Budejovický Budvar Dark on 4.7 % tumma tsekkiläinen lager
Viimeviikkoisen Budejovický Budvarin jälkimainingeissa on hyvä jatkaa saman tsekkiläisen Budweiser Budvar -panimon oluilla. Tämänkertaiseen arvosteluun tarttui Lauttasaaren K-Marketista matkaan 4.7 % vahva tumma lager.
Olut on väriarvoltaan 90 EBC ja katkeroiden määrä on 24 EBU. Tarkempia teknisiä tietoja oluesta löytää Sinebrychoffin sivuilta.
Kaadettaessa Budvarin Dark vaahtoaa todella voimakkaasti ja vaahto kestää kauan tuopissa. Omaan mieltymykseeni olut on rasittavan vaahtoava, mutta onneksi vaahtoavuus on ainoa negatiivinen asia mitä tästä oluesta löydän.
Olut on tuoksultaan varsin mieto eikä se oikein herätä kovin vahvoja tuntemuksia. Ruisleivän tuoksua tästä on kuitenkin etäisesti havaittavissa. Maku on miellyttävä, tasainen ja sopivan mieto olematta laimea. Se on myös jollain tapaa jopa raikaskin tummaksi olueksi. Makunsa osalta tämä on hyvä tumma lager.
Hintaa tällä oluella oli Lauttasaaren K-Marketissa 3,49 eur.
Musiikkina tämän kanssa toimi erittäin hyvin vanha Claymanin aikainen In Flames kappaleella Only for the weak sekä Dark Tranquillity kappaleella Lost to apathy.
Tämän viikkoisen ravintola-arvostelun kohteena on Joensuun keskustassa sijaitseva nepalilainen ravintola Mount Ganesh. Olin Joensuun suunnalla reissussa jokunen viikko takaperin ja tuolloin tuli kaverini kanssa käytyä tämä paikka testaamassa.
Mount Ganesh sijaitsee Kauppakatu 23:ssa Takataskun läheisyydessä.
Ravintola on kohtalaisen tilava ja rauhallisen oloinen paikka. Pidin paikan sisustuksesta ja valaistuksesta, jotenkin niissä oli mukavan lämmin tunnelma.
Ruokailu tapahtui perinteiseen tyylin muiden kokemieni nepalilaisten ravintoloiden tapaan, eli ensin mentiin pöytään istumaan jonka jälkeen valitsimme lounasmenusta haluamamme annoksen ja kerroimme sen tarjoijalle joka tuli ottamaan tilausta vastaan. Sen jälkeen ateriaa odotellessa kävimme hakemassa salaattia alkupalaksi.
Pääruokaa odotellessa oli tarjolla perinteiseen tapaan salaattia niin halutessaan
Salaattivalikoima oli keskitasoa eli muutamaa erilaista lautasen täytettä löytyi normaalilla linjalla – kurkkua, ananasta, maissia jne.
Ruoka tuli kohtalaisen nopeasti pöytään, eli salaatin jälkeen pääsi melko pian nauttimaan pääruoasta. Otin täälläkin tutun ja turvallisen riisiä ja kanaa sisältävän annoksen. Mukaan tuli myös odotettuun tapaan naan-leipää.
Ruoka maistui hyvälle. Liha oli sopivan pehmeää ja siinä oli hyvin makua mukana. Riisistäkään ei löydy mitään pahaa sanottavaa, joten pääruoka oli onnistunutta. Jogurtti joka tuli annoksessa mukana oli tavallista imelämpää joka voi varmaankin jakaa helpommin mielipiteitä, mutta itselleni se upposi hyvin alas. Lisäksi annoksessa oli omassa nurkkauksessaan jotain muuta vihreää kastiketta jota en tiedä mitä se oli, mutta sen maku oli hyvinkin omalaatuinen. En oikein osaa sanoa oliko se hyvää vaiko vähemmän hyvää, mutta aika uusi makuelämys itselleni.
Mount Ganesh ulkoa kuvattuna
Ruoan maun lisäksi myös sen annoskoko oli omaan mieltymykseeni sopiva – annoksen jaksoi ongelmitta syödä mutta myöskään nälkää ei jäänyt.
Valitsemallani annoksella oli hintaa lounasaikaan 9,50 euroa joten hintataso on normaaleiden ihmisten realistisesti maksettavissa hinnoissa.
Kaikenkaikkiaan Mount Ganesh oli hyvä kokemus. Sen ruoka oli hyvää, annoskoko oli sopiva, hintataso edullinen, paikka oli tilava, viihtyisä sekä tunnelmallinen ja myös henkilökunnan palvelu oli ystävällistä. Tänne voi mielellään tulla vielä toisenkin kerran.
Valmis ruoka-annos jossa pastaa, herkkusieniä ja pekonia uunissa laitettuna ruokakerman kera.
Tämän viikkoiseksi kokkailuksi tuli tarve tehdä jotain lopuista aiemmista kokkailuista ylijääneistä aineisosista. Samalla halusin päästä koettamaan uunivuokaa josta kuun alun postauksessa kirjoitin. Kävin Ruoholahden K-Marketilla kotiin tullessa ja ostin matkalla pastaa, sillä en ollut varma olisiko kotona entuudestaan ollut sitä tarpeeksi.
Kaverin vierailun jälkeen laitoin iltapalaksi tällaisen kevyen aterian. Aterian teko alkoi laittamalla vettä kiehumaan ja heittämällä loput kaapissa olleista pekoneista pannulle lämpenemään. Veden kiehumista odotellessa oli hyvin aikaa puolittaa herkkusienet ja laittaa ne samalle pannulle pekonien kanssa. Koska pekonit olivat jo pannulla tirisseet hetken aikaa, ei lisärasvalle ollut tarvetta.
Pekonit ja herkkusienet olivat hyvin paistettuja ennen vuokaan lisäämistä
Kun vesi kiehui heitin pastat veteen ja laitoin ajastimen noin kymmeneen minuuttiin. Näiden valmistumista odotellessa pistin paistinpannun jo toki pienemmälle ja viipaloin valmiiksi tomaatin siivut. Nostelin tomaatit, lehtisalaatin ja raejuuston lautaselle valmiiksi odottamaan pääaterian valmistumista.
Kun pastat olivat olleet tarpeeksi kauan vedessä, kaadoin vedet pois ja kippasin pastan uunivuokaan. Sen päälle heitin sitten pannulta pekonit ja herkkusienet ja kaadoin ruokakerman loput päälle. Siis ruoan päälle, en itseni. Tämän jälkeen pistin vuoan uuniin ja laitoin tässäkin ajastimen noin kymmeneen minuuttiin, ehkä 12 minuuttia tai jotain niitä main taisi olla.
Ateria vuoassa odottamassa uuniin menoa. Ennen uuniin laittamista lisäsin vielä kuvan ottamisen jälkeen ruokakerman annoksen päälle.
Viimeisenä vaiheena oli enää odotella aterian valmistumista. Kun ruoka oli valmis ja nostettu uunista pois annostelin lautaselle ateriani ja heitin päälle Grana Padano juustoraastetta eli samaa mitä aikaisemmillakin kerroilla olen käyttänyt päälle makua antamaan ja koristeeksi.
Mikäli mitään ainesosia ei olisi ollut kaapissa, olisi hintaa tullut noin 9,50 euroa riippuen tietenkin tomaatin koosta. Käytännössä muuten hinta olisi ollut siis sama kuin viimeksi mutta mukana lisäksi olisi ollut pasta joka maksoi 0,99 eur. Tästäkin on hyvä huomioida että koko pussia ei tullut laitettua ja yhdestä vuoallisesta riittää hyvinkin ruokaa noin viiteen annokseen (ainakin itselläni).
Uunin jälkeen ruoka on saanut hieman väriä pintaan
Viime viikon maanantaina sain jälleen käyttööni iPhonen. Tällä kertaa käytössä on iPhone 7 Plus ja voin kertoa että ei ole ollut sen jälkeen lainkaan ikävä Android-puhelinta. Koska puhelin on kuitenkin uusi ja naarmuton halusin siihen hankkia mahdollisimman pian suojat jotta en heti ainakaan ensimmäisten käyttöviikkojen aikana sitä onnistuisi kappaleiksi pistämään.
Kävin DNA Kaupasta ostamassa Cellyn valmistaman suojakotelon joka toimii samalla myös lompakkona. Varsinaista tarvetta lompakko-ominaisuudelle ei ole sillä kannan erillistä lompakkoa. Kuitenkin lompakkokotelo tarjoaa suojaa suoraan myös näytölle eikä ainoastaan takaosalle joten hommasin tämän sen vuoksi.
Hyvä puoli Cellyn kotelossa on omaa silmääni miellyttävä ulkoasu. Pidän myös siitä että iPhone 7 Plussan kamerat eivät sen myötä enää hankaa pöydän pintaan puhelinta pöydillä tai muilla tasoilla pidettäessä joten kenties puhelin saa siitä hieman suojaa myös optiikalleen.
Suojakotelolla on hintaa ainoastaan 19,00 euroa joten en odota laadun osalta käytännössä mitään. Jos tuote kestää yli puoli vuotta olen positiivisesti yllättynyt. Kuitenkin valmistaja antaa kuitin mukaan tälle vuoden takuun joten kaipa siellä päässä on uskoa enemmän asian osalta kuin itselläni. Tietenkin voi myös olla että valmistajakin luottaa että ei kukaan jaksa alle 20 euron hintaisen tuotteen takuukuittia säilyttää tai siitä tulla valittamaan kun tuote hajoaa. Mene tiedä.
Lyhyen käytön perusteella tuote vaikuttaa hintansa ja laatunsa osalta ihan asialliselta valinnalta mikäli etsinnässä on pelkkä suoja näytölle ja takakuorelle.
Uncharted: The Lost Legacy on Naughty Dogin kehittämä ja Sony Interactive Entertainmentin julkaisema kolmannen persoonan kuvakulmasta kuvattu toiminnallinen seikkailupeli.
Peli on julkaistu kuluvana vuonna eli vuoden 2017 elokussa, joten kyseessä on omaan blogini yleiseen linjaan nähden poikkeuksellisen tuoreen pelin arvostelu. Kuten aikaisemmatkin Unchartedit on tämäkin saatavana ainoastaan Playstation-alustalle, tarkemmin ottaen ainoastaan Playstation 4:lle.
Alunperin Naughty Dog kaavaili The Lost Legacystä DLC:tä (eli lisäosaa) viime vuonna julkaistuun Uncharted 4: A Thief’s Endiin mutta lopulta päätyivät tekemään tästä erillisen pelin. Onneksi niin, sillä DLC:nä tuskin olisin saanut aikaiseksi sitä kokeilla ja olisin sen myötä menettänyt erinomaisen pelikokemuksen. Läpipelaamiseen menee arviolta noin kuudesta kymmeneen tuntiin joten senkin suhteen pidin hyvänä ratkaisuna että Lost Legacy julkaistiin omana pelinään.
Uncharted: The Lost Legacyn värimaailma tarjoaa myös tummempia sävyjä
Toisin kuin Uncharted-pelisarjan muissa osissa ei tässä nähdä pääosissa Nathan Drakea. Peli on siis selkeästi spin-off pääsarjasta, mutta kepeitä viittauksia pääsarjaan löytyy hahmoista ja dialogeista joita tarinan aikana koetaan.
The Lost Legacyssä pelataan Chloe Frazerilla joka on vilahtanut myös pelisarjan toisessa ja kolmannessa osassa. Jos aikaisemminkin Unchartedeista on välittynyt Tomb Raider henkinen fiilis ei naisprotagonistin kuvaan astuminen ainakaan vähennä sitä fiilistä. Hyvä niin, sillä toivoisin Tomb Raiderin ja Unchartedin kaltaisia suhteellisen suoraviivaisia toiminnallisia toimintaseikkailuita olevan enemmänkin tarjolla.
Unchartedien yleiseen tyyliin sopivasti myös tällä kertaa ollaan aarteita etsimässä. Aarteen tämänkertainen sijainti on Intiassa hindutemppeleiden luvatussa maassa.
Miksi pitää luurankoja kaapissa kun ne voi päästää vapaaksi luontoon?
Toiminnallisissa seikkailupelissä tarina on monesti tärkein asia yleisen pelistä saatavan fiiliksen kannalta. Onneksi Naughty Dog on näyttänyt mihin se kykenee sillä tälläkin kertaa tarina ja tunnelma oli täyttä timanttia. Mikäli aiemmat osat on iskenyt ei tämänkään kanssa joudu pettymään.
Pelimekaniikkansa osalta kaikki toimii hyvin. Ohjaus pelittää ja reagoi järkevästi, kamera toimii ilman ongelmia enkä muutenkaan löytänyt tästä mitään valittamisen sanaa.
Uncharted 4:n jalanjälkiä seuraten myös The Lost Legacy tarjoaa valokuvamoodin. Käytännössä pelaaja voi painaa pelin pauselle, liikutella kameraa eri kuvakulmiin, vaihtaa tarkennuspistettä ja etäisyyttä ja muita samankaltaisia pieniä muokkauksia. Valokuvausta harrastavana pidin tästä ominaisuudesta ja sitä tuli käytettyä myös paljon. Pidän kuvankaappausten ottamisesta niin peliarvosteluita varten kuin aivan vain muutenkin. Niissä on myös aikaa jäädä fiilistelemään kuinka paljon yksityiskohtia pelimaailmaan mahtuu, joten sitä kautta on helppoa löytää antaa arvostusta sisällöntuottajien taitoja kohtaan.
Oli synkkä ja myrskyinen… ilta?
Vaikka The Lost Legacy onkin alunperin lähtenyt kehitykseen DLC:nä toimii se silti omana itsenäisenä pelinään täydellisesti. Siitäkin huolimatta että se on spin-off pääsarjasta ja noudattaa kaikkia niissä toimivaksi todettuja käytöntöjä se ei millään tapaa jää niiden varjoon. Päinvastoin – itse pidin tätä parhaana Unchartedina sitten Uncharted 2:n ja se on paljon sanottu se.
Loppupäätelmänä voin helposti todeta että Uncharted: The Lost Legacy on omassa kategoriassaan aivan mahtava peli. Jos omistat Playstationin ja toiminnalliset seikkailupelit on sitä kategoriaa joista muutenkin pidät ei tätä kannata missään nimessä missata.
