Tag: Pale ale

  • Perjantaipullo: Pyynikin Pacific Pale Ale

    Pyynikin Pacific Pale Ale on tamperelaisen Pyynikin panimon 5,5 % vahvuinen pale ale. IBU-arvo on 42 ja väri on 24 EBC-asteikolla. Olutta myydään hyvin varustelluissa marketeissa, mm. Koivukylän LIDL:ssä. Lisää tietoja oluesta löytää myös valmistajan sivuilta (katso täältä).

    Tölkki on tyyliltään mukavan kesäinen ja raikas. Tölkin aukaistua löytää tölkin ulkonäöstä syntyvän mielikuvan mukaisen raikkaan tuoksun josta hieman tulee mieleen jopa ipamaisia vivahteita vaikkakin vähäisemmällä greippisyydellä.

    Tuoppiin kaataminen ottaa hieman aikaa sillä vaahtoavuus on kohtalaisen suurta mutta ei kuitenkaan arvaamatonta. Väri on kohtalaisen miellyttävä vaikkakin omaan makuuni aavistuksen turhan samea.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on miellyttävän kepeä ja raikas. Maussa oleva sitruksinen vivahde ei oluen ollessa suussa juuri hyppää esiin vaikka helposti löydettävissä onkin, mutta jälkimausta sen sitä vastoin löytää vaivattomammin. Aavistuksen kitkerä jälkimaku mutta ei missään nimessä häiritsevä. Hyvä olut jota on helppoa nauttia niin kesäisellä terassilla kuin illanistujaisessa sisälläkin.

    Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin kevyt pop, mm. Bebe Rexha – I’m a mess tai Charli CXC – After the Afterparty ft. Lil Yachty.

  • Perjantaipullo: Arctic Pale Ale

    Tornion Panimon Arctic Pale Ale on 5.5 % vahvuinen pintahiivaolut jota myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa sekä Alkossa. Katkeroita oluessa on 42 EBU ja kantavierrettä 13.6 °P.

    Panimon omilta sivuilta löysin tiedot ainoastaan 4.7 % vahvuisesta versiosta tästä oluesta joten myös miedompaa versiota on jossain luultavasti yhä saatavana. Alkon sivuilta kuitenkin löytyy tästäkin versiosta tiedot.

    Oluen aukaistua erottaa miellyttävän raikkaan tuoksun joka säilyy myös tuopissa. Vaahtoavuus on maltillista eikä sen vuoksi tuoppiin kaatamista tarvitse juurikaan hidastella. Pinnalle muodostuva vaahto on paksuhkoa ja se säilyy hyvän tovin seuralaisena.

    Suutuntuma on puolitäyteläinen ja raikas, hedelmäinen mutta asteen verran väkevään kallistuvaa sorttia. Jälkimaku on väkevähkö ja greippimäinen ja tunnelmaltaan hyvin ipamainen. Kokonaisuutena omaan makuuni varsin mukavasti nautittava syysillan olut, mutta helposti sellainen että voimakas vaikkakin pehmeä jälkimaku voi nousta häiritseväksi monelle.

    Musiikiksi sopii mm. Kerli – Diamond hard tai Tita ft. Krisko – Voodo kukla

  • Perjantaipullo: Kakolan kalpea

    Kakolan kalpea

    Tämänviikkoisena perjantaipullona on jälleen pullon sijaan tölkki, Laitilan wirvoitusjuomatehtaan ja panimoravintola Koulun yhdessä panema Kakolan kalpea. Tyypiltään olut on suodattamaton pale ale jonka alkoholitilavuus on 4,7 %, EBU 50 ja EBC 9. Lisätietoja oluesta löytää Laitilan sivuilta.

    Tölkin aukaistua erottaa hyvän ja raikkaan pale alen tuoksun joka nousee miellyttävsti esiin niin tölkistä kuin lasistakin. Olut on reilusti vaahtoavaa ja sen vaahto pysyy pinnalla pitkään. Vaahto on ohutta ja ilmavaa ja varsin pistävän makuista. Lasiin kaataminen ottaa oman aikansa reilun vaahtoavuutensa vuoksi joka hieman vaatii kärsivällisyyttä kaatajalta jotta sen malttaa tuoppiin asti kaataa kokonaan.

    Maku on raikas vaikkakin kohtalaisen pistävä ja greippimäinen. Yleisesti suutuntuma on kepeähkö. Jälkimaku jättää suuhun hieman happaman tuntuman vähän samaan tapaan kuin greippimehuistakin.

    Kokonaisuutena Kakolan Kalpea on kohtalaisen OK olut joka happamuudestaan huolimatta maistuu ihan juotavalle vaikkakin alussa esiin nousee hieman turhan pistävä suutuntuma kun kulauksen ottaa. Yhden tölkin voi silloin tällöin tätä nauttia mutta omaan makuuni kokonaisuus on hieman turhan hapan jotta kovin usein voisi tästä nauttia.

    Musiikkeina toimi hyvin mm. Kamelot ft. Alissa White-Gluz – Liar Liar sekä Kobra and the Lotus – You don’t know.

  • Perjantaipullo: St. Olaf Pale Ale

    St. Olaf Pale Ale

    Tämänviikkoisena perjantaipullona on Mustan Virran panimon St. Olaf pale ale jota myydään Alkojen lisäksi myös hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. Alkoholitilavuus on 4,5 % ja katkeroita on 28.0 EBU. Oluen tyyppi on nimen mukaisesti pale ale. Oluesta löytää lisää tietoa Alkon sivuilta.

    Oluen aukaistua pullosta nousee esiin erinomainen, greippimäinen tuoksu joka lasiin kaadettuakin vielä tuoksuu täyteläisen hedelmäiselle. Olut ei vaahtoa lasiin kaadettaessa juuri lainkaan vaikka suhteellisen rivakalla vauhdilla pullon lasiin tyhjensinkin. Hieman enemmän olisi vaahtoavaisuutta saanut omaan makuuni olla.

    Maku on miellyttävän kirpeä ja raikas. Maku on hieman hämäävä sillä makunsa puolesta olisin erehtynyt luulemaan tätä vahvemmaksikin olueksi kuin mitä se on. Jälkimaku on myös miellyttää ja sellainen että se saa halun ottaa toinenkin kulaus.

    Yleisesti ottaen tämä olut ei ole kovin paljoa saanut kehuja netissä mutta omaan makuuni tämä toimi poikkeuksellisen hyvin ja tämä oli yksi parhaista löydöistä kolmosoluiden saralla pieneen hetkeen.

    Musiikiksi tämän kanssa sopii mm. Arkona – Liki Bessmertnykh Bogov sekä Meinhir – Hildebrandslied.

  • Perjantaipullo: Doggie Style Pale Ale

    Flying Dogin Doggie Style

    Tämänviikkoisen perjantaipullon valinnaksi kohdistui Doggie Style Pale Ale jota valmistaa amerikkalainen Flying Dog Brewery. Olut on vahvuudeltaan 5,5 % ja sen katkerot on 35 IBU. Väriarvoa en valitettavasti heidän nettisivuiltaan löytänyt.

    Doggie Style vaahtoaa varsin vähäisesti tuoppiin kaadettaessa ja sen voikin halutessaan humauttaa tuoppiin kohtalaisen nopeallakin vauhdilla ilman että olut kuohuu yli laitojen. Harvoinpa onneksi tällaiselle kiirehtimiselle on mitään perusteltua syytä joten mieluummin maltin kanssa oluen lasiinsa kaataa. Vaahto on koostumukseltaan kohtalaisen paksua ja ehkä jopa hieman kermaistakin mutta se on makunsa puolesta lähes mautonta.

    Tuoksu oluessa on hento jota hetken etsimällä kyllä löytää mutta joka ei varsinaisesti nenään hyppää. Tuoksu on tutun alemainen ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä.

    Maussa on hillittyä hedelmäistä vivahdetta. Se on kohtalaisen raikas olut eikä siitä makunsa puolesta synny vaikutelmaa kovinkaan vahvasta oluesta. Tästä huolimatta maku ei millään muotoa ole vetinen tai laiha, suutuntuma on alussa hieman pistävä ja kirpeän sitrusmainenkin mutta hetken suussa pidettyä löytyy täyteläistä olutnautintoa. Varsin juomakelpoinen olut.

    Musiikkina tämän kanssa toimi erinomaisesti ainakin Kaunis Kuolematon – Palava maa sekä Vorna – Yksin.