Aleksin Blogi

  • Leffalauantai: The Batman

    Batman on tutun ja turvallisen näköinen myös uusimmassa elokuvassaan

    The Batman (IMDB) on Matt Reevesin ohjaama toiminnallinen rikosdraama vuodelta 2022. Pääosissa nähdään Robert Pattinson, Zoë Kravitz, Paul Dano sekä Jeffrey Wright.

    Gothamin poliittisissa asemissa olevia henkilöitä alkaa kuolemaan julmilla tavoilla tapettuna. Tappojen yhteydessä vastaan tulee erilaisia arvoituksia joista Batman (Robert Pattinson) saa erilaisia vihjeitä liittyen poliitikkojen korruptioon ja rikoksiin. Tappamisten takaa paljastuu Arvuuttaja (Paul Dano) jolla on kuitenkin isompikin suunnitelma kuin vain yksittäisten korruptoituneiden virkamiesten ja viranomaisten hengiltä päästäminen.

    Tutkiessaan Arvuuttajan vihjeitä saa Batman kuulla myös epämukavia tietoja liittyen omaan isäänsä ja äitiinsä. Onko väitteissä mitään perää vai onko syytökset täysin valheellisia?

    Zoë Kravitz roolissaan Selinana eli kissanaisena

    Batman-elokuvia on nähty vuosien mittaan useampia joista kaksi vanhinta on nähty jo 1940-luvulla. Ennen vuotta 1989 nähtiin myös muutamia Batman-elokuvia ja vuosien 1989-1997 välillä nähtiin lepakkomies neljässä eri elokuvassa. Vuosien 2005-2012 välillä nähtiin Dark Knight -trilogia ja DC Extended Universumin elokuvissakin on viittasankaria päästy näkemään.

    Vaikka Bruce Wayneä on nähty jo monet kerrat valkokankaalla ei mustaan pukeutuvan rikollisten kauhun tarina ota loppuakseen vaan uusia elokuvia tunnutaan tehtävän yhä vain uudelleen ja uudelleen. Uudetkin elokuvat kyllä kelpaavat niin kauan kuin ne tehdään hyvin ja tarinassa, hahmoissa tai miljöössä on jotain uutta ja erilaista tai vaihtoehtoisesti ne vain on kuvattu taidokkaasti. Onneksi tämä vuoden 2022 teos onnistuu kaikissa näissä eikä sitä katsoessa tule tunnetta että eiköhän tämä ole jo nähty tarpeeksi monta kertaa ennenkin.

    Siinä missä vuosien 1989-1997 Batmanit olivat jossain määrin kepeämpiä tai ainakin humoristisempia absurdiuteen asti vietyjen rikollistensa osalta oli vuosien 2005-2012 Dark Knight -trilogia jo selkeästi synkemmissä vesissä kelluntaa. The Batman jatkaakin tyylilliksesti trilogian vanavedessä pitäen Gothamin synkkää tunnelmaa yllä vailla huumorin keventävää vastapainoa. Niin Gotham kuin Batman ja sen rikollisetkin ovat synkän realistisia ja elokuva on spin-off elokuva Jokerin (lue arvostelu) tapaan vakavammin otettavaa draamallista toimintaa.

    Pidin tästä elokuvasta paljon. Sen tarina on mielenkiintoinen ja kohtalaisen monipuolinen. Siinä missä yhdessä kohtaa vaikuttaa että tarinan loppu olisi jo käsillä yllättää se vielä näyttämällä että vielä löytyy rikollisilta ässä hihasta joka lyödään pöytään muuttamaan pelin kulkua. Elokuva on kyllä pitkä lähes kolmen tunnin kestollaan mutta se ei siltikään ole onneksi pitkäveteinen. Tarina pysyy hyvin kasassa ja sitä rakennetaan toimivalla rytmillä.

    Audiovisuaalinen puoli on tyylillä tehtyä. Värien käyttö on näyttävää ja useampikin kohtaus toimisi myös yksittäisenä valokuvanakin. Hahmot ovat mielenkiintoisia, näyttelytyö on toimivaa ja Pattinsonin lähes ilmeettömyys antaa Bruce Waynelle myöskin toisenlaisen persoonan tunnun kuin aikaisemmissa Batman-elokuvissa on totuttu näkemään.

    The Batman on hyvä ja viihdyttävä elokuva jonka katsoo mielellään kerran tai useammankin.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 556 358 annettuun ääneen”]7,9/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Beavertown Gamma Ray

    Brittiläisen Beavertownin panimon Gamma Ray on 5,4 % vahvuinen Pale Ale. IBU-arvo oluessa on 55. Lisää tietoja löytää panimon sivuilta (katso täältä). Olutta myydään ainakin hyvin varustelluissa ruokakaupoissa.

    Tölkki on mukavan omalaatuinen ja tyylikäs. Vaahtoavuus on suhteellisen runsasta kaadettaessa mutta vaahto ei pitkään pysy tuopissa. Tuoksu on raikas ja kohtalaisen voimakkaan greippinen. Suutuntuma on terävän pistävä ja keskitäyteläinen. Mausta löytää greipin olemuksen ja raikkaudesta huolimatta kokonaisuus on katkeraan kallistuvaa sorttia. Ei lainkaan hassumpi olut.

    Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin mm. Kool & The Gang – Fresh tai Fleetwood Mac – Little Lies.

  • Kuukausikatsaus elokuuhun

    Elokuun loppuvaiheilla Lauttasaaressa

    Viimeistä päivää viedään ja pian tämäkin kuukausi on vaipunut unholaan uuden kuukauden tieltä joten perinteitä noudattaen on aika tehdä lyhyt katsaus taakse jäävään kuukauteen.

    Arki rullasi pääsääntöisesti perinteiseen tapaan, mutta kuun loppuvaiheilla tein tori.fi:stä pari hyvää objektiivilöytöä joiden myötä valokuvailua on tullut tehtyä jälleen tavallista enemmän. Toisesta objektiivista olen jo tehnyt muutaman postauksen ja ensi viikolla tulee vielä kuvia yhdestä kuvailusessiosta mutta toisesta objektiivista en ole vielä mitään kirjoitellut. Kunhan säät on sopivat ja töiltä ja muilta menoilta ehdin olisi tahtotilana päästä kuvailemaan silläkin 🙂

    Töitä tuli tehtyä enimmäkseen etänä mutta myös yksi livepäivä tuli tehtyä kun kokoonnuimme isommalla työporukalla jonnekin päin Espoon maaseutua. Muutoin työt on etäilyä ja en vieläkään ole siihen kerennyt kyllästymään joten ainakin allekirjoittaneelle etätyöt sopii hyvin.

    Leffoja katselin tässä kuussa 20. Alkukuun aikana katsoin paljon ja loppukuusta en sitten kerennytkään juuri lainkaan sillä ulkonakin on tullut pyörittyä ja sosiaalista elämää muutenkin vietettyä joka tietenkin on rajoittanut aikaa mitä jäänyt elokuville.

    Hämähäkin seitti aamukasteen aikaan

    Kuun alkuvaiheille mahtui myös visiitti Lahteen AYC:hen eli Adventist Youth Congressiin. Tapahtuma kesti paljon pidempäänkin kuin itse kävin sillä pääsin vain perjantaina ja lauantaina paikan päälle. Perjantaina 5 pv ajoin töiden jälkeen Lahteen ja olin siellä myöhään yöhön ja sitten sapatinpäivänä heti uudelleen sinne, eli kävin kotona yön. Vantaalta Lahteen onneksi on lyhyt matka niin tuollaista väliä pystyy suhaamaan nopeastikin.

    Muutenkin seurakuntaelämä rullasi omalla painollaan, sapattisin pääsi usein seurakunnassa käymään ja myöskin perjantain raamatuntutkiskeluihin muutamia kertoja joten sen suhteen kuukausi oli myöskin tavallinen, mitä nyt pienryhmätoiminta on ollut poissa ihmisten reissuissa olemisten ja muiden syiden takia. Saapa nähdä miten pienryhmälle käy kun väkeä muuttaa pois, käytännössä ryhmä muovautuu ainakin jollain tapaa uudenlaiseksi jossain välissä.

    Tästä on hyvä jatkaa siis kohden pian alkavaa syyskuuta. Ilmat viileni tällä viikolla jo kertaheitolla joten syksy alkaa saapumaan. Toivon mukaan maailma on värikäs jotta kameran kanssa pääsee enemmänkin kulkemaan pihalla etsimässä mielenkiintoista kuvattavaa. Hyvää alkavaa kuuta jokaiselle 🙂

  • Selfie-testausta Fujinon XF 23 mm F1.4R -objektiivilla

    Selfie, Fujifilm X-T2 & Fujinon XF 23 mm F/1.4 R -objektiivilla

    Kuten viime viikolla täällä blogissa kirjoitin hankin tori.fistä käytettynä Fujinon 23 mm F/1.4 R -objektiivin (lue täältä). Kaupungilla otettujen kuvien lisäksi objektiivilla on kerennyt ottamaan jo kotistudiokuvat itsestäni joita tässä postauksessa näytän ja tämän lisäksi erillinen kuvaussessiokin on jo objektiivilla tullut heitettyä kaverin kanssa. Tästä on tarkoitus tehdä erillinen postaus myöhemmin.

    Kamerana on ollut Fujifilm X-T2 ja valaistuksessa käytin Godoxin Led M150 -valoa (lue täältä). Kuvat on otettu vihreää taustakangasta vasten ja kuvat on muunnettu RAW-muodosta mustavalkoiseksi käyttäen Lightroom Classicia. Pääsääntöisesti mustavalkoisuudessa on alku otettu High Contrast -profiilista josta sitten olen muokannut omaan tahtotilaani sopivammat arvot.

    Objektiivin piirto vaikuttaa omaan silmääni hyvältä ja täysin pätevältä studiokuviin. Myönnettäköön että 56 mm F/1.2 jolla olen kuvannut esim. seurakuntaveljeäni (lue täältä) on jossain määrin studiokuvaukseen mukavampi ainakin itseänsä kuvattaessa sillä 23 mm objektiivilla saadakseen tiukan rajauksen joutuu objektiivin tuomaan suhteellisen lähelle itseä joka voi olla tapauskohtaisesti haasteellista tripodin kanssa.

    Tietenkin 56 mm voi olla haasteellinen sekin koska objektiivi voi joutua olemaan liiankin kaukana, joten olennaisempaa tietenkin on millaiselta etäisyydeltä kuvaa ja millaisen rajauksen haluaa. Lisäksihän voi rajausta tehdä ihan jo kuvankäsittelyssäkin joten tämä tuskin mikään kynnyskysymys kovin helposti monellekaan on.

  • Leffalauantai: Mean Creek

    Nuoret ottavat koulukiusaaja Georgen mukaan melontareissulleen

    Mean Creek (IMDB) on vuonna 2004 valmistunut draamaelokuva. Sen on ohjannut Jacob Estes ja sen pääosissa nähdään Rory Culkin, Ryan Kelley, Scott Mechlowicz, Trevor Morgan, Josh Peck sekä Carly Schoreder.

    Sam (Rory Culkin) saa koulussa selkäänsä kiusaajaltaan Georgelta (Josh Peck) mitättömän pienen syyn takia. Sam kertoo isoveljelleen Rockylle (Trevor Morgan) asiasta ja yhdessä kavereidensa kanssa he päättävät antaa Georgelle opetuksen. He kutsuvat hänet mukaansa souturetkelle joelle missä he viettävät Samin tekaistua syntymäpäiväjuhlaa. Ajatuksena on tehdä Georgelle nöyryyttävä käytännön pila kostoksi Samin huonosta kohtelusta.

    Reissun aikana mukana olijat huomaavat että George ei ole läpeensä paha ja ilkeä vaan hänestä löytyy myös ystävällinenkin puoli. Sam haluaa perua ihastuksensa Milllien (Cary Schroeder) pyynnöstä heidän alkuperäiset aikeet Georgen nöyryyttämisestä, mutta kaikki eivät ole yhtä innoissaan perumassa suunnitelmaa.

    Sam (Rory Culkin) ja Millie (Cary Schroeder)

    Mean Creek on mielenkiintoinen ja uskottavan tuntuinen kuvaus nuorten maailmasta missä ongelmien selvittäminen ottaa alkuperäistä ajatusta synkempiä sävyjä. Tarina on mielenkiintoinen ja siihen on helppoa katsojan samaistua, sillä luultavasti jokainen on kouluvuosinaan kohdannut Georgen kaltaisen kiusaajan jonka olisi kuulunut saada läksytys ilkeyksistään.

    Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja uskottavia persoonia ja heidän välinen dynamiikkansa on hyvin kuvattua. Mitään ei väkisin väännetä rautalangasta katsojalle mutta olennaisimpia henkilöitä kuvataan tarpeeksi jotta heistä saa selkeät mielikuvat. Erityisesti tapa miten Georgen persoonaa avataan hienovaraisesti erilaisten vihjeiden ja hänen käytösmalliensa kautta katsojalle antaa hyvin ymmärrystä siitä miksi hän saattaa toimia miten hän toimii ilman että missään vaiheessa oltaisi asioita tarpeettomasti selitetty.

    Tarinaa rakennetaan mukavan verkkaisella tyylillä ja kohtalaisen vähäinen äänimaailma tukee hyvin tunnelmaa. Myöskin ohjaus ja näyttelytyö on erinomaista, joten elokuva pääsi myöskin Suosituksia-sivulleni (katso täältä).

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 32 007 annettuun ääneen”]7,2/10[/simple_tooltip])