Matka Puolaan, päivä 7

Tämän blogipostauksen kuvat ovat Puolasta eikä viimeiseltä reissupäivältä.

Puolan reissun viimeinen matkapäivä oli eilen ja se kulki Tallinnalta hotellilta Vantaan Koivukylään omalle asunolleni. Herätys oli kello seitsemältä josta siirryimme lähes samantien hotellin alakertaan aamupalalle hakemaan hieman reissun viimeiseen puristukseen tarvittavaa energiaa. Aamupala oli täälläkin hyvä ja täyttävä ja sillä pärjäsi hyvin siihen saakka että oli kotiin ehtinyt palaamaan ja pääsi viereiseen kebappilaan aterialle.

Hotellilta lähdimme hyvissä ajoin, noin puolen yhdeksän maissa. Siitä sitten suunnistimme kohden satamaa ja onneksi sinne kohtalaisen nopeasti löysimme vaikkakin hieman sitä sai etsiä. Tallinnassa odottelimme satamassa siihen saakka että laivalle pääsi. Lähtöselvityksissä piti olla kello 11 ja aikaisemmin sinne jo pääsi eteenpäin. Satama oli täälläkin sekava ja kävin kyselemässä joltain työntekijältä että minnekä siellä siis pitää autonsa kanssa ajaa kun opasteita oli vähän siellä sun täällä. Onneksi ohjeita irtosi ja pääsimme odottamaan laivaan pääsyä.

Laivamatka meni normaalisti ilman ihmeitä, eli käytännössä kahvia ryystäen ja istuskellen ravintolassa. Kävin jossain vaiheessa ostamassa myös oluita laivalta, pääsääntöisesti sellaisia joita en Suomessa ole nähnyt myytävän. Harmillisesti liettualaisia oluita en bongaillut enkä latvialaisiakaan joten täytynee joskus lähteä asioikseen liettuasta tai latviasta hakemaan erilaisia paikallisia oluita sillä ajomatka kumpaankin maahan on sellainen että päivässä sinne rullailee ja kerkeää luultavasti vielä illaksi takaisin niin halutessaan.

Kaiken kaikkiaan matka oli mukava. Oli ilahduttavaa että päähänpistona saamani idea lähteä Puolaan tuli toteutettua ja matka meni leppoisasti. Aikaisemmin elämässäni olen käynyt vain Ruotsissa (jossa myös asunut n. 5 kk), Virossa ja sielläkin vain Tallinnassa, Norjassa ja aivan penskana Portugalissa joten kerralla tuli uusia maita kolme lisää. Reittimme kulki siis Viron, Latvian ja Liettuan läpi kohden Puolaa ja takaisin joten uusia maita pääsi näkemään kerralla useita. Kaiken lisäksi autolla kun matkan heitti näki myös paremmin mitä maissa oikeasti tapahtuu isojen alueiden ulkopuolella joista saa aivan erilaista kuvaa maasta kuin pelkän ison kaupungin meininkiä katsellessa.

Turisteja varten löytyi useita matkamuistomyymälöitä

Matkan varrelta monia asioita jäi muistoksi mutta päällisin puolin ensimmäisenä mieleen nousee ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus eri maissa, Liettuan tasainen maa jossa peltoa riittää vaikka muille jakaa ja jossa tie on pitkää ja tasaista, Puolan pienet kylät joita tuntui riittävän useita ja ne tuntuivat elinvoimaisilta, kaikissa maissa monet kirkot, Liettuan Jeesus-tyttö, navigaattorin opasteet erirtyisesti Puolassa, ajokulttuuri eri maissa, tyylikkäät hotellit, edulliset hintatasot ja maahanmuuttajien määrä.

Puolassa navigointi jäi erityisesti mieleen sillä opasteet olivat tasoa ”Jatka suoraan tiellä Aleja Stanow Zjednoczonych” ja heti perään opaste että pitäisi kääntyä toiselle tielle jonka nimi on myös tautisen pitkä ja jossa on aivan järjetön määrä konsonantteja jolloin suomalaisittain oli hieman huvittunut olo että jos tuosta pitäisi selvää saada niin hieno juttu hermannit. Onneksi sentään monessa paikassa tiellä oli myös ihmisten ymmärrettävät numerot joita pystyi käyttämään apunaan suunnistuksessa ja toki navigaattori näytti visuaalisesti myös minne pitää kääntyä.

Ihmisten ystävällisyydestä jäi mieleen mm. se että jossain pienemmässä kylässä ollessamme jokin mies huomasi että olemme aivan kartalta pihalla ruokalistan kanssa että mitähän nämä ovat ja hän itse tarjosi apuaan ja osasi suositella meille paikallista evästä englanniksi puhuen. Varsin ystävällistä toimintaa. Samoin ihmisiltä kun kysyi sai neuvoja jos he osasivat englantia.

Hotelleista jäi mieleen erityisesti miten suuria vaihteluita eri hotellien välillä oli. Siinä missä toisista löytyi ravintola jossa oli hyvä käydä syömässä reissupäivän päätteeksi ei toisissa ollut moisia tarjolla lainkaan. Samoin eri paikoissa englannin kieli sujui respassa merkittävästi paremmin kuin toisissa ja myös hotellien tarjoamat muutkin lisäpalvelut olivat varsin erilaisia vaikkakin meidän tapauksessamme turhia. Esim. Liettuassa Vilnius Grand Resortissa olisi ollut bussikyytejä kaupungille ja henkilökunta olisi avustanut ilmeisesti tarvittaessa myös puheluissa jos olisi jotain tarvinnut esim. varata kaupungilta jne. Käytännössä mitä enemmän paikasta maksoi sitä siistimmäksi paikka kävi, parempia palveluita löytyi ja enemmän tuli luksuksen tuntua joka välittyi myös paikan henkilökunnan olemuksesta.

Kirkoissa oli suhteellisen isokokoisia krusifiksejä

Maahanmuuttajien määrä – tai oikeastaan niiden vähyys Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa oli silmiinpistävää sillä selkeästi eri kulttuurista tulevia maahanmuuttajia näkyi kaikissa maissa yhteensä vähemmän kuin mitä normaalina päivänä näkee Helsingistä keskustasta töistä tultua kotiin. Käytännössä jo pelkästään Koivukylän juna-asemalta kun kävelee normaalina päivänä kotiin näkee enemmän maahanmuuttajia kuin koko reissulla näissä maissa yhteensä näki koko viikon aikana. Tämä oli jotenkin yllätävä havainto.

Sitten tietenkin se olennaisin kysymys mitä moni on jo varmasti pohtinut, oliko Puolassa sitten kauniimpaa väestöä kuin muualla euroopassa? Kuten aiemmin voi lukea en ole euroopassa paljoa käynyt, mutta jos arvioidaan niistä maista joissa olen käynyt eli Suomi, Ruotsi, Norja, Viro, Latvia, Liettua ja Puola on vastaus…

Success kid

Yleisesti naisväestön (myös miesten, toki) olemus oli varsin erilainen verrattuna Suomeen. Siinä missä Suomessa tulee lähes joka päivä vastaan ”Arvaa sukupuoli” -tyypin edustajia ei muissa maissa moiseen ilmiöön juurikaan törmännyt. Merkittävästi silmiin pisti myös ihmisten hoikempi olemus sukupuoleen katsomatta.

Naisten pukeutuminen näissä maissa oli ainakin hyvillä keleillä merkittävästi feminiinisempää ja yleisesti klassisesti naiselliseksi miellettyjen tyylien mukaista kuin Suomessa. Hameita ja mekkoja oli todella monella yllään ja silmiinpistävästi merkittävästi enemmän kuin kotimaassamme, vaikka toki täälläkin samanlaista pukeutumista näkee. Lyhyesti sanoen naiset näyttivät ja vaikuttivat olemukseltaan naisellisemmalta kuin Suomessa ja olivat keskimäärin useammin oman subjektiivisen arvioni ja makuni mukaan kauniimpia. Toki tämä ei ollut ainoastaan Puolan ominaisuus sillä myös Liettuassa tuli useammankin kerran vastaan merkittävästi viehättävämmän näköisiä naissukupuolen edustajia kuin mitä Suomessa yleensä näkee.

Eipä siinä, kyllä miehetkin vaikuttivat erityisesti Latviassa ja Liettuassa varsin erilaiselta kuin suomalaiset miehet. Lähes jokainen mies näytti stereotyyppiseltä vodkan latkijalta jolla on potentiaalia olla mafioso tai mafioson poika ja olemus oli sellainen että jos päätään menee aukomaan niin järven pohjasta löytää itsensä betonikenkien kanssa. Väki oli kuitenkin ystävällistä eli ulkoisesta habituksesta syntyvä mielikuva ei tarkoita että paikalliset Igorit olisivat oikeasti mitään mafiosoja vaikka sellainen mielikuva syntyikin.

Kilometrejä auton mittariin tuli tasan 2395 joten ihan hyvät määrät autollakin pääsi rälläilemään. Paljosta ajosta huolimatta (tai juuri siksi) tuli fiilis että tekisi mieli taas ajella autopelejä sillä ajaminen on varsin mukavaa ja rentouttavaa toimintaa, myös Liettuan ja Latvian ajokuluttuurissa. Siinä missä alkumatkasta näiden maiden ajokulttuurit hämmensi huomasi takaisin tultuaan että siihen kerkesi jo tottumaan ja sitä piti paljon parempana kuin pikkutarkkaa mittarin kyyläämistä ylinopeuden välttämiseksi omassa kotimaassamme. Nopeuksia ei niin tarkkaan ihmiset pitäneet vaan mentiin kutakuinkin sinne päin -tyylillä ja myös poliisit vetivät 70 km/h alueella yli 80 km/h kaikkien muiden ajajien tyyliin.

Ajokulttuuri oli varsin rempseä ja railakas ja siinä missä Suomessa olisi ajatellut ”Mikä hullu tuossa on taas ohittamassa tuollaisessa paikassa” oli Latvian ja Liettuan puolella moisista fiilis ”normipäivä” ja näki että muutkin joustivat aina tällaisissa paikoissa. Toki Liettuassa oli paljon leveää tietä ja kaistaviivojen ulkopuolelle mahtui väistämään varsin hyvin, mutta myös kapeammilla teilä näki paljon ohituksia jotka menivät sujuvasti mutta jotka Suomessa olisi aiheuttanut ihmisillä kiihdyttämistä että ohi ei pääse ja perään tööttäilyä. Kiintoisa ajokulttuuri yhtä kaikki.

Kaikkinensa reissu oli siis hyvä ja siltä jäi paljon hyviä muistoja. Lähiviikkoina varmaankin tulen postaamaan useampia postauksia joissa on pelkkiä valokuvia reissun varrelta vähän sieltä sun täältä joista näkee paremmin eri maiden maisemia.

Matka Puolaan, päivä 6

Museo Kaunasissa

Kuudes ja näillä näkymin tämän reissun viimeinen matkapäivä on kääntynyt iltaan ja aikarauta näyttää 00:11 lauantain puolta. Auto ja matkustajat ovat saapuneet päivän ajon jälkeen ansaitulle lepotauolle hotellille Tallinnaan eli Viron puolelle odottamaan kello 12:00 lauantaina lähtevää laivaa. Kylmä huurteinen A. LeCoq olut seuranani vielä rutistan reissupäivän kuulumiset tähän blogiin muidenkin luettaviksi ja myös itselleni muistoksi matkan tapahtumista tuoreeltaan kun ne vielä muistissa ovat.

Aamu alkoi Kaunasissa, Liettuassa. Aamupalan kävimme syömässä alakerrassa jossain yhdeksän jälkeen ja siitä menimme vielä toviksi huoneelle lepäilemään. Jossain yhdentoista aikoja aloimme ottamaan kamat kasaan ja siirryimme kohden Kaunasin keskustaa. Etsimme autolle jonkin parkin ja siitä lähdimme kävelemään sinne päin missä arvelimme (aivan oikein) keskustan olevan heti kun olin varmistanut paikalliselta onko parkkipaikka sellainen että siihen saa auton jättää sillä hinnaksi oli laitettu ma-pe 0,30 eur/h mutta masiina ei ottanut rahaa vastaan. Syynä tähän oli ilmeisesti poikkeuspäivä Liettuassa tai ainakin Kaunasissa missä juhlistettiin perinteikästä kuninkaan kruunaamispäivää tai jotain sellaista.

Keskusta löytyi helposti mutta harmillisesti lähes kaikki muut liikkeet olivat suljettuina tämän juhlapäivän takia paitsi kahvilat ja matkamuistomyymälät. Eipä siinä sitten auttanut kuin käydä ainoastaan niissä liikkeissä ja muutoin kierrellä kameraa laulattamassa pitkin kaupungin katuja.

Kadun varrelta bongattu tyylikäs vanhan mallinen auto paljastuikin strippiklubin mainosautoksi

Kaduilla oli kohtalaisen paljon elämää ja elämisen tuntua siitäkin huolimatta että monet paikat olivat kiinni vapaapäivän johdosta. Eipä siinä, mukavasti ajan sai tästäkin huolimatta kulumaan vaikka monia liikkeitä ei päässytkään katsomaan sisältä. Erityisesti kirjakauppa olisi kiinnostanut sillä olisin halunnut löytää Raamatun liettuan kielellä. Onneksi edes jääkaappimagneetin sain matkamuistomyymälästä ostettua pieneksi muistoksi matkasta.

Kirkkoja oli myös Kaunasissa useampia ja useammassakin kävimme sisällä. Yhteen niistä tein näyttävän sisääntulon kun perässäni oleva ovi rämähti sen verran kovaa kiinni että läheisellä hautausmaalla manan mailla makaavatkin varmaan saivat sydänkohtauksen. Kaveri bongasi tilanteeseen sopivan kyltin kirkosta jossa ilmoitettiin että sisaret arvostavat hiljaisuutta. Ironista. Kirkossa istuikin pari nunnaa rukoilemassa joten taisi jäädä respectit saamatta näiltä sisaruksilta räpeltämiseni johdosta.

Toisessa kirkossa käydessämme alkoi jossain vaiheessa vähän tuntumaan siltä että täällä ei ehkä ole nyt hyvä hetki olla vaikka siellä muitakin turisteja oli paikalla kameroineen. Aikani räpsittyä bongasin että alttarin lähellä olevalla papilla oli jokin muksu kädessään ja ympärillä jonkin verran väkeä ja tuli sellainen fiilis että täällähän taitaa olla alkamassa ristiäiset. Hilpaisimme siinä vaiheessa vaivihkaa takavasemmalle.

Jokin Kaunasissa sijaitsevista kirkoista sisältäpäin

Tässä kaupungissa palloillessamme törmäsimme myös noin parikymppiseen Jeesus-tyttöön joka siis tuli kertomaan meille Jeesuksesta ja kyselemään uskon asioista. Rupattelimme sitten siinä tovin, ehkä vartin, rukoilin hänen kanssaan ja jatkoimme sen jälkeen matkaamme kuvailemaan ja kiertelemään. Mukava kohtaaminen joka jäi mieleen. Toivottavasti hänen uskonsa kantaa halki elämän.

Aikamme pyörittyä kaupungilla suuntasimme autolle joka tälläkin kertaa löytyi ilman ulkoisia apuvälineitä, starttasimme pirssin ja suuntasimme reitin kohden Tallinnaa. Paluumatkalla jonkin aikaa koetin etsiä huoltoasemaa mistä saisi 98-bensiiniä mutta useamman kohdalla pysähdyttyä ja havaittua toiveeni turhaksi päätin heittää ysivitosta tankkiin. Onneksi matka on taittunut ongelmitta myös sillä.

Matkan varrella pysähdyimme Latvian puolelle päästyämme syömään jossain pienessä ruokapaikassa, ryystimme kahvit ja jatkoimme matkaa. Samoin jossain huoltoasemalla kävin kahvilla, hieman jaloittelimme, ostimme vettä matkajuomaksi ja jatkoimme reitille. Tänään ajettu matka on ollut pitkä mutta suhteellisen helppo ja leppoisa ajella joten matka taittui kepeästi musiikkia radiosta kuunnellen ja niitä näitä rupatellen.

Patsaita löytyi monia myös Kaunasissa

Tallinnaan saavuimme muistaakseni hieman ennen kello yhtätoista ja aloitimme hotellin metsästyksen. Etsimme ensimmäisen ja vihdoin sinne löydettyämme saimme kuulla että se on täysi. Dang. Koko reissulla ensimmäinen hotelli josta ei saanut huonetta kävelemällä sisään ja varaamalla löytyi Tallinnasta joten aika hyvin on aikaisemmin asiat rullaillut.

Seuraava hotelli tuotti tulosta ja sieltä irtosi huone aamupaloineen päivineen inihimilliseen 95 euron hintaan. Ei tarvinnut arpoa kahtaa kertaa otammeko huoneen vaiko emme sillä kello alkoi olemaan jo yli yhtätoista, satoja kilometrejä oli ajoa takana ja kuulemma hotellit on nyt Tallinnassa kohtalaisen täynnä koska on kesä ja se houkuttelee väkeä hotelleihinkin, näin tiesi respan neiti kertoa. Onneksi siis saimme huoneen.

Kaveri kävi jo unille, itse taidan suunnata suihkua kohden ja siitä hampaiden pesun kautta unten maata kohden. Huomenna on aikainen herääminen, kenties n. klo seitsemältä sillä laiva lähtee kello 12, tuntia aikaisemmin olisi oltava terminaalissa ja Tallinna vaikutti tähän mennessä sekavimmalta kaupungilta ajaa ja aamupalallakin pitää keretä joten unet tulevat jäämään vähiin. Tämä onneksi ei haittaa sillä kun tämä postaus blogiin ilmestyy pitäisi meidän olla jo takaisin Suomessa Vantaalla ja mahdolliset päiväunet ottaneena viettämässä iltaa ja muistelemassa kuinka Puola tuli nähtyä ja koettua. Kello on nyt 00:58 ja unimaa houkuttelee vähitellen puoleensa sen verran voimakkaasti että on aika mennä suihkun kautta unille.

Matka Puolaan, päivä 5

Patsaita Varsovassa, Puolassa

Viides reissupäivä on takana, kello on 00:23 ja istun Best Western —hotellissa Liettuassa Kaunasin kaupungissa. Ilta venähti hieman pitkäksi ennen kuin pääsin tätä blogia kirjoittamaan sillä jostain syystä blogin palvelimella oli ongelma ja palvelin piti buutata. Laitoin myös kyselyä palveluntarjoajalle että mitähän on mahtanut tapahtua sillä ei huvittaisi tällaisia asioita ruveta tunkkaamaan vapaa-ajallansa olosuhteiden pakosta, mutta onneksi kovin kauaa varsinaisen ongelman korjaamiseen ei mennyt.

Kuitenkin aamu alkoi tänään hotellissa Vilnassa siinä yhdeksän maissa. Kävimme alakerran hotellilla aamiaisella ja sen jälkeen siirryimme vielä noin tunniksi hotellihuoneelle lepäilemään ennen kuin jatkoimme matkaamme kohden Vilnan keskustaa. Kartasta katsoin uudemman kerran ja saattoi olla että matka Vilnan keskustaan olikin 11 km eikä 7 km, mutta en nyt ole aivan sata varma kuitenkaan. Oli miten oli, lähellä keskustaa hotellimme kuitenkin sijaitsi.

Keskustaan saavuimme varmaankin jossain kahdentoista hujakoilla. Ajattelimme että parkkipaikan etsintä voi osoittautua haasteelliseksi mutta noin kilometrin päässä keskustasta oli julkisia parkkipaikkoja. En kuitenkaan aivan varma ollut (aikaisempien kokemusten perusteella) ja kysyin vielä ohikulkeneelta mieheltä osaako hän kertoa saako tähän pysäköidä rahaa vastaan vaiko ei. Hän oli varsin ystävällinen ja opasti meille masiinan käytön ja kertoi missä vaiheessa se kyselee mitäkin josta oli apua koska ohjeet tulivat puolaksi. Jatkaessaan matkaansa neuvomisen jälkeen hän vielä kätteli meitä ja toivotti mukavaa reissua. Mukavan ystävällistä menoa. Myöhemmin kone vaihtoi tekstit englanniksi kun suomalaista pankkikorttia käytin koneessa ja sen avulla saimme lisäopastuksia kortin käyttöön.

Känniurpo huitomassa taksijonossa -patsas jossain päin Varsovan vanhaa puolta

Kävelimme autolta keskustaan ja se löytyi onneksi helposti kaikesta rakennustyöstä huolimatta. Täälläkin tein tutun kikan eli ennen keskustaan lähtöä kävin ottamassa lähimmän kadun risteyksestä tien nimistä kuvan jotta niiden avulla pystyisimme tarpeen mukaan etsimään minne auton olemme jättäneet. Onneksi täälläkin oli helppoa suunnistaa tuntomerkkien perusteella joten tälle ei tarvetta tullut, mutta hyvä se on varuilta olla moinen varakeino jos suunnista eksyy.

Suunnista eksymisestä puheen ollen, kävellen käymissämme kaupungeissa on tähän mennessä jokaisessa ollut kohtalaisen helppoa suunnistaa ilman suurempia apuja navigaattorilta siitäkin huolimatta että eksyn yleensä lähes poikkeuksetta autolla. Kävellen taas täällä ei ole juurikaan tullut pahasti suuntavaistoa sekoitettua ja uskon että syynä on rakennuksen persoonallisuus. Jokainen tie ja katu ei näytä samalta, rakennukset ovat eri näköisiä, kokoisia ja värisiä, matkalle mahtuu patsaita ja muita maanmerkkejä joiden ansiosta löytää kohtalaisen nopeasti tiensä taas kartalle. Kiintoisaa. Olen joskus peleissäkin miettinyt että tuntuu että paikoitellen löydän nopeammin niissäkin ilman karttaa kuin kartan kanssa sillä silloin havainnoi ympäristöään aivan eri tavalla.

Yhtä kaikki Varsovassa tuli pyörittyä oikeastaan vain sen turistirysä-puolella eli vanhan kaupungin puolella. En ole varma onko siellä selkeästi erikseen uudempi puoli mutta vaikutti ainakin siltä kun jonkin matkaa siirryimme toiseen suuntaan. Pari tuntia pyörineenä emme enää jaksaneet lähteä asiaa tarkemmin selvittämään sillä kaupungista oli jo saanut mukavan ja viihtyiseän mielikuvan ja saanut vähän tuntumaa millaista on Puolan pääkaupungissa.

Smurffien lihasta tehty jäätelö oli hyvää.

Kävimme muutamassa eri kahvilassa ja mukavan persoonallisia paikkoja oli molemmat. Englannilla pärjäsi näissäkin joten on helppoa havaita että englannin kieli on Puolassa nuorten aikuisten ikäluokassa hyvä mutta hieman iäkkäämmillä kielitaito ei ole niin vahva. Eipä siinä, ei heidän englantia toki tarvitse osatakaan kotimaassaan sillä ajattelen kuitenkin että ”Maassa maan tavalla”. Jos englanniksi emme saa palvelua, se on sitten vain henk. koht. voi voi ja Google translator kehiin tai lottoamalla huitoa jotain ja katsoa mitä eteen tulee ja paljonko se maksaa. Aina sitä huitomalla jotain saa tilattua.

Varsovasta lähdimme vihdoin paluumatkalle Suomeen joten suuntasimme automme kohden Liettuaa. Takaisin tullessa reitti menee toista kautta ja paluumatkalla Liettuassa yöpymisen sijanniksi valikoitui maan entinen pääkaupunki Kaunas joka on yhä Liettuan toiseksi suurin kaupunki. Väkiluku Kaunasissa on vuonna 2012 ollut yli 300.000 asukasta joten aivan itikan paskan kokoinen kylä sekään ei siis ole.

Ilahduttavasti hotellin löysi täältäkin suhteellisen helposti, vaikkakin navigaattoria apuna käyttäen. Tähän mennessä tämä taisi olla halvin hotelli jossa olemme yöpyneet sillä huone irtosi 58 eurolla ja tässäki on samassa kaksi erillistä huonettta joten kummallakin on omaa rauhaa nukkua. Hotellin tasokin on kyllä aivan jotain muuta kuin sadan euron hujakoilla pyörineen hotellin, mutta ei tämä missään nimessä huonoltakaan vaikuta – ei vain silti järisyttävän hyvältäkään. Voittaa kuitenkin autossa yöpymisen vaihtoehdon.

Kirkkoja oli useita myös Varsovassa

Puola on nyt nähty ja koettu edes pintapuoleisesti ja Liettuan puolella iltaan valmistautuessa tajuaa että näin sitä vain tuli autolla päräyteltyä Puolaan. Tuntuu varsin absurdilta kuinka lyhyt ajomatka sinne Vantaalta onkaan, käytännössä sellainen että halutessaan sen työstäisi vaikka yhdessä päivässä omalla autollaan.

Kunhan reissu on ohi (luultavasti lähipäivinä siis) ja olemme palanneet takaisin Suomeen kirjoitan vielä mitä reissusta jäi käteen, millaisia fiiliksiä Puola herätti ja vastauksen kaikkia varmasti askarruttavaan kysymkyseen: ”Onko Puolassa oikeasti euroopan kauneimmat naiset?” 😉

Nyt on vihdoin aika käydä kohden unimaata sillä kello on 00:56 ja yhdeksältä olisi aikomus taas herätä uuteen aamuun mikäli Luoja suo ja elonpäiviä riittää.

Matka Puolaan, päivä 4

Kirkko Suwalkissa, Puolassa

Neljäs reissupäivä on tullut iltaan ja istun hotellissa Puolassa Varsovassa iPadini kanssa valmistautuen vähitellen rauhoittumaan iltaan ja unia kohden. Ennen sitä on kuitenkin aikaa tehdä lyhyt tilennekatsaus missä mennään ja miten matka on sujunut.

Aamu alkoi tänään Loft 18989 -hotellilla Puolan Suwalkissa kello 08:30 herätyskellon sointiin. Siinä vähitellen heräilin ja yhdeksän maissa lähdimme aamupalalle. Sielläkin hotellilla oli muiden hotellien tapaan runsas ja monipuolinen aamupala tarjolla. Aamupalan jälkeen otin vielä pienet unet sinä aikana kun kaveri kävi suihkussa. Omat unet jäivät viime yönä luultavasti alle kuuteen tuntiin kun jostain syystä ei nukuttanut joten pienet päiväunet ennen matkaan lähtöä ei tehnyt pahaa.

Hotellista suuntasimme Suwalkin kaupungille. Ajoimme auton jonnekin suhteellisen lähelle keskustaa ja lähdimme palloilemaan kaupungille kun ensin olimme parkkipaikan löytäneet. Kysyimme paikallisilta jotka eivät juurikaan tajunneet mitä selitimme emmekä me mitä he selittivät, mutta vihdoin yhteinen kieli aukesi sen verran että huitomalla parkkipaikkaa mies sanoi sanan ”Free!” jonka jälkeen tiesimme että siihen uskaltaa auton jättää siksi ajaksi kun kaupungilla kävi pyörimässä.

Mainosten paljastavuus oli hieman yllättävää tasoa

Kävimme jossain pienessä kauppakeskuksessa pyörimässä josta emme mitään ihmeellistä löytäneet mutta tuli kuitenkin kuvailtua putiikkien ikkunoita jotta saa muistikuvia minkälaisia kauppojen ikkunoita Puolan maalta löytyy. Sieltä jatkoimme matkaa Suwalkin keskustaan jossa sitten pyöriskelimme siellä sun täällä summassa suunnistaen ja kuvia paljon räpsien. Paikka oli varsin viihtyisän oloinen pieni kaupunki jossa mielellään kävisi vaikka toisenkin kerran.

Kävimme katsomassa paikallisten kirkkojen tunnelmia jos sinne olisi sisään päässyt mutta ainoastaan yhteen oli sisäänpääsy mahdollista joten suuntasimme sinne. Ovella heti huomasimme että ehkä tämä on paikka minne emme kuulu sillä siellä oli menossa jokin tapahtuma ja oven lähellä oleva mies katsoi hieman paheksuvan näköisesti kun saavuimme ovelle. Käännyimme siis samantien pois. Saattaa olla että menossa oli hautajaiset sillä aika lähellä sieltä oli pari ruumisautoa kirkon läheisyydessä joten ehkä hyvä että emme jääneet pidemmäksi aikaa urpoilemaan ja viemään Suomea maailmankartalle vähemmän positiivisessa valossa.

Johonkin paikalliseen kuppilaan menimme kahville ja siellä myyjäneiti osasi myös lontoota ja saimme helposti hoidettua haluamamme ostokset. Ilmeisesti täällä kulttuuri on erilainen kuin Suomessa sillä täälläkin kummatkin ostoksista velotettiin samasta vaikka kumpikin tilasi erikseen itse tilauksensa sanoen. Siis ensin tein itse tilaukseni ja kaveri perään sanoi että hän ottaa jonkin kahvin minkä ottikaan ja silti molemmat veloitettiin ensimmäiseltä tilaajalta. Alan uskomaan että tämä on jokin kulttuurillinen juttu sillä näin on käynyt hyvin monessa paikassa. Eipä tuolla toki väliä, hinnathan täällä pyörivät parin euron hujakoilla joten summan suhteen asia on yhdentekevä, ainoastaan kulttuurillisesti mielenkiintoinen.

Suwalkissa oli kaunis keli

Kaupungilla pari tuntia pyörittyämme jatkoimme autolla matkaa kohden Puolan pääkaupunkia eli Varsovaa. Matkalle mahtui useita pieniä kyliä ja kaupunkeja jotka ohi ajettuna vaikuttivat varsin elinvoimaisilta. Kiintoisa olisi käydä joskus tarkemmin kiertelemässä näitäkin. Jossain matkalle osuneessa kaupungissa pysähdyimme testaamaan kebapit kun hieman nälkä jo alkoi painamaan. Kuvia kebap-paikasta ulkoa ottaessa paikalla olleita paikallisia nuorta paria taisi hieman huvittaa turistimeininki mutta väliäkö hällä, pitäähän nyt kebabpaikasta saada kuva talteen. Paras taidehan syntyy kun laittaa itseään likoon ja mitäpä emme taiteen vuoksi tekisi 😉

Ajatuksena oli että olisimme n. 20 km päässä Varsovasta katsoneet hotellia mikäli sellainen matkalle sattuisi. Tällä kertaa ei sattunut ja saimme etsimällä etsiä hotellia inhimillisen etäisyyden päästä joka olisi vielä myös tolkullisen hintainen. Onneksi ensimmäinen löytämämme hotelli oli järkevää hintatasoa ja jäimme sitten sinne sillä yli tunnin hotellia etsineenä ei tehnyt mieli lähteä metsästämään parempaakaan.

Hotellihuone oli tähän mennessä erikoisin sillä kyseessä on kaksi erillistä huonetta ja yhteinen käytävä ja WC. Toinen huoneista on olohuoneen kaltainen jossa on sohva ja televisio ja toisessa huoneessa on leveä sänky. Itse varasin sänkyhuoneen nukkumista varten ja kaveri sai tyytyä sohvamajoitukseen. Sohva on kuitenkin levitettävä joten toivottavasti hänkin saa järkevästi nukuttua.

Patsas Suwalkissa

Huoneessa on lisäksi terassi johon huoneista pääsee katsomaan illan saapumista. Yleisesti hotelli tuntuu kohtalaisen luksus-meiningiltä etenkin kun kummallakkin on omat huoneet. Hotelli on noin 7 km päässä keskustasta ja hintaa tällaiselle kohtalaisen hulppealle majoittautumiselle tuli ainoastaan 89 euroa. Ei voi muuta kuin ihmetellä täkäläistä hintatasoa kuinka suomalaisittain edullisesti siistejä ja viihtyisiä hotelleja inhimillisen matkan päässä keskustasta löytyy.

Huomenna ajatuksenamme on kierrellä Varsovassa ja siitä jatkaa matkaa jälleen jonnekin suuntaan. Emme vielä ole lyöneet suunnitelmia sen suhteen lukkoon joten tänään illalla teemme jonkinmoisen suunnitelman jotta huomenna on kuviot selvät mihin aiomme jatkaa kaupungilta lähtiessä.

Matka Puolaan, päivä 3

Neris-joki Vilnassa, Liettuassa

Kolmas matkapäivä on takana ja olemme saapuneet hotellille Suwalkiin joten epämääräisesti määritelty päämärämme Puola on siis tänään saavutettu. Aloitetaan kuitenkin päivän tapahtumien kerronta aamusta.

Aamu alkoi tänään 08:30 herätyskellon soidessa. Siitä sitten lähdimme aamupalalle hotellin alakertaan jossain yhdeksän maissa ja vajaassa tunnissa taisimme takaisin jo huoneelle palata. Kaveri kävi suihkussa ja itse sinä aikana kirjoittelin päiväkirjaa normaaleihin arkirutiineihini kuuluvalla tavalla.

Hyvissä ajoin sitten lähdimme jatkamaan matkaamme hotellilta kohden Vilnaa eli Liettuan pääkaupunkia. Hotellilta matkaa oli enää noin parikymmentä kilometriä ja pian jo olimmekin etsimässä autolle sopivaa sijoituskohdetta mistä kuitenkin pääsisimme inhimillisellä kävelymatkalla katselemaan kaupungin keskustan meininkejä.

Parkkipaikka löytyi suhteellisen vaivattomasti hieman päälle kilometrin päässä keskustasta mutta maksuautomaattia sille parkkipaikalle saikin sitten etsiä jonkin tovin. Kysyin paikalliselta Sergeiltä mikäli hän osaisi kertoa miten täällä tuo maksu tapahtuu ja hän kertoi että näissä on automaatit mutta ei hänkään tiennyt missä se kyseisen parkkipaikan tapauksessa oli. Löysimme automaatin vihdoin viereiseltä parkkipaikalta joka kuitenkin oli samaa parkkivyöhykettä. Hieman erikoinen ratkaisu automaatin paikaksi ainakin näin suomalaiseen pysäköimiskulttuuriin tottuneelle.

Kovin kauas keskustasta ei tarvinnut mennä kun löytyi jo parhaat päivänsä nähneitä hökkeleitä

Pysäköintilipun ostettuamme lähdimme kävelemään summassa bongaamallemme kirkolle päin ja siinä matkalla annoimme kameroiden laulaa kuten kunnon turistikierroksella kuuluukin. Kävelimme aikamme summamutikassa kunnes päätimme katsoa navigaattorista mihin suuntaan meidän kannattaa suunnata mikäli keskustaa päin haluamme mennä. Navigaattorin neuvoessa tietä lähdimme sitten kävelemään keskustaa päin ja matkalla kuvailimme kaikkea mikä vähänkään mielenkiintoiselta vaikutti.

Keskusta oli miellyttävän oloinen paikka jossa oli elämisen tuntua arkipäivänäkin. Ihmisiä liikkui kadulla, kahviloiden terassit olivat löytäneet asiakkaita ja keli oli kepeästä pilvisyydestä huolimatta miellyttävä. Itsekin kävimme jossain kadun varrelta bongaamassamme kahvilassa siemailemassa kupposen kuumaa ja hieman jotain jälkiruokaa sen kanssa ottamassa ennen kuin jatkoimme kaupungilla kiertelyä.

En tiedä sattuiko meillä täälläkin hyvä tuuri vai onko Vilnassa enemmäkin tapana harratella kansantanhuilua mutta jälleen tiemme sattui löytämään tapahtumaan missä paikalliset asukkaat kansallispuvuissaan lauleskelivat ja soittelivat kansanmusiikkia. Oli miten oli, oli miellyttävää nähdä ja kuulla että tällaisia tapahtumia on ja tapahtuu muualla vielä näinäkin päivinä. Kansallisasut olivat myös varsin mukavan näköisiä ja niitä näki monen eri ikäluokan edustajilla yllään kaupungilla kävellessä.

Vilnassa oli jostain tapahtumasta johtuen paljon kansallispukuisia ihmisiä

Vilnassa kävimme myös pyörimässä muutamissa eri kirkoissa joissa sai jopa kuviakin ottaa. Toinen kirkko oli kokonsa puolesta varsin massiivisen oloinen ja siitä tuli jopa hieman epätodellinen olo miettiessä kuinka isoja pytinkejä ihmislapset on omin pikkuisin kätösinsä pykänneet tänne pallomme päälle vuosisatojen saatossa. Jotenkin arkkitehtuurillisesti on tottunut hieman vaatimattomampiin pytinkeihin joten wau-fiilikseltä ei voinut välttyä.

Kaupungilla pyöriessä kävimme myös paikallisessa menkkahaukassa (eli Henkka Maukka, H&M) ostamassa boksereita, sukkia ja uuden paidan. Niitä tutkaillessa paikallinen Kaappi-Igor (vartija) tuntui pälyilevän meidän suuntaan epäilevästi kuin porvari kerjäläisen tarjoamaan ilmaiseen ateriaan. Kuitenkaan hän ei tullut mitään meille sanomaan ja saimme ostokset tehtyä normaaliin tapaan sillä myyjäneidiltäkin sujui lontoo varsin selkeästi eikä haasteita tullut ostoksia hoitaessa.

Jossain kolmen maissa varmaankin lähdimme ajamaan kohden Suwalkia joka sijaitsee n. 30 kilometrin päässä Liettuan rajalta mutta Puolan puolella. Matka meni rattoisasti ja matkalla satuimme Liettuan puolelta löytämään jonkin pienen kahvilan satunnaiselta matkan varrelle osuneelta kylältä joten kävimme sielläkin siemailemassa kupposen kahvia ennen matkan jatkamista. Täällä vanhemmalta rouvashenkilöltä kassalla ei englanti taipunut mutta kahvit saimme silti hoidettua maidon kanssa ilman sen suurempia ihmeitä, mitä nyt myyjä veloitti kummankin juomat samalta henkilöltä vaikka itselläni oli kortti esillä ja kaverilla käteistä. Ehkä ilmaisu ja eleemme eivät viestittäneet hänelle tarpeeksi selkeästi haluamme maksaa erikseen tai vaihtoehtoisesti häntä vain ei kiinnostanut ulkomaanelävien kanssa kommunikointi tarpeettoman paljoa sillä maksutapahtuman jälkeen rouva katosi takahuoneeseen koko vierailumme ajaksi.

Vilnan tuomiokirkko Liettuassa

Kahvipaikasta ei kovin kauas tarvinnut jatkaa kun saavuimmekin jo Puolaan. Kuten aikaisemmissa rajanylityksissä myös tässä olimme epätietoisia olemmeko jo ylittäneet rajan vaiko emme. Selkeitä ilmoituksia ei ollut mutta vahvoja epäilyksiä kuitenkin heräsi kun ympäristön yleishabitus muuttui erilaiseksi – tiet muuttuivat mutkaisemmaksi ja kapeammiksi ja myös maasto ympärillä alkoi tuntumaan toisenlaiselta kuin Liettuan puolella oltua. Kun kaveri sai operaattoriltansa tekstiviestin saimme varmistuksen siitä että Puolan puolella ollaan.

Siinä missä Liettuassa sai työstää pitkää ja tasaista tietä hyvän tovin ilman että oli riskiä tulla taajama-alueille aivan huomaamattaan oli Puolan puolella useampia taajama-alueita jo ennen Suwalkiin saapumista. Tämä yllätti hieman kuinka paljon enemmän teiden varrelle mahtui pieniä taajamia kun viereisessä maassa taajamia sai etsimällä etsiä.

Saavuimme Suwalkiin noin puolen seitsemän aikaan muiden maiden ajassa eli noin puolen kuuden aikaan Puolan aikaa. Etsimme jonkin hotellin ja kun satuimme löytämään jonkin menimme kyselemään hintoja ja sitä onko vapaita huoneita saatavana. Onneksi huone kahdelle oli vapaana ja inihmilliseen 90 euron hintaan joten otimme sen. Hintaa miettissä on hyvä muistaa myös se että siihen sisältyy ilmainen WLAN ja aamupalat joten kun ne ottaa huomioon havaitsee että hinta ei ole millään muotoa kohtuuton siististä ja viihtyistästä hotellihuoneesta.

Maassa oli reikiä josta lensi vettä. Kai tällaiselle jokin termikin on? Tämänkin bongasin Vilnassa.

Hotellihuoneeseen kamat viskattuamme lähdimme käymään vielä alakerran ravintolassa syömässä. Hintataso täällä oli todella edullista, ravintolahampurilaisateria, iso olut, jälkiruoka ja kahvi maksoi ainoastaan 63 zlotya joka vastaa euroissa alle 14.50 eur. Lisäksi tosin Puolassa on tapana heittää tippiä joten pistin toki sellaista kun olin tietoinen kyseisestä tavasta. Kuitenkin tippeineen päivineen hieno ateria hienossa ravintolassa hyvällä asiakaspalvelulla irtoaa suomalaiseen hintatasoon tottuneelle aivan käsittämättömän halvalla hinnalla.

Aterian jälkeen siirryimme takaisin hotellihuoneelle istumaan iltaa kaikessa rauhassa. Kello on nyt Puolan ajassa 21:06 joten olemme poikkeuksellisen aikaiseen asettumassa iltatoimia varten.