Taas ollaan siinä vaiheessa kuukautta, että entinen kuukausi on kovaa vauhtia unohtumassa unholaan uuden kuukauden tieltä. Perinteiseen tapaan pysähdyn tähän taas turinoimaan jonninjoutavia, eli tekemään kuukausikatsauksen.
Kuukausi on kulunut jälleen leppoisissa merkeissä. Liikuntaa olen harrastanut yhä edelleen ja lenkkejä olen tehnyt milloin pyörällä, milloin kävellen. Kuitenkin pääsääntöisesti jokaisena päivänä, paitsi sunnuntaisin tai reissuissa ollessani.
Eli kotona ollessa lenkkejä tullut kyllä tehtyä, mutta reissuissa käydessä ei välttämättä jo käytännönkin syistä, sillä monesti ei ole lenkkivaatteet mukana ollut eikä välttämättä viitsi lähteä farkut jalassa laahustamaan jos vaihtohousuja ei ole toisia mukana.
Kuitenkin jo vähitellen lenkkeilystä on tullut niin elämäntapa, että ei ole ollut ongelmaa lenkkeilyn “jatkamista” parin päivän taukoilun jälkeen jos reissussa ollessa ei ole tullut käytyä kävelyllä. Tämä on toki hyvä, ja tähän olen pyrkinytkin, sillä kun lenkkeily on enemmänkin elämäntapa eikä “välttämätön pakko”, tulee siihen palattua aina takaisin helposti vaikka reissussa käydessään ei lenkkejä tekisikään.
Toisaalta voi myös miettiä että jos lenkkeily tuntuisi alunalkaenkaan vastenmieliseltä ja pakonomaiselta, olisiko sitä järkeä tehdä? Mielestäni ei, koska jos ihminen tekee tekoja jotka tuntuvat vastenmielisiltä, typeriltä tai epämukavilta niin miksi ihmeessä niitä tekisi, ainakaan aikuisena, sillä jossain vaiheessa ihmisen on opittava sanomaan ei asioille joita ei halua tehdä. Aina ei voi tehdä oikein, mutta aina voi jättää tekemättä väärin. Se tuskin lisää yksilön henkistä hyvinvointia jos tekee asioita vain “koska on pakko” ja “koska muut odottavat ihmisen tekevän niin”. Muutos lähtee aina itsestä.
Vatsalihasten tekoa olen yhä jatkanut, 25 toistoa aamuisin jalat tukematta kuutena päivänä viikossa. Vielä on jonkin verran raskasta viimeiset, riippuen toki täysin monesta tekijästä, joten luultavasti jatkan 25 toistolla tai mahdollisesti nostan parilla. Katsoo nyt miten teen, jos elossa olen ja Luoja suo. Toivotaan parasta.
Punnerruksia olen tehnyt tässä kuussa 17 leveällä otteella ja 15 kapealla otteella. Näitäkin kuutena päivänä viikossa. Toisina päivinä toistot menevät kevyesti, toisina päivinä ei jos lihakset jumissa. Luultavasti näitä nostan yhdellä tai parilla toistolla. Saapa nähdä.
Selkälihasliikkeitä on mennyt 30 toistoa kuutena päivänä viikossa siten, että seisaaltaan “kumarran” aina eteenpäin. Käy alaselkään ja helpompaa ähertämistä kuin lattialla könytä ainakin itselleni. Näiden toistojen määrää kyllä täytynee nostaa.
Eli urheiluja ajatellen, kuukausi on rullannut iloisesti omalla painollaan ja kuntoilua on tullut harrastettua normaaliin tapaansa.
Tässä kuussa aloitin myös uuden elämäntavan kehittämisen joka oli siis musiikin soittaminen 30min/pv tai enemmän, kuutena päivänä viikossa silloin kun olosuhteet sallivat. Eli kotona ollessa tätä on kyllä tullut tehtyä, joinain päivinä se 30min mutta parhaina päivinä viisi tai kuusikin tuntia. Heh. Olen soitellut syntikkaa sen 30min/pv ja onpa se tullut jokaisena päivänä soitettua, tosin tänään vielä en ole ehtinyt muiden tekemisten takia. Kohta kuitenkin siirryn tästä kosketinsoittimen ääreen.
Kirjoja sain luettua jopa muutamia tässä kuussa, joskin suurin osa oli runokirjoja, mutta kirjoja ne siinä missä muutkin. Erilaisia vain, toki. Tämän kuukauden luetut kirjat olivat:
– Paulo Coelho: Valon Soturin käsikirja
– Kaipauksen tuolla puolen
– Eino Leino: Elämän koreus
– Helena Anhava: Lakastumisen aika
– Maaria Leinonen: Teen matkaa lähelle, kauas
– Eija Jaakola-Partanen: Tule ja kosketa minua
– Bo Carpelan: Uudet runot
– Mohandas Gandhi: Kirjoituksia
Eli pikaisesti laskien 8 kirjaa päätyi luettujen kirjojen kastiin. Ihan jees, eipähän unohdu perinteisen kirjan lukemisen taito.
Ruokailutottumukseni on noudattanut vieläkin pääsääntöisesti vähähiilihydraattista ruokavaliota. Pääsääntöisesti, tarkoittaen siis sitä, että kylässä käydessä vedän sitä sapuskaa mitä tarjolla on jos vaihtoehtona ei ole vähähiilihydraattista. Eli pyrin olemaan sen verran pragmaattinen tässä suhteessa jotta elämä ei mene turhan hankalaksi.
Paino on jatkanut laskemistaan, ja tämän kuukauden keskipainoksi näyttäisi tulleen 78,85kg kun viime kuukauden kuukausikatsauksessa se oli 80,24kg, joten laskua on ollut keskipainossa 1,39kg kuukauden aikana. Ihan kiva, en valita. Toki tässäkin olen noudattanut samaa tapaa kuin aiemminkin, eli jos en ole yöllä nukkunut lainkaan tai tunnin tjsp. en ole aamulla painoa mitannut koska se vääristää suoraan tuloksia sillä aamupainon ja iltapainon erotus on helposti kilon ja ylikin.
Muutoinkin ajatellen tämä kuukausi oli mukava, kuten kuukaudet yleensäkin. Syksy tulee ja tähdet näkyvät kivasti ja niitä on tullut muutamia kertoja käytyä katselemassa. Viereisen Kotalammen rannalla muutamat kerrat ja kerran vähän kauempana kävin katselemassa, jotain viiden tai seitsemän kilometrin päässä kun sinne pyöräiltyä tuli. Siellä ei ollut lainkaan katuvaloja lähettyvillä, joten tähdet näkyivät paremmin ja mukavan rauhaisa tunnelma. Syksy on hienoa aikaa 🙂
Eipä kai tässä muuta voi sanoa kuin että jälleen yksi hieno kuukausi takana ja toivon mukaan uusia hienoja kuukausia yhä elämässä edessä! Sitä odotellessa, katse pois menneestä ja kohti tulevaa kuukautta!