Tag: Vuoden 2014 elokuva

  • Leffalauantai: The Purge: Anarchy (Puhdistuksen yö: Anarkia)

    Sergeant (Frank Grillo)

    The Purge: Anarchy (IMDB) on vuonna 2014 julkaistu toiminnallinen kauhu/sci-fi elokuva jonka on ohjannut James DeMonaco. Pääosaroolituksissa nähdään Frank Grillo, Carmen Ejogo sekä Zoë Soul.

    The Purge: Anarcyn tarina on kuvaus Yhdysvalloista missä valtaan nousseet uudet perustajajäsenet ovat luoneet lain tai asetukset jonka perusteella kerran vuodessa järjestetään puhdistuksen nimellä tunnettu operaatio minkä aikana kansalaisilla on oikeus tehdä rikoksia ja selvitä niistä ilman sanktioita. Tällaisiin sormien läpi katsottaviin rikoksiin laskeutuvat myös murhat joten 24 tuntia kestävä puhdistus on monelle kunniaiselle lakia noudattavalle kansalaiselle ajankohta milloin pihalle ei mielellään mennä pyörimään.

    Monet kansalaiset eivät ymmärrettävästikään pidä kyseisestä operaatiosta ja vastarintaliikehdintääkin on havaittavissa ja myös puhdistuksen vastaisia videoita leviää. Näissä videoissa puhutaan myös teorioita siitä että hallitus haluaa kitkeä köyhiä alueita pois järjestämällä tämän tapaisia operaatioita.

    Köyhällä alueella asuvat ja puhdistuksen aikana kotiinsa linnoittuvat Eva Sanchez (Carmen Ejogo) ja Cali (Zoë Soul) saavat huomata että kotonakaan ei ole turvallista ja pian he ovatkin jo kadulla taistelemassa elämästään. Omista syistään puhdistuksen aikana ulkona ajava Sergant (Frank Grillo) sattuu myös paikalle ja huomaa Evan ja Calin pistävän hanttiin heidän kimpussaan olevalle väelle. Alussa Sergant ajattelee jättää heidät oman onnensa nojaan kuten tapana tuona aikana on, mutta lopulta hän menee auttamaan naisia. Pian porukka onkin yhdessä viettämässä selviytymistaisteluaan.

    Eva (Carmen Ejogo)

    The Purge: Anarcyn tarina oli varsin mielenkiintoinen ja omaperäinen kokonaisuuden kannalta vaikkakin tarinan sisälle mahtuikin myös monissa muissa elokuvissa tai tarinoissa tunnettuja juonikuvioita. Esimerkiksi yhteiskunnan parempiosaisten suorittamat puhdistukset itsellensä turvallisissa olosuhteissa vailla mitään riskiä tai vaihtoehtoisesti huono-osaisempien ihmisten kaduilta kaappaamiset ja heidän käyttäminen pelialueella metsästyksen kohteena ovat tematiikaltaan sellaisia joista on kuullut vuosien mittaan useissa salaliittoteorioissa.

    Tarinan kuljetus on kautta linjan hyvin eteenpäin menevää ja mielenkiintoa ylläpitävää. Sinne mahtuu pienemmässä mittakaavassa sekaan jollain muotoa yllättäviäkin käänteitä mutta isommassa perspektiivissä toki pitäydytään suhteellisen ennalta-arvattavissa raameissa.

    Mielenkiintoisen tarinan lisäksi elokuva toimii hyvin myös muutenkin. Kokonaisuutena ohjaus on toimivaa tasoa vaikka muutamasta kohdasta jäikin hieman fiilis että tarpeettoman paljon selitetään katsojalle asioita jotka luultavasti oli muutenkin jo selviä. Lisäksi Sergantin elämässä on piirteitä mitkä olivat omaan makuuni tarpeettomankin kliseisiä, mutta onneksi nämä eivät olleet kuitenkaan ylikorostuneita.

    Cali (Zoë Soul)

    Elokuvasta jäi kokonaisuutena selkeästi positiiviset fiilikset. Se on kaikin puolin toimivaa tasoa oleva elokuva, siinä on mielenkiintoinen idea ja sen toteutus on hyvä. The Purge: Anarchy onnistui olemaan omaan makuuni myös paikoitellen suhteellisen ahdistavakin teemansa vuoksi joka on tietenkin vain osoitus siitä että filmatisointi on onnistunut välittämään katsojalleen tunnelman hyvin.

    Ainoat miinukset tulevat paikoitellen tarpeettomastakin kliseisyydestä, mutta tästäkin huolimatta kyseessä on katsomisen arvoinen elokuva.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 125 770 annettuun ääneen”]6,5/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: She’s funny that way

    Joshua (Will Forte) ja Jane (Jennifer Aniston)

    She’s funny that way (IMDB) on romanttinen komedia vuodelta 2014. Ohjauksesta on vastannut Peter Bogdanovich ja pääosarooleissa nähdään Imogen Poots, Owen Wilson, Rhys Ifans, Will Forte sekä Jennifer Aniston.

    Elokuvan juonessa teatterissa näyttelijänä toimiva Isabella Patterson (Imogen Poots) kertoo omaa tarinaansa ja sen vaiheita toimittajalle. Hän kertoo kuinka hän nuorempana toimi puhelintyttönä kunnes tapasi asiakkaan joka muutti hänen elämänsä suunnan täysin. Mies lupasi hänelle 30.000 dollaria mikäli hän lopettaisi puhelintytön työt ja ryhtyisi tekemään sitä mitä hän oikeasti rakastaa.

    Isabellalla oli haaveena olla näyttelijä joten hän hakeutui koe-esitykseen. Esityksen ohjaajana sattuu kuitenkin olemaan Arnold Albertson (Owen Wilson) joka oli tuo asikas joka sai hänet tavoittelemaan kohden unelmiaan. Arnoldin omat perhekuviot aukenevat myös Isabellalle ja kiusallisilta tilanteilta ei voida välttyä.

    Mukana elokuvan kuvioissa pyörii myös Jennifer Anistonin esittämä psykologi Jane Claremont jolla on aikaisemmin ollut suhde Will Forten esittämän Joshua Fleetin kanssa. Joshua kuitenkin kiinnostuu Isabellasta joten kuvioihin saadaan sitä kautta hieman lisää draaman aineksia. Isabella on jättänyt jälkensä puhelintyttönä toimiessaan myös vanhaan tuomariin joka ei tahdo päästä eroon pakkomielteestään häntä kohtaan joten ihailijoita riittää jokaiseen lähtöön.

    Isabella (Imogen Poots) ja Arnold (Owen Wilson)

    Vaikka She’s funny that way on Blu-rayn takakannessa listattu romanttiseksi komediaksi on se silti monilta osiltaan enemmän Pretty womania useammalla sivuhenkilöllä kuin perinteistä romanttista komediaa. Siinä on kyllä monia romanttisten komedioiden elementtejä mutta kokonaisuutena se ei noudata tavallista tarinaa.

    She’s funny that way on mukavan rento ja hyväntuulinen kepeän mielen elokuva jossa on toimivia juonenkäänteitä ja loppuun asti mielenkiintoa yllä pitävä tarina. Henkilöt ja heidän väliset suhteet ovat kiinnostavia ja heidän kohtaloidensa nivoutuminen yhteen tavalla tai toisella on viihdyttävää katsottavaa.

    Toimivan tarinan lisäksi näyttely, ohjaus sekä muut pakolliset pahat hyvän elokuvan aikaan saamiseksi on kunnossa joten viihtellistä elokuvaa etsivälle tästä löytää kaikki tarvittavat elementit.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 21 577 annettuun ääneen”]610/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Horrible bosses 2 (Kaameat pomot 2)

    Ensimmäisestä osasta tutut sankarit nähdään myös jatko-osan päätähtinä

    Sean Andersin ohjaama Horrible bosses 2 (IMDB) on rikoskomedia vuodelta 2014. Elokuva on julkaistu Suomessa nimellä Kaameat pomot 2 ja sen pääosarooleissa nähdään ensimmäisestä elokuvasta tutut päätähdet Jason Bateman, Jason Sudeikis sekä Charlie Day. Lisäksi myös sivurooleissa nähdään ensimmäisessä osassa nähdyt Jennifer Aniston sekä Kevin Spacey. Ensimmäisen elokuvan arvostelun voit lukea myös täältä blogista.

    Miehet etsivät ratkaisua ongelmaansa ja saavat ajatuksena suorittaa heitä huijanneen firman omistajan pojan kidnappauksen. Kidnappauksen myötä he aikovat kiristää lunnasrahoina tarvitsemansa rahasumman jotta voisivat turvata yrityksensä toiminnan. Koska heidän taitonsa rikollisina ei ole juurikaan kehittynyt siitä mitä se oli ensimmäisessä osassa kun he pyrkivät tappamaan pomonsa, ei tälläkään kertaa kaikki mene suunnitelmien mukaan. Neuvoaja kysellään niin vankilaan joutuneelta ex-pomolta (Kevin Spacey) kuin kriminaali Dean “Motherfucking” Jonesiltakin (Jamie Foxx).

    Jennifer Aniston nähdään myös tässä elokuvassa roolissaan Dr. Julia Harrisina

    Tarina oli mielenkiintoinen ja siinä oli sopivasti yllättäviä käänteitä. Henkilöhahmot olivat viihdyttäviä vaikka tässäkin sivuhahmot tuntuivat mielenkiintoisemmilta kuin päähahmot. Ehkä syynä on osittain se, että päähenkilöiden toiminta oli tarpeettoman yliampuvaa hieman turhankin usein joka hieman söi hahmojen mielekkyyttä.

    Elokuva on siis varsin samaa tyyliä kuin ensimmäinenkin osa joten kyseessä on selkeästi komediapainotteinen rikostarina. Se on kepeän humoristinen ja viihdyttävä elokuva jonka katsomisessa ei tarvitse liikaa käyttää ajatustoimintaansa sitä seuratakseen. Näyttelytyö oli kaikin osin hyvää tasoa eikä tämänkään osan ohjauksessa ole mitään valittamista.

    Kokonaisuutena Horrible bosses 2 on toimiva elokuva niihin hetkiin kun haluaa nähdä helposti lähestyttävän viihdyttävän rikoskomedian jossa ei tarvitse liikaa alkaa pohtimaan elämää suurempia kysymyksiä. Tai vaihtoehtoisesti niihin hetkiin kun vain haluaa katsella Jennifer Anistonia.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 139 343 annettuun ääneen”]6,3,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Non-Stop

    Bill Marksin roolissa nähdään Liaam Neeson

    Jaume Collet-Serran ohjaama Non-Stop (IMDB) vuodelta 2014 on toimintatrilleri jonka pääosaroolissa nähdään mm. Batman Beginsistä tuttu Liam Neeson. Ohjaaja sitä vastoin oli itselleni täysin tuntematon tapaus ennen tätä elokuvaa eikä ihme sillä mieheltä löytyy kokemusta ohjaajana vasta kahdeksan elokuvan verran joista yksikään ei ole sellainen jonka olisin nähnyt (mm. House of Wax ja Unknown).

    Tarina kertoo lentokonepoliisi Billistä (Liam Neeson) jonka työvuorolle sattuu kaappaustilanne missä kiristäjä uhkaa laittaa väkeä kylmäksi aina 20 minuutin välein mikäli hän ei saa haluamaansa rahasummaa tilille. Viestit tulevat suoraan suojattuun poliisin verkkoon joka tekee tapauksesta vielä mielenkiintoisemman. Juonikuvion kehittyessä eteenpäin ja nimien pyyhkiytymisestä pois elävien kirjoista alkavat tilanteet käymään lentokoneessa tukalammaksi ja epäiltyjen määrä säilyy korkeana ja potentiaalinen terroristi voi olla matkustajista kuka vain.

    Dr. Fahim Nasirin roolissa on Omar Metwally

    Non-Stop on hyvä esimerkki mielenkiintoisesti kirjoitetusta juonesta joka pitää mielenkiintoa yllä alusta loppuun asti antamalla katsojalle itselleenkin tilaa pohtia kuka mahtaa olla kaiken takana. Se heittelee täkyjä joihin on helppoa tarttua kiinni vain huomatakseen pian roikkuvansa väärässä koukussa yhtä epävarmana syyllisestä kuin tarinan sankarikin.

    Ohjaukselliselta anniltaan elokuva on myös onnistunut. Siinä ei jäädä tarpeettoman paljoa selittelemään asioita ja focus pysyy tiukasti olennaisuuksissa. Se avaa tarpeeksi tärkeimpiä hahmoja ja antaa sävyjä heidän persoonille tulematta kuitenkaan varsinaisen päätarinan tielle.

    Kokonaisuutena Non-Stop on omassa lajityypissään hyvä elokuva joka tarjoaa katsojalleen tilaa pohtia itsekin juonikäänteitä ilman että kaikkia vastauksia syötettään heti helposti lusikoitavassa muodossa.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 224 486 annettuun ääneen”]7,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Deliver us from evil (Päästä meidät pahasta)

    Riutunut ja riivattu

    Scott Derricksonin ohjaama vuoden 2014 Deliver us from evil (IMDB) on suhteellisen perinteinen kauhuelokuva missä poliisina työskentelevä Ralph Sarchie saa työssään kohdata pahuutta joka ei kumpua enää pelkästään ihmisestä itsestään vaan jonka takaa löytyy vanhan vihtahousun riivaamia mielipuolia.

    Ralph (Eric Bana) saa työparinsa Butlerin (Joel McHale) kanssa kohdata perinteisten poliisin työtehtäviin kuuluvien keikkojen ohessa hieman erikoislaatuisempiakin tapauksia joissa talon asukkaat ovat vakuuttuneet yliluonnollisen pahuuden vaikutuksesta. Lamput hajoilevat epäluonnollisen nopeasti ja kynttilätkään eivät suostu palamaan joten jotain on paikassa selvästikin pielessä. Tässä kohtaa jostain syystä itseäni hieman pisti häiritsemään epäloogisuus sillä tupakka tuntui palavan paikan päällä normaalisti eivätkä kaikki valot tuntuneet olevan pahan vaikutukselle alttiita joka sai miettimään miksi väki ei vääntänyt kynttiläkseen jäätävän suurta sätkää ja soittaneet sähkömiestä tarkistamaan verkon jännitevaihteluita.

    Useampia rikostapauksia kuitenkin tutkitaan ja vähitellen aletaan huomata että yhdistäviä tekijöitä tapausten välillä alkaakin löytymään. Vähitellen myös selkenee että pelkät inhimilliset voimat ja mielenterveydelliset haasteet eivät olekaan selittävänä tekijänä rikosten syissä. Matkan varrella Ralphin tiet kohtaavat myös hieman perinteisistä stereotypioista poikkeavan jesuiittapappi Mendozan (Edgar Ramírez) kanssa jonka avustuksella lopussa sitten perkeleet manataankin pihalle demonipossession riivaamasta miehestä ja annetaan hänen sielulleen rauha.

    Isä Mendoza Tonnin seteli -ilmeellään

    Deliver us from evilissä on elokuvalliselta anniltaan monia hyviä piirteitä. Sen visuaalinen tyyli on miellyttävän näköinen, sen leikkaukset ja ohjaukselliset ratkaisut ovat hyvää tasoa ja mukavia pieniä nyansseja löytyy sieltä täältä. Pidin esimerkiksi mukavana tyylikeinona kun Ralph heittää napit korvilleen ja ympäröivä maailma taustalla käyttäytyy kohtauksessa eri tavoin kuin ilman niitä. Muutenkin kaikki elokuvalliset peruselementit olivat hyvin kasassa.

    Asia josta en vastaavasti pitänyt lainkaan oli nopeat säikäytyskohtaukset jotka tuntuvat tarpeettoman halvalta ja kliseiseltä elementiltä muutoin perustoimivassa kauhuelokuvassa. Kaiken lisäksi kohtaukset eivät edes säikäyttäneet sillä ne olivat kohtalaisen ennalta arvattavia joten niiden merkitys tuntuu sitäkin enemmän tarpeettomilta tehokeinoina.

    Elokuvassa jäi hieman häiritsemään myös tarinaan jäävät aukot. Tarina kyllä kertoo mistä pahuus pääsi valloilleen niihin ketkä sen vaikutukselle tuli alttiiksi, mutta samaan aikaan se jätti avoimeksi kysymyksen että miksi tällä oli vaikutusta voin osaan ihmisistä mutta toisiin se tehosi yhtä heikosti kuin X-Tra-kahvin alemyynti miljonäärien kesäjuhlilla. Samoin epäselväksi jäi miksi ihmeessä riivatut halusivat välttämättä piirrellä seinille tätä hämärää viestiä ja miksi niitä sitten käytiin kuitenkin maalaamassa piiloon.

    Ralph Sarchie (Eric Bana)

    Vaikka Deliver us from evilissä on omat puutteensa oli se kokonaisuutena ihan viihdyttävää tasoa kaikista kliseisistä kauhuelokuvaelementeistään huolimatta. Pelottavuutensa puolesta elokuva ei ainakaan allekirjoittanutta hätkäyttänyt suuntaan tai toiseen vaikka itse uskonkin demonipossessioiden mahdollisuuteen, henkimaailmaan ja sen vaikutukseen maailmassa ja ihmisissä. Kenties elokuvan ennalta-arvattavat piirteet vähentivät sen kauhuaspekteja omassa katselukokemuksessani.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 61 086 annettuun ääneen”]6,2/10[/simple_tooltip])