Laitan jälleen muutamia satunnaisia kuvia viimeisimmästä kehittämästäni rullasta tännekin. Hassulta tuntuu ajatella että ei ole kuin muutama viikko aikaa kun maassa oli lunta, sillä nyt kun katsoo ulos on täysin kesäinen sää lämpötilaa lukuunottamatta.
Kaikki kuvat on otettu Pentax MG -kameralla. Filminä on ollut Fomapan 100 ja skannaukset on tehty Plustek 8200i -filmiskannerilla.
Kauan, kauan sitten jossakin kaukaisessa galaksissa olin ja elin ja innostuin minimalismista elämisen tyylinä. Tämä ei tosin oikeasti tapahtunut kaukaisessa galaksissa kauan sitten vaan n. 15 vuotta takaperin asuessani Jyväskylässä.
Useampia vuosia vierähti mukavasti minimalistisella elämisen tyylillä elellen, mutta vähitellen pääkaupunkiseudulle muutettuani tavaraa alkoi taas tulemaan nurkkiin kuin huomaamatta. Erityisesti tavaran määrä alkoi lisääntymään siinä vaiheessa kun olin muuttanut nykyiseen asuntooni.
Aikaisemmat asunnot olivat yksiöitä, joten tavaran määrä ei mahtunut tietenkään olemaan kovin suurta. Kuitenkin asunnon koon kasvettua yli kaksi kertaa suuremmaksi kuin edellinen asunto oli, myös tavaran määrä kasvoi vuosien saatossa suuremmaksi.
Tavaran määrä sinänsä ei monen mielestä varmaankaan ole ongelma elämässä, mutta itselleni se on alkanut sitä vähän kerrallaan olemaan. Syy tähän suhteellisen huonoon toleranssiin romun määrässä on varmaankin se, että olen joskus elänyt minimalistisesti ja tiedän kuinka merkittävän paljon rennompaa, helpompaa ja mukavampaa monet asiat arjessa on kun tavaraa on vähemmän.
Olen monesti vuosia myöhemminkin huomannut että miellän monelta osin aikuiselämäni parhaisiin vuosiin ne vuodet kun elin minimalistista elämää. Tietenkin nykyisessä elämässä on asioita jotka on paljon paremmin kuin silloin on ollut (esim. usko ja seurakuntayhteys), mutta silti muutamat vuoteni minimalistisen elämäntyylin kanssa on jättänyt pysyvän positiivisen jäljen joita olen aina jossain määrin kaivannut. Jos ei muuten niin ainakin silloin kun avaan minkä tahansa kaapin oven ja näen tarpeettomat määrät romua joka paikassa.
Koska minimalistinen elämäntyyli on jättänyt itselleni hyvät muistot, olen päättänyt palata takaisin minimalistisempaan elämäntyyliin. Asiaa helpottaa onneksi se, että asun yksin enkä ole parisuhteessa ja kaikki romut ovat omiani (paitsi pari kirjaa on lainassa), joten päätökselläni ei ole vaikutusta kenenkään muun elämään ja olen vapaa tekemään elämäni päätökset sen mukaan kuin itse haluan. Kyseessä on kuitenkin oma elämäni eikä muiden, joten miksi en tekisi siitä juuri sen näköistä kuin sen haluan olevan?
Yksi suuri syy minkä vuoksi minimalistisesta elämäntyylistä on tullut vuosien mittaan siirryttyä askel kerrallaan pois on ollut harrastukset. Katson nykyään kohtalaisen paljon elokuvia (yli 140 tänä vuonna tähän mennessä) ja elokuvien katsominen isolta ruudulta on yksinkertaisesti niin paljon parempi kokemus kuin pieneltä ruudulta katsominen joten olen katsellut leffani videotykin kautta.
Koska elokuvat on katsonut videotykin kautta on se tietenkin vaatinut videotykin sekä valkokankaan. Tämän lisäksi on olohuoneessa ollut Dolby Atmos -äänijärjestelmä. Hyvä äänentoisto antaa myöskin elokuvakokemukseen lisää syvyyttä, joten vuosia olen käyttänyt erillisiä kaiuttimia. Välillä olen käyttänyt myös soundbareja, stereokaiuttimia mutta palannut kuitenkin takaisin perinteisempään erillisten kaiuttimien ratkaisuun.
Elokuvien katselussa on vähitellen tapahtunut kuitenkin muutosta. Katson paljon vanhoja elokuvia, ehkä noin 1930-1990 väliltä. Vanhemmissa elokuvissa äänentoisto on usein mono ja joissain jopa stereo, mutta surround-äänistä ei ole tietoakaan joten monet elokuvat joita nykyään katson ovat sellaisia että niiden kanssa vaihdos surround-kaiuttimista stereoääniin ei elokuvakokemusta huononna jos äänentoisto muuten on tarpeeksi hyvä.
Puolisentoista viikkoa sitten hankin Meta Quest 3 -virtuaalilasit. Niiden hankinnan ensisijaisena tarkoituksena oli kokeilu siitä, voisinko niillä korvata videotykin ja kaiuttimet ja saada tehtyä olohuoneesta enemmän kodikkaan ja vähemmän nörttiluolan.
Tietenkin kaiuttimet eivät ole lähellekään yhtä hyvät enkä sitä oletakaan, mutta olen valmis jonkinmoisiin kompromisseihin äänien suhteen niin kauan kuin voin laittaa hyvät kuulokkeet tai hyvän bluetooth-kaiuttimen edes kiinni tarpeen niin vaatiessa. Lisäksi jos haluan voin viritellä pienen setupin jonka saan nopeasti kaappiin ja sieltä pois, mutta se jää nähtäväksi. Tässä vaiheessa olen keskittynyt ensisijaisesti kuvanlaatuun ja katselukokemukseen.
Meta Quest 3 on nyt ollut käytössä jo useamman elokuvan verran ja kokemus on ollut sen verran hyvä omiin tarpeisiini että sen myötä olen voinut alkaa siirtymään elokuvaharrastuksen osalta askeettisempaan tyyliin. Ei se vielä ole joiltain osiltaan yhtä hyvä kuin isolla kankaalla katsottuna, mutta se on jo saavuttanut tason tarpeeksi hyvä että voin nauttia elokuvista ilman että tarvitsen videotykkiä ja valkokangasta elokuvan katsomiseen.
Nämä VR-lasit on suuri ja merkittävä kehityksen askel itselleni, sillä ne tukevat pyrkimystäni romun vähentämiseen merkittävällä tapaa 🙂
Tavat tarpeettoman tavaran vähentämiseen ovat perinteiset, eli ne päätyvät joko roskakoriin, kierrätykseen kierrätyskeskukselle missä ne voidaan myydä eteenpäin tai suoraan itse niitä myymällä. Tänään viimeksi kävin viemässä pussillisen elektroniikkaa sekä vanhan tietokoneen raadon Koivukylän Kierrätyskeskukselle.
Tori.fi:n kautta olen listannut lähiaikoina paljon tavaraa myyntiin ja roskakoriin on mennyt monta säkillistä tavaraa ja kierrätyskeskukselle on tullut lähiaikoina monta lastillista myöskin vietyä roinaa.
Silti paluumatkani minimalistisempaan eläään on vasta alussa, joten mikäli olet kiinnostunut lukemaan lisää tiestäni takaisin minimalismiin niin tule ihmeessä jatkossakin lukemaan tätä blogia. Tarkoitus on kirjoittaa jatkossa lisää aiheesta kun matka etenee 🙂
Lisäsin tänne blogiin myös uuden kategorian, Minimalismi koska tarkoitus on kategorisoida kaikki matkan tapahtumat sinne. Kaikki asiat minimalismiin liittyen eivät ole esimerkiksi siivoukseen tai siisteyteen liittyviä vaan enemmänkin filosofisia tai muita, joten on parempi vain luoda suosiolla uusi kategoria josta löytää jatkossa helposti matkani vaiheet.
Aikaisemmin täällä blogissa olen kirjoitellut siitä kuinka olen alkanut kehittämään itse filmit joita kuvaan. Pitkästä aikaa voisin jakaa muutaman satunnaisen lähiaikoina otetun kuvan tännekin nähtäväksi. Kuvat olen ottanut kahdella eri filmikameralla, isäni vanhalla Chinon CA-4s:llä sekä Pentax MG:llä.
Tänään tuli täyteen sata uniikkia elokuvaa jota olen tänä vuonna nähnyt, joten teen alle jonkinmoisen listauksen niistä jotka jostain syystä ovat itselleni olleet erityisen mieleenpainuvia syystä tai toisesta.
Nämä eivät välttämättä ole sellaisia joita erityisesti suosittelisin eli ne eivät ole välttämättä mitään elokuvataiteen mestariteoksia omasta mielestäni, mutta ne ovat silti sellaisia että niissä on ollut “sitä jotakin”, jotakin sellaista että olen niistä pitänyt tavalla tai toisella.
Aikaisemmin pidin tällä sivustolla erillistä Suosituksia-sivua, mutta sivuston uudelleen avaamisen jälkeen en ole ainakaan vielä sellaista tehnyt. Voi olla että tulevaisuudessa sellaisen jälleen avaan, mutta se jää nähtäväksi. Kuitenkin mikäli sellaisen avaan niin kriteeriksi tulee ainakin se, että olen katsonut sen elokuvan vähintäänkin kaksi kertaa ja sen jälkeenkin olen vielä sitä mieltä että se on ansainnut paikkansa kyseiselle listalle.
Monetkin tämän postauksen listasta puuttuvista tänä vuonna katsotuista filmeistä ovat kyllä voineet olla mielestäni hyviä esimerkiksi viihdearvoltaan, mutta silti sen verran keskinkertaisia siinä mielessä että ne eivät ole erityisen mieleenpainuvia.
Esimerkki tällaisesta on vuonna 2022 julkaistu toimintaseikkailu Uncharted jonka olen katsonut tänä vuonna kerran, olen sen katsonut myös kerran aikaisemminkin ja olen pitänyt sitä kummallakin kerralla viihdyttävänä. Silti se on monella tapaa keskinkertainen eikä siinä ole erityisesti mitään sellaista mikä siitä tekisi kovinkaan mieleenpainuvan muuten kuin siten että se tarjoaa itselleni rentoa viihdettä ja sen voin katsoa useammankin kerran.
Night of the Living Dead (1990) – IMDB – Tom Savinin ohjaama zombie-filmi. Tätä en pelottavaksi laske, mutta tässä on jotain mukavaa 90-luvun sympaattista pienen budjetin kauhuelokuvan tunnelmaa. Olin katsonut tämän joskus aikaisemminkin. Alkuvaiheen repliikki “They coming to get you Barbara” on jäänyt elävästi mieleen.
Cape Fear (1962) – IMDB – J. Lee Thompsonin ohjaama draama/trilleri missä vankilasta vapautunut mies alkaa vainoamaan miestä joka oli edesauttamassa hänen vankilaan joutumistaan. Tunnelma rakennetaan hyvin ja se tiivistyy loppua kohden erinomaisella tavalla.
Touch of Evil (1958) – IMDB – Orson Wellesin ohjaama film-noir rikosdraama. Tyylikkäitä kohtauksia, hienoa kameratyöskentelyä ja kaunista katsottavaa.
Metsurin tarina (2022) – IMDB – Kotimainen elokuva jonka on ohjannut Mikko Myllylahti. Mystinen tarina metsurista kerrottuna lakonisella kaurismäkeläisellä ilmaisulla.
The Father (2020) – IMDB – Florian Zellerin ohjaama koskettava ja surumielinen draama. Anthony Hopkinsin hieno roolisuoritus antaa vakavalle aiheelle syvyyttä.
2046 (2004) – IMDB – Kar-Wai Wongin romanttinen sci-fi draama kirjailijasta, rakkaudesta ja naisista hänen elämässään. Mielenkiintoisia kuvakulmia ja tavallisuudesta poikkeavaa tyyliä.
Don’t Tell Mom The Babysitter’s Dead (1991) – IMDB – Christina Applegaten tähdittämä 90-luvun alun komedia jonka on ohjannut Stephen Herek. Sympaattinen kasvutarina.
Conan The Barbarian (1982) – IMDB – John Miliuksen ohjaama äijäilyelokuva 80-luvun meiningllä. Hyvän mielen suoraviivainen toimintafilmi missä kuullaan myös Conanin näkemys siitä mikä on elämän tarkoitus – “To crush your enemies, see them driven before you, and to hear the lamentations of their women.“.
The Black Dahlia (2006) – IMDB – Brian De Palman ohjaama rikosdraama. Paikoitellen kohtalaisen ahdistavakin tunnelma.
Ugetsu (1953) – IMDB – Kenji Mizoguchin ohjaama draamallinen fantasia. Tunnelmallisesti miellyttävä elokuva surumielisellä tarinalla.
Mulholland Drive (2001) – IMDB – David Lynchin ohjaama mysteerillinen draamatrilleri. Monella tapaa erittäinkin hämmentävä elokuva joka on myös paikoitellen painostava. Herättää ajatuksia ja halun katsoa uudelleen jotta voisi koettaa ymmärtää paremmin mistä kaikessa on kyse.
Oldboy (2003) – IMDB – Park Chan-wookin ohjaama kostotarina. Suhteellisen häiriintynyt ja sairas, mutta silti mielenkiintoinen.
Sansho the Bailiff (1954) – IMDB – Kenji Mizoguchin ohjaama draama lapsista jotka kaapataan erilleen äidistään ja joiden kaikkien elämät kokevat kovia.
A Nightmare on Elm Street (1984) – IMDB – Wes Cravenin klassikko slasher-kauhu kasaritunnelmissa. Tämäkään ei mitenkään pelottava ole, mutta viihdyttävä senkin edestä.
The Invisible Man (1933) – IMDB – James Whalen näkymättömän miehen seikkailu yllätti aikakauteensa nähden poikkeuksellisen tyylikkäillä tehosteillaan. Tarinakin oli mielenkiintoinen.
The Royal Tenenbaums (2001) – IMDB – Wes Andersonin komedia omalaatuisesta perheestä jotka palaavat hetkellisesti saman katon alle elämään.
I Know What You Did Last Summer (1997) – IMDB – Teinikauhuelokuvien klassikko jonka on ohjannut Jim Gillespie. Viihdyttävä ja koukuttava.
Django Unchained (2012) – IMDB – Quentin Tarantinon raakuudessaan vastenmielinen mutta kokonaisuutena muutoin erinomainen elokuva. Väkivaltaiset kohtaukset ovat ihon alle meneviä ja sellaisia että niitä ei unohda, mutta tapa miten kohtaukset ja tunnelma rakennetaan hyvin tehdyillä dialogeilla on jotain mikä erottaa tämänkin Tarantinon mieleenpainuvaksi myös muistakin syistä kuin ainoastaan väkivallasta.
A Serious Man (2009) – IMDB – Ethan ja Joel Cohenin ohjaama draamakomedia juutalaisesta miehestä jonka elämässä tulee epäonnea monella osa-alueella. Hämmentävä tarina hyvällä tavalla.
The Double Life of Véronique (1991) – IMDB – Krzysztof Kieslowskin ohjaama draama. Kiintoisaa värien käyttöä ja mielenkiintoinen tarina.
Roman Holiday (1953) – IMDB – William Wylerin romanttinen komedia prinsessasta joka Rooman reissulla katoaa. Sympaattinen ja koskettavakin elokuva josta Audrey Hepburn tuli kunnolla tietoisuuteen.
The Third Man (1949) – IMDB – Carol Reedin ohjaama film-noir miehestä joka saa kuulla ystävänsä kuolleen mutta jonka kuolemassa on omituisia piirteitä.
Sleepy Hollow (1999) – IMDB – Tim Burtonin fantasiamysteeri. Värien käyttö huokuu kaunista goottilaista estetiikkaa.
Raiders of the Lost Ark (1981) – IMDB – Steven Spielbergin ohjaama toimintaseikkailu Indiana Jonesista etsimässä liiton arkkia. Toimintaelokuvien klassikko joka on kestänyt aikaa.
Indiana Jones And The Temple Of Doom (1984) – IMDB – Arkeologi Indiana Jonesin seikkailut jatkuvat katsojaa koukuttavalla tavalla Steven Spielbergin ohjaamassa toimintaseikkailussa.
Indiana Jones and the Last Crusade (1989) – IMDB – Indiana Jones nähdään viimeisellä ristiretkellä etsimässä Graalin maljaa Steven Spielbergin ohjaamassa toimintaelokuvassa.
The Fountain (2006) – IMDB – Darren Aronofsky ohjaama romanttinen mysteeri-draama elämästä ja kuolemasta. Tyylikäs visuaalinen ilme yhdistettynä ajatuksia herättävään tarinaan.
Onibaba (1964) – IMDB – Kaneto Shindôn ohjaama mysteerillinen draama kahdesta naisesta sodan aikana ja omituisesta maskista. Kiintoisa tarina ja tyylikäs toteutus.
Eyes Without A Face (1960) – IMDB – Georges Franjun ohjamaa rasnkalainen kauhudraama lääkäristä joka koettaa saada tyttärelleen uudet kasvot jotka on turmeltunut onnettomuuden seurauksena.
Harakiri (1962) – IMDB – Masaki Kobayashin draama samuraista joka aikoo päättää päivänsä harakirin tekemällä. Hyvää tarinan rakentamista Kurosawalaisella tunnelmalla.
M (1931) – IMDB – Fritz Langin rikostrilleri. Tarina lapsia tappavasta miehestä on paikoitellen ahdistava, mutta kuitenkin myös ajatuksia herättävä ja saa katsojan miettimään oikeutta ja oikeudenmukaisuutta.
Rain Man (1988) – IMDB – Barry Levinsonin ohjaama Oscar-voittaja miehestä joka isänsä kuoltua saa kuulla autistisesta veljestään jonka olemassaolosta hänellä ei ole muistikuvaa. Sympaattinen tarina.
The Shape of Water (2017) – IMDB – Guillermo del Toron fantasiallinen romanttinen draama joka voitti myös parhaan elokuvan Oscarin. Mykkä nainen rakastuu ihmismäiseen olentoon jota pidetään vankeudessa. Useita mielenkiintoisia henkilöhahmoja.
A Million Ways To Die In The West (2014) – IMDB – Seth MacFarlanen levotonta huumoria tarjoileva komedia joka yllättää monella tapaa.
Aina aika ajoin tulee keskusteluun ihmisten kanssa suoratoistopalvelut ja elokuvien katsominen Netflixistä fyysisen median sijaan. Suoratoistopalvelut on nykypäivänä monelle ensisijainen paikka josta elokuvat katsotaan, mutta itselleni ne ovat poikkeus, sillä tapanani on katsoa elokuvat pääsääntöisesti fyysiseltä medialta joista yleisimpänä on DVD:t. Toiseksi eniten katson luultavasti elokuvia 4K BluRayna, sen jälkeen BluRaynä ja satunnaisesti VHS:ltä.
Vaikka DVD onkin yleisin katsomani formaatti, johtuu se ensisijaisesti siitä että omistan niitä selkeästi eniten. Mieluisin formaatti on kuitenkin 4K BluRay ja milloin ostan elokuvia uutena niin useimmiten ostan elokuvan siinä formaatissa mikäli sellainen on saatavana. Monia elokuvia ei kuitenkaan ole vielä tässä formaatissa eikä kaikkia edes ole BluRaynä, joten vaihtoehdoksi jää kuitenkin ainoastaan DVD (tai VHS). Onneksi suurin osa DVD-elokuvista on laadullisesti niin hyvää laatua että vaikka katson elokuvat useimmiten videotykiltä 106″-tuumaiselta kankaalta ei laadussa ole valittamista.
DVD-elokuvissa on kuitenkin myös selkeä etu BluRay- ja UHD-julkaisuihin, sillä lähes jokaiseen elokuvaan on suunniteltu omaperäiset valikot ja niissä on myös oheismateriaaleja jotka monesti BluRay ja UHD-elokuvissa loistavat poissaolollaan. Poikkeuksen tekee tietenkin yksittäiset elokuvat sekä hinnakkaampien julkaisijoiden versiot joissa oheismateriaalin määrä on kiitettävällä tasolla.
Toisinaan on mielenkiintoista katsoa kuinka monta elokuvaa viimeisestä sadasta näkemästäni olisin voinut nähdä, jos katsoisin niitä ainoastaan Netflix-suoratoistopalvelusta eli siten kuten monet tekevät. Vastaus on että en kovinkaan montaa, sillä ainoastaan seitsemän (7) elokuvaa viimeisestä sadasta näkemästäni löytyi Netflixistä. Tiedot Netflixin valikoimasta on haettu https://fi.flixable.com/ sivuston kautta.
Tammikuussa olin reissussa Lapissa ja katsoin siellä ollessa Yle Areenan kautta elokuvia joten tein myös toisen laskelman missä otin huomioon ainoastaan ne 100 viimeisintä elokuvaa jotka olen katsonut fyysiseltä medialta. Näissä tilanne oli hieman parempi, sillä Netflixin kautta olisin voinut katsoa näistä yhdeksän (9) elokuvaa.
Syy siihen että suurta montaa katsomistani leffoista ei löydy Netflixissä on tietenkin ymmärrettävää, sillä 33 näistä on julkaistu 1989 tai sitä ennen. Keskivertoa katsojaa tuskin kiinnostaa ns. vanhat elokuvat eikä niitä ole sen vuoksi varmastikaan järkevää pitää valikoimassa. Silti viimeisestä sadasta fyysiseltä levyltä katsomastani elokuvasta 67 on julkaistu 1990 tai sen jälkeen joten luulisi että tuostakin joukosta hieman useampi olisi löytynyt.
On hyvä myös muistaa että esimerkiksi kolme ensimmäistä Indiana Jones -elokuvaa on julkaistu ennen vuotta 1990 eikä näistä mitään löytynyt valikoimasta, joten kyse ei ole siitä että monet vanhoista näkemistäni elokuvista olisi ranskalaisia taide-elokuvia, kiinalaisia ja japanilaisia samurai-elokuvia tai B-luokan indie-filmejä tai jotain muuta vastaavaa joita keskiverto katsoja ei oletettavasti katsoisi.
Mukana näissä 33:ssa oli myös kaksi parhaan elokuvan Oscarin voittanutta filmiä, Rain Man sekä Driving Miss Daisy joista kumpaakaan ei löytynyt. Lisäksi koko joukossa oli myös uudempia Oscar-voittajia, The Shape Of Water, King’s Speech sekä Shakespeare In Love eikä näistä mitään löytynyt, joten ainakaan tämänkaltaisia valtavirtaelokuvia ei olisi tullut nähtyä jos Netflix olisi ainoa paikka katsoa.
Suurin osa mitä katson on selvästikin sellaista mikä ei suuren yleisön suosiota nauti, joten luultavasti en Netflixiä tilaa ainakaan seuraavaan pariin kuukauteen.
Koska yllä olen verrannut mitä olisin voinut katsoa edellisestä sadasta fyysisellä medialla olevasta elokuvasta jos olisin koettanut nähdä ne Netflixistä, niin on hyvä muistaa että tilanne olisi luultavasti sama myös toisinpäin. Valikoima tietenkin ohjaa katsomisvalintoja, eli jos olisin ainoastaan Netflixin varassa katsoisin mitä sieltä löytyy.
Selasin läpi jonkin verran tällä hetkellä valikoimassa olevia vaihtoehtoja ja siellä oli kyllä useampiakin mielenkiintoisia elokuvia 1940-1960 vuosien väliltä, joten jotain itseänikin kiinnostavaa katsottavaa sieltä löytyisi. Mieluummin kuitenkin ostan elokuvia jatkossakin fyysisessä muodossa jolloin tiedän että se löytyy silloin kun sen haluan katsoa, koska jos Netflixin valikoima tällä hetkellä tarjoaa itselleni jotain kiinnostavaa niin ei ole mitään varmuutta siitä mikä on tilanne viikon tai kuukauden päästä. Lisäksi kun olen elokuvan kerran ostanut en joudu maksamaan siitä joka kuukausi jatkossakin että sen voin katsoa halutessani.
Fyysisen median kuolemaa on povattu jo vuosikausia, mutta vielä suoranaisia merkkejä tästä ei ole havaittavissa. Yksittäisiä elokuvia ja sarjoja on tietenkin moniakin joita ei ole muualla kuin suoratoistopalveluissa, mutta isompana trendinä tätä tuskin voidaan pitää. Uusia elokuvia julkaistaan yhä fyysisessä muodossa joten ostajakuntaa on olemassa vielä ainakin sen verran että toimintaa kannattaa jatkaa.
Mielenkiintoisempaa on kuitenkin nähdä mikä on tilanne tulevaisuudessa suoratoistopalveluiden osalta, sillä nykyään Netflixillä on kilpailijoita useampiakin. Aikaisemmin Netflix oli käytännössä katsoen ainoa realistinen valinta monelle (Yle Areenaa lukuunottamatta), mutta nyt markkinat ovat hajautuneet ja tarjolla on Netflixin ja Yle Areenan lisäksi myös HBO Max, Viaplay, Apple TV+, Amazon Prime Video, MTV Katsomo, Ruutu+, Disney Plus ja Mubi. Lisäksi varmasti on monia muitakin, mutta listasta saa jo jonkinlaisen käsityksen siitä kuinka monia eri vaihtoehtoja nykyään on tarjolla.
Ala elää jonkinlaisessa muutostilassa isomminkin. Palveluita on tullut ja mennyt, nimet on muuttuneet, osa palveluista on yhdistynyt (ellen muista väärin) ja valikoimaa on siirtynyt palvelusta toiseen.
Myöskin HBO Max on muuttumassa, tällä kertaa nimeltään Maxiksi ja siihen tulee mukaan Discovery+ sisältöä. Aikaisemmin HBO:lla oli myös HBO Nordic joka ilmeisesti oli sama kuin HBO Max mutta ilman sen omaa alkuperäissisältöä, mutta nykyään löytyy ilmeisesti vain HBO Max josta jatkossa tuleekin sitten pelkkä Max. Selkeää kuin mikä.
Mielenkiintoista on nähdä myös miten hinnat jatkossa kehittyvät. Hinnat on nousseet lähivuosina ja tuskin näissä hinnat tulevat hetkeen ainakaan putoamaan. Amerikassa muutamassa suoratoistopalvelussa on olemassa myös versio jossa on huokeampi hinta, mutta palvelussa tulee katsojalle myös mainoksia. Tuleeko tämänkaltainen hinnoittelumalli jossain vaiheessa rantautumaan myös Suomeen jää nähtäväksi, mutta ainakin tämänkaltaiset hintojen nousut ja palveluiden huononemiset vain vahvistavat itselleni mielikuvaa siitä että pysyn jatkossakin ensisijaisesti fyysisen median käyttäjänä. Jos katsoisin sarjoja, tilanne tietenkin saattaisi olla toinen.