Perjantaipullo: Spitfire gold

Spitfire Gold

Tämänkertaisena perjantaipullona on Shepherd neame -panimon Spitfire gold. Shepherd Neame mainostaa nettisivuilla olevansa britannian vanhin panimo joka ainakin allekirjoittaneelle tuli yllätyksenä sillä en aikaisemmin muista kuulleeni koko panimosta. Sivistyksessäni on siis selkeästikin aukkoja enemmän kuin laihialaisessa emmentalissa reikiä.

Spitfire Gold on tyypiltään golden ale ja vahvuutta sillä on 4,3 %. Väriarvoa tai katkeroita en löytänyt netistä joten jääköön ne arvoitukseksi.

Spitfiren goldin aukaistua ja nuuhkiessa sen tuoksua muodostui ensimmäisenä fiiliksenä hyvin Lapin Kulta -oluen tyylinen tuoksu joka sinänsä oli hieman yllättävää. Lasiin kaataessa vaahtoavuus on maltillisen rauhallista mutta kuitenkin sellaista että pienen kauniin vaahdon saa pintaan. Vaahto kestää pinnalla hetken aikaa eli sen verran sopivasti että sitä kerkeää myös maistamaan ilman että kauheaa kiirettä täytyy olla. Vaahto on kohtalaisen kirpakkaa maultaan kuten yleensä monessa muussakin oluessa.

Maku on hedelmäinen ja maukas ja suutuntuma on puolitäyteläinen. Vaikka kyseessä onkin olut tuli itselleni mieleen mausta silti hyvinkin vahvasti Pommac-limonadi. Hämmentävä maku mutta ei kuitenkaan huono. Olut maistuu yllättävän voimakkaalle ottaen huomioon sen miedon alkoholitilavuuden.

Yhden pullon tätä voi helposti ottaa mutta kovin helposti ei kahta peräkkäin voisi kuvitella tätä nauttivansa sillä maku on kuitenkin kohtalaisen persoonallinen ja selkeästi erottuva. Se toimii pienissä määrissä hyvin vaihteluna mutta esim. ruokaolueksi tätä olisi hieman vaikeaa kuvitella.

Musiikkina tämän kanssa toimi hyvin mm. Linkin Park – Numb sekä Papa Roach – Between angels and insects.

Perjantaipullo: Duvel

Duvel, 0.33 litraa, 8.5 %

Tälle viikolle perjantaipulloksi päätyi työkaverini suosituksesta Alkosta Duvel. Duvel on belgialainen golden ale jota myydään Alkoissa 0,33 litran lasipulloissa. Vahvuutta juomalla on 8.5 %. Väriarvo oluessa on 6.6 EBC, joten kyseessä on vaalea olut.

Olut on hajultaan suhteellisen mieto eikä herättänyt itselläni ajatuksia suuntaan tai toiseen. Vaahtoisuutensa osalta olut on tähän asti maistamistani oluista ollut kaikkein vaahtoavin. En arvosta oluessa paljoa vaahtoavaisuutta (pieni vaahto pinnassa on hyvä), joten tästä annan kyllä hieman miinuspisteitä sillä olut on omaan mieltymykseeni nähden suhteettoman vaahtoisaa tavaraa. Käytännössä siis pullosta lasiin kaatamisessa saa odotella tovin jos toisenkin ennen kuin pullon tyhjentämistä lasiin pääsee jatkamaan.

Maku sitä vastoin on mieluisa. Olut on ainakin Alkon sivujen mukaan keskiasteisesti humaloitu ja käytännön elämässäkin tämän havaitsee, sillä olut ei missään nimessä ole vahvan makuinen. Maku on pehmeä ja hieman hedelmäinen. Omaan makuuni tämä toimi hyvin ja tämä sopii erinomaisesti rentoon illan istumiseen hypnoottisia vivahteita sisältävän musiikin kanssa.

Omat musiikkisuositukseni menevät Les Discretsin kappaleeseen Ariettes oubliéesiin sekä Oathbrakerin “10:56” / “Second Son of R.” kappaleeseen.