Matka minimalismiin on jatkunut niin eilen kuin tänäänkin. Vanhoja petivaatteita on päätynyt roskiin, keittiön kaapeista on siivottu jälleen yksi vetolaatikko ja viskottu paljon tavaraa sieltä roskiin ja leffoja sekä CD-levyjä on tullut vietyä yhä Kierrätyskeskukselle. Lisäksi tänään vein myös vanhoja älyvalaisimia sinne koska ne sisältävät elektroniikkaa eikä niistä oikein tiedä minne ne oikeaoppisesti muualle pitäisi viedä.

Askel kerrallaan matka minimalismiin siis etenee, tasaisen varmalla tahdilla. Tähän ei voi sanoa hitaasti mutta varmasti, sillä vauhti on kuitenkin kohtalaisen nopeaa ja tavaran määrä on vajaassa kuukaudessa pienentynyt radikaalisti.

Kun tietää mitä elämässään haluaa tehdä ja on päättänyt sen tehdä, on muutos ainakin tällaisissa asioissa kohtalaisen helppoa. Niin kauan kuin elää konditionaalielämää missä aina pitäisi jotakin tehdä on luultavaa että mitään ei tee, mitä nyt pientä näpertämistä siellä sun täällä joka ei kuitenkaan muuta isoa kuvaa asioista. Vasta kun ajatusmalli muuttuu ja aidosti tietää mitä haluaa on muutoksen tekeminen ainakin itselle siinä vaiheessa suhteellisen helppoa – sen kuin vain tekee sen mitä aikoo eikä jää katsomaan turhaan taakseen. Koirat haukkuu ja karavaanit kulkee, mutta meikä poika sen kun porskuttaa tai jotain sinne päin.

Tavaran vähentämisellä on ollut selkeitä etuja. Keittiössä on tullut siivottua paljon enemmän muutoinkin, tasot ja kaakelit on tullut putsattua kunnolla ja yleisilme on aikaisempaa siistimpi. Ikkuna kaipaa pesua, mutta ehkä sen tässä lähiviikkoina saa pestyä.

Aikaisemmin ajattelin että en myy UHD-elokuvia pois, mutta laitoin sitten lopulta nekin myyntiin. Ainoastaan niistä jätän elokuvan The Virgin Suicidesin eli Sofia Coppolan erinomaisen elokuvan jonka olen katsonut lähivuosina kolmeen kertaan. UHD-elokuvat on ollut iloinen yllätys, sillä niitä on mennyt nopealla tahdilla ja paljon ihan kohtalaisen hyvällä 8 euron hinnalla.

Tavaran määrä vähenee ja paremman elämän määrä lisääntyy. Jotain minimalismissa ja tavaran vähyydessä on sellaista mikä muuttaa jotain muutakin itsestäni, sillä nyt olen paljon enemmän myös kuntoillut. Kuntoiluun on kuulunut VR-laseilla The Thrill Of The Fight -nyrkkeilypelin pelaamista jossa palaa kalorit kovalla tahdilla, mutta lisäksi olen myös muuta lihaskuntoa ylläpitäviä liikkeitä taas tehnyt. Mielenkiintoisin puoli kuntoilun lisääntymisessä on ollut myös se, että se ei edes tunnu asialta mitä pitäisi tehdä ja mihin pitää itseään motivoida erikseen, vaan se tuntuu asialta mitä vain rupeaa tekemään ja haluaa tehdä. Ehkä tarpeeksi suuri määrä tyhjää tilaa aiheuttaa prioriteettien muuttumisen?

Jotain muutoksesta kertoo myös askelmäärän merkittävä nousu viimeisen viiden viikon aikana. Edellisen 21 viikon keskiarvo oli 6530 askelta Apple Watchilla mitattuna. Viimeisen 5 viikon keskiarvo askeleissa on ollut 10473 askelta enkä ole edes itse erityisemmin tehnyt mitään asian eteen, muutos on vain tapahtunut. Ehkä sen takia kun olen vienyt tavaraa autolle, autolla Kierrätyskeskukselle, sieltä tullut takaisin jne. niin aina niissä väleissä on tullut kävelyä yms. enemmän kuin tavallisesti? Mene tiedä. Muutos on kuitenkin jotain mikä on vain tapahtunut automaattisesti tavaran vähentämisen sivuseurauksena. Hyvä niin koska se varmasti auttaa myös pudottamaan painon jälleen terveisiin lukemiin.

Perjantai on jälleen täällä ja viikko alkaa siivoilujen ja tavaroiden vähentämisen suhteen olla finaalissa. Sapattina en siivoa, vie tavaroita Kierrätyskeskukselle tai mitään muutakaan vaan pyhitän sen levolle. Tänään kuitenkin töiden jälkeen kerkesin hoitamaan tämän päivän tehtävät joihin kuului kirjojen ja leffojen vientiä Kierrätyskeskukselle. Samalla sinne tuli vietyä vanha lasiovella varustettu laiteteline.

Näiden lisäksi roskapönttöön päätyi vanhoja kotinauhoitteisia VHS-kasetteja. Enää niitä on jäljellä vain muutama ja niitä ei ole tarkoitus heittää roskiin joten VHS-kasettien osalta siivoaminen on suoritettu loppuun ainakin tältä erää.

Lisäksi DVD-levyjen siivoaminen on suoritettu vähintäänkin lähes loppuun niiden elokuvien osalta jotka olin ottanut pois koteloista ja laittanut muovitaskuihin. Nyt niitä on jäljellä enää muutama ja ne taisivat kaikki olla sellaisia mitkä on tarkoitus säästää. Tietenkin myöhemmin pitää nekin käydä ajatuksella läpi että oliko niin, vai olenko vahingossa viskannut sekaan myös elokuvia joita en aio säästää, mutta pääsääntöisesti voiton puolella olen näiden osalta.

Elokuvat joita aion pois viedä ei toki kaapeista vielä silti lopu. Koteloissa olevia ns. tusinaleffoja on vielä monen repullisen verran vietävänä, joten tekemistä riittää tulevaisuudessakin.

Kuten kuvista voi huomata, ei makuuhuone ole silti ilman tavaroita. Makuuhuoneen vaatekaapin vieressä on IKEA-hylly jossa on paljon vinyylilevyjä. Näiden lisäksi sieltä löytyy CD-soitin, vinyylisoitin, vahvistin sekä kaiuttimet. Nämä on asioita joista en aio ainakaan näillä näkymin luopua, sillä ei tarkoituksena ole vähentää kaikkia tavaroita pois, vaan ainoastaan ne jotka eivät tuota elämään enää lisäarvoa. Nämä tuottavat ainakin nykyään, joten ne jäävät siis yhä kotiini.

Kuvassa näkyvä CD-soitin tosin on sellainen että tahtoisin sen vaihtaa jossain vaiheessa pienempään. Vahvistin jota käytän on Pro-Ject MaiA, muistaakseni S2 jos en väärin muista. Se on pieni ja söpö integroitu vahvistin joten sen seuraksi olen miettinyt Pro-Jectin CD Box S3 -soitinta, mutta en ole vielä sitä ainakaan hankkinut. Ehkä jossain vaiheessa. Harmillista kyllä niitä ei käytettynä juurikaan pyöri, joten voi olla että sellaisen joutuu hankkimaan uutena ellei satu moinen tipahtamaan vastaan torissa tai vastaavassa.

Matka minimalismiin on aina myös matka itseensä. Mitä siitä mitä omistan nykyään todella tarvitsen ja mitä lopulta niistä edes haluan enää omistaa? Vuodet vierivät ja ihminen muuttuu siinä matkalla, sillä harrastukset, tarpeet, toiveet ja suunnitelmat sekä mahdollisesti myös elämän arvotkin muuttuvat, mutta se mikä ei muutu omia aikojaan parempaan suuntaan siinä matkalla on tavaran määrä. Se vaatii aina tietoisen muutoksen, sillä tavara on vain tavaraa jolla ei ole omaa tahtoa eikä se muutu ihmisen oman muutoksen mukana automaattisesti.

Liian helposti tavara vain jää käyttämättä kun omat suunnitelmat ja päämäärät on muuttuneet. Esimerkiksi harrastukset ovat muuttuneet jo vuosia takaperin, mutta niihin liittyvät tavarat ovat jääneet osaksi elämää sillä ne eivät osaa omatoimisesti kävellä asunnosta pihalle – ellei satu omistamaan robottia joka osaa kävellä ja joka sattuisi kävelemään pois. Normaalien tavaroiden osalta näin ei kuitenkaan käy, joten vähitellen koti jonka pitäisi antaa energiaa, rentouttaa, ilahduttaa ja virvoittaa mieltä viihtyisällä olemuksellaan alkaa askel kerrallaan muuttumaan elämän tukahduttavaksi hautakammioksi.

Minimalismiin sopivasti osuva lainaus löytyy elokuvasta Fight Club. Siinä Tyler Durden toteaa “The things you own ends up owning you” eli vapaasti käännettynä “Asiat jotka omistat päätyvät omistamaan sinut” jossa valitettavasti saattaa olla jotain perää. Emme ole kuitenkaan olosuhteidemme vankeja – ainakaan jos asuu yksin ja voi tehdä täysin omaa elämäänsä koskevat päätökset – joten muutos tapahtuu kun sen vain laittaa tapahtumaan.

Tänään on ollut tehokas päivä siivoamisen suhteen. Sain vietyä kaksi muovipussillista vanhoja kotinauhoitteisia VHS-elokuvia roskiin, kaksi täyttä repullista DVD-elokuvia Kierrätyskeskukselle sekä olohuoneen ovella olleen DVD-leffahyllyn häkkivarastoon odottamaan josko sen joku ostaisi. Vein sen kuitenkin pois kämpästä jotta tyhjän tilan määrä kasvoi.

Elokuvat joita DVD-hyllyssä oli päätyi kaappeihin. IKEAn vetolaatikot makuuhuoneessa joissa aikaisemmin on ollut niitä DVD-elokuvia joita olen vienyt lähipäivinä Kierrätyskeskukselle saivat nyt sinne ainakin väliaikaisesti muita elokuvia tilalle. Osa DVD-hyllyn leffoista oli sellaisia joita aion viedä Kierrätyskeskukselle, mutta osa jää itselleni. Lisäksi paljon on sellaisia jotka on menossa myyntiin sillä niillä luultavammin on ihan rahallistakin arvoa sen verran että vaivannäkö myymisen suhteen kannattaa ainakin koettaa.

Tänään sain myöskin myytyä Genelec 8020 -sarjan kaiutinparin joten jonkin verran sain myös rahaa kun tavarasta luovuin. Genelecit on erinomaiset kaiuttimet niin ostaa, omistaa kuin myydäkin. Jos niitä ostaa käytettynä, käyttää itse vuoden tai pari ja sen jälkeen myy ne pois, saa niistä vielä ihan järkeviä summia takaisin. Joskus saa odottaa kauemmin, joskus vähemmän kauan mutta tavara kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tuntuu lähtevän liikkeelle.

Samaa ei valitettavasti voi sanoa kaikista tuotemerkeistä, joten jos jonkin neuvon haluat oppia niin osta arvokkaampia ja arvostetumpia brändejä vaikka se maksaisi enemmän (siis jos tuote on mitä muuten haluat), osta ne tuotteet käytettynä niin saat siitä vielä tulevaisuudessakin edes jonkin verran itsellesi rahaa jos ne myyt pois etkä tee taloudellisesti aivan suhteettomia menetyksiä.

Vielä on paljon tavaraa jäljellä joista on tarkoitus hankkiutua eroon. Makuuhuoneessa on vielä vanha laiteteline josta olisi tarkoitus päästä eroon. Lisäksi jos vähennän elokuvien määrää radikaalisti voi olla että lipastokin jää turhaksi. Siihen on vielä kuitenkin pitkä matka, mutta räkkitelineestä poisluopumisesta ei kovinkaan pitkään. Teline ei luultavasti mahdu Mini Cooperin takakonttiin, mutta jos se mahtuu niin voi olla että viskaan sen Kierrätyskeskukselle.

Tämäkin päivä on ollut päivä jolloin matkani kohden minimalismia on jatkunut tavaran vähentämisellä.

Töiden jälkeen kävin viemässä repullisen DVD- ja BluRay-elokuvia Koivukylän Kierrätyskeskukselle. Jos laskin oikein, oli siinä 201 elokuvaa. Sen lisäksi viskasin roskapönttöön vanhoja televisiosta nahoitettuja ohjelmia sisältäneitä VHS-nauhoja joita oli tullut itselleni muistaakseni vanhan – jo nyt myydyn – putkitelkkarin mukana.

Koska kyseessä oli muiden ihmisten televisiosta tekemiä kotinauhoituksia enkä suurinta osaa niiden sisällöistä koskaan tarkistanut, leikkasin varmuuden vuoksi vielä filmin poikki ennen roskapönttöön heittämistä siltä varuilta että Peppi Pitkätossu piirretty tai Lasten ohjelmaa olisikin sattunut sisältämään jonkun itsensä tekemän kotivideon tai mitä tahansa muuta kuin sitä mitä videokasetilla lukee. Eipä sillä, en usko että kukaan jostain kaatopaikalta rupeaisi niitä tutkimaan ja katsomaan, mutta ei vara venettä kaada.

Tällaisia videoita on vielä useaksi päiväksi pois heitettävänä, joten niissä riittää tekemistä. Lisäksi kaapeissa on yksittäisiä VHS-kasetteja joita en aio heittää pois koska niissä on itselleni tai läheisilleni tärkeitä videoita, esim. häävideoita. Kaikkea ei ole tarkoitus näistäkään siis viskata pois, ainoastaan turhat jotka ovat käytännössä katsoen ohjelmia joita on joskus televisiosta nauhoitettu.

Tänään siivosin jälleen yhden muovilaatikollisen johtoja pois. Tällä kertaa kyseessä oli viimeinen muovilaatikollinen mitä kaapissa oli. Kaapissa oli vielä kaksi IKEAn pahvilaatikollista johtoja yhden muovilaatikon lisäksi, mutta tänään sain karsittua johtoja siten että muovilaatikko tyhjeni ja pääsi roskiin ja sama kohtalo oli myös toisella näistä IKEAn pahvilaatikoista.

Enää jäljellä on vain yksi laatikollinen johtoja! Myöhemmin niitäkin voi tarkemmin tutkia onko niissä vielä sellaisia joita en enää käytä, mutta olipa tai ei, kaapeista on parin viikon sisällä lähtenyt useita muovilaatikollisia johtoja parempaan kotiin. Siistin alueen määrän kasvu on merkittävä, sillä aikaisemmin kaapeissa taisi olla kolme muovilaatikollista ja kaksi pahvilaatikollista johtoja, adaptereita, jatkoroikkia ja muita sellaisia ja enää jäljellä on ainoastaan yksi pahvilaatikko.

On mieltä ylentävää ja siten erittäin ilahduttavaa kun näkee työnsä tuloksen aina kun avaa kaapin. Romua siellä on vieläkin, mutta sen määrä on vähentynyt päivä päivältä. Eläköön, vapaus!

Yksi mielenkiintoinen muutos joka minimalismiin siirtyessä on tapahtunut on se, että visuaalisten aistiärsykkeiden määrän vähentyessä olo on jotenkin mukavasti seesteisempi. Tuntuu kuin aika hidastusi ja maailma vain on. Kiireen tunne katoaa, vaikka aikaisemminkaan ei kovin usein ole tuntunut kiireiseltä. Silti jotenkin olotila vain muuttuu erilaiseksi jota kuvaisin parhaiten sanalla seesteinen.

En muista mainitsinko aikaisemmin jo tänne blogiin, mutta toinen hyvinkin erikoinen havainto on ollut se, että olohuone tuntuu isommalta välimatkojensa osalta. Tietenkin olohuone näyttää isommalta koska tavaran määrä on vähäisempi ja tyhjän tilan määrä on aikaisempaa merkittävästi suurempi, mutta en tarkoita siis sitä miltä se näyttää ja tuntuu visuaalisesti.

Tarkoitan siis konkreettisesti sitä, että kun kävelen olohuoneen ovelta huoneen nurkkaan tietokoneelle tai toiseen laitaan parvekkeen ovelle, välimatka tuntuu paljon pidemmältä kuin aikaisemmin. Askeleissa mitattuna matka luultavasti on päinvastoin lyhempi, sillä nyt ei joudu väistämään mitään objektia edessään, mutta kävelymatka tuntuu jotenkin vain pidemmältä. Tämä oli ensimmäinen tekemäni havainto olohuoneen osalta mitä havaitsin kun vähensin tavaraa ja se on tuntunut siltä yhä. En tiedä johtuuko se huoneen muuttuneesta kaiusta joka luo illuusion isommasta tilasta ja sen takia matka tuntuu pidemmältä vai mikä on syynä, mutta yhtä kaikki tämä on ollut mukava lisä – sama asunto tuntuu nyt aikaisempaa isommalta niin katsoa kuin kävellä ympäriinsä 😀