Olen nyt hieman päälle kuukauden verran kehittänyt itse filmini kotona. Olen aikaisemmin miettinyt että miltähän kuvat näyttävät jos fiksausvaihe mustavalkoisen filmin prosessoinnissa menee pieleen, eli esimerkiksi jos fiksaa liian vähän aikaa tai fikseri ei enää ole tarpeeksi tehokas eikä se fiksaa kunnolla. Enää tätä ei tarvitse miettiä vaan nyt tiedän käytännön kokemuksesta miltä ne näyttävät.

Eilen tori.fi:stä löysin edullisen lisäkameran joten sen ostettua otin heti 24-kuvan rullallisen testikuvia (myöhemmin kirjoittelen kamerasta varmaankin erillisen postauksen jos saan aikaiseksi). Ennen tämän rullan kehittämistä olin päivällä kehittänyt yhden rullan kuvia ilman mitään ongelmia, mutta tämän uuden kameran kohdalla kuvat menivät totaalisen pieleen.

Ensimmäisenä mietin että onko ongelmana ollut kuvien alivalottuminen, mutta kyseltyäni tästä netistä selvisi että vika onkin mitä luultavammin fiksausvaiheessa. Tämä tuntui oudolta sillä paria tuntia aikaisemmin olin onnistunut ilman mitään ongelmia fiksaamaan yhden rullan, mutta kuinka ollakaan vika oli kuin olikin fiksaamisessa. Fikseri oli menettänyt tehonsa ja lopputulokset olivat tämän kaltaisia.

Oli kyllä Luojan lykky että opin tämän asian testirullan kohdalla, ts. rullan kohdalla jossa kaikki kuvat on otettu noin puolen tunnin sisällä ja räpsitty menemään mitä vain ilman sen suurempaa merkitystä, ainoastaan tavoitteena on ollut vain kuvata rulla nopeasti täyteen jotta pääsen testaamaan kuvien kehittämistä ja näen onko kamera kunnossa.

Oikeiden kuvien kohdalla jos näin olisi käynyt olisi se voinut harmittaa enemmänkin. Myönnettäköön toki että kuvaustahtini on sellainen ollut että oikeiden kuvienkin kohdalla menetys olisi ollut muutaman päivän kuvien verran tai ehkä viikon maksimissaan eli kuvia ei kuitenkaan olisi realistisesti arvioiden menettänyt viikkojen edestä eikä elämässä ole tarkoituskaan selvitä ilman että joskus pettyy kun asiat ei onnistukaan kuten haluaisi.

Ilahduttavaa kyllä sain netistä nopeasti vastauksen mikä meni pieleen ja sen vastauksen myötä koetin eilen illalla fiksaamista uudelleen kuudelle kuvista. Syy miksi tein tämän kuudelle kuvalle enkä koko rullalle oli tietenkin se, että olin jo leikannut filmin ja laittanut negatiivit negatiivilehdille.

Otin vanhasta fikseristä osan pois ja kippasin purkkiin jotta voin viedä sen myöhemmin kierrätyskeskukselle jätelajitteluun. Lisäsin tämän jälkeen vanhan fikserin sekaan uutta lantrattua fikseriä, eli ensin pistin 1 osan fikseriä ja 4 osaa vettä ja kippasin tämän seoksen vanhan seoksen lisäksi. Tämän jälkeen tällä jatketulla fikserillä kokeilin uudelleenfiksausta ja ilahduttavaa kyllä kuvat eivät olleet menneet totaalisesti pilalle vaan uudelleenfiksauksella niistä sai vielä jossain määrin kelvollisia kuvia.

Harmillinen aspekti toki oli siinä että tein loppufilmille uudelleenfiksauksen vasta tänä aamuna kun olin katsonut tulokset ensimmäisen kuuden negatiivin osalta. Tämä oli huono ratkaisu ja uudelleenfiksaus olisi kannattanut ehdottomasti tehdä eilen myös niille, sillä tänään kun aamulla fiksasin loput kuvat oli filmi jo kärsinyt pahasti ja uudemmat fiksatut kuvat eivät enää lähellekään yhtä hyvin onnistuneet ja osa oli turmeltunut jo täysin – ainakin valokuvauksellisessa mielessä, mutta ehkä abstraktin taiteen näkökulmasta ei niinkään.

Mitä tästä opin

Tämä oli mielenkiintoinen kokemus ja kerralla opin monta asiaa tästäkin. Ensimmäinen ja tärkein oppi on tietenkin se, että fikserin kunto pitää tarkistaa selvästi useammin. Olin testannut fikserin kunnon muistaakseni neljä rullaa aikaisemmin, eli olin dipannut pienen pätkän filmiä fikserissä, ottanut aikaa paljonko menee siihen että se fikserissä lilluva filminpätkä muuttuu valoa läpäisemättömästä läpinäkyväksi ja siitä saa ajan kuinka kauan filmiään pitää fiksata. Esim. jos menee minuutti että filmi muuttuu läpinäkyväksi, on fiksausajan oltava vähintään kaksi minuuttia tai jokin tällainen sääntö. Kuitenkin se että filmi muuttuu läpinäkyväksi on jo merkki siitä että fikserissä on vielä tehoa.

Toinen mitä opin oli se, että fikserin hyvän ja normaalin toimivuuden ja toimimattomuuden välillä on suhteellisen nopeakin muutos. Tämä ehkä olisi hitaampi muutos jos fikseriä olisi lantrattu esim. puoli litraa tai merkittävästi enemmän, mutta en ole varma. Oli miten oli, jatkossa tiedän tarkistaa fikserin useammin jolloin tätä ei tarvitse miettiä.

Kolmas mitä opin oli se, että miltä kuvat näyttävät kun ne on fiksattu pieleen. Nyt osaan jatkossa heti arvioida skannaustuloksista mikäli on syytä epäillä fikserin toimivuutta. Lisäksi opin myös sen, että kuivumassa oleva filmi näyttää erilaiselta, siinä on violettia sävyä jos sitä ei ole fiksattu kunnolla joten tuskin tarvitsee edes skannaukseen asti odottaa mikäli samanlainen tapahtuu uudelleen.

Neljäs mitä tästä opin oli se, että filmin voi fiksata uudelleen eikä luultavasti mitään ongelmaa ole jos asian huomaa suhteellisen nopeasti ja lantraa vain uuden lantringin ja toistaa prosessin. Tällä kertaa uudella yrittämällä ei tullut kovin hyviä tuloksia monen kuvan osalta siksi, että en tiennyt alunperin ongelman olleen tässä työvaiheessa enkä myöskään tajunnut kuinka nopeaa negatiivin pilaantuminen on jos se on fiksattu huonosti. Jos olisin tämän tiennyt, olisin vain laittanut uuden fikserin ja toistanut tämän työvaiheen heti eikä yhtään kuvaa luultavasti olisi mennyt pieleen.

Viidentenä oppina ja muistutuksena tässä on tietenkin se, että on hyvä kuvata paljon kuvia ja kehittää nopealla tahdilla. Jos olisin kerännyt kuukauden ajan yhteen rullaan kuvia ja vasta sitten kehittänyt filmin ja olisin tehnyt silloin tämän virheen niin olisin menettänyt kuvia pitkältä ajalta ja harmitus olisi aivan erilainen. Tämän filmin tapauksessa harmitus on suhteellisen mitätön ellei jopa olematon sillä koko rulla oli muutenkin ainoastaan testikuvia varten tarkoitettu ja kuvat otettu todella lyhyen ajan sisällä.

Tekemällä oppii ja nyt tietää jälleen asioita joita ei olisi tiennyt ja tajunnut ellei itse olisi konkreettisesti sitä kokenut. Ei siis muuta kuin lisää filmiä kameroihin ja jatkamaan kuvaamista.

Muutamia viikkoja takaperin tilatessani negatiiveille säilytyspapereita tilasin myös samalla kokeiluun Fomapan 100 Classic -filmiä yhden rullan. Olen aikaisemmin kuvannut mustavalkoiset kuvat jotka olen kotona kehittänyt Ilford HP5+ -filmille joten oli mielenkiintoista koettaa eroaako Fomapan kuinka paljon Ilfordin filmistä.

Tietenkin yhden rullan perusteella tuskin vielä kovin suurta varmuutta saa ja tällä hetkellä jääkaapissa onkin odottamassa lisääkin näitä rullia kun näitä sattui olemaan tarjouksessa PhotoStellalla. En tilausta tehdessä kuitenkaan vielä ollut yhtään rullaa tälle filmille kuvannut enkä kehittänyt, joten 10 rullallista ostin ihan vain sokkona toivoen parasta. Muutenkin on parempi kuvata monta rullallista samaa filmiä että varmemmin osaa mielipiteensä filmistä muodostaa.

Ensimmäisen rullan perusteella ensituntumaksi jäi että tässä filmissä olisi voimakkaammat kontrastit kuin Ilfordin HP5+:ssa. Tietenkin filmit ovat myös ISO-arvoltaan erilaisia, joten aivan suoraa päättelyä itse filmien eroista on ehkä turhaa tehdä kun ISO-arvo on tässä 100 ja Ilfordissa 400. Lisäksi kehitysaikana Rodinal/Adonal kehitteellä 1:50 mittasuhteella käytin tässä 9 minuutin kehitysaikaa kun Ilfordilla olen käyttänyt 11 minuuttia. Ajat eri filmien suositelluille kehitysajoille olen kaivanut Massive Dev Chartin iPhone-ohjelmasta jonka vuoksi tässä käytin lyhempää aikaa kuin Ilfordin kanssa.

Tämän postauksen kuvat on skannattu Plustek 8200i filmiskannerilla käyttäen SilverFast 9 SE -ohjelmistoa. Kuvat on skannattu 2400 DPI:llä ja käytetty NegaFixissä Vendorin arvona Ferrania, Typenä FG:tä ja ISO/ASA arvona 100:aa. Syynä tähän on se, että Fomapanille ei ollut omaa profiilia SilverFast 9:ssä ja joku kertoi netissä jollain foorumilla että on käyttänyt tätä. Koetin itse ja pidin tuloksista joten jätin kyseisen valinnan itsellekin käyttöön.

Kaikki kuvat on otettu Chinon CA-4s kameralla käyttäen Chinon 50 mm F/1.7 objektiivia.

Tänään posti toi Plustek 8200i filmiskannerin joten laitan tähän jakoon nopeasti ensimmäisiä satunnaisia skannauksia itse kehitetyistä filmeistä.

Näissä on hyvä huomata että monessa on filmissä ollut vettä jota ei ole pyyhitty kunnolla pois filmin kehityksen jälkeen joka tietenkin vaikuttaa outoina laikkuina näihin skanneihin. Pitää jatkossa tähän asiaan selkeästi panostaa että paremmin huolehdin filmirullan kuivauksesta kehityksen jälkeen, mutta sehän se näiden testikuvailujen pointti on eli tekemällä oppii.

Kirjoitan joskus ehkä myöhemmin lisää varsinaisesta skannerista tänne, mutta tässä vaiheessa laitan vain satunnaisia kuvia.

Yllä olevista kuvista on helppoa havaita hyvinkin vaihtelevaa tasoa oleva skannausjälki, erityisesti värien osalta. Syynä tähän on se, että vasta kokeilin skannauksia pikaisesti ja en tarkemmin kaikista säätänyt valkotasapainoa aina kohdalleen joten välillä on sävyt aivan eri väriä. Tämäkin varmasti kehittyy kun enemmän skanneria käytän ja skannausohjelmaan perehdyn paremmin.

Myös värikuvien skannaus tietenkin onnistuu.

Ensivaikutelmat on hyvät, joten eiköhän tällä skannerilla saa itse kehitetyt filmit omaan tarpeisiini hyvinkin riittävällä laadulla skannattua.

Olen lähiaikoina innostunut tekemään filmin kehittämistä kotona. Mustavalkoisen filmin kehitttäminen on paljastunut todella mukavaksi ja melkoisen helpoksi operaatioksi alkuun pääsyn jälkeen. Koska prosessi on sujunut mukavasti innostuin melkein heti jo hankkimaan myös tarvikkeet värifilmien kehittämiseen.

Värifilmien kehittämisestä liikkuu paljon tietoa netissä että se on todella vaikea prosessi. En tiedä onko tämä ainoastaan vanhaa historiaa 90-luvulta jolloin monet filmit olivat erilaisia vai onko nämä muutaman kemikaalin ratkaisut tulleet markkinoille vasta lähivuosina ja tietoisuus niiden yksinkertaisuudesta ei ole saavuttanut suurta yleisöä on vaikeaa sanoa. Kuitenkin Cinestill Cs41 -kemikaalijauheilla (jota myydään myös nestämäisenä) värifilmien kehittäminen ei ainakaan parin rullan perusteella ollut yhtään sen vaikeampaa kuin mustavalkoisten filmien kehittäminenkään mikäli tekee investoinnin vedenlämmittimeen.

Tähän käyttöön varta vasten valmistettua vedenlämmitintä myydään 109-139 euron välimaastoissa joten aivan järjettömän suurta investointia ei lopulta kuitenkaan joudu tekemään. Lisäksi vettä voi lämmittää muillakin konsteilla ja itse valvoa tarkemmin että vesi on oikeassa lämpötilassa, mutta ainakin itse hankin suoraan vedenlämmittimen että pääsee merkittävästi helpommalla.

Ensimmäisellä kerralla prosessi tuntui jännittävältä ja haasteelliselta sillä alussa täytyi kemikaalit purkittaa ja mittailla. Toisen värifilmin kohdalla kun kemikaalit olivat jo valmiiksi annosteltuina purkeissa oli prosessi todella simppeli. Samoin seuraavan kerran jos näitä samoja kemikaaleja päädyn ostamaan jossain vaiheessa lisää niin seuraavalla kerralla myös kemikaalien annosteleminen on varmasti huomattavasti helpompaa sillä tietää jatkossa mitä tekee.

Ohjeita lukemalla ja YouTubesta videoita katselemalla pääsi onneksi kemikaalien sekoituksen saloihin. Lopulta toimenpide paljastui helpoksi sillä täytyi vain olla oikean lämpöistä vettä, lisätä pulveri, sekoitella ja sen jälkeen lisätä lisää vettä ja kehite oli valmis. Toinen valmisteltava sekoite oli hieman useamman osan vaativa, mutta käytännössä haasteellisuudeltaan lähes yhtä helppo prosessi. Sellainen että kun sen kerran tai pari tekee niin luultavasti jatkossa sen muistaa helposti.

Ensimmäinen filmi minkä kehitin oli pokkarikamerassa pidempään sisällä ollut filmi jossa oli otettu ainoastaan muutamia kuvia. Otin kameran kävelylle mukaan ja räpsin menemään rullan täyteen että pääsin koettamaan filmin kehittämistä. Koska se onnistui hyvin päädyin pian jo kehittämään toisenkin rullan värifilmiä joka oli odottanut kotona joitain päiviä. Sen olin ottanut käyttämälläni isän vanhalla järjestelmäkameralla, Chinon CA-4s:llä. Sillä kuvista tuli selkeästi parempia eikä valkotasapainokaan ollut niin pielessä kuin pokkarilla kuvatuissa kuvissa tuntui olevan.

Laitan alle vielä muutamia satunnaisia kuvia joita rullissa oli. Huomionarvoista näissä kuvissa kuitenkin on se, että ne on digitoitu kohtalaisen heikkolaatuisella laitteella joka ei tee parasta oikeutta kuville eikä niiden väreille. Ei sillä että kuvat olisivat mitään mestariteoksia muutenkaan, ainoastaan testikuvia, mutta kunhan filmiskanneri saapuu jossain vaiheessa postista niin skannailen kuvat uudemman kerran että voin verrata digitoinnin laatua.

Lisähuomautuksena vielä hyvä mainita myös se, että ihmeelliset läikät kuvissa on luultavamminkin seurausta huonosta kuivaamisesta filmin kuivatusvaiheessa. Täytynee jatkossa perehtyä parempiin filmin kuivaamisen metodeihin jotta “oikeissa kuvissa” ei sitten jäisi negatiiviin kuivumisesta läikkyjä.

Korjaus: Laskin alla olevassa tekstissä että yhdestä 100 ml Adonal-kehitteestä saa 4 rullaa kehitettyä käyttäen laimennussuhdetta 1:25, mutta todellisuudessa siitä saa 8 rullaa kehitettyä sillä mittasuhteella. Olin katsonut epähuomiossa mitta-astian kokonaismitan laskutoimituksessani. Hintaa yhdelle rullalle kotona kehitettynä jää siis 2,28 euron sijaan ainoastaan 1,425 eur/rulla. Jos käyttää 1:25 mittasuhteen sijaan mittasuhdetta 1:50 jota nykyään olen siirtynyt käyttämään tipahtaa hinta merkittävästi lisää ja mikäli tilaa jatkossa esim. 500 ml tai 1000 ml pullon romahtaa hinta tästä merkittävästi alemmaksi. Jätän alla olevan tekstin kuitenkin muokkaamatta.

Yleistä

Viime yönä astuin itselleni valokuvaamisessa uuteen aikaan, sillä onnistuin kotonani kehittämään mustavalkoisen filmin valokuvausliikkeessä kehittämisen sijaan. Prosessi onnistui kokonaisuudessaan hyvin ja lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen, mutta ilman haasteita ei kyllä selvitty.

Tilasin valokuvien kehittämisen aloituspaketin PhotoStellalta. Lisäksi tilasin pimiöpussin, 10 kpl Ilford HP5+ mustavalkofilmiä, filmikiinnikkeet joihin kehitetyn filmin saa kuivumaan ja suoristumaan sekä muutaman listäastian litkuja varten helpottamaan prosessia. Eilen kirkon jälkeen kävin sapatin päätyttyä hakemassa paketin LIDL:stä ja ryhdyin tutkailemaan pakkauksen sisältöä.

Sopivasti eilen illalla myöskin kaveri tuli käymään ja hän pääsi samantien kuvauskohteeksi testikuviin. Samoin hän otti itsestäni monta testikuvaa joten ensimmäiseen rullaan sai oikeita henkilökuvia testaamista varten. Koko rullallinen tuli täytettyä varmaankin puolessa tunnissa tai tunnissa koska ainoa tavoite oli vain saada joitain kutakuinkin tolkullisia kuvia otettua siltä varuilta että filmin kehittämien sattuisikin onnistumaan jo ensimmäisellä yrityksellä. Tahdoin kuitenkin kuvata kerralla koko rullallisen täyteen että jos prosessin säheltää pieleen ja kaikki kuvat katoaa ei ole menettänyt mitään muuta kuin lyhyen testikuvaussession kuvat.

Ennen testikuvaussessiota olin keittiön pöydän ääressä treenaillut moneen otteeseen kuinka filmin saa laitettua kehitystankin rullaan. Aloituspaketissa tuli mukana valmiiksi filmi jolla pääsi harjoittelemaan ilman että joutui uhraamaan oikeaa filmiä harjoitusta varten. Tämä oli todella hyvä sillä aivan mutkatkonta filmin laittaminen ei ollut. Kuitenkin tämä on myöskin ainoa vaihe mikä täytyy tehdä täydellisessä pimeydessä käsikopelolla joten sen harjoitteleminen valoisassa on enemmän kuin suotavaa.

Valmistautumista prosessiin

Kun kuvat oli otettu, filmi kelattu kamerassa alkuun ja otettu ulos kamerasta oli aika lukea lisää ohjevihkoa. Harmaita hiuksia tässä vaiheessa itselläni aiheutti mittasuhteet eri litkuissa ja mietintä pitäisikö tässä olla jokin stop bath -vaiheen kemikaali vaiko ei josta tuntuu olevan eriäviä mielipiteitä ihmisillä. Koska tällaista ei mukana ollut eikä sellaisesta ohjeessa puhuttu luotin siihen että vesihuuhtelulla kehityksen saa pysäytettyä ilman mitään ongelmaa. Näin myös kävi, eli mitään ei mennyt pieleen.

Ennen kemikaalien mittaamista astioihin päätin kuitenkin tehdä ensimmäisen vaiheen valmiiksi, eli filmin laittamisen pimiötankkiin. Tätä varten ostin pimiöpussin, eli pystyin tämän vaiheen tekemään valoisassa huoneessa laittamalla kädet pussiin jonka sisälle olin viskannut kehitystankin, filmirullan, sakset ja pihdit.

Periaatteessa hankalimman alkuosuudenkin filmin saamisesta kehitystankin pyöritettävään kelaan voisi tehdä valoisassa jos laittaa vain hyvin vähän matkaa filmiä alkuun kelalle ja lopun osuuden tekee pimiöpussissa sillä pari ensimmäistä ruutua filmistä kuitenkin on valottunut pilalle jo siinä vaiheessa kun filmin laittaa kameraan. Olisin näin aikonut tehdä tämän prosessin, mutta kun olin kamerassa kelannut filmin alkuun oli filmi kokonaisuudessaan mennyt rullansa sisään eikä siitä näkynyt yhtään enää rullan ulkopuolella. Käytännössä ainoa vaihtohto oli kiskoa filmi ulos kotelostaan pimeässä.

Kotelosta filmin ulos ottaminen pimeässä aiheutti paljon haasteita ja kovaa voiman käyttöä. Lopulta se onnistui pihdeillä vääntämällä. Kun filmirullan oli saanut ulos kotelostaan leikkasin pimiöpussin sisällä filmin alusta pienen pätkän pois jonka jälkeen filmin laittaminen pimiötankin rullaan oli kohtalaisen nopea ja helppo prosessi sillä olin sitä sen verran useaan otteeseen jo harjoitusrullalla treenannut. Ilman harjoittelua olisi tämä kyllä ollut tuskaa, eli tätä osuutta kannattaa harjoitella monet kerrat ennen tositoimintaa.

Kun filmin oli saanut tankkiin ja tankin kiinni oli aika ottaa tankki ja tarpeet ulos pimiöpussista ja perehtyä kemioiden lutraamiseen.

Kemiat astioihin ja kehittämään

Aloituspakkauksen mukana tulevassa mittakannussa oli valmiiksi piirretty viiva mihin asti piti laittaa kemikaalia + 20 asteista vettä. Kuitenkin koska kemikaaleja oli useampia (kehitysaine, fiksausaine ja jokin muu) ja niiden mittasuhteet olivat erilaiset pyörittelin moneen kertaan ohjeita että tajuanko nyt varmasti oikein.

Lopulta oikeat mittasuhteet löytyivät ja mittailin kemikaalit ensin kannussa, kippasin ne sen jälkeen lisäksi tilaamaani astiaan, huuhtelin kannun välissä ja virittelin seuraavat kemikaalit valmiiksi toiseen astiaan. Tämän jälkeen aloitin kehitysprosessin.

Prosessissa viskasin ensin vedessä läträtyn kehitysaineen tankkiin ja pyörittelin tankkia monta minuuttia. Jossain vaiheessa tajusin että tätä ei ollut tarvetta koko kuutta minuttia pyöritellä vaan alussa jonkin aikaa, sen jälkeen purkin voi laskea alas, minuutin päästä pyöritellään taas 10 sekunnin ajan ja taas purkin voi laskea alas jne. Kun noin kymmenen sekuntia oli aikaa jäljellä ajastimessa kippasin kehitysaineet purkista pois lasiastiaan jotta en heitä haitallisia kemikaaleja lavuaariin.

Tämän jälkeen tuli hyvä muutaman minuutin huuhtelu jolla kehitysprosessi ilmeisesti pysähtyy jos ei ole erillistä stop bath -kylpyä kemikaaleilla olemassa. Sen jälkeen oli aika viskata valmiiksi mitattu fikserin ja veden yhdistelmä kehitystankkiin ja pyöritellä taas tankkia kemioissa joidenkin minuuttien ajan. Aikoja en enää muista koska käytin kännykällä tähän tehtyä sovellusta jossa oli ajastimet valmiina eri vaiheille.

Kun fikseri oli ollut aikansa purkissa ja sitä oli pyöritelty moneen otteeseen oli aika kipata sekin pois toiseen lasipurkkiin ja sen jälkeen aloittaa huuhteleminen. Huuhtelemisessa täytin kehitystankin juoksevan veden alla ja sen jälkeen kymmeneen kertaan täytin tankin, pyörittelin ja kippasin vedet pois jotta fikserit huuhtotuisivat pinnasta pois.

Lopulta viimeisenä vaiheena kemioiden kanssa oli lisätä kolmatta mukana tullutta ainetta parikymmentä tippaa veden sekaan ja heittää sitä vielä tankkiin. Tämä aine ei ole välttämätön onnistuneen kuvan kannalta, en ole varma onko se sitä varten että filmi pysyy paremmin suorassa tai jotain. Pitää selvittää jossain vaiheessa, mutta tässä vaiheessa riitti että sitä heitin tankkiin ja huuhtelin sitten myöhemmin pois.

Tämän jälkeen olikin aika avata tankki, ottaa filmi pois tankista ja jännittää miten käy, näkyykö filmissä kehittyneitä kuvia vai tuleeko koko filmi tyhjänä tankista ulos. Kuinka ollakaan, kuvat olivat tallentuneet negatiiville onnistuneesti! Tämän jälkeen kaivoin klipsit, hengarin ja kävin viemässä filmin yöksi kuivumaan vessaan. Jos pyykkipoikia olisi ollut kaapissa olisi niillä voinut tehdä saman asian, mutta koska sellaisia ei enää ollut itselläni oli nämä tilauksessa mukana tulleet filmin klipsit kätevät.

Kuvien digitointia ja tulostamista

Kun filmi oli kuivumassa vessassa oli aika mennä unille ja antaa filmin kuivua yön yli. Tuskin niin kauaa olisi tarvinnut tietenkään filmin kuivua, mutta kello oli jo puoli kaksi yöllä tai niitä main kun prosessin sain valmiiksi joten sen suhteen oli hyvä painaa pää tyynyä vasten.

Aamulla kaivoin Kodak Scanza -laitteen esiin ja aloin digitoimaan kuvat filmistä. Leikkasin ensin filmin kuuden kuvan pätkiin jotta sain myöhemmin negatiivin negatiivikansioon. Kun negatiivi oli pilkottu aloitin digitoimaan kuvia.

On hyvä huomauttaa tässä vaiheessa, että Kodak Scanza ei ole maailman paras laite negatiivien skannaamiseen mutta se kyllä oli tähän tarpeeseen hyvä. Tässä vaiheessa tärkeintä oli saada kuvat nopeasti digitaaliseen muotoon muistikortille jotta pääsin näkemään suuntaa antavasti tulokset ja myöskin tulostamaan niistä osasta paperikuvat Canon Selphy CP1300 -tulostimella. Siihen käyttöön kuvanlaatu oli kyllä riittävä. Myöhemmin jos jaksan saatan digitoida nämä tietokoneelle paremmalla laadulla, mutta se on kokonaan eri prosessi ja aika näyttää onko se sen arvoista vaiko ei.

Kuvat onnistuivat teknisesti niin hyvin että itse olin kyllä niihin tyytyväinen, toisin sanoen en söheltänyt kehitysprosessissa filmiä pilalle joka oli erittäin ilahduttava asia!

Laitan alle vielä muutamia kuvia nähtäväksi millaisia kuvia filmille tarttui.

Tästä on hyvä jatkaa

Ensimmäisen rullan kehittämisen onnistuminen oli erittäin ilahduttava kokemus. Koska kuitenkin yksi onnistuminen ei ole tae siitä että prosessi onnistuu myös jatkossa on tätä treenattava vielä hyvinkin monen rullan kanssa että tähän saa jonkinlaista tuntumaa. Tällä hetkellä jääkaapissa on 10 täyttä rullallista mustavalkoista filmiä ja yksi on kamerassa joten filmien osalta seuraavan parin viikon ajan pitäisi tarpeita riittää.

Kemikaaleissa saattaa olla tarve tilata niitä lisää tai käyttää eri laimennussuhdetta ja pidempää aikaa, mutta voi olla että viimeistään viiden rullan kehittämisen jälkeen alan jo kunnolla perehtymään kannattaako tilata minkä kokoiset kemikaalipurkit varastoon. Näitä valitessa täytyy tietenkin katsoa niiden säilyvyysajat ja muut vastaavat että osaa tehdä järkevän valinnan.

Realistisesti ajatellen on hinnan suhteen alkuvaiheessa kuitenkin täysin yhdentekevää tilaanko edullisemman ison purkin kiinnitettä vaiko hinnakkaamman pienen purkin, sillä hinnakkaampi pieni purkki 100 ml Adofix Plus -kiinnitettä (jota tuli aloituspaketissa) maksaa vain 4,50 eur. Isompi 500 ml purkki samaa ainetta maksaa 8,50 eur. 100 ml purkilla jos saa jopa noin 10 filmiä kehitettyä (luultavasti uskallan koettaa vain maks. 8 tai jotain) joten fikserin osalta vaikka ostaisi 100 ml purkkeja ei taloudellisesti puhuta kovinkaan suuresta menetyksestä jos filmejä kehittää jatkossa muutamia aina viikon tai parin välein.

Samoin hinnan osalta itse filmikehite on myös samaa kategoriaa, eli täysin yhdentekevä ostaako pienen vai ison purkin alkuvaiheen opetteluissa. Pieni 100 ml purkki Adox Adonalia maksaa sekin vain 6,90 eur ja sillä saa 1:25 suhteella kehitettyä neljä rullallista filmiä jos lasken oikein. Tietenkin mittasuhdetta ja aikaa vaihtamalla saa paljon enemmän, mutta alkuvaiheessa jos vetää helpolla lantringilla jäisi yhden filmin osalta kehitteelle hintaa 1,725 eur. Jos laskee tämän lisäksi vielä fikserin hinnan siten että yhdellä purkilla koettaisi 8 rullallista saada, jäisi fikserin hinnaksi 0,56 senttiä. Koko rullan kehittämiseen tarvittavat kemikaalit olisi hinnakkassa vaihtoehdossakin ainoastaan 2,2875 euroa joten ensimmäisissä opetteluvaiheissa en usko että asiaa tulee liian paljoa pohdittua vaan tilattua sen millä saan edes kuvat kehitettyä.

Jatkossa sitten jos enemmänkin filmejä alkaa kehittämään voi hintaakin miettiä enemmän, mutta jos hinnakaskin vaihtoehto on lähes neljä kertaa edullisempaa kuin liikkeessä rullan kehittäminen en aivan ensimmäisenä lähde opettelun alkuvaiheissa antamaan painoarvoa asian taloudelliselle puolelle.

Kehityksen opettelun alkuvaiheissa on tarkoituksenani kuvailla kuitenkin rullallinen täyteen aina vähintäänkin kahden päivän sisällä jotta pääsen harjoittelemaan tätä kehittämistä lyhyen aikavälin sisällä useaan otteeseen. Tarkoituksena on tietenkin saada prosessiin sitä kautta varmuutta ja pyrkiä siihen että eri vaiheet menevät lihasmuistiin eikä jatkossa joutuisi aina lunttaamaan jokaista vaihetta vaan ne muistaisi suoraankin.

Kun mustavalkoisen filmin kehittämisen olen saanut haltuun tarpeeksi hyvin, eli siten että prosessin muistaa ulkomuistista ja siten että kuvat onnistuvat on aika siirtyä harjoittelemaan myöskin värifilmin kehittämistä. Siihen tarvitsee hommata uudenlaiset kemikaalit ja veden lämpötilan säätämiseen tarkoitettu laite (helppouden vuoksi) joten opettelua riittää vielä paljon.

Jossain vaiheessa kun bongaan suurennuskoneen edullisesti haluan myös hankkia sellaisen jotta voin opetella myös kuvan vedostusvaiheen tekemään itse. Olisi hienoa jos koko prosessin voisi pitää 100 % analogisena, mutta askel kerrallaan siihen suuntaan on tarkoitus mennä. Sitä ennen mustavalkoisen filmin kehittämisessä ja prosessin opettelussa riittää vielä onneksi tekemistä.