Aleksin Blogi

Tag: Vuoden 2013 elokuva

  • Leffalauantai: The Wolf of Wall Street

    Puhetaitoinen Jordan Beltford (Leonardo DiCaprio) pitämässä puhetta yrityksensä työntekijöille.

    The Wolf of Wall Street on Martin Scorsesen ohjaama tositapahtumiin pohjautuva draamaelokuva vuodelta 2013. Pääosissa nähdään Leonardo DiCaprio, Margot Robbie sekä Jonah Hill.

    Jordan Beltford (Leonardo DiCaprio) on jo nuorena tiennyt tahtovansa tulla varakkaaksi ja niinpä hän hakeutuu Wall Streetille meklariksi. Kun hän on juuri pääsemässä hommiin kiinni tapahtuu pörssissä kuitenkin suuri romahdus jonka seurauksena työt loppuvat ennen kuin ne pääsevät edes kunnolla alkuunkaan. Jordan hakeutuu uuteen työhön meklariksi myymään senttiosakkeita hyvällä menestyksellä, mutta pian hän alkaa rakentamaan omaa yritystä yhdessä naapurinsa Donnien (Jonah Hill) kanssa. He etsivät ympärilleen muita myyntihenkisiä kumppaneita joiden avulla he nostattavat yrityksensä suuriin tuloihin kyseenalaisillakin keinoilla.

    Elokuva on suhteellisen verkkaisesti etenevä kuten sen kolmen tunnin kestosta voi arvata, mutta missään vaiheessa se ei kuitenkaan tunnu liian pitkältä eikä hidastempoiselta. Tarina etenee koko ajan hyvällä tahdilla ja toimiva rytmi säilyy alusta loppuun saakka.

    Firman menestyessä ja rahan virratessa juhlinta on sen mukaista. Huumeita, pillereitä ja alkoholia kuluu eikä uskollisuudesta ole tietoakaan kun prostituoituja on mukana monissa juhlissa. Jossain vaiheessa Jordanin huumeiden käyttö alkaa riistäytymään liiallisuuksiin alkaen hiertämään myös hänen perhe-elämäänsä. Fear and Loathing in Las Vegas -elokuvan tyylisiä huumesekoiluita ei sentään nähdä, mutta yliannostuksen aiheuttamaa sekoiluakin keretään näkemään.

    Scorsese onnistuu hyvin kuvaamaan rikkaiden huumehouruisen juhlinnan ja sen överiyden kuitenkaan glorifioimatta sitä, sillä toimilla on ennemmin tai myöhemmin seurauksia. Pettämiset ja muut sekoilut käyvät läheisille raskaaksi eikä elämä ole enää pelkkää iloista juhlintaa.

    Tarina on mielenkiintoinen kuvaus päämäärätietoudesta, ahneudesta, rikkaudesta ja sen turmiollisesta vaikutukseta väärissä käsissä. Kuten todellisessakin elämässä, monet asiat jotka vaikuttavat tavoittelemisen arvoiselta eivät lopulta välttämättä sellaisia olekaan.

    Kokonaisuutena The Wolf of Wall Street on erinomainen ja katsomisen arvoinen elokuva.

  • Leffalauantai: R.I.P.D.

    Efektit ovat toisinaan toimivaa tasoa kuten tässä, mutta joissain kohtauksissa ne tuntuvat huonommilta

    R.I.P.D. (IMDB) on vuonna 2013 julkaistu komediallinen toimintaelokuva jonka on ohjannut Robert Schwentke. Pääosissa nähdään Ryan Reynolds, Jeff Bridges, Stephanie Szostak sekä Kevin Bacon.

    Nick (Ryan Reynolds) on poliisi joka on yhdessä työpartnerinsa Hayesin (Kevin Bacon) kanssa ottanut tekemällään keikalla laittomasti omaisuutta omaan haltuunsa. Nick tulee kuitenkin katuman päälle, mutta ennen kuin hän on saanut sovitettua tekonsa pääsee hän tehtävällä ollessaan hengestään. Hän siirtyy kuolleiden poliisivoimiin missä hän saa partnerikseen jo 1800-luvulla kuolleen virkavallan edustajan jonka kanssa he joutuvat ottamaan kiinni karanneita kuolleita eli raatoja. Työtehtävässään Nick saa huomata että hänen eläessään varastamansa kulta onkin osa suurempaa tarkoitusta, sillä karanneet kuolleet tahtovat päästä palaamaan takaisin maan päälle ja tätäkin kultaa tarvitaan suunnitelman toteuttamiseen.

    R.I.P.D. on tarinansa osalta kiintoisa sillä sen tarinassa on omaperäisiä ideoita, mutta harmillisesti sen luomaa potentiaalia ei ole hyödynnetty kunnolla.

    Tarinassa on uskonnollista mystiikkaa joka kuitenkin jättää hieman epäselkeän kuvan kuolleiden tilasta tämän elokuvan viitekehyksessä – ketkä kuolleet päätyvät R.I.P.D.:hen, ketkä ns. raatoihin ja mitä kaikille muille ihmisille tapahtuu kuolemansa jälkeen. Samoin epäselväksi itselleni jäi mitä tapahtui kaikille niille raadoille jotka R.I.P.D.:n poliisit ampuvat kadoksiin – joutuvatko he kadotukseen, vankilaan vai minne. Yksi vaihtoehto voi olla tietenkin että tämä on selvinnyt jossain vaiheessa elokuvaa, mutta itselläni se on vain mennyt ohi.

    Selkeyttä en saanut myöskään siihen miten käy näiden poliisien sen jälkeen kun heidän aikansa kuolleiden polliisin palveluksessa on ohitse. Pieniä epäselvyyksiä tarinassa siis on, mutta onneksi tämänkaltaiset asiat eivät kovin paljoa paina vaakakupissa ottaen huomioon elokuvan kepeän ja viihteellisen luonteen. Vakavamielisemmässä draamassa tai vaikkapa toimintaelokuvassakin jonka miljöö olisi arkirealistisempi olisi odotukset tarinan selkeydelle myös suuremmat kuin komediallisessa toiminnassa.

    Erikoistehosteista jäi itselleni hieman ristiriitainen tunnelma. Paikoitellen ne näyttivät hyvältä, mutta toisinaan ne näyttivät tarpeettoman keinotekoiselta joka latisti joidenkin kohtausten tunnelmaa. Lisäksi raatojen ulkomuodot olivat pääsääntöisesti huonot ja korostetun teennäisen näköiset. Tietenkin on ymmärrettävää että ne näyttävät siltä juuri siksi että niillä luodaan humoristista vivahdetta tähän elokuvaan, mutta omaan silmääni tyyli ei toiminut.

    Näyttelytyö on pääsääntöisesti hyvää tasoa kuten tämän tason näyttelijäkaartilta voi odottaakin, mutta yksittäisiä kohtauksia oli joissa tunteen välitys jätti kaipaamaan suurempaa ja aidompaa eläytymistä.

    Monista puutteistaan huolimatta ei tämä erityisen huono elokuva ole, mutta en tätä silti hyvänäkään voi pitää lukuunottamatta tarinan mielenkiintoisia ja omalaatuisia ideoita. Kyllä tämän katsoo sopivassa mielentilassa, mutta keskinkertaisuutensa vuoksi ei siitä ole paljoa jälkipolville kerrottavaa.

  • Elokuva: Oblivion

    Oblivion on vuonna 2013 julkaistu seikkailullinen tieteiselokuva. Sen on ohjannut Joseph Kosinski.

    Tekninen mekaanikko Jack(Tom Cruise) ja hänen tiimiparinsa Victoria (Andrea Riseborough) elävät maan läheisyydessä olevalla aluksella. Maan lähellä on monia maasta resursseja kerääviä lauttoja sekä erilaisia droneja jotka tarkkailevat aluetta ja tarpeen mukaan puolustavat aluetta vihollisilta joita vielä maan pinnalla on. Jackin ja Victorian tehtävää on enää muutama viikko jäljellä, mutta ennen loppua avaruudesta syöksyy maan pinnalle muutamia uneen vaivutettuja ihmisiä kuljettanut alus. Jackin ihmetykseksi hänen huoltamansa dronet alkavatkin tuhoamaan näitä ihmisiä eikä puolustamaan heitä ja yhden eloonjääneen ja aiemmin kohtaamiensa vihollisten avulla hänelle selviää yllättäviä asioita niin itsestään kuin tehtävästäänkin.

    Tieteiselokuvat antavat hienon mahdollisuuden luoda uudenlaisia näyttäviä ympäristöjä joihin tapahtumat sijoitetaan, sillä ne eivät ole realistisen havaittavan maailman rajojen vankeja. Tässäkin filmatisoinnissa nähdään tyylikkäitä efektejä ja maisemia, mutta samalla siinä hienolla tavalla näytetään todellisen maailman kauneutta ja sille annetaan arvoa. Kuiva ja karu maa josta lautoilla imetään meriä tyhjiksi saa hyvää vastapainoa siitä kun Jack vierailee paikassa missä on vihreää nurmikkoa, puita ja puhdasta vettä. Elämän kauneutta joka on meidän jokaisen äärellä jos vain osaisimme sen ihmeellisyyden nähdä.

    Ihminen, ihmisyys ja tekoäly on tuotu mielenkiintoisella tapaa esiin ja jossain määrin Oblivion tuntuukin ihmisyyden ja luonnon aitouden ja sen kauneuden ylistykseltä, varoitukselta siitä millaiseksi maailma voi ajautua mikäli teknologialla on liian paljon valtaa.

    Oblivion on viihdyttävä elokuva. Siinä on mielenkiintoisia ja yllättäviä käänteitä ja vasta aivan lopussa tarina aukaistaan kunnolla katsojalle. Uusia käänteitä tarjoillaan sopivalla rytmillä että juoni kulkee hyvin eteenpäin mutta ei kuitenkaan kerralla liian paljoa jotta huippukohta latistuisi. Kokonaisuus toimii ja kestää useamman katselun.

  • Leffalauantai: Empire State

    Chris Potamitis (Liam Hemsworth) saa siirron vartijan roolista yövartijaksi hieman ennen isoa ryöstöä

    Empire State (IMDB) on vuonna 2013 julkaistu toiminnallinen rikostrilleri jonka on ohjannut Dito Motiel. Pääosarooleissa nähdään Liam Hemsworth, Michael Angarano sekä Dwayne Johnson.

    Poliisin urasta toiveita elättänyt Chris Potamitis (Liam Hemsworth) saa kirjeen missä selviää että toiveet lainvalvojana voi unohtaa rikosrekisteristä löytyvän kannbaikseen liittyvän tapauksen vuoksi johon hän on joutunut kaverinsa Eddien (Michael Angarano) kanssa jo pitkä aika sitten. Vaikka uraa poliisista ei löydy löytää Chris kuitenkin mielenkiiintoisen työn vartijana missä hän saa olla mukana hakemassa suuria rahasummia rahankuljetusautolla kollegansa kanssa.

    Pian työkeikalla ollessaan pari joutuu aseellisen ryöstön kohteeksi missä työtoveri ammutaan kuoliaaksi ja hän itsekin saa luodista luotiliiveihinsä. Tapauksen seurauksena työtehtävät muuttuvat autokeikoista yövartijan rooliin. Töissä ollessa hän saa tietää paikan luokattoman huonoista turvajärjestelyistä mikä tulee myös Eddienkin tietoon. Eräänä yönä Chrisin vartiovuorolla paikka ryöstetään ja miljoonien saalis katoaa minkä seurauksena poliisi ja FBI alkavat selvittämän tapausta.

    Rikosta tutkiva NYPD:n poliisi James Ransome (Dwayne Johnson)

    Empire State on viihdyttävä mutta keskinkertainen rikostrilleri ilman suuria yllätyksiä. Tarina on toimiva, henkilöhahmot ja heidän toimintatapansa ovat uskottavia eikä varsinaisesti mitään kokonaisuudessa ole pielessä. Jotta elokuva nousisi yli keskinkertaisuuden rajan pitäisi sillä olla jotain enemmän annettavaa, mutta tämä jokin jää silti valitettavasti puuttumaan.

    Pidin tavasta kuinka lavastuksillisilla valinnoilla elokuva oli saatu sijoitettua aikakaudelleen ilman että missään vaiheessa katsojalle selkeästi tarvitsee vääntää elokuvan aikakautta. Esimerkkeinä näistä oli vartijalla olevat monitorit jotka olivat kuvaputkitelevisioita, puhelimet jotka olivat vielä lankapuhelimia, rikollisten kuvien selaaminen valokuva-albumista tietokoneiden sijaan sekä yhdessä kohtauksessa näytetty elokuvateatteri minkä mainoksesta näkyy että siellä pyörii Poltergeist. Mikäli elokuvan tai sen julkaisuajankohdan tietää edes suunilleen voi katsojana nopeasti sijoittaa tapahtumapaikan aikakautta edes jonkinlaiseen aikakauteen.

    Kokonaisuutena Empire State toimii ja on viihdyttävä jonka katsoo mieluusti kerran tai parikin, mutta mitään kovin suurta ja syvällistä siitä ei kannata lähteä etsimään. Mikäli etsinnässä on vain kepeä toiminnallinen rikostrilleri on tämä lajityypissään viihdyttävä teos.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 20 684 annettuun ääneen”]5,2/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: About time

    Tim (Domhnall Gleeson)

    About time (IMDB) on vuonna 2013 julkaistu draamallisella vivahteella höystetty romanttinen komedia jonka on ohjannut Richard Curtis. Pääosarooleissa nähdään Domhnall Gleeson, Rachel McAdams, Bill Nighy sekä Lydia Wilson.

    Tarinassa kerrotaan Timistä (Domhnall Gleeson) jolle isänsä kertoo hänen 21-vuotis syntymäpäivänään suuren salaisuuden siitä kuinka hänen sukunsa miehet omaavat kyvyn matkustaa ajassa taaksepäin. Tim on hieman epävarma ja kömpelö lähestyessään vastakkaisen sukupuolen edustajia ja niinpä hän kokeileekin isänsä väittämän todenmukaisuutta hypätäkseen ajassa taaksepäin bileisiin joissa eräs nainen jäi vailla suudelmaa Timin käytöksen vuoksi. Tim saa havaita että isänsä ei ole satuillut aivan omiaan ja niinpä hänen maailmansa muuttuu tämän havainnon myötä täysin.

    Myöhemmin hän koettaa muuttaa kesän tapahtumia ja saada erään tytön pitämään hänestä mutta se ei kuitenkaan tuota haluttua tulosta. Aikamatkustus antaa kyllä uusia mahdollisuuksia mutta se ei kuitenkaan takaa että historian voisi muuttaa onnellisemmaksi. Tim tapaa myöhemmin elämässään kiinnostavan naisen jonka kanssa henkilökemiat menevät mukavasti yhteen ja kaikki näyttää tulevaisuuden suhteen hyvältä. Muita tapahtumia muuttaakseen hän kuitenkin palaa menneeseen vain huomatakseen että kohtaaminen mukavan Maryn (Rachel McAdams) kanssa on asia mitä ei koskaan tapahtunutkaan muutetussa historiassa. Tim muuttaa historiaa muutamia kertoja uudelleen vain saadakseen uuden mahdollisuuden Maryn kanssa.

    Mary (Rachel McAdams)

    Romanttisten komedioiden ystävälle About time tarjoaa monin paikoin tuttua ja turvallista kevyttä hyvän mielen hömppää, mutta siinä missä romcomien kohdalla tarina yleensä loppuu kun mies ja nainen löytävät rakkauden astuu About time tavallisten raamien ulkopuolelle. Siinä on kyllä kaikki tutut perinteiset miehen ja naisen välisen romantiikan elementit, mutta sen lisäksi sen rakkauden kuvaukseen mahtuu mukaan myös perheenjäsenten välistä rakkautta.

    Vaikka nopeasti katsoen painopiste onkin Timin elämässä ja siinä kuinka hän muuttaa menneisyyttään löytääkseen rakkauden, on mielenkiintoisen piiirre kuitenkin tavassa kuinka hän on valmis muuttamaan historiaa myös muiden kuin romanttisen rakkauden kohteensa saavuttamiseksi. Lisäksi mistä pidin tässä elokuvassa oli sen sisältämä kasvutarina ja ajatus siitä, että kuinka paljon historiaa lopulta on edes halukas muuttamaan jos elää elämäänsä siten kuin olisi sen halunnut elää.

    Tuotannoltaan tästä ei tullut mitään ihmeellistä sanottavaa mieleen. Se toimii, se on kaikin puolin tasapainoinen ja kaikki tavalliset elementit on kohdallaan. Näyttely on uskottavaa, ohjaus ja leikkaukset toimivat ja koko peruspaletti on hyvin kasassa.

    Romanttisen komedian ystäville tämä tarjoaa hyviä elementtejä vaikkakin sen asteittaiset draamalliset elementit saattavat viedä sitä liiankin vakavahenkiseen suuntaan jotta tätä voisi suoraan suositella treffi-illan elokuvaksi, mutta ajatuksia herättäväksi viihde-elokuvaksi tämä on omassa lajityypissään keskivertoa parempi tuttavuus.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 296 345 annettuun ääneen”]7,8/10[/simple_tooltip])