Kuten yllä olevasta kuvasta voi havaita eletään sangen mielenkiintoisia aikoja! Olen tehnyt ostotarjouksen kerrostalohuoneistosta Vantaalta, myyjä on sen hyväksynyt, pankista on jo lainalupaus annettu ja enää asian rullaamaan täydellä pöhinällä saaminen odottaa vain huomenna tehtävää kosteusmittausta ja sen tuloksia.
Sikäli mikäli huomenna tehtävissä kosteusmittauksissa ei löydy mitään ihmeellistä on seuraava vaihe mennä tekemään kaupat heti kun vain aikaa järjestyy pankilta, myyjältä, minulta ja välittäjältä. Ilmeisesti lopullinen asuntolaina ja sen allekirjoitus hoidetaan samalla. Mene tiedä, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Saapa nähdä mikäli minustakin tulee pian maalainen (lue: vantaalainen)!
Luin pitkästä aikaa kirjan loppuun. Edellisen kirjan lukemisesta on kulunut muutama kuukausi joten hyvä aika oli jälleen hieman lukea paperiltakin painavaa sanaa. Kirja jonka luin oli Eero Ojasen ja Sirkku Linnean kirjoittama teos Suomalaiset taruolennot joka nimensä mukaisesti käsitteli suomalaisia taruolentoja. Kirjassa on sivuja 153 mutta teos on nopeasti luettu sillä teksti on suurta ja heppolukuista.
Kirja on kepeä ja hieman lapsenmielinen teos joka toimii rentona johdatuksena suomalaisen mytologian maailmaan. Kirjassa käydään lyhyesti ja pintapuoleisesti läpi eri kategoriaan meneviä olentoja. Kategorioina on mm. Suuret olennot, Kalevalaisia olentoja, Veden väkeä jne. joiden alta sitten löytyy tarkemmin tietoa keitä jumalia, henkiä tai olentoja siellä on ollut ja vaikuttanut. Esimerkiksi “Suuret olennot” kategoria sisältää niin jättiläisiä kuin Kalevantyttäriä ja vaikkapa “Veden väkeä” -kategoria sisältää mm. Näkin, Ahdin, Vellamon, Vetehisen sekä Iku-turson.
Teoksessa on paljon myös piirettyjä kuvia jotka tuo mukavan tasapainon tekstiin.
Kaiken kaikkiaan Suomalaiset taruolennot on hyvä ja toimiva teos joka on helposti lähestyttävä johdatus suomalaisen mytologiiaan. Se ei tarjoa turhan syväluotaavia kuvauksia mutta antaa pääpiirteittäistä tietoa asioista joiden avulla on helpompaa lähteä perehtymään muista lähteistä itseään kiinnostaviin hahmoihin sitten myöhemmin.
Harvassa elokuvassa olen nähnyt yhtä koomisen näköistä vampyyriä
Out for blood (IMDB) on tämänviikkoisen leffalauantain leffa. Kuten nimestä voi jo arvata on tälläkin viikolla kyseessä siis vampyyrielokuva.
Out for blood on kauhutoimintaelokuva vuodelta 2004 jonka on ohjannut Richard Brandes. Pääosissa nähdään Kevin Dillon, Vanessa Angel sekä Jodi Lyn O’Keefe.
Elokuva menee lähemmäs kategoriaa B-luokan leffa ja se kannattaa suhteuttaa niihin raameihin kun sitä katsoo. Olin nähnyt tämän elokuvan joskus hyvin kauan sitten asuessani Hammaslahdessa (eli yli 10 vuotta sitten) ja muistelin tätä katsomaan ruvetessa että tässä elokuvassa oli koomisen näköinen vampyyri. Muistin hyvin sillä tälläkin kertaa pääpahisvampyyri aiheutti koomisuudellaan hilpeitä tuntemuksia joten kovin vakavalla otteella tätä leffaa ei kannata ottaa.
Vade retro, satana!. Tosin aivan niissä teemoissa ei tässä elokuvassa pyöritty.
Tarinassa poliisi Hank Holten (Kevin Dillon) kokee jonkinmoista kriisiä eronsa vuoksi. Poliisilaitoksellakaan asia ei jää huomioitta ja hänelle annetaan tutkittavaksi nuoren Laylan (Jodi Lyn O’Keefe) katoamista jotta hän saisi exänsä Susanin (Vanessa Angel) mielestään ja jotain ryhtiä elämäänsä kun olisi muutakin tekemistä kuin stalkata exäänsä.
Tutkimusten aikana selviää että Laylan katoamiseen liittyvät syyt alkavat pyörimään vampyyritematiikan ympärillä. Kuinka ollakaan Hankin exä Susan on kirjoitellut kirjoja vampyyreistä ja niinpä Hank koettaa saada Susanilta apua ongelmaan. Alussa häntä ei tietenkään uskota, mutta vähitellen kuvio alkaa aukenemaan Susanillekin että nyt on tosi kyseessä.
Tarina etenee ja Hankin mielenterveyttä aletaan epäilemään enemmän tai vähemmän. Onko vampyyrit totta kuten Hank väittää vai onko kaikki vain alkoholia liikaa nauttivan poliisin harhaa?
Henki on halpaa kun väännetään tikusta asiaa
Kokonaisuutena pidän tästä elokuvasta kaikesta sen (potentiaalisesti tahattomasta) koomisuudestaan huolimatta. Se on mukavan rento ja rempseä vampyyrielokuva joka viihdyttää vampyyrielokuvan ystävää. Muille ihmisille tämä voi mennä siihen kategoriaan että ei kannata aikaansa tuhlata, mutta vampyyrielokuvien faneille on tämä näkemisen arvoinen pätkä.
Elokuva on mukavan suoraviivainen eikä siinä ole turhan syvää ulottuvuutta millään tasolla. Se on viihdyttävä pätkä jossa aivot saa levätä.
Tämänkertainen perjantaipullo on jälleen Lapin Panimon valikoimasta löytyvä olut, tarkemmin sanoen Hippu Golden Pilsner. Alkoholipitoisuus on 4,3 %. Tarkempia tietoja en osaa oluesta sanoa sillä valmistajan sivuilla ei ole mitään tietoa koko oluesta ainakaan tämän tekstin kirjoittamisen aikaan.
Tuoksu toi pullossa vielä ollessaan hieman simamaisia vivahteita. Lasiin kaadettuna ja sen jälkeen haistettua moista mielikuvaa ei enää syntynyt. Tuoksu on mieto ja hieman hiivainen.
Olut kuohuaa varsin maltillisesti lasiin kaadettaessa. Vaahtoa kyllä on kaadettaessa mutta se on hentoa ja hengittävää ja kohtalaisen nopeasti katoavaa.
Maku on sangen mielenkiintoinen. Se on raikas mutta samalla myös kirpeä ja sitruunainen. Maku on nopean pistävä, mutta jälkimaku on kohtalaisen pehmeä vaikkakin hieman kirpeä. Maku on sellainen että se jakaa helposti mielipiteitä puolesta ja vastaan. Itselläni tämä toimii kohtalaisen hyvin enkä näe syytä miksi jättäisin tämä oluen juomatta jos tätä on tarjolla.
Musiikkina tämän kanssa tuli nautittua jonkinsorttista industriaalia ja/tai goottielektroa. Ainakin Deus Ex Vagina – New Age Voyeurism sekä Extize – Kiss & Kill toimivat hyvin. Videoista kannattaa huomioida kuitenkin se että ne eivät ole välttämättä kaikille sopivaa katsottavaa, etenkään Extizen video.
Tämänviikkoiseen ravintolatestaukseen päätyi Lauttasaaren Lauttiksessa sijaitseva sushi-ravintola Hanko Sushi. Hanko Sushi on ketju jonka ravintoloita löytyy ympäri Suomea lähemmäs kaksikymmentä. Nettisivujen mukaan Hanko Sushin tarina alkoi vuonna 2009 joten kasvua on ollut paljon jos mietti ravintoloiden määrää suhteessa aikaan.
En ole aikaisemmin koskaan käynyt sushiravintolassa syömässä vain ja ainoastaan sushia joten kokemus oli itselleni uusi. Olen syönyt sushia lounaalla sushiravintoloissa mutta yleensä sen lisäksi syötävää on ollut aina muutakin. Olikin sen vuoksi sangen kiintoisa käydä syömässä pelkkää sushia jotta saa käsityksen hintatasosta, aterian näöstä ja yleisestä fiiliksestä mikä ravintolasta syntyy.
Lähikuvaa sushista
Lauttiksen Hanko Sushi vaikuttaa oikein viihtyisältä paikalta. Se sijaitsee Lauttiksessa aivan nurkassa joten sinne ei hälyä tai melua kuulu lainkaan, tai ei ainakaan kuulunut hieman viiden jälkeen illalla.
Tilaus oli suoraviivaista. Menin pöytään, katsoin listasta mitä haluan jonka jälkeen henkilökunta otti tilauksen vastaan. Sen jälkeen odottelin pöydässä tovin ja sain aterian syödäkseni. Ajankohta oli otollinen lounaalle sillä ravintola oli siihen aikaan tyhjä henkilökuntaa lukuunottamatta. Se sopi itselleni sillä en joutunut ateriaa odottamaan muutamaa minuuttia kauempaa.
Yleisesti ruokaa syödään täällä puikoilla mutta myös haarukka ja veitsi löytyi pyynnöstä. En ole treenannut puikoilla syömistä enkä halunnut alkaa keräilemään ruokia sylistäni joten menin tutulla ja turvallisella ruokailuvälineellä.
Sisällä oli viiden maissa hiljainen hetki
Ateria maistui hyvälle ja se näytti kauniille. Medium-kokoisessa annoksessa oli syömistä tarpeeksi vaikka kyseessä oli itselleni päivän ensimmäinen ateria joten kaikin puolin ateria oli syömisen arvoinen. Myös täällä paikassa henkilökunta oli mukavan pirteää ja ystävällistä joten myös asiakaspalvelullisesti paikalle plussaa.
Hintatasosta muihin sushipaikkoihin en osaa sanoa sillä en ole tosiaan muualla syönyt sushia kuin lounasaikaan, mutta täällä medium-kokoinen annos ja lasi vettä maksoi 17,90 eur.
Kokonaisuutena Hanko Sushi Lauttasaaressa on paikka jonne voi mielellään mennä toisenkin kerran syömään.
