Kuudes ja näillä näkymin tämän reissun viimeinen matkapäivä on kääntynyt iltaan ja aikarauta näyttää 00:11 lauantain puolta. Auto ja matkustajat ovat saapuneet päivän ajon jälkeen ansaitulle lepotauolle hotellille Tallinnaan eli Viron puolelle odottamaan kello 12:00 lauantaina lähtevää laivaa. Kylmä huurteinen A. LeCoq olut seuranani vielä rutistan reissupäivän kuulumiset tähän blogiin muidenkin luettaviksi ja myös itselleni muistoksi matkan tapahtumista tuoreeltaan kun ne vielä muistissa ovat.
Aamu alkoi Kaunasissa, Liettuassa. Aamupalan kävimme syömässä alakerrassa jossain yhdeksän jälkeen ja siitä menimme vielä toviksi huoneelle lepäilemään. Jossain yhdentoista aikoja aloimme ottamaan kamat kasaan ja siirryimme kohden Kaunasin keskustaa. Etsimme autolle jonkin parkin ja siitä lähdimme kävelemään sinne päin missä arvelimme (aivan oikein) keskustan olevan heti kun olin varmistanut paikalliselta onko parkkipaikka sellainen että siihen saa auton jättää sillä hinnaksi oli laitettu ma-pe 0,30 eur/h mutta masiina ei ottanut rahaa vastaan. Syynä tähän oli ilmeisesti poikkeuspäivä Liettuassa tai ainakin Kaunasissa missä juhlistettiin perinteikästä kuninkaan kruunaamispäivää tai jotain sellaista.
Keskusta löytyi helposti mutta harmillisesti lähes kaikki muut liikkeet olivat suljettuina tämän juhlapäivän takia paitsi kahvilat ja matkamuistomyymälät. Eipä siinä sitten auttanut kuin käydä ainoastaan niissä liikkeissä ja muutoin kierrellä kameraa laulattamassa pitkin kaupungin katuja.
Kaduilla oli kohtalaisen paljon elämää ja elämisen tuntua siitäkin huolimatta että monet paikat olivat kiinni vapaapäivän johdosta. Eipä siinä, mukavasti ajan sai tästäkin huolimatta kulumaan vaikka monia liikkeitä ei päässytkään katsomaan sisältä. Erityisesti kirjakauppa olisi kiinnostanut sillä olisin halunnut löytää Raamatun liettuan kielellä. Onneksi edes jääkaappimagneetin sain matkamuistomyymälästä ostettua pieneksi muistoksi matkasta.
Kirkkoja oli myös Kaunasissa useampia ja useammassakin kävimme sisällä. Yhteen niistä tein näyttävän sisääntulon kun perässäni oleva ovi rämähti sen verran kovaa kiinni että läheisellä hautausmaalla manan mailla makaavatkin varmaan saivat sydänkohtauksen. Kaveri bongasi tilanteeseen sopivan kyltin kirkosta jossa ilmoitettiin että sisaret arvostavat hiljaisuutta. Ironista. Kirkossa istuikin pari nunnaa rukoilemassa joten taisi jäädä respectit saamatta näiltä sisaruksilta räpeltämiseni johdosta.
Toisessa kirkossa käydessämme alkoi jossain vaiheessa vähän tuntumaan siltä että täällä ei ehkä ole nyt hyvä hetki olla vaikka siellä muitakin turisteja oli paikalla kameroineen. Aikani räpsittyä bongasin että alttarin lähellä olevalla papilla oli jokin muksu kädessään ja ympärillä jonkin verran väkeä ja tuli sellainen fiilis että täällähän taitaa olla alkamassa ristiäiset. Hilpaisimme siinä vaiheessa vaivihkaa takavasemmalle.
Tässä kaupungissa palloillessamme törmäsimme myös noin parikymppiseen Jeesus-tyttöön joka siis tuli kertomaan meille Jeesuksesta ja kyselemään uskon asioista. Rupattelimme sitten siinä tovin, ehkä vartin, rukoilin hänen kanssaan ja jatkoimme sen jälkeen matkaamme kuvailemaan ja kiertelemään. Mukava kohtaaminen joka jäi mieleen. Toivottavasti hänen uskonsa kantaa halki elämän.
Aikamme pyörittyä kaupungilla suuntasimme autolle joka tälläkin kertaa löytyi ilman ulkoisia apuvälineitä, starttasimme pirssin ja suuntasimme reitin kohden Tallinnaa. Paluumatkalla jonkin aikaa koetin etsiä huoltoasemaa mistä saisi 98-bensiiniä mutta useamman kohdalla pysähdyttyä ja havaittua toiveeni turhaksi päätin heittää ysivitosta tankkiin. Onneksi matka on taittunut ongelmitta myös sillä.
Matkan varrella pysähdyimme Latvian puolelle päästyämme syömään jossain pienessä ruokapaikassa, ryystimme kahvit ja jatkoimme matkaa. Samoin jossain huoltoasemalla kävin kahvilla, hieman jaloittelimme, ostimme vettä matkajuomaksi ja jatkoimme reitille. Tänään ajettu matka on ollut pitkä mutta suhteellisen helppo ja leppoisa ajella joten matka taittui kepeästi musiikkia radiosta kuunnellen ja niitä näitä rupatellen.
Tallinnaan saavuimme muistaakseni hieman ennen kello yhtätoista ja aloitimme hotellin metsästyksen. Etsimme ensimmäisen ja vihdoin sinne löydettyämme saimme kuulla että se on täysi. Dang. Koko reissulla ensimmäinen hotelli josta ei saanut huonetta kävelemällä sisään ja varaamalla löytyi Tallinnasta joten aika hyvin on aikaisemmin asiat rullaillut.
Seuraava hotelli tuotti tulosta ja sieltä irtosi huone aamupaloineen päivineen inihimilliseen 95 euron hintaan. Ei tarvinnut arpoa kahtaa kertaa otammeko huoneen vaiko emme sillä kello alkoi olemaan jo yli yhtätoista, satoja kilometrejä oli ajoa takana ja kuulemma hotellit on nyt Tallinnassa kohtalaisen täynnä koska on kesä ja se houkuttelee väkeä hotelleihinkin, näin tiesi respan neiti kertoa. Onneksi siis saimme huoneen.
Kaveri kävi jo unille, itse taidan suunnata suihkua kohden ja siitä hampaiden pesun kautta unten maata kohden. Huomenna on aikainen herääminen, kenties n. klo seitsemältä sillä laiva lähtee kello 12, tuntia aikaisemmin olisi oltava terminaalissa ja Tallinna vaikutti tähän mennessä sekavimmalta kaupungilta ajaa ja aamupalallakin pitää keretä joten unet tulevat jäämään vähiin. Tämä onneksi ei haittaa sillä kun tämä postaus blogiin ilmestyy pitäisi meidän olla jo takaisin Suomessa Vantaalla ja mahdolliset päiväunet ottaneena viettämässä iltaa ja muistelemassa kuinka Puola tuli nähtyä ja koettua. Kello on nyt 00:58 ja unimaa houkuttelee vähitellen puoleensa sen verran voimakkaasti että on aika mennä suihkun kautta unille.