Tag: Vuoden 2004 elokuva

  • Leffalauantai: Along came Polly (Polly tuli kuvioihin)

    Pollyn roolissa nähdään Jennifer Aniston

    Along came Polly eli Polly tuli kuvioihin on vuonna 2004 julkaistu romanttinen komedia jonka pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston ja Ben Stiller. Elokuvan on ohjannut John Hamburg.

    Tarinassa kerrotaan vakuutusyhtiön riskianalyytikosta Reubenista (Ben Stiller) joka elokuvan alussa avioituu asuntovälittäjänä toimivan Lisan (Debra Messing) kanssa. Pari lähtee häämatkalle joka muuttaakin heidän suhteensa täysin sillä Lisa päätyy harrastamaan heti matkan alkuvaiheilla seksiä lomakohteessa olevan sukellusopettajan kanssa. Reuben palaa kotiin yksin ja Lisa jää lomakohteeseen.

    Yksin kotipuolessa ollessaan Reuben tapaa ystävänsä kutsumassa tapahtumassa sattumalta vanhan koulututtavansa Pollyn (Jennifer Aniston) ja pian hän huomaakin Pollyssä sellaista vetovoimaa mikä saa hänessä halun tutustua Pollyyn paremminkin. Reuben ja Polly alkavat tapailemaan toisiaan ja vähitellen tuttavuus ottaa läheisempiäkin muotoja.

    Suhdekuviot monimutkaistuvat kun Lisa palaa takaisin harharetkiltään ja Reubenin omien toimien seurauksena myös välit Pollyyn alkavat ottaa Reubenin tahdon vastaisen suunnan.

    Reuben (Ben Stiller)

    Along came Polly on varsin perinteistä kaavaa noudattavaa romanttista komediaa, eli siinä on ihmiset jotka rakastuvat toisiinsa mutta kaikki kuviot eivät kuitenkaan mene ykkösellä putkeen vaan vaativat enemmän tai vähemmän matkalle tulevien esteiden poistamista. Tällä kertaa esteenä on avioliitto ja petollinen vaimo sekä varsin erilaiset luonteenpiirteet ja niiden yhteensovittaminen.

    Kuten romanttisilla komedioilla on yleensä tapana on tämäkin viihdyttävää ja kepeää hyvän mielen elokuvaa jollaisia on mukavaa katsoa kun haluaa tuttua ja turvallista tarinaa jossa on onnellinen loppu. Toisin sanoen elokuva on varma valinta etsiessä hyvää elokuvaa jokaiselle romanttisen komedian ystävälle aivan yhtä paljon kuin se on varma valinta katsomatta jättämiselle jokaiselle romanttista komediaa inhoavallekin.

    Elokuvassa korostuu lajityyppinsä ominaispiirteet selkeästi eikä se tarjoa juurikaan mitään poikkeavuutta, mitä nyt vessahuumoria on hieman normaalia enemmän mukana.

    Lisa (Debra Messing)

    Ohjaustyö elokuvassa on lajityypilleen ominaista, näyttelytyö on sellaista mitä sen odottaa olevankin, juoni on viihdyttävä, humoristinen ja romanttinen joten Along Come Pollysä on kaikki mitä hyvältä romanttiselta komedialta voi odottaakin. Lisäksi olisi myös häpeällistä olla laskematta elokuvan vahvuudeksi pääosarooleissa nähtävää aina yhtä ihastuttavaa ja klassisen viehättävää Jennifer Anistonia joka jo itsessään on syy katsoa mikä tahansa elokuva.

    Mikäli romanttiset komediat on oma juttusi ei Along come Pollyä kannata jättää välistä. Mikäli romanttiset komediat vastaavasti eivät puhuttele lainkaan ja niiden perinteiset kuviot lähinnä ärsyttää on turvallista hypätä myös tämän elokuvan ohi, sillä mitään uutta elokuva ei katsojalleen tarjoa vaan se nojaa puhtaasti viihteelliseen aspektiin.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 116 620 annettuun ääneen”]5,9,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Alien vs. Predator

    Alien

    AVP: Alien vs. Predator on vuonna 2004 julkaistu Science fiction -elokuva jonka on ohjannut myös Pompeiista tuttu Paul W.S. Anderson. Pääosarooleissa nähdään Sanaa Lathan, Raoul Bova sekä Lance Henriksen.

    Elokuvan tarinassa Charles Weyland (Lance Henriksen) kerää eri alojen parhaat ammattilaiset yhden katon alle ja kertoo heille jäätikön alta löytyneestä pyramidista. Retkikunta lähtee paikan päälle katsomaan kuinka he pääsisivät jäätikön läpi tutkimaan pyramidia jossa on vivahteita useiden eri kulttuurien arkkitehtuurista. Paikan päälle saavuttua he saavat huomata että jäätikön läpi on jostakin ilmestynyt jättikokoinen tunneli jota pitkin he pääsevät suoraan pyramidin luo. He laskeutuvat alas pyramidille ja menevät sen sisälle tutkimaan paikkoja vain havaitakseen pian että he eivät ole yksin vaan pyramidin sisältä löytyy myös muutakin elämää.

    Matkan varrella pyramidissa vastaan tulee alieneita ja predatoreja, metsästäjiä jotka taistelevat paikalla olevia alieneita vastaan. Samoin selviää että predatorit tulevat aina sadan vuoden välein paikan päälle ottamaan mittaa alieneista osana jonkinlaista taisteluharjoitustaan ja miehuuskoettaan. Predatorit käyttävät ihmisiä uhreina joissa alienit pääsevät syntymään jotta uusia taisteluita varten on aina uusia alieneita teurastettavana joten pian käydään eloonjäämistaistelua missä alienit eivät ole ainoa uhka hengissä säilymisen kannalta.

    Alexa (Sanaa Lathan)

    Tarinansa osalta Alien vs. Predator on suhteellisen mitäänsanomaton mutta kuitenkin sellainen että se edes jollain tapaa ajaa asiansa. Tarina ei varsinaisesti herätä mielenkiintoa, henkilöhahmot ovat todella tylsiä ja persoonattomia tusinahahmoja joista ei saa minkäänlaista otetta ja monin paikoin juonen kliseisyys lähentelee puuduttavaa korniutta. Esimerkkinä tällaisesta on ryhmän oppaana toimivan Alexan antama sääntö että kukaan ei liiku missään vaiheessa yksin. Kuten arvata saattaa joukkoon mahtuu aina vähintään se yksi vatipää jolle yksinkertaisten sääntöjen noudattaminen haastavissakin olosuhteissa tuottaa yllättäviä haasteita.

    Onneksi tästä elokuvasta löytyy kuitenkin parempiakin puolia kuin sen tarina tai henkilöhahmot. Elokuva on ohjauksellisesti toimiva, sen visuaalinen puoli on miellyttävää katsottavaa, äänipuoli on kunnossa ja teknisesti elokuvasta ei löydä pahaa sanottavaa muutamia yksittäisiä kohtauksia lukuunottamatta jotka tarpeettoman nopeiden leikkauksien vuoksi hajottaa katsojalta tilanteen sen hetkisen kokonaiskuvan. Tästä huolimatta visuaalinen anti on Alien vs. Predatorin parasta antia. Valaistuksen käyttö on tarinaa tukevaa ja sopivan tunnelmallista, kuvakulmat on toimivia ja kaikki muutkin peruselementit on ohjaajalla hyvin hallussa.

    Harmillisesti kaikista hyvistä puolistakin huolimatta elokuva jää lajityypissään keskinkertaisten tai hieman siitä huonompien elokuvien kategoriaan. Siinä ei ole sitä imua eikä jännitystä mitä siltä kaipaisi eikä tasapaksujen henkilöhahmojen elämä ja kuolema liikuta millään muotoa.

    Arvosana: 4/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 164 815 annettuun ääneen”]5,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Out for blood

    Harvassa elokuvassa olen nähnyt yhtä koomisen näköistä vampyyriä

    Out for blood (IMDB) on tämänviikkoisen leffalauantain leffa. Kuten nimestä voi jo arvata on tälläkin viikolla kyseessä siis vampyyrielokuva.

    Out for blood on kauhutoimintaelokuva vuodelta 2004 jonka on ohjannut Richard Brandes. Pääosissa nähdään Kevin Dillon, Vanessa Angel sekä Jodi Lyn O’Keefe.

    Elokuva menee lähemmäs kategoriaa B-luokan leffa ja se kannattaa suhteuttaa niihin raameihin kun sitä katsoo. Olin nähnyt tämän elokuvan joskus hyvin kauan sitten asuessani Hammaslahdessa (eli yli 10 vuotta sitten) ja muistelin tätä katsomaan ruvetessa että tässä elokuvassa oli koomisen näköinen vampyyri. Muistin hyvin sillä tälläkin kertaa pääpahisvampyyri aiheutti koomisuudellaan hilpeitä tuntemuksia joten kovin vakavalla otteella tätä leffaa ei kannata ottaa.

    Vade retro, satana!. Tosin aivan niissä teemoissa ei tässä elokuvassa pyöritty.

    Tarinassa poliisi Hank Holten (Kevin Dillon) kokee jonkinmoista kriisiä eronsa vuoksi. Poliisilaitoksellakaan asia ei jää huomioitta ja hänelle annetaan tutkittavaksi nuoren Laylan (Jodi Lyn O’Keefe) katoamista jotta hän saisi exänsä Susanin (Vanessa Angel) mielestään ja jotain ryhtiä elämäänsä kun olisi muutakin tekemistä kuin stalkata exäänsä.

    Tutkimusten aikana selviää että Laylan katoamiseen liittyvät syyt alkavat pyörimään vampyyritematiikan ympärillä. Kuinka ollakaan Hankin exä Susan on kirjoitellut kirjoja vampyyreistä ja niinpä Hank koettaa saada Susanilta apua ongelmaan. Alussa häntä ei tietenkään uskota, mutta vähitellen kuvio alkaa aukenemaan Susanillekin että nyt on tosi kyseessä.

    Tarina etenee ja Hankin mielenterveyttä aletaan epäilemään enemmän tai vähemmän. Onko vampyyrit totta kuten Hank väittää vai onko kaikki vain alkoholia liikaa nauttivan poliisin harhaa?

    Henki on halpaa kun väännetään tikusta asiaa

    Kokonaisuutena pidän tästä elokuvasta kaikesta sen (potentiaalisesti tahattomasta) koomisuudestaan huolimatta. Se on mukavan rento ja rempseä vampyyrielokuva joka viihdyttää vampyyrielokuvan ystävää. Muille ihmisille tämä voi mennä siihen kategoriaan että ei kannata aikaansa tuhlata, mutta vampyyrielokuvien faneille on tämä näkemisen arvoinen pätkä.

    Elokuva on mukavan suoraviivainen eikä siinä ole turhan syvää ulottuvuutta millään tasolla. Se on viihdyttävä pätkä jossa aivot saa levätä.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: 4,0/10)