Kolme yötä on Saariselällä nyt mökillä tullut nukuttua. Tämän päivän aktiviteettinä on ollut tähän mennessä elokuvan katsominen aamupuuron jälkeen.
Myöhemmin kävimme Ivalossa missä tuli tehtyä pieni kävely ulkona ja sen jälkeen ruokailu ravintola Kultahipussa. Kultahipussa kasvisruokavaihtoehdot olivat varsin vähäiset, mutta onneksi hampurilaiseen onnistui saada kasvispihvi tavallisen tilalla ja samalla pystyi myös jättämään välistä pekonin pois. Pääruoan jälkeen tuli vielä syötyä suklaista juustokakkua ja juotua kuppi kahvia.
Mökille palatessa tuli nähtyä reissun ensimmäiset porot. Kaksi poroa juoksenteli tien reunassa ja välillä toinen niistä myös vaihtoi tien toiselle puolelle, mutta onneksi nämä tuli huomattua jo hyvissä ajoin eikä vaaratilannetta päässyt syntymään meille eikä vastaan tuleville autoille.
Mökille palattua tuli pestyä myös ensimmäisen kerran omat pyykit kun puhtaat paidat alkoivat olemaan lopussa. Illalla luultavasti tulee käytyä vain saunassa ja otettua rennosti ellei jotain muuta yllättävää tule keksittyä.
Kuningas ja neljä kuningatarta eli The King and Four Queens on vuonna 1956 ensi-iltansa saanut komediallinen seikkailudraama jonka on ohjannut Raoul Walsh.
Dan Kehoe (Clark Gable) kuulee että eräiden veljesten tekemän ryöstön saalis olisi mahdollisesti pienellä tilalla missä heidän äiti ja heidän vaimonsa ovat odottamassa saaliin kanssa että ainoa elossa selvinnyt veli tulisi noutamaan saalista. Tilalla oleville naisille on epäselvää kuka miehistä on edes selvinnyt elossa ja yhä karkumatkalla. Naiset eivät ota tilalle vähässä kummassa väkeä vierailemaan, mutta Dan lähtee koettamaan onneaan ja hurmauskykyjään mikäli niiden avulla hän saisi piilotetun ryöstösaaliin sijainnin naisilta selvitettyä.
Tarina on omaperäinen ja kiinnostava. Henkilöiden juonittelut on käsikirjoitettu hyvin ja loppuun saakka katsojalle säilyy epävarmuus kuinka tosissaan Dan on kenenkin naisen kanssa ja kuinka paljon hän vain käyttää hurmauskykyjään oman edutavoittelun vuoksi välittämättä muiden tunteista.
Miesten ja naisten selkeät olemukselliset erilaisuudet ovat miellyttävää katsottavaa uudempien elokuvien vastapainona, sillä tässä vielä naiset ovat selkeän feminiinisiä ja miehet selkeän maskuliinisia niin ulkoisesti kuin myös luonteeltaan. Siitä huolimatta kummankaan sukupuolen edustajat eivät ole naiivin yksiulotteisia hahmoja, vaan kummatkin tiedostavat omat vahvuutensa omien päämääriensä ajamiseen ja juonittelukykyä löytyy useilta henkilöiltä heidän sukupuoleensa katsomatta.
Tämä on viihdyttävä elokuva ja olisikin mukavaa nähdä tämänkaltaisia filmatisointeja tehtävän myös nykyaikana mutta ilman nykyajan Hollywood-elokuvien identiteettipoliittisia elementtejä.
Douglas Sirkin ohjaama Written on the Wind vuodelta 1956 on draama jonka pääosissa nähdään Rock Hudson, Lauren Bacall, Robert Stack sekä Dorothy Malone. Suomennettuna elokuva tunnetaan nimellä Tuuleen kirjoitettu.
Railakasta elämää viettävä rikas mies Kyle Hadley (Robert Stack) tapaa parhaan ystävänsä Mitch Waynen (Rock Hudson) avustuksella Lucyn (Lauren Bacall). Kyle rakastuu Lucyyn ja saa hänet vaimokseen ja railakas elämä näyttää jäävän historiaan. Pariskunta ei tahdo onnistu lapsen hankinnassa joka saa Kylen jälleen tarttuvan pulloon aiheuttaen kitkaa suhteeseen. Asioita mutkistaa lisää myös Mitchin rakkaus Lucyä kohtaan sekä Kylen sisaren Maryleen (Dorothy Malone) rakkaus Mitchiä kohtaan. Lucyn tultua raskaaksi mustasukkaisuus ja epäilykset Mitchiä kohtaan nostavat päätään Kylen alkoholin täyttämässä mielessä.
Rikkaan isän lapset Kyle ja Marylee ovat kiintoisa kuvaus varakkaaseen ja taloudellisesti huolettomaan elämään tottuneista aikuisista joiden elämä on haasteellista kummallakin omalla tavallaan. Kyle on liiallisesti viinaan ja juhlintaan menevä mies ja sisarensa Marylee on miehiä iskevä kevytmielinen nainen. Molemmet heistä aiheuttavat vanhalle isälleen harmia omalla elämällään. Kylen paras ystävä Mitch on kasvanut heidän kanssaan samassa perheessä ja Mitchin kunnollisuus on omalta osiltaan ruokkinut Kylen omaa riittämättömyyden tunnetta, sillä hän ei koe olevansa isälleen riittävä. Marylee sitä vastoin on jo kauan rakastanut Mitchiä mutta rakkaus on jäänyt yksipuoleiseksi.
Ihmissuhteet ja tarina on kokonaisuudessaan pääsääntöisesti uskottavaa tasoa, mutta pikaiset rakastumiset joita nähdään muutaman henkilön osalta on lähinnä naiivin kliseisiä ja absurdeja draamaan, mutta sopivia kuitenkin melodraamaan jollaiseksi elokuvan voikin luokitella.
Tarina rakentuu mielenkiintoisesti ja siihen mahtuu sopivasti yllätyksiä matkaan. Pidin myös siitä kuinka henkilöistä saa hyvin luotua mielikuvat ilman että heidän luonteitaan on tarvinnut katsojalle selittämällä selittää. Lisäksi miljöötä on avattu ainoastaan lyhyesti, mutta silti aivan tarpeeksi paljon jotta juoni saa uskottavan ympäristön minkä pohjalle sitä rakennetaan.
Written on the Wind on kaikkinensa viihdyttävä melodraama.
Lapin reissu jatkuu yhä ja elämä on tavalliseen tapaan täällä rentoa oleskelua. Tänään aamulla söimme puuroa ja sämpylää, joimme kahvit ja katsoimme elokuvan jonka jälkeen kävimme ulkona, tosin kummatkin eri paikoissa.
Itse lähdin kuvailemaan lähistölle kun eno lähti tekemään paljon pidemmän lenkin. Oman lenkin pituudeksi tuli hieman päälle kaksi kilometriä mutta ensisijaisesti lenkkini tarkoitus oli lähteä ottamaan valokuvia eikä niinkään tekemään lenkkiä.
Maisemat olivat todella upeat joten laitan tähän muutamia kuvia joita äsken ulkoa otin. Nämäkin kuvat on otettu Canon R50 kameralla ja RF-S18-45 F4.5-6.3 IS STM objektiivilla.
The African Queen eli Afrikan kuningatar on vuonna 1951 julkaistu romanttinen seikkailuelokuva. Sen on ohjannut John Huston.
Rose (Katherine Hempburn) ja Samuel (Robert Morley) ovat Afrikassa lähetystyössä kun eräänä päivänä vuonna 1914 paikalle saapuvat saksalaiset sotilaat ja polttavat kylän jossa he työskentelevät. Mies sairastuu tapauksen jälkeen ja menehtyy. Paikalle tulee pian heille postia kuljettanut tuttu mies, Charlie (Humphrey Bogart), jonka kanssa Rose lähtee pois hänen pienellä Afrikan kuningatar nimeä kantavalla jokilaivallaan. Vaikean ja vaarallisen matkansa aikana heidän välinsä kasvavat vähitellen rakkaudeksi.
Afrikan kuningatar on komediallisia elementtejä sisältävä tarina missä kahden täysin erilaisesta taustasta tulevan ihmisen tiet kohtaavat odottamattomalla tavalla. Kummatkin ovat itsenäisiä ja yksin pärjääviä henkilöitä tahoillaan ja heidän luonteensa ovat hyvin erilaisia, mutta jokimatkan varrella tapahtuva rakastuminen muovaa heitä kumpaakin parempaan suuntaan ja yhdessä heistä tulee vahvempia kuin kumpikaan olisi yksin.
Tarina itsessään on ennalta arvattavaa romanttista elokuvaa, mutta ympäristö mihin tapahtumat sijoittuvat on hieman harvinaisempi. Lisäksi juonessa on viittauksia todellisen elämän tapahtumiin ja siinä sivutaan myöskin maailmalla 1914 käynnissä ollutta sotaa. Lisäksi juoni saa lisää mausteita siitä kuinka Charlie ja Rose tahtovat tehdä oman osansa auttaakseen Britanniaa sodassa pyrkimällä tuhoamaan saksalaisten sota-aluksen omatekoisilla torpedoilla.
Tarina oli pääsääntöisesti uskottavaa seikkailua joka voisi tapahtua todellisessakin elämässä, mutta itse rakennetut torpedot ja matkan varrella aluksesta hajoavien osien korjaamiset vähäisillä työkaluilla Afrikan viidakossa antoi tarinaan sen verran värikkäitä elementtejä että voisi melkein jo kuvitella kuinka 80- ja 90-luvuilla televisiossa nähty ihmemies MacGyver olisi tämän parivaljakon lapsenlapsi.
Pidin tästä elokuvasta. Se on mukavan lämminhenkinen ja romanttinen tarina jossa on sopivissa määrin humoristisia piirteitä tuomassa kepeyttä.
