Kuten jokainen edes jollain tapaa kartalla oleva on havainnut, marraskuu oli ja meni ja joulukuu tuli tilalle. On aika siis kirjoitella tuttuun tapaan blogiini kuukausikatsaus.
Viime kuukausi oli poikkeuksellisen tapahtumarikas kuukausi. Isoimpana muutoksena elämään tuli työpaikan löytäminen sekä Helsinkiin muuttaminen. Tämän lisäksi samaan syssyyn tuli vielä uudet silmälasit hankittua, joten maailmaa voi nyt katsoa aivan uudesta näkökulmasta. He he.
Aloitin työt Helsingissä osa-aikaisena ohjelmoijana. Työpaikka sijaitsee Lauttasaaressa ja oma asuntoni löytyy Pohjois-Haagasta. Työpaikan sijainti on siis sangen lähellä asuntoani (noin 16 kilometriä), mutta julkisilla kulkuvälineillä työmatkaan menee tunnista puoleentoista per suunta – ei siis mitään kovin nopeaa. Toki vielä etsin ja tutkailen josko löytyy optimaalisempia reittejä töihin, mutta tällä mennään tällä hetkellä.
Työmatka tulee yleensä kuljettua käyttämällä junaa, bussia sekä metroa. Aamulla tulee käppäiltyä Pohjois-Haagan juna-asemalle jonne on asunnolta matkaa noin kilometri, hieman yli. Sieltä menen paikallisjunalla keskustan juna-asemalle josta kävelen metrolle. Metrolla menen Ruoholahteen josta sitten bussilla menen Lauttasaareen. Toki keskustasta pääsisi suoraan bussilla Lauttasaareen, mutta mukavampi on mennä metrolla jotta ei tarvitse pihalla odotella linja-autoja. Sisällä ei palellu!
Kuten tänne kirjoitin, tuli viime kuussa myös pidettyä lanit kavereiden kanssa, joten uusa kokemuksia tuli elämään senkin osalta. Myös halpabussiyhtiö Onnibussin palveluita tuli koetettua elämässäni enismmäistä kertaa, ja kerkesipä noita käyttämään viime kuussa jo useammankin kerran. Kokemukset ovat olleet sangen positiiviset, joten jatkossakin pyrin käyttämään kyseisen firman palveluksia tarvittaessa!
Marraskuu oli kiintoisa kuukausi myös sen suhteen, että useampia uusia ihmisiä tuli tavattua ja heidän kanssa hengattua useampiakin kertoja. Sosiaalista elämää siis on tullut vietettyä niin entuudestaan tuttujen kuin uusien tuttavuuksienkin kanssa.
Muuttorumban ja siihen liittyvän oheishäppeningin lisäksi onneksi aikaa on ollut vielä myös pelaamiselle! Counter-Strike: Global Offensivea on tulllut tahkottua paljon ja myös muita pelejä on tullut pelattua enemmän ja vähemmän. Töiden aloittamisen myötä on toki peliarvostelusivu elvenpath.net joutunut jäämään hieman taka-alalle, eli jatkossa ei tule tehtyä kahta arvostelua keskimäärin viikkoa kohden. Tavoitteena on noin yksi arvostelu per viikko kirjoitella kuitenkin, luultavasti keskiviikkoisin tai perjantaisin.
Kuukausi oli siis sangen mukava ja onnistunut, ihmisiä tuli nähtyä, uusia tavattua, muutto tuli tehtyä ja Jyväskylän asunto on loppusiivousta ja avainten palautusta lukuunottamatta taakse jäänyttä elämää. Mukava asunto ja mukava paikka, mutta vaihtelua elämään sitten tällä kertaa Helsingin muodossa!
Loppuun vielä kuvia asunnolta. Oikein mukavaa alkanutta kuukautta!
Joitain aikoja takaperin tänne sivustollekin muutamia arvosteluita kirjoittanut toveri Lisko suositteli allekirjoittaneelle silloin täysin tuntematonta peliä, Brothers: A tale of two sonsia. Koska kyseinen peli oli Steamin joulualennuksissa vallan huokeaan hintaan, täytyi pelivinkkiin tarttua ja laittaa korttia vinkumaan ja kartuttaa Steam-pelikirjastoa jälleen yhdellä pelillä lisää.
Brothers: A tale of two sons on Triton-nimisen ruotsalaisen demoryhmän jäsenten perutaman Starbreeze studiosin käsialaa. Lafkan tunnetuimpana tuotoksena lienee Payday 2, joten aivan mitäänsanomattomasta pelitalosta ei siis missään nimessä ole kyse. Julkaisusta on ollut vastaamassa italialainen 505 Games.
Veljesrakkauden tarina on julkaistu vuonna 2013 Windowsille, XBox Live Arcadelle sekä Playstation Networkille.
Elämänpuun lähteille
Pelissä pyöritään pelin nimen mukaisesti kahden veljeksen tarinassa. Peli alkaa surumielisissä tunnelmissa kun veljistä nuorempi, Naiee, on mereen hukkuneen äitinsä haudan edessä. Vanhempi veli Naia keskeyttää veljensä haudan ääressä viettämän hetken kutsumalla hänet apuun, jotta he saavat sairaan isänsä vietyä kylän tohtorille.
Peikko joka oli yhtä viisas kuin kaunis saattoi mennä retkuun.
Naiee lähtee veljensä avuksi viemään isää lääkärille ja tästä alkaa varsinainen pelillinen osuus. Kuitenkaan veljesten harmiksi lääkärisetä ei pysty auttamaan isäpappaa suorilta, vaan veljesten täytyy lähteä etsimään käsiinsä elämänpuun luona sijaitsevaa vettä jolla isäukko saadaan takaisin terveiden miesten kirjoihin. Seikkailun elementit on siis ilmassa ja matka kohden elämän puuta voi alkaa.
Kahden tatin takomista
Ensimetreistä asti pelaaja saa ohjattavakseen kummankin veljeksistä. Pelin steam-kaupppasivulla sanotaan, että peli vaatii peliohjaimen (…vaikka foorumit kertovat kyllä muuta) ja syytä tähän ei tarvitse kauaa ihmetellä. Veljekset tottelevat peliohjaimen tattien liikettä – vanhempi veli liikkuu vasemmalla padin tatilla, pikkuveikka vastaavasti oikealla. Näiden lisäksi kummankin pelaajan voi passittaa tekemään tilannekohtaista toimintoa LT/RT-painikkeella, eli L2/R2 painikkeella mikäli tätä pelaa Playstationin ohjaimella kuten itse tein.
Ohjattavuus oli toteutettu erittäin hyvin. Ohjattavuus oli pääsääntöisesti helppoa, vaikkakin itse sekoilin toisinaan (vielä pelin lopuillakin) kun liikutin molempia veljeksiä yhtä aikaa. Toisin sanoen kun tarkoitus oli liikuttaa pienempää veljeä vasemmalle ja samaan aikaan isompaa veljestä oikealle, saatoin tehdä liikkeet päinvastoin.
Tuuliviirin siivet kestävät kevyen miehen painoa.
Kuitenkin tämä ei ole toki pelin syytä, vaan omaa tottumattomuutta kahden hahmon yhtäaikaiseen ohjaamiseen. Multitaskaamisenhan ei kyllä pitäisi olla muutenkaan putkiaivoisten olentojen vahvin puoli, joten suon tämä siis itselleni köyhällä verukkeella anteeksi.
Kamerakulmien toteutus oli myöskin mukavasti toteutettu. Kamera pysyi pääsääntöiesti aina järkevänä, ja pelaajalla oli myös mahdollista pyöritellä kameraa LB/RB-painikkeilla (eli L1/R1 PS3:n ohjaimessa) parempia kuvakulmia etsiessä. Joissain tapauksissa kameraa pystyi pyörittämään enemmän, toisissa kohdin vähemmän. Kuitenkin tämä oli erittäin tervetullut ominaisuus – jos ei muuten, niin yleiseen maailman kauneuden fiilistelyyn uusista kuvakulmista.
Lapsille ja lapsenmielisille…kö?
Pelin alkumetreistä asti tuli vahvasti fiilikset siitä, että pelin kohderyhmä on lapset ja lapsenmieliset, sillä pelin visuaalinen ilme oli kuin mitä parhaimmista Pixarin animaatioleffoista.
Tarinaa eteenpäin tahkottua mielipiteeni kuitenkin muuttui radikaalisti toisenlaiseksi, sillä pelin miljöössä alkoi olemaan sellaista tematiikkaa mitä en vähässä kummassa kersojen antaisi katsoa kovin nuorella iällä. En usko että hirteen vedettyjen ruumiiden, veristen ihmisten raatojen tahi ihmisuhria virittelevien hämärien kulttilaisten näkeminen välttämättä niitä ihan iloisimpia lapsuusmuistoja olisi.
Liiallisella radiomusiikin kuuntelulla voi olla turmiollisia vaikutuksia.
Vaikkakin pelin miljöö paikoitellen lähtikin maalailemaan maisemaansa mustempiin sävyihin, oli kokonaisuus kotigoottien pettymykseksi kuitenkin pääsääntöisesti siellä elämän aurinkoisemmalla puolella kulkemista.
Valo on aina kaunista
Veljesten tarina oli puettu visuaalisesti uskomattoman kauniiseen kuosiin. Aivan alussa jo sain tuntuman siitä, että tässä pelissä voi hyvinkin olla potentiaalia räväyttää visuaalisesti merkittävä taideteos verkkokalvoilleni, ja ilokseni sain havaita perstuntumani osuneen tällä kertaa kohdalleen.
Visuaalisen ilmeen olemus toi positiivisella tapaa mieleeni elokuvan Legenda suojelijoista, sekä aikaisemmin arvostelemani Trinen, vaikkakin Trinen ja veljestarun ulkoasuissa olikin toki selkeästi eroa. Lähinnä mielleyhtymät syntyivät siitä, että kummassakin pelissä koin visuaalisen ilmeen aiheuttamaa tajunnat laajentavaa riemua.
Aurinkoisella kelillä on helppoa hymyillä.
Äänet ja musiikit olivat myöskin toimivaa tasoa, eikä niistä mitään valittamisen sanaa jäänyt. Erityismaininnan saa kuitenkin pelin loppuratkaisujen tietämillä koettavat musiikit, sillä ne loivat peliin tunnelmaa juuri oikealla tavalla.
Ei mikään turha tarina
Pelin loppuun kaluamiseen kului aikaa noin 3,5 tuntia, joten mistään suhteettoman pitkästä pelistä ei voida puhua. Itse mielsin tämän lähinnä pitkähköksi interaktiiviseksi elokuvaksi, joten pelin kesto toimi itselleni vallan mainiosti.
Vaikeustaso oli onneksi myöskin hyvin mitoitettu, sillä missään kohdassa ei joutunut jumittamaan kovin pitkiksi ajoiksi. Kenties pisimpään uusintoja vaati riippuliitokohtaus, jossa tuli feilattua kenties noin 6–7 kertaa.
Ilmojen halki käy veljesten tie, ylitse maan ja veen.
Perinteiset ongelmanratkaisupohdinnat olivat kaikki inhimillisesti ratkaistavissa, eikä niiden takia tarvinnut repiä hiuksia päästään tahi turvautua Internetin apuun, vaan perus maalaisjärjellä ongelmat ratkesivat suoraan miettimättä tahi korkeintaan lyhyellä mietinnällä.
Kokemus vailla vertaa
Pelin loppuun pelattua olo oli huikea. Peli josta pelaamaan aloitettua en tiennyt lainkaan mitä odottaa tuli yllättäen ja iski sivukoukulla mestariteoksen vasten kasvoja.
Vaikkakin tänä vuonna on tullut monta hienoa peliä nähtyä ja koettua, oli tämä peli ehdottomasti kärkikastia. Brothers: Tale of two sons on peli, joka allekirjoittaneelle nousi suoraan kautta aikojen hienoimpien pelikokemusten listalle.
Kehuttavaa
Kaunis
Liikuttava
Mielenkiintoinen tarina
Moitittavaa
Potentiaalisesti liian lyhyt
Hämähäkki aiheutti araknofobiaan taipuvalle hipille kylmiä väreitä
Sivusto on hetken aikaa kerennyt viettämään hiljaiseloa muuttoni vuoksi, mutta onneksi suurin osa muuttorumbasta on nyt takana ja aikaa liikeni jälleen virtuaalimaailman taideteosten tutkintaan. Steam-kirjaston pelihyllyn virtuaalipölyjen seasta löysin pelattavakseni puolalaisen pelitalon Artifex Mundin tuotoksen Enigmatis: The Mists of Ravenwood jonka otin tällä kertaa lähempään tarkasteluun.
Peli on julkaistu vuoden 2013 syyskuussa ja se on saatavana niin Windowsille ja OSX:lle kuin myös iOS:lle, Androidille, Windows phonelle sekä Blackberrylle. Aikaisempien arvostelemieni Artifex Mundin tuotosten tapaan (9 Clues: The Secret of Serpent Creek sekä Abyss: The Wraiths of Eden) tarjoaa myös Enigmatis: Mists of the Ravenwood pelaajalleen hidden object -tyylin seikkailua.
Vain karmeita tarinoita repussa mulla
Kuten aikaisemmin pelaamani Artifex Mundin pelit, liikkui myös Mist of the Ravenwood tarinansa puolesta yliluonnollisuuden rajamailla. Pelin tarinassa täytyy tällä kertaa etsiä kadonneita ihmisiä, ja samalla selvittää mitä kaikkea hämärää ja yliluonnollista paikassa mahtaneekaan tapahtua.
Hämärä mökki hämärässä paikassa.
Pelillisesti tarjolla on siis hidden object -pelien tyyliin asioitten etsimistä näytöltä hiirinaksuttelun voimin, mutta positiivisena puolena tässä pelissä oli näiden kadonneiden objektin metsästyksen lisäksi tarjolla vaihtoehtoisesti myös muita tehtäviä. Useimmiten itse tuli valittua vaihtoehtoinen muistipeli esineiden etsimisen sijaan, sillä turhan usein esineiden etsintä itselläni meni hillittömään hiirinaksutteluun pitkin näyttöä esineiden satunnaislöytämisen toivossa.
Pelaajan onneksi myös toisenlaisia ongelmanratkaisutehtäviä oli kiitettävissä määrin, joten ainakaan itse en kokenut pelin tehtäviä liian yksipuoleisina ja tylsinä.
Enigmatis: Mists of the Ravenwoodin visuaalinen puoli oli Artifex Mundin tuotoksille ominaiseen tapaan silmää miellyttävä katsottavaa. Piirtojälki on kaunista ja selkeää josta pelille täytyy antaa kiitosta, sillä erityisesti hidden object -tehtävissä hyvä ja selkeä piirrosjälki luo huomattavasti mukavuutta pelikokemukseen.
Visuaalisesti onnistuneen puolen lisäksi myös audiopuoli toimii. Ääninäyttely oli pääsääntöisesti hyvää, vaikka paikoitellen olisinkin kaivannut vähän lisää aidompaa tuntumaa ilmaisuun. Kuitenkaan missään kohden ääninäyttely ei häirinnyt pelikokemusta.
Myös pelin musiikit olivat mielyttävää kuunneltavaa. Ne loivat onnistuneesti tunnelmaa peliin eivätkä hyppineet häiritsevästi pelaajan korville missään vaiheessa.
Toimii kuin junan vessa
Läpipeluun jälkeen mielikuvat pelikokemuksesta ovat positiiviset. Artifex Mundi on onnistunut luomaan mielenkiintoisen tarinan toimivalla käyttöliittymällä ja käärinyt tuotoksen helposti lähestyttävään audiovisuaaliseen pakettiin.
Se on rentoa naksuttelua pääsääntöisesti inhimillisillä ongelmanratkaisutehtävillä, vaikkakin yön pimeinä tunteina pelatessa muutama ongelmanratkaisutehtävä tulikin hypättyä yli.
Kumpi ja kampi tappeli, ilmeisesti kampi voitti.
Pidin myös siitä, että tarinaa aukaistiin myös välianimaatioiden avustuksella. Tämä toi mukavaa vaihtelua varsinaiseen pelaamiseen, ja tarinaan oli myös helpompaa sen myötä uppoutua.
Mukavana bonuksena pelin Steam-versioon on saatu mukaan myös saavutukset sekä keräilykortit.
Kehuttavaa
Mielyttävän näköinen piirtojälki
Toimivat musiikit
Rentoa viihdettä kiintoisalla tarinalla
Moitittavaa
Muutama turhan hankalahko puzzle (jotka onneksi pystyi ohittamaan)
Niin näytti pitkään siltä, että ei tule joulun alla Helsinkiin valkoista maata, mutta kyllähän tuolla pihalla tällä kertaa näyttää uhkaavasti jo lumiselta.
Eilen päivällä tuli haettua vihdoin viimein Jyväskylän Instrumentarumista uudet silmälasini. Tilaus oli ollut jo viikon tai pari odottamassa noutamista, mutta muuttokiireiden ja lanien yms. takia sitten vasta nyt pääsin ne hakemaan. Laitetaan siis uutta kuvaa näytille!
Hipsteri!
Kuten kuvasta voi havaita, alan näyttämään hyvinkin stereotyyppiseltä hipsteriltä. Kaverini totesikin skypessä kuvastani että näytän aivan helsinkiläseltä. Mene tiedä liekö siellä sitten hipstereitä on enemmänkin.
