Aleksin Blogi

  • Reissu Lappiin, ensimmäiset päivät

    Pasilan asema ja kauppakeskus Tripla. Täältä alkoi matka kohden Rovaniemeä.

    Tänään saavuimme muutama tunti takaperin enon kanssa Lappiin, tarkemmin ottaen Saariselällä sijaitsevalle mökille jonka olemme vuokranneet nyt neljäntenä vuotena peräkkäin. Matka alkoi jo eilen kun eno tuli hakemaan itseäni Vantaalta josta jatkoimme matkaa Pasilaan autojunan lastauspaikalle. Siellä odottelimme noin tunnin kunnes auton sai lastata junan kyytiin.

    Kun auto oli saatu lastattua jatkoimme kävellen Pasilan asemalle missä istuimme Pupu-nimisessä salaattibaarissa odottamassa että Rovaniemelle lähtevä juna saapuu Pasilaan. Itse otin siinä iltapalaksi wrapin sitruunalimonadin kanssa ja myöhemmin vielä otimme kahvit matkaan kun menimme ulos odottamaan junaa.

    Ulkona oli liukasta ja asemalla hiekoitus sen verran kehnoa että vasen jalka lähti sivuluisuun ja jalan onnistui siinä samassa hieman venäyttämään. Onneksi ei sentään jalka lähtenyt kokonaan alta, mutta sen verran se kuitenkin tuntui että hetken sai istuskella aseman penkillä ennen kuin vasemman jalan varaan ei tuntunut epämukavalta taas painoaan laittaa. Yllättävää kuinka heikosti hiekoitettu laituri oli ottaen huomioon aseman käytön paljouden.

    Juna tuli ajallaan ja vaunu 21 jossa makuuhyttimme oli tuli tietenkin toiseen päähän laituria kuin missä itse olimme, kuinkas muuten.

    Kasvistäytteillä varutettu wrap joka Pupussa tuil syötyä.
    Yöjunan makuuvaunu on mukava vaihtoehto pitkällä matkalla

    Junaan pääsimme ilman ongelmia ja ne tavarat joita otimme autolta mukaan viskasimme makuuvaunuun jonka jälkeen suuntasimme ravintolavaunuun ottamaan muutaman kylmän huurteisen. Ravintolavaunulta tulimme hyvissä ajoin takaisin hyttiin jossa unille tuli käytyä jossain yhdentoista maissa. Omalla kohdallani unet jäi pääsääntöisesti yrittämiseksi ja unimäärä Apple Watchilla mitattuna näyttää 4 h 9 minuuttia. Saattaa olla että kohta tämän kirjoittamisen jälkeen siirryn pienille päiväunille.

    Juna oli aamulla myöskin ajoissa Rovaniemellä. En muista oliko juna asemalla 07:20 vai lähtikö juna jatkamaan siitä siihen aikaan jo seuraavaan etappiinsa, mutta jotain niitä main olimme kuitenkin junamatkan päätöspisteessä. Hereille nousin ehkä 06:30 maissa joten aikaa oli hyvin valmistautua junasta poistumiseen ilman kiireitä.

    Junasta poistumisen jälkeen odotimme ehkä 10-20 minuuttia että auton sai hakea vaunusta ja matka pääsi jatkumaan. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli ehkä jo noin kymmenen kilometrin päässä Shellillä missä kävimme aikaisempien vuosien tapaan aamupalalla.

    Shellin jälkeen matka jatkui ja oli pääsääntöisesti pelkkää tavallista maantieajelua Lapin maisemissa. Matkan varrella kävimme Sodankylän LIDL:stä tekemässä ruokaostokset mökille aikaisempien vuosien tapaan.

    Aamupalaa Shellillä. Riisipiirakoita, munakasta, salaatinlehtiä, tomaattia, juustoa, maustekurkkua ja mehuja. Myös nakkeja ja makkaroita oli tarjolla mutta ne eivät itselleni olleet houkutteleva vaihtoehto. Munakasta söin kuitenkin pitkästä aikaa eli ensimmäistä kertaa pariin vuoteen.
    Matkan varren maisemat olivat talvisia.

    Perille saavuimme joskus 12 jälkeen. Ensimmäiset kuvat mökin sisältä näyttävät aikaleimaa 12:28 ja ennen sitä kuitenkin autosta tuli tavarat kannettua sisälle, joten hieman kahdentoista jälkeen olemme varmaankin pihassa jo olleet.

    Enimmät tavarat olen jo kerkenyt laittamaan niille kuuluvalle paikalle eli Raamattu, kännykkä ja tabletti ovat löytäneet sängyn viereen. Petivaatteita en ole vielä laittanut sänkyyn ja sänky on yhä päiväpeiton alla mutta kahvit kerkesimme jo juomaan kaikessa rauhassa.

    Laitan vielä loppuun muutaman kuvan mökistä ja ikkunoista näkyvistä maisemista.

    Allekirjoittanut nukkuu perinteitä kunnioittaen alakerrassa.
    Lumiset maisemat ikkunan läpi kuvattuna.
    Maisemaa ulkoa yläkerran ikkunan läpi kuvattuna. Vasemmassa ylänurkassa oleva kirkas pallo ei ole kuu vaan sisällä päällä olleen lampun heijastuma.

  • Elokuva: Night of the living dead

    Night of the living dead on vuonna 1990 julkaistu elokuva minkä ohjauksesta on vastannut Tom Savini. Elokuva on uudelleenfilmatisointi samaa nimeä kantaneelle vuoden 1968 zombiefilmille.

    Barbara (Patricia Tallman) saapuu yhdessä veljensä kanssa kauas syrjäseuduille heidän äitinsä haudalle. Vaikka molemmat ovatkin jo pitkälle aikuisuuteen ehtineitä pelottelee veljensä silti Barbaraa hautausmaalle saapuessa ja siellä ollessaan matkien zombeja, eläviä kuolleita. Hautausmaalla he saavat huomata että tarinoissa onkin perää ja pian veljensä tekeekin jo tuttavuutta kuoleman kanssa. Barbaran pako vie hänet läheiseen taloon missä pian usean muun entuudestaan vieraan elossa olevan ihmisen kanssa he koettavat selviytyä yöstä zombien saapuessa suurenevina joukkoina taloa piirittämään.

    Alkumetreistä asti katsojalle annetaan jo vihiä siitä mitä tuleman pitää, mutta tästäkin huolimatta varsinaisen toiminnan alkuun on yllättävän lyhyen verran matkaa. Alun paon jälkeen vietetään hieman seesteisempää vaihetta jonka aikana nähdään myös muiden taloon tulevien henkilöiden mukaantuloa vähän kerrallaan. Elossa olevien ihmisten keskeinen dynamiikka käy nopeasti katsojalle selväksi ja hahmojen luonteenpiirteet nousevat esiin niin että jokaisesta muodostuu mielikuva minkälainen persoona on kyseessä. Tämä on hyvä, sillä vaikka henkilöt ovat paikoitellen korostetunkin erilaisia antaa se paljon enemmän tunnetta ja uskottavuutta kriisiin jonka he yhdessä kokevat.

    Yksittäisiä säikäytyskohtauksia on siellä täällä, mutta missään vaiheessa niitä ei ole liiallisen paljoa että ne kävisivät puuduttamaan. Mikäli elokuvia on katsonut paljon niin tuskin mikään näistä säikäyttämiseen tarkoitetuista yllättävistä kohdista onnistuu yllättämään tai säikäyttämään, mutta tämän tyylilajin filmatisointi ilman tällaisia kohtauksia jättäisi tunteen siitä että jotain olennaista puuttuu.

    Vaikka juoni onkin uskomattoman yksinkertainen on tästä hyvin rakennetulla tunnelmalla ja tasapainoisella toteutuksella saatu tehtyä toimiva ja viihdyttävä zombie-elokuva. Se on aavistuksen brutaali herkemmille katsojille, mutta uudempiin elokuviin tottuneille ei kovinkaan hätkäyttävää tasoa.

    Elokuvan loppu oli kiehtova ja ajatuksia herättävä, sillä aivotoiminnaltaan puutteellisten zombien ja elossa olevien zombeista itsellensä typerää viihdettä hankkineiden punaniskojen samankaltaisuus julmuudessa ja typeryydessä ei lopulta tee edes kovin suurta eroa näiden kahden joukon välillä.

    Omaan makuuni tämä oli viihdyttävä elokuva jonka katsoo helposti useammankin kerran.

  • Elokuva: Star Trek: Beyond

    Star Trek: Beyond on Justin Linin ohjaama toiminnallinen sci-fi-seikkailu vuodelta 2016. Kapteeni James T. Kirkillä (Chris Pine) ja hänen miehistöllään on hallussa omaisuutta jonka tehokkuutta ja vaarallisuutta väärissä käsissä he eivät tiedä. He ottavat vastaan viestin avaruudesta jonka perusteella he lähtevät etsimään viestin lähettäjää tarjotakseen apuaan vain huomatakseen että kaikilla ei ole heitä kohtaan hyviä aikomuksia.

    Monien modernien sci-fi elokuvien tapaan myös tämä on miellyttävän kaunista katsottavaa niin värien kuin efektiensä osalta. Harmillista kyllä kaikkein vahvin anti jää ainoastaan näihin elementteihin ja moni kokonaisuuden kannalta olennaisempi asia jättää kylmäksi.

    Tarina ajaa asiansa, mutta se ei keskinkertaisuutensa vuoksi erityisemmin herätä suuria tuntemuksia. Näyttelytyö on toimivaa, mutta sillä ei paikata sitä että henkilöhahmoista puuttuu tunnetta ja syvyyttä ja hahmot jäävät etäisiksi ja merkityksettömän tuntuisiksi. Tietenkin tämä on toiminnallispainotteinen sci-fi-elokuva joten mitenkään erityisen syvällistä tarinaa tai hahmoja en odotakaan näkeväni, mutta syvyyttä olisi kaivannut kumpaan jompaan – tai mieluummin molempiin – jotta elokuva olisi noussut harmaan mieleenpainumattoman massan joukosta edes jossain määrin paremmaksi.

    Toiminnalliset kohtaukset on onnistuneita ja ne antavat pieniä valonpilkahduksia katsojalle mitäänsanomattoman harmaiden hetkien ja yksittäisten kliseisten dialogien vastapainoksi, mutta kokonaisuus jättää silti lievästi tylsään kalilstuvan keskinkertaisuuden maun suuhun. Ei tämä huono elokuva silti ole, mutta ei tästä paljoa erityistä hyvääkään löydä joten se toimii parhaiten ainoastaan tylsien hetkien pois karkoittamiseen.

  • Palvelimella hitautta ja sivusto nurin

    Tänään päivällä tuli havaittua että tämä sivusto ei enää ollut pystyssä vaan sivustolla vierailija sai eteensä ainoastaan nettiselaimen antaman virhesivun. Ongelma poistui kun palvelimen käynnisti uudelleen.

    Ongelman syy oli mitä luultavamminkin palvelimen muistin loppuminen minkä takia kaikkia tarvittavia palveluita ei enää pystynyt pyörittämään ja sivusto kaatui kun palvelin sulki prosessejaan. Itse palvelin kuitenkin oli käynnissä, mutta aivan järjettömän suurella kuormituksella suhteessa palvelimen tehoihin ja ainakin tietokanta oli jo stopannut muistin vähyydestä.

    Virtuaalipalvelin jolla tämä sivusto pyörii on hinnat alkaen -mali ja muistin määrä on vähäinen, joten voi olla että vastaavanlaisia ongelmia tulee jatkossakin. Toisin sanoen jos sivusto joskus on taas nurin, ei kannata ihmetellä sillä tätä pyöritän pienellä budjetilla ja korjaan kun kerkeän. Isommalla rahalla toki saisi parempiakin ratkaisuja jotka toimisivat varmemmin, mutta en kovin suuria summia halua ainakaan tässä vaiheessa käyttää tämän pyörittämiseen, sillä kyseessä on harrastustoiminta eikä mikään business-kriittinen palvelu.

    Jos samanlaisia ongelmia alkaa olemaan useamminkin niin luultavasti vaihdan seuraavan hintaluokan palvelimeen tai siirrän koko sivuston toiselle virtuaalipalvelimia vuokraavalle taholle jossa samalla hintaa saa isomman ja tehokkaamman serverin.

    Tällä kertaa oli kuitenkin helppo toimenpide tehtävänä joka edes hieman antaa lisäaikaa ennen kuin tarvitsee isompaa palvelinta miettiä. Jostain syystä palvelimella ei ollut konfiguroitu ollenkaan swappia käyttöön, joten kun muisti loppui, se loppui ja lopputulos oli sen mukainen.

    Tavallisesti tietenkin swap on käytössä jolloin muistin loppuessa käyttöjärjestelmä alkaa kirjoittamaan muistinsa sisältöä levylle kun muisti loppuu, mutta koska sitä ei ollut niin muistin loppuminen aiheutti sen sijaan vain suoraan prosessien tappamista, järjetöntä hitautta ja sivuston toimimattomuuden.

    Koska swappiin kirjoittaminen ja sieltä lukeminen on merkittävästi hitaampaa kuin muistista, alkaa tietenkin hitautta ilmenemään siinä vaiheessa kun muisti seuraavan kerran loppuu. Jospa lisäämäni muutaman gigan swappi kuitenkin auttaisi ja sivusto ei kokonaan kaatuisi vaan ainoastaan hidastuisi siinä vaiheessa kun alkaa taas joku prosessi viemään kaiken tehon.

    Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos siis sivusto on aina joskus nurin, ei sitä kannata ihmtellä, teen tässä sitä mukaa tarvittavia toimenpiteitä ja arvioita siitä että kannattaako sijoittaa enemmän rahaa vaiko enemmän omaa aikaa asioiden säätämiseen.

  • Olut: Amager World’s Best Imperial Pastry Stout

    Tanskalaisen Amager Bryghusin panimon World’s Best Imperial Pastry Stout on mielenkiintoinen ja omalaatuinen tuttavuus makunsa puolesta. Vahvuutta löytyy stouteille tyypilliseen tapaan kohtalaisen reippaasti, 11 %, mutta voimakkuus ei nouse silti millään muotoa dominoimaan makukenttää ja käytännössä voimakasta alkoholipitoisuutta ei meinaa edes havaita oluen mausta. Kantavierteeksi on ilmoitettu 30.9 °P ja katkeroiksi 79.0 EBU.

    Tuoksu on vahva ja imelä ja myöskin oluen maku on voimakkaan suklainen, leivosmainen ja makea. Suutuntuma on erittäin täyteläinen.

    Mielipiteeni on hieman kahtiajakoinen. Maku ja tuoksu ovat hyviä, suutuntuma on pehmeä ja miellyttävä, olut on tummanpuhuvuudessaan kauniin värinen mutta samaan aikaan pian ensimmäisten kulauksien jälkeen makeus alkaa kääntymään jo liiallisenkin imelään suuntaan.

    Parhaiten tästä varmaankin nauttii jos puolittaa tölkin toisen maistelijan kanssa jolloin oluen parhaat puolet kerkeää löytämään eikä makeus kerkeä nousemaan tarpeettoman häiritseväksi elementiksi.