Ensimmäinen reissupäivä on takana. On sunnuntai, kello on parhaillaan 21:50 ja istun hotellihuoneessa kirjoittamassa tätä postausta hotellissa Latviassa suhteellisen lähellä Riikaa Adazissa sijaitsevassa Port Hotellissa. Saavuimme tänne hieman ennen kello yhdeksää ja koska täällä oli inhimilliseen hintaan hotellihuone vapaana otimme tämän ja asetuimme huoneeseen rauhoittumaan. Ennen sitä hieman kuitenkin tarkemmin päivän tapahtumista.
Aamu alkoi tänään kello 05:50 herätyskellon soidessa. Siitä aamukahvia keittelin, söimme hieman aamupalaa ja lähdimme matkaan kohden Länsiterminaalia. Reissu sinne meni ilman suurempia ihmeitä mitä nyt navigaattori ohjasi erikoista reittiä sinne mutta ei onneksi mitään kiirettä kerennyt tulemaan missään vaiheessa. En ole aikaisemmin auton kanssa reissuun laivalla lähtenyt joten oma operaationsa oli sitten löytää mistä auton kanssa sinne laivalle pääsee. Onneksi seuraamalla muita löysimme oikeaan paikkaan ja loppuvaiheet olivat varsin suoraviivaisia sillä opastukset olivat Eckerö Onlinen henkilökunnalla selkeät ja hyvin tajuttavat.
Laivamatka meni nopeasti kahvia ja kakkua syöden ja pian jo pääsikin takaisin autokannelle odottamaan että laiva saapuu maihin. Tästä oli vaikeaa löytää netistä mitään tietoa milloin laivakannella pitää olla takaisin, mutta oikea vastaus on että 30 minuuttia aikaisemmin pääsee jo autolle menemään ja 10 minuuttia ennen siellä pitää jo olla. Näin henkilökunta opasti kun kävin kysymässä asiaa aikani netistä tietoa etsittyäni mutta silti vailla vastausta jääneenä.
Laivan tultua Tallinnaan lähdimme kohden Pärnua. Ilahduttavasti opasteet olivat varsin selkeät joten perinteitä vaalien eksyimmne aivan päin persettä jonnekkin ties minne kaupungin sivualueelle. Sieltä sitten navigaattorin kanssa löysimme tiemme takaisin tielle mistä pääsi Pärnuun.
Ensimmäinen asia jonka havaitsimme virolaisessa autoilukulttuuriussa oli opasteiden käsittämättömyys. Ensin jo kaukaa on opasteet Pärnuun ja Tartoon. Siitä sitten jossain vaiheessa Pärnun opasteet vain katoavat ja alkaa heräämään epäilys olemmeko ajaneet ohi ja siitä sitten käännymme takaisin. Emme olleet, mutta luulimme olevamme joten tästä sekaannus.
Toinen erikoisuus liikennemerkeissä oli niiden epäloogisuus. Ramppi nousee oikealle ja ennen ramppia on mainittuna kaksi eri paikkaa jonne rampilta pääsee. Rampin päädyssä on sitten valittava lähdetäänkö vasemmalle vaiko oikealle mutta missään ei näy kumpi teistä vie kumpaan paikkaan. Tämä jos mikä oli omiaan herättämään hämmennystä tultuamme risteykseen jossa on pakko valita vasen tai oikea mutta silti ei ole tien yläpuolella, tiessä eikä sivuillakaan minkäänlaista mainintaa minne mikäkin tie vie. Siinäpä sitten arvoimme summassa minne olemme menossa ja tietenkin menimme väärään suuntaan. Suomessa tällaiseen järjettömyyteen ei onneksi ole koskaan tullut törmättyä joten kiitos ja kumarrus kotimaamme liikenteen suunnittelusta vastaaville tahoille.
Kun vihdoin olimme matkalla Pärnuun saimme havaita liikennekulttuurin eroja myös maantiellä. Liikenne on todella joustavaa verrattuna Suomeen – tosin tässä kontekstissa joustavuus tarkoittaa sitä että liikennesäännöt on joustamista varten annettuja suosituksia. Ohituskulttuuri tuntui kohtalaisen erikoiselta ja aika surutta väki ohittelee autoja vaikka vastaan on tulossa rekka kohtalaisen lähelläkin. Samoin autot kärkkyvät paikoitellen tien viivojen ulkopuolella kyttäämässä ohituspaikkoja ja ampaisevat sitten kunnon poukkoilulla hitaammista ohitse.
Ilmeisesti tämä on suhteellisen normaali käytösmalli sillä en kuullut kenenkään tööttäilevän vaikka meininki suomalaisittain katsottuna vaikuttaakin suhteellisen huolettomalta rallattelulta missä säännöt tuntuvat suosituksilta joiden noudattaminen olisi varmaan ihan kiva juttu mutta ei kuitenkaan aina ole niin justiinsa jos ei aina ihan niiden raameissa pysytä. #YOLO taitaa olla yleisenä trendinä.
Pärnussa heitimme auton parkkiin ja kävimme apostolin kyydillä pyörimässä pitkin kaupunkia. Ensin kävimme syömässä ja siitä sitten jatkoimme kuvailemaan kaupunkia. Samalla reissulla kävimme jossain kahvilassa myös kiskaisemassa kahveeta jotta kofeiinitasapaino ei päässyt kriittisen tason alapuolelle. Muutama tunti Pärnussa tuli pyörittyä ja kaupunki oli varsin viihtyisä. Ainoa mikä pisti hieman häiritsemään oli suomalaisten turistien paljous sillä tuntui aivan kuin joka toinen vastaantulija olisi puhunut suomea. Hieman kävi jo sääli paikallisia asukkaita.
Jatkettuamme matkaa kohden Latviaa pääsi Latvia yllättämään autoilijan. Saavuttuamme lähemmäs rajaa katsoin että jokohan alamme olla lähellä rajaa ja mietimme että ei se varmaan vielä tässä ole. No olihan se ja pian olimmekin jo Latvian puolen teitä tutkimassa.
Virosta Latviaan mentyä huomasi heti merkittävän eron arkkitehtuurissa ja yleisen ankean ja rapistuneen ilmapiirin välittymisessä. Latviasta välittyi samantien köyhän maan fiilis jota ei vain voinut olla havaitsematta edes hyvällä tahdolla. Talot näyttivät suhteellisen ränsistyneiltä ja parhaat päivänsä nähneiltä tönöiltä joista jäi puuttumaan enää kuolevan rakennuksen viimeisen itkuvirren veisuu.
Tästäkin huolimatta Latvia on vaikuttanut jonkin aikaa täällä pyörimisen jälkeen miellyttävältä ja persoonalliselta paikalta. Kävimme paikallisessa marketissa ja siellä tuli aivan epätodellinen olo kun näki kuinka paljon tavallisessa ruokakaupassa oli tarjoalla erilaisia oluita, viinoja ja viskejä aivan uskomattoman eduliseen hintaan. Esimerkiksi 0,5 nelosolut jossa potkuja on 5,2 % irtosi 0,79 euron hintaan. Sieltä sitten pari moisia tuli iltajuomaksi ostettua matkaan.
Jatkoimme matkaamme Carnikavaan ja koetimme etsiä josko sieltä hotellihuoneen löytäisimme. Emme löytäneet joten jatkoimme matkaa kohden Riikaa ja katselimme tien vierellä opasteita josko sattuisi jonkin hotellin kylttejä tulemaan vastaan. Adazin kohdalla suunilleen bongasimme jonkin hotellin kyltin ja lähdimme suuntaamaan kylttien suuntaan kuin janoiset beduiinit kohden aavikon kuumuuden tarjoamia kangastuksia tietämättä löydämmekö mitään vai onko toiveet edullisesta hotellista kaunis ajatus vailla kosketusta todellisuuteen.
Hotelli oli helppo löytää opasteiden avulla joten lampsimme sisälle ja kyselimme englantia sönkäten onko vapaita huoneita ja jos on, mihin hintaan. Ilahduttavasti nuori virkailijaneiti ymmärsi englantia ja saimme kommunikoitua että huone irtoaa kun 60 euroa vaihtaa omistajaa joten päätimme sitten ottaa huoneen.
Huone oli mukavan siisti, huoneessa oli kummallekin omat sängyt, varustukseen kuuluu suihku ja vessa suoraan huoneessa joten kaikki mukavuudet mitä yhden yön majoituksessa tarvitsee löytyy. Samoin hotellin ravintolassa sai käytyä ostamassa tasokkaan hampurilaisaterian (josta ei valitettavasti kuvaa tullut otettua) ja latvialaisen oluen. Mikäpäs sen mukavampaa pitkän ajon jälkeen kuin hyvä murkina ja sen jälkeen paluu hotellihuoneelle kirjoittamaan tätä blogipostausta.
Vähitellen voisin alkaa valmistautumaan kohden unta. Kello on nyt jo 22:55 joten ei varmaan pahaa tee mennä ihmisten aikaan unille. Huone on vapautettava kello 12 mennessä ja haluan kertä vielä untakin saada palloon ennen sitä sillä viime yönä unet jäivät vähiin. Ei muuta kuin näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! Mikäli mitään ihmeitä ei tapahdu ja netti toimii jossain vielä huomennakin kirjoitan sitten jälleen lisää legendaa matkan tapahtumista. 🙂
