• Peliarvostelu: Ratchet & Clank: Rift apart (Playstation 5)

    Ratchet & Clank: Rift Apart on kaunis väreiltään

    Ratchet & Clank: Rift Apart on vuonna 2021 julkaistu tasohyppelypeli jonka on kehittänyt Insomniac Games ja julkaissut Sony Interactive Entertainment. Peli on Playstation 5 -eksklusiivi.

    Tarinassa tohtori Nefarious varastaa dimensiaattorin jonka avulla hän aikoo tuhota elämän kaikissa eri universumeissa. Pelin pääsankarit Ratchet ja Clank onnistuvat pysäyttämän aikomukset, mutta kaikki ei mene kuten olisi suunniteltu ja pian useita eri repeämiä on auennut toisiin ulottuvuuksiin. Toisissa ulottuvuuksissa on myös tohtori Nefariousta pahempi versio, Keisari Nefarious jolla ei ole sen paremmat aikomukset universumia kohtaan.

    Ratchet ja Clank joutuvat estämään pahojen keisareiden aikeet. Onneksi toisissa ulottuvuuksissa löytyy myös toinen lombax, Rivet, jolla myöskin on aikeena estää Nefariouksen aikeet.

    Valaistukset on tunnelmalliset

    Ratchet ja Clank -pelisarjasta olen aikaisemmin pelannut Playstation 4:llä Ratchet & Clank -nimisen pelin vuodelta 2016 (lue täältä) jota pidin erinomaisena. Uusin sarjan osa ei yltänyt omassa mieltymyksessä aivan samalle tasolle, mutta onneksi tämäkin peli oli hyvä ja viihdyttävä.

    Peli on kepeän humoristinen ja viihdyttävä. Pelimekaniikat toimii hyvin kautta linjan eikä kontrollereiden kanssa tullut ongelmia missään vaiheessa. Asearsenaalia löytyy monipuolisesti ja niitä pystyy levuttamaan jossain määrin paremmaksi.

    Pidin erityisen paljon pelin näyttävästä grafiikasta. Visuaalinen puoli on kaunista ja erityisesti värien käyttö on omaan silmääni miellyttävää. Paikoitellen värien ilotulitus kentissä tuo mieleen jo lähestulkoonsa joidenkin Nintendon pelien pirteät maailmat, mutta onneksi väripalettiin mahtuu myös tummempiakin sävyjä.

    Vaikka englanti ei peleissä itselleni juurikaan ongelmia tuota oli silti ilahduttavaa että peli on käännetty ja puhuttu kokonaan suomeksi. Ääninäyttelyt toimivat hyvin ja missään vaiheessa ei tullut fiilistä että olisi halunnut etsiä saako kielen vaihdettua jostain alkuperäiseksi.

    Ratchet & Clank: Rift Apart on sopivasti mutta ei suhteettomasti haasteita tarjoavien tasohyppelyiden ystäville tutustumisen arvoinen peli jonka parissa viettää helposti yli kymmenen tuntia.

    Arvosana: 8/10

  • Leffalauantai: Juliet, Naked

    Annie Plattin roolissa nähdään Rose Byrne

    Juliet, Naked (IMDB) on vuonna 2018 julkaistu kepeämielinen draamaelokuva jonka on ohjannut Jesse Peretz. Pääosarooleja esittää Chris O’Dowd, Rose Byrne sekä Ethan Hawke.

    Annie (Rose Byrne) asuu yhdessä miesystävänsä Duncanin (Chris O’Dowd) kanssa. Duncanilla on liiallisuuksiin menevä fanitus vähemmän tunnettua ja parikymmentä vuotta taaksepäin kadonnutta rokkaria Tucker Crowea (Ethan Hawke) kohtaan. Annie saa tarpeekseen miesystävänsä epäterveestä fanituksesta ja hän päättää kirjoittaa miesystäväänsä ärsyttääkseen nettifoorumille negatiivisen palautteen Tuckerin levyn demoäänitteestä.

    Annien yllätykseksi itse Tucker Crowe sattuu lukemaan kyseistä foorumia myöskin ja hän kiittää Annieta. Heidän sähköpostiviestittelynsä jatkuu kunnes heidän tiensä kohtaavat myöskin oikeassa elämässä internetin ulkopuolella. Annien ja Duncanin tiet ovat jo eronneet ennen tätä kohtaamista joten elämä on avoinna uusille mahdollisuuksille.

    Ethan Hawke esittää roolia Tucker Crowena

    Juliet, Naked on hyvällä tapaa massasta erottuva elokuva. Se onnistuu olemaan kaikilta osiltaan helposti katsottava ja viihdyttävä elokuva, mutta samalla se onnistuu olemaan tarinansa osalta ilahduttavan omaperäinen. Se ei ole omaperäisyydeltään kuitenkaan mitään taide-elokuvaa vaan yksinkertaisesti helppoa viihdettä, mutta sen tarinassa ei mennä täysin perinteisten kaavojen rajoissa vaan päähenkilöiden elämät ovat erikosuuksissaan jossain määrin arkirealistemman tuntuisia kuin monissa muissa saman lajityypin filmatisoinneissa.

    Päähenkilöissä jokaisessa on hyvin kuvattua omalaatuista luonnetta ja näyttelijöiden hyvät roolisuoritukset antavat hahmoille syvyyttä vaikka hahmoja ei kovin syvästi kuitenkaan edes avata. Katsojana jokaisesta kuitenkin pystyy helposti luomaan mielikuvat millaista persoonista on kyse.

    Kaikki tuotannolliset aspektit on elokuvassa kohdallaan eikä elokuvaa katsoessa mikään häiritse tai vie huomiota itse tarinasta. Tarina rakentuu ja kehittyy sopivalla tahdilla pitäen hyvän rytmin yllä alusta loppuun saakka. Pidin myös siitä että kaikki ei tarinassa mene siten kuten olisi saattanut odottaa.

    Juliet, Naked on hyvä ja viihdyttävä kepeä elokuva jossa on kuitenkin hieman enemmän särmää kuin monissa saman lajityypin elokuvissa.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 22 750 annettuun ääneen”]6,6/10[/simple_tooltip])

  • Perjantapullo: Brew Age Alphatier New England IPA

    Itävaltalaisen Brew Agen panimon Alphatier New England IPA on 5.6 % vahvuinen IPA. Katkeroiden määrä on 40.0 EBU ja kantavierrettä löytyy 12.8 °P. Olutta myydään Alkoissa vakiovalikoiman tuotteena. Lisää tietoja löytää Alkon sivulta (katso täältä).

    Etiketti on mukavan tyylikäs ja tuo itselleni mieleen humoristiset meemikuvat tietotekniikkakirjakustantaja O’Reillyn kirjoista. Kaataminen onnistuu vaivatta ja vaahtoavuus on tasaista. Tuopissa oluen voimakas sameus tulee esiin eikä se omaa silmääni miellytä sillä se saa oluen näyttämään lähinnä kiljulta.

    Tuoksu on tunkkainen ja ummehtunut eikä mitenkään houkutteleva. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kevyesti terävä. Maku on onneksi tuoksua ja ulkonäköä parempi. Maku on voimakkaasta humaloinnista huolimatta miellyttävän tasapainoinen, siinä on sitruksista raikkautta ilman liiallista katkeruutta. Jälkimaku on hieman kuivaan kallellaan mutta pysyy kautta linjan maltillisena. Makunsa puolesta asiallinen olut joka varmaankin pullossa pidettynä olisi antanut positiivisemman kokonaismielikuvan sillä tällöin tuoksua ja sameutta ei olisi niin huomannut.

    Musiikkina tämän kanssa menee mm. Lenny Kravitz – Always on the run tai Living Colour – Open Letter To A Landlord.

  • Sähköinen henkilökortti kännykkään – onko se välttämättä hyvä idea?

    Lyhyesti

    Viime viikolla Yle uutisoi puhelinsovelluksesta jolla voi ensi vuonna todistaa henkilöllisyytensä (lue täältä). Uutinen on mielenkiintoinen eikä sinänsä mitenkään yllättävä sillä on ollut vain ajan kysymys milloin matkapuhelimessa voi käyttää henkilökorttia.

    Henkilöllisyyden todistaminen matkapuhelinsovelluksella sinänsä kuulostaa hyvälle ja käytettävyyden ja käytännöllisyyden näkökulmasta katsoen se sitä varmasti onkin. En valitettavasti silti pysty kovinkaan suurella innolla tämän kehitysaskeleen kohdalla juhlimaan sillä näen tämän enemmänkin vain yhtenä välivaiheena asteittain jopa vaaralliseksi kehittyvästä teknologiakeskeisestä yhteiskunnasta.

    Valvonta ilmeisesti on herättänyt muissakin huolia sillä uutisessa sanotaan seuraavaa: “Partala korostaa, että viranomaiset eivät pysty seuraamaan digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöä.“. Ehkä niin alkuvaiheessa, mutta mikä on tulevaisuus?

    Uhkakuvia

    Ongelmana tällaisessa puhelinsovelluksessa on siis se, että mitä enemmän eri rekistereitä ja henkilöiden käyttämiä palveluita keskitetään helpommin hallittavaksi kokonaisuudeksi sitä suurempi riski on sille että tulevaisuudessa näistä vähitellen kehittyy totalitäärinen hallintatyökalu jolla voidaan ohjata kansalaisia painostamalla päättävien tahojen toimesta milloin mihinkin suuntaan.

    Tällainen yhteiskunta ei tapahdu hetkessä vaan askel kerrallaan lisäämällä erilaisia työkaluja joiden avulla tällainen voidaan rakentaa joten sen vuoksi jo olen jossain määrin huolissani kaikista näistä välivaiheistakin jotka edesauttavat kehitystä menemään siihen suuntaan. En siis suoraan näe tätä yksittäistä kännykässä olevaa henkilökorttia itsessään kovinkaan suurena uhkana, vaan uhka muodostuu siitä että askel kerrallaan helposti seurattavia järjestelmiä tulee tavallisten ihmisten arkeen joista datat voidaan tulevaisuudessa yhdistää ja käyttää tietoja hyvinkin huolestuttavalla tapaa.

    Uutisen mukaan viranomaiset eivät pysty seuraamaan digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöä. Mikä estää että tulevaisuudessa ohjelmisto ei pystyisi seuraamaan? Ohjelmistopäivityksiä voidaan jaella milloin tahansa ja pakottaa käyttäjät päivittämään sellaiseen versioon esimerkiksi estämällä vanhan version käytön joten se että jotain ei voida nyt tehdä ei ole minkäänlainen tae siitä että asia on samalla tapaa tulevaisuudessa.

    Esimerkiksi tulevaisuudessa ohjelmistoon voisi helpostikin lisätä ominaisuuden mikä tallentaa aina tiedon missä GPS-sijainnissa käyttäjä on aukaissut henkilötietosovelluksen ja mihin kellonaikaan. Samoin nuo tiedot voitaisi lähettää helposti ja vaivattomasti ohjelmiston avulla myös minne tahansa ohjelmistovalmistajan määrittämälle palvelimelle mistä saataisikin jo erittäin helposti jatkossa kerättyä tietoa kaikista niistä paikoista joissa henkilö on joutunut henkilöllisyytensä todistamaan tai vähintäänkin aukaissut ohjelman.

    Sinänsä tuonkaltaisen datan kerääminen kuulostaa harmittomalta ja vaarattomalta, mutta käytännössä tässä on monia uhkakuvia erityisesti silloin kun dataa keräävä taho on valtio tai hallitus.

    Yksittäisen digitaalisen henkilökortin osalta uhka on vielä pieni, mutta tulevaisuudessa mitä enemmän dataa eri järjestelmistä kerätään ja niputetaan yhteen, sitä tarkemmat profiilit yksittäisistä kansalaisista saa luotua joiden perusteella voidaan alkaa halutessa kansalaisia pisteyttämään ja sen mukaan esimerkiksi rajaamaan heille annettavia palveluita. Käytännössä tällöin kansalaisten elämää voidaan ohjata hallituksen toimesta painostamalla haluttuun suuntaan esimerkiksi estämällä pankkitilien ja maksukorttien käyttö yms. mikäli henkilön sosiaalinen pisteytys on päässyt laskemaan liian alhaiseksi syystä tai toisesta. Käytännössä ainoa vaihtoehto suurimmalle osaa kansalaista on tuolloin vain totella olipa säädökset järkeviä tai ei.

    Yhtenä ongelmana digitaalisessa henkilökortissa on myös se, että mikäli tällainen digitaalinen henkilöllisyyskortti yleistyy on mahdollista että tarpeeksi suuren suosion saavutettuaan ns. perinteiset henkilöllisyyskortit voidaan jättää pois hyväksyttyjen henkilöllisyystodistusten joukosta jonka jälkeen muidenkin on käytännössä lähes pakko ruveta myöskin käyttämään tämänkaltaista sovellusta.

    Ei silti syytä huoleen

    Vaikka yllä olen kirjoittanut jonkinmoisia uhkakuvia on hyvä muistuttaa että syytä huoleen ei vielä tässä vaiheessa ole eikä siis minkäänlaiseen hysteriaan tai kauhisteluun ole mitään syytä.

    Se että itse uskon vakaasti että tämä on vain yksi välietappi matkalla vaaralliseksi muodostuvaa valvontayhteiskuntaa on silti muistettava että omat vakaat uskomukseni eivät ole siltikään mikään tae tulevaisuuden kehityksen suunnasta eivätkä ne välttämättä ole realismia. Asiat voivat mennä täysin toisellakin tapaa kuin miten itse uskon joten mielenkiinnolla seuraan mitä tuleman pitää.

  • Kuvaussessio Fujinon XF 23 mm F/1.4 R -objektiivilla

    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/600

    Kuten parissa aikaisemmassa blogipostauksessani olen maininnut hankin jokin aika sitten tori.fi:stä Fujinon 23 mm F/1.4 R -objektiivin. Olen sillä ottanut oston jälkeen kohtalaisen paljon kuvia testaillessa sen sopivuutta erilaiseen valokuvaukseen ja olenkin täällä blogissakin jakanut sekalaisia ensikuvia (katso täältä) sekä kuvia kotistudiokuvauksessa itseään kuvaillessa (katso täältä). Molemmissa objektiivi on tuntunut hyvälle, mutta paremmin objektiivista osaa sanoa vasta kun sillä on tehnyt useampia kuvaussessioita.

    Kyselin ystävääni Loviisaa malliksi valokuvaussessioon jonka sitten teimme viime kuun viimeisenä sunnuntaina. Ajankohta oli mitä otollisin sillä heti seuraavana päivänä alkoi kelit jo viilenemään.

    Tämän kuvaussession jälkeen mielikuvani objektiivista on yhä selkeästi positiiviset. Objektiivi tuntuu hyvälle kouraan, se ei paina liikaa eikä myöskään vie Fujifilm X-T2 -kamerassa painopistettä tarpeettoman etupainotteiseksi, tarkennus on nopeaa ja kuvanlaatu on ainakin subjektiivisesti analysoiden erinomainen. En ole tehnyt mitään tarkkuustestejä tai muita teknisiä arvioita tästäkään putkesta sillä en ole niistä lainkaan kiinnostunut, arvioin objektiivia puhtaasti subjektiivisesti todellisen elämän käytön perusteella.

    Kaikki tämän blogipostauksen kuvat on siis otettu tällä Fujifilm Fujinon 23 mm F/1.4 R -objektiivilla käyttäen Fujifilm X-T2 kameraa. Kuvankäsittely on tehty RAW-kuvista Lightroom Classic CC:llä missä kuvien väriprofiilia on LUTeja käyttäen muokattu omaan makuuni sopivaksi.

    Mallina toimineen Loviisan omaa taidetta voi käydä katsomassa osoitteessa www.loviisatala.com. Mikäli olet kiinnostunut itse olemaan valokuvauksessa mallina tai tarvitset itsestäsi kuvia voit ottaa yhteyttä sähköpostitse aleksi.rasanen@deepcontrastmedia.com kautta. Löydät myös hieman lisää tietoja firmastani osoitteen deepcontrastmedia.com kautta.

    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/1100
    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/1900
    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/1800
    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/420
    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/900
    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/2200
    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/640
    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/200
    ISO 200, aukko F/1.4, valotusaika 1/4700