• Mikrosiru ihon alla – uhka vai mahdollisuus?

    Lyhyesti

    Ihmisiin asennettavat mikrosirut ovat olleet jo vuosikausia yhtenä niistä harvoista salaliittoteorioina pidetyistä asioista josta myös tavallinen rivikansalainenkin on saattanut kuulla riippumatta siitä onko hänellä itsellään tapana lukea tämänkaltaisista asioista vaiko ei. Teoria on jossain määrin valtavirtaistunut ja siten moni on siitä saattanut kuulla.

    Teoriaa on kauan pidetty salaliittoteoriana, mutta lähiaikoina on kuitenkin valtavirtamedian uutisoinnissa alkanut olemaan yksittäisiä artikkeleita missä kerrotaan ihmisiin asennettavista mikrosiruista. Esimerkiksi Ilta-Sanomat on tämän vuoden puolella kertonut 13.4.2021 siitä kuinka Pentagon kehittää ihonalaista mikrosirua (lue täältä), Iltalehti on kertonut 26.11.2021 siitä kuinka ihmisten alle asennettiin mikrosiruja after work -tapahtumassa (lue täältä) ja ruotsalaisen Aftonbladetin uutisoinnissa 28.10.201 kerrotaan myös kuinka ihmisiin voidaan asentaa mikrosiruja (lue täältä).

    Mikrosirujen tuleminen ihmisiin ei enää tästä perspektiivistä katsoen vaikuta salaliittoteorialta vaan lähinnä realismilta – ihmisiä voidaan mikrosiruttaa ja näin on jo jossain määrin tehtykin. Suomessa tapahtumassa mikrosirun otti ainoastaan neljä ihmistä (lue täältä) joten mistään suuresta yleisöryntäyksestä ei tässä vaiheessa vielä voine siis puhua.

    Vaikka vielä kovin suurta määrää ihmisiä ei tuossa tapahtumassa sirutettu, on silti hyvä muistaa että monilla teknologioilla on mahdollisuus laajentua todella nopeasti ja todella laajalle mikäli hinta ja laatu kohtaavat ja mikäli vastaanottava yleisö kokee saavansa tekonologiasta jotain sellaista mikä tuottaa lisäarvoa heidän elämäänsä. Kun matkapuhelimet tulivat markkinoille, oli nekin alussa ainoastaan pienen piirin juttu, mutta vähitellen ne yleistyivät laitteiksi joka löytyy tätä nykyä lähes jokaiselta.

    Matkapuhelinten yleistyminen tapahtui räjähdysmäisellä kasvulla joten en pidä epärealistisena vaihtoehtona sitä etteikö mikrosirutkin voisi tätä taustaa vasten yleistyä – eihän Nokia 3310:n julkaisustakaan ole kuin 21 vuotta vaikka tuntuukin kuin siitä olisi pieni iäisyys, joten siinä mielessä kulttuurillinen muutos on ollut todella nopeaa. Millainen maailma on 21 vuoden päästä mikäli ihmisten mikrosiruttaminen saa yhtä nopean kasvun?

    Mitä hyötyä siitä olisi, miksi sitä kukaan ottaisi?

    Jotta mikrosiru saisi kunnolla jalansijaa kuluttajamarkkinoilla on sen tarjottava ihmisille selkeitä hyötyjä siitä miksi sellainen kannattaisi ottaa. Harva haluaa ihonsa alle mitään ylimääräistä ellei siinä ole selkeästi jotain elämänlaatua parantavaa ominaisuutta. Poikkeuksia tietenkin on, sillä esimerkiksi monet teknologioista kiinnostuneet ihmiset voisivat sellaisen ottaa puhtaasti mielenkiinnosta sen antamien mahdollisuuksien vuoksi tai siksi että voisi selvittää minkälaisia tietoturvauhkia tällaisista laitteista löytyy.

    Uskon siihen että jossain vaiheessa mikrosiru tulee korvaamaan monia nykyisin eri maissa käytössä olevia järjestelmiä. Sirun avulla voisi henkilöstä löytää henkilötiedot kuten syntymäajan, syntymäpaikan, sukupuolen ja muut yleisesti yhteiskunnassa käytössä olevat perustiedot. Lisäksi sirun avulla voisi helposti selvittää erilaiset luvat kuten onko voimassa olevaa ajokorttia, aseenkantolupaa, tulityökorttia jne. Sirulla voitaisi tallentaa myös terveystiedot kuten mihin lääkkeisiin hänellä on apteekista osto-oikeus, millaisia muita reseptejä hänellä on, onko vaaditut rokotukset voimassa jne.

    Kuluttajamarkkinoille pääsyn näkökulmasta katsoen pidän silti suurimpana hyötynä kuluttajille sitä, että jossain vaiheessa pankkikortit ja luottokortit, bonus-kortit ja muut sellaiset voi jättää kotiin asioidessaan melkeinpä missä vain mikäli henkilöllä on siru jonka ansiosta hän voi tehdä ostoksensa ilman että joutuu kaivamaan esiin pankkikorttia, syöttömään PIN-koodia, muistamaan että pitää näyttää ensin Bonus-kortti ja vasta sitten maksaa yms.

    Lisähyötyinä mikrosirussa ihon alla voidaan laskea joissain määrin myös turvallisuus. Itsestään irti kuljetettavat kortit ja asiakirjat on suhteellisen helppoa varastaa mikäli jollakulla on tahto niin tehdä, mutta ihon alla kulkeva digitaalinen henkilöllisyystodistus on merkittävästi vaikeampaa varastaa.

    Tietenkin aina on myös uhkakuva siitä että joku tulee ja katkaisee käden jossa kyseinen siru on, mutta uskoisin että tämä turvallisuusuhka saadaan karsittua pois esimerkiksi siten, että mikrosiru ei toimi mikäli se ei ole kiinni ihmisen kehossa. Miten tämä tiedettäisi on itselleni vielä avoimena kysymyksenä sillä en ymmärrä niin hyvin ihmisen biologiaa, mutta yhtenä vaihtoehtona voisi olla esimerkiksi ruumiinlämmön mittausdataan perustuva analyysi siitä onko mittausdatassa tullut suuria ja yllättäviä poikkeamia ja jos on, estettäisi sirun toimivuus.

    Suurimmat myyntivaltit sirun käyttöönotolle olisivat oman arvioni mukaan siis nopeus, helppous ja tehokkuus. Kun näiden lisäksi yhdistetään turvallisuus on helppoa ainakin itseni uskoa että tämä tulee tulevaisuudessa olemaan helposti myytävissä oleva hittituote.

    Mitä haittoja siitä voisi olla?

    Kuten luultavasti kaikessa teknisessä kehityksessä on hyötyjen lisäksi haittoja tai vähintäänkin potentiaalisia haittoja. Lisäksi on hyvä muistaa että monet asiat eivät ole joko-tai, vaan sekä-että. Se mikä on toisen ihmisen mielestä hyöty, on se toisen mielestä haitta ja sama toisinpäin.

    Henkilökohtaisesti näen suurimpana haittana sen että tämänkaltaisella digitaalisella ihon alla olevalla sirulla jota käytettäisi henkilöllisyyden varmistamiseen ja erilaisten palveluiden käyttämiseen olisi mahdollista rakentaa massiivinen maailmanlaajuinen valvontayhteiskunta ja totalitäärinen hallinto. Se kuka kontrolloi dataa, kontrolloi ihmisten elämää.

    Uhkakuvan mahdollisuutena on esimerkiksi siis se, että henkilö joka koetaan yhteiskunnassa syystä tai toisesta haitalliseksi voidaan helposti ja keskitetysti jättää yhteiskunnan normaalien toimintojen ulkopuolelle estämällä kyseisen henkilön henkilötunnuksen käyttö kaikissa niissä paikoissa missä tunnistautuminen tapahtuu mikrosirun avulla. Mikäli henkilötiedot, potilastiedot, pankkitiedot ja muut ovat yhden ja saman henkilötietorekisterin takana on uhkakuva tämänkaltaiseen mahdollisuuteen suuri.

    Tietenkin on aina mahdollista että tämänkaltainen uhkakuva ei realisoituisi koskaan, mutta jos miettii ihmiskunnan historiaa kautta aikojen en valitettavasti pysty pitämään kovin realistisena vaihtoehtona sitä että tämänkaltaista järjestelmää ei jossain vaiheessa alettaisi käyttämään väärin – jos ei vielä nyt niin vähintäänkin tulevaisuudessa.

    Valvontayhteiskuntaa on jo viety paljon eteenpäin ja viedään yhä, olipa mikrosirua ihmisessä tai ei, joten mikrosiru ei suoranaisesti heti toisi kovin suurta eroa asioiden nykytilaan nähden. Tästä perspektiviistä katsoen syytä minkäänlaiseen panikointiin tai hysteriaan ei tietenkään ole.

    Kuitenkin mikrosirun luoma uhkakuva on omasta katsantokannastani katsoen merkittävästi suurempi kuin nykyisten erilaisten valvontaseurantajärjestelmien yhteenlaskettu uhka tällä hetkellä, sillä mikrosirua ei ihon alta voi ottaa irti halutessaan kovinkaan helposti. Matkapuhelimen voi aina halutessaan jättää kotiinsa ja käteisellä voi yhä maksaa (vaikkakin sitäkin voidaan seurata), julkisissa tiloissa voi käyttää halutessaan sen kaltaisia vaaatteita että kasvoja ei voida tunnistaa automaattisilla kasvojentunnistustyökaluilla ja valvontakameroilla eikä bonuskorttejakaan ole pakko käyttää.

    Nykyisellään on siis mahdollista vielä toimia niin että oma digitaalinen jalanjälki ja kerättyjen datojen perusteella eri paikkoihin luotu profiili ei anna yksilöstä täysin realistista kuvaa vaan käyttäjä voi vaikuttaa erilaisilla valinnoillaan siihen minkälainen profiili hänestä syntyy erilaisiin järjestelmiin. Mikäli kaikki eri järjestelmät yhdistyisivät olisi yksilötasolla todella vaikeaa välttää realistisen henkilöprofiilin generoitumista ja jokaisen kaupungeissa liikkuessa lähes jokaisen liikkeen seuraamista.

    Tapoja käyttäjien seuraamiselle olisi monenlaisia. Esimerkiksi edullisena ja helposti toteutettavana olisi se että kauppojen ja muiden rakennusten ovenpielissä voisi olla lukulaite joka skannaa käyttäjien henkilötiedot heidän kävellessä kyseisen laitteen ohi. En myöskään pitäisi mahdottomana että esimerkiksi Helsingin Sanomien 16.12.2021 uutisoinnissa kerrottu älypylväs (lue täältä) voisi tulevaisuudessa sisältää lukijan jonka avulla voisi pitää kirjaa keitä henkilöitä tämän tolpan ohi on kulkenut milloinkin. Lukulaitteiden kustannusten laskiessa olisi erilaisia skannauslaitteita mahdollista asentaa melkein mihin tahansa ja sitä kautta olisi realistista kustannustehokkaasti pitää kirjaa ihmisten liikkeistä.

    Nykyiselläänkin ihmisten liikkeitä voidaan tarpeen mukaan seurata hyvinkin tarkasti matkapuhelinten avulla (osittain jo ihan puhtaasti teknisistä syistä kuten verkon kuuluvuuden toimivuuden varmistamiseksi), mutta ihmisillä on vielä mahdollisuus siihen että he jättävät puhelimet kotiinsa. Sirun kohdalla näin ei olisi, jonka vuoksi siis näen tämän yksilönvapaudelle luoman uhkakuvan merkittävästi nykyisiä järjestelmiä suuremmaksi.

    Entä onko tämä ns. Pedon merkki ja mikä se edes on?

    Ihmisiin asennettavista mikrosiruista puhuttaessa saattaa usein törmätä ajatukseen siitä että kyseessä olisi ns. “pedon merkki”. Mikäli kyseinen termi ei ole tuttu, tarkoitetaan sillä lyhyesti siis Raamatun Uudessa Testamentissa olevassa Johanneksen Ilmestys -kirjassa (eli ns. “ilmestyskirja”) olevaa kuvausta merkistä jonka Saatana saa ihmiset ottamaan ja jota ilman ei voisi käydä kauppaa.

    Kohta johon tässä kontekstissa viitataan on Johanneksen Ilmestyksen luku 13 joka sanoo vuoden 1938 käännöksessä näin:

    15 Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin.
    16 Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa,
    17 ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku.
    18 Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.

    Johanneksen Ilmestyksen luvussa 14 kerrotaan siitä että pedon merkin ottaminen ei ole Jumalan tahdon mukaista ja siitä seuraa ikäviä asioita:

    9 Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: “Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä,
    10 niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä.
    11 Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin.

    Lisää pedon merkin ottamisesta varoitetaan myös luvussa 16:

    1 Ja minä kuulin suuren äänen temppelistä sanovan niille seitsemälle enkelille: “Menkää ja vuodattakaa ne seitsemän Jumalan vihan maljaa maan päälle”.
    2 Ja ensimmäinen lähti ja vuodatti maljansa maan päälle; ja tuli pahoja ja ilkeitä paiseita niihin ihmisiin, joissa oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa.

    Näiden jakeiden pohjalta on helppoa nähdä, että pedon merkin ottaminen on jotakin sellaista jota ei kannata ottaa ainakaan Raamatun mukaan. Olennaisena kysymyksenä siis jääkin se onko mikrosiru ihon alla tuo Raamatun kuvaama pedon merkki?

    Koska tässä asiassa mennään puhtaasti teologisissa ja hengellisissä kysymyksissä on tietenkin hyvinkin vaikeaa sanoa varmaksi mitään. Erilaisia teologisia tulkintoja aiheen ympärillä on, joten ei ole myöskään mitään yhtä ainoaa näkemystä siitä miten nämä Raamatun kohdat pitäisi tulkita.

    Oma henkilökohtainen uskomukseni on tätä nykyä se, että mikrosiru ihon alla ei ole pedon merkki ainakaan itsessään, vaan pedon merkki on jotain muuta. Uskon että Ilmestyskirjassa kuvattu pedon merkki on symbolinen ja kuvastaa ihmisen asennetta ja tekoja, sitä tahtooko ihminen noudattaa Jumalan tahtoa ja pitää Jumalan lain vai tahtooko ihminen elää mieluummin tämän maailman mukaisesti silloinkin kuin se on vastoin Jumalan tahtoa.

    Syyt miksi uskon symboliseen tulkintaan pedon merkin osalta enkä kirjaimelliseen ovat moninaiset ja niistä voisi kirjoittaa pidemmänkin tekstin jo itsessään, mutta pääpointteina on se, että konteksti missä kyseisestä merkistä puhutaan on ympäriinsä symbolista tekstiä.

    Ennen tuota merkin ottamisen kohtaa Johanneksen Ilmestyksen luku 13 kertoo merestä nousevasta pedosta jolla on kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, sarvissaan sillä on kymmenen kruunua ja sen päihin on kirjoitettu pilkkaavia nimiä. Tämä ympäröivä konteksti kuulostaa hyvinkin pitkälti symboliselta tekstiltä. Samoin hieman ennen merkkiä puhutaan myös pedon kuvasta ja heti pedon merkin kuvauksessakin puhutaan siitä kuinka merkkinä voi olla pedon nimi tai sen nimen luku joka on kuusisataa kuusikymmentä kuusi. En pidä kovinkaan todennäköisenä skenaariona sitä, että ihmisillä olisi otsassaan tai kädessään konkreettinen fyysinen merkki jossa lukee jonkin pedon nimi tai sen nimen luku.

    Toinen syy miksi uskon symboliseen tulkintaan on se, että esimerkiksi Johanneksen Ilmestyksen luvussa 9 jakeessa 4 puhutaan myös Jumalan sinetistä joka myös olisi ihmisellä otsassa (vuoden 1992 käännös):

    3 Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta;
    4 ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.

    En muista että olisin koskaan törmännyt sellaiseen tulkintaan että tämä merkki olisi fyysinen ja konkreettinen merkki, joten miksi Jumalan sinetti joka on otsassa olisi sitten erilainen kuin Pedon merkki joka olisi oikeassa kädessä tai otsassa? Miksi toinen olisi symbolinen mutta toinen konkreettinen?

    Myöskin Vanhan Testamentin puolella käytettiin kuvausta merkistä kädessä tai otsassa, esim. 2. Moos. 13:9 sanoo näin:

    9 Ja se säädös olkoon kuin merkki kädessäsi ja tunnus otsallasi, että Herran laki aina pysyisi huulillasi ja sinä muistaisit, kuinka Herra väkevällä kädellään vei sinut pois Egyptistä.

    Viittaus käteen tai otsaan löytyy useammastakin kohdasta Vanhaa Testamenttiä, joten olen taipuvaisempi uskomaan siihen tulkintaan että pedon merkki sen enempää kuin Jumalan sinettikään eivät ole konkreetttisia fyysisiä merkkejä vaan ne ovat symbolisia ilmauksia joilla kuvataan ihmisen ajatuksia ja tekoja. Lisäksi miksi en usko mikrosiruteoriaan pedon merkkinä on se, että jos pedon merkin ottamisen seuraukset ovat Raamatun mukaan niinkin vakavat kuin ovat, en pidä uskottavana että Jumala jättäisi mahdollisuutta sille että joku ottaa toisen kiinni ja tunkee väkipakolla jonkin mikrosirun ihon alle ja antaa mahdollisuuden viedä hänet pois Jumalan tahdon mukaisesta elämästä.

    Samoin mikrosirun ottaminen voi tapahtua helposti vahingossa ilman että on edes kuullut Raamatusta ja Ilmestyskirjan profetioista, joten en voi uskoa että Jumala sallisi tämänkaltaisen valinnan tapahtua kenelläkään vahingossa vain siksi että ei ole sattunut lukemaan Raamattua.

    Teologisesta näkökulmasta on kuitenkin hyvä mainita silti se, että pidän yhtenä mahdollisuutena sitä että mikrosirua ihon alla tullaan jatkossa käyttämään valintana kumpaa tahtoo seurata, Jumalaa vaiko Saatanaa. Jos näin jossain vaiheessa tulisi olemaan, on tällöin valinta varmasti selkeä myös sen valinnan tekijälle eikä sitä voi vahingossa ottaa. Silloinkaan en näe että mikrosiru itsessään olisi se varsinainen pedon merkki, vaan mikrosirun valitseminen Jumalan tahdon sijaan olisi seurausta ihmisessä jo olevasta pedon merkistä, niistä asenteista ja teoista jotka kapinoivat Jumalan tahtoa vastaan.

    Loppupäätelmät

    Oma uskomukseni on se, että mikrosiru ihon alla tulee yleistymään seuraavan kymmenen vuoden sisällä merkittävästi. Uskon että siitä tulee valtavirtaa oleva maksuväline ja vähitellen ensisijainen ja jopa ainoa mahdollinen virallisesti hyväksytty maksun väline sillä sen tuomat edut kuluttajamarkkinoilla ovat monessa mielessä hyvät.

    Sen avulla voidaan jäljittää monia rikoksia (keitä ihmisiä kulkenut mihinkin aikaan alueella missä rikos tapahtunut), sitä ei voi hävittää samalla tapaa kuin vaikkapa lompakkonsa ja siinä olevat asiakirjat, sillä voidaan helposti tunnistaa esim. dementoituneet vanhukset jotka eivät muista keitä ovat tai sen avulla voidaan jäljittää kadonneita tai kaapattuja lapsia mikäli he koskaan kulkevat minkä tahansa käytössä olevan lukulaitteen ohitse. Positiiviset käyttömahdollisuudet ovat hyvät ja uskon että tämä tulee sen vuoksi olemaan tulevaisuuden hittituote.

    Henkilökohtaisesti en silti halua mikrosirua ihoni alle ottaa. En halua olla osallisena potentiaalisen totalitäärisen valvontayhteiskunnan kehitystä ja haluan vastustaa sitä viimeiseen asti. Kuten yllä olevasta kappaleesta voi lukea, tämä valinta ei kuitenkaan ole teologinen – vaikka olen kristitty (kotiseuraukuntani on Seitsemännen päivän adventisteilla), en näe että mikrosiru olisi itsessään ns. Pedon merkki jota monet sen ajattelevat olevan. Syyt tämän vastustamiselle henkilökohtaisella tasolla siis perustuvat sen muihin mahdollistamiin uhkakuviin.

    Uskon että ihminen luotu vapaaksi ja sellaisena ihmisen kuuluu myös halutessaan voida olla jatkossakin. Yhteiskunta joka luo massiivisen valvonnan mahdollisuuden on vaarallinen, sillä uskoni ihmiskunnan hyvyyteen ei ole kovin suuri. Ihmiskunnan historia on täynnä sotaa, vainoa, tappamista ja kulloinkin yhteiskunnassa koettujen väärinajattelijoiden vaientamista, joten miksi siis edistäisimme yhteiskuntaa joka antaa mahdollisuuden sille että milloin mikäkin ihmisryhmä saadaan otettua laajamittaiseen valvontaan vallassa olevien mielihalujen mukaan?

  • Leffalauantai: Reminiscence

    Nick Bannisterin roolissa nähdään Hugh Jackman

    Reminiscence (IMDB) on vuonna 2021 julkaistu mysteerillinen romanttinen sci-fi-elokuva jonka on ohjannut Lisa Joy. Pääosarooleissa nähdään Hugh Jackman, Rebecca Ferguson sekä Thandiwe Newton.

    Tarinassa kerrotaan yksityisetsivistä Nick Bannisterista (Hugh Jackman) sekä Emily ‘Watts’ Sandersista (Thandiwe Newton) joiden käytössä on laite jonka avulla he pääsevät ihmisten muistoihin. Eräänä päivänä sulkemisaikaan heidän asiakkaakseen tulee Mae (Rebecca Ferguson) joka haluaa apua kadonneiden avaintensa löytämiseen.

    Maen muistoissa on jotain sellaista mikä herättää Nickin mielenkiinnon häntä kohtaan muutoinkin ja kadonneiden avainten etsinnän jälkeen he pian tekevät tuttavauutta myös ammatillisten asioiden ulkopuolella. Välit lämpenevät aina suhteeksi kunnes eräänä päivänä Mae Nickin hämmästykseksi vain katoaa ilman selityksiä. Muiden ihmisten muistoihin mennessä Nick ja Emily törmäävät jälleen muiden muistohin Maesta ja saavat huomata että kaikki se mitä Nick on Maesta luullut ei välttämättä olekaan todenmukaista.

    Mae (Rebecca Ferguson)

    Pidin tästä elokuvasta. Sen juoni on mukavan mielenkiintoinen ja se avautuu sopivalla rytmillä katsojalleen – tarpeeksi nopeasti että se pitää mielenkiintoa yllä, mutta samalla myös tarpeeksi hitaasti että se ei paljasta tarpeettoman paljoa kerralla.

    Toimivan tarinan lisäksi pidin erityisesti elokuvan visuaalisesta tyylistä. Jollain tapaa valojen ja värien käyttö tuntui selkeästi keskivertoa elokuvaa miellyttävämmältä ja monien kohtauksien visuaalinen tunnelma oli näyttävää. Näyttely on tasaisen varmaa tasoa kuten voi odottaakin eikä mistään peruselementeistä löydä pahaa sanottavaa.

    Kaikki rakennuspalikat oli tässä elokuvassa omaan makuuni kohdallaan joten kepeän viihdyttävänä sci-finä tämän katsoi mieluusti kerran ja helposti voisin tämän toisenkin kerran katsoa.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 41 976 annettuun ääneen”]5,9/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Shepherd Neame Christmas Ale

    Englantilaisen Shepherd Neamen panimon Christmas Ale on 7,0 % vahvuinen stong ale. Katkeroaineita siinä on 26.0 EBU ja kantavierrettä 16.4 °P. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä). Olut kuuluu tämän kirjoittamisen hetkellä Alkon vakiovalikoiman tuotteisiin.

    Pienimuotoisesti jouluisa etiketti ei varsinaisesti nopealla vilkaisulla erotu kovin jouluisana, mutta tarkemmin katsoessa siitä jouluisan tunnelman erottaa. Olut ei kuohua juuri lainkaan tuoppiin kaadettaessa joten kaataminen on nopeaa ja vaivatonta. Tuopissa oluen meripihkainen sävy pääsee kauniisti esiin.

    Tuoksu on miellyttävän makea ja yrttinen. Suutuntuma on sopivasti pistävä ja keskitäyteläinen (vaikkakin Alkon mukaan se on täyteläinen). Maussa on yrttisyyttä ja makeaa karamellisuutta. Miellyttävä maku eikä erottuva vahvahko alkoholin tuntu korostu liiaksi joten kyllä tätä mieluusti nauttii tuopin tai vaikka toisenkin.

    Musiikkina tämän kanssa menee mm. Raskasta joulua – Mielenrauhaa tai Johanna Kurkela – Varpunen jouluaamuna.

    https://youtu.be/sG0sMzP6dbo

  • Kuvia Ifolorilta

    Ifolorilta on edullista tilata isompiakin pinoja kuvia. Pinossa on viime kuussa otetuista kuvista tehty tilaus.

    Olen suunilleen vuoden ajan pitänyt tapanani vaihtaa jääkaappini oveen aina uudet valokuvat kerran kuukaudessa siten että edellisen kuukauden kuvia on aina jääkaapin ovessa seuraavien kuvien vaihtoon saakka.

    Aikaisemmin olen tulostanut valokuvia kotonani Canon Pixma Pro 10s -tulostimella (sitä ennen Canon Pixma Pro 100s -tulostimella, lue täältä) mutta parin viime kuukauden ajan olen alkanut tilaamaan isomman määrän kuvia kerralla suoraan Ifolorilta.

    Jääkaapin oveen mahtuu 27 kpl kymppikuvia – 15 pystykuvaa ja 12 vaakakuvaa joten mistään kovin suurista määristä kuvia ei ole kyse. Kuitenkin pidän valokuvien ottamisesta ja olen huomannut että paperinen kuva on vain niin paljon mukavampi käpisteltävä kuin tietokoneella verkkolevyllä pyörivät kuvat joten päätin testata Ifolorin kuvapalvelun kuvien laatua. Miksi suotta tulostaa vain 27 kuvaa kuukaudessa kun kerralla voi tilata reilusti yli satakin kuvaa huokeaan hintaan.

    Nyt olen muutaman kerran kuvia sieltä tilannut ja olen tullut tulokseen että laatu on ollut omaan käyttööni sopiva ja hintakin on todella edullinen. Normaalisti Ifolorilla kymppikuvat on 0,18 snt ja tarjouksessa useasti 0,09 senttiä per kuva joten kotona tulostamalla ei oikein pääse näin huokeisiin tulostuskustannuksiin kun helposti edullisimmatkin tulostuspaperit jo maksavat sen mitä Ifolorin kuvat. Tulostaessa paperin lisäksi tietenkin menee vielä rahaa musteisiin, joten isompia kuvamääriä tulostettaessa taloudellisesti on ollut merkittävästi järkevämpää tilata kuvat kotiin kannettuna kuin itse niitä printtailla.

    Kotona printtaamisessa isoina etuina on tietenkin se että voin valita millaiselle tulostuspaperille kuvani tulostan ja se että saan kuvat heti katsottavaksi. Ifolorin paperi on merkittävästi ohuempaa kuin monet paperit joita itse olen kotonani käyttänyt, mutta kuitenkin sellaista että siinä ei ole ollut mitään suurempaa valittamista. Ainoa mikä voisi olla parempaa olisi se että kuvat eivät “kaareutuisi” hieman sisäänpäin, mutta jos kuvia pitää albumeissa niin tätä ongelmaa tuskin tulee. Tällä hetkellä kuvani ovat valokuvalaatikossa (lue täältä) ja nyt kun olen innostunut kuvia tilaamaan isompia määriä laitoin myös kaksi uutta laatikkoa tilaukseen.

    Ifolorin käyttämä paperi (ainakin vajaa kaksi vuotta sitten kun asiakaspalvelusta sitä kysyin) on Fujin Crystall Archive paperia (13-koko: Crystall Archive Supreme) joten uskoisin että kuvat ovat vielä vuosikymmenienkin päästä ainakin paperinsa osalta kunnossa.

    Kokonaisuutena olen ollut tyytyväinen kuvien ja paperin laatuun. Laatu yhdistettynä sopivaan hintaan on luultavaa että jatkossakin tulen tekemään joka kuukausi tilauksen edellisen kuukauden valituista kuvista, koska paperikuva on jotain mikä tuottaa paljon enemmän iloa kuin yksikään tietokoneen syövereissä pyörivä kuva. Viime kuun puolelta kehitykseen meni 330 kpl, joten saapa nähdä kuinka paljon ensi kuussa uusia kuvia löytää tiensä paperille 🙂

    Koska tässäkin tekstissä on positiivista tekstiä jostain firmasta ja tuotteesta, on hyvä vielä mainita loppuun että tämä teksti ei ole Ifolorin tai kenenkään muunkaan sponsoroima, joten aivan omilla rahoilla olen täältä kaikki tilaukseni tehnyt 🙂

  • Tuulilasinpyyhkijä vaihtoon

    Bosch 450 U sopi Mini Cooperiini

    Viikonloppuna havahduin huomaamaan että autoni tuulilasinpyyhkijästä on tullut onneton ja toimivuus alkoi jo kääntymään negatiivisen puolelle – pyyhkiessä vettä pois levitti pyyhkijänsulka ainoastaan veden leveämmälle alueelle jättäen pyyhkimisen jälkeen vain huonomman näkyvyyden. Kuten arvata saattaa ei se kovin hyväksi ole liikenteessä joten asia tarvitsi pikaista korjaamisliikettä.

    Onnena onnettomuudessa sain vänkärin puoleisen tuulilasin pyyhkijän napattua irti ja laitettua sen kuljettajan puolelle. Näkyvyys parantui samantien. Lähelläni on kuitenkin Neste josta kävin kyselemässä josko sieltä löytyisi sopivaa pyyhkijänsulkaa jotta saan molemmalle puolelle hyvän näkyvyyden. Onneksi sieltä löytyi oikeanlaisen sulka ja pääsin irroittamaan kuskin puolelle laittamani ehjän sulan takaisin vänkärin puolelle ja kuljettajan puolelle sitten tuli uusi tuliterä Bosch Twin 450 U.

    En tiedä onko näissä yhtään mitään eroa edullisen ja merkkituotteen välillä, mutta ainakin tällä tuntui pyyhkiminen käyvän hyvin. Muutenkin tämän hintaluokan tuotteessa (olikohan 13 euroa) ei paljon tule tunnetta että hirveästi tarvetta olisi saada säästettyä, joten nyt on uusi tuliterä pyyhkijänsulka käytössä kuljettajan puolella ja vanha toimiva yhä vänkärin puolella.

    Ilahduttavaa kyllä, Mini Cooperissa on ainakin tässä 2002 mallissa tämä helposti kiinnitettävissä oleva osa. Muistan joskus vuonna nakki ja kirves kun Nissan Micraan tai johonkin muuhun omistamaani autoon koetin vaihtaa sulkaa ja sen kanssa sai tapella parikymmentä minuuttia ilman että sulkaa edes sai paikalleen. Tämän napsauttaminen paikalleen oli kuitenkin helppoa ja vaivatonta eikä tätä tarvinnut minuuttia tai paria kauempaa ihmetellä kun sen sain paikalleen.