Aleksin Blogi

  • Ensimmäisiä kokemuksia Pro-Ject Box-Design Pre Box S2 Digital -esivahvistimesta

    Taustaa

    Tori.fi:n kautta löytyi huokeaan hintaan australialaisen hifilaitteita valmistavan Pro-Jectin pienikokoinen esivahvistin joten tartuin tilaisuuteen ja ostin laitteen pois. Olin tätä esivahvistinta miettinyt ostavani jo muutamien kuukausien ajan aina aika ajoin ja olin jo joskus meinannut tämän Verkkokauppa.comistakin tilata, mutta onneksi maltoin odottaa tilauksen tekoa sillä käytettynä tämän sai tietenkin merkittävästi edullisemmalla hinnalla.

    Aikaisemmin tietokoneessa on ollut kiinni Scarlett Solo audio interface jota olen käyttänyt Genelecien etuvahvistimena. Laite on ollut kyllä hyvä Windowsin kanssa, mutta työkoneeni Mac OSX:n kanssa on sen kanssa ollut rasittavuuksia äänenvoimakkuuden kanssa. Käytännössä ainoa tapa on ollut säätää äänenvoimakkuutta audio interfacen äänenvoimakkuudella koska ohjelmistolla sitä ei ole voinut globaalisti säätää.

    Äänenvoimakkuuden säätäminen audio interfacen putikalla on kyllä se mitä haluaisinkin tehdä, mutta ongelmana on ollut se että äänenvoimakkuuden säätö on ollut aivan suhteettoman herkkä Genelecejä ajatellen eli voimakkuussäädin on pitänyt olla lähes minimissä että äänet ei ole liian kovalla. Tämä on käytännön elämässä pidemmän päälle rasittavaa, koska esim. eri videoissa tai musiikeissa äänenvoimakkuudet vaihtelevat paljon. Jos siis ääntä on joutunut lisäämään audio interfacen kautta, on äänenvoimakkuus nopeasti liian kovalla sitten seuraavassa palaverissa tai seuraavassa kappaleessa jota kuuntelee.

    Laajemman säätövaran tarjoava äänenvoimakkuuden säädin oli yksi mikä tässä kiinnosti omaa käyttötarvettani ajatellen. Toinen itselleni merkittävä hyöty on useampi sisääntulo. Scarlett Solo on audio interface jonka voi kytkeä USB-liitännällä eikä muita liitäntätapoja ole. Tästä laitteesta löytyy USB:n lisäksi myös S/PDIF sekä Toslink.

    Useammalla sisääntulolla on itselleni isoin hyöty siinä että en joudu enää irroittelemaan kaapelia ja vaihtamaan sitä telakasta tietokoneeseen ja takaisin aina sen mukaan käytänkö työkonetta vaiko omaa pöytätietokonettani. Oma pöytäkoneeni menee tähän kiinni S/PDIF liitännällä eli optisella kaapelilla ja työkone menee tähän kiinni USB-liitännällä. Varsinaisesti työkone ei tähän mene kyllä kiinni suoraan vaan telakka johon normaalisti liitän työkoneen. Kuitenkin toisinaan käytän omaa kotimäkkiä samassa telakassa joten nyt äänet saa kaiuttimille ilman että joutuu piuhoja vaihtelemaan äänilaitteen osalta, riittää että valitsee vain eri äänen sisääntulon.

    Kolmas syy mikä juuri tässä kyseisessä laitteessa itseäni on kiinnostanut on sen pieni koko, söpö ulkoinen olemus ja monessa paikassa kehuttu äänenlaatu.

    Ensimmäiset kokemukset Windowsissa

    Takaa löytää digitaaliseen maailmaan tavalliset liitännät

    Käyttöönotto oli juuri niin helppoa kuin sen odottaisikin olevan. Laitoin Power 5V -liittimeen muuntajan josta laite saa virtaa ja Optical-liittimeen laitoin piuhan pöytäkoneestani. Ensin koetin saisiko laite virtaa jos laitan USB-liittimen kiinni telakkaan, mutta koska telakassa ei ollut illalla kiinni työkonetta tai mitään muutakaan konetta ei telakka antanut virtaa tälle laitteelle vaan jouduin laittamaan erillisen muuntajan tälle.

    Jos Windows-koneen olisi laittanut suoraan USB-liittimeen olisi sen pitänyt ilmeisesti antaa virtaa tälle laitteelle tarpeeksi eikä muuntajaa olisi tarvinnut, mutta huomenna työpäivän aikana kuitenkin on tarve saada tämä laite kytkettyä työkoneeseen joten virittelin valmiiksi liitännät tietokoneisiin siten kun tätä aion käyttää jotta en joudu heti huomenna irroittelemaan johtoja ja vaihtelemaan niitä.

    Windowsin puolelta valitsin äänen ulostulolaitteeksi Realtekin optisen ulostulon ja homma lähti samantien rokkaamaan kuin nisti piripäissään.

    Kaiuttimet jotka tähän laitoin kiinni on Genelecin 8020 sarjaa. Toinen kaiutin on 8020A ja toinen 8020B jos en aivan väärin muista. Oli miten tahansa, 8020-sarjalaiset Genelecit jotka menevät RCA to XLR -kaapelilla tähän kiinni.

    Ensimmäiset testibiisit ovat soineet Foobar2000-soittimella FLAC-tiedostoista ja tähän mennessä kaikki kuunnellut biisit ovat kuulostaneet hyvältä, rennolta ja ilmavalta. Tutuista biiseistä on löytynyt uusiakin elementtejä, joten DACin erottelukyky on hyvä. Äänimaailma on kokonaisuudessaan miellyttävää kuunneltavaa ja raskaammatkin hevirallit soivat mukavan miellyttävällä ulosannilla eikä tunkkaisuudesta ole tietoakaan.

    Ensimmäinen testibiisi oli Birdyn kappale Strange Birds jossa alussa kyllä hieman yllätti basson suhteellisen vähäinen olemus. Myönnettäköön että en ole hetkeen kuunnellut tuota biisiä Geneleceillä ja bassopainotteisempi muistikuva kappaleesta tulee varmaankin aikoinaan käyttämistäni Bowers & Wilkinsin eri mallien kaiuttimista.

    Muiden testibiisien edetessä ei bassosta ole jäänyt tuntua että sitä puttuisi, joten luultavasti sitä ei puutu vaan oma muistikuvani oli Birdyn biisin osalta erilainen kuin todellisuus Genelecien kanssa. Lisäksi pitää myöhemmin toki tarkistaa Genelecin päästä onko näissä valittu oikeat asetukset, sillä kaiuttimet on nykyään Genelecin omilla jalustoilla eikä pöydällä. Muistelen että olen ne asettanut kohdalleen, mutta hyvä ne myöhemmin on varmistaa koska 8020-sarjalaiset olivat aiemmin television parina ja eri paikassa joten olen voinut vaihtaa niiden dippikytkimet toisiin asentoihin kuin pöytäkäyttöön.

    Ensikokemukset on selvästi positiiviset enkä sen suurempia syvellisempiä analyysejä ala tässä vaiheessa tekemään, sillä käyttöä on takana vasta muutama tunti ja vasta Windows-koneella. Käytännössä toimivuus omassa käytössä selviää tarkemmin vasta lähipäivinä, luultavasti jo huomenna sillä tarkoitus on olla huominen etätöissä.

  • IKEA MALM -lipasto DVD-levyille

    IKEA MALM on kuin tehty DVD-levyjen säilytykseen.

    Kuten jotkut tietävät kuulun niihin ihmisiin jotka ostavat yhä fyysistä mediaa. Omistan fyysisessä muodossa musiikkia niin CD-levyinä, vinyyleinä kuin C-kasetteina. Elokuvia omistan DVD:nä, BluRaynä, 4K UHD BluRaynä sekä jopa VHS-kasetteinakin.

    Vinyyleillä ja CD-levyillä on asiat säilyttämisen osalta hyvällä mallilla sillä CD-levyillä on käytävällä suuri levyhylly ja olohuoneen nurkassa on hylly missä säilytän vinyyleitäni. C-kasetit ovat vähän siellä sun täällä, mutta ehkä niillekin jonakin päivänä mietin järkevän säilytystavan.

    Elokuvien osalta UHD BluRay -elokuvilla on myös asiat hyvin, sillä olohuoneessa on hylly jossa säilytän tässä formaatissa olevat elokuvat. Samassa hyllyssä on jonkin verran myös satunnaisia DVD- ja BluRay-elokuvia ja lisäksi olohuoneessa on myös muita hyllyjä missä säilön joitain elokuvia. Tällä hetkellä levyt ovat kohtalaisen kaoottisesti siellä sun täällä eikä niiden säilytyksessä ole UHD-elokuvia ja elokuvabokseja lukuunottamatta kovin selkeää järjestystä.

    DVD-levyjä on luultavamminkin lähemmäs 1000 kpl ja levyjä olen jo vuosia takaperin laittanut ilman koteloita muoveihin. Näitä muovitettuja leffoja on mahtunut IKEA:n kuution muotoisiin pahvilaatikoihin paljon, mutta laatikot eivät ole kovin siistejä säilyttämiseen eikä ne ole erityisen hyviä myöskään levyjen löytämisen kannalta.

    Mittailin muovitettujen DVD-levyjen mitat ja etsin sen jälkeen säilytysratkaisua näille ja kuin tilauksesta oli IKEA:n valikoimassa MALM-sarjan lipasto jonka hyllyjen mitat on kuin tehty tätä käyttöä varten. Vetolaatikkoon mahtuu vierekkäin 3 rivillistä elokuvia ja hieman jää ylimääräistä tilaa laitaan. Kätevä olisi kun olisi muuten saman kokoinen lipasto, mutta vain pykälää kapeampi eli sellainen että laitaan ei jäisi hukkatilaa. Sellaisen ilmaantumista odotellessa markkinoille tämä ajaa kyllä onneksi asiansa.

    Yhteen vetolaatikkoon mahtuu satoja muoveihin laitettuja DVD-elokuvia.

    Löydettyäni tarpeisiini sopivan hyllyn tarkistin tori.fi:stä olisiko siellä kenelläkään myynnissä tällaista lipastoa ja kuinka ollakaan sieltä tällaisen löysin ja hommasin. Käytettynä tämän ostossa oli tietenkin isoimmat edut se, että se oli valmiiksi kasattu, sain sen kotiin kannettuna lisämaksua vastaan ja tulipa tässä mukana lasinen päällyskin. Aikaa ja vaivaa säästyi ja hintakin oli uutta edullisempi. Hieno homma!

    Kuten tämän postauksen kuvasta huomaa ei leffoja tuosta läjästä löydä mitenkään, mutta kun jossain vaiheessa mietin lajittelujärjestyksen niin voin alkaa laittamaan näiden väliin esimerkiksi jonkinlaisia lappuja millä erotan levypinot toisistaan. Tässä vaiheessa tärkein on kuitenkin saavutettu, eli se, että levyt ei pyöri pahvilaatikoissa kaapeissa vaan muovitetuille leffoille on oma paikkansa ja ne kaikki mahtuvat yhteen ja samaan lipastoon.

  • Elokuva: Days of Thunder

    Indy-autoja aikaisemmin ajanut Cole Trickle (Tom Cruise) houkutellaan Nascar-autoilun maailmaan. Samaan talliin värvätään myös uransa kuljettajan traagisen menehtymisen johdosta lopettanut mekaanikko Harry (Robert Duvall). Cole näyttää taitonsa ja nopeuteunsa tyhjällä radalla Harrylle ja muille paikalla olijoille jotka epäilevät hänen kykyjään, mutta todelliset kilpailut ovat haastavampia sillä hänen yllätyksekseen Nascarissa ajamisen tapoihin kuuluu kontaktin ottaminen kanssakilpailijoihin.

    Tony Scottin ohjaama Days of Thunder vuodelta 1990 tuo väistämättä mieleen hänen vuoden 1986 ohjauksensaTop Gunin. Nopeat lentokoneet ovat vaihtuneet tässä elokuvassa nopeisiin autoihin, mutta adrenaliini laitetaan katsojalle virtaamaan yhä 80-luvun musiikin, tiukkojen lähikuvien ja nopeiden leikkausten voimalla. Scott osaa nopeiden ja intensiivisten katsojan huomion tiivisti vangitsevien kohtausten teon taidokkaasti.

    Hyvän elokuvan tapaan kilpailun pääpalkintoa jahdatessaan suurin voitto ei ole kuljettajan saavuttama voitto autoilussa, vaan voitto itsestään ja luonteestaan. Kohdatut vastoinkäymiset ja niiden ylitse pääsemiset ovat se, mikä antaa tarinalle varsinaisen merkityksen tunteen. Tony ja hänen mekaanikkonsa Harry joutuvat kummatkin kohtaamaan omat vaikeutensa joita he koettavat paeta siinä onnistumatta.

    Tarinaan on aikakautensa filmatisoinneille tyypilliseen tapaan sijoitettu jonkinlaista romantiikkaa antamaan lisää elämän tuntua. Suhde Tonya hoitaneen lääkärin Clairen (Nicole Kidman) kanssa on lajityypille normaaliin tapaan sopivan pintapuoleinen että se ei varasta liiaksi huomiota, mutta tarpeeksi syvä jotta se antaa merkityksen niin protagonistille kuin katsojallekin. Protagonisti saa naisen vaikutuksesta tahtoa kasvaa paremmaksi ihmiseksi ja katsoja saa peilattua Tonyn luonnetta, sen heikkouksia ja kasvua myös Clairen kautta.

    Days of Thunder on miellyttävän viihdyttävä elokuva joka on tehty tyylillä. Vaikka se monelta osin tuntuukin Top Gunilta Nascar-maailmassa, antaa se katsojalleen viihdyttän ja adrenaaliininkatkuisen kasvutarinan.

  • Elokuva: Minority Report

    Steven Spielbergin ohjaama Minority Report on vuonna 2002 julkaistu toiminnallinen rikosmysteeri.

    Eletään vuotta 2054 missä poliisivoimilla on käytössään menestyksekäs rikoksien ennaltatorjunnan yksikkö. Poliisit saavat näkijöiksi kutsutuilta laitteisiin kytketyiltä henkilöiltä visuaalisessa muodossa tallennettavia välähdyksiä tulevista rikoksista sekä niiden tekijöistä. Yksikkö menee torjumaan murhia ennen kuin ne edes kerkeävät tapahtumaan. Eräänä päivänä yksikön johtaja John Anderton (Tom Cruise) on itse epäilyksen alaisena tulevasta itselleen entuudestaan tutemattoman miehen taposta. Hän lähtee virkavaltaa pakoon ja koettaa samalla selvittää totuuden siitä kuka tämä mies on kenet hän on näkijöiden välähdyksien mukaan tuleva tappamaan.

    Monen sci-fi elokuvan tapaan myös Minority Report maalaa omanlaisiaan uhkakuvia teknologian suomien mahdollisuuksien väärinkäytöstä. Se, että jotain voi tehdä, ei tarkoita että niin pitäisi kuitenkaan tehdä edes hyvien tarkoitusperien vuoksi. Vaikka tavallisen kansalaisen perspektiiviä ja suhtautumista poliisiin tai sen metodeihin ei juurikaan kuvata, se on hyvin kuitenkin nähtävissä kohtauksessa missä poliisit käyttävät pieniä robottejaan rikollisen etsinnässä. Virkavallan keinot eivät selvästikään herätä kaikissa positiivisia tunnetiloja siitäkään huolimatta että rikollisuus on laskenut.

    Minority Reporton erinomainen tieteiselokuva. Sen tarina on rakennettu erinomaisesti, siinä on tarpeeksi paljon yllättäviä käänteitä ja se pitää mielenkiinnon loppuun saakka.

  • Elokuva: 2046

    Kar-Kai Wongin ohjaama 2046 on romanttinen scifi-draama vuodelta 2004.

    Chow (Tony Leung Chiu-wai) on kirjoittaja joka kirjoittaa tarinaa nimeltään 2046. Tarina saa inspiraatiota hänen omista kokemuksistaan ja hänen seksisuhteestaan naisen kanssa joka asui huoneessa 2046.

    Tarina itsessään on ajatuksen tasolla yksinkertainen, mutta tapa millä Kar-Kai Wong sen katsojalle rakentaa saa sen tuntumaan merkittävästi vaikeammalta. Tämän elokuvan tapauksessa se on ainoastaan hyvä juttu, sillä samalla tapaa kuin saman ohjaajan In the mood for lovesta saa luultavasti tästäkin katsojana irti enemmän useammalla katselukerralla. Elokuva joka on tarpeeksi selkeä että siitä saa ensimmäisellä katselulla jo jonkinlaisen mielikuvan muodostettua, mutta samalla kuitenkin tarpeeksi monimutkainen tai ainakin tarpeeksi ajatuksia herättävä että sen tahtoo nähdä uudelleen on positiivinen merkki.

    Tapa miten tarinassa hypitään välillä kirjoittajan kirjoittamaan tarinaan, välillä nykyhetkeen ja välillä käydään menneisyydessä vaatii katsojalta keskittymistä sillä ainakin itselläni paikoitellen oli haasteita hahmottaa ketkä henkilöt ovat kyseessä tai missä vaiheessa elämää asiat tapahtuvat. Tämänkin vuoksi tämä ottanee useamman katselukerran itselleni että siitä saisin paremmin kokonaisuuden rakennettua oikeanlaiseksi.

    Ohjaustyyli on silmiinpistävän poikkeavaa valtavirtaelokuviin nähden. Kuvakulmien käyttö ja monet henkilöiden kuvaamiset peilien kautta ovat mielenkiintoisia ja hyvällä tapaa erottuvia taiteellisia ratkaisuita.

    Visuaalisen tyylin kauneuden lisäksi myöskin elokuvan musiikit ovat kauniita ja tunnelmallisia ja tukevat hyvin kokonaisuutta.

    Kokonaisuutena 2046 on erittäin tyylikäs ja mielenkiintoinen elokuva, mutta kaikkein helpointa katsottavaa se ei ole sen valtavirtatyylistä poikkeavan tyylinsä vuoksi. Kuitenkin se herättää halun katsoa sen useampaan kertaan, joten kyseessä on erittäin onnistunut elokuva.