Leffalauantai: The Batman

Batman on tutun ja turvallisen näköinen myös uusimmassa elokuvassaan

The Batman (IMDB) on Matt Reevesin ohjaama toiminnallinen rikosdraama vuodelta 2022. Pääosissa nähdään Robert Pattinson, Zoë Kravitz, Paul Dano sekä Jeffrey Wright.

Gothamin poliittisissa asemissa olevia henkilöitä alkaa kuolemaan julmilla tavoilla tapettuna. Tappojen yhteydessä vastaan tulee erilaisia arvoituksia joista Batman (Robert Pattinson) saa erilaisia vihjeitä liittyen poliitikkojen korruptioon ja rikoksiin. Tappamisten takaa paljastuu Arvuuttaja (Paul Dano) jolla on kuitenkin isompikin suunnitelma kuin vain yksittäisten korruptoituneiden virkamiesten ja viranomaisten hengiltä päästäminen.

Tutkiessaan Arvuuttajan vihjeitä saa Batman kuulla myös epämukavia tietoja liittyen omaan isäänsä ja äitiinsä. Onko väitteissä mitään perää vai onko syytökset täysin valheellisia?

Zoë Kravitz roolissaan Selinana eli kissanaisena

Batman-elokuvia on nähty vuosien mittaan useampia joista kaksi vanhinta on nähty jo 1940-luvulla. Ennen vuotta 1989 nähtiin myös muutamia Batman-elokuvia ja vuosien 1989-1997 välillä nähtiin lepakkomies neljässä eri elokuvassa. Vuosien 2005-2012 välillä nähtiin Dark Knight -trilogia ja DC Extended Universumin elokuvissakin on viittasankaria päästy näkemään.

Vaikka Bruce Wayneä on nähty jo monet kerrat valkokankaalla ei mustaan pukeutuvan rikollisten kauhun tarina ota loppuakseen vaan uusia elokuvia tunnutaan tehtävän yhä vain uudelleen ja uudelleen. Uudetkin elokuvat kyllä kelpaavat niin kauan kuin ne tehdään hyvin ja tarinassa, hahmoissa tai miljöössä on jotain uutta ja erilaista tai vaihtoehtoisesti ne vain on kuvattu taidokkaasti. Onneksi tämä vuoden 2022 teos onnistuu kaikissa näissä eikä sitä katsoessa tule tunnetta että eiköhän tämä ole jo nähty tarpeeksi monta kertaa ennenkin.

Siinä missä vuosien 1989-1997 Batmanit olivat jossain määrin kepeämpiä tai ainakin humoristisempia absurdiuteen asti vietyjen rikollistensa osalta oli vuosien 2005-2012 Dark Knight -trilogia jo selkeästi synkemmissä vesissä kelluntaa. The Batman jatkaakin tyylilliksesti trilogian vanavedessä pitäen Gothamin synkkää tunnelmaa yllä vailla huumorin keventävää vastapainoa. Niin Gotham kuin Batman ja sen rikollisetkin ovat synkän realistisia ja elokuva on spin-off elokuva Jokerin (lue arvostelu) tapaan vakavammin otettavaa draamallista toimintaa.

Pidin tästä elokuvasta paljon. Sen tarina on mielenkiintoinen ja kohtalaisen monipuolinen. Siinä missä yhdessä kohtaa vaikuttaa että tarinan loppu olisi jo käsillä yllättää se vielä näyttämällä että vielä löytyy rikollisilta ässä hihasta joka lyödään pöytään muuttamaan pelin kulkua. Elokuva on kyllä pitkä lähes kolmen tunnin kestollaan mutta se ei siltikään ole onneksi pitkäveteinen. Tarina pysyy hyvin kasassa ja sitä rakennetaan toimivalla rytmillä.

Audiovisuaalinen puoli on tyylillä tehtyä. Värien käyttö on näyttävää ja useampikin kohtaus toimisi myös yksittäisenä valokuvanakin. Hahmot ovat mielenkiintoisia, näyttelytyö on toimivaa ja Pattinsonin lähes ilmeettömyys antaa Bruce Waynelle myöskin toisenlaisen persoonan tunnun kuin aikaisemmissa Batman-elokuvissa on totuttu näkemään.

The Batman on hyvä ja viihdyttävä elokuva jonka katsoo mielellään kerran tai useammankin.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,9/10)

Leffalauantai: Dumbo

Pääosissa nähdään Dumbo, lentävä norsu 🙂

Dumbo (IMDB) on Tim Burtonin ohjaama vuonna 2019 julkaistu koko perheen fantasiaseikkailu. Pääosarooleissa nähdään Colin Farrell, Michael Keaton, Danny DeVito, Eva Green, Finley Hobbins sekä Nico Parker.

Monet ovat luultavasti jo lapsena ollessaan kuulleet tarinan Dumbosta, isokorvaisesta norsusta joka niiden avulla oppii lentämisen taidon. Harmillista kyllä muuta lapsuudessa kuullusta Dumbo-tarinasta en enää muista, joten en pysty kertomaan kuinka paljon yhteneväisyyksiä tai eroja Harold Pearlin ja Helen Aberson Pearlin kirjoittamaan satuun tällä filmatisoinnilla on. Wikipediasta luettavan lyhyen sadun juonikuvauksen perusteella eroja ainakin on jonkin verran (lue täältä).

Burtonin Dumbon alussa Holt Farrier (Colin Farrell) palaa sodasta takaisin sirkukseen missä hänen lapsensa Milly (Nico Parker) ja Joe (Finley Hobbins) ovat häntä odottaneet. Sirkuksella ei ole mennyt kovin hyvin Holtin poissa ollessa eikä sirkus enää tahdo pärjätä. Sirkuksen johtaja Max Medici (Danny DeVito) on kuitenkin hankkinut sirkukseen norsun joka synnyttää pian pienen norsulapsen. Pienen norsun toivotaan vetävän yleisöä jälleen sirkukseen, mutta kauhukseen Max saa havaita että syntynyt norsunpoikanen ei ole suhteettoman suurien korviensa vuoksi aivan tavallinen elefantti. Suloisesta vetonaulasta uhkaa tulla enemmänkin taakka sirkukselle kuin varsinainen ilon aihe.

Holtin lapset pitävät kuitenkin tästä pienestä, suloisesta ja sympaattisesta norsusta ja sen kanssa aikaa viettäessään he huomaavat pian Dumbon kyvyn lentää suuria korviaan apuna käyttäen. Tieto erikoisesta kyvystä kiirii laajemmallekin ja pian mikään ei ole enää sirkuksessa ennallaan.

Holt Farrier (Colin Farrell)

Erityisesti monissa perheen pienemmälle väelle kohdennetuissa elokuvissa on usein ollut hyvä ja liikuttava tarina joka vetoaa tunteisiin mutta samalla tarjoaa jonkinlaisia arvomaailmallisia kysymyksiä evääksi elokuvan jälkeenkin, eikä Dumbo tee tämän suhteen poikkeusta.

Norsu joka saa kyvyn lentää ja voi tuntea vapauden tunteen ilmassa ollessaan on itsessään jo riemastuttava ja hyvää mieltä tuottava aihe, mutta erityisesti hänen irtoamisensa maan kamaralta saa hyvän mielen sen kontrastin vuoksi mitä maa hänen jalkojansa alla edustaa. Dumboa halveksutaan monen ihmisen toimesta hänen poikkeavan ulkomuotonsa takia, hän joutuu eroon emostaan pahansupien ihmisten toimien seurauksena ja kun tieto hänen kyvyistään tulee laajempaan tietoisuuteen nähdään hänet pääsääntöisesti vain potentiaalisena kassamagneettina jonka omalla onnellisuudella ei ole väliä niin kauan kuin vain se tuottaa etua muille tahoille.

Pidin siitä kuinka tässä suhteellisen tuoreessa filmatisoinnissa on saatu vanha mutta sitlti aina yhtä ajankohtainen ja ajatuksia herättävä tarina uuteen muottiin hävittämättä sitä taikaa mikä hyvin kerrotuissa saduissa on.

Dumbo on kauniin koskettava elokuva joka sopii niin perheen pienemmille kuin myös varttuneemmallekin väestölle.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 6,3/10)

Leffalauantai: Horrible bosses (Kaameat pomot)

Kaverukset

Horrible bosses (IMDB) on Seth Gordonin ohjaama rikoskomedia vuodelta 2011. Sen pääosarooleissa nähdään Jason Bateman, Charlie Day, Jason Suideikis.

Tarina kertoo kolmesta kaveruksesta joista kukin on tahollaan saaneet tarpeekseen työpaikastaan pomojensa vuoksi. Kevin Spaceyn esittämä pomo on vaativa ja häikäilemätön joka ei juurikaan työntekijöistään välitä, Colin Farrellin esittämä pomo on narkomaani ja Jennifer Anistonin esittämä pomo on seksiriippuvainen flirttailija jonka flirtti kääntyy jo ahdistelun puolelle. Hän myös koettaa saada työntekijäänsä Dalea (Charlie Day) makaamaan kanssaan siitäkin huolimatta että hän on jo kihloissa toisen naisen kanssa.

Kaverukset päättävät lopulta toimia ja päästää jokainen pomoista hengiltä. He koettavat hankkia palkkamurhaajaa huonolla menestyksellä jonka jälkeen he päätyvät etsimään ammattilaista huonomaineisella kaupunginosalla olevalta baarilta. Siellä he tapaavat rahaa vastaan neuvoja jakavan Dean “Motherfucking” Jonesin (Jamie Foxx) jonka neuvoilla he päättävät itse tarttua toimeen.

Jennifer Anistonin esittämä Dr. Julia Harris on yksi hirveistä pomoista.

Horrible bossesin juoni on toimiva ja kiinnostava eikä käsikirjoituksen filmatisointi ole sekään tuottanut huonoa tulosta. Vaikka tarina onkin synkkä on elokuva kokonaisuutena selkeämminkin komediaa.

Päähahmot ovat monessa mielessä tasaisia tusinahahmoja mutta heidän pienemmässä osassa olevien pomojensa persoonat olivat omaan makuuni mielenkiintoisempia ja värikkäämpiä. Roolisuoritukset ovat kuitenkin kautta linjan tasaisen varmaa laatua ja näyttelijävalinnat osuvia.

Pidin erityisesti hahmoina Spaceyn roolista jämäkkänä pomona joka oli uskottava, auktoriteettinen ja onnistuneesti mulkvisti sekä Jennifer Anistonin roolista miehiä viettelevänä nymfomaanina. Farrellin roolin olisi suonut olevan hieman suurempi jotta siitä olisi saanut kaivettua vielä nykyistä enemmän irti.

Kevin Spacey esittää yhtä kaameista pomoista

Omaan makuuni tämä elokuva toimi hyvin. Se onnistuu mielenkiintoisissa sivuhahmoissa, tarinassa ja kokonaisuuden pitämisessä mielenkiintoisena läpi elokuvan, mutta jättää silti kaipaamaan hieman syvempiä ja kiinnostavampia luonteita päähenkilölle.

Kokonaisuutena se on rennon kepeä raina illan ratoksi niinä päivinä kun haluaa vain ripustaa aivot narikkaan ja katsoa jotain sopivan kevyttä elokuvaa jossa ei ole liian suurta merkitystä tai tarkoitusta katsojan viihdyttämisen lisäksi.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 6,9/10)