Aleksin Blogi

  • Leffalauantai: Pride & Prejudice (Ylpeys ja ennakkoluulo)

    Elizabeth Bennett (Keira Knightley)

    Pride & Prejudice (IMDB) joka suomalaisittain kääntyy muotoon Ylpeys ja ennakkoluulo on Jane Austenin saman nimiseen klassikkoromaaniin pohjautuva draamaelokuva vuodelta 2005. Sen on ohjannut Joe Wright ja sen suurimmissa rooleissa nähdään Keira Knightley ja Matthew Macfadyen.

    Jane Austenin romaani Ylpeys ja ennakkoluulo on julkaistu ensimmäisen kerran jo vuonna 1813. Se on Austenin toinen julkaistu teos ja se on yksi merkittävimmistä ellei jopa kaikkein merkittävin hänen romaaneistaan. Aikaisemmin häneltä oli ilmestynyt ainoastaan Järki ja tunteet (Sense and sensibility) vuonna 1811.

    Elokuva on tarinansa osalta uskollinen alkuperäiselle romaanille, joten mikäli kirja on luettu ei tarina kovin paljoa poikkea juonesta. Tarina kertoo Bennettin perheen elämästä ja perheen tyttärien avioitumispyrkimyksistä. Perheen äidin tärkeimpänä tehtävänään on saada naitettua tyttäret hyviin naimisiin ja heidät onkin pienestä pitäen kasvatettu tämänkaltaiseen malliin. Kuitenkin perheen tytär Elizabeth (Keira Knightley) ei täysin ole omaksunut äitinsä harmiksi avioliiton yhteiskunnallisen merkityksen suomaa asemaa ja niinpä hän kaipaa myös romantiikkaa pelkän yhteiskunnallisesti merkityksellisen toimituksen osalta.

    Herra Darcy (Matthew Macfadyen) puhumassa Elizabethille

    Ylpeys ja ennakkoluulo on kirjallisesti ehdottomasti parhaimpia teoksia joita olen lukenut ja onpa se myös tämän blogin Suosituksia-sivullakin kirjasuosituksissa. Filmatisoinnilla on ollut suuret saappaat täytettävänä yltääkseen samankaltaiseen mestariteokseen kuin mitä alkuperäinen kirja on ollu, mutta kaikeksi onneksi se onnistuu varsin hyvin luomaan teoksen tunnelman ja henkilöiden välisen kemian josta tunnelma syntyy.

    Keira Knightleyn roolisuoritus on erittäin onnistunut ja uskottava ja hän saakin Elizabeth Bennettin moniulotteisen persoonan elämään lähes yhtä rikkaasti ja monipuolisesti kuin kirjasta lukemalla syntyneessä mielikuvassa Elizabethista. Herra Darcyn roolissa nähtävä Matthew Macfadyen saa myöskin oman roolihahmonsa jäyhän ja varautuneen ulkokuoren omaavan persoonan valkokankaalle uskottavaksi ja kiinnostavaksi hahmoksi.

    Tarinan muidenkaan henkilöiden roolisuorituksissa ei löydy valittamista ja hahmot aiheuttavat katsojassa monenlaisia tunnetiloja joka kertoo tämän elokuvan kohdalla ammattimaisesta näyttelytyöstä jota on ilo seurata.

    Mr. Collins (Tom Hollander)

    Elokuvallisesti toteutus on muutenkin ammattimaista ja toimivaa tasoa kaikilta osiltaan joten teknisestikään tästä ei löydä valittamisen aihetta. Omaan makuuni Pride & Prejudice toimi siis hyvin. Se kertoo erinomaisen romaanin tarinan onnistuneella filmatisoinnillaan.

    Osa elokuvan viehätysvoimasta tulee myös siitä kuinka satoja vuosia vanha tapakulttuuri on saatu tuotua esiin. Henkilöiden vahvat mutta hillitysti esiin tuodut tunteet niin rakkaudessa kuin muussakin kanssakäynnissä, avioliiton tärkeys ja merkitys naisen elämässä, nykyisessä mittakaavassa koomiselta tuntuvat hahmot joiden karikatyyriseltä tuntuvat olemukset kuitenkin ovat uskottavia oman aikansa kuvauksia sillä yhteiskuntarakenne oli toisenlainen sekä tietenkin juhlat ja upeat vaatteet jotka saavat haaveilemaan kuinka paljon mukavampaa olisi ollut elää niihin aikoihin.

    Pride & Prejudice on elokuva joka löysi tiensä myös Suosituksia-sivulle.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 223 261 annettuun ääneen”]7,8/10[/simple_tooltip])

    Muokattu 15.05.2025 – Muunnettu sivu nykyiseen WordPressin käyttämään blokkimuotoon.

  • Perjantaipullo: San Miguel Especial

    San Miguel Especial on espanjalainen lager jonka valmistajana on San Miguelin panimo. Alkoholitilavuus oluessa on 5.4 %, katkeroita on 18.0 EBU ja kantavierrettä 12.9 °P. Oluesta löytää tietoja mm. Alkon sivuilta.

    Oluen aukaistua erottaa miedon mutta hyvinkin perinteikkään lagerin ominaistuoksun joka on raikas ja kepeä. Tuoksu säilyy hentona myös tuoppiin kaadettua. Olut ei vaahtoa juuri nimeksikään joten kiireisemmätkin pääsevät kuppia kippaamaan myös tuopista ilman että kärsivällisyyden täytyy olla Dalai Laman luokkaa.

    Suutuntumaltaan olut on raikas ja puolitäyteläinen, täyteläisempi kuin monet muut maistamani lagerit ovat olleet. Maku on kepeä ja hyvällä tapaa pistävä joka antaa sopivasti nyanssia makuun mutta ei käy tarpeettoman dominoivaksi makukentässä. Kokonaisuutena kyseessä on varsin pätevä peruslager jota on helppoa siemailla vailla sen suurempaa tunnereaktiota puolesta tai vastaan.

    Musiikiksi tämän kanssa toimii mm. Christina Aguilera – Genie in the Bottle tai Melanie C – I turn to you.


    ​

  • Hyllyjen siirtoa

    Muutama päivä takaperin sain aikaiseksi vihdoin koettaa jo pidempään mielessä olleen kokeilun siitä kuinka hyvin CD- ja DVD-hyllyt mahtuisivat olemaan käytävällä. Aikaisemmin olen jo koettanut toista hyllyä tyhjänä silmämääräisesti mallailla paikalleen käytävälle, mutta tuolloin en vielä päätynyt siirtämään hyllyjä siihen käytännön syistä johtuen. Käytännön syyt olivat se että hyllyjen päällä tuli pidettyä HTC Viven liikeantureita ja niille olisi pitänyt tuolloin etsiä eri paikka.

    Kuitenkin HTC Viven antureiden sanottua sopimuksensa irti viime kuun puolella oli nyt mahdollista siirtää hyllyt käytävään pysyvästi ainakin siihen asti että näen onko niiden paikka hyvä olla käytävässä vaiko sittenkin olohuoneessa. Käytännössä CD-hyllyä ja DVD-hyllyä tarvitsee vain silloin kun etsii jotain musiikkia soitettavaksi tai leffaa katsottavaksi joten olohuoneessa ei ole välttämätöntä tarvetta olla niiden sijoituspaikka jatkuvan käytön vuoksi. Lisäksi makuuhuoneessa on myös CD-soitin ja televisio ja pelikonsoleita joilla voin katsoa leffoja myöskin joten sinänsä käytävä on näppärästi molempia huoneita lähellä.

    Hyllyjen siirtäminen oli oma operaationsa sillä satoja CD-levyjä ja satoja leffoja + pelejä piti siirrellä ensin hyllyistä pois ennen kuin ne pääsi kantamaan. Kuitenkin nyt muutaman päivän niiden tuossa käytävällä olleena olen huomannut niiden siihen sopivan ihan asiallisesti. Käytävällä mahtuu kulkemaan yhä ilman ongelmia (joka oli suurin huolenaihe ennen siirtoa) ja olohuoneeseen tuli lisää tilaa.

    Suurimpana motiivina oli ensisijaisesti saada olohuoneeseen lisää tilaa. Olohuone on tällä hetkellä muutoksen kourissa sillä siellä on asioiden järjestelyt enemmän tai vähemmän vaiheessa ollut jo jonkin aikaa. Suurimpana syynä tähän on surround-äänijärjestelmän kaiuttimien sijoittelut järkevästi sekä lattiavalaisimien fiksumman sijoituspaikan löytäminen, mutta yleisestikin olohuoneesta olisi mukava tehdä kodikkaampi.

    Harmillisesti viihtyvyys, siisteys ja käytännöllisyys asettavat kaikki omat haasteensa joka on vielä taklattavana, mutta siihen asti levyhyllyt saavat olla käytävällä. Kunhan kerkeän olohuonetta siistiä laitan vähitellen tännekin taas kuvia mitä kaikkea on muuttunut, mutta koska muutokset on vielä käynnissä voi olla että enemmän tai vähemmän niitä kuvia saa odottaa 🙂

  • Blendauksia vol. 1

    Raaka-aineet

    Kokkailukeskiviikko-postaukset on olleet tauolla jo jonkin aikaa johtuen siitä että kotona tulee syötyä todella vähän ja silloinkin kuin syö on se ensisijaisesti salaattia. Kuitenkin kuten tänne blogiini aiemmin kirjoitin ajattelin postailla erilaisia blendauksia joita tulee testailtua.

    Erilaisia juomia on jo tullut testattua useampia, mutta ensimmäinen blendauspostaus sisältää banaania, jogurttia, maitoa, mustikkaa sekä avokadoa. Koska kyseessä on tehosekoittimessa pyöräytettävä juoma ei tämän tekemisessä tarvitse ruudinkeksijän taitoja eikä miettiä missä järjestyksessä mitäkin masiinaan haluaa survoa. Heitin itse ensin mustikat, sitten banaanin, sen jälkeen pistin puolikkaan avokadon, noin pari desiä maitoa ja noin desi jogurttia.

    Tämä on ollut perusjuomaksi erinomainen. Banaani antaa hyvin makua ja luultavasti myös on terveellinen, avokadosta saa hyviä rasvoja ja muita vastaavia ja mustikat on myös hyviä ja terveellisiä, mutta antavat lisäksi myös mukavan värin juomalle. Jogurtin ja maidon kombinaatiosta tulee hieman sakeampaa kuin pelkästä maidosta, mutta sinänsä pelkkä maitokin ajaa täysin asiansa jos jogurttia ei satu olemaan käytössä.

    Avokadosta saa hyviä rasvoja, tai näin ainakin väitetään

    Mustikat, banaani ja avokado odottamassa nesteytystä sekaan

    Valmiiksi möyhennetyt ainekset

    Valmis juoma. Hyvää, raikasta ja luultavasti myös terveellistä.

  • Musamaanantai: Amoprhis – Tales from the thousand lakes

    Tales from the thousand lakes

    Tämänkertainen musamaanantai vie omassa musiikkikuuntelun historiassa ajassa taaksepäin luultavasti vuoteen 2006. Täyttä varmuutta ei ole, mutta kutakuinkin näihin aikoihin. Tällöin vihdoin ja viimein löysin kotimaisen Amorphis-yhtyeen vuonna 1994 julkaistun klassikkolevyn Tales from the thousand lakes. Löytämisellä tässä kontekstissa tarkoitan hetkeä jolloin koin ahaa-elämyksen siitä että kyseessä on aivan mestariteos metallimusiikin saralla, en siis hetkeä jolloin ensimmäisen kerran levyä kuulin.

    Olin kuullut tätä levyä useammankin kerran mutta se ei vain missään vaiheessa ollut jostain syystä potkinut itselleni – toisin kuin tämän seuraaja Elegy jota diggailin tuohon aikoihin parhaana Amorphiksen levynä. Muistan kuinka eräs kaverini oli aina sitä mieltä että Tales from the thousand lakes on paljon kovempi lätty ja itse en vain ollut samaa mieltä.

    Kaikki kuitenkin muuttui kun kotimainen Folk-metallia soittava poppoo nimeltään Ensiferum julkaisi Dragonheads EP:n. EP:lle oli löytänyt tiensä myös Amorphiksen kappale Into hiding joka siis löytyy tältä kyseiseltä Talesilta. Kuuntelin kyseistä coveria ja pidin sitä varsin toimivana rallina ja tämän seurauksena innostuinkin kaivamaan alkuperäisen version kuunteluuni pitkän tauon jälkeen. Siinä vaiheessa olin että ei hyvä tavaton, tämähän on varsin erinomainen veto tämä alkuperäinenkin.

    Tämän löydyksen seurauksena täytyi tietenkin laittaa koko levy alusta asti kuunteluun josko siellä olisi muitakin kappaleita jotka iskisivät kun uusin korvin sitä kuunteli. Siinä vaiheessa levy kolahti todella kovaa ja taisin varmaan lähemmäs kymmenen kertaa kuunnnella levyn putkeen uudestaan ja uudestaan (ehkä seitsemän tai kahdeksan kertaa?). Olin totaalisen myyty, Tales from the Thousand Lakes oli aivan tajunnat räjäyttävän loistava albumi joka oli aikaisemmin vain jäänyt jostain syystä aukeamatta itselleni.

    Sen jälkeen levy onkin löytynyt levysoittimestani monet kerrat pyörimästä ja tänäkin vuonna tätä on tullut luukutettua läpi joten kyseessä on levy joka on saavuttanut omassa musiikkikuuntelussani klassikkolevyn aseman. Se toimii vielä tänäkin päivänä erinomaisesti ja hittibiisi Black winter day on yhä sellainen että mielellään tätäkin livenä haluaisi taas päästä kuulemaan.

    Mikäli levy ja kappaleet eivät ole tuttuja laitan tähän loppuun muutaman linkin YouTubesta tämän levyn biiseihin.