Itä-Suomen reissua. Poikkeuksellisesti Itä-Suomen reissulle en ottanut lainkaan mukaan digikameraa joten ainoat kuvat joita reissulta matkaan tarttui tuli otettua tällä kameralla.
Pikakameroiden hyvä puoli on tietenkin se, että kuvat tulevat muutamassa minuutissa paperikuvaksi eikä niitä tarvitse lähettää minnekään kehitettäväksi. Lisäksi niitä ei myöskään tarvitse siirtää tietokoneelle talteen säilöttäväksi ja monen pikakameran osalta niitä ei edes pysty siirtämään digitaaliseen muotoon muutoin kuin skannerilla tai ottamalla kuva niistä kuvista. Jokainen kuva on ainutlaatuinen yksilö ja siten täysin uniikki eikä niiden massatulostaminen ja kloonaaminen käy yhtä helposti kuin digitaalisten kuvien osalta.
Hyvä puoli tämänkaltaisessa pikakamerassa on suhteellisen ihmisystävällinen ostohinta – uusi Instax Square SQ1 -kamera maksoi 129 euroa. Huonona puolena voinee toki pitää sitä että samaa edullisuutta ei valitettavasti ole havaittavissa filmeissä, sillä yhdelle kuvalle jää hintaa ostopaikasta riippuen vajaasta eurosta ylöspäin. Hinnakkaimmassa paikassa mitä olen törmännyt näihin filmeihin on hinta ollut 27,90 eur / 20 kpl (eli 2 * 10 kpl paketti) kun taas halvimmassa on samanlainen filmipaketti ollut hintaan 18,90 eur. Hintahaarukka vaikuttaisi olevan kohtalaisen laaja.
Käyttö
Kamera menee päälle kun objektiivin pyöräyttää esiin
Käyttö on simppeliä, sillä kamerassa on vain fyysisesti kopeloitavissa oleva asia. Kun alussa on patterit sekä filmin laittanut sisään ja pyöräyttää objektiivista menee kamera päälle. Sen jälkeen vain tähdätään sinne suuntaan mistä kuva halutaan ottaa ja painetaan edessä oikealla olevaa fyysistä painiketta. Painike on herkkä ja moni netissä on kirjoittanut että vahingossa on tullut kuvia sen vuoksi otettua, itse olen kuitenkin vielä tähän mennessä onnistunut välttämään vahingossa tapahtuvat räpsäisyt.
Kuvaa otettaessa voi katsella pienestä ylänurkassa olevasta silmäaukosta suuntaa-antavasti mitä kuvaan tulee mutta ilmeisesti se ei täysin tarkka ole vaan rajaus on oikeasti kuvassa jossain määrin erilainen. En ole niin tarkkaan koettanut koska aina on rajaus ollut tarpeeksi lähelle sitä mitä olen tarkoittanutkin kuvattavaksi.
Kamera takaa. Oikeasta ylänurkasta voi katsoa mitä kuvaan olisi suunilleen tulossa. Oikealla suhteellisen alhaalla laidassa olevassa pienessä neliössä näkyy jäljellä olevien kuvien määrä. Tästä kuvasta ei kuitenkaan jäljellä olevien kuvien määrää erota kuvakulmasta johtuen.
Kameran takaosassa näkyy tieto montako kuvaa vielä on jäljellä ennen kuin kuvat on otettu ja uusi filmipaketti pitää heittää sisään. Mukavan yksinkertaista ilman turhia ylimääräisiä ominaisuuksia.
Kuvanlaatu
Kuvanlaatu on tarpeeksi hyvä että siitä pitää, mutta ei tietenkään lähellekään sitä mitä perinteisemmät kamerat tarjoaa. Kuvanlaatu ei ole kuitenkaan ainakaan itselläni se tärkein prioriteetti pikakamerassa vaan se että sen käyttö on hauskaa. Kuvanlaadun tietenkin pitää olla tarpeeksi hyvä jotta ei tule paha mieli ja siinä Instax onnistuu omaan mieltymykseeni hyvin.
Kameralla otettuja sekalaisia kuvia (yllä olevaa kuvaa klikkaamalla kuva aukeaa hieman isompana)Pari kuvaa lähempää (yllä olevaa kuvaa klikkaamalla kuva aukeaa hieman suurempana)
Erityisesti ihmisten kuvaukseen läheltä kamera on ollut hyvä ja niistä onkin saanut jääkaapin oveen mukavasti kerättyä potrettikokoelmaa.
Loppusanat
Isommin tästä kamerasta on vielä vaikeaa sanoa, mutta muutaman viikon käytön perusteella on kamera vaikuttanut hyvältä. Se on sopivan kepeä eikä suhteettoman iso kokonsakaan puolesta, kuvanlaatu on tarpeeksi hyvä että sillä otetuista kuvista voi saada hyviä muistoja talteen elämän varrelta sen kokoisena että niitä on mukava katsoa myöhemminkin eikä kameraakaan ole hinnalla pilattu.
Instax Square SQ 1 vaikuttaa pätevälle kameralle, joten toivon mukaan tästä on iloa vielä moneksi vuodeksi 🙂
Eilen kävin katsomassa HAC:n eli Helsinki Athletics Cheerleadersin näytöstä Vantaalla pidetyssä HAC:in kevätnäytöksessä. Innostus päästä katsomaan cheerleadausta livenä tuli katsottuani Bring It On eli Anna palaa -elokuvasarjan elokuvia ja koska seurakuntapiireissä meillä on kaksikin alan harrastajaa kyselin seurakuntaveljeltä että onko tulossa tapahtumia mihin pääsisi katsomaan itsekin livenä millaista tämä laji on elävässä elämässä.
Tapatumaa ei joutunut onneksi kauaa odottamaan sillä kevätnäytös oli tuloillaan ja niinpä pääsin sinne tapahtumaa seuraamaan ja kuvailemaan. Ilahduttavasti pääsin kuvailemaan myös ennen tapahtumaa olleita treenejä skeä lämmittelyitä ja kuljinkin kameran kanssa koko tapahtuman HAC Xray -joukkueen mukana (lisää tietoa joukkueesta löytyy HAC:n sivuilta).
Treenejä, lämmittelyitä ja varsinaista näytöstapahtumaa seuratessa oli helppoa huomata että cheerleadaus on juuri sellaista kuin elokuvissakin – paljon voimaa, tasapainoa, koordinointikykyä ja rytmitajua vaativa laji jossa pärjätäkseen täytyy oikeasti olla hyvässä kunnossa ja myös tehdä paljon töitä.
Lämmittelyä ennen näytöstä
Valokuvaaminen oli mielenkiintoista, sillä kohteet liikkuvat nopeasti, hallit eivät välttämättä aina ole parhaalla mahdollisella tapaa valaistuja ja myöskin oma kuvauspaikka ei välttämättä ole aina optimaalisin mahdollinen.
Yleisemmin kuvaan kohteita jotka eivät liiku kovinkaan nopeasti (potretteja, keikkakuvia, maisemia, arkisia kuvia elävästä elämästä), joten hieman ennen tapahtumaa katselin netistä vinkkejä minkälaisilla asetuksilla cheerleadauksen valokuvaamista on hyvä lähteä alussa koettamaan.
Neuvona oli että 1/250s on hyvä ja itsekin tämän havaitsin hyväksi joten suuri osa kuvista on kuvattu sillä nopeudella käyttäen F/1.2 aukkoa. Kaikki kuvat on otettu Fujifilm X-T2 kameralla käyttäen Fujinon 56 mm F/1.2 objektiivia, pääsääntöisesti aukko täysillä mutta yksittäisiä poikkeamiakin saattaa olla seassa niin aukon kuin valotusajankin suhteen. Lisäksi käytin kameran sarjakuvausmoodia “CL”.
Ilmalennot olivat korkeita treenipaikalla
Varsinaisissa harjoituksissa ja lämmittelyissä kuvaaminen oli helpompaa sillä siellä pääsin pyörimään suhteellisen vapaasti minne halusin – tosin paikoitellen takaseinä tuli vastaan käyttämälläni objektiivilla jos kohteet olivat lähellä.
Näytöksen aikana kuvaaminen sitä vastoin oli hieman hankalampaa koska olin maton läheisyydessä enkä katsomossa ja kuvaaminen tuli tehdä istualtaan jotta en olisi takana istuvan yleisön edessä. Tietenkin tämä oli parempi ja helpottava osuus sillä pääsin aivan kuvauskohteiden lähelle, mutta käytännössä en voinut enää liikkua kuvauspaikalta mihinkään, joten olin näytöksen ajan siinä mihin olin peräsimeni alussa laskenut. Toki jos olisin yleisössä ollut en olisi voinut sielläkään liikkua sen enempää, mutta harjoituksissa ja lämmittelyissä siis oli kuvaaminen helpompaa kuin tapahtumapaikalla.
Zoom-objektiivilla olisi luultavasti ollut parempi kuvata jotta olisi saanut kunnon lähikuviakin, mutta koska en omista zoom-objektiivia joka yltäisi pidemmälle kuin tämä 56 mm kiinteä putki en sitten missään vaiheessa vaihtanut putkea. Lisäksi olin kuitenkin tyytyväinen ainakin joihinkin harjoituksissa ottamiini kuviin joten en edes miettinyt putken vaihtoa missään vaiheessa Fujinon 18-55 F/2.8-4.0 objektiiviin joka kyllä mukana olisi ollut.
Treenipaikalla harjoittelua
Kokonaisuutena oli todella mielenkiintoista päästä katsomaan lajia muutenkin kuin vain elokuvista. Toivon mukaan joskus vielä uudemmankin kerran pääsen tapahtumia katsomaan ja kuvailemaan, sillä laji on ainakin itseäni kiinnostava.
Loppuun vielä mainoksena mainittakoon että HAC Xray on menossa Ateenan EM-kilpailuihin ja heillä on vielä hetken aikaa myynnissä kannustuspaitoja joten mikäli mahdollisuuksia on ja intoa tukea lajia löytyy niin käykäähän tilaamassa paitoja 🙂 Lisää tietoja tästä löytyy HAC Xrayn instagram-tililtä postauksesta https://www.instagram.com/p/Cdqwd6bIrnI/?igshid=YmMyMTA2M2Y=
Eilen posti toi läheisen R-Kioskin pakettiautomaattiin tilaamani uuden iPad Minin, vuoden 2021 mallin eli minin kuudennen generaation. Aikaisemmin käytössäni on ollut kaksi tablettia, iPad Mini 3rd Gen sekä iPad Pro 2nd Gen ja tämän uuden tabletin on tarkoitus korvata ainakin aikaisempi iPad Mini sekä mahdollisuuksien mukaan myös tuo iPad Pro. Käytännössä ainoa mikä määrittää korvaako tämä iPad Pronikin on se että onnistunko tämän näytöltä lukemaan pianoa soittaessa sointuja järkevästi vaiko en.
Ajattelin että aikaisemman iPad Minin ostosta ei olisi ollut kovinkaan montaa vuotta, mutta tutkaillessani asiaa tarkemmin huomasin että tämän 3rd Genin myynti on loppunut jo vuoden 2015 puolella joten aikaisempi tabletti on tullut hommattua luultavasti 2014 tai 2015. Täytyy myöntää että olin yllättynyt että kuinka pitkäikäinen laite on ollut, ottaen huomoioon että olen kuitenkin laitetta käyttänyt vielä tälläkin viikolla YouTuben selailuun.
Ongelmaksi kolmannen generaation laitteessa alkoi vähitellen tulemaan yleinen hitaus netin selaamisessa sekä se että uudemmat ohjelmat eivät enää toimi vanhalla iOS-versiolla. Monet nettisivut ovat todella raskaita tätä nykyä ja yli seitsemän vuotta sitten julkaistu tabletti alkaa jo vähitellen yskimään verkon sivustojen raskaan ikeen alla. Vanha ei enää jaksa samalla tapaa kuin uudemmat sukupolvet joten oli vähitellen aika saattaa tablettivanhus teknologian vanhainkotiin ja antaa nykynuorisolle mahdollisuus osoittaa että aivan kaikki ei ole vielä rappiolla.
Suoraan aurinkoa vasten kuvatessakin saa vielä asiallista jälkeä
Käyttämässäni kolmannen generaation minissä oli tilaa 16 GB. Uudessa vaihtoehtoina oli 64 GB ja 256 GB joista valitsin 256 GB mallin. Aiemmin olen käyttänyt WLAN-versiota, mutta tällä kertaa otin sellaisen mihin saa SIM-kortin sisään jotta on mahdollisuus käyttää nettiä tarpeen niin vaatiessa myös kodin ulkopuolella ilman kännykän kautta tetheringiä. Kännykän kautta tetheröinti on muutenkin asia jonka voi unohtaa, sillä käytössäni on yhä Nokia 3310 (lue täältä).
Tässä postauksessa en mene sen syvemmin tähän iPadiin ja kokemuksiini siitä sillä käyttö on vielä ollut niin vähäistä kuten voi päätellä tämän postauksen ensimmäisestä virkkeestä. Kirjoitan lähiviikkoina lisää tästä itse tabletista ja sen oheislaitteista juttua, mutta ensimmäisenä laitan tänne kuitenkin nähtäväksi valokuvia joita eilen kävin tällä tabletillä ottamassa. Halusin testata onko tämän Minin kamerasta mihinkään joten pidemmittä löpinöittä pistetään satunnaisia kuvia iltakävelyn varrelta nähtäväksi.
Kuvia
Rakeisuutta on havaittavissa isommassa koossa, mutta blogiin sopivassa koossa kuva ajaa asiansaKeväinen aurinko laskemassa mailleenTavalliseen tapaan hyvässä valossa lähes kamera kuin kamera tekee tehtävänsä hyvinVärit ovat maltilliset vaikkakin hivenen ylikorostuneet omaan silmäänYlivalottumista ei ole liiemmin häiriöksiLuultavasti HDR on ollut päällä sillä värit ovat ylikorostuneetTässäkin kuvassa värien yliampuvuus on silmiinpistävääMaltillisempikin väritoisto onneksi onnistuu kuviin tulevanMinkälaiset ihmiset näitä hajottavat? Tervetuloa Koivukylään.Tässäkin väritoisto tuntui olevan maltililnen
Loppusanat
Ensituntuman perusteella iPad Mini 6th Genin kamera vaikuttaisi olevan hyvää tasoa ainakin hyvässä valossa. Vielä en ole hämärämmässä kerennyt tällä mitään kuvailemaan, mutta kenties hämäräkuviakin tulee jossain vaiheessa testattua.
On tietenkin oletettavaa että en tästä mitään varsinaista kameraa ole itselleni tekemässä, mutta jos laitteessa on kamera täytyy sitä tietenkin kokeilla jotta näkee mihin kehitys on kehittynyt 🙂
