Aleksin Blogi

  • Leffalauantai: Le scaphandre et le papillon (Perhonen lasikuvussa)

    Jean-Do (Mathieu Amalric) kommunikoimassa

    Julian Schnabelin kolmas elokuvaohjaus Le scaphandre et le papillion (IMDB) vuodelta 2007 on puhutteleva elokuva josta katsojalleen välittyy ylistyslaulu elämän kauneudelle. Elokuva tunnetaan englanniksi nimellä The Diving Bell And The Butterfly ja suomalaisittain teoksen löytää nimellä Perhonen lasikuvussa.

    Elokuvassa 43-vuotias Ellen päätoimittaja Jean-Dominique Bauby joka Jean Do nimellä tullaan tuntemaan (Mathieu Amalric) herää aivoinfarktin jälkeen sairaalasta vailla mahdollisuutta puhua tai liikuttaa raajojaan. Pian hänelle selkenee tilanteensa vakavuus ja se että ainoat asiat jotka hänellä ruumiissaan toimii ovat silmät ja aivotoiminta. Pian toinen silmistäkin joudutaan ompelemaan umpeen ja hän jää ainoastaan yhden avonaisen silmänsä kanssa kokemaan itsensä ulkopuoleista maailmaa.

    Jean saa avustajikseen Marien (Olatz López Garmendia) sekä Henrietten (Marie-Josée Croze) jotka auttavat häntä kuntoutusprosessissa. Puheterapeuttina toimiva Henriette alkaa kommunikoimaan hänen kanssaan kirjaimia luettelemalla jolloin oikean kirjaimen kohdalla Jean räpäyttää silmäänsä ja sitä kautta saa sisäisen maailmansa äänen kerrottua ulkopuolelleen. Marie sitä vastoin toimii Jeanin fysioterapeuttina ja pyrkii opettamaan hänelle kielen heiluttamista, kasvojen lihasten liikuttamista ja muita perusasioita.

    Kuvauksellisesti monin paikoin nähtiin elokuvaa Jean Don silmin

    Tarinaan mahtuu myös entinen vaimo ja lastensa äiti Céline (Emmanuelle Seigner), rakastajatar Inés (Agathe de La Fontaine) sekä muita elämän varrella mukana olleita ihmisiä. Kiinnostavampaa kuin varsinaiset nähtävät henkilöt ovat heidän vaikutuksensa Jean Don sisäisessä maailmassa, kaikissa muistoissa sekä haaveissa joihin he tulevat mukaan. Muistot ja haaveet ovat tie maailmaan jossa kaikki on mahdollista, siihen maailmaan missä Jean on vapaa omaan ruumiinsa asettamasta vankilasta josta saa kosketuksen ulkopuolelleen ainoastaan silmänsä välityksellä avustajalleen kommunikoiden.

    Perhonen lasikuvussa on tarinallisesti liikuttava, vahva ja ajatuksia herättävä elokuva mikä ravistelee katsojaansa näkemään maailman toisenlaisin silmin. Itsestäänselvyydet eivät enää ole itsestäänselvyyksiä, sanat jotka ovat jääneet sanomatta jäävät yhä sanomattomiksi eikä tekemättömät teot tule tehdyiksi. On vain aika ja hetki jossa vuorovaikutus jää ainoastaan sisäiseksi ääneksi vailla kuulijaa.

    Elokuva ei ole ainoastaan puhutteleva tarinansa osalta sillä se onnistuu myös teknisellä toteutuksellaan tukemaan kertomaansa viestiä. Välillä maailmaa nähdään Jeanin silmän kautta joka luo syvempää ulottuvuutta protagonistin sisäiseen sielunmaisemaan, välillä kuvataan hänen ajatuksissa nähtävää haaveilua ja välillä irtaudutaan täysin hänen sisäisestä maailmasta takaisin katsomaan tilannetta ulkopuolisen perspektiivistä käsin. Siihen mikä tilanne on, ei siihen miltä se kokijastaan tuntuu.

    Jeanin isä Papinou (Max von Sydow)

    Näyttelytyö on toimivaa tasoa ja henkilöiden tunnereaktiot välittyvät luonnollisen tuntuisesti katsojalle. Käydyt dialogit ja Jean pään sisäinen monologi ovat uskottavaa tasoa eikä kohtauksista synny teennäistä tuntua missään vaiheessa.

    Elokuva on saanut tunnustusta myös Cannesin filmifestivaalilla voittamalla vuonna 2007 parhaan ohjauksen palkinnon ja samaisesta syystä voitto on irronnut myös Golden Globessa.

    Kokonaisuutena tositapahtumiin pohjaava Le scaphandre et le papillon on kaunis elämältä tuntuva elokuva jossa pysähdytään ihmisyyden perusasioiden äärelle kohtaamaan maailma toisenlaisin silmin.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 95 617 annettuun ääneen”]8,0/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Pyynikin Nordic Lager

    Pyynikin Nordic Lager tölkissä ja tuopissa

    Tämänkertainen perjantaipullo on tamperelaisen Pyynikin Käsityöläispanimon Nordic Lager. Vahvuutta oluessa on 5,0 % ja sitä myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. Firman nettisivuilta en valitettavasti tarkempia tietoja oluesta löytänyt joten muut tekniset tiedot jääköön mysteeriksi.

    Tölkin aukaistessa oluesta ei löydä juuri minkäänlaista tuoksua ja kun tuoppiin kaataa ei tuoksua sieltäkään juuri löydä. Kuitenkin tuoksun löydettyä ei se ollut omaan makuuni mitenkään erityisen hyvä joten sinänsä ihan plussaa että tuoksu ei vahvasti esiin hyppää.

    Vaahtoavuus on varsin kovaa kun tuoppiin olutta kaataa. Vaahto on hattaramaista ja kestää pinnalla kohtalaisen kauan joten kaatoprosessi ottaa oman aikansa ennen kuin koko tölkki on tiensä tuoppii löytänyt.

    Suutuntuma on puolitäytelinen ja raikas, mutta etäisesti siinä on myös vappusimamaista fiilistä. En kyllä tarkemmin osaa sanoa miksi moinen assosiaatio itselleni syntyi, mutta jotain samaa mausta löytää. Aavistuksen verran oluesta löytää jonkinmoista hentoa siirappista makua.

    Kulauksen otettua jälkimaku jättää halun ottaa toinen kulaus perään joka on toki plussaa. Kokonaisuutena toimiva lager josta löytyy selkeästi myös makuakin.

    Musiikkina toimii mm. Grimes – Vanessa tai The Kooks – Bad Habit.

  • Kokeilussa: Apple Smart Keyboard

    iPad Pro 12.9” ja Apple Smart Keyboard

    Ensikokemuksia iPad Pro Smart Keyboardista

    Kuten eilisessä uudesta laukusta kertovasta blogipostauksessa mainitsin hankin itselleni iPad Pro 12.9” -mallin. Kirjoitan kokemuksiani ko. tabletista, sen ostoon liittyvistä syistä ja filosofioista hieman tarkemmin myöhemmin mutta tähän väliin kuitenkin voisin pikaiset ensituntumat kirjoittaa oheistuotteena hankkimastani Smart Keyboardista joka toimii myös tabletin näytön suojana.

    Ensimmäiset kokemukset Smart Keyboardista tuli Gigantissa jossa kyseinen vekotin oli esittelyssä olevassa tabletissa kiinni. Koettelin kirjoittelua ja pääsääntöisesti ensituntumat olivat positiivset ja tuntuma näppäimistössä on yllättävänkin hyvä ottaen huomioon kuinka litteä laite on kyseessä.

    Smart Keyboard irrallaan

    Alussa haasteita on eniten tuottanut backspacen eli ”kumitusnäppäimen” sijoittelu joka jollain tapaa tuntuu hieman etäisemmältä kuin MacBook Pron näppäimistössä mutta jo alle kahdessa päivässä senkään käyttö ei tunnu mitenkään kovin erikoiselta ja sormet löytävät oikeaan paikkaan suhteellisen vaivattomasti.

    Näppäimistö iPadin apurina on enemmän kuin sata jänistä mikäli tekstiä aikoo suoltaa yhtään enempää. Itselläni iPadin ensisijainen tarkoitus on toimia läppärin korvikkeena kaikessa mahdollisessa joten näppäimistö oli sijoituksena itselleni varsin perusteltu. Lisäksi Smart Keyboard toimii myös näytön suojana joten tuotteella on muitakin käyttötarkoituksia kuin ainoastaan tarjota ulkoinen näppäimistö.

    Näppäimistöstä löytyy myös skandit

    iPadien kanssa käsittääkseni on mahdollista käyttää ulkoisia Bluetooth-näppäimistöjä joka on vaihtoehto tälle Smart Keyboardille mutta itselleni merkittävä tekijä tässä on käytön helppous ja mukavuus.

    Ulkoisten Bluetooth-näppäimistöjen kanssa parittaminen pitää tehdä erikseen ja sen yhteys pitää katkaista mikäli haluaa käyttää kosketusnäytöllä olevaa näppäimistöä (ellen ole vain käsittänyt väärin!) kun taas tässä parittaminen näppäimistön ja tabletin välillä tapahtuu kun suojan nakkaa tablettiin kiinni tabletin sivussa olevista magneeteista. Myös yhteyden katkaisu tapahtuu helposti kun laitteen vain irroittaa tabletista. Helppoa ja nopeaa – juuri sellaista kuin teknologian kuuluukin olla.

    Pikanäppäimet

    Smart Keyboard on todella litteä

    Yksi tietokoneita paljon käyttäville ilahduttava ominaisuus on pikanäppäimet. Pikanäppäimet tekevät elämästä merkittävästi helpompaa ja teknologian käytöstä parempaa ja siksi on varsin mukavaa havaita että iPadissa ulkoisen näppäimistön kanssa on mietitty tätä aspektia.

    Monet Mac-tietokoneista tutut pikanäppäimet toimivat täysin samoin. Cmd + A valitsee kaiken, Cmd + C, Cmd + X, Cmd + V toimii kopiontiin, leikkaukseen ja liittämiseen, Cmd + Space antaa hakuikkunan, Safarissa Cmd + L hyppää osoitepalkkiin, Cmd + Tab antaa hyppiä ikkunasta toiseen, Option + nuoli oikealle/vasemmalle hyppii sana kerrallaan vasempaan tai oikeaan ja monet muut tutut ja hyväksi havaitut pikanapit löytyvät tavalliselta paikaltaan.

    Loppupäätelmät

    Näppäimistöllä pystyy kirjoittamaan nopean totuttelun jälkeen kohtalaisella vauhdilla

    Apple Smart Keyboard vaikuttaa muutaman päivän käytöllä varsin pätevältä ulkoiselta näppäimistöltä. Se on kepeä, sen kosketustuntuma on hyvä, sen saa nopeasti kiinni ja irti ilman säätämistä ja sillä pystyy kirjoittamaan suhteellisen nopeasti – luultavasti ajan myötä kirjoitusnopeus vielä paranee kun pääsee kunnolla sen kanssa sinuiksi.

    Tein ensimmäisen netistä löytämäni kirjoitusnopeustestin ja sain tällä toisella yrittämällä kirjoitusnopeudeksi 64 WPM (sanaa minuutissa) ja 275 CPM (merkkiä minuutissa) osumatarkkuudella 95 % joten näppäimistö ei ole kovin suuri hidaste kirjoittamisessa vaikkakin tavallisella perinteisellä näppäimistöllä kirjoitankin nopeammin.

    Hintaa Smart Keyboardilla 12.9” malliin oli 179 euroa jota moni on pitänyt suhteettoman kalliina. Kuitenkin muutaman päivän kokemusten perusteella vähänkään enemmän tekstiä kirjoittavalle laite on jokaisen sentin arvoinen.

  • Uusi läppärilaukku

    Uusi läppärilaukku

    Tilasin Saunalahden verkkokaupasta itselleni uuden iPad Pro 12.9” -mallin joka saapui eilen postiin. Illalla kävin sitten töiden ja päiväunien jälkeen Forumin Gigantissa ostamassa muistikortinlukijan tabletilleni ja samalla reissulla jäin katselemaan josko löytyisi siistiä kantolaukkua joka toimisi niin tabletin kuin läppärinkin kanssa. Ajatuksena on että läppäriä kuljetan vain töissä mukana ja kaikkialla muualla setuppina on mobiilimpi iPad Pro + iPhone.

    Gigantissa sattui olemaan kohtalaisen tyylikäs nahkaa tai nahkan tapaisesta aineesta tehty laukku joten hommasin sitten sellaisen joka blogipostauksen alussakin näkyy. Mikäli pelkällä tabletille olisin hommannut laukkua olisin ostanut erilaisen mutta ajattelin että voi olla näppärä mikäli töissä voisin kuljettaa läppäriä jossain muussa kuin työpaikkani tarjoamassa repussa. Reppu jonka töistä olen saanut on tyylikäs ja laadukas, mutta sen ainoa huono puoli on se että muillakin töissä on samanlainen. Siinä toki ei ole mitään ongelmaa muuten kuin päivinä jolloin kymmeniä samanlaisia reppuja on rivissä ja sieltä koettaa sitten omaansa etsiä joten päätin iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

    iPad Pro 12.9” mahtuu laukkuun mukavasti ja setuppi on miellyttävän kevyt

    Laukussa on sivutasku jossa on vetoketju johon on näppärä pistää mukaan esim. Airpod-kuulokkeet ja lompakko. Varsinainen laukun isompi puoli on sitten minne mahtuu läppäri ja sen laturi tai vaihtoehtoisesti jotain muuta roinaa mitä mukanaan haluaa kantaa.

    Laukussa on ainoastaan olkahihna joka on ehkä pieni miinus, olisi ihan näppärä mikäli laukussa olisi myös ripa josta kantaa ja olkahihna optiona mutta otin tämän siitäkin huolimatta sillä työläppärini on 15” ja toiveeseeni sopivia laukkuja olisi ollut vain 14” mallille ainakin sen näköisinä mikä omaa silmää miellytti.

    AirPodit menevät kätevästi sivutaskuun

    Toivon mukaan laukku on yhtä hyvä kuin ensituntumat siitä on sillä olkalaukku sopii joidenkin vaatteiden kanssa paljon luonnollisempana osana kokonaisuutta kuin selkäreppu.

    Samoin tällaisen laukun kanssa voi lähteä helposti ja kevyesti kaupungille, nakata tabletin messiin ja lähteä kirjoittamaan vaikka blogipostauksia jonnekin kahvilaan kuten jokaisen diginatiivin hipsterin kuuluu tehdä samalla kuin siemailee pikkusormi pystyssä latteaan 😉

    Ilman kepeää ja helposti kuljetettavaa laukkua tabletin mobiiliutta ei tule kuitenkaan hyödynnettyä kunnolla sillä ei sitä huvita kuljettaa kuitenkaan käsissään joka paikkaan mennessä. Laukun mukaan ottaminen on helppo ja vaivaton operaatio joten ehkäpä tosiaan tabletin kanssa tulee joskus istuttua muuallakin blogaamassa kuin vain kotona.

  • Kokeilussa: Zoegas Intenzo -kahvi

    Zoegas Intenzoa myydään valmiiksi jauhettuna sekä papuina. Kuvassa valmiin jauhatuksen paketti.

    Tämänkertaisena kahvitestauksena on valmiiksi jauhettu Zoegas Intenzo jota kyllä olisi saatavana papuinakin mutta LIDL:ssä josta tämän bongasin ei sattunut tätä papuina ainakaan sillä hetkellä olemaan joten kirjoitan kokemukset tästä valmiista jauhatuksesta sen sijaan.

    Aikaisemmin olen koettanut Zogasin skånerostia papuina joten hyvä testailla myös saman valmistajan muita tuotteita.

    Jo ensimmäisestä siemauksesta keitettyä kahvia erottaa varsin tumman ja vahvan maun. Juon kahvini maidollla ja maidon kanssa hörppäistessäkin vahva maku pääsee esiin ja oikeuksiinsa. Tämä on tietenkin makuasia onko se hyvä asia vaiko ei mutta mikäli normaalina kahvivalintana kaupasta on lähes aina Juhla Mokka, Saludo, Presidentti tai Kulta Katriina voi olla että tämä kahvi tuntuu liian tujulle.

    Mikäli tummia ja vahvoja kahveja on aikaisemminkin nautiskellut on tämä varsin kelvollinen kokemus. Se tuoksuu miellyttävälle ja sen maku on vahvuudestaan huolimatta kohtalaisen pehmeä ja nautinnollinen. Vahvojen kahvien ystäville toimiva valinta, muille luultavastikaan ei.