• Leffalauantai: Monsters, Inc. (Monsterit Oy)

    Valeasuinen ihmislapsi Boo sekä hirviö Mike

    Monsters, Inc. (IMDB) joka suomeksi on käännetty Monsterit Oy on vuonna 2001 julkaistu komediallinen animaatioelokuva. Sen ohjauksesta on vastannut Pete Docter, David Silverman sekä Lee Unkrich ja sen ääninäyttelijöinä on Billy Cyrstal, John Goodman, Mary Gibbs sekä Steve Buscemi.

    Monsterila on hirviöiden asuttama kylä. Kuten ihmistenkin asuttamat kylät, myös tämä kylä tarvitsee jonkinlaista energiantuotantoa jotta sinne saadaan sähköä. Tapa miten energiaa tuotetaan on kuitenkin hyvin erilainen kuin mitä ihmisten kylissä, sillä hirviökylän energiantuotanto tapahtuu Monsterit Oy:ssä toimivien hirviöiden keräämistä pikkulasten pelonhuudoista. Hirviöillä on suuret määrät ovia joiden kautta he voivat hypätä pienten lasten huoneeseen pelottelemaan heitä, ja aina kun lapsi kirkuu pelosta kerätään siitä energiaa säiliöihin kylän käyttööön.

    Ihmislapset pelkäävät hirviöitä, mutta pelko ei ole kuitenkaan ainoastaan yksipuoleista. Jostain syystä hirviöillä on omituinen käsitys siitä että ihmislapsen kosketus voi olla vaarallista ja jo heidän esineidensä kosketuksesta voi tulla saastuneeksi, joten pelottelureissu vaatii rohkeaa mieltä myös hirviöltä. Erään lastenhuoneessa tapahtuneen vierailun seurauksena hirviöiden pahin kauhukuva pääsee tapahtumaan kun ihmislapsi löytää komeron oven kautta tiensä hirviöiden maailmaan.

    Boo

    Vuoden lopuilla tulee 20 vuotta tämän elokuvan julkaisusta. Tietokonepohjaisen animaatioelokuvan mittakaavassa se kuulostaa todella pitkältä ajalta, mutta ilahduttavaa kyllä animaation jälki ei missään vaiheessa jättänyt kylmäksi eikä tuntunut vanhanaikaiselta.

    Tyylikkään toteutuksensa lisäksi Monsters, Inc. on mielenkiintoinen ja viihdyttävä elokuva niin isommalle kuin pienemmällekin katsojalle. Sen tarina on kiinnostava, siinä on sopivasti huumoria eikä siitä ole unohdettu pois myöskään opettavaista kasvutarinaa. Mikä parasta, se onnistuu olemaan kepeän pintansa alla myös aidosti sympaattinen ja koskettava elokuva.

    Henkilökohtaisesti pidän monista animaatioelokuvista, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta. Päinvastoin, tämäkin on erinomainen osoitus siitä kuinka oikein käytettynä animaatioelokuvan tarjoama formaatti antaa monipuoliset työkalut tarinankertojille. Hyvin tehty animaatioelokuva sopii monille lapsille hupaisan tyylinsä vuoksi, mutta samaan aikaan sen tarina saattaa saada jopa aikuisenkin ajattelemaan.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 823 753 annettuun ääneen”]8,1/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Rinkuškiai Alaus Kelias

    Liettualaisen Rinkuškiain panimon Alaus Kelias on 5.5 % vahvuinen perintainen ale. Olutta myytiin ainakin Vantaan Rekolan K-Marketissa.

    Tölkki on omaan makuuni toimiva ja myös kotimaisissa oluissa – etenkin jostain syystä vehnäoluissa – toimisi omasta mielestäni hyvin tällainen tölkki tunnelmansa puolesta. Tölkin avattua tuoksua ei kovin vahvasti erota, mutta hetken etsittyä hieman tunkkainen vivahde nousee esiin. Tuopissa tuoksu säilyy pitkään ja löytää hieman olemukseensa makeutta tunkkaisuuden lisäksi. Tuoppiin kaataminen ottaa jälleen aikansa sillä tämäkin on vaahtoavuutensa puolesta runsaampaa sorttia.

    Väri on kullan kellertävä. Suutuntuma on raikas ja keskitäyteläinen, vaikka tämäkin on aavistuksen keskitäyteläisten tuhdimpaan päähän hakeutuvaa tuntua. Maku on makea ja siirappisen vivahteinen. Imelä mutta lempeä olemus on helposti mielipiteitä jakava sillä imelyys saattaa käydä nopeasti korostuneen dominoivaksi moneen makuun. Itselleni yksittäin nautittuna toimii hyvin.

    Musiikkina tämän kanssa menee kevyt folk, mm. Eivør Pálsdóttir: Tròdlabùndin (Trøllabundin) tai The Hebbe Sisters – Jag vet en dejlig rosa.

  • Kuuukausikatsaus maaliskuuhun

    Kuun alussa oli lumi vielä seuranamme

    Kuukausi hiljenee kohden viimeisiä hetkiään ennen kuin almanakkojen viikatemies niittää satonsa ja saattelee maaliskuun viimeiselle matkalleen muistojen maailmaan. Blogistille se tarkoittaa jälleen lyhyttä hetkeä kuukausikatsauksen parissa.

    Aikaisempien kuukausien tapaan on tämäkin kuukausi ollut hyvä kuukausi, vaikkakin vähemmän mukavasti kuukauden lopuilla vedin turvalleni skootterin kanssa ja vasen jalka ja vasen ranne on yhä kipeänä. Parempaan päin jokaisena päivänä on kuitenkin menty näidenkin toipumisen suhteen joten eiköhän tästä vielä ehjäksi tulla jos näin on tarkoitettu 🙂

    Arki on maaliskuussakin kulkenut tavalliseen tapaan ilman merkittäviä muutoksia mihinkään suuntaan. Töitä olen yhä tehnyt kotoa käsin eikä vieläkään ole etätyöt käyneet puuduttamaan, joten valtakunnassa sen suhteen kaikki hyvin.

    Tavalliseen tapaan on tutut harrastuksetkin kulkenut elämässä mukana, eli elokuvia, pelaamista, musiikin kuuntelemista, blogaamista ja valokuvaamista on mahtunut kuluneeseen kuukauteen vaikkakin näiden ajallinen painopiste on hakeutunut elokuvista pelaamiseen lähes täysin uuden Xbox Series X:n ja Assassin’s Creed Valhallan hankinnan myötä (lue täältä). Vapaa-aikaa on rajallisesti joten aina joutuu harrastuksiaan priorisoimaan ja tässä kuussa painopiste on ensisijaisesti ollut pelaamisessa.

    Kirkon sisäpihalla

    Elämä ei kuitenkaan ole ollut ainoastaan kotona nyhväämistä pelikonsolin ääressä vaan seurakunnan veljien ja sisarten kanssa on yhä tullut kokoontumisrajoitusten puitteissa kokoonnuttua muutamia kertoja viikossa.

    Jotain uuden oppimistakin elämään kuitenkin mahtui, sillä kirjoitin kuluneessa kuussa ensimmäisen hartaustekstini joka julkaistiin Adven7uben Instagrammissa. Kaverini kyseli josko haluaisin kirjoittaa lyhyen hartaustekstin joten tartuin tähän tarjottuun mahdollisuuteen. Hengellisten tekstien kirjoittaminen ei ole itselleni mitenkään tuttua ja sen kirjoittamisessa on muutenkin erilaiset painopisteet kuin vaikkapa tämänkaltaisessa blogissa, joten oli kiehtovaa kirjoittaa ja päästä oppimaan uutta kirjoittamisen ja samalla hengellisen kasvun saralla. Kirjoittamani tekstin pääsee lukemaan täältä: https://www.instagram.com/p/CM4m9MqAa0U/

    Kuun aikana tuli tehtyä myös muutama lyhyt videokuvaus, äänitys sekä editointi. Adventtikirkolla on ollut menossa videosarja nimellä Navetassa tapahtuu jossa on ollut osana lähetystä myös kaverini runovideoita ja muita taideteoksia ja tässäkin kuussa parissa videossa on myös allekirjoittaneen videoeditointia nähtävissä. Lisäksi tässä ensimmäisessä kaverini taideteoksen videossa on taustalla myös allekirjoittaneen pianomusiikkia joten käykäähän kuuntelemassa 🙂 Play-napin pitäisi viedä parin sekunnin tarkkuudella oikeaan kohtaan videoa, mutta toki kannattaa videot muutenkin katsoa kokonaankin.

    Maaliskuussa sain vihdoin myös uudet silmälasit! Kunhan kerkeän ottamaan tolkulliset kuvat laitan niitä tänne blogiinkin nähtäväksi.

    Elämä jatkoi siis kokonaisuutena rullaamista omalla painollaan vailla sen suurempia huolia tai murheita. Rentoa elämää jonka ainoana ikävänä puolena oli loppukuussa skootterin kanssa kaatuminen ja itseni telominen (lue täältä). Pieniä vastoinkäymisiä siis sattui, mutta niitähän aina toisinaan elämän varrelle mahtuu.

    On aika päästää maaliskuu majoilleen ja kääntää katse kohden alkavaa huhtikuuta. Hyvää alkavaa kuukautta!

  • Vedin lipat skootterilla

    Skootteri otti mutaa pintaansa kaatumisen myötä

    Torstaina viime viikolla töiden jälkeen oli todella kaunis keli joten kauniin kelin houkuttelemana päätin lähteä skootteriajelulle. Rullailin kaikessa rauhassa pitkin maita ja mantuja aina Tuusulaan saakka, mutta siellä sitten jouduin pieneen onnettomuuteen.

    Olin hidastamassa tien sivuun kun skootterin etupyörä osui tien sivussa olevaan mutaliejuun. Kaksipyöräinen kulkuväline joka on tarkoitettu asfaltille kulkemaan ei kokenut oloaan selkeästikään kotoisaksi mutaliejussa ja pian kuljettajasta tuli matkustaja jonka liikerata hakeutui kohden asfalttia.

    Luojan kiitos tilanteesta selvisi ilman kovin suuria vahinkoja, mutta sen verran vahinkoja tuli että jalka ei vieläkään ole täysin kunnossa ja ranteeseenkin koskee vielä jonkin verran.

    Takanani oli autoilijoita jotka olivat hyvän turvaetäisyyden päässä. Oli ilahduttavaa kuinka ystävällistä ja lähimmäisiään auttavaa sakkia täältä löytyy sillä useampikin auto pysähtyi kysymään tarvitsenko apua. Lähimpänä olleet kaksi miestä ja yksi nainen jäivät sitten auttamaan ja kyselemään tarvitsenko kyydin ambulanssilla, taksilla tai muuten sairaalalle.

    Soitin sitten siskolleni seurakunnasta josko hän olisi kotosalla. Hän onneksi oli ja lähti sitten pian hakemaan itseäni Tuusulasta kohden Vantaan puolella olevaa sairaalaa. Odotellessa häntä ystävälliset autoilijat auttoivat skootterin rullaamisessa parinsadan metrin päähän jonkun teollisuusalueen firman takaparkkiin ja yksi heistä toi itseni autolla sinne. Siellä sitten neljästään odottelimme että kaverini tuli hakemaan.

    Mukava että jäivät seuraksi, sanoivat että haluvat varmistaa että en jää heitteille sinne yksin vaan pääsen varmasti eteenpäin 🙂 Kiitos heille!

    Sairaalassa sitten tutkittiin jalkaa ja kättä, mutta mitään murtumia ei löytynyt. Jalka muljahteli varsin ikävästi ja tuntui että sillä ei uskalla painoa laittaa kun saattaa pettää alta, mutta kaikki lihakset toimivat normaalisti kun lääkäri tilannetta tutki. Myöskään mitään erikoisen suuria kipuja ei ollut (pl. mitä nyt normaalisti aina tällaisissa tulee), joten enemmän varmaankin kyseessä oli venähdys tai revähdys.

    Samoin kädessä kaikki sormet toimivat normaalisti eikä mitenkään kovin paljoa kipuja ollut, joten siinäkin selvisi mustelmilla ja turvotuksella.

    Illalla sitten seurakuntaveljeni kävi hakemassa skootterin Tuusulasta pakun kyytiin ja siellä se odottelee siihen saakka että sen haen tai hän viskaa sen tänne jokin ilta. Saa olla kiitollinen että on hyviä ystäviä jotka auttavat hädän hetkellä 🙂

    Isoja vahinkoja skootterille ei ainakaan heti näyttänyt tulevan

    Nyt pari päivää onnettomuuden jälkeen (kirjoitan tätä postausta sunnuntaina) on jalka jo paljon parempana ja sillä kärsii paljon paremmin jo tallata eikä kovin paljoa enää joudu jännittämään pettääkö se alta vaiko ei. Toki huonoissa kulmissa jos jalan tallaa niin on vieläkin epämääräistä muljahtelua, mutta keskimäärin asunnossa rauhallisesti köpötellen ei ole kovin paha tilanne joten parempaan päin on menty nopeasti. Myös vasemman käden ranne on jo parempana, turvotusta on vähemmän mutta toki vielä välillä kipua tuntee, etenkin jos pikkusormea heiluttaa tietyssä asennossa.

    Ilahduttavasti sapattinakin tuli muutama veli ja sisar kyläilemään joten yksin ei tarvinnut mökissään iltaa möllöttää vaan sai silti viettää aikaa seurakuntayhteydessä 🙂

    Toivottavasti jalka ja käsi pian tulevat täysin terveeksi, mutta Herralle kiitos pahemmalta onnettomuudelta tuli vältyttyä. Jälkeenpäin tilannetta miettien jos fillarilla olisi samanlaiseen tilanteeseen ajautunut olisi voinut aika paljon ikävämmin sattua, sillä mopokypärä peittää leuan ja naaman hyvin mutta fillarikypärä ei. Onni siis onnettomuudessa tässäkin!

  • Leffalauantai: X-Men

    Rogue (Anna Paquin)

    X-Men (IMDB) on vuonna 2000 julkaistu toiminnallinen supersankarielokuva jonka on ohjannut Bryan Singer. Pääosarooleissa nähdään Patrick Stewart, Hugh Jackman, Ian McKellen, Famke Jenssen, Anna Paquin sekä Halle Berry.

    Tarinassa kerrotaan kuinka poliitikot ovat huolissaan mutanttien olemassaolosta. Senaatissa ollaan pian käymässä äänestystä jossa pohditaan pitäisikö mutanteista kerätä tiedot rekisteriin. X-Men mutanttiryhmän johtaja professori Charles Xavier (Patrick Stewart) on idealisti joka tahtoo ihmiskunnalle hyvää heidän ennakkoluuloistaan huolimatta, mutta valitettavasti samaa ei voi sanoa Eric Lensherrin (Ian McKellen) mutanttijoukosta jotka haluavat enemmän valtaa.

    Wolferine (Hugh Jackman) ja Rogue (Anna Paquin) lyöttäytyvät X-Men-ryhmän matkaan vain huomatakseen pian olevansa tärkeässä osassa pahaa tahtovien mutanttien vallanhimoisessa suunnitelmassa.

    Logan eli Wolferine (Hugh Jackman) sekä Storm (Halle Berrry)

    Olin katsonut tämän elokuvan kerran aikaisemmin ja ensimmäisellä katselukerralla olin pitänyt elokuvasta jonkin verran. Ilahduttavasti toisella katselukerralla pidin tästä enemmän kuin ensimmäisellä katselukerralla, luultavasti siksi että näiden välissä on tullut katsottua useampiakin muita supersankarielokuvia jotka ovat antaneet perspektiiviä enemmän tämän lajityypin tuotoksiin.

    Supersankarielokuville tavalliseen tyyliin X-Men on suoraviivainen toimintaseikkailu ilman sen suurempia ihmeitä eli sen tarina on ohut eikä siitä suurempaa syvyyttä löydy etsimälläkään. Hahmoissa ei nähdä juuri minkäänlaista kehitystä eikä tarina varsinaisesti sykähdytä missään vaiheessa. Se vain on mitä on ja se rullaa eteenpäin yhtä iloisesti kuin mummo myrskyssä rollaattorinsa kanssa.

    Vaikka kuvaukseni saattaa antaa negatiivisen kuvan tästä elokuvasta tai supersankarielokuvista yleisestikin, on hyvä mainita että en laske noita piirteitä huonoiksi elementeiksi tämän tyylilajin elokuvissa. Supersankarielokuvat lukeutuvat itselläni kepeisiin viihde-elokuviin enkä niiltä erikoisemmin edes halua sen suurempaa syvyyttä, tarkoitusta tai merkitystä. Viihdyttävyys itsessään on itseisarvo.

    Pidin tästä elokuvasta. Se on tarinaltaan mukavan mutkaton, sen toiminnalliset kohtaukset ovat toimivia ja elokuvan rytmi on hyvä. Tarinalle annetaan tilaa muotoutua kohden loppuhuipennusta eikä toiminta varasta liikaa huomiota kokonaisuudelta. Mikäli supersankarielokuvat lainkaan kiinnostavat on tämä toimiva omassa lajityypissään.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 574 470 annettuun ääneen”]7,4/10[/simple_tooltip])