Aleksin Blogi

Tag: Vuoden 2005 elokuva

  • Leffalauantai: Pride & Prejudice (Ylpeys ja ennakkoluulo)

    Elizabeth Bennett (Keira Knightley)

    Pride & Prejudice (IMDB) joka suomalaisittain kääntyy muotoon Ylpeys ja ennakkoluulo on Jane Austenin saman nimiseen klassikkoromaaniin pohjautuva draamaelokuva vuodelta 2005. Sen on ohjannut Joe Wright ja sen suurimmissa rooleissa nähdään Keira Knightley ja Matthew Macfadyen.

    Jane Austenin romaani Ylpeys ja ennakkoluulo on julkaistu ensimmäisen kerran jo vuonna 1813. Se on Austenin toinen julkaistu teos ja se on yksi merkittävimmistä ellei jopa kaikkein merkittävin hänen romaaneistaan. Aikaisemmin häneltä oli ilmestynyt ainoastaan Järki ja tunteet (Sense and sensibility) vuonna 1811.

    Elokuva on tarinansa osalta uskollinen alkuperäiselle romaanille, joten mikäli kirja on luettu ei tarina kovin paljoa poikkea juonesta. Tarina kertoo Bennettin perheen elämästä ja perheen tyttärien avioitumispyrkimyksistä. Perheen äidin tärkeimpänä tehtävänään on saada naitettua tyttäret hyviin naimisiin ja heidät onkin pienestä pitäen kasvatettu tämänkaltaiseen malliin. Kuitenkin perheen tytär Elizabeth (Keira Knightley) ei täysin ole omaksunut äitinsä harmiksi avioliiton yhteiskunnallisen merkityksen suomaa asemaa ja niinpä hän kaipaa myös romantiikkaa pelkän yhteiskunnallisesti merkityksellisen toimituksen osalta.

    Herra Darcy (Matthew Macfadyen) puhumassa Elizabethille

    Ylpeys ja ennakkoluulo on kirjallisesti ehdottomasti parhaimpia teoksia joita olen lukenut ja onpa se myös tämän blogin Suosituksia-sivullakin kirjasuosituksissa. Filmatisoinnilla on ollut suuret saappaat täytettävänä yltääkseen samankaltaiseen mestariteokseen kuin mitä alkuperäinen kirja on ollu, mutta kaikeksi onneksi se onnistuu varsin hyvin luomaan teoksen tunnelman ja henkilöiden välisen kemian josta tunnelma syntyy.

    Keira Knightleyn roolisuoritus on erittäin onnistunut ja uskottava ja hän saakin Elizabeth Bennettin moniulotteisen persoonan elämään lähes yhtä rikkaasti ja monipuolisesti kuin kirjasta lukemalla syntyneessä mielikuvassa Elizabethista. Herra Darcyn roolissa nähtävä Matthew Macfadyen saa myöskin oman roolihahmonsa jäyhän ja varautuneen ulkokuoren omaavan persoonan valkokankaalle uskottavaksi ja kiinnostavaksi hahmoksi.

    Tarinan muidenkaan henkilöiden roolisuorituksissa ei löydy valittamista ja hahmot aiheuttavat katsojassa monenlaisia tunnetiloja joka kertoo tämän elokuvan kohdalla ammattimaisesta näyttelytyöstä jota on ilo seurata.

    Mr. Collins (Tom Hollander)

    Elokuvallisesti toteutus on muutenkin ammattimaista ja toimivaa tasoa kaikilta osiltaan joten teknisestikään tästä ei löydä valittamisen aihetta. Omaan makuuni Pride & Prejudice toimi siis hyvin. Se kertoo erinomaisen romaanin tarinan onnistuneella filmatisoinnillaan.

    Osa elokuvan viehätysvoimasta tulee myös siitä kuinka satoja vuosia vanha tapakulttuuri on saatu tuotua esiin. Henkilöiden vahvat mutta hillitysti esiin tuodut tunteet niin rakkaudessa kuin muussakin kanssakäynnissä, avioliiton tärkeys ja merkitys naisen elämässä, nykyisessä mittakaavassa koomiselta tuntuvat hahmot joiden karikatyyriseltä tuntuvat olemukset kuitenkin ovat uskottavia oman aikansa kuvauksia sillä yhteiskuntarakenne oli toisenlainen sekä tietenkin juhlat ja upeat vaatteet jotka saavat haaveilemaan kuinka paljon mukavampaa olisi ollut elää niihin aikoihin.

    Pride & Prejudice on elokuva joka löysi tiensä myös Suosituksia-sivulle.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 223 261 annettuun ääneen”]7,8/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: A history of violence

    Tom Stall (Viggo Mortensen) ja Edie Stall (Maria Bello)

    A history of violence (IMDB) on David Cronenbergin ohjaama draama/trilleri vuodelta 2005 jonka pääosissa nähdään Viggo Mortensen, Maria Bello sekä Ed Harris. Cronenbergin uran luultavasti tunnetuin elokuva History of Violencen lisäksi on kauhuelokuva The Fly (Kärpänen) vuodelta 1986.

    Elokuva alkaa kohtauksella jossa kaksi miestä pistää muutaman henkilön kylmäksi pienellä huoltoasemalla jonka jälkeen he jatkavat epämääräistä matkaansa jonnekin mitä tarina ei kerro. Matkallaan he pysähtyvät toisessa pienessä kylässä olevaan kahvilaan jossa elokuvan päähenkilö Tom Stall on töissä. Miehet aikovat ryöstää paikan mutta rauhallisena ja tyynenä tunnettu Tom saa estettyä ryöstöaikeet tappaen molemmat rikolliset. Hänestä nousee tekonsa ansiosta kylällä pienimuotoinen sankari joka pelasti muut paikalla olleet.

    Tomin sankariteko ei jää huomaamatta myöskään kauempana ja pian tapauksen jälkeen hänen luokseen kahvilaan saapuu muutama mies joista yksi kutsuu häntä nimellä Joey. Tom kiistää olevansa Joey mutta miehet eivät jätä häntä rauhaan ja pian Tomin perheen turvallisuus tuntuu uhatulta. Vähitellen Tom joutuu kohtaamaan taakse jättämänsä menneisyyden jonka olemassaolosta hänen perheensä saa tietää vasta tapahtumien eskaloiduttua jo niin pitkälle että paluuta menneeseen ei enää ole.

    Edie (Maria Bello)

    History of violence on monessa mielessä mielenkiintoinen elokuva. Sen tarina on toimivaa tasoa ja pitää yllä mielenkiintoa vaikkakin paikoitellen siinä oli ennalta-arvattavuutta mukana. Tästäkin huolimatta tarinan kehittyminen on mielenkiintoista seurattavaa joka etenee mukavan tiiviillä tahdilla jäämättä junnaamaan tarpettomasti yksityiskohtiin.

    Tarinan lisäksi mielenkiintoiseksi elokuvan tekee henkilöhahmot ja heidän luonteensa. Tomilla ja Ediellä on kaksi lasta ja he elävät tavallista perhe-elämää aina siihen saakka kunnes Tomin historiasta selviää asioita jotka tulevat Edielle ja koko muulle perheelle täysin yllätyksenä. Kuinka paljon kiltissä perheenisässä ja aviomiehessä on sisällä pimeyttä jota muut eivät ole nähneet ja kuinka hän on pystynyt salaamaan menneisyytensä tapahtumat vuosikausia perheeltään? Kuka hän todellisuudessa edes on?

    Vaikka kyseessä onkin elokuva, on Tom silti varsin mielenkiintoinen persoonana sillä se saa miettimään kuinka paljon todella tunnemme ihmisiä joita luulemme tuntevamme – kuinka paljon jokaisella meillä on historiaa jota muut eivät tiedä eivätkä heidän tarvitsekaan? Kuka ihminen lopulta edes on, sekö mitä me näemme, tunnemme ja tiedämme vaiko se joka hän on ollut ennen kuin olemme hänet tunteneet?

    Jack (Ashton Holmes) kiusaajiensa keskellä

    Elokuvassa näyttelytyö on toimivaa tasoa ja teknisestikin elokuva on hyvä. Sen ohjaustyö on laadukasta ja se erottuu tyyliltään edukseen elokuvien joukossa. Pidin myös siitä kuinka elokuvan värimaailma oli jätetty hyvin luonnollisen ja realistisen oloiseksi joka loi tarinalle sopivamman ilmapiirin sekä yleisesti pidin myös leikkauksien ja kameran käytön osalta tasapainoisesta tunnelmasta.

    Vaikka History of violence onkin pääpiirteittäin suoraviivainen elokuva jättää se silti katsojalleen myös kysymyksiä vailla vastauksia ja antaa tilaa omille tulkinnoille. Kokonaisuutena History of Violence on lajityypissään hyvä elokuva joka kannattaa katsoa.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 204 813 annettuun ääneen”]7,5/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Dracula III: Legacy

    Rutger Hauer vampyyri Draculana

    Dracula III: Legacy (IMDB) on Patrick Lussierin ohjaama vapyyrikauhuelokuva vuodelta 2005. Pääosissa nähdään Jason Scott Lee sekä Jason London.

    Elokuva on kolmas osa Wes Cravenin vampyyritrilogiasta jonka muista osista en kuitenkaan täysin varmuuteen päässyt – ainakin Dracula II: Ascension tähän trilogiaan kuuluu mutta ilmeisesti myös Dracula 2000. Olen aikaisemmin katsonut Dracula 2000:n (mutta en ole siitä tänne arvostelua tehnyt, pitänee jossain vaiheessa korjata tämä epäkohta) mutta sen yhteys tähän elokuvaan on todella vaikea yhdistää sillä mitään yhteistä tarttumapintaa näillä elokuvilla ei löydy.

    IMDB:ssä on tätä samaa asiaa ihmetelty ja siellä on annettu selitys Dracula 2000:n lopun ratkaisun ja tämä Dracula-trilogian toisen osan välillä. Yhteys selviää ilmeisesti vain kommenttiraidoista DVD:llä joten aivan parhaalla mahdollisella tavalla tarinaa ei ole kuljetettu trilogian läpi että siitä osaisi yhdistää elokuvien liittyvän toisiinsa.

    Isä Uffizi

    Tarinassa kerrotaan kuinka Isä Uffizi (Jason Scott Lee) lähtee Luken (Jason London) kanssa Itä-Eurooppaan jossa on meneillään sisällissota. Heille selviää että Dracula on tehnyt diilin paikallisten sotilaiden kanssa että he toimittavat tuoreita ihmisiä Draculan ravinnoksi. Tarinassa matkaan tulee myös uutisreportterit jotka ovat lähteneet tekemään uutisointia paikan tapahtumista mutta ovat kuitenkin jääneet paikkaan jumiin asioiden mentyä epäsuotuisasti.

    Vamyyreiden ja sotilaiden luoman uhkan lisäksi myös itse Isä Uffizilla on ikävästi vampyyrivirus jonka kanssa hän joutuu taistelemaan jotta se ei ottaisi voittoa ja tekisi hänestäkin vampyyria.

    Kokonaisuutena Dracula III: Legacy on kohtalaisen mitäänsanomaton vampyyrielokuva. Myönnettäkköön että se olisi saattanut olla parempi mikäli ennen tätä osaa olisin katsonut toisen osan tästä trilogiasta jolloin tarinaan tulleet henkilöt olisivat saattaneet käydä järkeen. Yksittäin tämän osan katsottuna heräsi vain kysymyksiä että keitä nämä henkilöt ovat ja miten he liittyvät mihinkään mistä tässä elokuvassa on kyse.

    Luke joutui keskelle vampyyrien verikekkereitä

    Näyttelytyö oli suhteellisen tasapaksua ja paikoitellen hyvinkin teennäisen tuntuista ainakin rikollisjohtajan sekä myöskin reportterinaisen toimesta. Henkilöhahmoista Lukesta syntyy mielikuva typeryksestä joka ei ota opikseen virheistä joita hän tekee. Humoristisia vivahteita elokuvassa on kuitenkin jonkin verran mukana mutta valitettavasti nekin on kohtalaisen kliseisellä tyylillä toteutettuja.

    Useammatkin elokuvan kohtaukset tuntuvat hieman irtonaisilta joiden tarkoitus herättää ajatuksen siitä että ne kohtaukset ovat tarkoitus itsessään vailla sen suurempaa merkitystä kokonaisuuden kannalta. Täytekohtauksia joilla saadaan vähän verta, vampyyreitä ja actionia mukaan. Loppuratkaisu oli sinänsä kuitenkin ihan mukiinmenevä.

    Pidin elokuvassa siitä että paikoitellen oli käytetty kamerakulmia joita kovin usein ei tule elokuvissa nähtyä. Kuitenkin jotkut kohtaukset joissa auton ajoa kuvataan paikasta A paikkaan B tuntuivat tarpeettoman pitkiltä ja niissä oli käytetty tarpeettoman monia kuvakulmia ilman että sillä sai mukaan varsinaista lisäarvoa tarinankerrontaan.

    Tikun nokassa olevat ihmiset eivät paljoa katsojiaan järkyttänyt

    Kokonaisuutena Dracula III on elokuva jonka katsoo kerran tai parikin kertaa mikäli on vampyyrielokuvien ystävä mutta kaikille muille tämä elokuva tuskin tarjoaa juurikaan mitään sellaista mistä saisi paljoa iloa irti.

    Vaikka itse pidänkin vampyyrielokuvista (myös B-luokan sellaisista) ei tämä ollut sieltä parhaasta päästä. Perinteisiä vampyyrielokuviin kuuluvia elementtejä siinä kyllä oli kohtalaisesti eli siinä oli verta, tissejä, teräviä kulmahampaita, veren imemistä, kristinuskon tematiikkaa ja vampyyrien tappamista mutta silti elokuva oli omaan makuuni kohtalaisen tylsä sen liiallisen actionmaisuuden ja kankean elokuvallisen tyylin vuoksi.

    Arvosana: 4/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 2 305 annettuun ääneen”]4,7/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Capote

    Capoten roolissa nähdään Philip Seymour Hoffman

    “More tears are shed over answered prayers than unanswered ones.”

    Capote (IMDB) on Bennett Miller ohjaama draamaelokuva vuodelta 2005. Pääosaroolissa Truman Capotena nähdään Philip Seymour Hoffman ja hänen lapsuudenystävänä Harper Leenä nähdään Catherine Keener.

    Elokuvassa kerrotaan kuinka pienessä kansasilaisessa kaupungissa on tapahtunut brutaali kokonaisen perheen murha vuonna 1959. Capote kiinnostuu tapauksesta ja lähtee ystävänsä Harperin kanssa tekemään artikkelia aiheesta mutta tapahtumia seuratessaan hän tajuaa että tapahtuma on kokonaisen kirjan arvoinen. Hän visioi kirjastaan uudenlaista tyyliä edustavaa teosta, dokumenttiromaania. Teoksen nimeksi on tulossa Kylmäverisesti joka on oikeastikin siis Truman Capoten kirjoittama teos.

    Murhamies vauhdissa

    Rikoksen epäillyt tekijät löytyvät ja heidän oikeudenkäyntinsä käydään. Myös Truman ystävineen on oikeuskäsittelyä katsomassa ja hän jää ihmettelemään tapauksen yksityiskohtia ja päättää itse tutustua tapahtumiin hieman paremmin.

    Hän hankkiutuu vankilaan passitettujen tekijöiden luo ja käy keskusteluita heidän kanssaan tulevaa tapauksesta kertovaa kirjaansa varten. Oikeus on määrännyt murhaajille kuolemantuomion mutta toimeenpano lykkääntyy useampaan otteeseen joten kirjan valmistuminen viivästyy aina vain kaukaisempaan tulevaisuuteen.

    Truman kerkeää haastatellessaan ystävystyä toisen tekijän kanssa mutta onko Trumanin ystävystyminen oikeasti aitoa vai onko kyseessä vain hänen teeskentelynsä jolla hän saa hankittua vangin luottamuksen jotta saisi kaivettua hänestä ulos murhayön tapahtumia?

    Truman ja Harper

    Capote on mukavan verkkaisella tarinankuljetuksella etenevä draamaelokuva joka pitää katsojan hyvin otteessaan. Philip Seymour Hoffmanin roolisuoritus on tässä elokuvassa on saanut parhaan miespääosan Oscarin vuonna 2005 eikä syyttä – elokuvaa katsoessa itsekin havahduin panemaan merkille kuinka erinomaisesti Hoffman vetää roolinsa.

    Truman Capote on paikoitellen hermoja raastavan ärsyttävä tapaus – hänen puhetyylinsä tuntuu rasittavalta kuunnella, olemuksensa on kohtalaisen vastenmielinen eikä ylimielisestä ja kierolta tuntuneesta luonteestakaan voi antaa liikaa kehuja. Sitä suuremmalla syyllä Hoffmanin roolisuoritus ansaitsee kiitosta sillä hänen onnistuneen näyttelytyönsä ansiosta katsojalle syntyy tunteita jotka huonommalla ilmaisulla olisi loistanut poissaolollaan.

    Päähenkilöstä syntyy mielikuvia jotka kuitenkin myöhemmässä vaiheessa elokuvaa muuttavat muotoaan ja aiheuttaa hieman hämmentäviäkin ajatuksia – millainen mies hän lopulta onkaan, ylimielinen ja itseään täynnä oleva kylmä teeskentelijä vaiko kuitenkin empatiaan kykeneväinen ihminen joka aidosti kokee ja tuntee menetyksen luomaa taakkaa?

    Vangit vakavina

    Pidin tästä elokuvasta todella paljon. Sen näyttelytyö on erinomaista, käsikirjoitus on kiinnostava eikä sen visuaalisesta tyylistäkään löydä mitään moitteen sijaan. Kokonaisuus on toimiva paketti. Tämä on ehdottomasti parhaita elokuvia joita olen pitkään aikaan nähnyt.

    Kiintoisana puolena on elokuvan yleisesti saamat arvostelut. IMDB:ssä arvosana on tätä kirjoittaessa ainoastaan 7,4 mutta Metacriticissä metascore on 88. Kriitikoiden arvosteluissa positiivisia arvosteluita on 38, mixed 2 ja negatiivisia arvosanoja on 0. Kuitenkin tavallisten katsojien näkemykset ovat poikenneet tästä selkeästi – 188 positiviista arvostelua, 33 mixed ja 16 negatiivista. Mielenkiintoista havaita olevansa kriitikoiden kanssa samalla linjalla.

    Sanalla sanoen tämä elokuva on mestariteos.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=’Perustuu 110 602 annettuun arvosteluun’]7,4/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Vampires: The Turning

    Yökerhossa joraaja jorasi kuin viimeistä päivää

    Oletko aina palanut halusta tietää kuinka eeppistä settiä saisi tehtyä jos yhdistäisi vampyyrielokuvan ja Kung Fu -elokuvan yhdeksi kokonaisuudeksi? Etkö? En minäkään, mutta sellainen elokuva tuli vastaan tämänviikkoisen leffalauantain merkeissä.

    Vampires: The Turning (IMDB) on vuodelta 2005 oleva kauhua ja toimintaa sisältävä vampyyrielokuva. Kuten yleensä vampyyrielokuvissa, ei tämänkään elokuvan kauhuelementit ole pelottavia. Enemmän jännitys/trilleri-tasoa kuin kauhua, mutta toki jokainen meistä pelkää eri asiota joten vastuu pysyköön katsojalla.

    Tarinassa kerrotaan kuinka turistipariskunta on thaimaassa ja riidan jälkeen nainen katoaa. Käy ilmi että vampyyrit ovat ottaneet emännän matkaansa ja kumppanille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin joko jättää nainen vampyyreille tai lähteä itse vaaralliselle pelastusretkelle. Juonen kannalta elokuva olisi jäänyt lyhyeksi jos ukko olisi lähtenyt seuraavalla paluulennolla kotiin ja elänyt elämänsä onnellisena loppuun saakka ja jättänyt emännän thaimaaseen vampyyrien ruoaksi, joten arvattavalla tavalla pelasutsretki tullaan näkemään.

    Pahat vampyyrit ajavat prätkillä

    Pelastusretken varrella tullaan törmäämään vampyyrienmetsästäjiin, pahoihin vampyyreihin sekä hyviin vampyyreihin – tässä tapauksessa hyvät vampyyrit ovat niitä jotka eivät juo ihmisten verta ellei ihminen itse halua tulla vampyyriksi.

    Matkan aikana selviää että vampyyrit on mahdollista muuttaa jälleen kuolevaisiksi ihmisiksi. Tähän kuitenkin vaaditaan oikeanlainen kuunpimennys joka sattuu harmillisesti olemaan vain kerran 800:ssa vuodessa. Onnena onnettomuudessa on hyvä tuuri, sillä juuri nyt aika on käsillä ja hyvät vampyyrit ovat aikeissa muuttaa kaikki vampyyrit takaisin kuolevaiseen muotoon.

    Connor liittyy auttamaan hyviä vampyyreitä ja antaa Sangin muuttaa hänetkin vampyyriksi, sillä jos suunnitelma toimii hänestäkin tulee jälleen ihminen eikä elämää tarvitse viettää ikuisessa pimeydessä. Väliaikainen lisävoima ei ole myöskään pahitteeksi pahoja vampyyreitä pätkiessä eikä salitreeneille ole näin nopealla aikataululla enää sijaa.

    Crossipyörällä ajo on hubaa. Kuvassa pääosarooleissa nähtävät Connor (Colin Egglesfield) sekä Sang (Stephanie Cao).

    Pahat vampyyrit haluavat tietenkin estää hyvien vampyyrien aikomukset ja taisteluita tullaan näkemään.

    Elokuvan pääosassa on tuo miespuoleinen turisti joka tunnetaan leffassa nimellä Connor. Connoria näyttelee Colin Egglesfield joka on tunnettu myös Rizzoli & Isles -televisiosarjasta. Connorin naista Amandaa näyttelee Meredith Monroe ja matkan varrella nähtävää hyvien vampyyrien johtajaa Sangia esitää Stephanie Chao.

    Ajatuksen tasolla vampyyrielokuvaan kung fu -taisteluiden lisääminen kuulostaa omaan korvaani sangen absurdilta. Leffan aikana ja sen jälkeenkin olin yhä asiasta samaa mieltä – se on ajatuksena aivan yhtä huono kuin ketsupin lisääminen riisipuuroon.

    Piri toimii

    En itse pidä kung fu -filmeistä joten tämä varmasti on myös heikentämässä arvosanaa. Ilman vampyyrielokuvallisia elementtejä tämän arvosanasta olisi lähtenyt vielä piste tai kaksi pois, mutta näiden elementtien ansioista jaksoin leffan sentään loppuun asti katsoa.

    Vampires: The Turning on huono elokuva. En sitä voi suositella juuri kenellekään muulle kuin vampyyrielokuvien katsojalle jonka aikomuksena on nähdä suurin osa kohtalaisen kokoluokan budjetilla väännetyistä alan filmeistä. Muut voivat säästää aikaansa ja etsiä parempaa katsottavaa.

    Arvosana: 4/10 (IMDB: 3,3/10)