Perjantaipullo: Donut Island Musta Munkki Imperial Stout

Donut Island Musta Munkki Imperial Stout on kotimaisen Hiisi-panimon panemaa imperial stoutia. Sen alkoholitilavuus on 9,0 %, katkeroaineita on 81 EBU ja kantavierrettä 21.4 °P. Olutta saa vahvuutensa vuoksi ainoastan Alkosta ja sielläkin se kuuluu ainoastaan Alkon erikoiserään. Lisää oluesta löytää tietoja mm. Alkon sivuilta.

Kun pullon aukaisee erottaa perinteikkään miellyttävän stoutin tuoksun joka säilyy myös tuoppiin kaadettuna. Tuoppiin kaataminen on helppo ja nopea prosessi sillä musta munkki ei vaahtoa paljoakaan. Vähäinen pinnalle muodostunut vaahto on kauniin paksua ja kermaisaa. Väri oluessa on todella tumma ja omaa silmääni miellyttävä.

Suutuntuma on paksu ja tukeva, puolitäyteläinen. Maku on paahteinen mutta siitä huolimatta pirteä. Voimakkuudestaan huolimatta olut on varsin tasapainoinen. Alkoholin maku nousee kyllä suuhun selkeästi mutta se ei käy kuitenkaan häirtsemään makukenttää. Kokonaisuuna miellyttävän makuinen ja maistamisen arvoinen olut.

Musiikiksi sopii mm. Omnia – Fee Ra Huri tai Heidevolk – Nehellennia.

Perjantaipullo: Laitilan lakritsi portteri

Laitilan Lakritsi portteri on kotimaisen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Porter-tyylistä olutta. Siinä on vahvuutta 5,4 %, EBU-arvo on 30 ja kantavierrettä on 15,2 %. Lisää teknisiä tietoja ja kuvausta löytää valmistajan kotisivulta.

Oluen aukaistessa erottaa hiivaisan tuoksun joka säilyy myös nauttijan seuralaisena myös tuopista. Olut vaahtoaa miedosti kaadettaessa joten kovin suurta varovaisuutta ei vaahtoavuuden vuoksi joudu noudattamaan. Vaato katoaa nopeasti myös pois pinnalta.

Maku on puolitäyteläinen ja siitä erottaa lakritsan maun vaikkakin kohtalaisen mietona. Enemmän mausta tulee kotikaljamaisempi tunnelma kuin muiden maistamieni porttereiden tuntu. Ehkä syynä tähän on varsin mieto alkoholitilavuus portteriksi tai sitten vain selittävä tekijä löytyy jostain muualta.

Lakritsi portteri on yleisesti sangen juomakelpoinen olut, mutta portteriden kategoriassa se ei säväytä hieman heikon olemuksensa vuoksi. Se kaipaisi enemmän lihaa luiden ympärille jotta toimisi allekirjoittaneelle lajityypissään nykyistä paremmin.

Musiikiksi sopii hieman raskaampi musiikki, mm. Armaga – Avenger tai Crow Black Sky – Stars of God.

Perjantaipullo: Kees Export Porter 1750

Kees Export Porter 1750 on hollantilaisen Brouwerij Keesin valmistama porter. Sen alkoholitilavuus on 10.5 %, katkeroita siinä on 108.0 EBU ja kantavierrettä löytyy 24.5 °P. Suuresta alkoholitilavuudesta johtuen myyntipaikat rajoittuvat Suomessa Alkoon.

Pullon aukaistua erottaa miellyttävän vaikkakin aavistuksen hiivaisen tuoksun niin pullossa kuin tuopissa. Väri on selkeästi tummempi kuin monissa muissa portereissa joita olen juonut. Tuoppiin olutta kaadettaessa ei kovin paljoa tarvitse vauhtia hidastaa vaahtoamisen vuoksi sillä tämäkään ei vaahtoa kovin paljoa. Pinnalle kuitenkin muodostuu kaadettaessa kaunis ruskea, paksu ja kermaisa vaahto jota maistaessa nousee todella vahvasti ja terävästi esiin alkoholin maku.

Itse olut on pehmeän ja täyteläisen makuinen porter jossa humala nousee selvästi makuun. Maku on paahteinen ja lajitovereistaan erottuva ja siinä on kepeä kahvinen sivumaku. Jälkimakuna suuhun jää selkeästi alkoholin tuntu.

Omaan makuuni tämä oli toimiva porter joka luultavasti toimii myös muille portereista pitäville. Voimakas jälkimaku saattaa kuitenkin olla joihinkin makuihin tarpeettoman dominoiva kokonaisuutta ajatellen.

Musiikkina tämän kanssa menee hyvin hieman tunnelmaltaan raskaampi musiikki, esimerkiksi Swallow the Sun – Cathedral walls tai Before the Dawn – Pitch Black Universe.


Perjantaipullo: Joulun Taiga porter

Joulun Taiga on Honkavuoren panimon panemaa porteria jossa vahvuutta löytyy 5.2 %. Sitä myydään mm. Prismoissa, S-Marketeissa sekä Alepoissa. Tarkemmin tietoja oluesta löytää panimon omilta sivuilta.

Oluen aukaistua erottaa miellyttävän porterin tuoksun joka kuitenkin heikkenee huoneilman kanssa kosketuksiin jouduttua tuopissa ollessaan. Tuoppiin kaataminen on helppoa lähes olemattoman vaahtoamisensa vuoksi.

Suutuntuma on suhteellisen täyteläinen ja jopa hieman raikas porteriksi. Maku on miellyttävän pehmeä ja maukas sekä helposti lähestyttävä. Joihinkin makumieltymyksiin kyseessä voi olla aavistuksen vetiseen päin liiallisesti taipuva porter, mutta omaan makuuni tämä toimi varsin mukavasti. Helposti lähestyttävä porter ja samalla myös selkeästi paras olut jota olen tähän mennessä Honkavuoren panimon valikoimista maistanut. Tätä maistaa mieluusti toisenkin pullon.

Musiikkina tämän kanssa sopii kepeän ja raskaan musiikin elementtejä sisältävät kokonaisuudet kuten HIM – When Love and Death Embrace tai Xandria – Nightfall.

Perjantaipullo: Mustan Virran Talviolut

Mustan Virran Panimon valmistama Talviolut on 5.2 % vahvuinen olut joka ainakin erinäisten googlailujen perusteella vaikuttaisi olevan balttityylinen portteri. Harmillisesti oluesta löytyi varsin huonosti tietoja eikä edes panimon omilla kotisivuilla ollut tästä minkäänlaista mainintaa joten paljoa tietoja ei irronnut netin syövereistä. Olutta löytyy ainakin hyvin varustelluissa Lidl-myymälöissä.

Pullon aukaistua erottaa vahvasti hiivaisen tuoksun joka tuoppiin kaadettuna muuttuu merkittävästi hennommaksi. Tuoppiin kaataminen on vaivaton operaatio todella vähäisen vaahtoavuuden vuoksi.

Maku oluessa on ohut ja laimea ja suutuntuma kokonaisuutena kohtalaisen vetinen. Mausta kyllä löytää persoonallista otetta ja hieman kotikaljamaisia vivahteita, mutta omaan makuuni tämä ei erityisemmin iskenyt. Kyllähän tämän joi, mutta ei luultavasti tule kovin helposti valittua toista kertaa kaupasta.

Musiikkina sopii kepeähkö rock, mm. Crazy Lixx – Wild child tai Crystal viper – When the sun goes down.