Aleksin Blogi

  • Ensimmäisiä kokemuksia Pro-Ject Box-Design Pre Box S2 Digital -esivahvistimesta

    /

    Taustaa

    Tori.fi:n kautta löytyi huokeaan hintaan australialaisen hifilaitteita valmistavan Pro-Jectin pienikokoinen esivahvistin joten tartuin tilaisuuteen ja ostin laitteen pois. Olin tätä esivahvistinta miettinyt ostavani jo muutamien kuukausien ajan aina aika ajoin ja olin jo joskus meinannut tämän Verkkokauppa.comistakin tilata, mutta onneksi maltoin odottaa tilauksen tekoa sillä käytettynä tämän sai tietenkin merkittävästi edullisemmalla hinnalla.

    Aikaisemmin tietokoneessa on ollut kiinni Scarlett Solo audio interface jota olen käyttänyt Genelecien etuvahvistimena. Laite on ollut kyllä hyvä Windowsin kanssa, mutta työkoneeni Mac OSX:n kanssa on sen kanssa ollut rasittavuuksia äänenvoimakkuuden kanssa. Käytännössä ainoa tapa on ollut säätää äänenvoimakkuutta audio interfacen äänenvoimakkuudella koska ohjelmistolla sitä ei ole voinut globaalisti säätää.

    Äänenvoimakkuuden säätäminen audio interfacen putikalla on kyllä se mitä haluaisinkin tehdä, mutta ongelmana on ollut se että äänenvoimakkuuden säätö on ollut aivan suhteettoman herkkä Genelecejä ajatellen eli voimakkuussäädin on pitänyt olla lähes minimissä että äänet ei ole liian kovalla. Tämä on käytännön elämässä pidemmän päälle rasittavaa, koska esim. eri videoissa tai musiikeissa äänenvoimakkuudet vaihtelevat paljon. Jos siis ääntä on joutunut lisäämään audio interfacen kautta, on äänenvoimakkuus nopeasti liian kovalla sitten seuraavassa palaverissa tai seuraavassa kappaleessa jota kuuntelee.

    Laajemman säätövaran tarjoava äänenvoimakkuuden säädin oli yksi mikä tässä kiinnosti omaa käyttötarvettani ajatellen. Toinen itselleni merkittävä hyöty on useampi sisääntulo. Scarlett Solo on audio interface jonka voi kytkeä USB-liitännällä eikä muita liitäntätapoja ole. Tästä laitteesta löytyy USB:n lisäksi myös S/PDIF sekä Toslink.

    Useammalla sisääntulolla on itselleni isoin hyöty siinä että en joudu enää irroittelemaan kaapelia ja vaihtamaan sitä telakasta tietokoneeseen ja takaisin aina sen mukaan käytänkö työkonetta vaiko omaa pöytätietokonettani. Oma pöytäkoneeni menee tähän kiinni S/PDIF liitännällä eli optisella kaapelilla ja työkone menee tähän kiinni USB-liitännällä. Varsinaisesti työkone ei tähän mene kyllä kiinni suoraan vaan telakka johon normaalisti liitän työkoneen. Kuitenkin toisinaan käytän omaa kotimäkkiä samassa telakassa joten nyt äänet saa kaiuttimille ilman että joutuu piuhoja vaihtelemaan äänilaitteen osalta, riittää että valitsee vain eri äänen sisääntulon.

    Kolmas syy mikä juuri tässä kyseisessä laitteessa itseäni on kiinnostanut on sen pieni koko, söpö ulkoinen olemus ja monessa paikassa kehuttu äänenlaatu.

    Ensimmäiset kokemukset Windowsissa

    Takaa löytää digitaaliseen maailmaan tavalliset liitännät

    Käyttöönotto oli juuri niin helppoa kuin sen odottaisikin olevan. Laitoin Power 5V -liittimeen muuntajan josta laite saa virtaa ja Optical-liittimeen laitoin piuhan pöytäkoneestani. Ensin koetin saisiko laite virtaa jos laitan USB-liittimen kiinni telakkaan, mutta koska telakassa ei ollut illalla kiinni työkonetta tai mitään muutakaan konetta ei telakka antanut virtaa tälle laitteelle vaan jouduin laittamaan erillisen muuntajan tälle.

    Jos Windows-koneen olisi laittanut suoraan USB-liittimeen olisi sen pitänyt ilmeisesti antaa virtaa tälle laitteelle tarpeeksi eikä muuntajaa olisi tarvinnut, mutta huomenna työpäivän aikana kuitenkin on tarve saada tämä laite kytkettyä työkoneeseen joten virittelin valmiiksi liitännät tietokoneisiin siten kun tätä aion käyttää jotta en joudu heti huomenna irroittelemaan johtoja ja vaihtelemaan niitä.

    Windowsin puolelta valitsin äänen ulostulolaitteeksi Realtekin optisen ulostulon ja homma lähti samantien rokkaamaan kuin nisti piripäissään.

    Kaiuttimet jotka tähän laitoin kiinni on Genelecin 8020 sarjaa. Toinen kaiutin on 8020A ja toinen 8020B jos en aivan väärin muista. Oli miten tahansa, 8020-sarjalaiset Genelecit jotka menevät RCA to XLR -kaapelilla tähän kiinni.

    Ensimmäiset testibiisit ovat soineet Foobar2000-soittimella FLAC-tiedostoista ja tähän mennessä kaikki kuunnellut biisit ovat kuulostaneet hyvältä, rennolta ja ilmavalta. Tutuista biiseistä on löytynyt uusiakin elementtejä, joten DACin erottelukyky on hyvä. Äänimaailma on kokonaisuudessaan miellyttävää kuunneltavaa ja raskaammatkin hevirallit soivat mukavan miellyttävällä ulosannilla eikä tunkkaisuudesta ole tietoakaan.

    Ensimmäinen testibiisi oli Birdyn kappale Strange Birds jossa alussa kyllä hieman yllätti basson suhteellisen vähäinen olemus. Myönnettäköön että en ole hetkeen kuunnellut tuota biisiä Geneleceillä ja bassopainotteisempi muistikuva kappaleesta tulee varmaankin aikoinaan käyttämistäni Bowers & Wilkinsin eri mallien kaiuttimista.

    Muiden testibiisien edetessä ei bassosta ole jäänyt tuntua että sitä puttuisi, joten luultavasti sitä ei puutu vaan oma muistikuvani oli Birdyn biisin osalta erilainen kuin todellisuus Genelecien kanssa. Lisäksi pitää myöhemmin toki tarkistaa Genelecin päästä onko näissä valittu oikeat asetukset, sillä kaiuttimet on nykyään Genelecin omilla jalustoilla eikä pöydällä. Muistelen että olen ne asettanut kohdalleen, mutta hyvä ne myöhemmin on varmistaa koska 8020-sarjalaiset olivat aiemmin television parina ja eri paikassa joten olen voinut vaihtaa niiden dippikytkimet toisiin asentoihin kuin pöytäkäyttöön.

    Ensikokemukset on selvästi positiiviset enkä sen suurempia syvellisempiä analyysejä ala tässä vaiheessa tekemään, sillä käyttöä on takana vasta muutama tunti ja vasta Windows-koneella. Käytännössä toimivuus omassa käytössä selviää tarkemmin vasta lähipäivinä, luultavasti jo huomenna sillä tarkoitus on olla huominen etätöissä.

  • IKEA MALM -lipasto DVD-levyille

    /

    IKEA MALM on kuin tehty DVD-levyjen säilytykseen.

    Kuten jotkut tietävät kuulun niihin ihmisiin jotka ostavat yhä fyysistä mediaa. Omistan fyysisessä muodossa musiikkia niin CD-levyinä, vinyyleinä kuin C-kasetteina. Elokuvia omistan DVD:nä, BluRaynä, 4K UHD BluRaynä sekä jopa VHS-kasetteinakin.

    Vinyyleillä ja CD-levyillä on asiat säilyttämisen osalta hyvällä mallilla sillä CD-levyillä on käytävällä suuri levyhylly ja olohuoneen nurkassa on hylly missä säilytän vinyyleitäni. C-kasetit ovat vähän siellä sun täällä, mutta ehkä niillekin jonakin päivänä mietin järkevän säilytystavan.

    Elokuvien osalta UHD BluRay -elokuvilla on myös asiat hyvin, sillä olohuoneessa on hylly jossa säilytän tässä formaatissa olevat elokuvat. Samassa hyllyssä on jonkin verran myös satunnaisia DVD- ja BluRay-elokuvia ja lisäksi olohuoneessa on myös muita hyllyjä missä säilön joitain elokuvia. Tällä hetkellä levyt ovat kohtalaisen kaoottisesti siellä sun täällä eikä niiden säilytyksessä ole UHD-elokuvia ja elokuvabokseja lukuunottamatta kovin selkeää järjestystä.

    DVD-levyjä on luultavamminkin lähemmäs 1000 kpl ja levyjä olen jo vuosia takaperin laittanut ilman koteloita muoveihin. Näitä muovitettuja leffoja on mahtunut IKEA:n kuution muotoisiin pahvilaatikoihin paljon, mutta laatikot eivät ole kovin siistejä säilyttämiseen eikä ne ole erityisen hyviä myöskään levyjen löytämisen kannalta.

    Mittailin muovitettujen DVD-levyjen mitat ja etsin sen jälkeen säilytysratkaisua näille ja kuin tilauksesta oli IKEA:n valikoimassa MALM-sarjan lipasto jonka hyllyjen mitat on kuin tehty tätä käyttöä varten. Vetolaatikkoon mahtuu vierekkäin 3 rivillistä elokuvia ja hieman jää ylimääräistä tilaa laitaan. Kätevä olisi kun olisi muuten saman kokoinen lipasto, mutta vain pykälää kapeampi eli sellainen että laitaan ei jäisi hukkatilaa. Sellaisen ilmaantumista odotellessa markkinoille tämä ajaa kyllä onneksi asiansa.

    Yhteen vetolaatikkoon mahtuu satoja muoveihin laitettuja DVD-elokuvia.

    Löydettyäni tarpeisiini sopivan hyllyn tarkistin tori.fi:stä olisiko siellä kenelläkään myynnissä tällaista lipastoa ja kuinka ollakaan sieltä tällaisen löysin ja hommasin. Käytettynä tämän ostossa oli tietenkin isoimmat edut se, että se oli valmiiksi kasattu, sain sen kotiin kannettuna lisämaksua vastaan ja tulipa tässä mukana lasinen päällyskin. Aikaa ja vaivaa säästyi ja hintakin oli uutta edullisempi. Hieno homma!

    Kuten tämän postauksen kuvasta huomaa ei leffoja tuosta läjästä löydä mitenkään, mutta kun jossain vaiheessa mietin lajittelujärjestyksen niin voin alkaa laittamaan näiden väliin esimerkiksi jonkinlaisia lappuja millä erotan levypinot toisistaan. Tässä vaiheessa tärkein on kuitenkin saavutettu, eli se, että levyt ei pyöri pahvilaatikoissa kaapeissa vaan muovitetuille leffoille on oma paikkansa ja ne kaikki mahtuvat yhteen ja samaan lipastoon.

  • Elokuva: Days of Thunder

    /

    Indy-autoja aikaisemmin ajanut Cole Trickle (Tom Cruise) houkutellaan Nascar-autoilun maailmaan. Samaan talliin värvätään myös uransa kuljettajan traagisen menehtymisen johdosta lopettanut mekaanikko Harry (Robert Duvall). Cole näyttää taitonsa ja nopeuteunsa tyhjällä radalla Harrylle ja muille paikalla olijoille jotka epäilevät hänen kykyjään, mutta todelliset kilpailut ovat haastavampia sillä hänen yllätyksekseen Nascarissa ajamisen tapoihin kuuluu kontaktin ottaminen kanssakilpailijoihin.

    Tony Scottin ohjaama Days of Thunder vuodelta 1990 tuo väistämättä mieleen hänen vuoden 1986 ohjauksensaTop Gunin. Nopeat lentokoneet ovat vaihtuneet tässä elokuvassa nopeisiin autoihin, mutta adrenaliini laitetaan katsojalle virtaamaan yhä 80-luvun musiikin, tiukkojen lähikuvien ja nopeiden leikkausten voimalla. Scott osaa nopeiden ja intensiivisten katsojan huomion tiivisti vangitsevien kohtausten teon taidokkaasti.

    Hyvän elokuvan tapaan kilpailun pääpalkintoa jahdatessaan suurin voitto ei ole kuljettajan saavuttama voitto autoilussa, vaan voitto itsestään ja luonteestaan. Kohdatut vastoinkäymiset ja niiden ylitse pääsemiset ovat se, mikä antaa tarinalle varsinaisen merkityksen tunteen. Tony ja hänen mekaanikkonsa Harry joutuvat kummatkin kohtaamaan omat vaikeutensa joita he koettavat paeta siinä onnistumatta.

    Tarinaan on aikakautensa filmatisoinneille tyypilliseen tapaan sijoitettu jonkinlaista romantiikkaa antamaan lisää elämän tuntua. Suhde Tonya hoitaneen lääkärin Clairen (Nicole Kidman) kanssa on lajityypille normaaliin tapaan sopivan pintapuoleinen että se ei varasta liiaksi huomiota, mutta tarpeeksi syvä jotta se antaa merkityksen niin protagonistille kuin katsojallekin. Protagonisti saa naisen vaikutuksesta tahtoa kasvaa paremmaksi ihmiseksi ja katsoja saa peilattua Tonyn luonnetta, sen heikkouksia ja kasvua myös Clairen kautta.

    Days of Thunder on miellyttävän viihdyttävä elokuva joka on tehty tyylillä. Vaikka se monelta osin tuntuukin Top Gunilta Nascar-maailmassa, antaa se katsojalleen viihdyttän ja adrenaaliininkatkuisen kasvutarinan.

  • Elokuva: Minority Report

    /

    Steven Spielbergin ohjaama Minority Report on vuonna 2002 julkaistu toiminnallinen rikosmysteeri.

    Eletään vuotta 2054 missä poliisivoimilla on käytössään menestyksekäs rikoksien ennaltatorjunnan yksikkö. Poliisit saavat näkijöiksi kutsutuilta laitteisiin kytketyiltä henkilöiltä visuaalisessa muodossa tallennettavia välähdyksiä tulevista rikoksista sekä niiden tekijöistä. Yksikkö menee torjumaan murhia ennen kuin ne edes kerkeävät tapahtumaan. Eräänä päivänä yksikön johtaja John Anderton (Tom Cruise) on itse epäilyksen alaisena tulevasta itselleen entuudestaan tutemattoman miehen taposta. Hän lähtee virkavaltaa pakoon ja koettaa samalla selvittää totuuden siitä kuka tämä mies on kenet hän on näkijöiden välähdyksien mukaan tuleva tappamaan.

    Monen sci-fi elokuvan tapaan myös Minority Report maalaa omanlaisiaan uhkakuvia teknologian suomien mahdollisuuksien väärinkäytöstä. Se, että jotain voi tehdä, ei tarkoita että niin pitäisi kuitenkaan tehdä edes hyvien tarkoitusperien vuoksi. Vaikka tavallisen kansalaisen perspektiiviä ja suhtautumista poliisiin tai sen metodeihin ei juurikaan kuvata, se on hyvin kuitenkin nähtävissä kohtauksessa missä poliisit käyttävät pieniä robottejaan rikollisen etsinnässä. Virkavallan keinot eivät selvästikään herätä kaikissa positiivisia tunnetiloja siitäkään huolimatta että rikollisuus on laskenut.

    Minority Reporton erinomainen tieteiselokuva. Sen tarina on rakennettu erinomaisesti, siinä on tarpeeksi paljon yllättäviä käänteitä ja se pitää mielenkiinnon loppuun saakka.

  • Elokuva: 2046

    /

    Kar-Kai Wongin ohjaama 2046 on romanttinen scifi-draama vuodelta 2004.

    Chow (Tony Leung Chiu-wai) on kirjoittaja joka kirjoittaa tarinaa nimeltään 2046. Tarina saa inspiraatiota hänen omista kokemuksistaan ja hänen seksisuhteestaan naisen kanssa joka asui huoneessa 2046.

    Tarina itsessään on ajatuksen tasolla yksinkertainen, mutta tapa millä Kar-Kai Wong sen katsojalle rakentaa saa sen tuntumaan merkittävästi vaikeammalta. Tämän elokuvan tapauksessa se on ainoastaan hyvä juttu, sillä samalla tapaa kuin saman ohjaajan In the mood for lovesta saa luultavasti tästäkin katsojana irti enemmän useammalla katselukerralla. Elokuva joka on tarpeeksi selkeä että siitä saa ensimmäisellä katselulla jo jonkinlaisen mielikuvan muodostettua, mutta samalla kuitenkin tarpeeksi monimutkainen tai ainakin tarpeeksi ajatuksia herättävä että sen tahtoo nähdä uudelleen on positiivinen merkki.

    Tapa miten tarinassa hypitään välillä kirjoittajan kirjoittamaan tarinaan, välillä nykyhetkeen ja välillä käydään menneisyydessä vaatii katsojalta keskittymistä sillä ainakin itselläni paikoitellen oli haasteita hahmottaa ketkä henkilöt ovat kyseessä tai missä vaiheessa elämää asiat tapahtuvat. Tämänkin vuoksi tämä ottanee useamman katselukerran itselleni että siitä saisin paremmin kokonaisuuden rakennettua oikeanlaiseksi.

    Ohjaustyyli on silmiinpistävän poikkeavaa valtavirtaelokuviin nähden. Kuvakulmien käyttö ja monet henkilöiden kuvaamiset peilien kautta ovat mielenkiintoisia ja hyvällä tapaa erottuvia taiteellisia ratkaisuita.

    Visuaalisen tyylin kauneuden lisäksi myöskin elokuvan musiikit ovat kauniita ja tunnelmallisia ja tukevat hyvin kokonaisuutta.

    Kokonaisuutena 2046 on erittäin tyylikäs ja mielenkiintoinen elokuva, mutta kaikkein helpointa katsottavaa se ei ole sen valtavirtatyylistä poikkeavan tyylinsä vuoksi. Kuitenkin se herättää halun katsoa sen useampaan kertaan, joten kyseessä on erittäin onnistunut elokuva.

  • Elokuva: Oblivion

    /

    Oblivion on vuonna 2013 julkaistu seikkailullinen tieteiselokuva. Sen on ohjannut Joseph Kosinski.

    Tekninen mekaanikko Jack(Tom Cruise) ja hänen tiimiparinsa Victoria (Andrea Riseborough) elävät maan läheisyydessä olevalla aluksella. Maan lähellä on monia maasta resursseja kerääviä lauttoja sekä erilaisia droneja jotka tarkkailevat aluetta ja tarpeen mukaan puolustavat aluetta vihollisilta joita vielä maan pinnalla on. Jackin ja Victorian tehtävää on enää muutama viikko jäljellä, mutta ennen loppua avaruudesta syöksyy maan pinnalle muutamia uneen vaivutettuja ihmisiä kuljettanut alus. Jackin ihmetykseksi hänen huoltamansa dronet alkavatkin tuhoamaan näitä ihmisiä eikä puolustamaan heitä ja yhden eloonjääneen ja aiemmin kohtaamiensa vihollisten avulla hänelle selviää yllättäviä asioita niin itsestään kuin tehtävästäänkin.

    Tieteiselokuvat antavat hienon mahdollisuuden luoda uudenlaisia näyttäviä ympäristöjä joihin tapahtumat sijoitetaan, sillä ne eivät ole realistisen havaittavan maailman rajojen vankeja. Tässäkin filmatisoinnissa nähdään tyylikkäitä efektejä ja maisemia, mutta samalla siinä hienolla tavalla näytetään todellisen maailman kauneutta ja sille annetaan arvoa. Kuiva ja karu maa josta lautoilla imetään meriä tyhjiksi saa hyvää vastapainoa siitä kun Jack vierailee paikassa missä on vihreää nurmikkoa, puita ja puhdasta vettä. Elämän kauneutta joka on meidän jokaisen äärellä jos vain osaisimme sen ihmeellisyyden nähdä.

    Ihminen, ihmisyys ja tekoäly on tuotu mielenkiintoisella tapaa esiin ja jossain määrin Oblivion tuntuukin ihmisyyden ja luonnon aitouden ja sen kauneuden ylistykseltä, varoitukselta siitä millaiseksi maailma voi ajautua mikäli teknologialla on liian paljon valtaa.

    Oblivion on viihdyttävä elokuva. Siinä on mielenkiintoisia ja yllättäviä käänteitä ja vasta aivan lopussa tarina aukaistaan kunnolla katsojalle. Uusia käänteitä tarjoillaan sopivalla rytmillä että juoni kulkee hyvin eteenpäin mutta ei kuitenkaan kerralla liian paljoa jotta huippukohta latistuisi. Kokonaisuus toimii ja kestää useamman katselun.

  • Mini jälleen ajossa

    /

    Mini Cooperini, vuosimallia 2002 vai 2003 oli poissa ajosta lähes kuukauden ja tänään sen sitten sain takaisin huollosta.

    Huolto itsessään ei ollut lähellekään niin pitkä, mutta auton ongelmat ilmenivät juuri ennen joulua joten vasta joulun ja uuden vuoden välisenä aikana sain auton vietyä huoltoon. Tarkemmin sanottuna, en saanut itse sitä edes vietyä vaan hinauspalvelu sen joutui pihasta hakemaan sillä auton akku oli totaalisesti tyhjentynyt ja laturin vian takia auto myös huoltoon oli alunperin menossa.

    Lisäksi olin itse reissussa Lapissa ja juuri kun olimme Rovaniemeltä matkalla Saariselälle sain viestin huollosta että auto olisi noudettavissa. Kuitenkin reissu kesti vielä yli viikon sen tekstiviestin saamisen jälkeen joten autokorjaamon takia auto ei ollut niin kauaa poissa itseltäni ajosta vaan enemmänkin hajoamisen ajankohdan ja omien menojen vuoksi.

    Autosta löytyi myös muita vikoja kuin vain laturi ja korjaukselle tulikin hintaa ihan kiitettävästi. Laturin lisäksi akku oli syväpurkautunut ja ei ottanut enää latausta vastaan joten se meni uusittaviin osiin, samoin jäähdytin ja vesipumppu vaativat vaihtamista.

    Eilen sää oli niin kamala että en hakenut autoa vielä eilen, mutta tänään sää näytti jo paljon paremmalta ja lähdin kävelemään huoltoliikkeelle. Matkaa sinne on noin 3.5 kilometriä joten siinä sai hyvän aamulenkin tehtyä. Harmillista kyllä lunta rupesi sitten tulemaan taas jonkin verran kävelymatkan aikana, mutta onneksi ei aivan yhtä paljoa tullut lunta kuin eilen tuli.

    Mini toimi hyvin kuten huollon jälkeen odottaisikin ja autoilu kotiin oli ilahduttavaa. Lähes kuukausi ilman autoa ei ole mukava asia omaan autoon tottuneelle, joten oman pirssin alle saanti tuntui hyvälle.

    Koska auto on jo vanha ja rahaa on jälleen korjaamisiin mennyt kohtalaisen paljon on aina välillä tullut mieleen katsoa uudempia kulkupelejä. Jotta vaihdossa uudempaan olisi jotain järkeä, pitäisi auton olla vähintään vuosimallia 2010 ja mieluusti tietenkin uudempi. Ikävä kyllä Minit jotka ovat tuota vuosimallia tai uudempia maksavat vielä sen verran että ei itsellä sellaisia summia ylimääräisenä pyöri. Osamaksut, niiden korot ja laskutuslisät ja ties mitkä muut ovat noin 10.000 euron autoissa niin suuret että autolle tulisi hintaa helposti muutamia tuhansia euroja enemmän kuin sen myyntihinta joten tämä Mini saa siis pysyä yhä ajossani. Uudemmissa autoissa korjauksien hinnatkin helposti taitavat olla suuremmat kuin näissä vanhoissa joten sen suhteen vanhassa autossa on etunsa.

    Tietenkin maailmassa on muitakin automerkkejä kuin vain Mini ja niitä saisi edullisemminkin, mutta vaihto johonkin Skodaan, Nissanniin, Renaultiin, Volkswageniin tai melkein mihin tahansa muuhun perusautoon tuntuisi yhtä hyvältä idealta kuin mennä naimisiin ihmisen kanssa jota ei rakasta tai pidä edes viehättävänä. Kiitos, mutta ei kiitos. Vanhalla Minillä siis jatketaan autoilua seuraavaan eteen tulevaan ongelmaan saakka.

    Matkalla kävin ABC:llä ostamassa ruokaa ja samalla söin Hesburgerissa. Kotiin tullessa omaan parkkiruutuun oli hieman haasteita, sillä erään taksifirman auto oli ajettu parkkiruutuuni. Jouduin siitä sitten soittamaan taksiyhtiölle että soittavat tälle kuskille että tulee siirtämään autonsa pois. Odottelin aikani ja kun hän ei tullut jätin autoni siihen sen auton taakse. Juuri kun olin lähdössä sisälle niin kuljettaja tuli ja siirsi autonsa pois joten sain vielä autoni oikealle paikalle eikä sen kanssa tarvinnut onneksi enempää jäädä säätämään.

    Taksiyhtiölle soiton hinta oli 3,99 eur + 0,99 eur/min joten kun tuo näkyy puhelinlaskulla pitää vielä tästä tehdä erillinen reklamaatio. Tietenkin hinta on niin pieni ja euromääräisesti täysin yhdentekevä, mutta lähinnä tympeää että itse jättävät autonsa omaan ruutuun ja siitä aiheutuu vielä odotuksen ja vaivan lisäksi kustannuksia joten sen vuoksi pitää muistaa asiasta reklamoida myöhemmin.

    Toivon mukaan Mini taas kestää pitkään. Katselin Traficomin sivuilta että olen hieman yli 10.000 km ajanut per vuosi ja viime katsastuksen jälkeen jo hieman yli 12.000 km joten onhan tuolla tullut ajeltua. Vaikka autoilu maksaa niin kyllä autoilu vain on mukavaa ja antaa aivan omanlaista vapautta elämään.

  • Paluu Lapista

    /

    Lapin reissu on takana ja eilen olin jo luultavasti kymmenen maissa kotona.

    Viimeisenä iltana mökillä katsoin vain elokuvaa ja otin rennosti eli käytännössä samaa mitä muinakin päivinä. Keskiviikkona lähdimme hieman ennen puolta päivää ajamaan Saariselältä kohden Rovaniemeä. Päivät alkavat jo pitenemään sen verran myös pohjoisessa että kerkesime sopivasti valoisan aikaan jo perille. Aurinko oli kyllä jo laskenut, mutta hämärä ei ollut vielä hiipinyt syömään kaikkea valoa maailmasta eikä pimeällä joutunut matkaa taittamaan.

    Rovaniemellä kulutimme aikaa kauppakeskuksessa missä kävimme syömässä. Aikaa oli kulutettava muutamia tunteja sillä auton pystyi viemään junalle vasta 19:20 alkaen. Kävimme syömässä sushia Luckiefunissa ja oli ensimmäinen kerta varmaankin pariin vuoteen kun söin lohisushia.

    Ruokailun jälkeen menimme vain auton kanssa auton lastauspaikalle missä koetin hetken torkkua autossa samalla kun kännykkää latasi. Jossain seitsemän maissa keskiviikkoiltana hyppäsin autosta Rovaniemen rautatieasemalla olevaan baariin koska auton lastaaminen täytyy kuitenkin kuljettan suorittaa yksin. Odotin sitten enoa siellä ja kun hän sai auton vietyä junaan tuli hän perässä ravintolaan.

    Juna tuli joskus tuntia myöhemmin jonka jälkeen veimme mukana olevat käsimatkatavarat hyttiin ja siiryimme vajaaksi pariksi tunniksi ravintolavaunuun. Sieltä sitten hyvissä ajoin menimme hyttiin ja kävimme unille. Nukuin varmaankin paremmin kuin menomatkalla, mutta mistään maailman parhaista unista ei voi silti puhua.

    Aamulla juna oli Pasilassa ajallaan. Heräsin kuitenkin aikaiseen ilman kelloa joten kerkesin lähteä aamukahville ja aamupalalle ravintolavaunuun minne enokin oli jo mennyt. Kun saavuimme Pasilaan jatkoimme auton noutamaan autojen purkupaikalta joka on ehkä puolen kilometrin päässä asemalta. Eno viskasi itseni kotiin ja jatkoi matkaansa.

    Reissu oli mukava, mutta kyllä kotiin on aina myös mukava tulla. Nukuin kotona merkittävästi paremmin viime yönä, vaikka tietenkin osasyynä voi olla se että parina yönä oli univelkaa jo kertynyt kohtalaisen paljon.

  • Elokuva: Wonder Woman

    /

    Wonder Woman on vuonna 2017 julkaistu toiminnallinen supersankari-seikkailuelokuva ja sen on ohjannut Patty Jenkins.

    Diana (Gal Gadot) on amatsonin nainen joka elää yhdessä muiden samaan heimoon kuuluvien naisten kanssa pienellä muusta maailmasta eristyksissä olevalla saarella. Eräänä päivänä hän näkee kuinka lentokone syöksyy veteen ja hän menee auttamaan koneessa ollutta miestä. Hänen perässään kuitenkin seuraa muitakin ja heidän on käytävä taisteluun. Taistelun jälkeen Diana kuulee mieheltä, Steveltä (Chris Pine), muualla menossa olevasta sodasta jonka hän kuvittelee olevan seurausta Artemiksen, sodan jumalan vaikutuksesta. Diana lähtee taisteluretkelle Artemista vastaan.

    Pidän yleisesti toiminnallisista supersankarielokuvista niissä hetkissä kun haluan nähdä näyttävän näköistä ja helposti pureksittavaa viihdettä. Wonder Woman kuuluu itselleni tämän lajityypin parhaimmistoon.

    Diana on lapsesta asti tahtonut tulla taistelijaksi ja vähitellen hän sellaiseksi kasvaa. Kun hän kohtaa Artemiksen – vihollisen jonka hän on uskonut lapsena kuultujen kertomusten vuoksi olevan ihmiskunnan korruption takana – saa hän havaita että kaikki tarinat eivät olekaan olleet tosia. Ihmisten pahuus ei katoa minnekään vaikka Artemista ei olisi heidän sydämiään ohjaamassa pahuuteen.

    Jokaisen kristinuskoa tuntevan on helppoa nähdä Dianassa ja Artemiksessa analogioita Kristukseen ja Saatanaan ja paikoitellen käsittääkseni mormonien uskon mukaista kuvausta heistä. Mielenkiintoista on myös se, että roomalaisen mytologian Diana on itse jonkinsortin vastine kreikkalaisten Artemikselle. Olipa viittaukset ja merkitykset tarkoituksellisia viittauksia kristilliseen käsitykseen tai eivät, ovat ne kuitenkin melenkiintoisia havaita.

    Tietenkin hyvän ja pahan välinen taistelu, kohdattava arkkivihollinen, viha, rakkaus ja petos ovat myös universaaleja teemoja uskon ulkopuolellakin joten sinänsä tematiikan yhdenmukaisuus ei ole ihme itsessään, etenkin kun tarinassa on suoria viittauksia mytologioihin.

    Taistelukohtauksissa on paikoitellen omaan makuuni hivenen liiaksi modernien toimintafilmien leikkaustyyliä eli todella nopeita leikkauksia joissa on vaikeaa paikoitellen pysyä perässä. Onneksi näitä ei ole liiaksi joten kokonaisuus pysyy katsottavana.

    Tarina on toimiva, erikoistehosteet näyttäviä, äänimaailma on hienoa kuultavaa ja humoristisia elementtejä on kohtalaisen paljon joten kokonaisuus pysyy kepeänä viihteenä. Omassa lajityypissään tämä on omaan makuuni yksi parhaista elokuvista.

  • Elokuva: La dernière folie de Claire Darling

    /

    Claire Darlingin viimeiset hullutukset joka alkuperäiseltä nimeltään tunnetaan nimellä La dernière folie de Claire Darling on vuonna 2018 julkaistu draama. Sen on ohjannut Julie Bertuccelli.

    Claire Darling (Catherine Deneuve) on vanha rouva joka pitää asunnossaan pihakirpputorin missä hän myy paljon omaisuuttaan pois tarpeettomankin huokealla hinnalla. Myös hänen tyttärensä Marie (Chiara Mastroianni) ja tyttären lapsuuden aikainen ystävä Martine (Laure Calamy) käyvät paikalla ja tapahtumien edetessä käydään elämää ja siihen kuuluneita hetkiä läpi useamman ihmisen osalta.

    Tarina ei itseäni kovin paljoa innostanut, mutta toteutus oli toimivaa tasoa. Juonta kuljetettiin niin nykyisyydessä kuin menneisyydessäkin hyppien edestakaisin näiden välillä. Clairen elämää ja sen käänteitä nähdään siinä missä hänen tyttärensäkin elämän tapahtumia ja käsittelemättömiä draamoja ja syytöksiä saadaan käsiteltyä.

    Elokuvassa käsitellään elämän viimeisiä hetkiä ja lähestyvää kuolemaa, synnintyunnustuksia, asioiden loppuun saattamista ja niiden tärkeysjärjestykseen laittamista. Claire on vakuuttunut että hän tulee kuolemaan tuona päivänä ja hänen toimintansa onkin sen mukaista.

    Vaikka tämä olikin kokonaisuutena mukavan erilainen elokuva, ei se silti erityisen paljoa itselleni iskenyt. Kyllä sen silti hyvin voi katsoa kerran tai vaikka toisenkin.