Aleksin Blogi

Tag: Vuoden 2014 elokuva

  • Leffalauantai: She’s funny that way

    Joshua (Will Forte) ja Jane (Jennifer Aniston)

    She’s funny that way (IMDB) on romanttinen komedia vuodelta 2014. Ohjauksesta on vastannut Peter Bogdanovich ja pääosarooleissa nähdään Imogen Poots, Owen Wilson, Rhys Ifans, Will Forte sekä Jennifer Aniston.

    Elokuvan juonessa teatterissa näyttelijänä toimiva Isabella Patterson (Imogen Poots) kertoo omaa tarinaansa ja sen vaiheita toimittajalle. Hän kertoo kuinka hän nuorempana toimi puhelintyttönä kunnes tapasi asiakkaan joka muutti hänen elämänsä suunnan täysin. Mies lupasi hänelle 30.000 dollaria mikäli hän lopettaisi puhelintytön työt ja ryhtyisi tekemään sitä mitä hän oikeasti rakastaa.

    Isabellalla oli haaveena olla näyttelijä joten hän hakeutui koe-esitykseen. Esityksen ohjaajana sattuu kuitenkin olemaan Arnold Albertson (Owen Wilson) joka oli tuo asikas joka sai hänet tavoittelemaan kohden unelmiaan. Arnoldin omat perhekuviot aukenevat myös Isabellalle ja kiusallisilta tilanteilta ei voida välttyä.

    Mukana elokuvan kuvioissa pyörii myös Jennifer Anistonin esittämä psykologi Jane Claremont jolla on aikaisemmin ollut suhde Will Forten esittämän Joshua Fleetin kanssa. Joshua kuitenkin kiinnostuu Isabellasta joten kuvioihin saadaan sitä kautta hieman lisää draaman aineksia. Isabella on jättänyt jälkensä puhelintyttönä toimiessaan myös vanhaan tuomariin joka ei tahdo päästä eroon pakkomielteestään häntä kohtaan joten ihailijoita riittää jokaiseen lähtöön.

    Isabella (Imogen Poots) ja Arnold (Owen Wilson)

    Vaikka She’s funny that way on Blu-rayn takakannessa listattu romanttiseksi komediaksi on se silti monilta osiltaan enemmän Pretty womania useammalla sivuhenkilöllä kuin perinteistä romanttista komediaa. Siinä on kyllä monia romanttisten komedioiden elementtejä mutta kokonaisuutena se ei noudata tavallista tarinaa.

    She’s funny that way on mukavan rento ja hyväntuulinen kepeän mielen elokuva jossa on toimivia juonenkäänteitä ja loppuun asti mielenkiintoa yllä pitävä tarina. Henkilöt ja heidän väliset suhteet ovat kiinnostavia ja heidän kohtaloidensa nivoutuminen yhteen tavalla tai toisella on viihdyttävää katsottavaa.

    Toimivan tarinan lisäksi näyttely, ohjaus sekä muut pakolliset pahat hyvän elokuvan aikaan saamiseksi on kunnossa joten viihtellistä elokuvaa etsivälle tästä löytää kaikki tarvittavat elementit.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 21 577 annettuun ääneen”]610/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Horrible bosses 2 (Kaameat pomot 2)

    Ensimmäisestä osasta tutut sankarit nähdään myös jatko-osan päätähtinä

    Sean Andersin ohjaama Horrible bosses 2 (IMDB) on rikoskomedia vuodelta 2014. Elokuva on julkaistu Suomessa nimellä Kaameat pomot 2 ja sen pääosarooleissa nähdään ensimmäisestä elokuvasta tutut päätähdet Jason Bateman, Jason Sudeikis sekä Charlie Day. Lisäksi myös sivurooleissa nähdään ensimmäisessä osassa nähdyt Jennifer Aniston sekä Kevin Spacey. Ensimmäisen elokuvan arvostelun voit lukea myös täältä blogista.

    Miehet etsivät ratkaisua ongelmaansa ja saavat ajatuksena suorittaa heitä huijanneen firman omistajan pojan kidnappauksen. Kidnappauksen myötä he aikovat kiristää lunnasrahoina tarvitsemansa rahasumman jotta voisivat turvata yrityksensä toiminnan. Koska heidän taitonsa rikollisina ei ole juurikaan kehittynyt siitä mitä se oli ensimmäisessä osassa kun he pyrkivät tappamaan pomonsa, ei tälläkään kertaa kaikki mene suunnitelmien mukaan. Neuvoaja kysellään niin vankilaan joutuneelta ex-pomolta (Kevin Spacey) kuin kriminaali Dean “Motherfucking” Jonesiltakin (Jamie Foxx).

    Jennifer Aniston nähdään myös tässä elokuvassa roolissaan Dr. Julia Harrisina

    Tarina oli mielenkiintoinen ja siinä oli sopivasti yllättäviä käänteitä. Henkilöhahmot olivat viihdyttäviä vaikka tässäkin sivuhahmot tuntuivat mielenkiintoisemmilta kuin päähahmot. Ehkä syynä on osittain se, että päähenkilöiden toiminta oli tarpeettoman yliampuvaa hieman turhankin usein joka hieman söi hahmojen mielekkyyttä.

    Elokuva on siis varsin samaa tyyliä kuin ensimmäinenkin osa joten kyseessä on selkeästi komediapainotteinen rikostarina. Se on kepeän humoristinen ja viihdyttävä elokuva jonka katsomisessa ei tarvitse liikaa käyttää ajatustoimintaansa sitä seuratakseen. Näyttelytyö oli kaikin osin hyvää tasoa eikä tämänkään osan ohjauksessa ole mitään valittamista.

    Kokonaisuutena Horrible bosses 2 on toimiva elokuva niihin hetkiin kun haluaa nähdä helposti lähestyttävän viihdyttävän rikoskomedian jossa ei tarvitse liikaa alkaa pohtimaan elämää suurempia kysymyksiä. Tai vaihtoehtoisesti niihin hetkiin kun vain haluaa katsella Jennifer Anistonia.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 139 343 annettuun ääneen”]6,3,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Non-Stop

    Bill Marksin roolissa nähdään Liaam Neeson

    Jaume Collet-Serran ohjaama Non-Stop (IMDB) vuodelta 2014 on toimintatrilleri jonka pääosaroolissa nähdään mm. Batman Beginsistä tuttu Liam Neeson. Ohjaaja sitä vastoin oli itselleni täysin tuntematon tapaus ennen tätä elokuvaa eikä ihme sillä mieheltä löytyy kokemusta ohjaajana vasta kahdeksan elokuvan verran joista yksikään ei ole sellainen jonka olisin nähnyt (mm. House of Wax ja Unknown).

    Tarina kertoo lentokonepoliisi Billistä (Liam Neeson) jonka työvuorolle sattuu kaappaustilanne missä kiristäjä uhkaa laittaa väkeä kylmäksi aina 20 minuutin välein mikäli hän ei saa haluamaansa rahasummaa tilille. Viestit tulevat suoraan suojattuun poliisin verkkoon joka tekee tapauksesta vielä mielenkiintoisemman. Juonikuvion kehittyessä eteenpäin ja nimien pyyhkiytymisestä pois elävien kirjoista alkavat tilanteet käymään lentokoneessa tukalammaksi ja epäiltyjen määrä säilyy korkeana ja potentiaalinen terroristi voi olla matkustajista kuka vain.

    Dr. Fahim Nasirin roolissa on Omar Metwally

    Non-Stop on hyvä esimerkki mielenkiintoisesti kirjoitetusta juonesta joka pitää mielenkiintoa yllä alusta loppuun asti antamalla katsojalle itselleenkin tilaa pohtia kuka mahtaa olla kaiken takana. Se heittelee täkyjä joihin on helppoa tarttua kiinni vain huomatakseen pian roikkuvansa väärässä koukussa yhtä epävarmana syyllisestä kuin tarinan sankarikin.

    Ohjaukselliselta anniltaan elokuva on myös onnistunut. Siinä ei jäädä tarpeettoman paljoa selittelemään asioita ja focus pysyy tiukasti olennaisuuksissa. Se avaa tarpeeksi tärkeimpiä hahmoja ja antaa sävyjä heidän persoonille tulematta kuitenkaan varsinaisen päätarinan tielle.

    Kokonaisuutena Non-Stop on omassa lajityypissään hyvä elokuva joka tarjoaa katsojalleen tilaa pohtia itsekin juonikäänteitä ilman että kaikkia vastauksia syötettään heti helposti lusikoitavassa muodossa.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 224 486 annettuun ääneen”]7,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Deliver us from evil (Päästä meidät pahasta)

    Riutunut ja riivattu

    Scott Derricksonin ohjaama vuoden 2014 Deliver us from evil (IMDB) on suhteellisen perinteinen kauhuelokuva missä poliisina työskentelevä Ralph Sarchie saa työssään kohdata pahuutta joka ei kumpua enää pelkästään ihmisestä itsestään vaan jonka takaa löytyy vanhan vihtahousun riivaamia mielipuolia.

    Ralph (Eric Bana) saa työparinsa Butlerin (Joel McHale) kanssa kohdata perinteisten poliisin työtehtäviin kuuluvien keikkojen ohessa hieman erikoislaatuisempiakin tapauksia joissa talon asukkaat ovat vakuuttuneet yliluonnollisen pahuuden vaikutuksesta. Lamput hajoilevat epäluonnollisen nopeasti ja kynttilätkään eivät suostu palamaan joten jotain on paikassa selvästikin pielessä. Tässä kohtaa jostain syystä itseäni hieman pisti häiritsemään epäloogisuus sillä tupakka tuntui palavan paikan päällä normaalisti eivätkä kaikki valot tuntuneet olevan pahan vaikutukselle alttiita joka sai miettimään miksi väki ei vääntänyt kynttiläkseen jäätävän suurta sätkää ja soittaneet sähkömiestä tarkistamaan verkon jännitevaihteluita.

    Useampia rikostapauksia kuitenkin tutkitaan ja vähitellen aletaan huomata että yhdistäviä tekijöitä tapausten välillä alkaakin löytymään. Vähitellen myös selkenee että pelkät inhimilliset voimat ja mielenterveydelliset haasteet eivät olekaan selittävänä tekijänä rikosten syissä. Matkan varrella Ralphin tiet kohtaavat myös hieman perinteisistä stereotypioista poikkeavan jesuiittapappi Mendozan (Edgar Ramírez) kanssa jonka avustuksella lopussa sitten perkeleet manataankin pihalle demonipossession riivaamasta miehestä ja annetaan hänen sielulleen rauha.

    Isä Mendoza Tonnin seteli -ilmeellään

    Deliver us from evilissä on elokuvalliselta anniltaan monia hyviä piirteitä. Sen visuaalinen tyyli on miellyttävän näköinen, sen leikkaukset ja ohjaukselliset ratkaisut ovat hyvää tasoa ja mukavia pieniä nyansseja löytyy sieltä täältä. Pidin esimerkiksi mukavana tyylikeinona kun Ralph heittää napit korvilleen ja ympäröivä maailma taustalla käyttäytyy kohtauksessa eri tavoin kuin ilman niitä. Muutenkin kaikki elokuvalliset peruselementit olivat hyvin kasassa.

    Asia josta en vastaavasti pitänyt lainkaan oli nopeat säikäytyskohtaukset jotka tuntuvat tarpeettoman halvalta ja kliseiseltä elementiltä muutoin perustoimivassa kauhuelokuvassa. Kaiken lisäksi kohtaukset eivät edes säikäyttäneet sillä ne olivat kohtalaisen ennalta arvattavia joten niiden merkitys tuntuu sitäkin enemmän tarpeettomilta tehokeinoina.

    Elokuvassa jäi hieman häiritsemään myös tarinaan jäävät aukot. Tarina kyllä kertoo mistä pahuus pääsi valloilleen niihin ketkä sen vaikutukselle tuli alttiiksi, mutta samaan aikaan se jätti avoimeksi kysymyksen että miksi tällä oli vaikutusta voin osaan ihmisistä mutta toisiin se tehosi yhtä heikosti kuin X-Tra-kahvin alemyynti miljonäärien kesäjuhlilla. Samoin epäselväksi jäi miksi ihmeessä riivatut halusivat välttämättä piirrellä seinille tätä hämärää viestiä ja miksi niitä sitten käytiin kuitenkin maalaamassa piiloon.

    Ralph Sarchie (Eric Bana)

    Vaikka Deliver us from evilissä on omat puutteensa oli se kokonaisuutena ihan viihdyttävää tasoa kaikista kliseisistä kauhuelokuvaelementeistään huolimatta. Pelottavuutensa puolesta elokuva ei ainakaan allekirjoittanutta hätkäyttänyt suuntaan tai toiseen vaikka itse uskonkin demonipossessioiden mahdollisuuteen, henkimaailmaan ja sen vaikutukseen maailmassa ja ihmisissä. Kenties elokuvan ennalta-arvattavat piirteet vähentivät sen kauhuaspekteja omassa katselukokemuksessani.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 61 086 annettuun ääneen”]6,2/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Pompeii

    Pääosaroolissa nähdään Kit Harington

    Pompeii (IMDB) on vuonna 2014 julkaistu toiminnallinen seikkailu/draamaelokuva jonka on ohjannut Paul W.S. Anderson joka on toiminut ohjaajana myös mm. Mortal Kombatissa sekä useammassakin Resident Evil -elokuvassa. Pääosaroolissa nähdään Game of Thronesista Jon Snowina tunnetuksi tullut Kit Harington sekä mm. A Series of Unfortunate Eventsissä Violettina nähty Emily Browning.

    Tarinallisesti Pompeii kertoo gladiaattoriorjaksi päätyneen keltin tarinaa. Elokuvan alussa näytetään kuinka roomalaiset tulevat ja teurastavat Milon (Kit Harington) kotikylässä väkeä ja hän on ainoa joka jää jäljelle elävien kirjoihin. Vaikka Milo on tapahtumahetkellä vielä lapsi ei hän silti unohda keitä julmat teurastajat ovat olleet ja myöhemmin elämän tiet risteävät uudemman kerran.

    Jotta tarina ei jäisi ennalta-arvattavaksi kostotarinaksi on mukaan saatu vähintään yhtä ennalta-arvattavaa ja kliseisen päälleliimatun tuntuista rakkaustarinaa sillä jo ennen ensimmäistä kymmentä minuuttia Milon tiet on kohdannut paremmissa piireissä elämäänsä eläneen Cassian josta katsoja osaa jo vetää päätelmät kuinka näiden kahden tiet tulevat kohtaamaan toisenkin kerran.

    Emily Browning (vasemmalla)

    Matkan varrella mukaan juonikuvioon saadaan ujutettua myös gladiaattori jonka kanssa Milon on tarkoitus tulla tappelemaan ja tappamalla Milo ansaita oma vapautensa. Milo ei alussa innostu tekemään tuttavuutta naiivista idealismistaan kärsivän sellikaverinsa kanssa mutta elokuvan edetessä yhteistä juttua alkaa löytymään ja elämän realiteetit alkavat aukeamaan myös tälle sellikaverille kun lupaus vapaudesta kääntyy kaukaiseksi unelmaksi.

    Elokuvan juonesta en hirveämmin voi antaa kiitosta sillä se on juuri niin puuduttavan kliseinen kuin miltä se kertomanani kuulostaa. Elokuvan juonen päätapahtumat on arvannut jo ensimmäisen kymmenen minuutin sisällä ja ainoastaan pientä yllättävää eroa omaan veikkaukseeni nähden elokuvan lopussa kaikki menee juuri niin kuin jo heti alussa oli helppoa arvata.

    Tästä huolimatta elokuva ei ole täysi susi sillä sen ohjauksellinen ja leikkauksellinen puoli on perushyvää Hollywood-tasoa. Ei siinä varsinaisesti mitään ihmeellistä ole, mutta tarpeeksi paljon kun on nähnyt täysin toimimattomilla ratkaisuilla tehtyjä elokuvia alkaa arvostamaan sitä että edes tällaiset perusasiat toimivat.

    Erikoistehosteet olivat näyttävät mutta hieman yliampuvat

    Kamerakulmien käyttö oli tuttua, turvallista ja lajityypilleen ominaista ilman suuria ihmeitä. Nopeat kohtaukset hoidettiin nopeilla leikkauksilla kuten yleensä nykyään on tapana, välillä tarinan tapahtumapaikkoja näytettiin etäisesti yläilmoista lyhyellä välivideolla josta katsoja pystyy hahmottamaan tapahtumapaikan tai sen muutoksen ja muita tavallisia hyväksi havaittuja ohjauksellisia ratkaisuita nähdään toimivalla toteutuksella.

    Elokuva on visuaalisesti näyttävä ja sen erikoistehosteet ovat hienot mutta valitettavasti ne alkavat loppua kohden tuntumaan tarpeettoman yliampuvilta ja itseistarkoituksellisilta syöden hieman elokuvan kokonaistunnelmaa. Erikoisefektien eeppisyydestä olisi voinut kuvitella katsovansa enemmänkin sci-fi-elokuvaa kuin toiminnallista draamaa.

    Kaikista puutteistaan huolimatta Pompeii on katsomiskelpoinen aivot nollille -raina vailla suurempia yllätyksiä.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 95 982 annettuun ääneen”]5,5/10[/simple_tooltip])