http://www.flickr.com/photos/stargazers/7643958062/in/set-72157623012085535
”Lakerikujaa pitkin tuli tuulenpuusa, se kahisutti kastanjapuun lehvistöä ja jatkoi matkaansa pois – pois – häipyi jonnekin kauas. Sitten ei kuulunut muuta kuin satakielen laulua. Sitä kuunnellessani aloin uudestaan itkeä. Herra Rochester istui vaiti katsellen minua lempeästi ja vakavasti.” (Sivu 305)
On kulunut pitkä aika siitä kun olen viimeksi saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään tähän blogiin, mutta vielä pidempi aika on siitä kun olen lukenut mitään kirjaa. Nyt kuitenkin vihdoin ja viimein olen saanut aikaiseksi kumpaakin, eli tulipa luettua pitkästä aikaa kirja loppuun joten kirjoitetaan siitä muutama sana. Taitaapa olla että on ensimmäinen kirja jonka edes luen tämän vuoden puolella. Huh!
Tällä kertaa teos jonka luin oli Charlotte Brontën kirjoittama teos Kotiopettajattaren romaani. Teos on tunnettu ja kai sitä taidetaan pitää jopa englantilaisen kirjallisuuden klassikkona, eikä kyllä syyttä.
Omat mielikuvani teoksesta olivat ne, että teos oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kirjan kieli oli hyvää ja monipuolista, virkkeet mielyttävän pituisia ja selkeitä ja tarinakin oli hyvä joten mitäpä muuta sitä kirjalta voisi oikein vaatiakaan?
Sivuja tässä kirjassa oli 542, joten kaikista lyhyin teos ei ole kyseessä. Kuitenkin tarinankerronta oli sen verran hyvää ja sujuvaa että kirja ei silti ollut pitkän tuntuinen eikä missään nimessä myöskään pitkäveteinen.
Varoituksena että alla on sitten spoilereita juonesta, että jos et halua tietää mitä tarinassa tapahtuu niin ei kannata lukea alaspäin.
Tarinassa on päähenkilönä nuori kotiopettajatar, Jane Eyre (joka on ilmeisesti tämän teoksen englanninkielinen nimikin) jonka elämän edesottamuksista puhutaan. Alussa kirjassa kerrotaan hänen lapsuudestaan ja lapsuuden vaiheista. Toinen selkeästi erottuva osa kertoo hänen vaiheistaan kotiopettajattarena Thornfieldissä ja kolmas osa tavallaan kertoo loppuihuipennusta.
Ensimmäisessä osassa kerrotaan Janen lapsuuden vaiheita, jotka eivät olleet mitenkään järin päätähuimaavan ratkiriemukkaita – toisin sanoen kurjaa ja ankeaa. Hän on joutunut elämään perheessä jossa ei ole saanut osakseen juurikaan rakkautta saati oikeudenmukaista kohtelua. Janen omat vanhemmat olivat kuolleet, joten hän siis asui serkkujensa ja enonsa vaimon luona (jos nyt oikein muistan nuo sukulaissuhteet). Myöskään hänen koulunsa jonne hän myöhemmin pääsi pois kotoa ei ollut mitenkään hilpein paikka maan päällä.
Toisessa osassa eli Thornfieldissä missä Jane toimi kotiopettajattarena tapahtuu kirjan juonen kannalta hyvin olennaiset osat. Thornfieldissä hän rakastuu isäntäänsä herra Rochesteriin ja tämä rakastuu häneen. Kaikki näyttää menevän hyvin ja häitäkin jo suunnitellaan, mutta viime hetkillä tapahtuu yllättävä käänne – käy ilmi, että herra Rochester on naimisissa parhaillaan naisen kanssa, joka on yhä elossa. Herra Rochester esittelee Janelle vaimonsa jota pidetään lukittuna Thornfieldin kartanossa poissa ihmisten näkyviltä, sillä hänen vaimonsa on mielipuoli ja vaarallinen muille. Häät siis peruuntuivat ja Jane lähtee pois Thornfieldistä salaa herra Rochesterilta.
Kirjan kolmannessa osassa (kirjassa ei sinänsä siis ollut osia normaaleja kappalejakoja kummemmin, mutta tarinallisesti) kerrotaan kuinka Jane selviytyi Thornfieldistä lähdön jälkeen, kuinka hän löysi uuden kodin itselleen ja sattui löytämään uuden kodin tietämättään toisten serkkujensa luota. Myöhemmin tarinassa käy ilmi että Jane ja henkilöt joiden luo hän pääsi asumaan olivat serkuksia keskenään, mutta siis eri serkuksia kuin ne joiden kanssa hän oli lapsuutensa viettänyt.
Kirjan loppuvaiheilla kun Janen serkku St. John on ilmaissut haluavansa Janen vaimokseen ja mukaansa lähetyssaarnaajaksi Intiaan ja Jane on kieltäytynyt käy niin, että Jane päättää lähteä uudesta kodistaan etsimään vielä herra Rochesteria kuultuaan äänen, jonkinlaisen näyn jos nyt äänestä voidaan käyttää ilmaisua näky.
Jane lähtee etsimään herra Rochesteria mutta hän ei ole enää Thornfieldissä sillä Thornfieldin kartanossa on ollut tulipalo. Käy ilmi että herra Rochester on selvinnyt elossa tästä tulipalosta vaikkakin on menettänyt toisen kätensä ja näkönsä, mutta hänen mielipuoli vaimonsa oli päättänyt siinä tulipalossa maallisen vaelluksensa. Jane lähtee etsimään herra Rochesteria ja lopulta löytää hänet pienestä paikasta metsän keskeltä.
Kirjan lopuksi Jane ja herra Rochester saavat vihdoin toisensa puolisoikseen ja elävät onnellisena yhteistä elämäänsä. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuten tavataan sanoa.
Lyhyesti sanottuna, hyvä ja lukemisen arvoinen teos!