Tag: Porter

Mustan Virran Panimon valmistama Talviolut on 5.2 % vahvuinen olut joka ainakin erinäisten googlailujen perusteella vaikuttaisi olevan balttityylinen portteri. Harmillisesti oluesta löytyi varsin huonosti tietoja eikä edes panimon omilla kotisivuilla ollut tästä minkäänlaista mainintaa joten paljoa tietoja ei irronnut netin syövereistä. Olutta löytyy ainakin hyvin varustelluissa Lidl-myymälöissä.

Pullon aukaistua erottaa vahvasti hiivaisen tuoksun joka tuoppiin kaadettuna muuttuu merkittävästi hennommaksi. Tuoppiin kaataminen on vaivaton operaatio todella vähäisen vaahtoavuuden vuoksi.

Maku oluessa on ohut ja laimea ja suutuntuma kokonaisuutena kohtalaisen vetinen. Mausta kyllä löytää persoonallista otetta ja hieman kotikaljamaisia vivahteita, mutta omaan makuuni tämä ei erityisemmin iskenyt. Kyllähän tämän joi, mutta ei luultavasti tule kovin helposti valittua toista kertaa kaupasta.

Musiikkina sopii kepeähkö rock, mm. Crazy Lixx – Wild child tai Crystal viper – When the sun goes down.

​

Iso-Kallan panimon valmistama Pimeyden Morsian on imperial stouttia jonka alkoholitilavuus on 8.0 %. Katkeroita oluessa on 29.0 EBU ja kantavierrettä 19.2°P. Olutta myydään hyvin varustelluissa Alkoissa.

Pullon aukaistua erottaa miedon mutta miellyttävän paahtoisen stoutin tuoksun. Tuoppiin kaadettuakin tuoksu säilyy matkassa vaikkakin yhtä hennosti erottuvana kuin pullossakin. Olut ei vaahtoa juuri lainkaan joten tuoppiin kaataminen on helppo ja mutkaton prosessi missä ei tarvitse juurikaan hidastella vaahtoamisen vuoksi.

Suutuntuma on pehmeä ja miellyttävä, samea ja täyteläinen, varsin helposti lähestyttävä paahteinen olut. Tämä toimii hyvänä sisäänheitto-oluena mikäli haluaa lähteä tutustumaan stouttien makumaailmaan sillä ainakin tähän mennessä maistamistani stouteista tämä on ollut omaan makuuni paras. Sen verran hyvä että olut löysi tiensä myös Suosituksia-sivulleni.

Pimeyden Morsian on myös jonkinmoinen bändiolut sillä kuten etiketissäkin lukee on kyseessä Turmion Kätilöiden Pimeyden morsian.

Musiikkina tämän kanssa toimi mm. Turmion Kätilöt – Dance Panique tai Black Light Discipline – On fire

​

Porter nimellä kulkeva Sinebrychoffin valmistama imperial porter on 7.2 % vahvuinen olut jossa katkeroita on 39 EBU ja kantavierrettä 17.5. Ostin tämän kanssa laivalta mutta kaikki maakravutkin voivat oluen käydä noutamassa Alkon valikoimasta.

Pullon aukaistua erottaa tuoksua etsiessä miedosti portereille ominaisen aromin joka ei myöskään tuopista hyppää vahvasti esille. Olut ei vaahtoa juuri nimeksikään kun sen kaataa tuoppiin joten oluen maisteluun pääsee varsin nopeasti.

Tein alussa etikettivirheen ja otin oluen jääkaappikylmänä nautittavaksi ja löysin tietoa että näin ei kuuluisi tehdä. Hieman lämmettyään optimaalisempaan lämpötilaan maku parani ja oluesta erotti enemmän sen luonnetta ja siihen tuli hieman myös miellyttävää pehmeyttä.

Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, hieman paahteinen sekä perinteikkäästi varsin tummasävyinen mutta ei kuitekaan tunkkainen. Alkoholin maku nousee kohtalaisen selkeästi esiin mutta ei kuitenkaan käy häiritsemään eikä pilaa nautintoa. Harmillisesti kuitenkin jokin pieni häiritsevä pistävän väkevä sivumaku nousi esiin joka hieman vei parasta terää makunautinnosta pois, mutta tästäkin huolimatta oli tämäkin porter juomakelpoinen.

Musiikiksi tämän kanssa sopii hieman tummanpuhuva mutta kepeähkö goottirock, esim. Inkubus Sukkubus – Wytches tai Sisters of Mercy – Lucretia my Reflection.

Põhjala Öö on virolaisen Põhjala Brewinging valmistamaa imperial porteria. Kyseessä on kohtalaisen tujakka olut sillä alkoholitilavuus siinä on 10,5 %, katkeroita on 44.0 EBU ja kantavierre 24.3 °P. Ostin tämän oluen laivalla käydessäni mutta näitä löytyy suoraan myös kuivalla maalla liikkuessa Alkon valikoimista.

Korkattua pullon voi nuuhkaistessa erottaa tuoksun joka ei ainakaan omaan makuuni ollut mitenkään järin hyvä. Kuitenkin tuoksu on suhteellisen mieto pullossa eikä lasiin kaadettuakaan tuoksu nouse tarpeettoman vahvasti esille eikä siten käy häiritsemään. Myös tuopista etsiessä tuoksua sen löytää eikä se silloinkaan varsinaisesti houkutellut oluen maistamiseen. Tuoppiin kaataminen onnistuu railakkaalla tahdilla sillä vaahto on todella maltillista ja se katoaa myös nopeasti pinnalta pois.

Olutta maistaessa erottaa alussa kohtalaisen vahvasti alkoholin maun joka kuitenkin hetken olutta suussa pidettyä jää taka-alalle muiden makuun vaikuttavien elementtien noustessa dominoivammaksi. Vahvuuden huomioonottaen alkoholin maku pysyy kuitenkin suhteellisen maltillisena. Suutuntuma on miellyttävän täyteläinen joka yllätti allekirjoittaneen varsin positiivisesti.

Maku on varsin miellyttävä ja sen paahteinen olemus nousee selkeästi esiin käymättä kuitenkaan ylikorostuneeksi. Mausta löytää myös hieman makeutta ja hentoa suklaista sivumakua jotka kuitenkin ovat hyvin tasapainoisena maussa mukana.

Kokonaisuutena Põhjala Öö on maistamisen arvoinen olut.

Musiikkina tämän kanssa toimi hyvin raskaamman puoleinen musiikki, esimerkiksi Graveworm – See no future tai Shade empire – Ruins.