Aleksin Blogi

Tag: Vuoden 2012 elokuva

  • Leffalauantai: Looper

    Tulevaisuudesta tullut Joe (Bruce Willis, vasemmalla) käymässä keskustelua nykyhetkessä elävän minänsä kanssa (oikealla olevan Joseph Gordon-Levitt) vuoden 2012 elokuvassa Looper.

    Rian Johnsonin ohjaama ja Joseph Gordon-Levittin, Bruce Willisin ja Emily Bluntin tähdittämä Looper (IMDB) on vuonna 2012 julkaistu toiminnallinen sci-fidraama.

    Elokuvan nykyhetkessä ei ole vielä aikamatkustusta keksitty, mutta se on 30 vuoden päässä todellisuutta. Tulevaisuudesta lähetetään ihmisiä historiaan – eli elokuvan nykyhetkeen – missä looperiksi kutsutut tappajat poistavat tulevaisuudesta lähetetyn henkilön menneisyyteen tapettavaksi. Asiat muuttuvat tulevaisuudessa kun rikollisuuden vallassa on Sateentekijäksi kutsuttu henkilö, sillä hän alkaa sulkemaan looppeja lähettämällä menneisyydessä elävän loopperin tapettavaksi tämän tappajan oman vanhemman version, eli nykyhetken minä tappaa tulevaisuuden minänsä.

    Joe (Jospeh Gordon-Levitt) on yksi loopereista jonka käsistä hänen oma vanhempi versionsa (Bruce Willis) onnistuu pakenemaan minkä seurauksena hänen oma henkensä on vaarassa, sillä tulevaisuuden henkilön karkuun pääseminen eliminoimisen sijaan on asia mitä looppereilta ei sallita.

    Kuten monien muidenkin aikamatkustukseen perustuvien elokuvien kanssa, myös tässä paikoitellen asiat käyvät hämmentäväksi. Onneksi näin ei kuitenkaan käy liiaksi ja tarina pysyy pääpiirteittäin selkeänä ja ymmärrettävänä seurata.

    Katsoessa tarinaa nousi väkisin mieleen alkupään Terminator-elokuvat (lue The Terminator -elokuvan arvostelu) missä myös tulevaisuudesta mennään historiaan etsimään tapettavia. Toki Looperissa teema on hyvin erilainen, mutta paikoitellen nähdään myös yhteneväisyyksiäkin. Tämä ei tietenkään ole huono asia, koska teki aikamatkustusta sisältävän elokuvan missä on joko menneisyyden tai tulevaisuuden hahmojen tappamista miten tahansa, ei viittauksia Terminatoriin voine välttää katsojan mielessä, sillä kyseiset elokuvat ovat klassikoita joihin monia muita vertaa mielessään halusipa tai ei.

    Looper on luokiteltu myös sci-fi-elokuvaksi mikä selittyy helposti aikamatkustustematiikalla, mutta siellä täällä nähdään muitakin lajityypin elementtejä kuten muutamien henkilöiden telekineesikykyjä. Kokonaisuuden kannalta painoarvoa tälle aspektille ei kovin paljoa kuitenkaan anneta, joten mystiikan elementit jäävät vähäiseksi ja osittain hieman täytteen tunnuksi. Katsojalle kyllä syntyy mielikuva erään henkilön telekineesikyvyistä ja siitä miten se mahdollisesti tulevaisuudessa muuttaa asioiden kulkua, mutta tämä teema olisi ollut mukava nähdä hieman paremmin rakennettuna.

    Yllättävää kyllä, IMDB:ssä arvosana on tämän kirjoittamisen hetkellä 7,4 mutta Metacritic-sivustolla kriitikoiden antamien pisteiden arivo on 84 pistettä eli tämä on enemmän uponnut kriitikoihin kuin keskivertoon katsojaan.

    Kokonaisuutena tarina kulkee hyvin eteenpäin, teema pysyy kasassa ja aikamatkustusteema nyrjäyttää aivoja sopivasti mutta ei liiaksi. Lisäksi positiivisena aspektina elokuvan loppu oli yllättävä ainakin itselleni, joten oman arvioni mukaan Looper on katsomisen arvoinen elokuva.

  • Leffalauantai: Taken 2

    Entinen CIA:n agentti Bryan Mills (Liam Neeson) yhdessä tyttärensä Kimin (Maggie Grace) kanssa vuonna 2012 julkaistussa elokuvassa Taken 2.

    Olivier Megatonin ohjaama Taken 2 on vuonna 2012 valmistunut toimintaelokuva joka jatkaa aikaisemman, vuonna 2008 julkaistun Takenin (lue arvostelu) jalanjäljissä. Pääosarooleissa nähdään edellisestä osasta tutut Liam Neeson, Famke Janssen sekä Maggie Grace.

    Bryan Mills (Liam Neeson) on entinen CIA:n agentti joka joutuu selvittämään välejään edellisestä Takenista tutun rikollisjengin jäsenten kanssa. Ensimmäisessä Taken-elokuvassa Bryanin tytär Kim (Maggie Grace) kaapattiin ja Bryan kävi pelastusretkellä samalla saatellen monia rikollisia ajasta iäisyyteen. Rikollisten tappaminen jätti kuitenkin erään vainajaksi päätyneen rikollisen isälle jotain hampaankoloon ja niinpä he päättävät käydä kostamassa Bryanille.

    Bryan ja ex-vaimonsa Lenore (Famke Janssen) joutuvat kaapatuksi, mutta heidän tyttärensä Kim onnistuu pakenemaan. Kim saa autettua isäänsä pakenemaan vankeudesta ja Bryan lähtee jälleen kerran selvittämään välejään rikollisten kanssa aseiden avustuksella.

    Taken 2 on keskinkertaisuudessaan viihdyttävä ja tarpeeksi toimiva jatko-osa. Se on suoraviivainen ja ennalta arvattava eikä se tarjoa mitään erityistä uutta lajityypilleen. Ei sillä että sen edes tarvitsisikaan, sillä suurin osa elokuvista on tietenkin samojen toimivien kaavojen kierrätystä.

    Ohjaus on toimivaa, vaikkakin muutamin paikoin nähdään omaan makuuni turhauttavaa itseistarkoituksellista kameroiden pyörittelyä. Alkukohtauksissa kameraa liikutellaan modernien toimintaelokuvien tapaan siten, että se ei anna katsojalle mitään lisäarvoa, mutta luo vain lähinnä levotonta tunnelmaa kohtaukseen jossa ei ole itsessään teemallisesti mitään levotonta. Tämä on tietenkin makuasia, mutta mitä enemmän elokuvia olen katsonut, sitä enemmän tämänkaltaiset merkityksettömän tuntuiset kameratyöskentelyt ovat alkaneet turhauttamaan itseäni.

    Kaikki peruselementit ovat kohdallaan, äänissä ei ole valittamista, leikkaukset eivät myöskään ole pääsääntöisesti kohtauksia hämmentäviä vaan hyvin toimivia ja nopeat toimintakohtaukset saavat lisää toiminnan tuntua toimivilla musiikkivalinnoilla.

    Kokonaisuutena Taken 2 on viihdyttävä toimintaelokuva niihin hetkiin jolloin ei jaksa valita mitään kovin syvällistä katsottavaa, tai niihin hetkiin kun nimenomaisesti tahtoo nähdä suoraviivaista toimintaa. Vaikka se ei ylläkään ensimmäisen Takenin tasolle, on se silti omassa lajityypissään asiallinen elokuva.

  • Leffalauantai: Argo

    Tony Mendezin roolissa nähdään Ben Affleck

    Argo (IMDB) on vuonna 2012 julkaistu biografia/draama/trilleri. Sen on ohjannut myös pääosaroolissakin nähtävä Ben Affleck. Muissa rooleissa nähdään mm. Bryan Cranston, Alan Arkin, Victor Garber, Tate Donovan, John Goodman sekä Taylor Schilling. Elokuva on palkittu parhaan elokuvan Oscarilla.

    Elokuva on tositapahtumiin pohjautuva tarina missä kerrotaan CIA:n suorittamasta operaatiosta missä pelastettiin kuusi amerikkalaista Iranin pankkivankikriisin aikaan vuonna 1979. Wikipedian mukaan kyseinen kriisi alkoi vuonna 1979 islamilaisten opiskelijoiden vallattua Yhdysvaltojen Iranin suurlähetystön Teheranissa (lue täältä).

    Oma historiantietämykseni aiheen tiimoilta on vähäistä joten en osaa arvioida kuinka todenmukainen kuvaus elokuva oli kyseisestä tapahtumasta. Kuivahkon kuuloisesta aihepiiristään huolimatta Affleck on onnistunut loihtimaan mielenkiintoisen elokuvan joka pitää katsojan mielenkiinnon yllä alusta loppuun saakka.

    Bob Andersin roolissa Tate Donovan

    Alussa katsojalle näytetään tapahtumapaikka, mielenosoittajien saapuminen ja mellakointi sekä kuuden henkilön pako tapahtumapaikalta. Pian tämän jälkeen siirrytään amerikkaan CIA:n puolelle missä suunnitellaan operaatiota paenneiden henkilöiden palastamiseksi heidän piilopaikastaan. Agentti Tony Mendez (Ben Affleck) lähtee Iraniin pelastusoperaatiolle mikä on naamioitu CIA:n tekaistun Sci-Fi elokuva Argon tapahtumapaikaksi.

    Elokuvallisesti Argo on tyylikkäästi toteutettu draama joka rakentuu verkkaisesti käymättä kuitenkaan missään vaiheessa junnaavaksi. Rauhallisen tarinan kasvatuksen ja hyvän tarinan rytmin myötä lopun ratkaisuvaiheet tuntuvat kiinnostavalta ja jopa jännittävältä – siitäkin huolimatta että katsojan on helppoa osata odottaa mihin suuntaan henkilöiden kohtalot menevät.

    Vakava tarina sisälsi siellä täällä myös toimivia humoristisia vivahteita jotka olivat omiaan lisäämään elokuvalle myös viihteellistä puolta. Yli kaksi tuntia kestävä elokuva kansainvälisestä konfliktista ja siihen liittyvästä pelastusoperaatiosta on helppo tehdä tarpeettoman synkkämieliseksi ollakseen enää viihdyttävä tai vaihtoehtoisesti liian kliseiseksi ollakseen uskottava, mutta Argo onnistuu tyylipuhtaasti tasapainottelemaan näiden välillä kallistumatta kuitenkaan kumpaankaan suuntaan.

    Kokonaisuutena Argo on erinomainen elokuva joka kestää useammankin katselukerran.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 560 419 annettuun ääneen”]7,7/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: For a good time, call…

    Lauren Powellin roolissa nähdään Lauren Miller Rogen

    For a good time, call… (IMDB) on Jamie Travisin ohjaama vuonna 2012 julkaistu myöhäisillan komedia. Pääosissa nähdään Lauren Miller Rogen, Ari Graynor, Justin Long sekä James Wolk.

    Lauren Powellin (Lauren Miller Rogen) elämäntilanne muuttuu hetkessä tasaisen varmasta mutta tylsästä arjesta kun hänen poikaystävänsä Charlie (James Wolk) ilmoittaa että hän lähtee italiaan työkeikalle. Käytännössä hän haluaa lähteä sinne yksin jotta saa miettiä hänen ja Laurenin suhdetta. Charlien mielestä heidän suhteensa on tylsä ja niinpä Lauren jää pian tyhjän päälle vailla tietoa minne asettua asumaan.

    Laurenin ystävällä Jessellä (Justin Long) on sopivasti yksi ystävä joka tarvitsee kämppäkaveria maksamaan yhdessä asunnon vuokraa ja niinpä Justin vie Laurenin katsomaan tätä asuntoa ja mahdollista kämppäkaveriehdokasta. Ovella totuus kämppäkaveriehdokkaasta valkenee niin Laurenille kuin asunnon nykyiselle asukkaalle Katielle (Ari Graynor) jotka kyllä tuntevat toisensa jo kymmenen vuoden takaa high schoolista, mutta joiden välit eivät ole millään muotoa hyvät. Kummankin elämäntilanteesta johtuvista syistä he päättävät koettaa tulla toimeen kämppäkavereina.

    Kiltin työtön roolissa kasvanut Lauren saa pian selville että kämppiksensä työskentelee puhelinseksilinjalla. Lauren huomaa että Katien olisi mahdollisuus pyörittää omaa puhelinseksilinjaa eikä hänen tarvitsisi työskennellä huonommalla palkalla muualle ja pian kämppiksillä onkin yritys pystyssä. Alunperin vain firman pyörittämiseen aikonut Lauren lähtee itsekin vähitellen vastaamaan puheluihin ja ajan saatossa kämppisten huonot välit parantuvat ja heistä tulee myös ystäviä.

    Katie Steele (Ari Graynor)

    Vaikka elokuvan tarina kertookin päällisin puolin puhelinseksilinjalla työskentelevistä naisista ja siinä sen myötä kuullaan paikoitellen kohtalaisen karkeahkoa kielenkäyttöä, on se kuitenkin pohjimmiltaan lämminhenkinen kahden ihmisen kasvutarina.

    Laurenin elämä on aina pyörinyt tutuissa, turvallisissa mutta myös ennalta-arvattavissa kuvioissa. Monella tapaa hän on oppinut elämäntapansa vanhemmiltaan ilman että on missään vaiheessa pysähtynyt miettimään onko se todella sitä mitä hän itse haluaa. Kun hän muuttaa yhteen räväkän Katien kanssa alkaa hän vähitellen löytämään itsestään uusia puolia ja löytää uudenlaista rohkeutta olla jotain muuta kuin mitä häneltä aina odotetaan.

    Katien osalta kasvu tapahtuu enemmänkin päinvastaiseen suuntaan. Siinä missä hän on päällisin puolin itsevarma, rohkea ja räväkkä tyttö uskaltautuu hän vasta Laurien kanssa näyttämään oman todellisen ja herkän puolensa.

    Pidin positiivisena kuinka myöhäisillan komedian tematiikan ja karkeiden juttujen taakse oli saatu kuitenkin rakennettua hyvällä tapaa toimiva ja viihdyttävä kasvutarina ilman että se olisi tuntunut teennäiseltä tai kliseiseltä. Mielenkiintoisin anti elokuvassa löytyykin sen taustalla rakentuvissa ystävyyden ja henkilöiden kehityksessä.

    For a good time, call… on viihdyttävä myöhäisillan elokuva jonka karkean pinnan alla sykkii kuitenkin lämminhenkinen sydän.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 15 377 annettuun ääneen”]6,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Bachelorette (Polttarittaret)

    Regan (Kirsten Dunst)

    Bachelorette (IMDB) joka on käännetty muotoon Polttarittaret on vuonna 2012 julkaistu draamaa, romantiikkaa ja komediaa sisältävä elokuva mutta ei kuitenkaan romanttinen komedia. Sen on ohjannut Leslye Headland. Pääosarooleissa nähdään Kirsten Dunst, Isla Fisher, Lizzy Caplan sekä Rebel Wilson.

    Tarina kertoo kouluaikaisista kaveruksista Reganista (Dunst), Genasta (Caplan), Katiesta (Fisher) sekä Beckystä (Wilson). Vastoin muiden odotuksia on Becky purjehtimassa avioliiton satamaan ja näinpä vanhat kaverit Regan, Gena ja Katie saavat kunnian olla hänen morsiusneitoinaan.

    Valmistautumiset häihin eivät mene kaikilta osiltaan kuitenkaan toivotulla tavalla kun polttari-iltanaan morsian pahoittaa mielensä ystäviensä epäasiallisen käytöksen seurauksena. Pahemmin asiat alkavat lähteä vielä väärille raiteille häitä edeltävänä yönä kun morsiusneidot onnistuvat kokaiinipäissään hajottamaan ja sotkemaan morsiamen häämekon. Yö muodostuu kiireiseksi etsiessä paikkaa missä mekon voi korjata ja pestä vielä ennen aamun hääseremoniaa.

    Gena (Lizzy Caplan) ja Katie (Isla Fisher)

    Vaikka Bachelorette onkin listattu ensisijaisesti komediaksi en tästä itse kovin paljoa komediallisia vivahteita onnistunut esiin kaivamaan. Toki koettujen tilanteiden absurdiudessa on koomisia piirteitä kun kaikki meinaa mennä pieleen, mutta tapa millä hahmot ja tilanteet tuodaan katsojalle esiin saa tunnelman tuntumaan enemmänkin draamalta. Ainakin itselläni tarinan morsiusneidot jotka ovat vaarassa pilata ystävänsä ikimuistoisen päivän omien toimiensa seurauksena sai aikaan enemmän säälin tunteita morsianta kohtaan kuin huvittunutta oloa tilannetta kohtaan.

    Huolimatta siitä että en tätä komedialliselta anniltaan voi kehua on Bachelorette muutoin viihdyttävä elokuva ja sen mielenkiintoisin anti löytyykin morsiusneitojen hahmoista. Päällisin puolin ystävykset ovat hyvin erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa, mutta sisäisesti heitä yhdistää pettymykset, rikkonaisuus ja elämän hallinnan puute. Gena ei ole vuosien jälkeenkään päässyt yli nuoruuden rakkaudestaan ja pakenee tunteitaan epäterveellisesti korostettuun seksuaalisuuteen, Katie pakenee omaa epävarmuuttaan liiallisen paljon päihteillen ja Reganin epävarmuus ja hyväksyttynä olemisen kaipaus näkyy muille kovana pintana ja pomottelevana käytöksenä.

    Kokonaisuutena pidin tästä elokuvasta, mutta en komedian genressä. Tapa miten hahmojen persoonat ja luonteenpiirteet tuodaan esiin katsojalle on hyvä ja toimiva, sillä se jättää tilaa omalle tulkinnalle selittämättä kaikkea juurta jaksain. Se on myös mielenkiintoinen kasvutarina joka antaa toivoa paremmasta huomisesta myös tarinan morsiusneidoille.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 43 881 annettuun ääneen”]5,3/10[/simple_tooltip])