Tag: Vuoden 2016 elokuva

  • Leffalauantai: Satanic

    Alice (Sophie Dalah)

    Satanic (IMDB) on amerikkalainen Jeffrey G. Huntin ohjaama kauhuelokuva vuodelta 2016. Sen pääosissa nähdään Sarah Hyland, Steven Krueger, Justin Chon, Clara Mamet sekä Sophie Dalah.

    Elokuvan tarinassa neljän nuoren joukko on lomailemassa. Yhdellä mukana olevista nuorista on jonkinmoista yleistä kiinnostusta satanismiin, okkultismiin ja yleisesti pimeää puoleen ja näinpä he käyvät Los Angelesissa ollessaan myös Saatanan kirkon edessä ottamassa itsestään poseerauskuvia, käyvät sellaisten talojen ulkopuolella joissa on tapahtunut murhia, pyörähtävät kaupassa missä myydään okkultistista kirjallisuutta ja vuokraavat kaiken lisäksi myös yösijakseen sellaisen hotellihuoneen jossa yksi saatanalliseen rituaaliin osallistunut nainen on tappanut aikoinaan itsensä.

    Okkultistisessa kaupassa asioidessaan he saavat huonoa palvelua ja heidät viskataankin myyjän toimesta myös pihalle kaupasta. Nuoret päättävät myöhemmin lähteä varjostamaan myyjää ja liikkeen suljettua nuoret lähtevät seuraamaan häntä autollaan. Lopulta he päätyvät sivuun kaupungista epämääräisen talon pihaan. Nuoret saavatkin pian olla todistamassa jonkinmoista saatanallista rituaalia missä alastoman nuoren naisen edessä on mies veitsen kanssa ja tilanne näyttää menevän uhkaavaan suuntaan.

    Elise (Clara Mamet), Chloe (Sarah Hylund), David (Steven Kruger) kuuntelevat Sethiä (Justin Chon)

    Tilanne selviää ja kaikki pääsevät elossa pois. Kuitenkin myöhemmin uhrimenoissa mukana olleen naisen, Alicen, ja nuorten joukon tiet kohtaavat uudemman kerran ja Alice liittyy heidän pyynnöstään mukaan seuraan. Illan mittaan selviää että Alicella tuntuu olevan enemmänkin tietoa ja kiinnostusta pimeän puolen voimia kohtaan ja pian pentagrammeja jo piirrelläänkin seinille ja ensimmäinen uhri pääsee elämästään. Vähitellen tilanne alkaa käymään pelottavaksi ja vaaralliseksi kaikille muillekin mukana olleille.

    Satanic oli omalla tapaansa mielenkiintoinen kauhuelokuva. Sen aihepiiri ja tematiikka on kiehtova ja siitä olisi voinut helposti saada pelottavankin elokuvan aikaiseksi mutta tämän elokuvan kohdalla pelottavuus on alusta loppuun asti turvallisen kaukana katsojasta. Se ei pelota eikä säikäytä missään vaiheessa eikä se onnistu missään vaiheessa luomaan edes painostavaa tai jännittävää tunnelmaa.

    Omaan makuuni elokuva oli kuitenkin omalla tapaansa viihdyttävä, luultavasti sen mielenkiintoisen aihepiirin ja lajityypistään poikkeavan tyylin vuoksi. Pääpiirteittäin pidin juonesta ja siitä kuinka pimeyden voimien viehättävyydestä kiinnostunut nuorikin menettää kiinnostustaan aiheeseen siinä vaiheessa kun syvemmällä siinä mukana oleva henkilö astuu mukaan kuvioihin ja näyttää pimeän puolen.

    Toinen mistä tässä elokuvassa pidin oli sen tavallista mielenkiintoisempi kuvaus satanisteista sekä saatananpalvojista. Paikoitellen toki jäi miettimään tietävätkö tekijät edes näiden kahden eroa, mutta tästäkin huolimatta pidin siitä kuinka näihin asioihin sotkeutuneet ihmiset kuvattiin täysin toisin kuin perinteisemmin on tottunut näkemään. Monessa mielessä kuvaus saatananpalvojasta tuntui paljon realistisemmalta kuin muissa näkemissäni elokuvissa joka on sinänsä plussaa.

    Chloe (Sarah Hyland)

    Vaikka elokuvassa oli monia hyviä puolia niin kokonaisuutena se kuitenkin jättää kaipaamaan jotain edes etäisesti jännittävää tai pelottavaa tunnelmaa. Tällaisenaan se on ainoastaan elokuva jonka kyllä katsoo mutta jota on vaikea mieltää edes kauhuelokuvaksi.

    Kaiken kaikkiaan kyseessä on keskinkertainen elokuva jossa olisi ollut paljon potentiaalia mutta joka ei missään vaiheessa lunasta niitä mahdollisuuksia joita sillä olisi ollut käytettävissään. Lisäksi elokuvan loppuvaiheet latistavat hieman kokonaisuutta mutta onneksi ei kuitenkaan pilaa koko tarinaa.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 5171 annettuun ääneen”]3,7/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: The Exorcism of Anna Ecklund (Anna Ecklundin manaus)

    Anna Ecklund (Tiffany Ceri)

    The Exorcism of Anna Ecklund joka suomalaisittain kääntyy muotoon Anna Ecklundin manaus on kauhuelokuva vuodelta 2016. Sen on ohjannut Andrew Jones ja sen pääosarooleissa nähdään Lee Bane ja Tiffany Ceri. Niin ohjaaja kuin pääosan näyttelijätkin kaikki olivat allekirjoittaneelle täysin tuntemattomia suuruuksia ja heidän IMDB-sivujaan katsoen mikään elokuva ei aiheuttanut mielikuvaa siitä että olisin niitä entuudestaan nähnyt joten täysin ummikkona elokuvaa pääsi katsomaan.

    Elokuva kertoo demonin riivaamasta Anna Ecklundista. Toisin kuin useimmissa näkemissäni manauselokuvissa on tällä kertaa tapaus poikkeava sen suhteen että Annan kohdalla kyse ei ole ensimmäisestä kerrasta vaan tapaus on jo toinen laatuaan. Annan mies on vienyt hänet nunnaluostariin huomattuaan että kaikki ei ole kohdallaan ja pian sinne sitten saapuukin papit ajamaan perkelettä pihalle.

    Juonensa osalta elokuva on suhteellisen tylsä ja mitäänsanomaton. Se avaa kyllä katsojalleen tarinaa siitä miksi Saatana haluaa demoninsa menevä Annaan uudemmankin kerran, mutta se jättää silti katsojansa tympääntyneksi juonen tylsyydestä ja merkityksettömyydestä.

    Isä Richard Lamont (Lee Bane)

    Tarina itsessään on konseptina kiintoisa. Demonit menevät ihmiseen josta ne on kerran jo manattu pihalle ja tulevat takaisin seitsemänkertaiselle voimakkuudella. Harmillisesti tapa millä kiintoisa konsepti puetaan elokuvan vaatteisiin saa tämän teoksen kohdalla kauhun muuttumaan tarkoituksettomaksi komediaksi.

    Saatanan riivaama nainen huutelee rivouksia joita lukiessa voisi kuvitella elokuvan olevan lähempänä pornografista materiaalia kuin kauhua – vai mitä pitäisi ajatella repliikeistä “Nussi minua, limanuljaska!”, “Uskoton kullinimijä”, “Ime sitä, runkkari!” tai “Nussi häntä perseeseen!”? Toki repliikit sopivat konseptiin missä saastaisuuden henki vaikuttaa ihmisessä, mutta tässä elokuvassa niiden merkitys aiheuttaa katsoessa tahattomia repeämisiä vaikka tarkoituksena luultavasti on ollut jokin muu lopputulema.

    Elokuvassa on tarinassa jotain hyvääkin, sillä siinä on edes jotain yritystä ollut hieman tavallisuudesta poikkeavassa tarinassaan. Aiemmin riivattu nainen tulee riivatuksi uudelleen sekä hänestä ulos ajetut henget löytävät tiensä uuteen kotiin. Sinänsä näistä tulee vahvasti mieleen Raamatun kertomus saastaisesta hengestä joka lähtee ihmisestä mutta palaa takaisin seitsemän vielä pahemman kanssa ja tulevat takaisin asumaan (Evankeliumi Mattuksen mukaan, luku 12, jakeet 43-45). Kuitenkaan se ei onnistu saamaan katsojaansa jännityneeksi saati kauhistuneeksi missään vaiheessa.

    Annan kyyneleet vuotavat kuin legendoissa verta itkevillä patsailla

    On vaikeaa luetella lyhyesti mitkä kaikki asiat tässä elokuvassa on pielessä, sillä konsepti on kiintoisa mutta siitä on silti onnistuttu tekemään surkuhupaisa kauhuelokuvan irvikuva. Yhtenä syynä tähän näen liian vähäisen taustatarinan avaamisen. Tarinaa ei juurikaan pohjusteta vaan melkoisen pian ollaan jo rupattelemassa miten paha saadaan pihalle ihmispolosta.

    Toinen merkittävä huono piirre tässä elokuvassa on valaistus. Kauhuelokuva jossa kuvataan liian paljon itse kohdetta liian kirkkaassa valaistuksessa ja jätetään vähemmän tilaa katsojan omalle tulkinnalle on yleensä melkoisen varma tapa epäonnistua pelon ilmapiirin luonnissa. Useammin se mitä katsoja näkee on omiaan latistamaan kauhuelokuvan tunnelmaa jonka katsoja itse on mielessään rakentanut. Silloinkin kuin kohdetta näytetään on mielenkiintoisempaa jos valaistus on synkkä tai kylmä (kuten elokuvassa Manaaja) ja jättää tilaa katsojan omallekin tulkinnalle. Valitettavasti se tässä elokuvassa ei sitä ollut.

    The Exorcism of Anna Ecklund on kauhuelokuva joka ei pelota katsojaansa missään vaiheessa. Se on koominen esitys joka koettaa löytää paikkansa kauhuelokuvien maailmasta sitä kuitenkaan löytämättä. Sen tarina on kiintoisa ja edes hieman poikkeava lajityypistään josta täytyy antaa edes hieman pisteitä, mutta kokonaisuutena elokuva on huono elokuva jonka katsomatta jättämisellä ei paljoa menetä. Kaikille kiinnostuneille elokuva löytyy Netflixistä.

    Arvosana: 3/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 857 annettuun ääneen”]2,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Sausage party

    Nakit ja kuoret onnellisina muoveissaan odottamassa vapautustaan

    Sausage party (IMDB) on animaatiokomediaelokuva vuodelta 2016. Ohjaajina on toiminut Greg Tiernan sekä Conrad Vernon ja ääninäyttelyissä kuullaan mm. Michael Ceran, Salma Hayekin ja Edward Nortonin roolisuorituksia.

    Sausage partyn tarinassa marketissa olevat ruoat odottavat iloisesti että jumalat (eli ihmiset) hakevat heidät pois marketista ja vievät Suureen Tuonpuoleiseen, paikkaan missä heidän on hyvä olla. He aloittavat aamunsa iloisella laululla ja toivotat tulevansa valituiksi. Jutut eväillä tuppaavat olemaan hieman karkeampaan suuntaan taipuvaisia ja odotellessaan että pääsevät olemaaan jonain päivän yhdessä sisäkkäin yksi nakeista koskettaa päädyllään sämypläpaketin sämpylää. Tämän seurauksena sämpylä kokee tarinan aikana uskonkriisiä ja miettii onko hän saanut jumalien vihat päälleen harrastettuaan epäpuhdasta toimintaa.

    Eräänä päivänä yksi elintarvike palautetaan takaisin kauppaan kun matkaan on tarttunutkin väärä tuote. Hän ei ole lainkaan niin iloinen ja onnellinen että on päässyt Suureen Tuonpuoleiseen käymään kuin voisi kuvitella, vaan hänestä on tullut paranoidi hermoraunio. Hän alkaa kertomaan muillekin että jumalat ovat hirviöitä jotka tappavat elintarvikkeita ja että Kuolemattomat (eli elintarvikkeet vailla parasta ennen -päivää) tietävät tämän. Lopulta hän heittäytyy kauppakärrystä lattialle päästäkseen mieluummin hengestään kuin joutuakseen uudelleen jumalien luo. Vähitellen muutamat elintarvikkeet alkavat ottamaan selvää asian todellisesta laidasta ja tästä alkaakin kiintoisa seikkailu oman uskonsa perusteiden äärelle.

    Keskustelua Tuliliemen, kuolemattoman elintarvikkeen kanssa

    Sausage party on varsin mielenkiintoinen elokuva. Se on animaatio jonka seurauksena ensimmäisenä mielleyhtymänä on elokuva joka on tehty nuoremmalle väelle, mutta pian tarinaa seurattuaan on helppoa huomata että perheen taaperoille tämän näyttäminen ei lienee ole paras idea. Ruokien jutut ovat monin paikoin härskejä kaksimielisyyksiä, niissä on moniulotteisia merkityksiä ja viittauksia todelliseen maailmaan ja kielenkäyttökin on sellaista että ärräpäät lentävät.

    Pidin itse elokuvassa vertauksellisuuden todelliseen maailman kiehtovana. Esimerkiksi ruoat kaupassa ovat omassa pienessä kuplassaan eläviä uskovaisia jotka odottavat parempaa huomista, synnin tuntoa poteva sämpylä on kuin tiukemman moraalin kasvuympäristössä kasvanut nuori joka on tehnyt vastoin omia uskomuksiaan ja Lavash ja Bagel ovat kuin stereotyyppiset israelilainen ja palestiinalainen jotka kinastelevat jatkuvalla syötöllä milloin mistäkin.

    Myös visuaalisesti Sausage party on tyylikästä katsottavaa. Animaatiot on tehty laadukkaasti ja huolella, kuvakulmat joista tarinaa kuljetetaan on toimivia eikä teknisestä puolestakaan tule mitään valittamisen aihetta mieleen.

    Suuri Tuonpuoleinen ei ollutkaan onnen ja autuuden lähde

    Mikäli omaa tarpeeksi likaisen mielikuvituksen ja huumorintajun on Sausage party aivan loistava elokuva jota ei kannata jättää välistä. Se tarjoaa härskiä läppää, rivoa kielenkäyttöä ja syvempiä yhteiskunnallisia merkityksiä kuin pelkästään pintapuolisesti näyttää. Se on myös tyylikkäästi toteutettu animaatioelokuva jossa kaikki elokuvan peruselementit on kohdallaan joten omaan makuuni tämä elokuva toimi todella hyvin.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 152 063 annettuun ääneen”]6,2/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: The 5th wave

    Chloë Grace Moretz roolissaan Cassie Sullivanina

    The 5th wave (IMDB) on vuonna 2016 valmistunut sci-fi/toiminta/seikkailu-elokuva jonka on ohjannut J Blakeson. The 5th wave on Blakesonin toinen täysipitkä elokuvaohjaus vuonna 2009 ilmestyneen The Disappearance of Alice Creed -elokuvan jälkeen. Lisäksi hänellä on sitä ennen ollut ohjauskokemusta kahdesta lyhytfilmistä sekä myöhemmin Gunpowder-sarjan kolmesta jaksosta.

    Suurimmissa rooleissa nähdään myös Kickass-elokuvassa nähty Chloë Grace Moretz sekä mm. Jurassic Worldistä nähty Nick Robinson.

    Elokuvan juonessa kerrotaan kuinka eräänä päivänä avaruusolentojen alus ilmaantuu ihmisten yllätykseksi taivaalle pidemmäksi aikaa eikä se näennäisesti näytä tekevän mitään. Jonkin ajan kuluttua vihamielinen muukalaisrotu alkaa tekemään erilaisia iskuja joilla ihmisiä menehtyy maan päältä. Tällaisia on mm. järistykset ja niiden aiheuttamat tuhot ja influenssaepidemia. Neljän iskuaallon jälkeen armeijalle on selvää että tulossa on myös viides aalto jolla pyritään eliminoimaan jäljelle jääneet ihmiset, mutta mikä se on on vielä täysin avoin. Eloonjääneet – käytännössä ainoastaan lapsia ja nuoria – värvätään armeijan joukkoihin taistelemaan vihamielisiä alieneita vastaan.

    Ben Parish (Nick Robinson)

    Yllätyin tästä elokuvasta sillä se oli täysin erilainen sci-fi kuin mitä odotin. Oletin että limaisen näköisiä alieneita vastaan räiskitään menemään enemmänkin ja massiiviset tietokoneella luodut tehosteet räväyttäisi verkkokalvoille eepisiä väriloistoja mutta todellisuus oli jotain aivan muuta. Vaikka kyseessä on sci-fi-elokuva on tämä lähinnä tarinalliselta anniltaan sitä. Visuaalinen puoli pitää otteensa pääpiirteitteittäin tukevasti maan kamaralla eikä kovinkaan korkealentoisia ja nykyisestä maailmankuvastamme poikkeavia ihmeellisyksiä nähdä paljoakaan.

    Elokuvan visuaalinen puoli oli omaan silmääni miellyttävää katsottavaa ja ohjaus oli toimivaa kautta linjan. Esimerkiksi tarpeettomia kameran pyörittelyitä vailla merkitystä ei käytetty häiritsevän paljoa, lähikuvia ja kokonaiskuvia käytettiin tasapainoisesti, ohjaus tuki tarinaa eikä käynyt missään vaiheessa itseäni ainakaan häiritsemään.

    Tarinassa oli elementtejä jotka olisi toivonut olevan ehkä toisin ja jotka siksi hieman syö elokuvan mielekkyyttä. Esimerkiksi kokonaiskuvan suurempi merkitys olisi voitu aukaista katsojalle hieman nykyistä laajemmin, kertoa sitä kuinka alien tiesi yhdessä kohtauksessa erään henkilön valehtelevan sekä vaikkapa erään roolihahmon kohtalo olisi ollut mielenkiintoista tietää. Hänen kohtalonsa toki herätti miettimään onkohan tähän tarkoitus ollut pedata jatko-osan paikkaa.

    “Unohdinkohan mä sen kahvinkeittimen päälle?” -ilme

    Monin paikoin The 5th wave on perustasoa oleva elokuva jonka suurin arvo löytyy sen rennon viihteellisestä annista. Kuitenkin kaiken keskinkertaisuuden keskeltä hyppäsi esiin Chloë Grace Moretzin roolisuoritus joka erottui edukseen. Pidin hänen monipuolisesta ja ilmeikkäästä tulkinnastaan sen verran että täytynee laittaa hänet tarkempaankin seurantaan ja katsoa jatkossakin onko hänen muissa elokuvissaan yhtä hyvää näyttelytyötä kuin tässä.

    Kokonaisuutena The 5th wave on mukavan viihdyttävä elokuva jossa parhaat puolet löytyvät pääosaroolisuorituksesta ja yllättäviä elementtejä sisältävästä tarinasta. Se on perus toimiva elokuva vailla sen suurempia ihmeitä.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 86 756 annettuun ääneen”]5,2/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Deadpool

    Deadpool

    Leffalauantain leffana tällä viikolla on Deadpool. BluRayn takakannen kuvauksen mukaan tämä on action/adventure/sci-fi kategoriaan kuuluva leffa, mutta kyllä tämä on selkeästi laskettava myös komediaksi. Kyseessä on jonkinsorttinen supersankarielokuva, vaikkakin Deadpoolin tapauksessa kyseessä taitaa olla enemmänkin antisankarielokuva.

    Deadpool (IMDB) on vuodelta 2016. Sen on ohjannut Tim Miller. Allekirjoittaneelle kyseinen ohjaaja ei sano yhtään mitään, enkä ole aikaisemmin nähnyt hänen mitään muuta leffaansa. Sinänsä se ei ole yllätys, koska miehellä on ennen Deadpoolin ohjausta takana vain kaksi lyhytelokuvaa, Aunt Luisa ja Rockfish. Pääosaroolin Wadena/Deadpoolina näyttelee Ryan Reynold, eli sama mies kuka on näytellyt mm. elokuvissa Van Wilder sekä Harold & Kumar Go to White Castle.

    (SPOILERIVAROITUS): Tarinan osalta Deadpoolissa kerrotaan Wadesta, entisestä tappajasta joka nykyään käy kovistelemassa stalkkereita ja muita epämääräisiä hörhöjä rahaa vastaan. Hän rakastuu prostituoituun naiseen Vanessaan (Morena Baccarin), nainen rakastuu häneen ja kaikki on hyvin siihen saakka kunnes Wade saa syövän. Wade pakenee naisensa luota, sillä hän ei tahdo että Vanessa joutuu näkemään hänen kuolevan. Wadelle tarjotaan kuitenkin hieman epämääräistä mahdollisuutta parantua syövästään. Hän tarttuu tähän saamaansa tilaisuuteen, mutta kuitenkin hoidon seurauksena hän menettää komeutensa kun hänen koko kehonsa iho turmeltuu. Tämän seurauksena hän alkaa myöhemmin pukeutumaan supersankarin asuun, ottaa sankarinimekseen Deadpoolin ja lähtee kostamaan niille jotka tuhosivat hänen ulkomuotonsa siinä uskossa että pääpahis pystyisi hänen ulkonäkönsä parantamaan takaisin.

    Lyhyesti arvioiden, pidin leffasta. Se oli viihdyttävä, se oli paikoitellen hupaisan överi eikä se ollut missään nimessä liian vakavahenkinen sankaritarina. Annoin IMDB:ssä tälle arvosanaksi 7/10, joka on alakanttiin yleiseen tasoon nähden. Tällä hetkellä IMDB:ssä elokuva on saanut 8/10, joten kohtalaisen pidetty leffa on siis kyseessä.