Leffalauantai: Maleficient (Maleficient – Pahatar)

Angelie Jolien ilmeikäs ilmeettömyys antaa Maleficientille syvyyttä olemukseen

Vuonna 2014 julkaistu Maleficient (IMDB) joka on Suomessa julkaistu nimellä Maleficient – Pahatar on klassiseen Prinsessa Ruusunen -tarinaan pohjautuva seikkailullinen koko perheen fantasiaelokuva. Sen on ohjannut Robert Stromberg ja sen pääosarooleissa nähdään Angelina Jolie, Elle Fanning sekä Sam Riley.

Prinsessa Ruususen tarina on monelle tuttu jo lapsuudesta ja siitä on useampia erilaisia variaatioita. Itselleni tunnetuin on kuitenkin Disneyn vuoden 1959 piirretyssä kuvattu versio missä paha noita asettaa kirouksen vastasyntyneen kuninkaan tyttären ylle jonka seurauksena lapsi tulee kuolemaan ennen 16:tta syntymäpäiväänsä mikäli hän pistää sormensa värttinän piikkiin. Hyvän haltijan lieventävän loitsun ansiosta hän ei kuitenkaan kuole vaan vaipuu uneen josta vain rakkauden ensisuudelma voi hänet herättää.

Myös tässä uudemmassa versioinnissa pohjalla kulkeva tarina seuraa samaa punaista lankaa vaikkakin hieman erilaisin vivahtein. Esimerkkinä mainittakoon että myös tässäkin on olemassa viaton lapsi jonka Pahatar kiroaa, mutta tällä kertaa hyvä haltijatar ei ole se kuka lievittää kirousta vaan kirouksen tekijä itse jättää kiroukseensa mahdollisuuden sen purkamiselle. Vaikka eroja löytyy on pohjalla oleva tarina onneksi tarpeeksi tutuista aineksista leivottu jotta sitä voi pitää Prinsessa Ruususen tarinana vaikkakin toisen henkilön näkökulmasta kerrottuna.

Fantasiamaailmaan mahtuu kaiken sen synkkyyden ja pimeydenkin lisäksi myös värien loiston kautta kuvattua elämän iloa

Maleficient antaa Prinsessa Ruususen tarinaan uudenlaista ja merkittävästi puhuttelevampaa perspektiiviä monin eri tavoin. Siinä missä piirretyn klassikon kuvaus Pahattaresta on yksioikoisen mustavalkoinen ja stereotyyppinen kuvaus inkarnoituneesta pahuudesta on tämän modernin version rakentama hahmo selkeästi monitahoisempi, humaanimpi ja siten myös koskettavampi.

Pahattaren kuvaus ei sorru naiivin yksinkertaistavaan narratiiviin missä hänen pahuuttansa kuvattaisi vain luontaisena pahuutena, vaan tämä versio antaa syyn ja merkityksen Maleficientin pahoille teoille siten että katsojan on helppoa ymmärtää hänen näkökulmaansa siten että siinä on samaistuttavaa tarttumapintaa. Mikä parasta hänen pahuudestaan ei rakenneta kuvaa absoluuttisesta hyvän vastakohdasta vaan aidompaa kuvausta satutetun henkilön kyynisyyden kautta heijastuvasta kovasydämisyydestä jossa kuitenkin pohjalla on puhtautta ja hyvyyttä joka heijastuu myös hänen tekoihinsa olosuhteiden mukaan.

Olennainen osa onnistunutta hahmon kuvausta tulee Angelina Jolien erinomaisesta roolisuorituksesta. Jolien ilmeikkyys sekä myöskin oikealla tapaa käyttämä ilmeettömyys antaa roolihahmolle uskottavuutta ja syvyyttä.

Monien muiden modernien fantasiaelokuvien tyyliin myös tässä on visuaalinen näyttävyys kohdallaan. Erikoistehosteet ovat kaunista katsottavaa kautta linjan ja ne tukevat hyvin tarinaa eikä niistä syntynyt ainakaan itselleni mielikuvaa siitä että erikoistehoisteden näyttävyydellä pyrittäisi peittämään tarinan puutteita. Tarina kyllä kestää hyvin omilla jaloillaan seisten eikä tehosteilla jouduta paikkaamaan laadun heikkoutta muilla osa-alueilla.

Tarina on kokonaisuudessaan hyvinkin suoraviivainen ja siten se sopii helposti hetkiin jolloin etsii viihdyttävää elokuvaa jonka katsottuaan ei tarvitse mietti mistä tässä oli lopulta kysymys. Se on helposti lähestyttävän viihteen muottiin paketoitua fantasiaa jota on ilo katsoa.

Helposti lähestyttävästä muodostaan huolimatta Maleficient onnistuu tarjoamaan enemmän tarinassaan syvyyttä kuin monet muut oman lajityyppinsä elokuvat, sillä sen kuvaus rakkaudesta, luottamuksesta, pettymyksistä, satutetuksi tulemisesta, kyynisyydestä sekä viattomuudesta ja viattoman rakkauden parantavasta voimasta on aidompaa ja paremmin kuvattua kuin monissa muissa elokuvissa. Ei sen kuvaus näistä tunnetiloista tietenkään ole yhtä syväluotaavaa kuin niihin keskittyvissä draamaelokuvissa, mutta kepeän viihteen lajissa nämä tunnetilojen onnistuneet kuvaukset ovat poikkeuksellisen ilahduttavaa katsottavaa.

Olen nähnyt tämän elokuvan nyt kahteen kertaan. Ensimmäisellä katsomiskerralla toukokuussa 2020 annoin tälle 10/10 ja nyt uudelleen katsottuna olen edelleenkin samalla linjalla – tämä on viihteellisten fantasiaelokuvien helmi josta monen eri generen elokuvat voisivat ottaa oppia. Tämän katsomiskerran jälkeen elokuva tosin myös päätyi Suosituksia-sivun (katso täältä) elokuviin.

Vaikka Maleficient on luultavasti ensisijaisesti lapsenmielisille suunnattu fantasiaelokuva on se ehdottomasti näkemisen arvoinen jokaiselle fantasiasta pitävälle katsojalle.

Arvosana: 10/10 (IMDB: 7,0/10)

Leffalauantai: Vampire academy

Dhampyyri Lucy (Zoey Deutch) ja Moroi Lissa (Lucy Fry) ovat vampyyriakademiassakin läheiset ystävät

Vampire Acedemy (IMDB) on vuonna 2014 julkaistu komediallinen teinivampyyridraama jonka on ohjannut Mark Waters. Pääosissa nähdään Zoey Deutch, Lucy Fry, Danila Kozlovskiy, Dominic Sherwood, Sarah Hyland sekä Cameron Monaghan.

St. Vladimirin vampyyriakademiasta karanneet Rose (Zoey Deutch) sekä Lissa (Lucy Fry) saadaan kiinni ja heidät tuodaan takaisin akademiaan missä heidän pitäisi olla paremmassa turvassa ulkomaailmassa vaanivilta strigoilta, pahoilta vampyyreiltä. Dhampyyri eli puolivampyyri Rose on karkumatkalla olleen ihmisten kanssa hyvin tulevan moroi-vampyyri Lissan vartija johon hänellä on jonkinmoinen telepaattinen yhteys.

Akademian sisäpuolella jälleen ollessaan he pian saavat selville että suurin uhka ei välttämättä tulekaan ulkomaailmassa olevista strigoista, vaan uhka tulevaisuuden kannalta tärkeässä roolissa olevan Lissan turvallisuudelle tuleekin lähempää kuin he osaavat odottaa.

Lucy

Vampire Academy on suoraviivainen ja harmaaseen massaan hukkuva tusinaelokuva jonka kyllä kliseisistä teinimäisistä elementeistään huolimatta jaksaa katsoa, mutta joka ei kuitenkaan missään vaiheessa pääse erityisesti säväyttämään.

Tarina on mukiinmenevä vaikkakin itselleni se jätti lähinnä tunnun siitä aivan kuin kyseessä olisi jatko-osa jollekin muulle elokuvalle tai vaihtoehtoisesti elokuva samaa nimeä kantaneelle TV-sarjalle. Tapa miten asioita kuvataan ja kerrotaan luo paikoitellen mielikuvan siitä aivan kuin katsojan odotettaisiin entuudestaan tietävän jo asioita joita on jossain muualla tapahtunut. En tiedä onko asia oikeasti näin, mutta jotain kerrontatyylissä olisi voitu hioa toisenlaiseksi mikäli näin ei ole ollut tarkoitus.

Näyttelytyö on paikoitellen teennäisen tuntuista, mutta onneksi eniten nähtävien Zoey Dutchin sekä Lucy Fryn osalta samanlaista mielikuvaa ei synny, mutta heidän näyttelemissä roolihahmoissa sitä vastoin on teinidraamakomedioiden kliseistä vivahdetta. Tätä roolihahmojen tyyliä en kuitenkaan laske miinukseksi elokuvaa kohtaan sillä lasken sen enemmänkin lajityypilleen tyypilliseksi piirteeksi joka on osittain määrittämässä lajityyppiä itsessään.

Kokonaisuutena Vampire Acedemy kestää kyllä katsomisen mikäli on vampyyrielokuvien ystävä ja osaa suhteuttaa tämän selkeästi teinielokuvan kategoriaan omissa odotuksissaan, mutta mikäli vampyyrielokuvat ei iske ei tätä oikeastaan voi suositella muille kuin teinielokuvista pitäville katsojille.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 5,5/10)

Leffalauantai: American heist

James Kellyn roolissa nähdään Hayden Christensen

American Heist (IMDB) on vuonna 2014 julkaistu toiminnallinen rikosdraama. Sen on ohjannut Sarik Andreasyan ja pääosarooleissa nähdään Hayden Christensen, Adrien Brody, Jordana Brewster, Tory Kittles sekä pelkällä taitelijanimellä nimetty Akon.

Frankie Kelly (Adrien Brody) vapautuu vankilasta istuttuaan kymmenen vuoden kakun. Palattuaan linnasta hän palaa takaisin veljensä Jamesin (Hayden Christensen) elämään. Jameskin on istunut aikoinaan lyhemmän aikaa vankilassa keikasta jonka he veljensä kanssa tekivät, mutta nykyisellään Jamesin elämä on paremmalla tolalla. Hänellä on rehellinen työ joka pitää hänet leivän syrjässä kiinni eikä rikollinen elämä enää houkuttele.

Veljensä puhuu Jamesille ideasta toimia asuntovälittäjänä. Frankiella on kaverit Sugar (Akon) sekä Ray (Tory Kittles) joiden kanssa tarkoitus on lähteä tätä uudenlaista alaa harjoittamaan. Pian James ja Frankie kuitenkin huomaavat että he ovat ajautuneet tilanteeseen jossa heidän on osallistuttava pankkiryöstöön päästäkseen irti kuvioista joihin he Rayn ja Sugarin kanssa sotkeutuivat.

Frankie (Adrien Brody)

American Heist on suhteellisen suoraviivainen pankkiryöstöelokuva, mutta tapa miten kokonaisuus on rakennettu tekee siitä lajityypissään merkittävästi keskivertoa mielenkiintoisemman. Siinä missä näkemieni tämänkaltaisten elokuvien osalta tarina usein nojaa enemmän varsinaiseen toimintaan ja ryöstöön, on tässä annettu paremmin tilaa parin tekijän persoonalle ja sille minkälaisia ajatuksia ja tunteita asia herättää.

Syyt miksi rikoksen poluilta jo irti päässyt James ajautuu uudelleen rikoksen teille veljensä kanssa umpikujaan johtaneiden olosuhteiden vuoksi on kiintoisa. Olosuhteet jossa on nähnyt liikaa ja ollut välillisesti osallisena tapahtumiin voivat johtaa helposti umpikujaan josta ei ole helppoa pakokeinoa ulos. Sitä kautta myös tämän elokuvan draamallinen aspekti on onnistuttu hyvin rakentamaan.

Pidin siitä kuinka henkilöhahmoissa tapahtuu jonkinlaista kasvua ja kuinka hahmoissa on tavallista enemmän ulottuvuutta. Frankie ja James eivät jää persoonattomiksi tusinahahmoiksi jotka päättävät ryöstää pankin vaan heistä rakentuu eheäksi muovautuva hahmo jonka kautta on kiintoisaa peilata heidän toimiaan.

Mielenkiintoisesti kriitikot tämän ovat haukkuneet lyttyyn ja IMDB:ssäkin keskiarvo on ainoastaan 5,0, mutta IMDB:n arvosanojen jakautumista katsoessa on kiintoisa havaita kuinka 18,3 % katsojista on kuitenkin antanut tälle täydet 10 pistettä joten elokuva on jakanut selvästi mielipiteitä (katso IMDB:n painotettu arvosanataulukko tästä).

Kokonaisuutena American Heist oli allekirjoittaneelle lajityypissään selkeästi keskivertoa parempi elokuva.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 5,0/10)

Leffalauantai: Serena

Serena Pembertonin roolissa nähdään Jennifer Lawrence

Serena on vuonna 2014 ilmestynyt draamaelokuva. Sen on ohjannut Bird Box -elokuvan ohjauksestakin tunnettu Susanne Bier ja pääosarooleissa nähdään myös Silver Linings Playbookista tuttu kaksikko Jennifer Lawrence ja Bradley Cooper.

Elokuvan juonessa kerrotaan George Pembertonista (Bradley Cooper) joka pyörittää liikekumppaneidensa kanssa puutavaraliiketoimintaa. Firma on edistämässä junaradan rakennuttamista vaikka yrityksen rakennushanke ei kaikkia paikallisia tahoja tahdo miellyttääkään. Lisäksi työmaalla on useita onnettomuuksia ja vaarallisia tilanteita joten rakennusprojekti ei ole millään muotoa kumppanuksille helppo ja vastoinkäymisiä koetaan usein.

Kuviot mutkistuvat entisestään kun George iskee silmänsä kauniiseen Serenaan (Jennifer Lawrence) ja avioituu hänen kanssansa sillä hänestä tulee myös yksi liikekumppani lisää. Tämä ei juurikaan miellytä muita asianosaisia. Serena ei kuitenkaan ole mikään seurapiireissä kasvanut hienostonainen vaan puutöitä hyvin ymmärtävä ammattilainen ja vähitellen hän saa myös kyvyillään hankittua työmiesten luottamuksen ja firman asiat näyttävät kehittyvän kokonaisvaltaisesti parempaan suuntaan.

Pian Serena alkaa myös odottamaan lasta ja pariskunta on innoissaan odottamassa perheen lisäystä. Georgella on jo entuudestaan yksi avioton lapsi kylällä olevan naisen kanssa, mutta hän ei osallistu kuitenkaan tämän elämään millään tapaa. Myös Serena on tietoinen asiasta mutta osaa kuitenkin elää asian kanssa.

Eräänä päivänä rakennustyömaalla tapahtuu jälleen yhdelle työmiehelle uusi onnettomuus jonka hoitamisen seurauksena myös Serenalle tapahtuu epätoivottuja asioita. Tästä johtuen suunnitellut ja haaveillut suunnat elämässä eivät pääsekään toteutumaan ja pian Serenan ja Georgen avioliitossa alkaa tulemaan suuria haasteita jotka eskaloituvat vaaralliseen suuntaan.

George Pemberton (Bradley Cooper)

Omaan elokuvamakuuni Serena toimi todella hyvin. Pidin sen tarinasta ja siinä olleista yllättävistäkin juonikuvioista sekä yleisesti tavasta miten tarinaa vietiin eteenpäin. Henkilöhahmot olivat toimivia ja etenkin Serenan persoonaa avattiin tarpeeksi jotta hänestä ja hänen toimintamalleistaan pystyi muodostamaan mielikuvan ilman että kerrottiin kuitenkaan liikaa.

Pidin siksi erityisesti juurikin Serenasta ja siitä kuinka hänen hylätyksi tulemisen pelkonsa johtaa epävarmuuteen, mustasukkaisuuteen ja järkytyksen ja pettymyksen seurauksena vähitellen sellaisiin tekoihin jotka eivät enää täytä terveen yksilön toimintamalleja. Tästäkin huolimatta häntä kohtaan on helppoa kokea hieman surua ja jopa sääliäkin, luultavasti myös siksi että Lawrencen roolisuoritus on tässäkin tuttuun tapaan erinomaista tasoa.

Eniten tämä elokuva itselleni kuvastaakin sitä kuinka epätoivoisiinkin tekoihin ihmiset voivat järkyttyneinä, pettyneinä ja kaiken itsellensä rakkaan menettäneenä ajautua. Monessa mielessä se on myös elokuva luottamuksesta ja sen menettämisestä. Jos luottamus toiseen häviää, mitä enää jää jäljelle?

Mielipiteeni elokuvan hyvyydestä on merkittävästi poikkeava yleisestä näkemyksestä. IMDB:ssä elokuva on saanut arvosanan 5,4 ja Metascoressa kriitikoiden arvosanojen keskiarvo on 36 ja ainoastaan neljä kriitikkoa 29:stä on pitänyt elokuvaa edes hyvänä. Tämä elokuva on jälleen hyvä esimerkki siitä miksi on parempi itse katsoa elokuva välittämättä siitä miten arvostelijat ja yleisö on sen ottanut vastaan sillä muutoin jäisi monia näkemisen arvoisia elokuvia katsomatta.

Elokuva pääsi myös omalle Suosituksia-sivulleni.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 5,4/10)

Leffalauantai: The Purge: Anarchy (Puhdistuksen yö: Anarkia)

Sergeant (Frank Grillo)

The Purge: Anarchy (IMDB) on vuonna 2014 julkaistu toiminnallinen kauhu/sci-fi elokuva jonka on ohjannut James DeMonaco. Pääosaroolituksissa nähdään Frank Grillo, Carmen Ejogo sekä Zoë Soul.

The Purge: Anarcyn tarina on kuvaus Yhdysvalloista missä valtaan nousseet uudet perustajajäsenet ovat luoneet lain tai asetukset jonka perusteella kerran vuodessa järjestetään puhdistuksen nimellä tunnettu operaatio minkä aikana kansalaisilla on oikeus tehdä rikoksia ja selvitä niistä ilman sanktioita. Tällaisiin sormien läpi katsottaviin rikoksiin laskeutuvat myös murhat joten 24 tuntia kestävä puhdistus on monelle kunniaiselle lakia noudattavalle kansalaiselle ajankohta milloin pihalle ei mielellään mennä pyörimään.

Monet kansalaiset eivät ymmärrettävästikään pidä kyseisestä operaatiosta ja vastarintaliikehdintääkin on havaittavissa ja myös puhdistuksen vastaisia videoita leviää. Näissä videoissa puhutaan myös teorioita siitä että hallitus haluaa kitkeä köyhiä alueita pois järjestämällä tämän tapaisia operaatioita.

Köyhällä alueella asuvat ja puhdistuksen aikana kotiinsa linnoittuvat Eva Sanchez (Carmen Ejogo) ja Cali (Zoë Soul) saavat huomata että kotonakaan ei ole turvallista ja pian he ovatkin jo kadulla taistelemassa elämästään. Omista syistään puhdistuksen aikana ulkona ajava Sergant (Frank Grillo) sattuu myös paikalle ja huomaa Evan ja Calin pistävän hanttiin heidän kimpussaan olevalle väelle. Alussa Sergant ajattelee jättää heidät oman onnensa nojaan kuten tapana tuona aikana on, mutta lopulta hän menee auttamaan naisia. Pian porukka onkin yhdessä viettämässä selviytymistaisteluaan.

Eva (Carmen Ejogo)

The Purge: Anarcyn tarina oli varsin mielenkiintoinen ja omaperäinen kokonaisuuden kannalta vaikkakin tarinan sisälle mahtuikin myös monissa muissa elokuvissa tai tarinoissa tunnettuja juonikuvioita. Esimerkiksi yhteiskunnan parempiosaisten suorittamat puhdistukset itsellensä turvallisissa olosuhteissa vailla mitään riskiä tai vaihtoehtoisesti huono-osaisempien ihmisten kaduilta kaappaamiset ja heidän käyttäminen pelialueella metsästyksen kohteena ovat tematiikaltaan sellaisia joista on kuullut vuosien mittaan useissa salaliittoteorioissa.

Tarinan kuljetus on kautta linjan hyvin eteenpäin menevää ja mielenkiintoa ylläpitävää. Sinne mahtuu pienemmässä mittakaavassa sekaan jollain muotoa yllättäviäkin käänteitä mutta isommassa perspektiivissä toki pitäydytään suhteellisen ennalta-arvattavissa raameissa.

Mielenkiintoisen tarinan lisäksi elokuva toimii hyvin myös muutenkin. Kokonaisuutena ohjaus on toimivaa tasoa vaikka muutamasta kohdasta jäikin hieman fiilis että tarpeettoman paljon selitetään katsojalle asioita jotka luultavasti oli muutenkin jo selviä. Lisäksi Sergantin elämässä on piirteitä mitkä olivat omaan makuuni tarpeettomankin kliseisiä, mutta onneksi nämä eivät olleet kuitenkaan ylikorostuneita.

Cali (Zoë Soul)

Elokuvasta jäi kokonaisuutena selkeästi positiiviset fiilikset. Se on kaikin puolin toimivaa tasoa oleva elokuva, siinä on mielenkiintoinen idea ja sen toteutus on hyvä. The Purge: Anarchy onnistui olemaan omaan makuuni myös paikoitellen suhteellisen ahdistavakin teemansa vuoksi joka on tietenkin vain osoitus siitä että filmatisointi on onnistunut välittämään katsojalleen tunnelman hyvin.

Ainoat miinukset tulevat paikoitellen tarpeettomastakin kliseisyydestä, mutta tästäkin huolimatta kyseessä on katsomisen arvoinen elokuva.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 6,5/10)